aavikkoralli kirjoitti: Ti Heinä 16, 2024 9:30 am
Valtamedia tekee asiasta juttunsa jotka ovat täysin selkeästi osoitettu saamaan ne keskiluokkaiset ja ylemmän keskiluokan lampaat ajattelemaan tiettyjä asioita.
Valitettavasti tämä aivan ensimmäinen virkkeesi kiteyttää isoimman ongelman ajattelussasi. Keskiluokka on Suomessa maailman suurimpia, eli väestötasolla siihen kuuluu valtaosa ihmisistä. Ylempään keskiluokkaan, jonka mittarit vaihtelevat eri tieteenalojen (talous, sosiaalipolitiikka, historia) mukaan kuuluu myös huomattavan suuri osa suomalaisista toisin kuin nyt vaikka sitten Venäjällä.
No, täällä on kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvo myös, viime vuosikummenten rapautumisesta huolimatta, edelleen maailman kärkikastia.
Siksi olenkin havainnut, että ne ihmiset, jotka eniten puheissaan halveksivat keskiluokkaa ovat juuri niitä, jotka eivät ole itse panneet aikanaan tikkua ristiin noustakseen sinne. Kun sitten ikää kertyy, kaverit valmistuvat yliopistoista ja perustavat perheen, ottavat asuntolainan ja ajelevat uusilla autoilla, alkaa se oma elämä tuntua paskamaiselta. Kun Kelan kuutiossa kiskoo alea ja pohtii, että vitun keskiluokka. Ikään kuin se olisi joltain pois, että toiset ovat panostaneet oikeaan hevoseen oikeaan aikaan. Kyse on valinnasta lähes aina.
Kun joku joskus kyselee koulutustani ja erehdyn vastaamaan, olen tottunut tuhahduksiin "no hyvähän sun on sanoa". Itse asiassa niin onkin, koska olen tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni tiettyjä asioita elämässäni. Mutta vastakysymystä siitä, että "mikä sinua on aikanaan estänyt kouluja käymästä, samaa paskaa se kaikille on" ei saa esitää. Se kun loukkaa syrjäytyneitä.
Tunnen myös vanhoja ala-asteaikaisia kavereitani, jotka päättivät heti peruskoulun jälkeen jättäytyä elämäntapaintiaaneiksi ja 18 täytettyään hassata luottotietonsa. Nyt he sitten ovat katkeria meille, jotka olemme tehneet toisin. Anteeksi nyt, mutta en kanna syyllisyyttä asiasta, en jaa ajatteluasi enkä vaihtaisi osia kanssasi.
Hyvin yleinen ajatteluvirhe keskiluokkaa tai ylipäätään elämäänsä panostaneita kohtaan kuuluvassa arvostelussa on nimenomaan se, ettei keskiluokalla ole mitään käsitystä ns oikeasta elämästä. Tämä ei pidä paikkaansa. Ihmiset kohtaavat monia ongelmia elämässään, mutta tietty koulutukseen, varallisuuteen, asumiseen ja ihmissuhteisiin liittyvä vakaus ja turvallisuus ylläpitävät resilienssiä, jota tarvitaan näistä asioista selviytymiseen.
Sen sijaan ihminen, joka elää tuuliajolla, ei panosta mielenterveyteensä, taloudenhoitoonsa, koulutukseensa, ihmissuhteisiinsa tai mihinkään muuhunkaan perusasiaan kaatuu heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Ja syyttää siitä yhteiskuntaa.
Miksi esimerkiksi menisin viettämään iltaa johonkin haisevaan räkälään, jossa alkoholistit itkevät tuoppeihinsa siksi, että maailma on juuri heitä kohdellut kaltoin? Muija lähti ilman syytä, lapset vietiin ilman syytä, työpaikka meni alta ilman syytä, rahat meni ilman syytä...En pitäisi sitä itselleni mielekkäänä ja siksi en mene. En siksi, että halveksisin heitä jollain tavalla. En vaan jaksa kuunnella sitä valittamista ja rahanvippailua. Olenko siis huono ihminen?
Pitäisikö siis meidän kaikkien keskiluokkaisten olla tästä kauhean pahoillamme? Pitäisikö olla esimerkiksi pahoillani nyt siitä, että olen kasvattanut poikani sellaiseen arvomaailmaan, etten tule joutumaan Riihimäen kaltaiseen tilanteeseen heidän kanssaan? Ostan heille mieluummin omat kaksiot. En näe siis syy-yhteyttä.
ja samanlaista ikäeroa on todella monella hyvällä ystävälläni/sukulaisella ainakin kuopukseensa.
