Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Jazzermasser]

Täällä kun on suorastaan pilkattu ihmisiä, jotka eivät ymmärrä puhelimen paikannuksen perusasioita, niin haluan muistuttaa, että puhelimia todellakin voi paikantaa helposti ilman yhtäkään puhelua, kunhan laite on päällä.

Lukuisia rikoksia on ratkaistu niin, että päällä olevan puhelimen liikkeitä on seurattu, ja jopa se saadaan selville, onko puhelin laitettu itse kiinni vai sammunut. Ehkä tässä puhuttiin eri asiasta, mutta muistutuksena vain nykyteknologian mahdollisuuksista.

Sitä en tiedä miten nopeasti operaattorilta voi viranomainen nämä tiedot hakea ja kuinka tarkoista koordinaateista on kyse, mutta esim tässä tapauksessa on varmasti mahdollista selvittää, milloin äidin puhelin on lakannut toimimasta. En myöskään tunne kuuluvuuden tasoa onnettomuuspaikalla.

https://www.taloustaito.fi/vapaalla/kan ... /#00a12fbb

CSI tätä asiaa jo selvittikin, mutta laitetaanpa vielä varmuuden välttämiseksi paikannuksesta:

Jos siis soitat hätäkeskukseen (112), niin puhelimen GPS-sijaintitieto välittyy häkeen, tämä on ns. AML-palvelu (olettaen, että puhelimessa on AML). GPS sijaintitieto voi olla väärä, jos esim. GPS-signaalia on häiritty tuolla alueella tavalla tai toisella. Tästähän on uutisissa ollut nyt viime aikoina juttua.:

https://112.fi/sijaintitieto

Samaisessa linkissä mainittu hätäpaikannus voidaan tehdä, mutta siinä paikannustieto tulee häkeen tukiaseman tarkkuudella. Tarkkuus taas riippuu siitä, mikä on tukiaseman peittoalue. Tyypillisesti kaupunkialueella se on muutamia satoja metrejä (ja esim. parkkihallien mikrosoluissa sitten jo kiinteistön tarkkuudella), mutta tuolla Pallaksen alueella useita kilometrejä. Näin ollen tästä hätäpaikannuksesta ei ollut tuolla alueella tässä casessä mitään hyötyä.

Hätäpaikannuksen tekeminen edellyttää aina perusteltua olettamaa hätäpaikannuksen kohteena olevan henkilön olemisesta akuutissa hengen tai terveyden vaarassa.

Tää on täyttä höppöö kun tolla alueella ei ole ollut GPS häirintää ollenkaan ja siitä oli kartta missä ja painottui etelä-suomen alueille..! Joka ikisessä kaksi vuotta vanhoissa älypuhelimissa on automaattinen sijaintitiedon lähetys häkeen ja tämä kaikissa euroopan alueella myytävissä puhelimissa valmiina ilman että käyttäjä sitä voisi ottaa mitenkään pois käytöstä

[Vadelma-Aho]

Kasvojen suojaamisesta. Ennen äidin Instagramtilin muuttumista yksityiseksi huomasin hänellä yhdessä kuvassa jonkinlaiset suojalasit päälaella. Lasit olivat kokonaan kirkasta muovia.

Näin myös tämän kuvan. Nuo lasit näytti melkeinpä jonkinlaiselta "koronavisiiriltä" (älkääkä nyt tästä tehkö tulkintaa, että olisi koronavisiirissä liikkeellä...) vähän kuitenkin kookkaammalta systeemiltä kuin esim. nykyajan laskettelulasit, jotka nekin peittää 2/3 pärstää..

Mun on nyt pakko sanoa, että hämmentää tämä arvailu. Äidillä oli otsalla ja silmillä somekuvissa ja siis myös kyseisen matkan tarinoissa silmillä hiihtolasit. Kaikki molempien varusteet näytti hyviltä ja asiallisilta. Ottakaa asioista selvää ennenkuin arvailette ja kohta joku toistaa saman totena, kuten nyt noista ahkioista aiemmin arvailu, molemmilla oli ahkiot. Näitä samoja asioita väännetään sivukaupalla turhaan. Kuten tuo että tuo poliisien ja pelastusväen tiedotustilaisuus ja siitä kertovat uutiset ja videot ja äänitteet olisi ollut jokaisen hyvä kuunnella ennen täällä ränttäämistä.

Ja tosiaan, hyvää pohdintaa ja tietojen keruuta, mutta koittakaa nyt pitää faktat ja fiktio eli arvailunne erillään. Ja se äidin syyllistäminen, täysin ala-arvoista.

Olen tästä täysin samaa mieltä. Kuvissa näkyy sekä kevyemmät "urheilulasit", että suojaavat myrskylasit. Jälkimmäisen kanssa äidillä on päässä alimmaisena yksi buffi vedettynä päälaelle asti, sen päällä pipo, kaulalla iso, paksu villabuffi nostettuna niskalta ylös ja myös suun ja poskien päälle sekä vielä kerrastopaidan korkea huppukaulus. Oli hiihtovaelluksella kuinka kylmä tahansa, niin lähtökohtaisesti aina päälivaatteena on vuoreton kuoritakki (ei siis toppatakki) ja sen alle sitten puetaan kerroksia kelistä riippuen. Paksu taukotakki on ahkiossa helposti saatavilla ja se vedetään päälle heti kun pysähdytään. Tämä näkyy menehtyneidenkin kuvissa, esim. lapsella on paksu punainen taukotakki.

[Kalinka Holmes]

Kasvojen suojaamisesta. Ennen äidin Instagramtilin muuttumista yksityiseksi huomasin hänellä yhdessä kuvassa jonkinlaiset suojalasit päälaella. Lasit olivat kokonaan kirkasta muovia.

Näin myös tämän kuvan. Nuo lasit näytti melkeinpä jonkinlaiselta "koronavisiiriltä" (älkääkä nyt tästä tehkö tulkintaa, että olisi koronavisiirissä liikkeellä...) vähän kuitenkin kookkaammalta systeemiltä kuin esim. nykyajan laskettelulasit, jotka nekin peittää 2/3 pärstää..

Mun on nyt pakko sanoa, että hämmentää tämä arvailu. Äidillä oli otsalla ja silmillä somekuvissa ja siis myös kyseisen matkan tarinoissa silmillä hiihtolasit. Kaikki molempien varusteet näytti hyviltä ja asiallisilta.

Minun kommentin ei ollut tarkoitus olla arvailua (itse asiassa kakkulat löytyvät edelleen äidin somesta). Visiiriydellä tarkoitin sitä, että suojaavat todella hyvin ja varmasti tuiskussakin. Tuohon päälle tuubihuivi ja kaulus ja huput, niin ei helpolla kyllä naama palellu.

Youtubesta löytyy perheen retkeilyvideoita (etsiköön ne jotka haluaa). Ei kyllä ole mitään pakkoelementtiä.

[Miekinkö]

Useammassa kuvassa myös näkyi, että poika hiihti punainen taukotakki päällään, eli olikohan ollenkaan mukana sitä tärkeintä eli päällimmäiseksi kerrokseksi mahtuvaa tuulenpitävää kuoritakkia?



Alusta asti olen ajatellut tilanteen edenneen kuvan mukaisesti, ja häke-soiton paikka vain vahvisti ajatusta.
Vihreä viiva= kesäreitti, jota tavoitteena kulkea.
Nousseet Taivaskeron sivustaa satulalle, jossa tuuli voimistunut tunturimuotojen takia entisestään (siniset nuolet) ja puskenut kurun suuntaan(punainen viiva). Ehkä ovat huomanneet ajautuvansa väärään suuntaan, ehkä eivät, mutta tovin tuulta vastaan taisteltuaan äiti on todennut, että ei onnistu, soitettava apua.
Joko heidän aiheuttamanaan tai puhtaasti sattumalta tuulen myötävaikutuksesta lumivyöry (keltainen alue) ehti valitettavasti ensin, ja heidät löydettiin mustien ympyröiden kohdalta.

Todella surullista ja niin kamalan turhaa.

[Ei mitään hajua]

CSI tätä asiaa jo selvittikin, mutta laitetaanpa vielä varmuuden välttämiseksi paikannuksesta:

Jos siis soitat hätäkeskukseen (112), niin puhelimen GPS-sijaintitieto välittyy häkeen, tämä on ns. AML-palvelu (olettaen, että puhelimessa on AML). GPS sijaintitieto voi olla väärä, jos esim. GPS-signaalia on häiritty tuolla alueella tavalla tai toisella. Tästähän on uutisissa ollut nyt viime aikoina juttua.:

https://112.fi/sijaintitieto

Samaisessa linkissä mainittu hätäpaikannus voidaan tehdä, mutta siinä paikannustieto tulee häkeen tukiaseman tarkkuudella. Tarkkuus taas riippuu siitä, mikä on tukiaseman peittoalue. Tyypillisesti kaupunkialueella se on muutamia satoja metrejä (ja esim. parkkihallien mikrosoluissa sitten jo kiinteistön tarkkuudella), mutta tuolla Pallaksen alueella useita kilometrejä. Näin ollen tästä hätäpaikannuksesta ei ollut tuolla alueella tässä casessä mitään hyötyä.

Hätäpaikannuksen tekeminen edellyttää aina perusteltua olettamaa hätäpaikannuksen kohteena olevan henkilön olemisesta akuutissa hengen tai terveyden vaarassa.

Tää on täyttä höppöö kun tolla alueella ei ole ollut GPS häirintää ollenkaan ja siitä oli kartta missä ja painottui etelä-suomen alueille..!

Joo, en väitäkään, että tuolla alueella olisi tuolloin ollut mitään GPS-häirintää, mutta totesinpa sen nyt vain yleisenä asiana, että GPS-tieto ei välttämättä ole juuri se oikea sijaintitieto.

Vielä lisäisin tuohon hätäpaikannukseen, että se on tarkempi kuin pelkästään ns. tolppatieto. Siinä voidaan käyttää hyväksi useampaa tukiasemaa ja sillä voidaan päästä jopa kymmenien metrien tarkkuuteen, mutta ei toki Pallaksella, jossa tod. näk. kännykkä oli kiinni vain yhdessä tukiasemassa.

Hätäpaikannuksessa kyseessä on ns. verkkopaikannuksesta ja mittaus tehdään tukiasemien avulla signaalin vaimentuminen yms. huomioiden.

[Miss Holmes #1]

Useammassa kuvassa myös näkyi, että poika hiihti punainen taukotakki päällään, eli olikohan ollenkaan mukana sitä tärkeintä eli päällimmäiseksi kerrokseksi mahtuvaa tuulenpitävää kuoritakkia?



Alusta asti olen ajatellut tilanteen edenneen kuvan mukaisesti, ja häke-soiton paikka vain vahvisti ajatusta.
Vihreä viiva= kesäreitti, jota tavoitteena kulkea.
Nousseet Taivaskeron sivustaa satulalle, jossa tuuli voimistunut tunturimuotojen takia entisestään (siniset nuolet) ja puskenut kurun suuntaan(punainen viiva). Ehkä ovat huomanneet ajautuvansa väärään suuntaan, ehkä eivät, mutta tovin tuulta vastaan taisteltuaan äiti on todennut, että ei onnistu, soitettava apua.
Joko heidän aiheuttamanaan tai puhtaasti sattumalta tuulen myötävaikutuksesta lumivyöry (keltainen alue) ehti valitettavasti ensin, ja heidät löydettiin mustien ympyröiden kohdalta.

Todella surullista ja niin kamalan turhaa.

Olen kanssasi samaa mieltä.
Lisäisin vielä sen, että uskon tuulen olleen erittäin todennäköisesti syyllinen.
Yksi kovempi puuska -> nurin -> ahkion vetämänä ja tuulen avittamana alas.

Ehkä poika ensin ja äiti hädissään perään. (Löytymissyvyydet)

[Kitz]

Nyt ekaa kertaa kommentoin, tämä on jotenkin järkyttänyt ja täällä Minfossa lukenut ja perheen somea tutkinut.
Mielestäni ne jotka kokee äidin toiminnan arvostelemisen vääränä niin olen täysin eri mieltä. Ensinnäkin pisti silmään, että hän lähti tuonne teini-ikäisen pojan kanssa, teini jota hän kutsui luottokaveriksi. Teinille annettiin myös todella paljon vastuuta, säälitti reppana hiihtämässä ekana umpihangessa ekalla rastilla. Vedenhakua yksin jne, 12v. lapsi. Äiti antaa ymmärtää että on tosi ihanaa, silti löysin tasan yhden kuvan jossa poika hymyili storyissa. Edellisellä reissulla -22 poika oli tosi iloinen koko ajan. Semmoisia ne teinit on joskus. Storyissa oli myös kuinka poika ainakin kerran lähti edeltä niin ettei äiti nähnyt häntä, äiti piti sitä ihan normaalina.
Matkan aloitus suoraan pitkän matkanteon jälkeen oli virhe, vaikuttaa myös että rahapulaa oli. Se selittäisi myös nopean keräyksen.
Pidän myös sitä outona että perhe oli näin jakaantunut uuden vuoden aattona…

Mitä mieltä?

No oli miten oli, hyvä kun äidin insta on nyt salainen. Alkoi menee överiksi tää kiinnostus

[PelderH]

No omaan tekemiseen on ihan turha verrata tässä keississä. Sinulla on aiempien kommenttien perustella arktista osaamista kuin myös alppiosaamista (kokemusta alppihiihto-oloista: esim. on jonkinlainen käsitys siitä, mitä irto sukselle tapahtuu esim. 45 asteen rinteessä). Niinkuin on mullakin, luultavasti vuosissa ja rinnetunneissa vielä enemmän kuin sinulla koska synnyin tunturin juurella olevaan kylään ja käytännössä lapsuus meni niitä kiveliöitä koulutessa.

Täytyy muistaa, ettei tämä äiti+lapsi pari ollut kovin kokenut talvivaeltajaporukka. Talvivaelluksia heillä oli takanaan vain yksi aiempi. Hiihtotaidot olivat vaativaan tunturimaastoon riittämättömiä ainakin lapsella. Pitää muistaa että se ahkio perseen takana asettaa aika paljon lisää vaatimuksia hiihtäjälle. Myös järjenkäytön vaatimuksia. En minä ahkio perseen takana mene niin vaatiiviin paikkoihin laskemaan kuin mistä huolettomana posottelen suksilla alas.

Nämä olivat kokemattomia vaeltajia. Päätös keskeyttää yritys päästä Pallakselle olisi pitänyt älytä tehdä viimeistään Rihmakurussa. Siellä olisi ollut "kota", joka on käytännössä ihan kohtuullisesti lämpiävä kaminalla lämmitettävä täyssuoja.

Ilmeisesti rahan puute ajoi heidät tämmöiseen ratkaisuun, että tuulta päin puskettiin ylös avotunturia, vaikkei ollut oikein varusteetkaan kunnossa sitä keikkaa varten. Eivät varmaan itse tajunneet mikä kaikki oli varusteissakin pielessä. Kunnon Dunning-Kruugeria...(sitähän mulle joku tarjosi joku päivä, kyllä se viikon D-G ehdokas menehtyi viime viikolla Pallaksella)

Lisäpäiviä olisi pitänyt pitää kaksi, koska keskiviikko ei paljon tiistaita parempi päivä ollut ainakaan avotunturihiihdolle. Talvireittiä pitkin olisi toki siirtyminen saattanut onnistua. Riippuen siitä, onko siellä jotain jälkeä, jota pitkin hiihtää koska metsäsuksia heillä ei ollut.

Kämpällä olisi toki voinut ilmaiseksi yöpyä parisen yötä lisää, mutta bussimatka tiistaina klo 17 Pallakselta Kolariin olisi mennyt omasta edestään. Oli kumminkin varmaan jo ennalta maksettu. Junalipun olisi voinut puhelinsoitolla siirtää, mutta olisi saattanut kallistua merkittävästi hinnaltaan. Juna oli Kolarista ti 2.1. klo 19 etelään.

Taisivat olla niin pihejä, että kirjaimellisesti säästivät itsensä hengiltä.

Tuokin ihmetyttää, että aikataulusta viimeiseen vaelluspäivään (joka maastollisesti on reitin vaikein ja rankin ilman huonoa säätäkin!) oli tuollainen aikapaine keksitty virittää. Lisäksi, bussiin ja junaan oli tarkoitus painella sisään viikon vaelluksen jälkeen "haisuliinina". Onpa kanssamatkustajille kiva: viikon reissussa olleet, hikoilleet ihmiset änkeää vaelluskamat niskassa joukkoliikennevälineeseen haisemaan koko matkan ajaksi. Koska junamatkakin oli shoestring-class luokasta varattu: köröistumapaikka yötä vasten. Ei mitään makuuhyttejä...

Kyllä minä olisin päättänyt retken hotellille. Saunaan, pesuun ja puhtaiden lakanoiden väliin huilaamaan. Aamulla valmiille aamupalalle ja rauhassa kotimatkaa valmistelemaan. Olisi maksanut noin 120 euroa kahdelle ihmiselle. Hintatietohan oli täällä postaamanani aiemmin.

Hyvä kirjoitus CSI:ltä varsinkin aikataulupaineen ja ”haisulina” matkustamisesta. 4 päivän hikoilun ja lumessa/kylmässä tarpomisen jälkeen on kyllä halu ja tarve päästä pesulle. Ymmärtäisin jotenkin asian, jos junassa olisi ollut varattu suihkullinen hytti tai olisivat menneet jonnekin likelle kuten Leville tai Rovaniemelle. Mutta matkustaa junassa ja bussissa, eikä sitenkkään ole vielä määräänpäässä, niin huhhuh, karulta kuulostaa. Varsinkin lapsen kannalta. Ikävää, ettei hänelle oltu ajateltu tarjottavaksi sitä luksuksen tunnetta kun pääsee rankan reissun jälkeen kunnolla saunaan, syömään ja hotellin puhtaisiin, juuri vaihdettuihin lakanoihin. Myös silloin todellakin tuntee olevansa #elossa. Näiden valintojen perusteella rahankeräykset useille tileille mukaan lukien, näen kyllä rahan merkinneen arvona perheessä paljon. Jotenkin vahvistuu hyvin kovat oikeistolaiset arvot, jossa paljon ei ole tilaa epäonnistumiselle tai armolle.

Itse olen alusta asti peilannut tätä tapausta juurikin omiin kymmenen vuoden tunturivaellus- ja vielä pidempiin reppureissauskokemuksiini, ja siksi ihmetyttää kovasti, miten täällä on sivukaupalla pöyristymistä istumapaikoista, suihkuttomuudesta, ruoista, vaelluksen viimeisen päivän akkutilanteesta, viimeisen päivän aikataulutuksesta, pakottavasta tarpeesta lähteä viimeisenä päivänä "koittamaan" huonoon keliin, tuulensuojan hakemisesta tunturin päällä ja niin edelleen. Lähes kaikki noista ovat olleet sellaisia asioita, joita voisin kuvitella itseni tai oman kaveriporukkani tekevän samalla tavalla, tai joita olemme jo tehneet. Puhumattakaan sitten varustuksesta - ei luoja, kun miettii millaisilla kamoilla sitä itsekin on ollut liikkeellä varsinkin silloin, kun ei ollut juurikaan kokemusta eikä rahaa. Ehkä kaikki näistä eivät ole itsellä osuneet samalle reissulle, mutta kuitenkin. Eroavuus tähän reissuun sitten siinä, että emme ole olleet juurikaan talvivaelluksilla, vaikka siitäkin olemme välillä haaveilleet (lumimyrskyyn olemme toki joutuneet tunturissa jo kesällä). Mutta jos nyt päättäisimme toteuttaa tuon haaveen talvivaelluksesta, niin tekisimmekö asiat radikaalisti eri tavalla em. toimintatapoihin verrattuna? Veikkaanpa, että emme ainakaan ensimmäisellä kerralla. Onneksi itse kuitenkin vihaan kylmyyttä yli kaiken ja oma pakkasenkestävyyteni on huonompi kuin Applen iPhonella, niin tämä pysyy toistaiseksi teorian tasolla. Siitäkin huolimatta olen pystynyt myös laskettelemaan Lapin tuntureilla yli 20 asteen pakkasissa ja kovassa tuulessa, puhumattakaan sitten siitä viimasta, jota yli 30km/h laskeminen aiheuttaa, eikä ainakaan vielä ole tullut yhtään pahempaa paleltumaa kasvoille tai muualle (kun niistäkin täällä spekuloidaan).

Ehkä se suurin ero on kuitenkin tosiaan siinä, että nyt mukana oli yksi aikuinen ja yksi lapsi, ja ymmärrän, että se aiheuttaa jonkinlaista keskustelua. Omien kavereiden kanssa reissaaminen on toisaalta aiheuttanut ongelmia, kun välillä joukossa tyhmyys tiivistyy ja jälkikäteen katsottuna on tämän takia tehty huonoja ratkaisuja (juuri esim. liian tiukka aikataulutus, lähdetty puskemaan huonoon keliin, säästetty matkakuluista tjs.), mutta sitten taas toisaalta pahimmissa tilanteissa on ollut vahvoja ihmisiä, joihin tukeutua niin henkisesti kuin fyysisestikin. Omien lasten kanssa en ole tällaisia reissuvirheitä tehnyt, mutta sitten taas toisaalta olen esimerkiksi ollut vaelluksella oman terrierikoirani ja omien 60-vuotiaiden vanhempieni kanssa, ja molemmilla kerroilla olen huomannut, että olen jossain määrin yliarvioinut matkakumppanieni kyvyt. Siinäkin mielessä on tietyllä tapaa "helppo" samaistua tässäkin tämän turman uhrin asemaan. Yleisesti lasten kasvatuskin on kuitenkin jatkuvaa oppimista ja virheiden tekemistä, enkä usko, että kukaan olisi lastensa kanssa kaikissa asioissa onnistunut täydellisesti ensimmäisellä kerralla. Tällä kyseessä olevalla reissulla suurin osa matkasta ja monta päivää oli kuitenkin sujunut hyvin, joten luulisi, että pariskunnalla oli jo jonkinlainen (tai ainakin meitä jälkikäteen spekuloivia ihmisiä parempi) ajatus siitä, miten ja millaisella varustuksella pääsevät etenemään, millainen keli on ja missä aikataulussa ehtivät maaliin. Nyt se ei vain mennyt, niin kuin ajattelivat.

Taas kerran haluan korostaa, että kyllä, tällä kyseessä olevalla reissulla otettiin ehkä turhia riskejä, ja kyllä, tällä reissulla tehtiin varsinkin viimeisenä päivänä virhe tai virheitä. Mutta sitten kun peilaan juurikin omiin kokemuksiini, niin olen valmis antamaan uhreille myös siimaa. Siis jopa siitä huolimatta, että oli aiempaa eräopaskoulutusta ja kokemusta hiihtämisestä ja hiihtovaelluksesta, jota itselläni ei ole. Ihmisiä tässä kuitenkin kaikki ollaan, ja inhimillinen tekijä on aina läsnä. Senkin olen valmis myöntämään, että kyseisessä perheessä oli suorituskeskeisyyttä enemmän kuin itsellä, mutta silti edelleen puheet endorfiininarkkauksesta, extremelajeista ja/tai lasten pahoinpitelystä ovat pahasti yliampuvia. Pahempiakin tapauksia tuntuu julkisuudessa tuon tuosta olevan, mutta heitä saatetaan arvostaa siksi, että lapsista on sitten tullut NHL-miljonäärejä tai muita. Täällä moni kommentti oikein huutaa sitä, että ylianalysoidaan syitä seurauksien perusteella, vaikka, kuten todettua, noihin seurauksiin vaikuttivat muutkin tekijät, ja todennäköisyydet pahimmalle mahdolliselle lopputulemalle olivat hyvin pienet.

Mitä jo syy olikin osittain perheen äidin ja isän tavassa suhtautua riskeihin? Silloin pelkkä paneutuminen tapaukseen pelkkänä lumivyöryonnettomuutena ei anna sitä koko kuvaa.

Totta puhut.

Haluan kuitenkin löytää tähän ensisijaisesti sääolosuhteisiin liittyvän syyn.
Toki nuo vaikuttaa, mutta en halua tässä vaiheessa vielä sille polulle. Tai siihen kuruun, mustalla huumorilla.

Et tule saamaan tuohon koskaan oikeaa vastausta. Voit olettaa, että sääolosuhde on se muuttuja, mikä aiheutti onnettomuuden ja hiihtäjien menehtymisen. Tässä on kuitenkin niin monta muuttujaa välissä tai taustalla, joiden vaikutusta ilman empiirisiä kokeita et pysty selvittämään. Yksi muuttuja on hiihtäjien kokemus. Jos voitaisiin toistaa samat olosuhteet ja laitettaisiin matkaan riittävä määrä naparetkeilijöistä muodostettuja pareja, niin hyvin todennäköisesti suuri osa heistä selviytyisi menehtymättä. Selviytymistä voisi selittää mm. se, että he osaisivat varustautua paremmin, tai se että osaavat navigoida noissa oloissa, todennäköisesti molemmat yhdessä. Selviytyminen voisi perustua siihenkin, että kokemuksensa turvin he eivät lähtisi noissa oloissa lainkaan liikkeelle.

Sitten voitaisiin laittaa saman urheilu- ja hiihtokokemuksen omaavia pareja kuin nyt oli kyseessä ja taviksia. Kuinka monet selviytyisivät menehtymättä? Jos kaikki tai lähes kaikki menehtyisivät, voitaisiin sääolosuhteita pitää pääasiallisena syynä onnettomuuteen. Jos taas valtaosa noista pareista selviytyisi elossa esimerkiksi siksi, että olisivat lähteneet taukotuvalta jo hyvän sään aikana, niin sääolosuhde ei ole onnettoman lopputuloksen syy. Lisäksi voitaisiin tutkia taustamuuttujana mm. sitä, miten älykkyys selittää selviytymistä. Tekevätkö älykkäämmät "oikeita" ratkaisuja useammin kuin vähemmän älykkäät vai lähteekö 130 ÄO:n omaava tiedemies verkkareissa ja Crocseissa tunturiin.

Seuraako siis sääolosuhteesta hyvin suurella todennäköisyydellä se, että tunturissa retkeilevä menehtyy. Mielestäni ainakaan tässä tapauksessa ei ole seurannut. Menehtymistä selittävät parhaiten itse vaeltajiin liittyvät muuttujat, joita voivat olla esimerkiksi puutteellinen kokemus, väsymys, huono energiataso, puutteellinen varustus ja asenne yms.

Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että asennepuoli on ollut jotakuinkin keskeisin menehtymistä selittävä tekijä, jos yksi tekijä pitää määritellä menehtymisen syyksi. Miten tuo asenne sitten mitataan tai määritellään, onkin jo toinen kysymys.

Tällä tavalla voi jotenkin itselleen perustella, että "asennepuoli on ollut jotakuinkin keskeisin menehtymisiä selittävä tekijä", mutta todellisuudessa (niin kuin oikeassa elämässä yleensä aina) lopputulos on monien asioiden summa, eikä myöskään sitä puhtaan sattuman osuutta sovi vähätellä. Jos nyt tehdään samanlainen ajatuskoe asenteisiin liittyen kuin yllä olevassa lainauksessa on sääolosuhteisiin liittyen, niin esimerkiksi itselläni on lukuisia tuttuja, joiden asenteet tieliikenteessä ovat omasta mielestäni aivan hirveitä. Silti heistä tuskin kukaan tulee kuolemaan tieliikenteessä, vaikka se onkin kuolleisuudella mitattuna yksi Suomen vaarallisimpia asioita. Yli 90% ei varmaan tule ikinä joutumaan edes vakavaan kolariin. Sitten jos jollekin käy huonosti, voidaan päivitellä asennetta, niin kuin täällä nyt tehdään, mutta melkein ikinä tuohon ei jouduta. Näin ollen asenne voi olla yksittäinen tärkein tekijä onnettomuuksissa, mutta pelkästään sitä tarkastelemalla ei oikein päästä mihinkään, kun todennäköisyydet ovat edelleen näiden huonoa asennetta omaavien selviämisen puolella.

Öhöm.. tervehdys kaikille!
Olen suurella mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua tregediasta. Pahin on käynyt, ihmishenkiä on menetetty. Mennyttä ei takaisin saa, syyllisiä en lähde arvailemaan vaan ajattelen että elämä otti. Vei.

Muutamaan seikkaan kiinnittäisin huomiota. Tässä on lumikengistä puhuttu. Niillä ei tee mitään noissa olosuhteissa. Ainoat toimivat ovat telemark hiihtovaellus sukset teräskantein sekä täyspitkät "skinit" eli nousukarvat. Toki hiihtomonoihin sopivat jääpiikit, niistä olisi voinut olla apua. Veikkasn että aika liukas "satula" on ollut.

Puhelin toimii yllättävän hyvin jos sen saa sisätaskuun lähelle kehoa. (Itsellä viimeviikolla 4h hiihtoa -37 pakkasessa kulutti akkua vain vähän, vaikka "kaikki" oli päällä.) Noissa olosuhteissa toki jos puh karttoja käyttää niin kartat oltava ladattuina, muuten ne häviää etkä enää "pääse" kartalle. Sijainnin saat puhelimelta aina jos vain akkua on, toimii myös lentotilassa, tätä suosittelen erämaa olosuhteissa, toki sen kartan tarvit jos haluat tarkan sijainnin. Toki näiden varaan ei voi laskea mitään, eli tultava toimeen ilmankin. Hyvä gps auttaa myös ja aina parempi eksyneelle jos se "piirtää" jäljen. Itse en ole ikinä ladannut karttoja, vaikka liikun paljon esim Tuntsalla, missä ei ole puhelimelle kenttää eikä netti pelaa.

Tuossa taisi käydä niin, että aliarvioitiin (vahingossa, tietämättömyydestä, kokemuksen puutteesta) olosuhteet ja yliarvioitiin omat voimavarat, varasuunnitelmaa ei ollut ja ehkä aikataulukin painoi päälle. Lisäksi nuorimies, vastuu hänestä myös. Stressi ja hypotermia. Virheet ja virhearviot. Rauha heidän muistoilleen♡ osanottoni myös läheisille!

Tuollaisen paikan ylitys tuossa kelissä vaatisi selkeän suunnitelman, energian tankkaus ja nesteytys ennen "huiputusta" sekä varasuunnitelma. Suunnistamisen oltava "kartalla" jatkuvasti sekä mielessä valmiina jo suunnat mihin ei asiaa. Tunturissa nimittäin pyörähtää ihan päivänvalossakin.

Tottakai kompassi mukana myös ja kartta, mutta nykykompasseihin ei täysluottoa ole. Laatukompasseistakin tullu nesteet pihalle ja näyttävät väärään suuntaan hajotessaan (2v aikana 2x törmänny tähän, näyttää pohjoisen eteläksi.).

Ja ei, ennekuin joku kommentoi; minä en mistään mitään tiedä. Yli 30v tehnyt pääasiassa pitkiä yksinvaelluksia erämaa -olosuhteissa. Hiihtänyt myös Vatnajökull -jäätikön poikki sekä konsultoinut Islantilaista opasta Grönlannin ylityksestä. Tapasin aikoinaan myös Dominick Arduinin. Toki käynyt myös Veikka.G;n luennolla sekä juttusilla. Viimekeväänä viimeksi mietitytti riskit kun vedin yksin metsäsuksilla UKK-puiston tunturiylängön poikki vongoiva-reututunturi-anterinmukka.

Kysyin muuten juuri 13v täyttäneeltä pojaltani, että lähtisikö hän hiihtämään sinne missä se äiti ja poika kuoli. Vastasi että luultavasti lähtisi. Että sellaisia ne lapset/nuoret on. Isoveljensä ei lähtisi millään. Me ollaan niin erilaisia kaikki.

Tuosta häke-hommasta vielä. Uskon että viranomaiset ovat parhaansa tehneet, tehtävän kiireellisyydellä ei olisi minuutteja säästetty. Ehkä vinkkinä että jos on oikea hätä soittaissa niin kertoo sen.

Ugh, olen puhunut!

No mutta, tässäpä oivallinen kirjoitus kokonaisuudessaan. Ehkäpä pitäisi nyt vihdoinkin itse lopettaa tästä asiasta kirjoittelu, kun näyttää tulevan ihan järkeviäkin puheenvuoroja välillä. Jotenkin itseäni eniten korpesi tuo tapa, jolla osa ihmisistä teilasi uhrit milloin minkäkin pikkuseikan, ylianalysoinnin tai erilaisen maailmankatsomuksen takia, mutta onneksi nuo kommentit ovat nyt vähentyneet. Niin kuin aiemmin kirjoitinkin, näitä analyysejä on helppo tehdä lämpimästä kerrostalokämpästä tietokoneen tai kännykän ruutua tuijottaen, mutta todellisuus tuolla "ulkona maailmassa" on sitten toinen. Koskee niin reissuun lähtöä ja varusteita kuin hätäpuhelun soittamista ja sen jälkeisiä toimiakin. Oikeassa elämässä kun ei tarvitse välttämättä mokata kuin vain sen kerran isosti katastrofaalista lopputulemaa varten, jos oikein huono "tuuri" osuu muuten olosuhteiden puolesta kohdalle. Edelleen painotan, että lumivyöryonnettomuudet ovat Suomessa harvinaisia ja lumivyörykuolemat vielä sitäkin harvinaisempia, emmekä me tiedä, oliko uhreilla tuossa muuta osaa tai arpaa kuin olla väärässä paikassa väärään aikaan (toki virheitä oli tehty, että tuohon jouduttiin, mutta siltikin paikan ja ajan todennäköisyys oli Suomen oloissa häviävän pieni).

Ehkäpä paras kohta tuosta yllä olevasta viestistä on tämä: "Me ollaan niin erilaisia kaikki." Tuon kun kaikki sisäistäsivät, niin varmaan 90% tästä tähänkin otsikkoon kirjoitetusta spekuloinnista, analysoinnista ja ihan suoraan sanoen paskanjauhannasta siivilöityisi pois.

[Pallastunturi2024]

Ekaa kertaa palstalla samalla asialla kuin te muutkin, kiinnostava ja ahdistava loppu äidin ja lapsen retkellä. Ennen kuin lähden spekuloimaan tarkemmin asiaa kun olen itse etelästä enkä ole koskaan vaeltanut tai edes hiihtele pahemmin, saatika tiedä näistä varustuksista ja paikantimista mitään niin halusin jakaa tämän linkin. Tässähän tämä kaveri ymmärtääkseni lokakuussa kävelee Hetta-Pallas ja noin videon kohdassa 10:00 pääsee johonkin sinne missä äiti ja lapsikin ovat olleet. Ymmärtääkseni on lokakuu ja ei tietoa pakkasesta tai tuulesta mutta videosta näkee ehkä vähän osviittaa mitä tunturin päällä voi olla. Tosin hän ilmeisesti tässä kiertää jonkin pahimman kohdan.

https://www.youtube.com/watch?v=lfIa5iffP7E

Mielestäni ainakin minusta tuossa tuulessa on aivan mahdoton ajatella tai nähdä yhtään mitään.

[Saimaanorppa]

Hitto näitä köyhiä kommentteja
noita lehtien sanomisia ja aikoja ei kannata ottaa tosissaan ne on heittänyt ennenkin kun toimarit vetää ulkomuistista.
nuo ahkiot nykäisee mukavasti mukaan jos sattuvat tuulessa liukumaan edelle varsinkin jos vähänkin viettää ja on liukasta..tuo olivat suksilla ei ehkä kuitenkaan tarkoita että sillä hetkellä kun soittivat..onko muuten vaan yhdet sukset reissussa...

[Saimaanorppa]

Ekaa kertaa palstalla samalla asialla kuin te muutkin, kiinnostava ja ahdistava loppu äidin ja lapsen retkellä. Ennen kuin lähden spekuloimaan tarkemmin asiaa kun olen itse etelästä enkä ole koskaan vaeltanut tai edes hiihtele pahemmin, saatika tiedä näistä varustuksista ja paikantimista mitään niin halusin jakaa tämän linkin. Tässähän tämä kaveri ymmärtääkseni lokakuussa kävelee Hetta-Pallas ja noin videon kohdassa 10:00 pääsee johonkin sinne missä äiti ja lapsikin ovat olleet. Ymmärtääkseni on lokakuu ja ei tietoa pakkasesta tai tuulesta mutta videosta näkee ehkä vähän osviittaa mitä tunturin päällä voi olla. Tosin hän ilmeisesti tässä kiertää jonkin pahimman kohdan.

https://www.youtube.com/watch?v=lfIa5iffP7E

Mielestäni ainakin minusta tuossa tuulessa on aivan mahdoton ajatella tai nähdä yhtään mitään.

ja vielä hämäryys/pimeys mukaan

[mscarrock]

Ekaa kertaa palstalla samalla asialla kuin te muutkin, kiinnostava ja ahdistava loppu äidin ja lapsen retkellä. Ennen kuin lähden spekuloimaan tarkemmin asiaa kun olen itse etelästä enkä ole koskaan vaeltanut tai edes hiihtele pahemmin, saatika tiedä näistä varustuksista ja paikantimista mitään niin halusin jakaa tämän linkin. Tässähän tämä kaveri ymmärtääkseni lokakuussa kävelee Hetta-Pallas ja noin videon kohdassa 10:00 pääsee johonkin sinne missä äiti ja lapsikin ovat olleet. Ymmärtääkseni on lokakuu ja ei tietoa pakkasesta tai tuulesta mutta videosta näkee ehkä vähän osviittaa mitä tunturin päällä voi olla. Tosin hän ilmeisesti tässä kiertää jonkin pahimman kohdan.

https://www.youtube.com/watch?v=lfIa5iffP7E

Mielestäni ainakin minusta tuossa tuulessa on aivan mahdoton ajatella tai nähdä yhtään mitään.

Tuossa tuo kaveri sanoo lopussa, että ei näy enää tolppia. Etenee kompassisuunnalla, sitten sanoo, että tuntuu, että etenee alamäkeen ja löytää lopulta tolpan. Tuli tästä mieleen, että olisko äiti voinut tämän videon ennen matkaa katsoakin, ja saada siitä jotenkin virheellisen kuvan, että oikeaan suuntaan mennään, kun alamäkeen mennään, niin kuin kaverikin videolla. Ja sitten tolppaa ei vaan ole löytynyt ja puhelu häkeen. Tässä tietenkin ihmetyttää, että eikö kompassia ole käytetty tai voitu käyttää?

[Pallastunturi2024]

Tällä kaverilla oli kyllä kompassi, en muista ottiko enää tuulisimmalla alueella kuin ehkä kerran esille. Ja samaa mietin minäkin,että tuskin on äiti osannut aavistaa että tilanne olisi niin paha mitä se oli lopulta. Mutta toisaalta löytämieni some videoiden perusteella hänellä oli paljo kokemusta tuulisesta, pölyävästä ja kylmästä retkestä, ei varmaan pitänyt tätä niin ongelmana mutta ei myöskään osannut ihan sitä odottaa mikä lopulta oli vastassa.

[Omega]

Niin, näitä suuria kysymyksiä.

Voiko äitiä pitää vastuullisena siitä, että hän seisoo lapsensa kanssa metrin tai muutaman päässä vaaralliseksi tiedetyn kurun reunasta ollen jo jyrkkenevässä kohdassa ja eksyneenä kauas tarkoitetulta reitiltä, muutaman askeleen päässä kuolemasta - jos HS:n häkepuhelun sijainti pitää paikkansa - erittäin huonossa tuulisessa säässä ilman kykyä nähdä eteenpäin? Tässä vaiheessa he ovat kylmissään ja osa varusteista kadonnut.

Vai onko paikalle ajautuminen vain huonoa "tuuria".

Ennen kuin lumivyöryyn on päädytty, on tehty monia huonoksi osoittautuneita valintoja.

[Pallastunturi2024]

No kyllähän se on fakta että huonoa tuuria eli tuuli vei mennessään. Mutta minä näin 10-v lapsen äitinä en koskaan voisi kuvitellakkaan vieväni lastani tollaselle reissulle. Vaikka olis kuinka sporttinen. Tollanen vaellus tähän aikaan vuodesta tuolla, vaikka ei olisi käynyt näin miten kävi ei ole lapsen paikka.

Kysytään vaikka näin, että päästäisitkö lapsesi tuonne toisen erittäin luotettavan aikuisen kanssa samanlaiselle retkelle olettaen että lapsen mukana olisi erittäin kokenut aikuinen, eräpas yms? En päästäisi lastani tuonne juuri missään tilanteessa tähän aikaan vuodesta.