Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[LeaSommer]

Kirjoitin vähän auki tuota poliisin tiedotustilaisuutta 4.1.:

Poika löytyi vyöryalueen pohjoispuolen laidasta, vyöryn loppupäästä. Ahkio näkyi. Oli ahkiossa kiinni. Hautautuneena 1,5 metrin syvyyteen. Vyöryalue on 85 metriä leveä, ja 270 metriä pitkä, noin 2,2 ha. Huomattavan suuri, kurun pohjan levyinen. Vyöryn koko pituus 530 metriä. Äiti ja poika löytyi etäisyydeltään noin 150 metrin päässä. Äiti oli hautautunut noin 50 cm syvyyteen. Ei ollut lumivyörypiippareita. Oli sattumaa, että äiti löytyi niin nopeasti. Lapsi löydettiin myöhemmin, oli ajautunut vyöryalueen toiseen laitaan. Poika löytyi äidistä 150 metriä koillisen suuntaan, kohti Lehmäkeroa. Lapsi löytyi, koska tuuli oli tehnyt laineita lumeen.

Klo 14.20 tuli hälytys koodilla 552, kiireellisyysluokka C. Muoniosta lähti kohteeseen maastopelastusyksikkö tällöin sekä Raattamasta kyläosastosta myös. Ensimmäinen yksikkö saavutti sen paikan, josta äiti ole tehnyt hätäilmoituksen noin 50 min kuluttua. Alue tarkistettiin. Siitä hälytyskohdasta, josta hätäilmoitus oli tehty – mitään jälkiä siinä ei ollut koska oli valtava myrsky – ruvettiin laajentamaan sitä etsintää kauemmas ja kauemmas ja loppujen lopuksi tarkistettiin kaikki lähialueen tuvat ja lähialueen reitit ja mitään ei sieltä löydetty. Käytiin siellä tuvalla, missä he olivat silloin yöpyneet ja olleet silloin aamulla kymmenen aikana ja sieltä saatiin tieto, että he olivat lähteneet hiihtämään Pallasta kohti. Ja sitten sitä aluetta etsittiin ja laajennettiin ja noin klo 18:30 todettiin yhdessä poliisin kanssa, että tämä on nyt poliisijohtoinen tehtävä ja pelastustoimi siirtyi antavaksi viranomaiseksi.

Olosuhteet tunturissa olivat erittäin rankat, yli 20 metriä tuulta ja yli -20 astetta pakkasta, huono näkyvyys, pimeys, erittäin huonot olosuhteet. Tuuli oli lännestä. Reitti on kesävalellusreitti, tikut 50 metrin välein. Tikkuja ei näkynyt tiistaina illalla, koska tuuli ja näkyvyys noin 5 metriä, tuulen nopeus suuri. Tuuli kanavoitui Pyhäkurun yläpuolelle. Olosuhteet oli poikkeuksellisen rajut.

Murtumalinjalle ei ole päästy. Rinteen jyrkkyys tuossa kohtaa on noin 35-40 astetta. Murtumalinjan leveys noin 350 metriä. Mitään jälkiä lumessa ei näkynyt, koska myrskytuuli oli peittänyt. Maaston havainnoiminen oli äärimmäisen vaikeaa. Ainoat jäljet oli ahkiot ja henkilöt (myöhemmin löytyneet), hiihtojälkiä ei näkynyt. Reitti menee Pyhäkurun yläpuolella ja jyrkälle osalle siitä on montasataa metriä matkaa. Oletettavaa on, että henkilöt ovat eksyneet tikutetulta reitiltä ja sitten kun otetaan huomioon tuulen suunta, joka on tullut lännestä, niin se on painanut sinne idän suuntaan, jonka suunnalla tämä Pyhäkuru on. Todennäköisesti sillä on ollut tekemistä, mutta korostan että nämä on arvauksia. Tämä voi olla syynä ja eksyminen. Pelastushenkilökunnan piti käyttää gps-laitetta, että pääsi perille, ei voinut suunnistaa silmämääräisesti.

Emme osaa vastata siihen, onko heillä ollut mukanaan hätä-gps-laitetta, olen kuullut että mahdollisesti on ollut, mutta en pysty vastaamaan varmuudella, onko ollut hätä-gps-laitetta. Hätäkeskukselle ei ole puhuttu, että laitetta olisi ollut ja hätäkeskus on paikallistanut tämän hätäpuhelun soittopaikan ja antanut sen meille. Ja se paikka on käyty heti sen 50 min päästä tarkistamassa. Ja se on tarkka se paikka, mistä sitä apua on ensimmäisen kerran soitettu. Ja viimeisen kerran.

(Kysyttäessä keliolosuhteista) Silloin toinen päivä tiistaiaamuna kymmeneltä – kun meidän etsintäpartiot olivat käyneet siinä Nammalankurulla silloin illalla ja haastatelleet ihmisiä – olivat sanoneet että he olivat siitä kymmenen aikana lähteneet hiihtämään ja vaeltamaan kohti Pallaksen luontokeskusta. Varusteiden ja haastattelujen perusteella varusteet olivat olleet hyvät ja heillä oli ollut asianmukaiset välineet ja muut siinä, mutta siitä eteenpäin ei ole tällä hetkellä tietoa, mikä se oli siinä Nammalankurulla ollut se säätila ja onko siitä sitten käynyt niin että tämä paha säätila on yllättänyt heidät. Siitä ei ole nyt tarkkaa tietoa.

[Omega]

No kyllähän se on fakta että huonoa tuuria eli tuuli vei mennessään. Mutta minä näin 10-v lapsen äitinä en koskaan voisi kuvitellakkaan vieväni lastani tollaselle reissulle. Vaikka olis kuinka sporttinen. Tollanen vaellus tähän aikaan vuodesta tuolla, vaikka ei olisi käynyt näin miten kävi ei ole lapsen paikka.

Kysytään vaikka näin, että päästäisitkö lapsesi tuonne toisen erittäin luotettavan aikuisen kanssa samanlaiselle retkelle olettaen että lapsen mukana olisi erittäin kokenut aikuinen, eräpas yms? En päästäisi lastani tuonne juuri missään tilanteessa tähän aikaan vuodesta.

Kallistun itse suuntaan, että äiti ei ymmärtänyt alueen vaaroja ja esim. Kurun sijaintia ja miten paha paikka siinä on. Olen ymmärtänyt, ettei missään IG postauksessa, eikä hätäpuhelussa äiti ole sanonut sanaakaan Pyhäkurusta. Tuo ainakin olisi yksi iso virhe, jos ei ole kunnolla tutkittu maastoa mihin mennään ja mitä vaaratekijöitä pitää varoa.

[Haxxter]

Voiko äitiä pitää vastuullisena siitä, että hän seisoo lapsensa kanssa metrin tai muutaman päässä vaaralliseksi tiedetyn kurun reunasta

Tästä tapauksesta oppien ja tulevaisuutta ajatellen ne ratkaisevat virheet tehtiin jo ennen tunturille päätymistä. Vääriä valintoja edesauttoivat seuraavat äidin asenteet:

Liiallinen suunnittelu vain vaikeuttaa matkaa
Aina jotakin enemmän, ylitä aiemmat suoritukset
Periksi ei anneta

Nämä äidin teesit voisi kääntää muotoon:

Suunnittele matka huolellisesti, tiedosta riskit, varaudu niihin. Tutki huolellisesti etukäteen alue, jonne olet menossa. Tee reittisuunnitelma ja pysy siinä.
Panosta turvallisuuteen. Matkaa tulee tehdä turvallisuus edellä, kun olet luonnon keskellä. Mitä kovemmat olosuhteet, sitä enemmän tulee huomoida turvallisuusnäkökulmat ja varautua etukäteen sään muuttumiseen, loukkaantumiseen tms.
Tarpeen mukaan ole valmiudessa keskeyttämään matka, tee keskeytysuunnitelma, ehkä plan B ja palaa takaisin

Tapahtumien kulku traagiseen lopputulokseen, on seurausta "Go With The Flow" asenteesta, sekä halusta ylittää itsensä (nousta tunturin laelle) . Aiemmin oli jo otettu isojakin riskejä, luisteltu miltei pettävällä jäällä ja kuvattu miten upealta vaara tuntui ja endorfiinit hyrräsivät. Kun retkeilet ääriolosuhteissa, joina voidaan pitää 20 asteen pakkasta ja kovaa tuulta, on suunnitelmallisuus tärkeää. Äiti ei jostain syystä halunnut liikaa suunnitella, joka johtaa riskitason kasvuun, hallitsemattomiin riskeihin ja pahimmassa tapauksessa hengenvaaraan. Luonto on armoton.

Pitkälle joulun alla olivat tiedossa ennätyspakkaset, puhutiin jopa 50 asteen pakkasista. Tuossa kohtaa jos olisin lapsen kanssa menossa johonkin, peruuttaisin koko reissun tai painelisin paikalliseen hotelliin, toteaisin riskit liian suuriksi. En tosin itseksenikään lähtisi, siirtäisin hommaa kauniille keväthangille.

[Ramppa X Rämäpää]

Itse en pitäisi täysin mahdottomana sitä, etteikö tuo "kirjausvirhe" voisi olla InReachin kautta tehty hälytys. Pallaksella kuuluu puhelin erittäin vaihtelevasti, lähinnä korkeimmilta paikoilta, joten on täysin mahdollista, että hieman aiemmasta sijainnista puhelin ei ole kuulunut ja siksi on tehty InReachin kautta hälytys, koska se taas toimii puhelinverkon ulkopuolella, kaikkialla. Hälytyksen tekeminen InReachilla on hieman takkuisempaa, mitä ihan vain soittamalla, joten en ihmettelisi, että hätäpuhelu on varmistettu vielä soittamalla, kunhan kuuluvuutta on tullut.

Ei se inreach kuitenkaan niin fiksu ole, että suoraan paloautoon soittaa. Kirjausvirhe koski yhtä yksikköä, jolle oli merkitty hälytys- ja saapumisaika väärin. On ihan helkkarin kaukaa haettua, että oikeasti häkeen soitti hotellin respa, isä, poika tai pyhää henki ja soitto olisi kirjautunut yhden yksikön ("paloauto") kohdalle "kirjausvirheeksi", mutta ei häkepuheluksi, ja sitten viranomaiset jostain syystä haluaa tämän peitellä ja sanoa soittoa kirjausvirheeksi,

[Miekinkö]

"Vyöryalue on 85 metriä leveä, ja 270 metriä pitkä, noin 2,2 ha. Huomattavan suuri, kurun pohjan levyinen. Vyöryn koko pituus 530 metriä. "

Voidaan lopettaa se vyörykohdan arvuuttelu. Ainoa kohta mihin nuo mitat täsmää on Taivaskeron suuntainen seinämä, kuten itsekin koko ajan olen ajatellut.

[Omega]

Lainaus ontuu, koska kuva puuttuu. Piti olla hiihtolasien kuva.
-NILS-

Onko tämä kuva tältä reissulta, eikö tuossa ole vaatetus pahasti pielessä jos 10 minuutin jälkeen hikoilee kuin sika? Ideahan on sovittaa vaatetus siten, ettei ylettömästi pääse hikoilemaan, koska se kostautuu isosti heti pysähtyessä.

"luulin olevan -25, mutta hikoilin kuin sika 10 minuutin kuluttua"

[Ei mitään hajua]

Onko tämä kuva tältä reissulta, eikö tuossa ole vaatetus pahasti pielessä jos 10 minuutin jälkeen hikoilee kuin sika? Ideahan on sovittaa vaatetus siten, ettei ylettömästi pääse hikoilemaan, koska se kostautuu isosti heti pysähtyessä.

"luulin olevan -25, mutta hikoilin kuin sika 10 minuutin kuluttua"

Kuva on juurikin tältä reissulta. Ilmeisesti jostakin väliltä Suaskuru - Nammalakuru.

[Alien Alien]

Lämpötilaero Kurun pohjan ja satulan välillä on ollut kuitenkin melkoinen. Alhaalla on ollut hyvin kuivaa ja kylmä sää, pakkanen ~ 40 astetta ja tyyntä. Ylhäällä vain - 23, kovaa tuulta ja kosteaa. Lämpimämpi ilma olisi voinut pyrkiä takaisin ylös kurua pitkin, jolloin vastakkaista työntövoimaa olisi tullut kurusta käsinkin.

Tämä ei pidä paikkaansa ennusteiden, toteumatietojen eikä äidin ig-juttujen perusteella. Alkureissusta oli todella -30-35 pakkasia, mutta tuolle päivälle pakkanen lauhtui ja tuuli nousi. Kurun pohjukassa, laaksossa ja alempana tunturissa oli siten lähestulkoon sama lämpötila kuin tunturissa, tuuli tietysti kovempi ylhäällä.

Tarkennus asiaan.

Pakkasennusteet väliviikolla näyttivät koko maahan vuodenvaihteeseen kireää pakkasta, lukuunottamatta Länsi-Lappia. Korkeapaineen keskuksen sijaintia ei voitu tuolloin tarkalleen ennustaa. Käytännössä tämä kuitenkin tarkotti Enontekiölle ja Muonioon -30- -44 astetta. Virallisia mittauspisteitä on rajallisesti isolla alueella. Se, että Laukukerolla on -22 ei kerrro mitään, paljon alhaalla Pallasjärvellä on. Tiistaina alueella on ollut hyvin kylmää alhaalla, keskiviikkona lauhtui ja oli noin -20 alhaallakin. Kunnes taas kiristyi seuraavalle päivälle. Toki pakkanen on voinut vaihdella, mutta kun puhutaan suursäätilasta, niiin alhaalla on vallinnut kuiva ja kylmä ilmamassa ylhäällä lauhempi, kosteampi ja tuulisempi säätyyppi, joka on ollut hyvin paikallinen matalankeskus.

[Terra]

Onko tämä kuva tältä reissulta, eikö tuossa ole vaatetus pahasti pielessä jos 10 minuutin jälkeen hikoilee kuin sika? Ideahan on sovittaa vaatetus siten, ettei ylettömästi pääse hikoilemaan, koska se kostautuu isosti heti pysähtyessä.
"luulin olevan -25, mutta hikoilin kuin sika 10 minuutin kuluttua"

Äiti instastoryssa kirjoitti, että lämpötilamittari unohtunut kotiin.

[Hoplaa]

Ekaa kertaa palstalla samalla asialla kuin te muutkin, kiinnostava ja ahdistava loppu äidin ja lapsen retkellä. Ennen kuin lähden spekuloimaan tarkemmin asiaa kun olen itse etelästä enkä ole koskaan vaeltanut tai edes hiihtele pahemmin, saatika tiedä näistä varustuksista ja paikantimista mitään niin halusin jakaa tämän linkin. Tässähän tämä kaveri ymmärtääkseni lokakuussa kävelee Hetta-Pallas ja noin videon kohdassa 10:00 pääsee johonkin sinne missä äiti ja lapsikin ovat olleet. Ymmärtääkseni on lokakuu ja ei tietoa pakkasesta tai tuulesta mutta videosta näkee ehkä vähän osviittaa mitä tunturin päällä voi olla. Tosin hän ilmeisesti tässä kiertää jonkin pahimman kohdan.

https://www.youtube.com/watch?v=lfIa5iffP7E

Mielestäni ainakin minusta tuossa tuulessa on aivan mahdoton ajatella tai nähdä yhtään mitään.

Tämä oli hyvä video. Ja muutkin tältä tekijältä. Mutta tääkin on ollut täällä ketjussa jo aiemmin. Mut hyvä vinkkaus niille, joilta se on mennyt ohitse.

[Hoplaa]

Tällä kaverilla oli kyllä kompassi, en muista ottiko enää tuulisimmalla alueella kuin ehkä kerran esille. Ja samaa mietin minäkin,että tuskin on äiti osannut aavistaa että tilanne olisi niin paha mitä se oli lopulta. Mutta toisaalta löytämieni some videoiden perusteella hänellä oli paljo kokemusta tuulisesta, pölyävästä ja kylmästä retkestä, ei varmaan pitänyt tätä niin ongelmana mutta ei myöskään osannut ihan sitä odottaa mikä lopulta oli vastassa.

Tää sano videolla, että kompassilla mennään etelään ja pois tunturista.

[Hoplaa]

Olettama on siis se, mitä poliisikin tiedotustilaisuudessa sanoi, että ovat eksyneet tikutetulta reitiltä ja tuuli painanut kohti kurua.

[URSA]

Tosin äiti oli julkisuuden henkilö jo ennen onnettomuutta ja kaikille tuttu mm. Strömsöstä.

Kasvojen suojaamisesta. Ennen äidin Instagramtilin muuttumista yksityiseksi huomasin hänellä yhdessä kuvassa jonkinlaiset suojalasit päälaella. Lasit olivat kokonaan kirkasta muovia.

Näin myös tämän kuvan. Nuo lasit näytti melkeinpä jonkinlaiselta "koronavisiiriltä" (älkääkä nyt tästä tehkö tulkintaa, että olisi koronavisiirissä liikkeellä...) vähän kuitenkin kookkaammalta systeemiltä kuin esim. nykyajan laskettelulasit, jotka nekin peittää 2/3 pärstää..

Mun on nyt pakko sanoa, että hämmentää tämä arvailu. Äidillä oli otsalla ja silmillä somekuvissa ja siis myös kyseisen matkan tarinoissa silmillä hiihtolasit. Kaikki molempien varusteet näytti hyviltä ja asiallisilta. Ottakaa asioista selvää ennenkuin arvailette ja kohta joku toistaa saman totena, kuten nyt noista ahkioista aiemmin arvailu, molemmilla oli ahkiot. Näitä samoja asioita väännetään sivukaupalla turhaan. Kuten tuo että tuo poliisien ja pelastusväen tiedotustilaisuus ja siitä kertovat uutiset ja videot ja äänitteet olisi ollut jokaisen hyvä kuunnella ennen täällä ränttäämistä.

Ja tosiaan, hyvää pohdintaa ja tietojen keruuta, mutta koittakaa nyt pitää faktat ja fiktio eli arvailunne erillään. Ja se äidin syyllistäminen, täysin ala-arvoista.

Onko siis täysin normaalia kaamosvaelluksella odotettua kylmemmissä olosuhteissa, ettei pysty pitämään hiihtämisen aikana edes kahden minuutin taukoja ilman että alkaa heti palelemaan? Heillä oli äidin mukaan jopa hankalaa syödä eväitä vaeltaessa palelemisen takia. Ja tosiaan ahkioiden kanssa kamppaillessa syvässä lumessa tuli myös hiki nopeasti. Kuuluuko sekin asiaan?

Onko 14 asteen pakkasta varten varatut varusteet hyviä myös huomattavasti kylmemmissä olosuhteissa? Ainakin äiti kertoi Instagramissa makuupussien olevan liian kylmiä. He palelivat sekä päivisin että öisin.

Tuuli tuskin viskasi kaksikkoa kuruun koska hätäpuhelu soitettiin selvästi sen rinteessä. Sinne on eksytty.

Pointti on että koulutetun eräoppaan olisi pitänyt huomata jo paljon ennen viimeistä päivää etteivät olosuhteet olleet odotetun kaltaisia vaan poikkeuksellisia, ja että olisi pitänyt valita edes helpompi reitti takaisin. Pehmeää lunta oli odotettua enemmän ja pakkanen sekä tuuli olivat normaalia kovempia. Olosuhteet olivat ankarat.

[Satyrium]

Pääsääntöisesti hyviä pohdintoja syistä ja seurauksista. Omat pohdintani ovat sitten rikka rokassa.
Tässä on kuitenkin tehty turhan iso riskinotto hiihtovaellukseen vuodenaika ja hiihtoseurue huomioiden. Lapsi ei ole täysmittainen vaelluskaveri. Lapsi on lapsi niin fysiikaltaan, ratkaisukeskeisyydeltään ja eritoten elämänkokemukseltaan. Itseä ihan kylmää tämä idea lähteä viikoksi lapsen kanssa erämaahan arvaamattomien olojen keskelle. Minulla olisi huoli siitä, että entäs jos minulle sattuu jotain niin mitä lapselle tapahtuu? Tietoisuus tästä estäisi kaikki moiset vaellushaihattelut kahteen pekkaan 12 vuotiaan kanssa. Haaveena juu oli kaamoshiihto, mutta pahimpien skenaarioiden realistinen tiedostaminen kuuluu myös elämiseen. Elämä on vaarallista ja se täytyy pitää mielessä. Ehkä perhe oli oppinut vaaroista ja verenmausta suussa tykkäämään, joten tunnetusti nälkähän kasvaa syödessä.
Äidillä ei myöskään mitä ilmeisemmin ollut kovin vankkaa kokemusta vaativimmissa oloissa vaeltamisesta, joka olisi ehdottomasti ollut tähän kaamosvaelluksen pohjalle tarpeen. Kokemuksella ja terveellä itse- ja lapsensuojeluvaistolla tätäkään onnettomuutta ei olisi todennäköisesti tapahtunut. "Parempi virsta väärään, kuin vaaksa vaaraan."

Jos kansallispuiston sivuilla on jo kirjattu ko. kesäreitin olevan erittäin vaativa, niin tämä olisi tullut ottaa erittäin vakavasti. Kuten poromies oli ehdottanut reitin päihin varotuskolmioita, ei se mielestäni talvia-ajalle olisi ollenkaan yliampuvaa. Jos verrataan vaellusharrastusta esim. sukellusharrastukseen, niin sielläkin pitää osata arvioida oma osaaminen ja riskit siihen nähden. Luolasukeltamaan ei pitäisi olla mitään asiaa ilman asianmukaista koulutusta ja silti luoliin menee hukkumaan näitä scubailijoita, jotka on sitä mieltä, että ei täällä mitään vaaraa ole. Ei vaarallisimpien luolien suulla ole turhaan grim reaper muistuttamassa realiteeteista.

Mitä tulee tuohon whiteout-ilmiöön. Minä uskon, että orientaatio on ollut sekaisin whiteoutin vuoksi. Hämärää, lumi pyörii ympärillä, kaikki muodot katoaa, tuulen vuoksi silmiä ei voi pitää kunnolla auki. Aivan kuin kelluisit sumussa. Siinä ei aistielin enää tiedä mikä on ylä- ja mikä alamäkeä. Whiteoutin vuoksi on lentokoneitakin pudonnut ja yksi kuuluisimmista oli Kobe Bryantin vienyt helikopterionnettomuus lentäjän lennettyä pilveen ja menetettyä suuntavaiston.

[PelderH]

Niin, näitä suuria kysymyksiä.

Voiko äitiä pitää vastuullisena siitä, että hän seisoo lapsensa kanssa metrin tai muutaman päässä vaaralliseksi tiedetyn kurun reunasta ollen jo jyrkkenevässä kohdassa ja eksyneenä kauas tarkoitetulta reitiltä, muutaman askeleen päässä kuolemasta - jos HS:n häkepuhelun sijainti pitää paikkansa - erittäin huonossa tuulisessa säässä ilman kykyä nähdä eteenpäin? Tässä vaiheessa he ovat kylmissään ja osa varusteista kadonnut.

Vai onko paikalle ajautuminen vain huonoa "tuuria".

Ennen kuin lumivyöryyn on päädytty, on tehty monia huonoksi osoittautuneita valintoja.

Ensinnäkin, onkohan kukaan täällä kirjoittanut, että paikalle ajautuminen oli "vain huonoa tuuria". Useimmissa kommenteissa olen ollut näkevinäni avoimesti sen tosiseikan myöntämisen, että virhe tai virheitä oli tehty tuonne päädyttäessä. Se ei silti poista sitä, etteikö sattumakin olisi puuttunut peliin, eikä vähiten ainakaan lopputuloksen kannalta.

Toisekseen, tuolla "vaaralliseksi tiedetyllä" ja "varmaa kuolemaa" tarkoittavalla kurulla ei kuitenkaan ollut tainnut aiemmin kuolla ketään. En haluaisi yhtään väheksyä paikan vaarallisuutta eikä siihen ole syytäkään, mutta joistain kirjoituksista vain paistaa kovasti sellainen asenne, että kun tuolle taipaleelle lähti, niin mitään mahdollisuutta selviämiseen ei enää ollut.

Omasta mielestäni tilanne on pikemminkin päinvastoin. Tähänkin otsikkoon on linkattu tarinoita ja videoita tuolta samaiselta etapilta, viimeksi juuri edelliselle sivulle. Toisaalta noita katsoessa ja lukiessa ajattelee, että onpahan hurja paikka ja että en itse kyllä tuonne lähtisi. Toisaalta taas ei voi välttyä ajatukselta, että näiden kuvaajien ja bloggaajien lisäksi tuolla on ollut samalla etapilla vähintään potenssiin kaksi ellei enemmänkin kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisilla kokemuksilla, taidoilla ja varusteilla kaikenlaisissa keleissä ylittämässä samaa satulaa. Tuo edellisen videon mieskin vaikutti huipulla hieman eksyneeltä ja hieman hermostuneesti vitsaili alaspääsystä. Ja silti ennen tätä vuotta kaikki ovat selvinneet paikasta elossa pois. Jotain kai sekin kertoo.