Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[kuusenalla]

Huomatkaa, että tämä ei ollut edes kaamosaikaan eikä ihan keskitalvella. Ei ole mitään yleispätevää sääntöä, koska tunturiin on turvallista mennä ja koska ei. Ei sinne ole koskaan turvallista mennä, jos ei ota selvää, millaista siellä on (ja ole valmis kääntymään pois ajoissa).

Tunturista on jouduttu pelastamaan retkeilijöitä jopa heinäkuussa hypotermian vuoksi. Huonot varusteet, huono osaaminen, heikko tilannetieto - tai kuten sinä kirjoitit: tiedustelu.

Olen ollut myös lokakuussa Pallaksen luontokeskuksessa ihmettelemässä, kun sinne saapuu tunturista takaisin vaelluksensa keskeyttäneitä vaeltajia tennareissa ja muissa kesävarusteissa. Tunturissa oli ollut lunta polveen asti, mutta tämä tuli jostain syystä ihan yllätyksenä "kun ei Kemissä ollut". Mutta hyvä että keskeyttivät jo Vatikurussa eivätkä puskeneet nilkat märkinä väkisin eteenpäin kohti Rihmakurua.

Tällaisia aloittelijan virheitä sattuu kyllä retkeilijöille. Olen itse kuitenkin niin mukavuudenhaluinen, että haluan käyttää kaikki keinot selvittääkseni, millaista maastossa tulee olemaan. Tässä olen tehnyt silti myös virheitä ja niistä oppinut.

Olen muuten ihan samaa mieltä siitä, että viimeiselle päivälle, jolloin olisi tarkoitus ehtiä bussiin, ei missään tapauksessa saisi jättää mitään olosuhdekriittistä etenemistä eikä muutenkaan mitään pitkää matkaa. Tästä tuleva kiire on ihan ylimääräinen stressi, joka varmasti myös vaikuttaa harkintakykyyn. Majoittuminen joko hotellissa tai sitten vaikka 4 km päässä olevassa Mäntyrovan autiotuvassa olisi ollut stressittömämpi vaihtoehto. Tuota vihreää reittiä pitkin olisi päässyt jo aika lähelle Mäntyrovaa. Sinne olisi varmaankin ollut myös jotain jälkiä.

Kun tässä joku kommentoi, että mikseivät vaeltajat tehneet selvää suunnitelmaa vaan menivät olosuhteiden mukaan - minä pidän sitä taas viisautena. Jos ei ole koskaan kokenut umpihangessa rämpimistä väärillä suksilla, ei voi tajuta, kuinka kamalaa ja rankkaa se on. Siksi avotunturin houkutus on suuri. Mutta ei ole mikään pakko mennä avotunturissa pahimpiin paikkoihin! Ihan varmasti on eroa avotunturilla metsänrajassa ja avotunturilla lähellä Taivaskeron lakea, kahden tunturin välisessä tuulitunnelissa.

Metsäsuksilla umpihangessa kyllä pääsee, mutta metsäsukset saattavat olla taas tunturissa vaaralliset, varsinkin liukkaalla rinteellä. Tunturisuksilla on vain sitten hyväksyttävä se, että niillä pääsee umpihangessa hitaammin ja koetettava valita sellaiset reitit, jotka ovat jonkinlainen kompromissi avotunturin helpon etenemisen mutta mahdollisesti vaarallisen sään ja metsän upottavan umpihangen mutta turvallisempien sääolosuhteiden välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaeltajan on osattava itse valita omat reittinsä saatavilla olevan tiedon mukaan. Siksi esimerkiksi esittämäni vihreä reitti olisi ihan mahdollinen valinta tunturisuksille. Pitää joskus hiihtää se läpi ja kertoa, miten kävi.

[Vadelma-Aho]

Pojan untuvatakki on tämä Nonamen superpaksu takki muutaman vuoden takaisesta mallistosta: https://www.mass-sport.ru/shop/category ... n?id=23712 Tuon takin päälikangas on itseasiassa expedition-tyylisiä takkeja selvästi paksumpi, koska kyseessä ei ole niin viimeiseen viritelty hinnaltaan n. 700 euron huipputakki, vaan tavallisten kuolevaistenkin lompakolle sopiva versio. Sattuu meinaan löytymään omastakin taloudesta sama takki mustana, ei vaan lähde retkille mukaan vaan reissuihin valikoituu klassikkotakki, koska tuo Noname on niin järjettömän painava ja iso pakkaustilavuudeltaan (ja se on se syy, miksi niihin kalliisiin viimeisen päälle viilattuihin takkeihin laitetaan ohuet materiaalit).

Kiitos linkistä. Ihan oikein näemmä katsoin, että ripstop nylon takki. Ei tuolla tee naparetkellä mitään.

Eikä tuon kangas ole mikään paksu. Tosin paksuus ei tässä ole se pointti vaan kestävyys. Itsekin jo aiemmin totesit, että tuo esim. repeää ihan yskäisystäkin. Lisäksi tuulenpitävyys ei ole tuossa riittävä. Kyllä tuo tietysti jotain pidättelee mutta aivan liikaa ilmaa pääsee läpi. Takin lämpöarvo romahtaa. Gore-Tex ja vastaavat ovat ihan eri tasolla tuulenpitävyydessä. Jos et usko niin tee joskus koe, kuinka paljon ohuemmalla eristyskerroksella kunnon gore-takki pärjää verrattuna noihin halpismateriaaleihin. (Itse ole joskus asian kokeillut ja tutkinut, siksi tiedän)

Näyttävätpä nuo vaan tuon reissuun ottaneen mukana vaikka sinä moitit painavaksi ja isoksi.

Sanoin, että kangas on paksuMPI, kuin expedition-takkien, joiden muuten taas en sanonut repeytyvän yskäisystä, vaan herkästi jos jäävät esim. johonkin kiinni. Omasta vaatekaapista kun löytyy se kevyt ja pieneen tilaankin menevä äärimmäisen lämmin takki, niin en näe yhtäkään syytä pakata ahkioon lisää painoa ja tilavuutta isomman takin muodossa, lisää lämpöä kun se ei tuo. Harrastuksen alkutaipaleella olen toki pakannut, koska silloin varusteisiin vielä raaskinut niin panostaa.

Tässä ei ole nyt kyse mistään uskomisista lämpimyyden ja tuulenkeston suhteen, vaan siitä, mitä ihan oikeasti retkillä käytetään. Tarvittaessa päälimmäiseksi kerrokseksi tuleva paksu taukotakki on lähtökohtaisesti aina pinnaltaan ohkaista kangasta, ihan siellä naparetkilläkin. Mainitsinkin aiemmin joitain juuri kuvailemani kaltaisia klassikkotakkeja, jotka päällä on viime vuosina pysytty lämpiminä mm. etelänavalla (esim. Paula Strengell, joka hiihti ensimmäisenä suomalaisena naisena ilman ulkopuolista tukea navalle kokien matkalla 40 asteen pakkasia ja myrskytuulia) ja Grönlannin läpihiihdoilla (vaikkapa rajajääkärikillan pojjaat, jotka rykäisivät jäätikön läpi). Kaikki nuo takit ovat keskenään hyvin samantyyppistä ripstop-nylonia päälikankaaltaan. Ei arktisilla retkillä käytetä mitään goretex-kankaisia taukotakkeja. En sitten tiedä, että jos noilla päälikankailtaan ohuilla taukotakeilla ei mitään naparetkillä tee, niin miksi naparetkeilijät sellaisen kuitenkin aina valitsevat. Askartelin nyt ihan kuvakollaasin etelänavalta, jossa jokaisella on päällään tuollainen ohkaisista kankaista tehty, kevyt ja pieneen tilaan pakkautuva superlämmin taukotakki.

Vielä yhteenvetona, että tosiaan menehtyneen pojan päälimmäinen punainen takki edusti tätä samaa takkityyppiä, eli ns. taukotakkia. Koska se on edullisemman hintaluokan takki, niin kankaat ovat hieman paksummat ja takki painavampi, mutta käyttötarkoitus ja siinä toimivuus kuitenkin ihan samaa luokkaa, kuin nuo huippuunsa viilatut expedition-takit. Nyloninen ripstop-kangas on kyseisissä takeissa sääntö, ei poikkeus. Takit on niin paksuja, että niistä ei kyllä tasan varmana mene mikään tuuli läpi (eikä minun tarvitse mennä kokeilemaan, kun ihan parilla pohjoiskalotin hiihtoretkellä kyseisiä takkeja olen jo käyttänyt).

[Vadelma-Aho]

Kun nyt tuo makuupussiasia nostettiin esiin, niin huomauttaisin äidin jatkaneen jo tännekin laitettua kirjoitustaan näin: "vi har hittills klarat oss bra trots betydlight kallare än utlovat." joka käsittääkseni tarkoittaa, että ovat pärjänneet toistaiseksi hyvin, vaikka onkin ollut luvattua kylmempää. Heillä on ollut käytössään tuplapussit, jotka ovat ehdottomasti käytetyin ja suositelluin ratkaisu kylmiin öihin. Kahdella päälekkäisellä pussilla saavutetaan varsin hyvä lämmöneristävyys (netistä löytyy ihan taulukko, mistä voi katsoa laskennalliset comfort/limit -arvot kahdella pussilla) ja kaksi melko ohuttakin pussia yhdessä ovat varsin lämmin yhdistelmä. Esimerkkinä, että itse käytän comf +4 ja comf -11 pusseja ja niillä nukun mukavasti -30 asteessa. Itseasiassa tunnistankin osan käytössä olleista pusseista, toisessa yhdistelmässä on päällä juuri sama pussi, mikä itsellänikin ja alla pakkaskelien untuvapussi.

Joo en lähde vänkäämään tuossa asiassa vastaan. Tunnen kyllä tuplapussit. Itsellänikin on sellainen. Tosin vähän parempi kuin monella muulla. Omani on 100% haahkanuntuvaa, -40 C rated. Molemmat pussit, niin sisä kuin ulkopussi. Untuvaa on liki 2 kg mukana kun tuon ottaa reissuun.

Haahkanuntuva on vielä napsun verran parempaa kuin mikään muu untuva. Sitä vaan ei saa kaupallisesti oikein juuri mistään. Pitää tuntea saaristolaisia.

Joku nyt vain väitti, että olisivat palelleet reissussa. En tiedä, kuulostaa sinänsä jo vähän oudoltakin kun tuvissa taisivat yöpyä? Niissä nyt pärjää 3 vuodenajan pussillakin jos vaan jaksaa klapia välillä lisätä kaminaan.

Tässä sulla sattui varmastikin vahingossa kirjoitusvirhe, eli päälipussi on tietenkin kuitua? Niinkuin se turvallisuussyistä lähtökohtaisesti aina on. -40 rated pussi alkoi ihan kiinnostamaan, olikos kyse comfort, limit vai extreme -arvosta?

[Alien Alien]

Itse en pitäisi täysin mahdottomana sitä, etteikö tuo "kirjausvirhe" voisi olla InReachin kautta tehty hälytys. Pallaksella kuuluu puhelin erittäin vaihtelevasti, lähinnä korkeimmilta paikoilta, joten on täysin mahdollista, että hieman aiemmasta sijainnista puhelin ei ole kuulunut ja siksi on tehty InReachin kautta hälytys, koska se taas toimii puhelinverkon ulkopuolella, kaikkialla. Hälytyksen tekeminen InReachilla on hieman takkuisempaa, mitä ihan vain soittamalla, joten en ihmettelisi, että hätäpuhelu on varmistettu vielä soittamalla, kunhan kuuluvuutta on tullut.

Äiti ei ilmiselvästikään ole ollut huolissaan sijainnista, ei siis ole kokenut olleensa eksyksissä millään tavoin tai vaarallisessa paikassa, eteneminen määränpäähän on vain muodostunut mahdottomaksi ja siksi pyytänyt maastosta hakua. On myös tiedostanut ajoissa bussiin ei muuten ehdi, kuin kelkkakyydillä. Kartta, kompassi ja näönvarainen suunnistaminen ei ole ollut mahdollista, eikä kuitenkaan oltu eksytty vaan rauhallisia suunnan suhteen, niin en oikein muuta keksi kuin tuon Garminin käytön. Miksi edes muutoin raahata matkassa, jos ei edes tuo tilanne saa siihen tarttumaan? Edelleen vaikka vain yksi puhelinsoitto häkeen, ei poissulje useampaa yhteydenottoa, kun Garmin ollut matkassa, jossa muitakin toimintoja kuin yksiselitteinen hätäavunpyyntö.

Edit: kerroitkin mahdollisuudesta viesteihin taustajoukkoihin. Pystytkö vielä tarkemmin avaamaan sitä, miten käytännössä toimii ja missä tilanteiden tulisi käytettäväksi/ miten vastaanottajalle viestit tulevat? Kuinka jouhevaa yhteydenpito on ja kuinka matalalla kynnyksellä sitä tulee käytettyä?

Lainauksia lyhennetty. Perustelisitko Alien Alien tuon sinun näkemyksesi, että äiti EI ollut huolissaan sijainnista, EI kokenut olleensa eksyksissä millään tavoin tai EI ymmärtänyt olevansa vaarallisessa paikassa? Mistä sinä voit tämän tietää? Yhtä hyvin on voinut olla ihan paniikin partaalla ja pitää itsensä kasassa vain hädin tuskin häkeen soittaessaan, jotta paniikki ei tartu lapseenkin.

Juuri tuon takia olisi mielestäni ollut hienoa, jos häke olisi osannut enemmän varoittaa paikasta ja ohjata oikeisiin toimintamalleihin siinä ensimmäisessä ja viimeiseksi jääneessä puhelussa. Siellä linjan päässä oli kuitenkin ainoa aikuiskontakti, johon tukeutua. Jos ei ollut huolissaan, olisi ehkä ymmärtänyt huolestua. Tai jos oli, olisi ehkä ymmärtänyt toimia toisella tapaa ts. jäädä paikoilleen.

Äiti ei kertonut heidän olevan eksyksissä. Tunturiin jos eksyy tuiskussa, kun ei maata ei taivasta erota, niin kyllä sen hätäkeskukseen kertoo. Hätäkeskuksella ei ole kristallipalloa ja ovat täysin sen varassa mitä soittaja kertoo. Neuvot ovat sen mukaisia. Juuri sen takia lapsen kanssa ei pidä lähteä tunturiin, jottei hätäkeskuksen päivystäjä olisi ainoa aikuiskontakti, jolle ei voi edes kertoa miten asiat ovat.

Nähdäkseni äiti ei kokenut olleensa eksyksissä, oli aikonut jatkaa eteenpäin eikä ollut kysynyt edes suuntaa. Vaikka kannattanut kyllä olisi.

[kuusenalla]

GPS ei ole voinut olla puhelimessa päällä, kuten Riihitonttu kirjoitti.(oli muutoinkin ansiokas kirjoitus)
Silloin ilmeisesti Garmin olisi ollut ainoa apuväline. Miten niiden akunkestävyys nuissa oloissa neljän päivän ajan? Jos tarvetta ladata, oliko siihen uhrattu powerbankkeja aiemmin?

Hyviä kysymyksiä. Garmin on saattanut olla kylmänä.

En suoranaisesti sano ettei GPS ominaisuudet voisi olla puhelimessa päällä, mutta sitä ei noissa olosuhteissa voi käyttää aktiivisesti navigoinnin apuna esimerkiksi karttana jossa sijainti näkyy, koska altistuu siinä kylmälle ja akku kuluu normaalia huomattavan paljon nopeammin. Villasukan sisällä, jossain sisätaskussa akun kestävyys voi olla normaalia, mutta siellä se ei auta paikannuksessa. Vaikka satunnaisesti paikka voitaisiin puhelimesta katsoakin, niin se varassa ei voi tunturiin lähteä jos olosuhteet menevät sellaiseksi, että paperi karttaa ei voi käyttää ja jouduttaisiin aktiivisesti turvautumaan GPS paikannuksen tarjoavaan laitteeseen.

Olen käyttänyt puhelinta hyvällä menestyksellä navigointiin myös pakkasessa ja tuulessa. Silloin toimitaan siten, että kartat ladataan puhelimeen etukäteen ja puhelinta pidetään lentotilassa. On parikin maksullista sovellusta, joilla tämä onnistuu helposti. Itse käytän Karttaselainta. Selaimeen voi myös tallettaa seuraavan välietapin kohdepisteen ja seurata etäisyyttä kohteeseen samalla kun näkee itsensä kartalla. Lentotilassa akku kuluu huomattavasti vähemmän kuin silloin, kun puhelin yrittää samalla pitää yhteyttä tukiasemaan (ja lataa ties mitä selviämisen kannalta täysin tarpeetonta, kuten whatsapp-viestejä tai pahimmillaan jotain päivityksiä...) Kuvien ottamista ja muuta akkua vaativaa toimintoa vältetään. Puhelimen akku kestää tällä tavoin kyllä useita tunteja, vaikka jouduttaisiin tarkistamaan sijaintia useaan otteeseen. Hätätilanteessa ja säätilan tarkistusta varten toki lentotila kytketään pois päältä.

Garmin InReach Explorerin akku kestää erinomaisesti koko päivän -20 C:ssa, jos satelliittiyhteys on hyvä. Se kannattaa pitää aina ulkona ja sammuttaa yöksi tuvassa/kodassa/teltassa. Sen etu navigoinnissa on se, että sitä voi käyttää hanskat kädessä. Kartta ei ole yhtä hyvä kuin puhelimen sovelluksissa (tosin nämä ovat parantuneet viime vuosina). Ei sen kanssa silti mihinkään kuruun eksyisi. Ohessa kuva InReach Explorerin kartasta tuolta alueelta.

Garmin_taivaskero small.jpeg (153.96 KiB) Katsottu 1635 kertaa

Koska navigointi on talvivaelluksella ehdottoman tärkeää, navigointivälineitä kannattaisi olla niitä mukana useita. Kahdella hengelläkin voi helposti olla mukana 2 kpl puhelimia (molemmissa kartat esiladattuina), Garmin InReach Mini tai Explorer tai jokin muu, ja lisäksi kaksi paperikarttaa + kompassit. Viisinkertainen varmistus. Lisäksi virtapankkeja mukana jossain ahkion lämpimimmässä kohdassa esim. termospullon vieressä. Jos on aikaa odottaa sään selkenemistä, silloin pärjää hyvin kartalla ja kompassilla ja virtaa säästyy. Itse käytän puhelinta, mutta yleensä mukana on myös virtapankki.

Tässä on se syy, miksi tällaisessa retkikunnassa pitäisi olla enemmän aikuisia mukana. Toinen aikuinen olisi voinut hoitaa navigointia, jos toinen ei enää väsymykseltään jaksa.

[smartass]

Et pysty kuvasta sanomaan mikä takki lapsella oli.

En pysty merkkiä sanomaan mutta pystyy tuosta sen verta sanomaan, että ns. ripstop-nylon päällikankaalla oli. Ei ole mikään lämmin takki tuulessa.

Tyvenellä pakkasessa kyllä lämmin kuin mikä.

Kommenttina lautamiestekstiisi, että kuolleet ei kärsi.

Niin, eli ripstop on samaa ohutta kangasta kuin cityuntsikoissa, noi napamaiharit on kuoritakkeja eli veden ja tuulenpitävää jäykähköäkin paksua, canada goose jos olis edes, näitähän hesanuoriso käyttää muotivermeenään. Pipokin on onnettoman ohkaisen näköinen. Mutta mikä tärkeintä iso karvareunainen huppu joka muodostaa sen lämpimän ilmaston siihen kasvojen tienoille. Ja nämä näiden hanskat, sormikkaat, nekö ne tosiaan oli, huh huh. Kinttaat joissa sisällä paksut lapaset, jäätyneet kädet ovat käyttökelvottomat. Ovatko ajatelleet käyttävänsä laitteitansa niillä ottamatta pois. Eihän se auta jos ei kohmeessa olevilla käsillä saa enää sauvoihinsa voimaa. Ja niissä ne varmistukset etteivät mene tuulen mukana.

[Alien Alien]

AlienAlien alkaa
UTC- aikateoria muuten hyvä, mutta miten selittyisi oikein olleet hätäpuhelun alkamisajankohta 14.09 ja hälytyksen antoaika 14.20? Tuskin selosteisiin yms. käytetään kahtaa eri ajanilmoittamistapaa."

Ensihoitotehtävien osalta selosteissa voi olla esitystapa eri tavalla, mutta pelastustehtäväselosteessa on kohdat: soittoaika, hälytettävä yksikkö, hälytysaika, hälytyksen vastaanottoaika, jne. jne tapahtumien kulku. Hälytyksen vastaanottoaika kuittaantuu ERICA hätäkeskusjärjestelmään hälytettävän yksikön kuittauksen perusteella nappia painamalla. Kellonajat ja kuittaukset ovat siis kronologisessa järjestyksessä. Yleistä tietoa järjestelmästä löytyy netistä.

Kiitoksia selvennyksestä!

Eli ERICAan on jostakin syystä kirjattu hälytysaika 13.03 ja yksikön saapumisaika paikalle 14.33 sekä soittoaika 14.09 ja hälytysaika 14.20- ilmeisesti oli vielä jokin muu aika mutta kadotin sen. Yhdistyykö/yhdistetäänkö jossakin vaiheessa tehtävään liittyneet yhteydenotot lopulliseen häkeselostukseen? Edelleen mietin tuota mahdollista yhteydenottoa garminin kautta kirjausvirhettä selittävänä tekijänä. Vaikka ihminen kirjaa tiedot ericaan, eikö tehtävä aukea/loki ala vasta siitä hetkestä kun soitto tulee? Miten viralliseen selostukseen olisi voinut tulla kenenkään huomaamatta kahta virhettä, joista toinen on selkeästi ristiriitainen tehtävän alkamisajankohdan kanssa?

[Alien Alien]

Tässä keskustelussa lentelee kyllä lukuisia virheitä, mutta tartun nyt siihen, etteikö menehtyneillä olisi ollut mukana mitään paikanninta. Heillä on ollut mukana Garminin InReach Explorer+, joka sekä paikantaa, että lähettää sos-viestin tarvittaessa. Paikannus antaa koordinaatit ja näyttää sijainnin paperikarttaa hieman yksinkertaisemmalla, mutta kuitenkin isoimmat polut, korkeuskäyrät yms. sisältävällä kartalla. Laitteen akun kesto on 10min jäljityspistevälillä talvikelissä ilman lämpimään esim. öiksi pääsemistä vajaan viikon, huomattavasti pidempikin varmasti, jos laite viettää yöt lämpimässä. InReach latautuu normaalilla varavirtalähteellä muutamassa tunnissa. Omistan itse saman laitteen ja olen käyttänyt sitä useilla pohjoiskalotin hiihtoreissuilla.

Laitteen hukkaaminen on epätodennäköistä, koska siinä on iso, kestävä sulkurengas, josta se tavataan klipata kiinni käden ulottuville. Laite myös näkyy instan kuvissa vielä loppuretkestä. Myöskään laitteen hyytyminen ei käy ihan käden käänteessä, omanikin on ehkä 5-6 vuotta vanha ja kestää edelleen paljaana vetovaljaiden olkaviilekkeessä sen vajaan viikon talvella lataamatta ja on toimintakuntoinen heti, vaikka keli olisi kylmä.

Laitteen sos-hälytys toimii niin, että kyljestä painetaan isoa sos-painiketta, jolloin hälytys lähtee kansainväliseen keskukseen. Samalla sinne lähtee laitteelle kirjatut tiedot, esim. omassani on aina päivitettynä retkiseurue, retken oletettu kesto ja alue, lääkeallergia jne. Luonnollisesti hälytyksen yhteydessä menee myös sijainti. Kansainvälisestä hälytyskeskusksesta kysytään viestitse (laitteella ei pysty soittamaan, mutta tavallisia tekstiviestejä pystyy kirjoittamaan, myös siis esim. ihan kotiin yms) lisätietoja avun tarpeesta ja jos niihin ei pysty vastaamaan, tehdään hälytys paikallisille pelastusviranomaisille heti ja jos taas laitteen käyttäjä vastaa, niin sen perusteella kartoitetaan tilanne ja toimitaan sen vaatimalla tavalla. Esim. Suomen pohjoisosissa hälytys menee hieman sijainnista riippuen Suomen tai Norjan häkeen (koska Tromssasta on välillä lyhyempi lentomatka).

Laite siis myös paikantaa ja jäljittää ja riippuen jakoasetuksista laittetta pääsee seuraamaan eri ihmiset. Monen laitteet on täysin julkisia, osa rajaa esim. perhepiiriin. Laitteen toiminta perustuu satelliitteihin eikä se siten valitettavasti toimi esimerkiksi lumeen hautautuneena (tai ihan vaan vaikka autiotuvan sisältä, telttakin on välillä niin ja näin). Siksi InReachista ei ole ollut apua menehtyneen paikantamiseen "loppusijoituspaikasta".

Itse en pitäisi täysin mahdottomana sitä, etteikö tuo "kirjausvirhe" voisi olla InReachin kautta tehty hälytys. Pallaksella kuuluu puhelin erittäin vaihtelevasti, lähinnä korkeimmilta paikoilta, joten on täysin mahdollista, että hieman aiemmasta sijainnista puhelin ei ole kuulunut ja siksi on tehty InReachin kautta hälytys, koska se taas toimii puhelinverkon ulkopuolella, kaikkialla. Hälytyksen tekeminen InReachilla on hieman takkuisempaa, mitä ihan vain soittamalla, joten en ihmettelisi, että hätäpuhelu on varmistettu vielä soittamalla, kunhan kuuluvuutta on tullut.

Kiitokset selvennyksestä Garminiin liittyen. Onko laitteen avulla mahdollista olla yhteydessä toisiin käyttäjiin, joille laite jaettu? Eli jos ei akuuttihätätila, mutta vaikka sovittu backup, että sen kautta voidaan olla läheisiin yhteydessä, esim. Suunnistuksen, jäljellä olevan matkan ja siihen menevän ajan arvioimiseen? Siis sellaisen tiedon saamiseen, jota tarvitaan nopeasti, mutta ei ole suora hätätilanne?

Näin esim. tukijoukot voivat antaa tietoja maastossa olijoille tilannekuvan tarkentamiseksi, mahdollisen avunpyytämiseksi.

Luettuani kirjoituksesi laitteesta, on perin outoa, mikäli sitä ei ole käytetty. Vaikuttaa laitteelta, joka juurikin nuissa oloissa olisi ollut hyödyllisin sijainnista ja suunnasta varmistumiseen sekä yhteydenpitoon. Selittäisi myös UTC- ajat, mikäli laitteen kautta mennyt yhteydenottoa häkeen. Tiedotustilaisuudessa pelastajilla ei ollut tarkempaa tietoa paikannusvälineistä.

Äiti ei ilmiselvästikään ole ollut huolissaan sijainnista, ei siis ole kokenut olleensa eksyksissä millään tavoin tai vaarallisessa paikassa, eteneminen määränpäähän on vain muodostunut mahdottomaksi ja siksi pyytänyt maastosta hakua. On myös tiedostanut ajoissa bussiin ei muuten ehdi, kuin kelkkakyydillä. Kartta, kompassi ja näönvarainen suunnistaminen ei ole ollut mahdollista, eikä kuitenkaan oltu eksytty vaan rauhallisia suunnan suhteen, niin en oikein muuta keksi kuin tuon Garminin käytön. Miksi edes muutoin raahata matkassa, jos ei edes tuo tilanne saa siihen tarttumaan? Edelleen vaikka vain yksi puhelinsoitto häkeen, ei poissulje useampaa yhteydenottoa, kun Garmin ollut matkassa, jossa muitakin toimintoja kuin yksiselitteinen hätäavunpyyntö.

Alueella paikannukset, kuuluvuudet yms. Varsinkin sateliittipaikannukset toimivat yllättävänkin hyvin. Pelastajat ovat käyneet koordinaateissa ja muutoinki liikkuneet juurikin GPSn avulla ongelmitta. Ei siis Venäjän häirintää tai sääolosuhdevaiktusta asiaan. Alempana kurussa tilanne voi toki olla toinen riippuen maastonmuodon varjostuksista. Suoraan päällä ja idässä olevilla sateliiteilla ”näkyvyys” ainoastaan sinne.

Kuinka syvältä lumesta matkapuhelimen signaali lähtee? Äidin nopea löytyminen johtui sattumasta. Alue on ollut varsin laaja ja etsijöiden turvallisuudesta on tullut huolehtia. Eli etsintäaluetta on etukäteen joillakin perusteilla rajattu etukäteen, jotta on oltu oikealla alueella. Varsinainen löytäminen on voinut sitten olla sattumaa siinä mielessä, että ahkiota ei välttämättä ole havaittu mutta sen luo on vain satuttu kävelemään ja se yllättäen huomattu metrin päässä/jalkain juuressa, kun etsintäaluetta haravoitu.

Edit: kerroitkin mahdollisuudesta viesteihin taustajoukkoihin. Pystytkö vielä tarkemmin avaamaan sitä, miten käytännössä toimii ja missä tilanteiden tulisi käytettäväksi/ miten vastaanottajalle viestit tulevat? Kuinka jouhevaa yhteydenpito on ja kuinka matalalla kynnyksellä sitä tulee käytettyä?

(Nyt tulee sikapitkät lainaukset, mutten hoksaa, että mistä välistä lyhentää, jotta edelleen toimii, pahoittelut)

Inreachilla pystyy lähettämään ihan normaalin kaltaisia viestejä niin sähköpostitse, kuin tekstiviestitsekin ja myös esim. tietyille somealustoille. Ei se mikään älypuhelin ole todellakaan ja viestit kirjoitetaan naputellen jokainen kirjain kerrallaan, mutta onnistuu. Laitteelle pystyy myös tallentamaan valmiiksi kirjoitettuja viestejä, itselläni on mm. "lähden nyt liikkeelle", "lopetan hiihdon tältä päivältä", "hätätilanne, tarvitsen apua" jne, eli viestin saa nopeasti lähtemään ilman näpyttelyäkin. Lisäksi laitteelle on tallennettu yhteyshenkilöiden tiedot ja häkestä otetaan myös heihin yhteyttä, jos laitteelta tehdään hälytys.

Liikun itse paljon yksinkin ja kotiväki seuraa kulkuani nettilinkin kautta, Inreach siis paikantaa mut 10 minuutin välein (säädettävissä lyhyemmäksi tai pidemmäksi, vaikuttaa akun kestoon) ja piirtää kartalle viivaa. Kartan näkevät kaikki, joille sen olen jakanut. Kertaalleen kun sain kotoa huolestunutta viestiä, että et ole liikkunut tänään vielä mihinkään, onko kaikki ok, niin otin tavaksi, että ilmoitan aina liikkeellelähdön ja leiriytymisen, sekä esim. lepopäivän noiden valmiiden viestien avulla (ovat ilmaisia, itse kirjoitettuja viestejä 120 merkkiä/kpl sisältyy kk-maksuun x-määrä liittymästä riippuen). Itse sitten naputtelen ihan perus kuulumisia, jos pitää säätää majoituksia/kulkemisia, saada tarkennusta säähän jne. Onhan se naputtelu työlästä kun jokainen kirjain valitaan erikseen, mutta ihan siis melkein päivittäin sillä jotain näpyttelen ja toisaalta ne esimääritetyt viestit lähtevät yhdellä napinpainalluksella.

Inreachilla pystyy tilaamaan myös säätiedotuksen, joka tosin erämaassa usein on varsin summittainen, mutta antaa se osviittaa ilmanpaineen, lämpötilan, tuulen yms suhteen. Laitteeseen saa myös tallennettua paikkoja talteen, eli itse olen laittanut alueen maamerkkejä, vaaranpaikat, mahdolliset tuvat jos sellaisia sattuu olemaan yms ja laite sitten kertoo, missä suunnassa ja kuinka pitkän matkan päässä kyseinen paikka on ja "opastaa" perille (näyttää siis suuntaa, johon kulkea). Ihan kiva ominaisuus, jos vaikka white outissa etsii jotain/haluaa välttää joutumasta johonkin.

Tänks Vadelma-aho! (lainaukset edelleen pitkät, syy sama kuin vadelmalla)

Kertomasi perusteella äidillä käytössään ollut Garmin olisi siis ollut kätevin yhteydenpitolaite tukijoukkoihin, suunnistamiseen ja avunpyyntöön niin pienessä kuin suuressa ongelmatilanteessa.
Miten osaatko kertoa akunkestosta vallinneissa oloissa?

Ymmärsinkö oikein, että ilmoittaa häkeen suoraan tiedon? Oletko tietoinen lähettääkö kansainvälinen keskus järjestelmän kautta suoraan häken järjestelmään vai tarvitaanko siihen tiedon siirtoon ihminen väliin?

Täytyykö tieto läheisille ilmoittamisesta hyväksyä/valita laitteeseen vai onko automaattinen toiminto?

Pahoittelut kysymystulvasta, mutta on erittäin hämmentävää, mikäli laitetta ei ole käytetty ollenkaan reissussa.
Syy miksi kirjoitin ollenkaan, johtuu äidin harmittelusta pakkasmittarin kotiin unohtamisesta, samalla kun on laite, josta näkee tulevan sään kohtuu tarkasti. Maksullinen lisäpalvelu lienee tuo sääpalvelu? Onko peruspakettia kuinka paljon arvokkaampi?
Voiko etukäteen ladata koko reitin valmiiksi laitteelle? Jos tarvitsee muuttaa reittiä, taipuuko laite siihen helposti?

Miksi olla matkassa tuollainen apuväline, jos ei sitä käytetä? Ilmeisesti on haluttu laitteelta muitakin ominaisuuksia kuin pelkkä hätäpainike, niin miksi ominaisuuksia ei ole hyödynnetty vastaavalla tavalla.

Tietenkin laitteen sujuva käyttö reisussa vaatii etukäteisvalmisteluja ja riskienhallintaa, vienee jonkin verran aikaa ja vaatii vaivannäköä. Niiiin turhaan, niin turhaan päättyi pojan elämä Pyhäkuruun. Mitä enemmän tästä "valmistautumisesta" pääsee perille, sen vähemmän ymmärrän äidin logiikkaa. Tavallaan kaikkeen on varauduttu monin eri tavoin ja toisaalta ei ole varauduttu käytännössä lainkaan.

edit: Kuusenalla olikin kerennyt vastaamaan joihinkin kysymyksiin tuossa aiemmin, Akunkestoon ainakin. Kumman vain vastaukset otetaan kiitollisuudella vastaan!

[Celsius]

Reittivalintaan on voinut vaikuttaa hyvin inhimilliset tekijät. Esiteini-ikäisellä lapsella on voinut aamu-unen tarve olla korostunutta (murrosikään kuuluva luonnollinen vaihe). Äiti on ehkä ajatellut, että poika jaksaa paremmin reissun, kun saa nukkua hieman pidempään aamulla. Tiedossa oli kuitenkn vielä pitkä päivä matkoineen.

Lisäksi hieman lyhyemmän kesäreitin valinta talvireitille huonommin sopivilla tunturisuksilla on varmasti kuulostanut paremmalle vaihtoehdolle. Lisäksi plussana tunturin maisemat. Talvireittiä käytiin ilmeisesti tutkimassa edellisenä päivänä ja eteneminen on voitu kokea raskaaksi. Siksi ehkä myös menty kesäreitille.

Uskon äidin seuranneen säätä ja arvioineen, että ennättävät myrskyn alta pois. Kuitenkin kohteessa voitiin käydä kelkalla vielä klo 15 maissa, mutta illasta keliolosuhteet muuttuivat aivan mahdottomaksi. Tuohon hyvin haastavan kelin aikaan heidän olisi suunnitelman mukaan pitänyt olla jo bussissa. Toki keli tunturissa oli haastava jo päivällä ja tätä eivät todennäköisesti osanneet ennakoida.

Ihminen toimii niillä tiedoilla ja taidoilla mitä hänellä juuri sillä hetkellä on. Jos tämä reissu olisi päättynyt toisin, olisi seuraavalla reissulla osattu ottaa huomioon aivan toisenlaisia asioita ja tekijöitä. Toivottavasti tämä opettaa tuleville matkailijoille sen, että olosuhteiden ja suunnitelman arviointiin on aina hyvä osallistua kahden tai useamman aikuisen ja arvioinnissa mukana olisi hyvä olla henkilöitä, joilla on kokemusta olosuhteista, joissa liikutaan.

Muistettava on, että päätöksistä on voitu keskustella myös puhelimitse eri henkilöiden kanssa, joilla on vaikka saattanutkin olla aiempaa kokemusta asioista. Nämä ovat myös voineet vaikuttaa riskiarvioihin, jos tällaisia keskusteluja on käyty esim. tuvalla levähdettäessä. Esim.jos on saatu ohje, että paikassa X on aina haastavaa, mutta heti sitten helpottaa, kun jatkatte vaan eteenpäin. Kokemattoman on vaikea arvioida onko haastavat olosuhteet normaaleja ko.paikassa vai ollaanko menty sen rajan yli ja pitäisi kääntyä. Jos tulomatka on ollut jo kovin haastava, paluukin on voinut tuntua vaaralliselta vaihtoehdolta laskuineen. On sitten ehkä luotettu, että edessä päin on turvallisempaa kuitenkin tai ainakin päästään nopeammin perille eteenpäin jatkettaessa matkan ollessa lyhyempi.

Suunnistuksesta luin jostain keskustelusta, että kompassin kanssa sekoilee kisoissa pitkän linjan ammattilaisetkin, jos näkyvyys on huono. Joku tyypillinen ”amatöörivirhe” sattuu sen mukaan ilmeisesti lähes aina kerran todellisille osaajillekin helposti ja sitten paletti onkin valmis.

[Alien Alien]

Pallas_onnettomuus_02012024 ssmall.jpg

Olen tehnyt muutaman talvivaelluksen Pallaksen ja Ounastunturien alueella. Olen ollut siellä myös lähes kaamosaikaan (marraskuussa ja tammikuussa), ja myös silloin kun näkyvyys on tunturissa ollut todellakin sellainen, ettei seuraavaa tolppaa kesäreitiltä näe. En ole sitä mieltä, etteikö avotunturiin pidä mennä ollenkaan, mutta silloin pitää vähän osata. Tässä siis vähän omaa perspektiiviäni siihen, mikä on voinut mennä pieleen ja miksi.

Talvivaellus on sekä varuste- että tiedustelulaji. Kuntolaji se ei ole. Tiedustelua ei saa laiminlyödä. Tunturissa voi hyvin mennä tunturisuksilla, ehkä myös lumikengillä - jos on varustautunut niin, että tunturista voi poistua olosuhteiden niin vaatiessa. Olosuhteita taas pitää jatkuvasti seurata.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Jos mukana ei ole sellaisia varusteita, joilla selviää 20 m/s tuulesta, yli 20 asteen pakkasesta ja huonosta näkyvyydestä, sellaiseen paikkaan ei sitten pidä itseään pakottaa. Vaikka varusteet löytyisivätkin, ei siltikään mikään pakota menemään sellaiseen kohtaan. Usein sanotaan, että tunturissa voi sää yllättää. En ole samaa mieltä. Tunturisäähän kuuluu se, että tuulet muistuttavat 850 hPa:n painepinnan tuulia eli ne ovat yleensä paljon kovempia kuin maan pinnalla, varsinkin talvella inversion vallitessa. Lisäksi on oletettavissa, että näkyvyys voi olla heikko tai heikentyä yhtäkkiä. PItää olla koko ajan selvillä, missä on.

Säätilasta on otettava selvää ennen tunturiin kiipeämistä, millaista siellä ylhäällä saattaa olla: mikä on näkyvyys, lämpötila, mistä suunnasta tuulee, kuinka kovaa, miten maaston muodot vaikuttavat tuulen voimakkuuteen jne. Pallaksella tämä on tehty vielä suhteellisen helpoksi, koska sääasema on yhden tunturin huipulla (Laukukero).

Oheen olen liittänyt kartan, jossa on kuvattuna mitattu tuuli Laukukerolla klo 13-14 ja karkeasti tuulen suunta. Näitä mittauksia olisi voinut seurata päivän aikana ja päätellä, että jo ennen Lehmäkeroa Paratiisikurun suunnasta pitäisi tuulla jo hyvin ikävästi (kohdassa, missä sininen nuoli ylittää punaisella merkityn mahdollisen kulkureitin). Tuulihan voimistui vain päivän mittaan. Lisäksi olisi pitänyt voida päätellä, että maastonmuodot vain vahvistavat tuulta Taivaskeron ja Pyhäkeron välissä. Tällaisia päätelmiä pitää voida tehdä - muuten ei pidä lähteä tuollaiseen paikkaan ollenkaan!

Ennen Lehmäkeron viimeistä nousua olisi ollut viimeinen mahdollisuus tehdä turvallinen pelastautuminen alas tunturista, esimerkiksi karttaan merkttyä vihreää reittiä pitkin. Jos tuossa kohdassa olisi jo tuullut kovaa, olisi ollut aika varmaa, että Taivaskeronsatulassa olot ovat sietämättömät. Valitsemalla vihreä reitti olisi vältytty noususta satulaan ja siellä odottavasta vielä kovemmasta tuulesta, mutta olisi kuitenkin voitu hyödyntää avotunturia etenemiseen lähes hotellille asti. VIimeisellä etapilla olisi tullut vastaan ehkä vähän umpihankea ennen kelkkauraa, mutta se olisi ollut alamäkeen. Tällaisen reitin olisin todennäköisesti itse suunnitellut, jos olisin ollut tuolla avotunturissa tuolloin jostain syystä tuollaisena päivänä. Tosin paljon todennäköisemmin olisin jo tullut alas tunturista Nammalakurusta tai viimeistään Rihmakurusta, jossa olisi kodan suojissa voinut hyvin vielä tehdä viimeisen säätarkistuksen.

Mistä tiedän, että vihreä reitti olisi turvallinen? En tiedäkään varmuudella. Mutta siinä ei ole yhtään yli 25 asteen rinnettä, jossa voisi yllättää lumivyöry, ja se pikku hiljaa laskee alas korkeuskäyriä mukaillen - tuulen pitäisi siis helpottaa ja pieni alamäki olisi tässä poikaa. Avotunturivaeltajan pitää osata tehdä tällaisia reittisuunnitelmia. Suunnitelmien tekoon on muuten kurssejakin, mutta itse olen itseoppinut tässä. Kesäreitti ei ole mitenkään suunniteltu hiihtoon: vaikka Taivaskeron ohi olisi päästykin, Vatikuru ei ole ahkion kanssa huonossa näkyvyydessä mitenkään helpommasta päästä laskettava.

Kaikkeen ei voi eikä tarvitsekaan varustautua. Mutta turvallisuudestaan huolehtiva retkeilijä mitoittaa riskinsä ja reittinsä varusteidensa mukaan ja tiedustelee etukäteen tilannetta. Jos tällaista suunnitelmaa ei kykene tekemään eikä luovuttamaan ajoissa, tunturiin ei pidä mennä. Talvivaeltaja ei saa olla liian sinnikäs vaan mieluiten aika mukavuudenhaluinen. Silloin pysyy paremmin hengissä.

Mikseivät äiti ja poika sitten toimineet näin? Miksi he jatkoivat nousua ylös, vaikka tilanne siellä muuttuikin tukalaksi? Tässä todennäköisesti tulee vastaan retkikunnan koostumus: siinä oli vain yksi aikuinen, jonka piti tehdä päätöksiä molempien puolesta. Piti arvioida säätilaa eri korkeuksilla, piti suunnitella vaihtoehtoisia reittejä, jos tilanne käy liian vaikeaksi, ja piti huolehtia jaksamisesta. Tämä on yhdelle aikuiselle liikaa näin vaativassa paikassa. On mahdollista, ettei säätilaa tiedusteltu tarpeeksi eikä kuvaan piirtämääni skenaariota hahmotettu.

Yhteenvetona: onnettomuuden syynä oli varusteisiin nähden puutteellinen olosuhteiden tiedustelu, mikä johti todennäköisesti eksymiseen reitiltä tuulessa ja huonossa näkyvyydessä (tai muihin ongelmiin). Viimeisistä tapahtumista on jo spekuloitu tarpeeksi, en puutu niihin enempää. Minun mielestäni virhe tehtiin jo 600 metrin korkeudessa Lehmäkerolla, missä olisi ehdottoman viimeistään pitänyt todeta eteneminen järjettömäksi ja pelastauduttava alas. Tätä virhettä taas ei välttämättä olisi tehty, jos mukana olisi ollut toinen (kokeneempi ja tiedustelutaitoisempi) aikuinen.

Loistava kirjoitus!

Juurisyyt kuolemiin johtaneisiin syihin kiteytyvät hyvin tässä kirjoituksessa.

Periksiantamattomuus, omaan kuntoon luottaminen ja laiskuus/haluttomuus riskienhallinnan kartoittamiseen johtivat lopputulokseen. Ilmeisemmin nämä tekijät ovat olleet jo pitkään osa äidin identiteettiä luonnossa kulkijana, joten onnettomuus on ollut vain ajankysymys. Laiminlyönnit perusasioissa ovat olleet vakavia ja toistuvia. Aiemmista kerroista ei ole mitä ilmeisemmin opittu vaan on luotettu periksiantamattomuuteen, omaan kuntoon ja kykyyn ratkaista eteentulevat tilanteet lennosta, kuten aiemminkin. Kuoleman kanssa on tavallaan leikitty ja sitä onnistuneesti huijattu. Asia tulee ilmi instassa useampaan otteeseen. Ikävä kyllä nuorin ei ehtinyt riittävän isoksi kasvaa, että olisi voinut/ymmärtänyt reisusta kieltäytyä, kuten vanhemmat lapset.

Toisen aikuisen läsnäolo olisi voinut olla myös liian rajoittava tekijä. Silloin vaarana olisi voinut olla, ettei kaikkea ideoita voi toteuttaa haluamallaan tavalla, toisen turvallisuushakuisuuden vuoksi.

Kuusenalla kirjoitti hyvin, mitä todellinen kokemus ja nöyryys tunturin edessä on. Äidillä ei ollut aavistustakaan kummastakaan. Ikävä kyllä, mediassa on jälleen nostettu ja hehkutettu ihan vääränlaista kokemusta ja esimerkkiä. Median luoma tarina on rakentanut kuvan traagisesta tapahtumasta, joka oli onnettomien yhteensattumien summa, jolle edes kokenut vaeltaja ja eräopas ei voinut mitään. Missään ei nosteta eikä uskalleta nostaa tehtyjä laiminlyöntejä esiin, koska pelätään äidin kunnian tahriintuvan. Lapsen kärsimykset ja oikeudet sivuutetaan vähempiarvoisena. Uskon, että mikäli kyseessä olisi ollut isä-tytär parivaljokko, olisi tilanne ollut mediassa kovin toinen ja kaikki isän tekemät virheet olisi ruodittu jo läpi, aina armeijataustaa myöten.

Eräs joululaulun säe on pyörinyt päässäni useamman päivän seurattuani julkista keskustelua ja painopisteitä asian tiimoilta eri lähteistä.

"Laps´hankeen hukkuu, hautautuu.."

Lapsen oikeuksien ja tunteiden laiminlyönnistä nousee todella nopea äidin puolustuspuhe ja syyttelyt äidin suolaamisesta. Miksi lapsen kokemasta hädästä, turvattomuudesta, kylmästä ja pelosta ei saa puhua? Miksi sitä ei saa ääneen sanoa, että äiti laiminlöi perustehtävänsä vanhempana?

Instasta näki, että retken alussa lapsi oli selkeästi innoissa. Sioskurun jälkeen oli nähtävissä alkava väsymys ja kylmäaltistus, joka Pahankurun jälkeen oli jo selvää ongelmanratkaisua ja selviytymistä.

Mistäkö tiedän?

Nälkä, kylmä, väsymys, huoli pärjäämisestä, raskas ja outo maasto saavat aikuisenkin hymyn hyytymään niin kyllä se lapsenkin ilon nujertaa. Kun raavaat aikuisetkin ovat tippa linssissä helpotuksesta kun pääsevät tunturista pois avun tullessa paikalle, niin siitä voi päätellä jokainen lapsen tuntoja.

Ainoa missä näen asian hieman erilailla Kuusenalla kanssa on luokkittelu varustelajiksi.
Varusteet ovat tärkeät, mutta eivät pelasta mitään, jollei niitä käytetä oikein/luotetaan liikaa. Tieto ja ymmärrys on voi pelastaa sen mitä varusteissa uupuu, mutta varusteet eivät koskaan voi pelastaa sitä mikä tiedossa ja ymmärryksessä uupuu.

[Alien Alien]

Kun nyt tuo makuupussiasia nostettiin esiin, niin huomauttaisin äidin jatkaneen jo tännekin laitettua kirjoitustaan näin: "vi har hittills klarat oss bra trots betydlight kallare än utlovat." joka käsittääkseni tarkoittaa, että ovat pärjänneet toistaiseksi hyvin, vaikka onkin ollut luvattua kylmempää. Heillä on ollut käytössään tuplapussit, jotka ovat ehdottomasti käytetyin ja suositelluin ratkaisu kylmiin öihin. Kahdella päälekkäisellä pussilla saavutetaan varsin hyvä lämmöneristävyys (netistä löytyy ihan taulukko, mistä voi katsoa laskennalliset comfort/limit -arvot kahdella pussilla) ja kaksi melko ohuttakin pussia yhdessä ovat varsin lämmin yhdistelmä. Esimerkkinä, että itse käytän comf +4 ja comf -11 pusseja ja niillä nukun mukavasti -30 asteessa. Itseasiassa tunnistankin osan käytössä olleista pusseista, toisessa yhdistelmässä on päällä juuri sama pussi, mikä itsellänikin ja alla pakkaskelien untuvapussi.

Mielenkiintoinen keskustelu ja itseäni on askarrattunut eräs asia niiden ominaisuuksiin liittyen.

Miten nopeasti kyseiset pussit saa kuivaksi?

Ensimmäiset yöt on oltu hirsikämpissä ja niissä on voinut olla kohtuu lämmintä, varsinkin jos kämppä jo valmiiksi ollut lämmin. Selkeästi kylmin yöpyminen on ollut Suaskurun kodalla, joka on ainoastaan kevythirsikota avotuli keskellä. Ulkona yöllä pakkasta ollut yli 30 astetta. Kodassa on siis perinteinen "naama palaa, selkä jäätyy" - kuvio. Valkean sammumisen jälkeen, kota jäähtyy nopeasti samoihin lukemiin kuin ulkoilma, lisäksi lattia hohkaa kylmää.

Väistämättä useamman kerran ollut tilanne, että alkuyöstä ollut lämmin ja kuuma makuupussissa mutta yöllä kylmä, joten kosteutta makuupusseihin kertynyt. Ahkioon pakattaessa nuissa oloissa kaikki nesteimäinen jäätyy päivän aikana, joka kerryttää lisää kosteutta pusseihinkin.

Ahkiot

Ahkiosta ja niiden vaikutuksesta on puhuttu, mutta seuraava kysymys ei ole vielä noussut esiin; osaako kukaan arvioida ahkioiden painoa nähdyllä tavaramäärällä?

[CSI]

Tässä ei ole nyt kyse mistään uskomisista lämpimyyden ja tuulenkeston suhteen, vaan siitä, mitä ihan oikeasti retkillä käytetään.

Vaan kun ei käytetä. Osa retkikunnista (ei kaikki) käyttää huomattavasti kalliimpia takkeja kuin mitä esittelemäsi on. Niissä on luultavasti paljon parempaa laatua oleva ripstop nylon kangas koska niitä on erilaatuisia. Itsehän kerroit että lapsen päällä ollut takki oli halpis. Linkki vei jonnekin ryssälään....

Halpis on halpis ja jostakin se halpa tuotantokustannus on napattu. Mm.kehnontamalla materiaaleja.

Retkikunnilla on tyypillisesti lisäksi myös optio muita vaatteita ja esim. ohut goretex kuoritakki vetää kaiken päälle viimasuojaksi, joka 100% varmuudella pysäyttää tuulen.

[CSI]

Kuusenalla kirjoitti hyvin, mitä todellinen kokemus ja nöyryys tunturin edessä on. Äidillä ei ollut aavistustakaan kummastakaan. Ikävä kyllä, mediassa on jälleen nostettu ja hehkutettu ihan vääränlaista kokemusta ja esimerkkiä. Median luoma tarina on rakentanut kuvan traagisesta tapahtumasta, joka oli onnettomien yhteensattumien summa, jolle edes kokenut vaeltaja ja eräopas ei voinut mitään. Missään ei nosteta eikä uskalleta nostaa tehtyjä laiminlyöntejä esiin, koska pelätään äidin kunnian tahriintuvan.

Hienoa että joku muukin kuin minä on pohtinut tuota tekstistäsi boldaamaani.

Media on virheellisesti rakentanut tästä tarinan, että "nämä olivat erittäin kokeneita vaeltajia" (molemmat!???)

Kaikki oli tehty mukamas oikeaoppisesti, varusteetkin viimeisen päälle kunnossa jne. (eivät olleet, suoritus oli korkeintaan 8- kouluarvosanalla, alempikin jos otetaan huomioon kuinka jääräpääsesti puskettiin huonoja olosuhteita päin - eli siis käytettävissä olevat varusteet pitäisi vaikuttaa retkikunnan tekemiin valintoihin - tässä keississä se ei toteutunut)

Tästä on mediassa rakennettu tarina, että kaikki tehtiin oikein. Nämä kuolivat, koska "olosuhteet yllättivät ja kävi huono tuuri" (lumivyöry).

Jos uskoo, että kaikki tehtiin oikein, niin silloinhan tästä ei ole opittavissa yhtään mitään. Missään kun ei tehty virhettä - ja säille emme vielä ainakaan mitään mahda, niin tämä oli sitten tässä?

Eikä muuten tuota tarinaa rakenna pelkästään media. Jopa täällä on räyhäämäsäs muutama nick, joiden mukaan julkiseksi laitettuja kuvia ei saisi julkaista. Asiaa ei saisi käsitellä (mukamas jäljellä oleva perhe kärsii? Kärsiikö? Miksi? Eihän täällä ole rahankeräystä lukuunottamatta heidän asioitaan käsitelty). Kaiken tuon tarkoituksena on vaimentaa vähäinenkin keskustelu asiasta ja jättää voimaan tarina, että kaikki tehtiin oikein ja täydellisesti. Tyhmimmät hurskastelijat käyvät täällä toivottelemassa, ettei asiasta keskusteltaisi ja "äiti pitää jättää jo rauhaan". Samaan hengenvetoon jatketaan ajatusta, että kuulemma tapauksesta pitäisi ottaa kaikki mahdollinen oppi. No mitenkä se taikatemppu tapahtuu kun siitä ei saisi edes keskustella mukamas? Jos kerran äiti ei tehnyt mitään virheellisesti ja varusteetkin olivat täydelliset, niin mitä tästä on silloin muka opittavissa?

Case closed?

[CSI]

Talvireittiä käytiin ilmeisesti tutkimassa edellisenä päivänä ja eteneminen on voitu kokea raskaaksi.

Ei käyty. Se onkin eräs ER:n tekemistä virheistä. Viimeistä matkapäivää edeltävänä päivänä olisi pitänyt käyttää se päivä - jos ja kun se kerran suksilla haluttiin viettää - tekemällä tiedustelu talvireitille. Tämä oli minun kommenttini 100 sivua sitten. Eipä muuteta sitä väitteeksi, että talvireitillä käytiin kun nimenomaan ei käyty ja se oli virhe.

Olisivat käyneet talvireitillä - ja samalla polkeneet jälkeä kovaksi ahkiota varten. Yön aikana edellisen päivän latu muuttuu kovaksi (tuolla tavalla minä olen latuja tehnyt)

Talvireitillä olisi saattanut olla vaikka joku vanha kelkanjälki, jota pitkin olisi kohtuullisesti päässyt eteenpäin. Se, ettei se ole virallisesti kunnossapidetty, ei tarkoita etteikö siellä ole saattanut joku liikkua.

[CSI]

Luettuani kirjoituksesi laitteesta, on perin outoa, mikäli sitä ei ole käytetty. Vaikuttaa laitteelta, joka juurikin nuissa oloissa olisi ollut hyödyllisin sijainnista ja suunnasta varmistumiseen sekä yhteydenpitoon. Selittäisi myös UTC- ajat, mikäli laitteen kautta mennyt yhteydenottoa häkeen. Tiedotustilaisuudessa pelastajilla ei ollut tarkempaa tietoa paikannusvälineistä.

Inreachilla pystyy lähettämään ihan normaalin kaltaisia viestejä niin sähköpostitse, kuin tekstiviestitsekin ja myös esim. tietyille somealustoille.
Inreachilla pystyy tilaamaan myös säätiedotuksen, joka tosin erämaassa usein on varsin summittainen,

Kertomasi perusteella äidillä käytössään ollut Garmin olisi siis ollut kätevin yhteydenpitolaite tukijoukkoihin, suunnistamiseen ja avunpyyntöön niin pienessä kuin suuressa ongelmatilanteessa.

Ymmärsinkö oikein, että ilmoittaa häkeen suoraan tiedon? Oletko tietoinen lähettääkö kansainvälinen keskus järjestelmän kautta suoraan häken järjestelmään vai tarvitaanko siihen tiedon siirtoon ihminen väliin?

Pahoittelut kysymystulvasta, mutta on erittäin hämmentävää, mikäli laitetta ei ole käytetty ollenkaan reissussa.

Minusta taas ei ole mitenkään hämmentävää, ettei Garmin In-Reachia ole käytetty Vadelma-ahon mainostamiin toimintoihin. Pitää vain osata ajatella kokonaisvaltaisesti ja vähän out-of-the-box.

Tekstiviestit tukijoukoille, etenemisen tracking, kehnot sääennusteet ja jopa SOS toiminto ovat kaikki maksullisia lisätoimintoja.

Garminin sivustolta suora lainaus:

K: Tarvitsenko inReach-satelliittipalvelusopimuksen, jotta inReach-laite toimii?

V: Aktiivinen inReach-satelliittipalvelusopimus tarvitaan reaaliaikaiseen jäljitykseen, viestitoimintoihin ja tilitietojen (kuten yhteystietojen, reittipisteiden ja reittien) synkronointiin. Aktiivinen inReach-satelliittipalvelusopimus tarvitaan SOS-hätäviestintään ja -palveluihin.

En usko, että shoestring-budjetilla operoiva retkikunta on ostanut satelliittipalvelusopimksen voimaan. Laitetta on käytetty pelkkänä GPS-navigaattorina. Onko edes kartat mahtaneet toimia? Jos sitä on käytetty vain pelkkään position (koordinaattien) katseluun?

Hätäpuhelut ym. on ajateltu soitettavan ihan kännykällä, joten SOS-lisäpalvelun tilaaminen on katsottu turhaksi kuluksi.