Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Ei mitään hajua]

Olihan tuossa uuttakin. Se konttiminen liittyi siis liikkumiseen vastatuleen. Ei ollut niinkään lumimyrsky vaan vain myrsky - joka irrotti pinnasta jäähilettä ja hakkasi sillä kulkijoiden naamaa ja silmiä.

No, kelle oli uutta ja kelle ei. Jos olisi kuunnellut Rauhalan haastattelun

https://yle.fi/a/74-20067845

Niin puhuu nimenomaan tuulesta ja sanoi mm.

"siitä tuli sellainen ns. myrskyn silmä, se oli aivan järkyttävä se tuuli ja sitä hilettä ja semmosta lensi ilmassa...
tällainenkin raavas mies, niin tuuli paiskoi holtittomasti ja tuli heti mieleen, että tuuli se on nämä ihmiset vieneet tästä...
tuuli ja alusta (olivat ne pahimmat), siinä ei ollut pitoa kengillä ollenkaan, jäinen, harppunen...
nelinkontin joutui tulemaan kelkalle takaisin...
ns. maatuisku, sellaista hilettä... se ei lunta tavallaan kovin tullut, kun se näkyi hyvin Raattaman valot..."

Että ehkä tuli uutena niille, jotka eivät olleet tätä haastattelua aiemmin kuulleet, ettei ollut lumimyrsky.

[CSI]

Pointti kuitenkin on, että niillä koordinaateilla itsessään ei tee vielä mitään, vaan se sijainti pitää saada sidottua kartalle kiintopisteiden kautta ja noissa olosuhteissa (ja mitä katselin käytössä olleen gps-pulikan karttapohjaa) ei ole varmastikaan kovin helppoa, ennemminkin mahdotonta. Noissa oloissa sitä sijaintia ei voi seurata jatkuvasti jolloin mahdollinen gps:n epätarkkuus yhdistettynä kiintopisteiden puuttumiseen kertautuu liikkuessa hyvin nopeasti kymmenistä metreistä sadoiksi metreiksi.

Ihme paasausta rivikaupalla...pelastuslaitos ajoi kelkoillaan tuolla GPS:n varassa. Taisi olla poliisi Antte Lauhamaa joka sen sanoi. Ilman gepsiä ei olisi voinut liikkua olleskaan.

Joten gepsin varassa siellä on mennyt pelastuskin. Aivan hyvin sen varassa olisi voinut liikkua kulkijakin, jos itsensä haluaa tuollaiseen helvetinkeliin altistaa.

Eikä niiden vehkeiden tarvitse olla jotain dedikoituja garmin hilavimpuloita. Jos haluaa gepsin ja kartan kanssa kulkea, niin Karttapaikka niminen appi on aivan riittävän hyvä. Sitä itsekin käytän joskus kun haluan katsella ex temporee maastokartaa tuolla oudoissa paikoissa liikkuessa.

Matkapuhelimissakin on nykyään tarjolla kaikenlaista kovennettua mallia. Ihan parhaat peruspuhelimetkin ovat nykyään jo IP67 tasoisia suojaukseltaan. Putoamista ym vastana voi vielä lisäsuojata vaikkapa Otterbox defender merkkisillä koteloilla ja kuorilla. Kyllä sillä saa jo kohtuullisen navigointipelin. Ottaa vielä kemiallisia lämpöpusseja matkaan ja teippaa puhelimen kotelon perseeseen niin ei jäädykkään se puhelin.

Kyllä tuollaa ihan kohtalaisen pelin saa navigointiin. Ei se ehkä näiden hätä-sos-garmin himmeleiden tasoa toimintavarmuudessa ole, mutta who cares? Ihminen joka lähtee tuollaiseen helvetinkeliin, tuskin hakee varusteiltaan 100% toimivuutta. Vähän jänneempäähän se vaan on retkeillä kun ei tiedä koska se navigaattori hajoaa ja sit vasta kusessa ollaan. Luopi mukavasti tunnelmaa semmoinen. Ei reissuja kannata kato liikaa suunnitella. Eikä varusteissa mennä överiksi ja hankkia vain varmasti toimivia, parhaita ja luotettavia. Kun vähän resupetter meiningillä lähtee tunturiin, niin että varusteet on vähän hiinä-ja-hiinä, niin on kato paljon jännempää sellainen seikkailu.

[Miekinkö]

Toisessa haastattelussa Rauhala kertoi, että kelkalle piti palata konttaamalla. Hän on siis jättänyt kelkan ja kulkenut myötätuuleen. Erikoinen taktiikka. Yleensä jätetään kelkka alatuulen puolelle ja yritetään nousta tuultapäin. Koska noin voidaan olla varmoja, että kelkalle sentään päästään palamaan jos muu kulkeminen ei sitten onnistu.

Minusta tuossa ei ole mitään erikoista tuossa maastossa. Kelkka jätetty ylemmäs loivempaan rinteeseen, jalan käyty tarkistamassa jyrkempi kohta.

[CSI]

Toisessa haastattelussa Rauhala kertoi, että kelkalle piti palata konttaamalla. Hän on siis jättänyt kelkan ja kulkenut myötätuuleen. Erikoinen taktiikka. Yleensä jätetään kelkka alatuulen puolelle ja yritetään nousta tuultapäin. Koska noin voidaan olla varmoja, että kelkalle sentään päästään palamaan jos muu kulkeminen ei sitten onnistu.

Minusta tuossa ei ole mitään erikoista tuossa maastossa. Kelkka jätetty ylemmäs loivempaan rinteeseen, jalan käyty tarkistamassa jyrkempi kohta.

Entä jos ei olisi päässyt takaisin kelkalle?

[kuusenalla]

Alkoi kiinnostaa sääolojen mahdollinen poikkeuksellisuus ja latasin Laukukeron mittausaseman tiedot viideltä vuodelta joulukuun puolesta välistä tammikuun puoleenväliin. Viisi vuotta on lyhyt aika tilastointiin, mutta kuitenkin:

Olivatko sääolot poikkeuksellisen kovat?
Kyllä, häkepuhelun olosuhteet (pakkasta yli -22, keskituuli yli 13 m/s) saavutetaan 0.5 prosentissa (eli puolessa promillessa) tunneista.

Voiko tästä tehdä päätelmän, että oli huonoa tuuria, kun sää oli harvinaisen karu?
Mielestäni ei, koska esim. "tuntuu kuin -28" -keliä on jo viitisen prosenttia, mikä nyt kertoo osaltaan, että korkean riskin säät tunturien ylitykseen ovat melko yleisiä. Olennaista on myös se, että reitin nurkalla on tuo mittausasema, jonka tietoja on voinut tarkistella helposti netistä. Jo aamuyöstä pakkanen on pyörinyt 21 kieppeillä ja keskituuli ollut yli 15:ttä 14:ää m/s. Kasin, ysin, kympin aikaan ennen lähtöä Nammalasta olisi voinut katsoa, että on pirun kylmä ja erittäin kova vastatuuli. Instailuun on varmaan jokunen varavirtalähde ollut matkassa, joten tuntuu aika anteeksiantamattomalta virheeltä, ettei ole hyödynnetty helposti saatavaa mittaustietoa reitiltä.

Tein itse myös vähän pidemmän analyysin, otin ajankohdaksi 1.11.2012-12.1.2024 eli reilut kymmenen vuotta. Havaintojen lataussivu löytyy muuten täältä: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus

Tässä on siis 97815 h havaintoja. Latasin Laukukeron tuntihavainnot, en hetkittäisiä havaintoja: lämpötila, keskituulen nopeus, kovin keskituulen nopeus, kovin puuska, tuulen suunta. PIti ladata kahdessa erässä. Lisäksi laskin kanadalaisella wind chill-kaavalla jonkinlaisen "tuntuu kuin" -lämpötilan (Twc) eli pyrin arvioimaan mahdollista paleltumisriskiä. Tämä mittari on hyvin suuntaa antava; oman kokemukseni mukaan -25 ja 10 m/s tuntuu itse asiassa pahemmalta kuin tuuleton -40, varsinkin nenässä ja poskissa. Mutta kyllä siitä jonkin kuvan saa olosuhteiden raakuudesta. https://sciencing.com/types-oldfashione ... 49423.html

Tässä tiivistettynä tulokset.

Twc eli "tuntuu kuin" -40 tai kylmempi: 36 h eli 0,04% havaintoajasta
Twc "tuntuu kuin" -35 tai kylmempi: 408 h eli 0,4% havaintoajasta
Twc "tuntuu kuin" -30 tai kylmempi: 1642 h eli 1,7% havaintoajasta

Prosentit eivät tunnu kovin suurilta, mutta kun tähän lisätään vielä se, että nämä keskittyvät lähes kokonaan talvikuukausiin (joulukuu-maaliskuu), todennäköisyys alle -30 tuntuvalle säälle onkin n. 5 % ajasta.

Muutama nosto eri vuosilta. Olen vähän pyöristänyt lukuja. Jos tarkat arvot kiinnostavat, voitte ladata itse havainnot näiltä nostopäiviltä.

1.12.2012: Tuuli idästä (80 astetta), lämpötila klo 12-19 -16 ... -18 C, keskituulen nopeudet 22-25 m/s. Twc -37 C.

24.-25.12.2012 Saman vuoden jouluaattona ja joulupäivänä lähes sama, aamupäivän aikana -19 ... -20 C ja 16-18 m/s. Silloin tuulen suunta kuitenkin 240 eli oikeastaan täsmälleen sama kuin onnettomuuspäivänä. Joulu 2012 ei olisi ollut herkkua tuolla ylhäällä.

20.1.2014 klo 9-14 koko päivä -20, jopa -22, tuuli 13-15 m/s, tuulen suunta lounaasta 240! Twc -35... -37. Taas ihan identtiset olosuhteet kuin onnettomuuspäivän iltapäivänä. Yhtä kovaksi ei tuuli yltynyt kuin onnettomuuspäivän iltana. Sama toistui myös 25.1., pakkanen ei ihan yhtä kova, mutta tuuli kovempi.

10.-11.1.2015 Tuulen suunta n. 95, mutta - 20- ...-22 astetta ja 14-21 m/s oikeastaan koko vuorokauden. Twc -41 yöllä. PPIeni tauko 12.1., sitten uudestaan vain vähän miedommat olosuhtet 12.-13.1. yöllä ja päivällä. 2.2.2015 toistui vielä kerran, mutta pakkasta pikkuisen vähemmän ,-17 C, ja reipas 25 m/s tuuli.

7.1.2016 koko päivä 09-22 Twc alle -35, jopa alle -40. Tuuli koillisesta (60), - 21 ... - 25 astetta, 10-18 m/s, kovimmat tuulet alkuillasta.

Talvella 2016-2017 ei ole yhtään alle -40 Twc:ta, mutta useampi alle -35 (4.1.2017, 6.1.2017).

Seuraava ankarampi talvi oli 2018-2019 tunturisään suhteen. Talven ankaruus ei välttämättä ole tunturissa sama kuin alavilla mailla.

27.1.2019. Tämä on siitä mielenkiintoinen, että tuolloin olin itse Nammalakurussa eli tiedän, miltä se tuntui. Kaakkoistuuli (125-135) aamuyöstä alkaen voimistunut 14-16 m/s, lämpötila -20 ... -22 C, Twc -35 ... - 38 C aamupäivällä. Nammalakuru on hyvin tuulilta suojassa laakson perukoilla, mutta sekä Vuontiskeron suunnassa että Rihmakurun suunnassa oli sellaista, että paljaisiin kasvonosiin tuli paleltuman alkuja todella nopeasti. Tuvalta tuli tehtyä vain lyhyt päiväretki ja paluu tunturista takaisin Vuontispirtin suuntaan Montellin majan vierestä. Ei tullut mieleenkään lähteä pidemmälle. Kaunistahan tuolla oli. Nammalakurussa ei ollut pakkasmittaria, mutta todennäköisesti pakkanen oli kovempi kuin -22, ehkä -25.

28.1.2019 tuulen suunta oli muuttunut (230-240) ja tuuli oli iltapäiväksi voimistunut. Taas kerran siis ihan onnettomuuspäivään verrattavat olosuhteet, esim. klo 16-17: - 22 C, tuuli 13-17 C, suunta 232-235, Twc -37...-38 C.

2019 talvi ei vielä hellittänyt, vaan 4.2.2019 oli iltapäivällä ja alkuillasta tuulen suunta n. 100, lämpötila -21 ... -24 C, kovin keskituulen nopeus 20-23 m/s, Twc alimmillaan - 41.7 C.

2019-2020 ei ollut yhtään alle -35 Twc-jaksoa. Mutta 2020-2021 oli, ja tähän sisältyy ehkä kaikkein pisin paleltumavaaran jakso koko tarkastelukaudelta.

27.12.2020 tuuli voimistui aamulla nopeasti. Klo 5 oli jo 17 m/s, ja klo 10-11 24 m/s, suunta itäkaakosta (108-116). Lämpötila -22 ... .-23 C. Klo 8 aamulla on tarkastelujakson "tuntuu kuin" -ennätys, -22.7 C, tuuli 22.2 m/s (puuskat 26.5 m/s), suunta 100, Twc -42.0 C. Tämä jakso, jossa "tuntuu kuin" -lämpötila oli alle -35 C, kesti noin vuorokauden. Mutta se ei ollut talven ainoa.

21.1.2021 klo 15 - 24.1.2021 klo 06 välisenä aikana ei Twc kertaakaan noussut yli -35. Tuuli oli idästä (n. 60-105), pakkasta oli - 18 ... -21 astetta ja keskituulen nopeus vaihteli 13-27 m/s välillä, osa mittauksista myös puuttuu. 22.1. aamulla Twc -40. Tästä tulee käytännössä kolme päivää, jolloin ei oikeastaan olisi voinut tunturissa edetä.

Tuona talvena toinen vastaava pitkä jakso oli 20.-23.2.2021. Lämpötilat -19 ... -22, tuuli 12-19 m/s, suunta kaakosta/etelästä 110-180. Twc siis 20.2. klo 13 - 23.2. klo 8 -35 C tai alle. Mutta ei 23.2. olisi tuonut kovin paljon helpotusta tilanteeseen, koska tuuli tuolloin kääntyi taas tähän pahamainseen suuntaan 240 eli onnettomuuspäivän suuntaan: pakkasta olisi ollut klo 16 -19.3 C, tuuli päivällä 12-14 m/s, ja suunta 236. Tässä olisi taas ollut jakso, jolloin olisi 3-4 päivää pitänyt pelata korttia tuvalla tai sitten suunnata tunturista pois.

6.12.2021 oli jo seuraava talvi. Käytännössä koko itsenäisyyspäivän ajan pakkasta oli -19 astetta, tuuli pahamaineisesta suunnasta 240-250 19-21 m/s, ja Twc -35. Seuraavaksi päiväksi vähän hellitti.

27.2.2023 nostinkin jo esiin täällä. Silloin ei Twc ollut itse asiasssa mitenkään poikkeuksellinen, alimmillaan -23 astetta. Lämpäätila vaihteli tuona päivänä -1,6 ja -9.5 C:n välillä. Mutta. Tuona oäivänä klo 17-18 kovin keskituulen nopeus oli 40.6 m/s, ja kovimmat puuskat 49 m/s. Tuossa tuulessa ei todellakaan enää mikään pysy paikallaan eikä tunturiin voi mennä. Klo 11 tuuli oli vain 21 m/s, samoin klo 23 vain 22 m/s. En tiedä, mitä tuolle päivälle ennustettiin, mutta voisin kyllä lyödä vetoa, ettei ennusteessa lukenut Pallastuntureille hirmumyrskyä 40 m/s. Tuulen suunta oli 280-314 eli länsi-luode -akselilla. Tuona iltapäivänä tai iltana Lehmäkeron satulasta olisi todellakin liukunut alas Pahakuruun ilman mitään toivoa selviytymisestä.

Sitten onnettomuuspäivä, 2.1.2024. Siinä on toistaiseksi viimeisin jakso, jolloin Twc laskee yli vuorokaudeksi alle -35 C:n. Jo 1.1. illalla lounaistuuli (230-240 suunta) voimistui 10 m/s, ja pakkanen pysytteli jatkuvasti - 19:ssa. Yöllä pakkanen kiristyi ja tuuli voimistui, esim. klo 4 -22.4 C, tuuli 15.4 m/s, suunta 248, Twc -39.3 C. En tiedä, mihin ennusteeseen perustui ajatus siitä, ettei 2.1. pitäisi tuulla, mutta tilanteen kehittyminen olisi kyllä ollut mahdollista havaita Nammalakurun tuvan lämmöstä viimeistään aamulla 2.1. Klo 9 tilanne ei ollut yhtään parempi: -21.5 C, 14.2 m/s. suunta 241, Twc -37.6 C. Tunnetusti tilanne paheni entisestään:

klo 12 tuuli 15.9 m/s, suunta 237, lämpötila -21.7 C, Twc -38.5 C.
klo 14 tuuli 14.8 m/s, suunta 240, lämpötila -22.4 C, Twc -39.1 C.
klo 16 tuuli 17.3 m/s, suunta 240, lämpötila edelleen -22.4 C, Twc -40 C.

Tämä ei ollut mitenkään kattava analyysi, vaan pikemminkin kokoelma esimerkkejä. Mittauksista kuitenkin tulee selvästi ilmi, että vaarallisia olosuhteita esiintyy erityisesti joulu-helmikuussa aika usein, ehkä joka toinen talvi, ja ne voivat olla pitkäkestoisia (useita vuorokausia). Myös onnettomuuspäivän kaltaisia tuulioloja on ollut ennenkin eli on tuullut samasta suunnasta. Ei oikein voi sanoa, että mistään ei olisi voinut päätellä, millaista tunturissa mahtaa olla.

Miksi nämä olosuhteet ovat sitten poromiehille sellaisia, etteivät eläessään ole kohdanneet? Todennäköisesti vain siksi, ettei kenelläkään pitäisi olla asiaa tunturien satuloihin tai huipuille noin vaarallisina päivinä. He osaavat viisaasti pysyä poissa.

[kuusenalla]

Onnettomuuden syy kuitenkin lähes 100% varmuudella on eksyminen. Aika harva täällä tuntuu ymmärtävän millaista suunnistaminen/navigointi lähes nollanäkyvyydessä on. Tähän kun lisää sen, että eteneminen itsessään on raskasta ja vaikeata, sekä kylmyyden ja tuiskun vaikutuksen, väittäisin että kukaan ei tuossa kelissä kykenisi pysymään selvillä omasta sijainnistaan kovin tarkasti. Toisin sanoen noissa oloissa heittoa tulee helposti satoja metrejä, joka tässä tapauksessa oli liikaa. Ilman lumivyöryähän nämä olisivat varmasti hengissä, eli paikantamisen epäonnistuminen mihin tahansa muuhun suuntaan olisi estänyt kuoleman.

Paljon myös vannotaan gps-paikannukseen, mutta sitäkään ei moni tunnu ymmärtävän, että sen tarkkuus vaihtelee jatkuvasti ollen metreistä satoihin metreihin ja ihan riippuen siitä milloin sitä sijaintiaan sattuu tarkastamaan, tarkkuus on sitten tuo.

Kyllä gps on avotunturissa erittäin tarkka. Olen käyttänyt sitä vuosia pitkilläkin vaelluksilla ja aina tarkkuus on ollut erinomainen. SItten kun olet tunturin huipulle kasatulla kivikasalla, gps:n mielestä olet siellä myös. Kun olet tuvalla tai kammilla, gps on samaa mieltä ja kertoo jopa, oletko tuvassa, puuliiterissä vai huussissa. En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa gps näyttäisi väärin avoimessa maastossa. Sankan metsän keskellä ensimmäiset paikannukset voivat joskus mennä vähän pieleen, mutta yleensä sielläkin korjautuvat, kun liikkuu vähän. Virhe on näissäkin tapauksissa yleensä kymmeniä metrejä, ei koskaan satoja metrejä.

Toinen asia on sitten se, kuinka helppoa on tarkistaa sijaintinsa noissa olosuhteissa miltään laitteelta. Puhelimelta se onnistuu - jos sitä saa käytettyä palelluttamatta heti sormiaan, ja akku ei simahda juuri sillä hetkellä. Selkä tuulta vasten, puhelin povitaskusta, kyllä se hetkellisesti onnistuu, jos vaihtoehdot ovat vielä karmeampia. Garminin kartoilla onnistuu myös kädet suojattuina, koska kyse on nappuloilla käytetystä laitteesta.

Eli gps-paikanmäärityksen olisi pitänyt onnistua. On sitten toinen asia, että mitään mukavaa ja helppoa se ei enää kovassa pakkasessa ja tuulessa ole. Siksi pitää ennakoida ja olla ylipäätään menemättä niin vaikeaan paikkaan, että suunnistuskin muuttuu tuskallisen vaikeaksi.

Toki gps on pääsääntöisesti tarkka, ainakin riittävän tarkka. Tarkoitin tuolla paremminkin sitä, että se tarkkuus voi olla myös jotain ihan muuta, eli pelkästään siihen ei voi absoluuttisesti luottaa. Itselläni tästä on kokemusta erityisesti mereltä.

Pointti kuitenkin on, että niillä koordinaateilla itsessään ei tee vielä mitään, vaan se sijainti pitää saada sidottua kartalle kiintopisteiden kautta ja noissa olosuhteissa (ja mitä katselin käytössä olleen gps-pulikan karttapohjaa) ei ole varmastikaan kovin helppoa, ennemminkin mahdotonta. Noissa oloissa sitä sijaintia ei voi seurata jatkuvasti jolloin mahdollinen gps:n epätarkkuus yhdistettynä kiintopisteiden puuttumiseen kertautuu liikkuessa hyvin nopeasti kymmenistä metreistä sadoiksi metreiksi.

Tietenkin huonossa näkyvyydessä käytetään sellaista laitetta, jossa gps näyttää sijainnin kartalla, mieluiten maastokartan tarkimmalla resoluutiolla. Olen tehnyt puhelimella satoja paikannuksia tuolla tavalla, täysin matkapuhelinverkon ulottumattomissa ja pelkässä lentotilassa, eikä tämä tekniikka ole pettänyt, jos puhelimessa on virtaa ja kartat on ladattu etukäteen sovellukseen. Hieman epätarkemmin tämä onnistuu Garminin InReachilla, mutta siinä on parempi akunkesto ja sitä voi käyttää myös hanskat kädessä. Olen löytänyt puhelimen navigoinnin avulla vaikeasti löydettäviä tupia erämaasta ja osunut heti kohdalle. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, etten halua turhaan eksyä.

Jos hätäpuhelunkin soittaminen onnistuu, kyllä silloin onnistuu myös sijainnin tarkistaminen puhelimella. Myönnän, etten ole tehnyt sitä yhtä vaikeissa olosuhteissa kuin nämä retkeilijät olivat, mutta se johtuu ihan itsesuojeluvaistosta: en halua joutuakaan noin vaikeisiin olosuhteisiin. Mutta tuulessa, pakkasessa ja whiteoutissa tai sumussa ja pimeässä olen tehnyt sijainnin tarkistusta tunturissa, metsissä ja soilla talviolosuhteissa varmaan satoja kertoja. Käyttämäni softa on Karttaselain. Puhelimina on ollut Samsungin puhelimia Android-käyttöjärjestelmällä. Ja kuten totesin, varalta on yleensä Garmin InReach, mutta käytän sitä harvemmin navigointiin.

[kuusenalla]

Pointti kuitenkin on, että niillä koordinaateilla itsessään ei tee vielä mitään, vaan se sijainti pitää saada sidottua kartalle kiintopisteiden kautta ja noissa olosuhteissa (ja mitä katselin käytössä olleen gps-pulikan karttapohjaa) ei ole varmastikaan kovin helppoa, ennemminkin mahdotonta. Noissa oloissa sitä sijaintia ei voi seurata jatkuvasti jolloin mahdollinen gps:n epätarkkuus yhdistettynä kiintopisteiden puuttumiseen kertautuu liikkuessa hyvin nopeasti kymmenistä metreistä sadoiksi metreiksi.

Ihme paasausta rivikaupalla...pelastuslaitos ajoi kelkoillaan tuolla GPS:n varassa. Taisi olla poliisi Antte Lauhamaa joka sen sanoi. Ilman gepsiä ei olisi voinut liikkua olleskaan.

Joten gepsin varassa siellä on mennyt pelastuskin. Aivan hyvin sen varassa olisi voinut liikkua kulkijakin, jos itsensä haluaa tuollaiseen helvetinkeliin altistaa.

Eikä niiden vehkeiden tarvitse olla jotain dedikoituja garmin hilavimpuloita. Jos haluaa gepsin ja kartan kanssa kulkea, niin Karttapaikka niminen appi on aivan riittävän hyvä. Sitä itsekin käytän joskus kun haluan katsella ex temporee maastokartaa tuolla oudoissa paikoissa liikkuessa.

Tarkoitatkohan Karttaselainta?

Joka tapauksessa täysin samaa mieltä. Ei se puhelimeen turvautuminen ole mikään virhe, kunhan se ei ole ainoa navigointiväline. Varajärjestelmiä pitää olla. Erityisesti, jos kartat lataa etukäteen puhelimeen (mikä onnistuu oikein hyvin, kun vain vilauttaa vähän luottokorttia sovelluskehittäjälle) ja pitää puhelimen lentotilassa, sijainnin tarkistuksia voi kyllä tehdä pitkin päivää, kyllä se puhelin useamman tarkistuksen jaksaa. Puhelinta voi tosiaan lämmittää lämpöpussilla. Jos retkeilijöitä on kaksi tai useampia, molemmille tai kaikille samat systeemit. Siihen vielä lisäksi paperikarttoja, kompassit ja vielä viimeiseksi varaksi Garmin InReach, kyllä pitäisi tunturista osata tulla pois turvallista reittiä vaikka olosuhteet menisivät kurjiksi.

[Calabash]

Jonkinlainen konsensus ilmeisesti on siitä, että tuuli- ja jääolosuhteet sekä näkyvyyden puute ovat kanavoineet liikettä Pyhäkurun suuntaan. Maata pitkin pöllyävä pakkasluml tukkii kaikki pitoa antavat huokoset, ja jää vain jäisiä polanteita. Eräs etsijöistä sanoi, että siitä paikasta, mistä soitto tuli, pelkkä tuuli on voinut pistää nämä lukuun. Tietenkin on myös lähtenyt lumi liikkeelle, mikä sitten on välitön syy.

Keskeyttämispäätös on siis tehty jo soittaessa. Nyt keskustellaan enää siitä, mitä olisi pitänyt tehdä (esim. keskeyttämispäätös aikaisemmin).

GPS, kartta ja kompassi ovat tietenkin tärkeitä varusteita, ja niitä pitää osata käyttää.

Tämän tarkemmin ei oikein voi tietää, mitä siellä on tapahtunut. Sen suhteen olemme ihan yhtä nollapisteessä kuin kymmenen päivää sitten, ja varmasti jäämmekin.

[kuusenalla]

Oleellisempi kysymys turvallisuuden kannalta on silti retkeilijöiden toiminta ennen Lehmäkeron ja Taivaskeron välistä satulaa (LT-satulaa). Koska ilmeisesti säätiedustelua ei tehty tai ei ymmärretty, että olosuhteet todennäköisesti vain pahenevat ylös kiivetessä, tarkastelen nyt mahdollisia toimintamalleja niin, että olosuhteet tulevat yllätyksenä saavuttaessa LT-satulaan. Reitti menee sekä LT-satulan että Taivaskeron ja Pyhäkeron välisen satulan (Taivaskeronsatulan, TP-satulan) kautta. Reitiltä on mitä ilmeisimmin harhauduttu jo LT-satulassa, mahdollisesti keltaisessa kohdassa. Tuulen suunnan ja poromies Rauhalan kertomuksen perusteella voidaan päätellä, että pahimmat olosuhteet ovat vasta LT-satulan jälkeen, ja varmuudella TP-satulassa on ollut hankalaa nähdä ja liikkua. Mutta koko alueella ei ollut näin kauheaa. Olen merkinnyt karttaan kohdan, jossa olosuhtett todennäköisimmin ovat olleet pahimmat. Alue voi olla laajempi, mutta pointtini on se, että se paheneminen tapahtuu silti pikku hiljaa - metri metriltä tilanne muuttui huonommaksi.

Pallas_onnettomuus_02012024 jatkospekulaatio copy.jpg

Karttaan merkitsemäni purppurat pelastautumisreitit olisivat olleet mielestäni ihan mahdollisia. Jyrkähköä laskuahan siinä olisi ollut, mutta sopivasti viistolaskemalla olisi kyllä päästy Taivaskeron kuvetta alas tuulettomampaan paikkaan. Rauhala sanoi ihan oikein, että jos tilanne menee pahaksi, käännytään pois. Stoppi, sijainnin tarkistus, tilanteen arviointi ja varasuunnitelma käyttöön.

En lähde spekuloimaan syillä, miksei näin tehty. Mutta toistan myös ajatukseni, jonka totesin jo aiemmin: toinen aikuinen tässä retkikunnassa olisi auttanut jo paljon. Suunnistukseen, tiedusteluun ja varasuunnitelmien tekoon ei tarvita kaikkia, mutta jonkun pitää sitä tehdä. Lapsen tehtävä se ei ainakaan ole.

Kiitos kirjoituksestasi! Arvioit ansiokkaasti noita tuuliolosuhteita. Itseäni on lisäksi askarruttanut se seikka, että millainen lumitilanne tuossa matkalla oli ennen Lehmäkeron nousua. Onko sitä mahdollista saada selville? Lisäksi kiinnostaisi tietää, millainen lumitilanne tuossa alempana olisi ollut, jos ei oltaisikaan lähdetty nousuun. Olisi helpompi ymmärtää, että on aiempien positiivisten tunturikokemusten jälkeen tehty ratkaisu nousta, jos näkisi, millainen uppohanki olisi ollut vaihtoehto. Todennäköisesti ei ainakaan kelkan jälkiä mennyt (sitä ei tietenkään enää voi tietää).

Ajattelen, että tuohon nousuun saakka on mahdollisesti eniten harmittanut lumessa rämpiminen, jolloin on väsyneenä päätetty ottaa riski ja nousta ylemmäs. Tätä on täällä jo pohdittukin. Mutta onko mahdollista oikeasti saada enää selville, millainen tuo lumitilanne on ollut voihtoehtoisilla reiteillä?

Kuvien perusteella avotunturissa on ollut hyvä kanto, kuten yleensä jo tähän aikaan onkin. Tässä vähän kokemuksia tunturissa ja metsässä hiihtämisestä tunturisuksilla.

On ihan totta, että avotunturi houkuttelee, koska siellä voi edetä nopeammin ja vaivattomammin silloin, kun hanki kantaa. Kantamisella tarkoitan sitä, ettei suksi tai ahkio uppoa enempää kuin 5-10 cm. Se tekee etenemisestä riittävän kevyttä ja vaeltajat pääsevät menemään jopa 3-4 km/h vauhtia. Ihan aina avotunturissakaan ei ole täydellinen hankikanto, jos tuuli on ollut heikkoa viimeisten lumisateiden jälkeen. Harvoin kuitenkaan upottaa enempää kuin 10-15 cm. Tuo 15 cm upotus on sellainen, että kyllä silloinkin tunturissa pääsee silti nopeammin liikkumaan kuin metsässä, mutta alamäkeenkin pitää lykkiä vauhtia, varsinkin, jos on nousukarvat pohjassa.

Kannattaa huomata, että vaihtoehdot eivät ole pelkästään a) metsässä lumessa rämpiminen tai b) kaikkein korkeimmista kohdista kiipeäminen olosuhteista huolimatta. On myös mahdollista mennä alempaa mutta silti tunturissa. Silloin kanto ei ehkä ole ihan niin priimaa kuin kaikkein korkeimmalla kohdalla, mutta toisaalta välttää vaarallisimpia olosuhteita ja vaarallisimpia laskuja. Tarpeeton kiipeäminen ja laskeminen myös syö voimia. Siksi hiihtovaeltajan pitäisi osata mennä maastossa omia reittejään, myös vinorinteeseen, korkeuskäyrää pitkin tai esim. puurajassa. On siis ihan tavallista, että hiihtovaeltaja menee olosuhteiden mukaan sieltä, mistä on järkevintä mennä, eikä seuraa mitään kesä- tai talvireittiä, koska nuo reitit voi kuitenkin olla ummessa.

Metsän suojissa sitten marraskuusta helmikuuhun on tosiaan vaarana joutua upottavaan umpihankeen. Umpihangenkin vaikeus riippuu monista tekijöistä ja talviretkeilijän pitää vähän tehdä tiedustelua ennen retkeä. Jos alueella on ollut suojaa aiemmin (minkä näkee mittausasemien datasta tai voi selvittää myös soittamalla luontokeskukseen), hangessa saattaa olla kovempia kerroksia, jolloin ei upota yhtä paljon. Lähempänä asutusta ja karttoihin merkityillä moottorikelkkareiteillä tai urilla saattaa olla jälkiä. Virallisia kelkkareittejä pitkin saa muuten hiihtää, mutta kannattaa olla varovainen, koska kelkat tulevat lujaa. Epävirallisia uria vältän, mutta joskus ne ovat pienemmän riesan tie. Umpihanki on kaikkein vaikeinta ylämäkeen (ei liene yllättävää), kun taas alamäkeen voi hyvinkin päästä suhteellisen vaivatta. Alamäessä on vain oltava tarkkana suunnasta, koska väärään suuntaan tehty lasku voi aikaansaada tuntien rämpimisen. Umpihangessa eteneminen voi olla niinkin hidasta ja tuskaisaa, että etenemisvauhti tyssää 0,5 km/h vauhdiksi, jos hanki upottaa kunnolla (metrinen hanki, ei mitään kerroksia, ei metsäsuksia). Tällaisessa tilanteessa pitää olla useampi henkilö tekemässä uraa, jotta jaksetaan edetä ja usein uria tehdään myös tiedustelutyyppisesti edellisenä päivänä haluttuun etenemissuuntaan.

Ehdottamani vihreä pelastautumisreitti olisi mennyt puurajassa, ja livahtanut metsään vasta alempana Laukukeron rinteellä alamäkeen. Ehkä Laukukeron kuvetta olisi voinut hiihtää hotellille astikin. Ei minulla mitään varmaa käsitystä lumiolosuhteista ole, mutta aiemman kokemukseni perusteella uskoisin, että kyllä siitä pääsisi ahkionkin kanssa jotenkin.

Tärkeintä talvivaelluksen turvallisuudessa olisi se, ettei pidä ajaa itseään liian kiireiseen tilanteeseen! Aikataulu pitää suunnitella niin, että siinä on varaa myös rämpimiselle, tiedustelupäiville, tupapäiville huonoa säätä pitäen, ja vaihtoehtoisille reiteille. Silloin hommasta nauttiikin enemmän.

Aiheeseen liittyvää suositeltavaa lukemista on mm. Jouni Laaksosen "Hanki hohtava alla". Jouni Laaksosen ja Joel Aholan Suomen Autiotuvat -kirjassa on myös kuvattu rämpimisiä talvella.

[nelit]

Varmasti on osannut suunnistuslaitteita käyttää. Se on eri asia noin hyytävissä olosuhteissa ja liukkaalla kaltevalla pinnalla.

[Omega]

Tämän tarkemmin ei oikein voi tietää, mitä siellä on tapahtunut. Sen suhteen olemme ihan yhtä nollapisteessä kuin kymmenen päivää sitten, ja varmasti jäämmekin.

Näin tämä taitaa olla. Mietin mitä teoriassa voisi vielä selvitä, joka tuo lisätietoa.

a) Äidille soitetun puhelun - johon hän ei vastannut - soittoaika.

b) Tarkka vaatetus ja päällä ollut varustus löydettäessä.

c) Puhelimen tai jonkun toisen laitteen antamat koordinaatit häkepuhelun jälkeen, jos niitä on saatu paikannettua.

d) Kuolinsyy (onko tullut kuolettava vamma vyöryssä vai oltu tajuissaan lumen alla). Makaaberia ajatella edes tätä, mutta tätä ei vielä tiedetä.

Ei näitä viimeisiä varmaan julkisuuteen koskaan tule, mikä voi olla ihan hyväkin vainajien kunnioittamisen näkökulmasta, en tiedä.

[CSI]

Pointti kuitenkin on, että niillä koordinaateilla itsessään ei tee vielä mitään, vaan se sijainti pitää saada sidottua kartalle kiintopisteiden kautta ja noissa olosuhteissa (ja mitä katselin käytössä olleen gps-pulikan karttapohjaa) ei ole varmastikaan kovin helppoa, ennemminkin mahdotonta. Noissa oloissa sitä sijaintia ei voi seurata jatkuvasti jolloin mahdollinen gps:n epätarkkuus yhdistettynä kiintopisteiden puuttumiseen kertautuu liikkuessa hyvin nopeasti kymmenistä metreistä sadoiksi metreiksi.

Ihme paasausta rivikaupalla...pelastuslaitos ajoi kelkoillaan tuolla GPS:n varassa. Taisi olla poliisi Antte Lauhamaa joka sen sanoi. Ilman gepsiä ei olisi voinut liikkua olleskaan.

Joten gepsin varassa siellä on mennyt pelastuskin. Aivan hyvin sen varassa olisi voinut liikkua kulkijakin, jos itsensä haluaa tuollaiseen helvetinkeliin altistaa.

Eikä niiden vehkeiden tarvitse olla jotain dedikoituja garmin hilavimpuloita. Jos haluaa gepsin ja kartan kanssa kulkea, niin Karttapaikka niminen appi on aivan riittävän hyvä. Sitä itsekin käytän joskus kun haluan katsella ex temporee maastokartaa tuolla oudoissa paikoissa liikkuessa.

Tarkoitatkohan Karttaselainta?

Joka tapauksessa täysin samaa mieltä. Ei se puhelimeen turvautuminen ole mikään virhe, kunhan se ei ole ainoa navigointiväline. Varajärjestelmiä pitää olla. Erityisesti, jos kartat lataa etukäteen puhelimeen (mikä onnistuu oikein hyvin, kun vain vilauttaa vähän luottokorttia sovelluskehittäjälle) ja pitää puhelimen lentotilassa, sijainnin tarkistuksia voi kyllä tehdä pitkin päivää, kyllä se puhelin useamman tarkistuksen jaksaa. Puhelinta voi tosiaan lämmittää lämpöpussilla. Jos retkeilijöitä on kaksi tai useampia, molemmille tai kaikille samat systeemit. Siihen vielä lisäksi paperikarttoja, kompassit ja vielä viimeiseksi varaksi Garmin InReach, kyllä pitäisi tunturista osata tulla pois turvallista reittiä vaikka olosuhteet menisivät kurjiksi.

Karttaselainta tarkoitan, kiitos korjauksesta.

Puhelimeen voi aivan hyvin turvautua ainoana navigaattorina. Varajärjestelmät ovat yliarvostettuja eivätkä varsinkaan sovi adventure-retkeilyyn.

Karttojen etukäteen latailu on vähän pelkureiden hommia (eikä taida Karttaselaimessa ilmaiseksi onnistuakkaan)

Jos kerran lumikenkiäkin on vain yhdet, niin miksi ihmeessä pitäisi jotein varmisteluja hankkia muihin kamoihin? Tuurilla ne laivatkin seilaa kuulemma.

[nelit]

Olisiko järkeenkäypää niinkin, että vain yhdet lumikengät. Säästetään vedettävää kuormaa ja niiden tarve, kun vahvasti pehmeää upottavaa lunta niin toinen menee lumikengillä edellä, tai, jos toiselta katkeaa esim. suksi.

[Miekinkö]

Minusta tuossa ei ole mitään erikoista tuossa maastossa. Kelkka jätetty ylemmäs loivempaan rinteeseen, jalan käyty tarkistamassa jyrkempi kohta.

Entä jos ei olisi päässyt takaisin kelkalle?

Mutta kun pääsi takaisin kelkalle. Kävi tarkistamassa tietyn maastokohdan, johon ei kelkalla ollut asiaa mutta oli jalan kuljettavissa.

[Edith]

Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet kertoa yksityiskohtaisesti alueesta ja sen olosuhteista. Katselin ja lueskelin netissä ja Instassa kaamoshiihdosta tuolla alueella. Kaikkialla pääasiassa ylistettiin taianomaista tunnelmaa ja pastellivärejä (esim.
https://www.apu.fi/artikkelit/kaamoshii ... en-maalaus). Pakkasen vaikutuksia naamalla kuvattiin eräässä Instan julkaisussa taiteellisin sanakääntein. Kuvissa ei ihmisillä näyttänyt olevan naamasuojia. Pidetäänkö tuollaista liiallista suojautumista sitten jotenkin nolona nössöjen touhuna?

Ehkäpä tästä tapauksesta jotakin opitaan.