Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Alien Alien]

Eksymisestä.

Ketjussa on keskusteltu paljon eksymiseen vaikuttaneista asioista. Todennäköisin lienee teoria eksymisen tapahtumisesta kohdassa, jossa polku tekee mutkan ja siitä korkeuskäyrää seuraten tuulivakutuksen avustamana häkesoittopisteeseen.

Vaikka näin todellisuudessa olisi käynytkin, olemassa oleva tieto, ei viittaa siihen, että äiti olisi KOKENUT olleensa millään muotoa eksyksissä. (Häkesoitto: reitillä, luotti antamaansa sijaintinsa olevan oikea, pelastajien siis löytävän heidät tietystä pisteestä, Garmin ollut matkassa, antanut mahdollisuuden suunnassa pysymiseen jne.)

Tässä muutama ajatus, jota olen pyöritellyt:

1. Pyhäkurun vaaraa ei tunnistettu
- äidillä ei olisi ollut mitään käsitystä, ajatusta tai näkemystä Kurun luomasta vaarasta. Vastaavasti ei olisi osannut hahmottaa karttaa ja maastossa kulkemista lainkaan. Kartta ei olisi siis muodostunut päähän ollenkaan.
Äiti oli kuitenkin osannut retken alussa hahmottaa kulkemistaan ja tunnistanut väärän suunnan ja korjata sitä. Muut navigoinnit onnistuneet Hannukurua lukuunottamatta. Siinä virhe tosin oli juuri korkeuskäyrän hahmottamisessa. Garmin olisi voinut olosuhteissa kuitenkin auttaa. Oletettavaa on, että olisi ollut kuitenkin tietoinen Pyhäkurusta riskeineen, vaikkei lumivyöryvaaraa olisikaan osannut ajatella

2. Samaistamisvirhe

Tässä kaksi vaihtoehtoa, johon vahvistusta tuli ISn haastattelussa.
Alusta asti olen pohtinut Raattaman valojen mahdollista vaikutusta suunnistamiseen. Olisivat toimineet ”majakkana” hotellista. Poromies vahvisti valojen näkyneen tuolloin, koska kyseesssä maatuisku. Tämä avaa kaksi mahdollisuutta, kummassakin sama samaistamisvirhe: Kurun suunta on nähty laskuna hotellille.

A. Talvireitti onkin ollut aiottu reitti

On pyritty talvireitille ja onkin päädytty kesäreitille. Lehmikeron ohituksen jälkeen Raattaman valot alkaneet näkymään paremmin ja niitä kohti pyritty. Liikkuminen ollut hankalaa ja hidasta, eivätkä valot lähene. Tuuli ja väsymys tehnyt liikkumisesta perille asti mahdotonta—> pyyntö noudosta häkeen. Jatkaminen lämpimikseen apua odotellessa eteenpäin kohti ”hotellia”

B. Kesäreitillä ”pyörähtäminen”

Olisivatkin onnistuneesti päässeet Taivaskeron satulan loppupuolelle, jossa pieni tauko. Tauon jälkeen vahingossa lähdettykkin takaisin väärään suuntaan kohti Raattaman ”hotellin” valoja. Lasku häkesoittopisteeseen olisi ollut luonnollista, koska odotettavissa olisi ollutkin laskua. Soitto häkeen samoista syistä kuin aiemmin. Vastaava pyörähtäminen olisi toki voinut sattua vaikka olisivat kuvitelleet olleensa talvireitilläkin. Kummassakin tapauksessa tietyn pisteen ohittamisen jälkeen nousu loppuu ja lasku alkaa.

Mielestäni olisi kuitenkin todennäköisempää, että jotenkin maaston lasku olisi jotenkin ymmärretty ja sitä outona pidetty, paitsi siinä tapuksessa, mikäli se olisi sopinut pään sisäiseen karttaan. Jos näin ole ollut niin se kertoo hypotermian jo merkittävästä tasosta ja/tai valmistautumisen totaalisesta puutteesta etapille riskienhallinnan näkökulmasta.

Samaistamisvirheestä.

@Kuusenalla kertoi hyvin suksien merkityksestä hiihtovaelluksella ja että niiden ottamista vältetään menettämisen pelossa. Nousukarvoista ja niiden kunnosta/ toimivuudesta olisi mielenkiintoista kuulla lisää. Poliisin videolla näkyy rinteen myöhäisiä pieniä lumikinostumia, välillä jäätä.

Mikäli pyörähtäminen olisi tapahtunut ja rinteeseen oltaisiin tultu hotellin suunnalta, olisi edessä ollut aika jyrkkenevää laskua voimakkaassa myötäisessä ahkiot perässä. Olisiko vauhti saatu topattua ja jatkoluisun estämiseksi sauvat ja sukset pois—> menetetty ne myötätuuleen —> häkesoitto. (Sauvat on voitu ottaa senkin takia pois, että käsiä saadaan lämmitettyä edes hieman esim. takin sisällä, mikäli niissä silloin vielä jotain tuntoa ollut.)

Kuvassa sinisellä tulosuunta
Vihreällä aiottu menosuunta
Punaisella kulkusuunta ”pyörähtämisen” jälkeen.

Luonnossa liikkuessaan ihmiset yleensä ovat keskittyneitä katsomaan eteenpäin, jolloin selän taakse jäävä maasto jää näkemättä/ näyttää yllättävän oudolta. Varsinkin tunturimaastossa maisema voi näyttää yllättävän samanlaiselta tulo- ja menosuunnassa. Siihen kun lisätään tuuli, iltahämy ja väärään paikkaan samaistuminen , niin lähteminen tauon jälkeen takaisin tulosuuntaan ei ole ennenkuulumaton juttu.

Ainoa, mikä tässä mahdollisuudessa häiritsee on se, että silloin äiti ei olisi tajunnut tuulensuunnan muutosta. Hypotermisena ja kokemattomana talvivaeltajana, se tosin olisi voinut jäädä merkille panematta varsinkin mikäli Raattaman valoja luultiin hotellin valoiksi.

[Lohisoppa]

Yhtään väheksymättä täällä käytyä keskustelua viimeisen muutaman kymmenen sivun osalta, en voi kuin ihmetellä mistä johtuu tämä suuren suuri kiinnostus aivan merkityksettömiä yksityiskohtia kohtaan, kuten oliko tuulen nopeus tämä tai vai tämä jne....

Mistä johtuu ettei tavallisissa henkirikoksissa, joissa vaikkapa Reiska on puukottanut kuoliaaksi Arskan, miksei niissä keisseissä ole kymmensivutolkulla spekulaatiota tyyliin "Mitä jos Reiska iski yllättäen vasemmalta ja Arska juuri kyykistyi ja puukko osui häntä kylkeen ja sen jälkeen mahdollisesti Arska nousi pystyyn ja Reiskan seuraava isku tulikin nopeasti alhaalta päin ja osui rintaan..."...

Näissä puukotuksissa kun usein tyydytään vaan siihen faktatietoon että "Reiska puukotti Arskan" ilman että sitä spekuloidaan kymmensivutolkulla. Se oli siinä. Ei enempää keskustelua tarvita.

Miksi näissä onnettomuuksissa ja monesti jopa täysin selvissä katoamistapauksissa (Rasmus Takaluoma) spekuloidaan sivutolkulla täysin merkityksettömillä jutuilla ja pahimmassa tapauksessa luodaan täysin valheellisia (mahdollisia) skenaarioita siitä miten tapahtumat ovat edenneet ja kuka on vastuussa. Halutaan luoda jotain myyttiä tai muuta vastaavaa ehkä. Tämä keissi on perinpohjin selvitetty kuten Takaluomankin. Antakaa omaisille rauha surra.

[Alien Alien]

Oli herkistävää lukea tämä. Kaikkien pelkojen “äiti” on hylätyksi tulemisen pelko ja tästä syystä lapsi on lojaali vanhemmilleen loputtomiin. Se on hänen tapansa osoittaa kiintymystä.

Kiitos kun asemoidut lasten oikeuksien puolustajaksi ja toivottavasti kuteja riittää piipussa, sillä työsarkaa riittää edelleen.

Mukava kuulla, että pidit kirjoituksesta.

Perehdyin hieman tarkemmin ilmiön laajuuteen tänne linkatun mm. Susanna Ylisen kautta. Olen hyvin huolissani, että tavallaan peli on jo menetetty. Lasten oikeuksien ja näkökulman nosto on tässä ilmiössä lähes mahdotonta.
Lapsen oikeuksia ja turvallisuutta eivät uhkaa mitkään perinteiset tekijät.
Miten terveellisesti elävä, liikunnallinen ja aktiivisesti yhdessä aikaa viettävä perhe voisi edes laiminlyödä lapsen perusoikeuksia? Päinvastoin kaikki tehdään tavallaan täysin ”oikein”.
Kuten kaikessa päihteidenkäyttössä päihde itsessään ei ole ongelma vaan sen käyttö ja seuraukset. Raja on kuin veteen piirretty viiva. Vastaava on myös terveysihanteessa. Liiallinen liikunta koukuttaa aivot yhtä vahvasti kuin muutkin päihteet, toimintamekanismi on identtinen palkitsemisprosesseineen. Liiallisuus terveellisessä ruokavaliossa johtaa samaan prosessiin ja voi laukaista syömishäiriön.
Liikkumisen ja terveellisten elämäntapojen ihannointi on kuitenkin niin vahvaa tässä ajassa, että sen vaaroihin suhtaudutaan tabuna/ sivuutetaan kateellisten panetteluna. Liikunnallista, aktiivista äitiä ihannoidaan, eikä kritisoiminen ole yksinkertaisesta mahdollista.

Ongelma on, ettei ongelmaa tunnisteta ja vaikka se tunnistettaisiin, siitä ei voi puhua. Missään neuvolassa, lääkärissä ei kysytä, että Mitens toi liikunta? - viitaten sillä potentiaaliseen lapsen terveyttä uhkaavana tekijänä.

Somen kiiltokuvamaailman toimiessa peilinä pahoin pelkään, ikävä kyllä, että tämä ei jää ainutkertaiseksi tapahtumaksi. Vaikka susanne on selvinnyt monista vaarallisista tilanteista hyvällä tuurilla, niin seuraajia on paljon,- varsinkin oppaan valmistuttua- jollakkin joskus se tuuri sitten vain loppuu.

Edelleen olen sitä mieltä, että tässä tapauksessa voidaan puhua vakavasta laiminlyönnistä lapsen turvallisuutta kohtaan/ heitteillejätöstä, vaikka lainsäädäntö & oikeuskäytänteet suoranaisesti asiaa tunnistakkaan.

[JanitaSlim]

Fillarin pystyssäpysyminen perustuu gyroskooppi ilmiöön. Lujaa polkiessa = vahva gyro. Et kaadu. Terassilla = vähän gyroa = helposti nurin.

Ei vaan siihen ihmiseen, joka painaa yli 10 kertaa fillaria enemmän ja tasapainottelee. Ihan kuten skeittaaminenkin.

Kun paino otetaan pois ei mikään pientä jalustaa lukuunottamatta estä kaatumista.

[Vierailijatar]

Olen jo aiemmin ottanut esille, että tunturien vaaroista ei ole riittävästi matkailijoita etukäteen varoitettu. Äiti ei yksinkertaisesti ymmärtänyt tunturin riskejä, eikä todennäköisesti ymmärtänyt alueen lumivyöry ja lumimyrskyvaaraa. Onko näistä olemassa selkeää opasta ja varoitetaanko asiasta matkailijoita riittävästi?

Siksi olen peräänkuuluttanut "Lapin Talvivaellusopasta" muutaman sivun esite, jossa otetaan esille talven vaaroja ja miten niihin kannattaa varautua. Uskon, että jos äiti olisi tällaisen lukenut, olisi hän ymmärtänyt välttää tunturia talviaikaan. Hän ei yksinkertaisesti tiennyt, eikä ymmärtänyt.

Pohdintasi sopii tavallisille matkailijoille, mutta nyt täytyy huomioida, että äidillä oli eräopasammattitutkinto samaisessa opinahojossa, jonka oppilaita menehtyi lumivyöryyn Norjassa tammikuussa 2019. Äiti on valmistunut eräoppaaksi pari vuotta sitten. Axxell/Vigu-eräopaskoulutuksen yhteyshenkilö Henrik Jern on kertonut mediassa, että kurssilla käydään läpi myös talvisissa ääriolosuhteissa selviytymisen perusteet ja puhutaan lumivyöryvaaroista. Kurssiin kuuluu käytännön harjoittelu Sarekissa Ruotsissa (mennään toki mukavasti helikopterilla). Jern on todennut lisäksi, että “Pallaksen turmassa menehtyneiden suunnitellussa reitissä ei ollut ennakkoon riskitekijöitä, vaan he joutuivat sään takia väärään paikkaan”. Jern itse ei ole ollut koskaan Pallaksella tai Pyhäkurussa.

Edit: Axxell/Vigu-riskinhallintaohjeistus sääoloista AIKUISILLE:

Lämpötila -35 astetta (tuuleton) tai -20 astetta (10 m/s) on ehdoton raja, jolloin vaellus keskeytetään.

[Francis Munkki]

Kun paino otetaan pois ei mikään pientä jalustaa lukuunottamatta estä kaatumista.

Polkupyörän voi tönäistä menemään suoraan ilman kyytiläistä, niin se pysyy etenemisensä ajan pystyssä nimenomaan renkaiden pyörimisestä johtuvan ilmiön varassa. Ihminen tasapainottaa itsensä pyörän selkään niin, ettei häiritse liikaa tämän ilmiön toteutumista, ja korjaa ohjaamalla ne tilanteet, joissa häiritsee kuitenkin.

Kun pyörä on paikallaan terassilla, niin silloin kyse on sen massasta suhteutettuna pinta-alaan. Ynnä siitä, että seinään nojaavaa tai jalan varaan asetettua pyörää tuulen ei tarvitse varsinaisesti nostaa, vaan asennosta riippuen kevytkin työntö voi riittää. Nämä ilmiöt eivät ole vertailukelpoisia, ja siksi niiden avulla ei voi sanoa mitään moottorikelkasta myrskytuulessa. Jos taas ajatellaan sivutuulen vaikutusta polkupyörän selässä istuvaan henkilöön, niin voiman suuruuteen vaikuttaa pinta-ala ja ilmanvastuskerroin. Ja toki tuulen nopeus:

Täällä joku sanoi, ja löysin asiasta tehdyn opinnäytetyön, että tuulivoimalan tuotto on suhteessa tuulen nopeuden kolmanteen potenssiin. Samaan aikaan auton kokema ilmanvastus kasvaa nopeuden toisessa potenssissa. Uskon, että tuulivoimalan kanssa tapahtuu jotain, mikä ei sovellu tähän moottorikelkan tapaukseen, vaan että se on ennemmin verrannollinen autoon. Joten voidaan sanoa, että 20 m/s aiheuttaa suhteessa 178 % kokoisen voiman kohdistumisen sen tielle jääneeseen esineeseen verrattuna 15 m/s.

Tätä luokkaa on myös pelastettavien kokeman tuulen voiman ero verrattuna pelastajien myöhemmin kokemaan. Tai siis toisin sanoen 56 %. Se voi olla nimenomaan siinä rajalla, että edetäkö vai suojautuako, vai edetäkö ensin, sitten pelästyä paleltumista ja viimein suojautua. Mutta se ei ole luokkaa "täällä ei voi olla hetkeäkään", "täältä pitää päästä heti pois", tai "apua, mä lähdin lentoon".

Moottorikelkan ja autojen kohdalla vaikuttaa, että ne ovat keulasta katsoen virtaviivaisempia kuin sivulta. Minulla ei ole nyt mitään käsitystä siitä, mikä kelkan telamattoa pitää paikallaan silloin, jos veto ei ole päällä. Pelkän ilmanvastuksen voisi minimoida pysäköimällä nokan tuulta kohti. Mutta ainakaan se ei lähde tuulen voimasta valumaan mihinkään, jos sen pysäköi tuuleen poikittain. Minun kokemukseni rajoittuu yhteen kahden tunnin mittaiseen vuokrakelkalla ympäriinsä kaasutteluun, josta on jo pidemmän aikaa.

Autot alkavat tarvita spoilereita jostain nopeuksista alkaen. Keulaan osuvan ilmavirran vaikutus on sama riippumatta siitä, miten nopeus jakautuu auton ja ilmavirran välillä (siis auto paikallaan ja ilma liikkuu, vs. ilma paikallaan ja auto liikkuu). Ilmiö on siis olemassa, mutta tuskin merkitsee mitään vielä 30 m/s kohdalla.

[Francis Munkki]

Yhtään väheksymättä täällä käytyä keskustelua viimeisen muutaman kymmenen sivun osalta, en voi kuin ihmetellä mistä johtuu tämä suuren suuri kiinnostus aivan merkityksettömiä yksityiskohtia kohtaan, kuten oliko tuulen nopeus tämä tai vai tämä jne....

Ensinnäkin siksi, että tuulen voima, nopeus ja kylmyys pelastajien tullessa paikalle on olennainen retorinen kikka kun halutaan tuoda lisäpainoa siihen, että 1) olosuhteet olivat aivan käsittämättömän hirveät ja 2) tämä äiti oli käsittämättömän vastuuton ja 3) tunturisää on aivan, aivan, aivan muuta kuin sää alempana.

Näihin voi vastata sillä tavalla, että jos olosuhteet selittää tuplasti hirveämmiksi kuin ne oikeasti olivat, niin silloin muita selityksiä tarvitaan tuplasti vähemmän, ne voivat olla tuplasti huterampia, ja ne voidaan sysätä kasaan, ja ajatella sitä kasaa tekijä numero kahtena. He menivät siksakkia siellä, eksyivät sinne tai tänne, olivat kylmissään tai tosi kylmissään, ajattelivat samaan aikaan sekavasti ja terävästi, näkivät viisi metriä eteensä ja Raattamaan asti, suksetkin hävisivät ja löytyivät, tai ehkä melkein löytyivät, elleivät jopa vain melkein kadonneet. Mutta tärkeintä on kuitenkin tietää se, että ne olosuhteet olivat aivan katastrofaaliset. Sillä tavalla tuo muu höttö saa pysyä höttönä ja olennaista ei ole niin kiire edes erottaa epäolennaisesta.

Tunturisää on aivan muuta kuin sää alempana. Mutta sillä ei silti ole rajatonta selitysvoimaa. Eikä se ole deus ex machina, joka tekee tietämättömästä arvailijasta tietäväisen pohdiskelijan.

Keskimmäinen oli se, että mitä hirveämpi sää, niin sen pahemmin tässä äidissä oli jotain pielessä henkilönä. Mutta jos sää olikin vain osa selitystä, niin tilanteen kehittyminen saa enemmän ymmärrettäviä, loogisia ja inhimillisiä piirteitä. Eikä enää mene läpi joku kuningasidea, että se oli ääripihi äärisomettava äärihenkilö, joka otti äärimmäisiä riskejä.

Kun pohditaan henkilön motiiveja ja arvomaailmaa, niin on hyvin mahdollista, että he olivat riittävän hyvin varustautuneita siihen, mitä he luulivat olevansa tekemässä. Mutta eivät olleet riitävän hyvin varustautuneita siihen, mitä oikeasti lopulta päätyivät tekemään. He olisivat pahoja, holtittomia ja vastuuttomia ihmisiä lähinnä silloin, jos he olisivat olleet heikosti varustautuneita siihen, mitä luulivat olevansa tekemässä.

Näissä puukotuksissa kun usein tyydytään vaan siihen faktatietoon että "Reiska puukotti Arskan" ilman että sitä spekuloidaan kymmensivutolkulla. Se oli siinä. Ei enempää keskustelua tarvita.

Merkitystä on aina sillä, miten tilanne kehittyi siihen pisteeeen, että Reiska päätti puukottaa Arskan. Nämä eivät ole vertailukelpoisia tuossa mielessä, mitä yrität sanoa. Mutta jos Reiska ja Arska olisivat kokoomuslaisia riskisijoittajia, joilla bisnekset ja rakkauselämä kietoutuisivat jotenkin toisiinsa ja vaarantaisivat Reiskan koko taloudellisen tulevaisuuden, niin tietenkin kaikilla tilanteeseen johtaneilla vaiheilla olisi merkitystä. "Sä viet mun miljoonat ja sitten sä viet mun naisen. Vai tapahtuiko tää päinvastoin? Mut mä en siedä tätä enää. Tästä saat!"

Miksi näissä onnettomuuksissa ja monesti jopa täysin selvissä katoamistapauksissa (Rasmus Takaluoma) spekuloidaan sivutolkulla täysin merkityksettömillä jutuilla ja pahimmassa tapauksessa luodaan täysin valheellisia (mahdollisia) skenaarioita siitä miten tapahtumat ovat edenneet ja kuka on vastuussa. Halutaan luoda jotain myyttiä tai muuta vastaavaa ehkä.

Ei niitä myyttejä täällä tai tällä tavalla luoda. Lähinnä kyse on siitä, että tämä on joillekin ilmainen julkaisuväline. Ja siitä, että jostain syystä mitään älyllisiä kriteereitä ei ole asetettu tai ei ole mahdollista valvoa. Silloin menee oikeasti älykkäät ja pelkästään älykkään kuuloiset jatkuvasti sekaisin. Oikeasti älykästä olisi nimenomaan erottaa olennainen epäolennaisesta. Kaikkien vaihtoehtojen listaaminen on vain sitä edeltävä askel. Että jos ne lentelivät tuulessa kärrynpyörää, niin homma on selvä. Jos eivät lennelleet, niin sitten ei ole.

Antakaa omaisille rauha surra.

Omaiset luultavasti tietävät pysyä poissa täältä. Tai sitten tulevat tänne omalla vastuullaan. Omaisiin vetoaminen on lähinnä keskustelun haittaamista, jota ei kukaan katso hyvällä. Jos joku yksittäinen asia on mielestäsi väärin sanottu, niin tervetuloa oikaisemaan se.

[Francis Munkki]

Tiedätkö jätetäänkö ns. ”seurantaan” tunturissa olevia henkilöitä, siihen asti kunnes pelastuslaitos paikalla?

Jos ei sellaista teknistä mahdollisuutta ole olemassa, niin ei auta vaikka miten yrität "jättää seurantaan". Toisaalta pallapet antaa tästä riittävästi tietoa jo siinä viestissä, mihin tuolla vastasit. Toisaalta CSI vastasi pallapetin viestiin ja sanoi saman asian selkeämmin, vastaten myös tuohon kysymykseen.

Minä siis voin sanoa kolmannen kerran, että tarkka paikannus edellyttää aktiivista yhteyttä puhelimen ja hätäkeskuksen välillä, koska se riippu puhelimessa olevasta toiminnosta. Jos ollaan tukiasemien varassa, niin niitä tarvitaan useampi. Ja tätä mahdollisuutta ei ollut tuolla.

[Vierailijatar]

Hypotermia on ollut vakava molemmilla, lapsella todennäköisesti vielä pahempi, siinä vaiheessa kun päädyttiin lumivyöryyn. Parhaassakin tapauksessa tunturista olisi päädytty sairaalareissulle. Siksi pelastajille tuli niin kova kiire.

Hypotermia etenee asteittain, ja voi olla oireiltaan hyvinkin erilainen tai jopa oireeton riippuen yksilöstä. Lääketieteessä puhutaankin siksi “hypotermisesta potilaasta”. On kokemusta kohtalaisesta i.e. tilasta, jossa ei tunne enää vilunpuistatuksia ja lihasvärinää ja alaraajojen kylmä veri “syöksyy” nivusten läpi kohti sydäntä. Tässä vaiheessa olo on jo petollisen euforinen (omassa pääkopassa pyöri maailman paras luontofilmi).

Miten hypotermia selvitetään oikeuslääketieteellisessä kuolinsyytutkimuksessa vai voiko sitä edes selvittää jälkikäteen? On vain hypoteeseja eri asteisetn paleltumavammojen perusteella.

[Vierailijatar]

Yhtään väheksymättä täällä käytyä keskustelua viimeisen muutaman kymmenen sivun osalta, en voi kuin ihmetellä mistä johtuu tämä suuren suuri kiinnostus aivan merkityksettömiä yksityiskohtia kohtaan, kuten oliko tuulen nopeus tämä tai vai tämä jne....

Mistä johtuu ettei tavallisissa henkirikoksissa, joissa vaikkapa Reiska on puukottanut kuoliaaksi Arskan, miksei niissä keisseissä ole kymmensivutolkulla spekulaatiota tyyliin "Mitä jos Reiska iski yllättäen vasemmalta ja Arska juuri kyykistyi ja puukko osui häntä kylkeen ja sen jälkeen mahdollisesti Arska nousi pystyyn ja Reiskan seuraava isku tulikin nopeasti alhaalta päin ja osui rintaan..."...

Näissä puukotuksissa kun usein tyydytään vaan siihen faktatietoon että "Reiska puukotti Arskan" ilman että sitä spekuloidaan kymmensivutolkulla. Se oli siinä. Ei enempää keskustelua tarvita.

Miksi näissä onnettomuuksissa ja monesti jopa täysin selvissä katoamistapauksissa (Rasmus Takaluoma) spekuloidaan sivutolkulla täysin merkityksettömillä jutuilla ja pahimmassa tapauksessa luodaan täysin valheellisia (mahdollisia) skenaarioita siitä miten tapahtumat ovat edenneet ja kuka on vastuussa. Halutaan luoda jotain myyttiä tai muuta vastaavaa ehkä. Tämä keissi on perinpohjin selvitetty kuten Takaluomankin. Antakaa omaisille rauha surra.

Sananvapaus on oikeus ilmaista julkisesti mielipiteitä ja ja ajatuksia, ja täten perustuslakimme kulmakiviä. Millä oikeudella sinä käskytät muita siitä, kuinka he tätä oikeutta käyttävät, kun edes korkeimman oikeuden oikeusneuvoksetkaan eivät moista typeryyttä harrasta.

Jos ärsyttää niin jätä lukematta!

[Ramppa X Rämäpää]

Kun HÄKE een soitetaan, puhelimen paikannus aloitetaan välittömästi. HÄKEn päivystäjälle tulee soittajan koordinaatit sekä virhemarginaali, joka voi olla metreistä satoihin metreihin. Kun puhelu lopetetaan, niin paikannusta jatketaan. Paikannuksen tarkkuus paranee, mikäli puhelin liikkuu eikä ole paikallaan.

Puhelimen sijainti ja liikkuminen on siis pelastajien tiedossa, niin kauan kun puhelin on yhteydessä tukiasemiin. Soittopaikasta johtuen paikannuksen virhemarginaali vaikuttaa oleellisesti siihen missä soittaja oikeasti on ollut.

Olen kuullut tuntemaltani ex-työntekijältä, että hän on kerran puhelinyhteyden aikana neuvonut tunturiin eksynyttä antamalla suuntaohjeita sijaintitiedon mukaan.

Samainen henkilö kertoi, että joskus koordinaatti voi hypätä hetkellisesti toiseen tunturiin, jos puhelin kadottaa yhteyden tukisemaan. Paikannus onnistuu tarkasti vain jos on yhteys kolmeen tukiasemaan.

Tämän perusteella uskallan väittää, että puhelimen liikkeestä on viranomaisilla enemmän tietoa kuin mitä julkisuuteen on kerrottu.

Tiedätkö jätetäänkö ns. ”seurantaan” tunturissa olevia henkilöitä, siihen asti kunnes pelastuslaitos paikalla? Häkesoittopisteeseen vei pelastajillakin 50min, olisko voinut olla tuon aikaa seurannassa?
Onkohan ilmoitettu kordiinaatti ensimmäinen piste vai se, jolloin koitettiin äidille soittaa takaisin?
Mitä mieltä olet kirjausvirheistä?

Ei pidä uskoa ihan kaikkea mitä täällä kirjoitetaan. Pallapetin kirjoituksessa on melkein kaikki pielessä, mitä olla voi. Ensinnäkin on kerrottu, että puhelusta saatiin tarkka sijainti, minkä täytyy tarkoittaa käytännössä gps-koordinaattia joko 112-sovelluksesta tai aml-tekniikalla (siis ei perustuen tukiasemiin). Toisekseen paikannus ei "jää päälle" puhelun jälkeen ja vaikka jäisikin Pallapetin mukaisesti tukiasemaperustaisesti, niin siitä ei olisi mitään hyötyä, kun tukiasemiin perustuva paikannus on huomattavan epätarkka. Puhelimen voi kyllä hätäpaikantaa ilman, että puhelu on käynnissä häkeen (oli puhelimella soitettu häkeen tai ei), mutta se tapahtuu tukiasemiin perustuen ja siitä siis ei olisi ollut mitään hyötyä, kun tarkka paikka hätäpuhelun ajalta oli saatu jo ja soittajat muutenkin pystyivät itse antamaan tarkemman paikan kuin mihin tukiasemapaikannus pystyy.

Eli siis vielä rautalangasta. Hätäpuhelun aikana saatiin tarkat koordinaatit, jotka osoittivat Pyhäkurun laitaan. Puhelun jälkeen oli mahdollista tehdä hätäpaikannus, josta oltaisiin saatu tieto, että ovat jossain Pallaksen alueella.

[Francis Munkki]

En ole huomannut, tai en ainakaan muista tätä täällä mainitun, vaikka olen lukenut koko keskustelun.

Polku alas hotellille menee Vatikurun vasenta reunaa reitiltä katsoen. Jos he ovat luulleet Pyhäkurua Vatikuruksi (ja Lehmäkeron ja Taivaskeron väliä Pyhäkeron ja Taivaskeron väliksi), he ovat luulleet joutuneensa Vatikurun oikealle reunalle kun ovat olleet Pyhäkurun itärinteessä. Silloin olisi välttämätöntä palata takaisin ja lähteä uudestaan vasenta reunaa. Tämä olisi Pyhäkurun pohjoisreuna eli Lehmäkeron etelärinne.

Tätä vastaan puhuu se, että he luulivat hätäpuhelun aikaan olevansa edelleen "reitillä". Vatikurun oikea reuna ei siinä merkityksessä ole "reitillä".

Tai sitten "reitillä olemisella" he yksinkertaisesti eivät tarkoittaneet, että "olemme kirjaimellisesti menossa yhdeltä tolpalta seuraavalle", vaan "olemme yleensä ottaen kulkemassa tätä reittiä, ottamatta mitään kantaa siihen, olemmeko lähelläkään varsinaista (hypoteettista) uraa".

Paljon tästä keskustelusta on ollut jumissa siinä, että johonkin tällaiseen lausahdukseen oletetaan joku tulkinta. Mutta ei ymmärretä, että on oletettu joku tulkinta. Vaan luullaan, että tällaisilla lausahduksilla on joku kirjaimellinen merkitys, jota voi tarkastella asiayhteydestä erotettuna, ja silti saada sanojan tarkoituksesta oikean käsityksen. Kuten että "lapsi löydettiin kiinni ahkiosta", jonka puolet täällä tulkitsi tarkoittavan "lapsi löytyi sidottuna ahkioon niin kuin kuorma tai kyytiläinen", eikä kuten asia koko ajan oikeasti oli, että "lapsi oli edelleen valjain kiinni ahkiossa niin kuin ahkiota vetävä henkilö".

Kun sanotaan, että "liimaa pääsi viemäriin", niin puolet ajattelevat, että liimaa pääsi valumaan viemäriin. Puolet alkavat liimata päätään viemäriin. Ei siinä mitään väärää ole. Se on kirjaimellisesti oikea tulkinta sanotusta. Ongelma on se, että kirjaimellisesti oikeita tulkintoja on useampi. Ja kun täällä joku sanoo, että "liimaa pääsi viemäriin", tai "lapsi löydettiin ahkioon kiinnitettynä", niin joku alkaa toistaa sitä, luullen tulkinneensa sen oikein, vaikka tulkinta olisi täysin hänen omansa ja täysin väärä.

Jos lapsi olisi irronnut ahkiosta, niin ruumiin löytämistä olisi melko varmasti jouduttu odottamaan kevääseen. Tämä oli toteamuksen koko merkitys ja varsinainen merkitys.

Luulen siksi, että hätäpuhelun aikaan heille oli täysin selvää, että eivät olleet enää reitillä siinä merkityksessä, että menossa tolpalta tolpalle. Mutta hätäkeskuksen kannalta he "olivat reitillä" siinä merkityksessä, että eivät esimerkiksi olleet bussipysäkillä tai uimarannalla. Samalla tavalla se, että henkilö "on eksynyt", voi tarkoittaa asiayhteydestä riippuen montaa asiaa. He "olivat eksyneet" siinä merkityksessä, että eivät olleet varmaan hetkeen nähneet reitin merkkejä. Mutta he "eivät olleet eksyneet" siinä merkityksessä, että olivat ja tiesivät olevansa edelleen sillä samalla nyppylällä, missä oli Pyhäkero, Taivaskero ja Lehmäkero.

[Francis Munkki]

Pallapetin kirjoituksessa on melkein kaikki pielessä, mitä olla voi.

Oikeastaan vain viimeinen väite lopussa on pielessä. Muut asiat, jotka pallapet sanoo, ovat kirjaimellisesti ottaen totta. Mutta se ajatus, minkä pallapet itse niistä saa, on väärä.

Kun puhelu loppuu, niin paikannusta varmaan jatketaan. Silloin jos ja siltä varalta jos siitä on hyötyä ja se on teknisesti mahdollista. Ja jos soittaja olisi kolmen tukiaseman alueella, niin tarkkuus paranisi puhelimen liikkuessa. Etenkin jos puhelimesta ei puhelun aikana ole saatu mitään tarkempaa tietoa. Esimerkiksi jos se on vanhempaa mallia ja siinä ei ole mitään asiassa auttavaa sovellusta.

[filosofi aina]

Varusteista olette keskustelleet. Minusta pojan takki ei ole kummoinenkaan. Takin rinnasta löytyy teksti Team Fyren.
Ajattelen vain, itse olisin ottanut mukaan varapuhelimen vain ja ainoastaan hädän hetkellä käytettäväksi.

[damfin]

Otetaan tämä esille nyt vielä kerran... jos hätäpuhelun aikana äiti kertoo että he ovat pyhäkurun kohdilla hetta-pallas kesäreitillä ja eteneminen on hankalaa ja tarvitsevat kyydin pois tunturista, ja kertoo puhelun lopuksi että he yrittävät jatkaa matkaa pallaksen vanhan luontokeskuksen suuntaan, niin onko noiden tietojen perusteella 50 minuuttia puhelusta paikalle saapuvan pelastusryhmän ensisijainen tavoite päästä sijaintiin josta puhelu soitettiin, vai ajaa sitä kesäreittiä pitkin etsimään äitiä ja poikaa jotka oletustietojen perusteella jatkoivat matkaa puhelun jälkeen?