Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Korento]

Juuri näin. Niinkun vaihtoehdot olisi olla sohvalla makaava mutsi tai mutsi joka vie lapsen kaamosvaellukselle. Lasten kanssa voi ja pitää harrastaa liikuntaa, mutta lapsentasoisesti. Kukaan ei varmaan syyttäisi äitiä, jos tämä olisi ollut hänen kymmenes kaamosvaellus, ja joku toinen aikuinen olisi ollut mukana.
Tunnen aika paljon lapsi urheilijoiden vanhempia. On hankala vetää rajaa, mikä on liikaa vaadittu lapselta ja mikä on tervettä sitkeyden opettamista. Näen kuitenkin, että someen kärsivä näköisen lapsen kuvan laittaminen ja kovuutta vaativien hastagien käyttö on liikaa. Siinä nolataan lapsi ja korostetaan omaa ”siperiaopettaa”-asennetta.

[Omega]

Matkapuhelimet ovat nykyään niin halpoja, että ehdottomasti mukana olisi pitänyt olla kylmässä luotettavaksi todettu android peruspuhelin. Sen ainoa virka olisi ollut olla täyteenladattuna odottamassa hätäkäyttöä. Siis kolmantena puhelimena kahden käyttöpuhelimen lisäksi. Virtapankkeja olisi saanut olla 7 x 20000 mAh. Yksi joka päivälle varapäivät mukaanlukien.

Tämä on totta. Soittamiseen ja alkeelliseen nettiselailuun tarkoitetun perusvarman Nokian saa esim. 29 eurolla. Ei ole huono idea ottaa tuollainen puhelin mukaan omalla liittymällä, tarvittaessa prepaidina. Puhelinta ei käytetä, paitsi jos tulee tarve alkaa soitella hätäpuheluja.

[Omega]

Myös minua kiinnostaa lumivyöryn mahdollinen lähtöpaikka suhteessa hätäpuhelun soittopaikkaan. Muutenkin olisi kiva keskittyä tähän caseen, eikä siihen mitä joku toinen pitää turhana spekulaationa, oli kyse sitten vyörypaikasta tai pojan toppatakin materiaalista.

Samaa mieltä. Youtubessa on monenlaisia kanavia, joissa käydään läpi erilaisia kuolemaan johtavia epäonnistuneita vaelluksia ja milloin mitäkin. Erityisesti olen katsellut viime aikoina näitä sukellustapaturmia ahtaissa vedenalaisissa luolissa.

https://www.youtube.com/watch?v=iP4SAKeVBz4

Nämä ovat sitä mielenkiintoisimpia mitä tarkemmin tragedia on onnistuttu mallintamaan kuvineen kaikkineen. Tarkat reitit ja sijainnit.

[Omega]

Pointtini tosiaan olikin se että kun näillä kuitenkin oli se Garmin mukanaan, niin miksi he olisivat käyttäneet kännykkää navigointiin kun se Garmin kuitenkin on paremmin suunniteltu ja tehty tuollaiseen käyttöön, eli jos nyt oikein käsitän niin siitä suunnan ja sijainnin tarkistus onnistuu ihan rukkanen kädessäkin, tuskin tarvitsee edes sauvaa pudottaa kädestään, kun taas sen puhelimen kanssa ensin pysähdyt, riisut rukkasen kädestäsi, kaivat puhelimen taskusta, näpäytät näytön auki ja odotat että kartta kohdistuu sijaintiisi, varmistat etenemissuuntasi ja sitten taas puhelin takaisin taskun lämpöiseen, rukkanen ja sauva käteen ja jatkat matkaa.

Oliko heillä Garmin käytössä? Jos oli, niin ei se kovin hyvin toiminut, kun päätyivät Pyhäkuruun. Itse olen alkanut epäillä onko heillä ollut mitään suunnistusvälinettä käytössä enää tuossa vaiheessa. Karttaa on ollut mahdoton katsella tuulen takia, puhelimessa on akku lopussa jne. Äiti kuitenkin oli kaiketi sanonut, että jatkavat matkaa - ja sitten he joko melko pian päätyivät lumivyöryn mukana alas tai lähtivät väärään suuntaan ja päätyivät seuraavien kymmenien minuuttien aikana vyöryn mukana alas.

[Vadelma-Aho]

Kiitos mielenkiintoisista whiteout-analyyseista Vadelma-aho ja CSI, ja Francis Munkille lumivyöryn koostumuksen ja käyttäytymisen avaamisesta.

Sehän jo todettiin, että eräopaskoulutus on yhtä tyhjän kanssa, mutta onko jotain muuta kautta talvivaeltajille yleistietoa se, ettei whiteoutissa kuuluisi edetä epävarmassa maastossa?
Tuleeko täydellinen tai lähes täydellinen whiteout pelkän tuulen ja irtolumen vaikutuksesta, vai vaatiiko se myös lumipyryä?

Säästä on puhuttu varmaan 80 sivun edestä, mutta whiteout on kiinnostava lisätekijä ja osoittaa yhä karmaisevammin äidin ja isän huolimattomuuden (koska kyllä isänkin olisi pitänyt kotisohvalta seurailla tilannetta ja suunnitelmia). Whiteout + alkava hypotermia ja sekavuus voivat hyvinkin olla syynä reitiltä harhautumiseen ja siten lumivyöryyn.

Ainakaan minun ei ole eräopaskoulutusta kommentoidessani ollut tarkoitus muodostaa mielikuvaa, että se olisi aina ja joka kerta yhtä tyhjän kanssa. Pointtini oli, että ei voida olettaa sen tuovan valmiuksia vaativaan talviretkeilyyn, koska osallistujien lähtötaso vaihtelee paljon ja määrittää sen, kuinka syvälle koulutuksessa ehditään. En tiedä yhtään, että millainen esim. menehtyneen äidin ryhmän talvivaellus on ollut, se on voinut olla joko keväthangilla jossain isommalla suolla matalan kynnyksen reissu tai vaativa avotunturivaellus. Oppilaitoksen mediassa olleen edustajan (johtaja? kouluttaja?) lausunnot riskeistä eivät vaan lupaa hyvää.

Talvivaellus tunturialueilla on laji, johon todellakin pitää valmistautua ja jonne ei voi lähteä kuin soitellen sotaan. Lähilaavulle tekee vielä reissun vähän juosten kustenkin, mutta ei tunturiin. Vaellukseen liittyviä asioita on pakko opiskella ennalta, koska niin moni juttu on erilailla: esimerkiksi kesällä useimmiten käytössä oleva kaasukeitin vaihtuu bensaan ja se vaatii aivan erilailla harjoittelua, kuin maailman yksinkertaisin kaasukeitin. Bensakeittimen käyttöön kuuluu väistämättä myös sen huoltaminen, eli se täytyy osata purkaa, puhdistaa ja koota. Myös teltan pystyttäminen on talvella eri juttu, koska normaalit kiilat eivät toimi ja alustakin pitää tampata. Ja kaikki jäätyy: varusteet, ruuat, lääkkeet ja ea-tarvikkeet, oikeasti ihan kaikki. Lista talvivaelluksen ominaispiirteistä on loputon eikä niitä opi, ellei perehdy asiaan.

Perehtymiseen taas on monia keinoja: kaupalliset tahot järjestävät esimerkiksi perehdytys talviretkeilyyn -nimisiä kursseja, jotka ovatkin heidän palveluistaan pakollisia, jos haluaa lähteä seuraavaksi "oikealle" vaellukselle. Mihinkään Sarekiinkaan ei pääse ensimmäiselle reissulle, vaan ensin on hiihdettävä helpompi reissu sen perehdytyskurssin lisäksi. Aiheesta on tehty myös hyviä kirjoja, esim. Ankarat Avotunturit on tehneet opuksen nimeltä "Retkeile turvallisesti talvituntureilla ja Arktiksella". Sen luettuaan kannattaa vielä jatkaa Suomen Arktisen Klubin tekemän "Arktisia kertomuksia"-kirjan pariin, koska siinä kuvatuista lukuisista reissuista saa hyvin mielikuvaa siitä, mitä reissuilla voi tulla eteen.

Eli pitää ottaa selvää, se on retkeilijän itsensä vastuulla. Tietoa kyllä löytää ja saa, siitä ei ole kiinni.

EDIT: Niin ja juu, whiteoutiin riittää irtolunta pöllyttävä tuuli, eli ei tarvitse tulla uutta lunta. Myös sumuinen keli on oiva lisäämään näkyvyyden heikentymistä.

[hr45]

Äitinä väittäisin ihan sydämestä, että lapsen perään lähdetään ja silloin unohtuu vaara. Sitä ei edes ajattele.
Sitä paitsi noissa olosuhteissa äiti on voinut luulla pojan lähteneen vain liukuun.

Kysyin asiaa myös mieheltäni: hän sanoi hyvin.
Päätös ei lähde aivoista, vaan selkäytimestä.

Alkaa nyt kuulostaa jostain Harlekiini-kirjasarjasta. Itse olet laittanut tänne lumivyöryn laajuudesta piirroksia monta kappaletta. Niiden mukaan äiti ja poika olisivat olleet tosi kaukana toisistaan jos vyöry olisi vienyt pojan ja äiti syöksynyt perään.

Mistä muuten sen tietää vaikka äiti olisi ensin joutunut vyöryyn? Turha alkaa romantisoda tätä casea.

Äläs nyt. Äitinä lapsen vaaratilanne tuntuu ihan fyysisenä kipuna ja itsekin äitinä arvioisin, että hyppäisin lapseni perässä vaikka vuorelta, ihan refleksinä. Naisen (äidin) hermosto on vain sellainen.

[SmileToad]

Kiitos mielenkiintoisista whiteout-analyyseista Vadelma-aho ja CSI, ja Francis Munkille lumivyöryn koostumuksen ja käyttäytymisen avaamisesta.

Sehän jo todettiin, että eräopaskoulutus on yhtä tyhjän kanssa, mutta onko jotain muuta kautta talvivaeltajille yleistietoa se, ettei whiteoutissa kuuluisi edetä epävarmassa maastossa?
Tuleeko täydellinen tai lähes täydellinen whiteout pelkän tuulen ja irtolumen vaikutuksesta, vai vaatiiko se myös lumipyryä?

Säästä on puhuttu varmaan 80 sivun edestä, mutta whiteout on kiinnostava lisätekijä ja osoittaa yhä karmaisevammin äidin ja isän huolimattomuuden (koska kyllä isänkin olisi pitänyt kotisohvalta seurailla tilannetta ja suunnitelmia). Whiteout + alkava hypotermia ja sekavuus voivat hyvinkin olla syynä reitiltä harhautumiseen ja siten lumivyöryyn.

Ainakaan minun ei ole eräopaskoulutusta kommentoidessani ollut tarkoitus muodostaa mielikuvaa, että se olisi aina ja joka kerta yhtä tyhjän kanssa. Pointtini oli, että ei voida olettaa sen tuovan valmiuksia vaativaan talviretkeilyyn, koska osallistujien lähtötaso vaihtelee paljon ja määrittää sen, kuinka syvälle koulutuksessa ehditään.

Kiitos vastauksesta ja kommentoin vielä tuohon, että sori kärjistyksestä En oikeasti ole tulkinnut, ja tuskin muutkaan tulkitsivat, että eräopaskoulutus on yhtä tyhjän kanssa. (Paitsi ehkä Axxellin eräopaskoulutus.) Kunhan kärjistin. Tässä tapauksessa koulutus kyllä tuntui olleen yhtä tyhjän kanssa, koska en tiedä kuinka paljon enemmän pieleen asioita olisi voitu tehdä. Retki aloitettiin lapsen kanssa väsyneenä illan hämärtyessä ja edessä 10km umpihankea, ja joka päivälle luvattiin ennätyspakkasia. No ainahan olisi voinut jäätyä tai nääntyä janoon ensimmäisenä yönä.

Kaikenlaisia oppaita, kursseja ja koulutuksia epäilemättä on, mutta tässäkin näkyy se wannabe-kokeneisuuden vaara. Aloittelija hankkii tietoa, oikeasti kokenut tunnistaa osaamisensa aukot ja hankkii lisää tietoa. Wannabe-kokenut ei lue kirjoja, ei lue tai välitä Metsähallituksen varoituksista, ei kuuntele neuvoja paitsi niitä jotka tukevat omia ajatuksia.

[nelit]

Ei kait noin kovaa keliä voi kuin kuvitella, kun ei ole kokenut. Sen mitä paljon vähemmällä tuulella on jotain jäätävää tihkua satanut niin silmiä joutunut vain vähän siristelemään kun ei ole kärsinyt auki pitämään. Saati sitten ,jos vielä ahkion aisoissa valjailla kiinni palelluksissa lähes vastatuuleen, niin navigoi siinä vielä sitten.

[Likeavirgin]

Äläs nyt. Äitinä lapsen vaaratilanne tuntuu ihan fyysisenä kipuna ja itsekin äitinä arvioisin, että hyppäisin lapseni perässä vaikka vuorelta, ihan refleksinä. Naisen (äidin) hermosto on vain sellainen.

Tämähän on ihan totta. Onhan Suomestakin niitä tapauksia, kun aikamiespoika no tappanut oman äitinsä. Äiti on kuitenkin katsellut luuseria kotonaan ja yrittänyt vaan auttaa.

[Alien Alien]

Itselläni ei ole kokemusta tuostakaan asiasta, ainoastaan päättelykykyä ja sitä maalaisjärkeä, mutta kertokaa te jotka tuollaisissa oloissa olette hiihtovaelluksilla olleet että kuinka hyvin se kännykän kanssa navigointi sujuu yli -20 asteen pakkasessa ja tuulessa, kuinka sujuvaa se kännykkä on kaivaa toistuvasti taskun suojasta ja avata näyttö sijainnin ja suunnan tarkistusta varten?

Mitä tulee siihen taskussa pitämiseen, niin se on juurikin yksi ainoita keinoja pitää se puhelin lämpöisenä ja toimintakuntoisena niin ettei akku hyydy pakkasessa, eli taskussa jossa oma ruumiinlämpö pitää sen puhelimen lämpöisenä, jos sen pitää jossain pussissa vaatteiden ulkopuolella niin lämpöisenä se ei pysy, mikään lämpöeristetty pussikaan ei paljon auta kun puhelin jäähtyy melkein välittömästi pussista otettuna, ja sitten kun sen laittaa sinne pussiin johon ei mistään pääse eristeiden läpi myöskään lämmintä, niin se myöskin pysyy kylmänä, eli tasku on se ainoa toimiva paikka, vieläpä sellainen tasku joka on sen verran vaatetuksen alla että ruumiinlämpö lämmittää sitä, eli tuossa asiassa sillä äidillä oli järkeä kuitenkin enemmän kuin joillain palstalaisilla kun kertoi häke-puhelun jälkeen laittavansa puhelimen taskuunsa.

Eikö tuo garmin ole vastaavasti suunniteltu juuri siihen että voi roikkua siellä vaatetuksen ulkopuolella, niin että sen voi helposti nostaa esille ja vilkaista sen karttanäytöltä ollaanko menossa oikeaan suuntaan ja missä kohdilla ollaan, ilman että tarvitsee edes rukkasia ottaa kädestä?

Perinteinen ja ilman pelkoa akun loppumisesta oleva keino lienee sitten se rinnuksilla muovitaskussa roikkuva kartta ja kompassi, toki siitä kartasta ei ole juuri hyötyä jos näkyvyys on niin huono ettei pysty näkemään ja tunnistamaan mitään kiintopisteitä kuten tuntureita tai muita tunnistettavia maaston kohtia.

Tuo Garminin käyttämättömyys on mielenkiintoinen kysymys.

Mikäli Garminia käytettiin, eikö sitä käytetty riittävän usein ja eikö olisi ollut loogista tarkistaa sen avulla tarkka sijainti ennen hätäkeskuspuhelua, jotta sinne olisi voinut ilmoittaa mahdollisimman tarkat sijaintitiedot? Siinä vaiheessa selkeä poikkeama reitiltä olisi tullut ilmi sekä äidille, että häkeen. Eteenpäin liikkumisen suunta olisi varmaan myös ollut keskustelussa, eli mikä aiottu kulkusuunta ja sen mahdolliset vaaratekijät.
Garminista olisi ollut hyötyä myös yhteydenottovälineenä varsin vaivattomasti sormia palelluttamatta, mikäli etukäteen viestejä tallennettu.

Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että Garminia olisi käytetty ja hyödynnetty kaikessa sen potentiaalissa. Käsittääkseni Garmininkin vaatii hieman etukäteisvaivaa, esim. karttojen etukäteislataus, reittisuunnitelmat ja valmiit tekstiviestit. Onko ollut niin, että siihen ei ole nähty tarvetta, kun muistakin turvallisuustekijöistä ja riskienhallinnasta on tingitty? Asenne on ollut kuitenkin se, ettei etukäteen pidä vaaroja liiaksi miettiä, voi muuten jäädä reissu tekemättä.

Omituinen asenne lasteni kanssa liikkumiseen. Vaaroja ei uskalleta etukäteen kartoittaa, kun voisi tulla pelko vaarojen totetumisen seurauksista. Laitetaan silmät kiinni, toivotaan parasta, eikä ajatella riskejä ja mitä pahimmallaan toteutuessaan voisivat tarkoittaa, eli oman lapsen loukkaantumista/kuolemaa. Mielenkiintoinen tapa vastuunpakoiluun.

[damfin]

Pointtini tosiaan olikin se että kun näillä kuitenkin oli se Garmin mukanaan, niin miksi he olisivat käyttäneet kännykkää navigointiin kun se Garmin kuitenkin on paremmin suunniteltu ja tehty tuollaiseen käyttöön, eli jos nyt oikein käsitän niin siitä suunnan ja sijainnin tarkistus onnistuu ihan rukkanen kädessäkin, tuskin tarvitsee edes sauvaa pudottaa kädestään, kun taas sen puhelimen kanssa ensin pysähdyt, riisut rukkasen kädestäsi, kaivat puhelimen taskusta, näpäytät näytön auki ja odotat että kartta kohdistuu sijaintiisi, varmistat etenemissuuntasi ja sitten taas puhelin takaisin taskun lämpöiseen, rukkanen ja sauva käteen ja jatkat matkaa.

Oliko heillä Garmin käytössä? Jos oli, niin ei se kovin hyvin toiminut, kun päätyivät Pyhäkuruun. Itse olen alkanut epäillä onko heillä ollut mitään suunnistusvälinettä käytössä enää tuossa vaiheessa. Karttaa on ollut mahdoton katsella tuulen takia, puhelimessa on akku lopussa jne. Äiti kuitenkin oli kaiketi sanonut, että jatkavat matkaa - ja sitten he joko melko pian päätyivät lumivyöryn mukana alas tai lähtivät väärään suuntaan ja päätyivät seuraavien kymmenien minuuttien aikana vyöryn mukana alas.

Minä luulen että eksyminen pois reitiltä tapahtui ihan siinä viimeisten satojen metrien matkalla ja sitä ei tuskin edes huomattu. Jos viimeinen tarkistus Garminista on ollut juuri hieman aiemmin on silloin vielä ehkä oltu ihan oikealla reitillä ja tuskin kukaan varsinkaan tuollaisessa kelissä tuijottaa sitä garminiakaan kaiken aikaa, saati sitten kännykän navigaattoria.
Jos siinä missä on hätänumeroon soitettu on tullut mieleen sitä garminia vilkaista, niin oltiin kuitenkin niin lähellä oikeaa reittiä että virhettä on voinut olla vaikea jostain pieneltä karttanäytöltä kovassa viimassa ja tuiskussa edes havaita. Tuossa paikassa vaan jo 50 metriä sivussa reitiltä on voinut olla jo kohtalokasta.

Jos siinä rinteessä on ollut pehmeää upottavaa lunta jossa on kahlattu eteenpäin, ei ole välttämättä edes huomattu että mennään alaviistoon rinnettä pitkin, tai sitten on paikkaa tuntemattona oletettu että siinä kohtaa reitillä on jo alamäkeä ja siksikään ei ole ymmärretty että ollaan hieman sivussa reitiltä vaikka olisi sitä garminia vilkaistukin.

[Ramppa X Rämäpää]

Garmin roikkui mukana jo jonkun aiemman reissun kuvassa. Pitäisin sitäkin vähän outona, että se roikkuu vain rekvisiittana mukana reissusta toiseen. Todennäisempää on, että sen on koettu hyödyttävän jotenkin. Onko se sitten ollut vain pelkkänä varalaitteena, jolla voi hälyttää apua? Mahdollista sekin, mutta uskottavampaa on, että sitä on käytetty myös muuhunkin eli navigointiin ja/tai kommunikointiin. Kommunikointiin puhelin taitaa olla kätevämpi ja tuolla kuulemma puhelin toimii, joten puhelinta lienee siihen käytetty. Jo se, että kuvissa Garmin on kiinnitetty niin, että se on helposti saatavilla, kertoo minusta siitä, että sitä on johonkin käytetty tai ajateltu käytettävän. Jos olisi pelkkä varmistuksen varmistus siltä varalta, että tarttee hälyttää apua ja puhelin ei toimi, niin olisiko se sijoitettu koko reissun ajaksi käden ulottuville?

[Miekinkö]

Muistaakseni Garmin roikkui tälläkin reissulla jossain ensimmäisten päivien kuvista äidin rinkan olkaremmissä.

Monet seikat viittaa siihen, ettei äiti vaan tajunnut reissun riskejä.
Miksi lähti kaamosvaellukselle? Oletti kaamosreissun vastaavan aiempia kevätvaelluksia, valoa vaan vähemmän. Perehtyminen kaamosajan vaellukseen jäi vajaaksi, ja ennakkoon katsotut säätiedot toivat vain lisää virheellistä ajatusmallia päähän.
Miksi otti 12-vuotiaan mukaan? Koska ei ollut tietoinen reissun riskeistä ja avotunturin nopeista säämuutoksista, jotka kylmimpään kaamosaikaan on ihan eri asia kuin keväällä. En usko, että äiti otti tietoisesti ison riskin ja lähti lapsen kanssa vaellukselle.
Miksei soittanut Garminin kautta apua? Koska ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, etenkin häke-soiton aikaisen sijaintinsa riskiä. Oli todennäköisesti perehtynyt Garminin toimintaan ja tiesi SOS-napin hälyttävän Amerikan maalla. Kotimainen häke oli luonnollisempi valinta, koska äiti ei kokenut olevansa välittömästi hengenvaarassa vaan halusi minimoida loppumatkan riskin ja soitti apua.

Miksi keskustelua on hyvä jatkaa, samojakin asioita toistaen, vaikka läheskään kaikkiin yksityiskohtiin ei koskaan tulla saamaan vahvistusta? Jotta lisätään tietoisuutta tunturialueella liikkumisen riskeistä, etenkin kaamosvaelluksen vaatimuksista. Kaikki kun eivät tätä ketjua alusta asti lue, joten kertaaminen ja asioiden nostaminen uudelleen esiin tavoittaa aina uusia lukijoita. Siten tälle Evan ja Sindren lohduttomalle vaelluksen päätökselle saadaan edes jonkinlainen merkitys.

[Omega]

https://yle.fi/a/74-20070149

Poliisi löysi keskiviikkoiltana alaikäisen pojan kylmettyneenä Vantaalta Matarin täyttömäen läheltä.

Tehtävälle osallistui useita poliisin partioita ja ensihoidon yksiköitä. Aluetta kuvattiin myös droonilla.

Kateissa olleen pojan löysi lopulta poliisikoira. Poika löytyi täyttömäen päältä lumihangesta makaamasta. Löytöpaikka sijaitsi noin 50 metrin päässä paikasta, josta toinen poika oli löytynyt.

Poika sai ensiapua ja hänet kuljetettiin sairaalaan hoidettavaksi.

Poliisi ei epäile tapauksessa rikosta. Poliisin mukaan tapauksesta on kirjattu lastensuojeluilmoitukset.

-

Täällä on käyty moraalista keskusteluakin. Tässä on tapaus, jossa lapsi löytyy pahasti kylmettyneenä. Ilmeisesti, jos kylmettyminen tapahtuu harrastustoiminnan seurauksena sitä tulkitaan eri tavalla? Jos esimerkiksi aikuinen ja lapsi lähtevät mielikuvitustilanteessa vaellukselle, ja he saapuvat linja-autoon siten, että lapsi on pahasti kylmettynyt, kuuluisiko siitä ilmoittaa jonnekin vai ei?

Edit. Mielikuvitusskenaario, koska kylmettymisestä ei ole faktaa, joskin kylmyyteen hätäpuh. on viitattu.

[CSI]

Tuleeko täydellinen tai lähes täydellinen whiteout pelkän tuulen ja irtolumen vaikutuksesta, vai vaatiiko se myös lumipyryä?

Voi tulla riippuen siitä mitä maastossa on. Jos on kevyttä pakkaslunta ja ollut tyyntä - ja siihen pärähtää sopiva tuuli päälle niin se nostaa - varsinkin tunturissa - sitä höyttyrää ylös ja kadottaa näkyvyyden.

Aikansa kun tuulee niin lumi tiivistyy ja kovettuu - ja tuuli lakkaa nostamasta siitä pinnasta hilettä. Siihen perustuu tuulenkanto eli tuulen kovettama hanki. Toinen hankityyppi on suvikelin jälkeen kun pakastaa - siis lappilainen/vanhasuomalainen suveaminen termi käytössä tässä, tarkoittaa plussakelejä. Varsinkin maalis-huhtikuussa, kun aurinko jo mukavasti lämmittää mutta yöllä voi olla kipakkakin pakkanen, hanget saattavat kovettua jopa niin koviksi, että niillä kestää polkupyörillä tai jopa autoilla ajaa. Kovin usein sitä ei tapahdu (että noin kovaksi hanget kovettuisivat) mutta kyllä sitä useimpina vuosina jossainpäin tätä laajaa maakuntaa aina tapahtuu.

Tuuli ja sankka lumisade luonnollisesti tekee sitten ehkä vielä ikävämmän white-outin. Hiutaleet voivat olla isoja heijastavat voimakkaasti valoa takaisinpäin. Täten tuiskuun valaiseminen ei oikein valaise mitään vaan vain sokaisee. (Usein autolla myräkässä ajaessa lähivalot saattavat olla paremmat kuin kaukovalot tuossa kelissä)

Näkyvyys katoaa vielä enemmän kuin tuollaisessa maamyrskyssä, joka nostaa hilettä ylös. Valot eivät juuri näy (siis muiden valot).

Onnettomuushetkellä oli maamyrsky, ei varsinainen lumisade. Raattaman valot todennäköisesti näkyivät ja saattoivat kulkijoiden mielestä olla "hotellin valot" koska white out hallisinaatiossa sitä näkee mitä toivoo näkevänsä. Kääntymiselle Pyhäkuruun saattoi olla siis syynä nämä syyt (jotka eivät ole mitenkään tosiaan poissulkevia eli useampi syy saattoi olla vaikuttimena):

- eteneminen vasten tuulta kävi mahdottomaksi riittämättömien varusteiden, paleltumien ym. vuoksi, koska liikkeellä oli pakko pysyä lämmön vuoksi, käännyttiin myötätuuleen, todennäköisesti "exit avotunturi" ajatuksin
- kartalta tiputtiin koska navigointivälineistä loppui mehut - gepsiä ei ollut käytettävissä
- Raattaman valot ja Pyhäkuru ajateltiin hotelliksi ja Vatikuruksi - tuulen suunnan merkitystä ei pohdittu tai sen ajateltiin muuttuneen