Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[smartass]

Haluan hieman apua Hetta-Pallas joulun aikana tapahtuvaan hiihtoon ja junalippujen varaamisen suhteen. Mikä on järkevä matka liikkua hangessa tähän aikaan vuodesta ahkion kanssa? Kun otetaan huomioon 5-6 tuntia hiihtoa päivässä? 10-12 km/päivä? Kuvassa oleva ja kokenut luottokaveri haluaa myös kovasti kaamosretkelle.

Jos joku tuosta kuvasta päättelee, että kyseessä on aikuinen, kannattaa varmasti hankia silmälasit ja puhelin, jossa kuvaresoluutio on pikkasen parempi

Niillä jotka vastasivat, oli varmasti käytössä muuta kuin Nokian levitettävä ”uusi” älypuhelin mallia 1998

Ajattelin tuon väärinkäsityksen olleen mahdollinen sillä tapaa, että jotkut voineet ajatella tuon olleen lapsuuskuva nyt jo varttuneesta, evan itsensä ikäisehköstä vaelluskumppanista kun puhuu kokeneesta. Jotkut voineet sitten vetää jopa mielleyhtymän ihan kokeneeseen kaamosvaeltajaakin jo sitten tuohon ikään mennessä jos noin varhain aloitettu...., ajateltu ehkä kokeneisuutta joka ei oikein 12-vuotiaalle olisi mahdollista, ja sitä kautta tehty päätelmä kuvan henkilön nykyiästä... Mutta ihan nyt jo evan taustankin huomioiden voisi olettaa että tällä tällainen retkiseuraksi voisi ollakin, kokenut (kaamos)vaeltaja. Toki sotii hieman tätä vastaan tämä neuvonpitonsa sitten somepalstalla. Mutta ei näitä niin pitkälle monikaan taida tulla ajatelleeksi. Evan ilmaisu kokenut oli toki hyvinkin kokenut hänen mittapuullaan, 13 vuotta yhteistä luontokokemusta tavalla tai toisellakin. Mutta ei hän tainnut sitä tuossa keskustelussa nimenomaisesti tähdentää että oli juuri lapsensa kanssa lähdössä. Ajatteliko että oli koko kansan tuttu sitten jo.
no tuo "haluaa myös kovasti", sen voisi toki ajatella viittaavaan lapseen, tai sitten leikkimieliseen sanaleikkiin....luetaanko näitä kuin piru raamattua yleensä tuota loputonta facevirtaa läpikäytäessä

[Miekinkö]

Jos joku tuosta kuvasta päättelee, että kyseessä on aikuinen, kannattaa varmasti hankia silmälasit ja puhelin, jossa kuvaresoluutio on pikkasen parempi

Niillä jotka vastasivat, oli varmasti käytössä muuta kuin Nokian levitettävä ”uusi” älypuhelin mallia 1998

Huomioi, että sinä katsot kuvaa TIETÄEN, että siinä on 12v lapsi, ja jo se pelkästään saa sinut näkemään kuvassa lapsen. Julkaisuun vastanneille olennaisempaa on ollut kuvateksti ja esitetyt kysymykset, kuva on ohitettu pikavilkaisulla kuitaten se aikuisena/kysyjänä itsenään. Muuten joku olisi takuulla kysynyt, että minkä ikäinen kaveri on lähdössä mukaan.

[Miss Holmes #1]

En nyt ihan herkillä usko siihen, että äiti-naisihminen, joka ei ollut ensimmäistä kertaa skudessa, olisi olettanut ”paikallisten” pelastavan.
Ihan oikeasti on naurettavaa kuvitella ja sanoa, että hän olisi vedättänyt retkeä äärirajoille ja vasta sitten soittanut apua.

Eikö täällä ole juuri hulluna huudettu, että koko reissu oli molemmille kärsimystä ja tuskaa?

Äitinä ja kohtalaisen elämänkokemuksen kerryttäneenä en usko, että äiti huolimattomuudellaan ja uhollaan aiheutti tapahtumat.

Onko tilanne häkepuhelun hetkellä ollut se, että hän ymmärsi vaaran vai ei, ei ole kenenkään tiedossa.
Ei edes häken, koska viisas äiti ei olisi sitä kuuluttanut lapselle, vaan koittanut hoitaa tilanteen ”edetä”, ei aiheuttaa paniikkia lapselle.

Olosuhteet, lukuunottamatta vyöryä, ei kuitenkaan olleet tappavat tai edes henkeä uhkaavat. Ulkoilmaan ja ulkoiluun tottuneet ihmiset sietävät kylmää todella eri tavalla kuin olohuoneen lämpöön tottuneet ihmiset.

Ja hehän olivat varustautuneet tuohon ilmaan. Keli oli aika vakio aamusta asti, joten varmasti niitä vaatteita on lisätty, jos kylmä on ollut.

On suorastaan säälittävää maalata äidistä sadistista lapsen kiduttajaa, jolle lapsen tahdolla ja tarpeilla ei ole mitään merkitystä.

Sohvaperunat! Sanon minä.

Edellisessä kommentissa viitattiin käsittääkseni siihen, että turistit unohtavat tapahtuman, mutta alueen ihmiset muistavat sen sukupolvia, koska tapahtumapaikka on heidän ”kotiympäristössään”

Äiti on itse valitellut kylmyyttä häkepuhelussa ja jo aiemmin reissulla.

Aluksi mielestäsi onnettomuuden aiheutti hirveä tuuli. Nyt olosuhteet eivät olekaan muuttuneet.

Pyytelit anteeksi Prismaperhe kommentteja ja nyt kaikki, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi ovat sohvaperunoita. Jep, jep. Mutkat vedetään ihan muutenkin huolella suoraksi.

Ja tuohon ilmaan vaeltamaan lähtemistä on arvostellut täällä myös vankan tunturikokemuksen omaavat ihmiset. Lisäksi olohuoneen ja kaamosvaelluksen väliin mahtuu myös aika paljon muuta talviurheilua, josta monilla saattaa olla kokemusta.

Minä tarkoitin sitä, että äiti ei varmasti vetänyt äärirajoille olettaen, että ’joku’ heidät pelastaa.
Uskon, että reissu on tuohon häkepuheluun (tai muutamiin hetkiin 10-30 min) sujunut suunnitelmien mukaan.
Olen tuntureita ja alppeja kolunneena aika varma, että olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti.

Jos katsoo noita ”jälkikäteen” säähavaintoja, mitään radikaalia ei ole tapahtunut.
Mitä sitten tapahtui?
CSI tyrmäsi täysin päätelmäni Taivaskeron ja Pyhäkeron välisen ”solan” / satulan tuulivaikutuksista tuolla koloon sopivalla lounaistuulella.

Itse uskon korkeita ja kummallisia paikkoja nähneenä, että sillä on ollut suurin vaikutus.

Tuulen voimakkuus on tuntunut kylmyyden lisäksi erittäin raskaalta etenemisen kannalta ylämäkeen.

Toisekseen tuo tuuli on varmasti aiheuttanut myös tietynlaisen purjehtioille tutun ”sorron” tuossa eteenpäin liikkumisessa.

Tuulihan on ollut heille sivu-vastainen -> eli työntänyt KOHTI Pyhäkurua.
Sakeassa pöllyävässä lumessa tuota ”sortoa” ei tajua.
Eteneminen on saattanut sujua suht’ ok siihen asti kunnes äiti tarkisti sijainnin ja tajusi tilanteen.

Kukaan ei ole vieläkään tuonut julki tuliko koordinaatit äidin Garminista vai häkestä. Tod.näk. Garmin olisi ollut tarkempi. Ja luotettavampi.

Tuossa oikealta tulevassa tuulessa se 200m vasemmalle alemmas meno vasemmalle viettävässä rinteessä on jo kriittinen, mutta tuulen painaessa oikealta, rinteen viettäessä vasemmalle, et sitä välttämättä ylämäessä ylt’ympäriinsä valkoisessa tajua. Whiteout.

Mutta:
Minusta tuntuu, että äiti tajusi sen ja soitti siksi häkeen.
Ei tietenkään lapsen kuullen sanonut, että ovat vaarallisessa paikassa, mutta ilmaisi kuitenkin, että jatkavat eteenpäin.
Vai tarkoittiko pois alueelta ylös päin?

[Miss Holmes #1]

Ajattelin tuon väärinkäsityksen olleen mahdollinen sillä tapaa, että jotkut voineet ajatella tuon olleen lapsuuskuva nyt jo varttuneesta, evan itsensä ikäisehköstä vaelluskumppanista kun puhuu kokeneesta. Jotkut voineet sitten vetää jopa mielleyhtymän ihan kokeneeseen kaamosvaeltajaakin jo sitten tuohon ikään mennessä jos noin varhain aloitettu...., ajateltu ehkä kokeneisuutta joka ei oikein 12-vuotiaalle olisi mahdollista, ja sitä kautta tehty päätelmä kuvan henkilön nykyiästä... Mutta ihan nyt jo evan taustankin huomioiden voisi olettaa että tällä tällainen retkiseuraksi voisi ollakin, kokenut (kaamos)vaeltaja. Toki sotii hieman tätä vastaan tämä neuvonpitonsa sitten somepalstalla. Mutta ei näitä niin pitkälle monikaan taida tulla ajatelleeksi. Evan ilmaisu kokenut oli toki hyvinkin kokenut hänen mittapuullaan, 13 vuotta yhteistä luontokokemusta tavalla tai toisellakin. Mutta ei hän tainnut sitä tuossa keskustelussa nimenomaisesti tähdentää että oli juuri lapsensa kanssa lähdössä. Ajatteliko että oli koko kansan tuttu sitten jo.
no tuo "haluaa myös kovasti", sen voisi toki ajatella viittaavaan lapseen, tai sitten leikkimieliseen sanaleikkiin....luetaanko näitä kuin piru raamattua yleensä tuota loputonta facevirtaa läpikäytäessä

Onko sillä edes merkitystä mitä siellä somessa vastanneet ajattelivat tai näkivät tuossa kuvassa?

Olen lukenut monia kertomuksia tuolta samalta reitiltä joko
A) yksin
Miksi kukaan ei huuda hänen bloginsa kommenttikentässä, ettei sinne saa mennä yksin?
B) lasten kanssa
Miksi kaikki ovat selvinneet hengissä?
C) julmetut määrät umpipähkäisiä turisteja ties mistä?
Miksi heille ei ole kerrottu, edes jälkikäteen, että tuuliolosuhteet tuolla ovat ihan omaa luokkaansa?

Tuolla Pyhäkurun ylälaitamilla on varmasti vuosien saatossa hiihdellyt yksi jos toinenkin lapsi vanhempiensa kanssa. Tai yhden vanhemman. Mummun tai ukin kanssa.
Miksi heitä ei täällä piiskata?

Miksi siellä yleensä on tuollaisia reittejä, jos niitä ei saisi koskaan kukaan kulkea? Tai ei sinakaan alle 18- vuotiaiden kanssa?

Herranen aika!
Minä väitän, että tuo poika oli valmiimpi-perempikuntoisempi-osaavampi, kuin minä tuolle retkelle, vaikka olen hurjaspäänä laskenut muutamankin mäen nyppylän, purjehtinut yksin isoja saaristomeren selkiä ja luulen osaavani navikoida jopa autolla iphoneni kanssa.

[Miss Holmes #1]

Ai niin … ne kaikki pitäisi aidata, jottei tomppelit putoa rotkoon.

Siitähän tässä ei oikeasti ole kyse.
Retkue, kuten heitä kutsun, eksyi reitiltä yllättävän pahojen sääolosuhteiden vuoksi ja kävi mitä hirvein.

Aidat ei auta, eikä kenenkään syyllistäminen. Ainoa mikä auttaa on se, että mahdollisimman moni, myös vapaalaskija, ymmärtäisi sen, että joskus olosuhteet ovat hirmuiset ja silloin se ”kelkkataxi” pitäisi soittaa ennen kuin on tarve soittaa häkeen.

[Saimaanrannanmaalari]

Viime viikkoina erittäin kovalla pakkasella ja/tai tuulella ulkona liikkuessa on käynyt aina mielessä, että kylläpä onkin sitten helvetin kylmä, muttei varmasti lähellekään niin kylmä kuin 2.1 Pallaksella.

Tämä on ensimmäinen viestini, mutta eksyin jo aiemmin melko piakkoin tapahtuneen jälkeen palstalle ja olen tämän viimeisen vajaan kahden viikon aikana lukenut viestiketjun pääpiirteittäin läpi. En muista kuka on sanonut ja mitä tarkalleen, mutta tausta on kuitenkin suhteellisen tuttu. Koin tarpeelliseksi kirjoittaa ja pukea sanoiksi tunteita ja kokemuksia, joita tapahtunut on herättänyt. Tämä tapaus on mennyt itselläni ihon alle lapsen kohtalon takia. Näin jopa tapauksen satuttua painajaisen. Itselläni lumeen hautautumisessa yhdistyy pahin mahdollinen tapa menehtyä: ei lähellekään välittömästi tapahtuva, ahtaista paikoista ahtain ja kuolema tukehtumalla. Kuolema ei välttämättä tule heti, hetken ajan voi olla toivoa pelastautumisesta ja tilanne päättyy lohduttomaan ahdistukseen ja väistämättä paikalle hiipivään kuolemaan. On aikaa tajuta mitä tapahtuu eikä ole edes mahdollista edesauttaa menehtymistään, mikäli tilanne olisi täysin toivoton. Tilanne ei omissa silmissäni tuosta karmeammaksi voi enää muuttua. Paitsi enää sillä, että kuolemaantuomittu on lapsi, joka joutuu kohtaamaan loppunsa ilman lohtua tai suojelijaansa. Minulla on kolme pientä lasta, joten samaistumispintaa löytyy riittävästi. Lapsiin liittyvät tapaukset menevät tunteisiin vahvasti. Haluan ainakin uskotella itselleni, että lapsi löi syvälle ajauduttuaan päänsä kiveen tai taittoi niskansa hyvissä ajoin ennen vyöryn pysähtymistä. Ihan turha ainakin minulle maalailla, että kuolivat tehdessään mistä eniten nauttivat. Kukaan ei halua kuolla tuolla tavoin. Hukkuminen on monin verroin armollisempaa.

Kuultuani tapahtuneesta teksti-tv:stä rehellinen ensireaktioni oli huudahtaa ääneen: "Voi **tun idiootit". Paasasin vaimolle ketkä tuolla vievät lapsen hiihtämään tuossa kelissä ja päästää vielä eksymään. Kunnes lisää tietoa alkoi tulemaan. Seurasi totaalinen tyrmistys. Kahdestaan. Hetasta lähteneet. Ei ole totta.

Olen tämän ketjun läpikahlatessa päätynyt tulkintaan, miksi äidin puolustelijoilla on pakottava tarve selittää tapahtunut onnettomuudeksi. Perusteena voi olla esimerkiksi se, että vastaavaa harrastetaan jossain mittakaavassa itsekin. Tai ihaillaan vastaavaa rohkeutta ja itsenäisyyttä. Voimaantunut äiti johtamassa ainoana tunturissa. Kun saadaan uskoteltua, että menettely lapsen terveyden, hyvinvoinnin ja hengen vaarantamisesta omien intohimojen pönkittämiseksi on ok ja saadaan sille vielä vastakaikuakin toisilta kirjoittajilta, voidaan todeta, että jatketaan entiseen malliin harrastamista tai ihailua, mutta vain ehkä hieman varovaisemmin eikä välttämättä ole otollisin hetki mainostaa kantaa omalla nimellä somessa. Sen enempää viestiketjussa mainittuja asioita (Strömsö, some ym.) referoimatta, pidän perheen elämäntapaa erittäin pahasti kieroutuneena. Oma tulkintani on, että lapsi tai lapset on pakotettu ja aivopesty pitämään liikunnasta, halusivat tai eivät. Ei tiedetä muusta kun ei muuta ole nähty vauvasta lähtien. Teillä voi olla eri mielipide, mutta minun ei muutu. Ikävä ja tuomitseva ihminen varmasti olen.

Kerronpa kokemukseni. Tunnistan perheen menettelyssä selkeitä yhtymäkohtia lapsuudenystäväni perheeseen. Perheen neljää lasta raahattiin harrastuksiin ja kaikki tehtiin täysillä verenmaku suussa. Tuli harrastuksissa ja koulukisoissa aina menestystä, mutta kivaa ei varmasti ollut. Kaverini hajotti usein tahallaan kalliita harrastusvälineitään. Tuolloin ajattelin että vaatimustaso on kova eikä nyt vaan omaan suoritukseen nähden täyty ja harmittaa, mutta nyt mietin, että hajottiko siksi, ettei tarvitsisi lähteä ennen kuin uudet tulee tai niitä kyllästytään hankkimaan. Huomionarvoista on se, että kaverini tapauksessa äidille ja isälle jäi lopulta pienimmät kaksi poikaa pompoteltavaksi, kun teini-ikäiset vanhemmat tytöt pistivät stopin harjoitteluille. Toinen nimenomaan pojista oli siis minun kaverini. Kun lähestyttiin teini-ikää mekin, alkoi tulla vastalauseita pakollisten harrastusten osalta. Perhe oli hyvinkin varakas (äiti oli muuten hänkin opettaja, isän ammattia en viitsi mainita, kun sellaisia ei kahta samaan kylään mahdu) ja seuraavana kannustimena toimi raha. Markka-aikaan kaverini saattoi saada 200 mk siitä, kun kävi 5-10 km hiihtolenkillä äitinsä kanssa lähimaastossa. Ei lähtenyt mielellään, mutta rahat kelpasi. Itse en tuollaista rahaa saanut useammankaan kuukauden aikana. Verenmaku suussa harjoittelu kantoi sellaista hedelmää, että lahjakkuudesta ja kovan harjoittelun tuomasta potentiaalista huolimatta kenestäkään perheen lapsista ei tullut minkään tason urheilijaa teini-iän saavuttamisen jälkeen. Ei edes vakavissaan harrastajaa. Nuorin sisarus jatkoi pisimpään äiskän ja iskän unelmien viitoittamalla tiellä. Minulle tuli tästä Pallaksen tapauksesta välittömästi peilikuva kaverini perheen lapsuuteen, mutta toisaalta näin samalla myös eroavaisuuden. Heidän tekemisestä puuttui äärimmäisyyksiin meno, itsensä haastaminen kerta kerran jälkeen ja suoranainen lasten terveyden vaarantaminen. Pakottaminen oli läsnä mutta järki pysyi päässä, mihin lapset laitetaan. Harrasteympäristön vaarantamisesta puhumattakaan lääketieteen tuntijat osaisivat varmasti kertoa, miten hyväksyttävää on lapsen fysiologian kannalta laittaa pieni leikki-ikäinen lapsi pyöräilemään 130 km vesikelissä shortseissa samaan aikaan kun on itsellä hyvinkin erilainen varustus. Sanattomaksi veti Strömsö kuvineen ja lausahdukset asettuvat tänä päivänä ihan uuteen valoon. Jaksosta on jo sen verran aikaa niin uudelle tasolle on ehditty ja nyt päästiin kaikista korkeimmalle tai alimmalle riippuen suuntauksesta. Sen enemmän näistä aiemmista tapauksista jatkamatta, pidän perheen toimintaa suoraan sanottuna mielenvikaisena. En tiedä, mutta luulen, että manipuloinnilla ja syyllistämällä on ohjattu lapset "pitämään" harrastuksista. Lapsi haluaa miellyttää vanhempaansa keinolla millä hyvänsä, kunnes oma tahto ja ajatusmaailman kehittyminen ajaa ohitse. Teillä osalla voi olla mielipide, että pidätte vanhempien toimintaa ja asennetta normaalina. Minä en.

Tämä oli vain ikävä onnettomuus ja huonoa tuuria? Eipä ollut. Lapsen kannalta onnettomuus oli se, ettei lähipiiristä löytynyt yhtään riittävän vahvaa suojelijaa. Mitä ajattelee mummi (?), joka kehuu viimeisinä sanoinaan lasta reippaaksi kun lähtee nyt kuolemanmarssille äidin kanssa. Olen miettinyt, eikö kukaan kyseenalaistanut vai onko kyseenalaistajat siivottu perhepiiristä pois vai eikö ole kerrottu totuutta reissusta. Joku kirjoitti, että omaan äitiin olisi ollut välit mennyt. Noh, mummot on kokemukseni perusteella kieltämättä kovia neuvomaan lasten kasvatuksessa ja erittäin usein jopa oikeassakin.

Äidin puolustelijat ovat verranneet, että olihan poikkeukselliset ja muuttuneet, yllätykselliset olosuhteet. Ei voineet tietää. Ja samalla lailla riskin ottaa kun lähtee autolla ajamaan lapsen kanssa. Yhtä todennäköistä? Pitää ehkä sitten paikkansa, jos lähtijöistä 12-vuotias on se, joka ajaa autoa ensimmäistä kertaa pimeässä, paskakelissä ja vähän kuluneilla renkailla ja hirviä juoksee tien poikki. Tai ihan yhtä hyvin voi pudota ulos mennessään kuukivi päähän ja kuolla siihen. Mitäs siihen sanotte, häh? Sanon, että jos kaikissa medioissa varoitetaan ennakkoon kuukiven putoamisesta keskelle kotikatuasi ja saat tietää siitä väistämättä. Siitäkin huolimatta menet pihalle tuijottelemaan neljäksi tunniksi ja seuraamaan katseella tuntien ajan lähestyvää kuukiveä ja päähänhän se osui. Kaksikko hiihti neljä tuntia kovassa pakkasessa ja tuulessa kohti kuolemaa eikä missään vaiheessa voinut antaa periksi. Normaali ihminen ei lähtisi yrittämään yksin, mielenvikainen ei lapsen kanssa ja tämä lähti. Kertokaa puolustelijat syy: MIKSI? Koen että lumivyöryyn päätyminen oli vain se hetki kun lopulta onni loppui ja talo voitti. Kääntyä olisi voinut vaikka Lehmikurun ja Taivaskeron välisestä satulasta. Maastoa kun katsoo, niin arvioisin, että siihen mennessä viimeistään on keli ehditty kyllä makustelemaan. Se että parivaljakko päätyy Pyhäkurun rinteeseen ei ole sattumaa eikä vahinko, joka käy helposti kenelle vaan. 99,99 % ihmisistä ei olisi päätynyt missään tilanteessa tuolla kelillä sinne. Ei edes tuohon ylämäkeen Nammalakurun suojista. Eikä välttämättä edes Muonioon varsinkaan lapsi mukana. 99,99 % menee Prismaan ja leikkipuistoon. Ja menevät sinne huomennakin.

Riskienhallintaan kuuluu vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi. Määritetään riskin todennäköisyys ja riskin seuraus. Näistä muodostuu riskimatriisi. Vaikka riskin todennäköisyys olisi häviävän pieni, mutta seuraus vakavin mahdollinen, päädytään punaiselle. Mukana reissussa on ollut lapsi. Likipitäen mikä tahansa vastoinkäyminen voi johtaa tilanteeseen, että lapsi on vaarassa. Pitäisi nähdä punaista, joita ei riskienhallinnan toimenpiteillä saada pienennettyä ja johtaa vaellussuunnitelman keskeytymiseen tai uudelleenarviointiin. Mutta kuten sanottua: liika suunnittelu voi johtaa siihen, että jää pian lähtemättä.

Lapsen ja kanssamatkustajan kuolemaan johti kanssamatkustajan mielenmaisema. Ei tietämättömyys eikä kokemattomuus saati sattuma, vaan välinpitämättömyys, tyhmänrohkea TIETOINEN riskinotto, kärsimyshakuisuus, uhmakkuus - tavoitteena ja päällimmäisenä ylivertaisuuden tunne. "Ei ole estettä, jota emme ylittäisi, poikani" -mentaliteetti. Samaan aikaan piti saada yleisölle odotettu lopputulos, leipoa lapsesta yli-inhimillinen sankari. Pidän mahdollisena, että lapselle on syötetty tarinaa ennen reissua siitä, miten kukaan muu ei voi sanoa suorittaneensa moista. Ennen tunturiin nousua Nammalakurusta on varmisteltu, että eikös me tuo hoideta sääntö vitosen hengessä ja istukoon muut pirtin ikkunassa kauhistelemassa. Itse asiassa minä olen sitä mieltä, että sehän se vasta olisi tarina ollutkin kun nousi ilmestyskirjojen myrsky ja porot ja moottorikelkat lensi tuulessa ja huijattiin kuolemaa pakenemalla Rihmakurun kodalle ja siinä sulaessa keksittiin loistava sotasuunnitelma kiertää ongelma. Tuo olisi ollut mahdollista, mutta mainitsemani ylivertaisuuden tunne häpeän pelolla maustettuna esti. Jos ei olisi kuoltu tuolla niin jollain seuraavista reissuista olisi. Olisi vain lapsi ehtinyt kasvaa ulos äidin harrasteista.

Kuten sanoin: tämä on mennyt minulla ihon alle ja tämä on keinoni purkaa pahaa oloani samalla oma ääneni esiin tuoden. Tässä ei ole varmasti mitään uutta teknistä näkökulmaa ja viestistäni paistaa varmasti vihakin. Vain ja ainoastaan tuntemattoman lapsen kohtalon vuoksi. Jota kukaan muu ei ollut suojelemassa. Ei suoranaisesti tapettu, mutta saatettiin kyllä äidin myötävaikutuksella samaan paikkaan kuin nekin. Mutta ehkäpä tämä purkaus auttaa pääsemään tapauksesta eteen päin. Pidin hieman huolestuttavana, että sankka lumipyry järveltä tulevan navakan tuulen kera kesämökillä otsalampun valossa pimeydessä aiheutti ahdistavia tuntemuksia. Ja tapaus ja täysin ventovieras lapsi on pyörinyt mielessä turhankin paljon.

Tästä tapauksesta ei kukaan saa maalattua minulle mielikuviin pastellinväristä ja äidinrakkauden täyteistä koko perheen perheseikkailua, joka päättyy yllätykselliseen ja katsojan lamauttavaan musertavan surulliseen loppuun, jossa lopputulemaa ei näytetä, mutta katsoja ymmärtää sen. Sellaiseen jossa menee roskia silmään aikamiehelläkin. Sen sijaan minä näen mielikuvissani nyt ja ikuisesti aina tässä psykologisen selviytymiskauhutarinan, joka muuttuu katastrofielokuvaksi päättyen ensisekunneilta lähtien odotettuun lopputulokseensa. Tiedättehän: Tarinan alkusekunneilla näkyy muutaman sekunnin välähdyksiä hypotermiassa hytisevistä hahmoista, lasittuneet katseet, epätoivoa heikon näkyvyyden keskellä, lumen jyrinää, äiti huutaa lapsen nimeä pimeyteen tuulen ulvoessa, lapsen lohdutonta itkua äitinsä perään ja lopulta täydellisen pimeyden ja hiljaisuuden. Elokuva jatkuu noista ahdistuksen aikaansaavista välähdyksistä seesteiseen hiljaisuuteen tekstillä "11 päivää aiemmin" ja kuvissa koulun joululoma alkaa iloisen hälinän kera. Jouluvalmistelut käynnissä. Tuossa vaiheessa kuvissa on vain iloisia naamoja ja aina peukku pystyssä.

[CSI]

Pitääkö Hetta-Pallakselle tai Kilpisjärvelle sitten varautua kuin lähtisi naparetkelle Etelämanteereen tai Grönlannin jäätiköille? Mielestäni ei.

Tuo on minun heittämäni ajatus, jota ehdit jo vääristellä vähän. Sanoin, että JOS kerran sinne avotunturiin pitää painaa kelistä välittämättä keskellä kaamosta, pitää varusteiden ja valmistautumisen olla naparetken tasoa. Jos oppia ja kokemusta haetaan, niin leppoisan kevätretken sijasta naparetki on oikeampi verrokki, mistä ammentaa tietoa.

[smartass]

Ajattelin tuon väärinkäsityksen olleen mahdollinen sillä tapaa, että jotkut voineet ajatella tuon olleen lapsuuskuva nyt jo varttuneesta, evan itsensä ikäisehköstä vaelluskumppanista kun puhuu kokeneesta. Jotkut voineet sitten vetää jopa mielleyhtymän ihan kokeneeseen kaamosvaeltajaakin jo sitten tuohon ikään mennessä jos noin varhain aloitettu...., ajateltu ehkä kokeneisuutta joka ei oikein 12-vuotiaalle olisi mahdollista, ja sitä kautta tehty päätelmä kuvan henkilön nykyiästä... Mutta ihan nyt jo evan taustankin huomioiden voisi olettaa että tällä tällainen retkiseuraksi voisi ollakin, kokenut (kaamos)vaeltaja. Toki sotii hieman tätä vastaan tämä neuvonpitonsa sitten somepalstalla. Mutta ei näitä niin pitkälle monikaan taida tulla ajatelleeksi. Evan ilmaisu kokenut oli toki hyvinkin kokenut hänen mittapuullaan, 13 vuotta yhteistä luontokokemusta tavalla tai toisellakin. Mutta ei hän tainnut sitä tuossa keskustelussa nimenomaisesti tähdentää että oli juuri lapsensa kanssa lähdössä. Ajatteliko että oli koko kansan tuttu sitten jo.
no tuo "haluaa myös kovasti", sen voisi toki ajatella viittaavaan lapseen, tai sitten leikkimieliseen sanaleikkiin....luetaanko näitä kuin piru raamattua yleensä tuota loputonta facevirtaa läpikäytäessä

Onko sillä edes merkitystä mitä siellä somessa vastanneet ajattelivat tai näkivät tuossa kuvassa?

Olen lukenut monia kertomuksia tuolta samalta reitiltä joko
A) yksin
Miksi kukaan ei huuda hänen bloginsa kommenttikentässä, ettei sinne saa mennä yksin?
B) lasten kanssa
Miksi kaikki ovat selvinneet hengissä?
C) julmetut määrät umpipähkäisiä turisteja ties mistä?
Miksi heille ei ole kerrottu, edes jälkikäteen, että tuuliolosuhteet tuolla ovat ihan omaa luokkaansa?

Tuolla Pyhäkurun ylälaitamilla on varmasti vuosien saatossa hiihdellyt yksi jos toinenkin lapsi vanhempiensa kanssa. Tai yhden vanhemman. Mummun tai ukin kanssa.
Miksi heitä ei täällä piiskata?



Miksi siellä yleensä on tuollaisia reittejä, jos niitä ei saisi koskaan kukaan kulkea? Tai ei sinakaan alle 18- vuotiaiden kanssa?

Herranen aika!
Minä väitän, että tuo poika oli valmiimpi-perempikuntoisempi-osaavampi, kuin minä tuolle retkelle, vaikka olen hurjaspäänä laskenut muutamankin mäen nyppylän, purjehtinut yksin isoja saaristomeren selkiä ja luulen osaavani navikoida jopa autolla iphoneni kanssa.

noissa oloissa tuolla ei moni ole ollut varmaan raavas mieskään, ehkei ikinä, kun kääntyneet aina pois ajoissa...olisi kai siitä nyt selostus jäänyt historiankirjoihin tuollaisesta "kovuudesta" ja selviytymisestä.. mitä tuon ikäinen poika nyt painaneekaan, alle 50 kg ja paljonko lie ahkionsa painanut, ei kai yli puolta painostaan, ja miten suksensa pitäneet, siinä vielä kädet ja varpaat kohmeessa, naama jäässä, tuuli, lentävä lumi ja kalteva pinta ja takana nousu ja aiempien päivien rasitus, on ollut haastava kyllä koitoksensa, mitäpä tuohon nyt voisi sanoa, ehkä se on ikään kuin pitkään ollut maallikkotietämystä ettei ole tuonne menemistä kuin hyvän sään aikaan, miten pitkään on kaamosvaelleltu ylipäänsä,kun teltatkaan kovin pitkään kai sentään olleet sitä tasoa minkä se vaatii, tuo optio hätämajoittua, jostain 90-luvultako alkaen nämä ripstopkankaiset... että harvojen huvia ylipäänsä koko homma. Ja huonohko asustus saanut sitten taas turisteja usein kääntymään takaisin jo päiväretkillään kun kylmänsietokin huono tottumattomalla, saati hiihtotaidonkin puute.. jos tuon kesäreitin on kaamoksessa yksikään vanhempi-lapsi pari vaeltanut niin luulisi tämän tulleen somessa kaikelle kansalle esitellyksi jo ihan ainutlaatuisena suorituksena, kun pitää se taakka kantaa kevyen rääpäleen.

[Ramppa X Rämäpää]

Kukaan ei ole vieläkään tuonut julki tuliko koordinaatit äidin Garminista vai häkestä. Tod.näk. Garmin olisi ollut tarkempi. Ja luotettavampi.

Ei kummastakaan. Koordinaatit tuli äidin puhelimesta ja ne oli tarkat ja luotettavat. Viranomaiset on kertoneet, että sijainti oli tarkka. Tämä teknologia ja miten se toimii on selitetty jo aika monesti tässä ketjussa. Joo, on häviävän pieni mahdollisuus, että häke sai koordinaatit jotenkin muuten(tyyliin äiti lukee Garminin näytöltä), mutta siitä olisi varmasti kerrottu. Yksinkertaisin ja todennäköisin selitys on, että puhelin lähetti oman gps-sijainnin häkeen. Ja kun puhelin pystyy paikantamaan muutaman metrin tarkkuudella, niin jos nyt Garmin olisikin tarkempi, niin mitä hyötyä siitä olisi ollut?

[Omega]

En nyt ihan herkillä usko siihen, että äiti-naisihminen, joka ei ollut ensimmäistä kertaa skudessa, olisi olettanut ”paikallisten” pelastavan.
Ihan oikeasti on naurettavaa kuvitella ja sanoa, että hän olisi vedättänyt retkeä äärirajoille ja vasta sitten soittanut apua.

Eikö täällä ole juuri hulluna huudettu, että koko reissu oli molemmille kärsimystä ja tuskaa?

Äitinä ja kohtalaisen elämänkokemuksen kerryttäneenä en usko, että äiti huolimattomuudellaan ja uhollaan aiheutti tapahtumat.

Onko tilanne häkepuhelun hetkellä ollut se, että hän ymmärsi vaaran vai ei, ei ole kenenkään tiedossa.
Ei edes häken, koska viisas äiti ei olisi sitä kuuluttanut lapselle, vaan koittanut hoitaa tilanteen ”edetä”, ei aiheuttaa paniikkia lapselle.

Olosuhteet, lukuunottamatta vyöryä, ei kuitenkaan olleet tappavat tai edes henkeä uhkaavat. Ulkoilmaan ja ulkoiluun tottuneet ihmiset sietävät kylmää todella eri tavalla kuin olohuoneen lämpöön tottuneet ihmiset.

Ja hehän olivat varustautuneet tuohon ilmaan. Keli oli aika vakio aamusta asti, joten varmasti niitä vaatteita on lisätty, jos kylmä on ollut.

On suorastaan säälittävää maalata äidistä sadistista lapsen kiduttajaa, jolle lapsen tahdolla ja tarpeilla ei ole mitään merkitystä.

Sohvaperunat! Sanon minä.

-

Tuolla on vaeltanut muitakin ihmisiä; jopa aikuisia yksin. Missä silloin apu?

Ei monikaan 12-vuotias nykyään ole mikään tumpula; todennäköisesti osaa käyttää kaikkia laitteita paremmin kuin moni meistä.

Tässä nyt unohdetaan kaikki tosiasiat. Raatoauto puheet (kesken ei saa jättää), matkaamisen yötä myöten itku kurkussa heti ensimmäisenä iltana, vaeltamisen kylmässä kaikki peruselementit, joihin kuuluu jatkuva kylmyys. Nyt yhtäkkiä 12-vuotiaskin on pätevät ylittämään tunturialueen white outissa ja äärimmäisissä olosuhteissa, jossa naama jäätyy muutamissa minuuteissa. Ei romantisoida äärimmäisen vaarallisen olosuhteita, tai muuten meillä on kohta uusi ruumis kaivettavana ylös.

Vaeltaessa yksin aikuisella on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet selvitä ääriolosuhteissa hengissä kuin lapsen kanssa. Tämä koska lapsi (pelko lapsen turvallisuudesta ja olosta) vie suuren osan vanhemman keskittymisestä pois, ja se voi olla kohtalokasta.

[Kookapu]

En nyt ihan herkillä usko siihen, että äiti-naisihminen, joka ei ollut ensimmäistä kertaa skudessa, olisi olettanut ”paikallisten” pelastavan.
Ihan oikeasti on naurettavaa kuvitella ja sanoa, että hän olisi vedättänyt retkeä äärirajoille ja vasta sitten soittanut apua.

Eikö täällä ole juuri hulluna huudettu, että koko reissu oli molemmille kärsimystä ja tuskaa?

Äitinä ja kohtalaisen elämänkokemuksen kerryttäneenä en usko, että äiti huolimattomuudellaan ja uhollaan aiheutti tapahtumat.

Onko tilanne häkepuhelun hetkellä ollut se, että hän ymmärsi vaaran vai ei, ei ole kenenkään tiedossa.
Ei edes häken, koska viisas äiti ei olisi sitä kuuluttanut lapselle, vaan koittanut hoitaa tilanteen ”edetä”, ei aiheuttaa paniikkia lapselle.

Olosuhteet, lukuunottamatta vyöryä, ei kuitenkaan olleet tappavat tai edes henkeä uhkaavat. Ulkoilmaan ja ulkoiluun tottuneet ihmiset sietävät kylmää todella eri tavalla kuin olohuoneen lämpöön tottuneet ihmiset.

Ja hehän olivat varustautuneet tuohon ilmaan. Keli oli aika vakio aamusta asti, joten varmasti niitä vaatteita on lisätty, jos kylmä on ollut.

On suorastaan säälittävää maalata äidistä sadistista lapsen kiduttajaa, jolle lapsen tahdolla ja tarpeilla ei ole mitään merkitystä.

Sohvaperunat! Sanon minä.

Edellisessä kommentissa viitattiin käsittääkseni siihen, että turistit unohtavat tapahtuman, mutta alueen ihmiset muistavat sen sukupolvia, koska tapahtumapaikka on heidän ”kotiympäristössään”

Äiti on itse valitellut kylmyyttä häkepuhelussa ja jo aiemmin reissulla.

Aluksi mielestäsi onnettomuuden aiheutti hirveä tuuli. Nyt olosuhteet eivät olekaan muuttuneet.

Pyytelit anteeksi Prismaperhe kommentteja ja nyt kaikki, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi ovat sohvaperunoita. Jep, jep. Mutkat vedetään ihan muutenkin huolella suoraksi.

Ja tuohon ilmaan vaeltamaan lähtemistä on arvostellut täällä myös vankan tunturikokemuksen omaavat ihmiset. Lisäksi olohuoneen ja kaamosvaelluksen väliin mahtuu myös aika paljon muuta talviurheilua, josta monilla saattaa olla kokemusta.

Minä tarkoitin sitä, että äiti ei varmasti vetänyt äärirajoille olettaen, että ’joku’ heidät pelastaa.
Uskon, että reissu on tuohon häkepuheluun (tai muutamiin hetkiin 10-30 min) sujunut suunnitelmien mukaan.
Olen tuntureita ja alppeja kolunneena aika varma, että olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti.

Jos katsoo noita ”jälkikäteen” säähavaintoja, mitään radikaalia ei ole tapahtunut.
Mitä sitten tapahtui?
CSI tyrmäsi täysin päätelmäni Taivaskeron ja Pyhäkeron välisen ”solan” / satulan tuulivaikutuksista tuolla koloon sopivalla lounaistuulella.

Itse uskon korkeita ja kummallisia paikkoja nähneenä, että sillä on ollut suurin vaikutus.

Tuulen voimakkuus on tuntunut kylmyyden lisäksi erittäin raskaalta etenemisen kannalta ylämäkeen.

Toisekseen tuo tuuli on varmasti aiheuttanut myös tietynlaisen purjehtioille tutun ”sorron” tuossa eteenpäin liikkumisessa.

Tuulihan on ollut heille sivu-vastainen -> eli työntänyt KOHTI Pyhäkurua.
Sakeassa pöllyävässä lumessa tuota ”sortoa” ei tajua.
Eteneminen on saattanut sujua suht’ ok siihen asti kunnes äiti tarkisti sijainnin ja tajusi tilanteen.

Kukaan ei ole vieläkään tuonut julki tuliko koordinaatit äidin Garminista vai häkestä. Tod.näk. Garmin olisi ollut tarkempi. Ja luotettavampi.

Tuossa oikealta tulevassa tuulessa se 200m vasemmalle alemmas meno vasemmalle viettävässä rinteessä on jo kriittinen, mutta tuulen painaessa oikealta, rinteen viettäessä vasemmalle, et sitä välttämättä ylämäessä ylt’ympäriinsä valkoisessa tajua. Whiteout.

Mutta:
Minusta tuntuu, että äiti tajusi sen ja soitti siksi häkeen.
Ei tietenkään lapsen kuullen sanonut, että ovat vaarallisessa paikassa, mutta ilmaisi kuitenkin, että jatkavat eteenpäin.
Vai tarkoittiko pois alueelta ylös päin?

Voi olla, että ainakin ahkioiden kanssa olisi ollut vaikea liikkua suoraan rinnettä ylöspäin. Jos lumivyöryalue oli se, mitä täällä on spekuloitu, tuntuisi todennäköisemmältä, että yrittivät palata omia jälkiään pitkin takaisinpäin. Tämä linkki oli täällä jo toisen nickin postaamana aiemmin, mutta laitan uudelleen https://lumiturvallisuuskeskus.fi/lumiv ... uokittelu/.

Suuri kuormitus kuvaa tilannetta, jossa vyöryn laukeamiseen tarvitaan yksittäistä laskijaa suurempi kuormitus. Tämän voi aiheuttaa esimerkiksi moottorikelkkailija ja kaksi tai useampi laskija liikkumassa aivan lähellä toisiaan. Myös yksittäisen laskijan kaatuessa – tai liikkuessa rinteellä jalkaisin – kuormitus voi kasvaa riittävän suureksi laukaisemaan vyöryn.

En muista nähneeni täällä aiempaa keskustelua paikallisista lumivyöryennusteista? Mutta sellaisiakin ilmeisesti laaditaan, ainakin Ylläksellä ja Pyhätunturilla. Ehkä joku ottaisi tämän asiakseen myös Pallaksella? Kuten aiemmassa keskustelussa todettiiin, on vyöryn paikkoja tuolla muitakin. https://www.ski.fi/vapaalasku/vapaalask ... ryennuste/

Lisäksi Ylläksellä ja Pyhätunturilla paikalliset vapaaehtoiset julkaisevat oman tunturialueensa lumivyöryennustetta, joissa annetaan yksityiskohtaisempaa tietoa alueella vallitsevasta lumivyöryvaarasta.

Tuosta vielä koulutuksia niille, jotka omaa turvallisuuttaan (ja paikallisten mielen/terveyttä) uhmaten päättävät lähteä sinne tunturiin. https://www.ski.fi/lumivyory/koulutuskalenteri/

Olen kanssasi samaa mieltä monesta jutusta, Miss Holmes.

[Cadi John]

Nyt olen kaikkien mielestä edesvastuuton ja huono äiti.

No ei ole kukaan täällä sanonut kuin sinä itse. Edesvastuuttoman kuvan olet itsestäsi kyllä antanut. Toki jos olet lapsesi kasvattanut yli 30 v sitten, on aika voinut kullata muistot. Samoin laskettelukokemukset ym niiltä ajoilta.

[CSI]

Täällä kun puhutaan naparetkivalmiuksista ja niihin vertaillaan niin Timo Polarin Grönlannin reissulla, jossa kaksi kuoli, oltiin liikkeellä huonolla teltalla joka hajosi samatien, myrskyssä joka "yllätti", yhdeltä puuttui kasvomaski ja naama jäätyi, eikä ymmärretty apuakaan ajoissa pyytää. Etelänavan reissulla taas yksi kolmikosta ei osannut edes hiihtää. Että näin.

Riskeistä ja lastensuojelusta: Kalle Rovanperä (ja kaikki suomalaiset rallikuskit ja kimit olisi pitänyt olla sen piirissä, eikö? Ja mm. lumilautailijat, skeittarit ja jääkiekkoilijat.

Äiti teki virheen. Kotona pysymällä virhe olisi vältetty. Se on selvä, sinne perustasolle ei tarvinne sohvaperunoiden enää mennä.

Äiti vastasi reissusta, mutta siitä pitää lähteä että lapsi halusi itse vaellukselle. Näillä tiedoilla ei ole syytä olettaa muuta. Joka muuta väittää ei puhu tästä perheestä vaan omastaan.

Olisiko äidin pitänyt jättää reissuun lähtemättä? Ehkä. Riskejä talvivaelluksella todellakin on. Ehkäpä sinne ei kenenkään pitäisi lähteä. Jätetään koko alue paikallisille.

Olisiko toinen mukana ollut aikuinen estänyt onnettomuuden? Entä viisi aikuista? Ei välttämättä. Vain jos taitoa juuri näihin oloihin olisi ollut - perässähiihtäjät olisivat saattaneet olla vain haitaksi.

Tämä "Mitä taitotasoa talvivaellukselle tarvitaan?" on tärkeä kysymys. Olen vaeltanut eri ikäisten lasten kanssa, mutta en koskaan talvella. Ei ole kamoja ja riskit on mietityttänyt. Jälkeenpäin ajateltuna jotain olisi kuitenkin voinut sattua näilläkin reissuilla monet kerrat. Joko Norjan rinteillä tai sitten lähimetsässä. Ja aivan varmasti voisi kelata kyseisen reissun sieltä haaverista takaperin kotisohvalle asti ja löytää ne sata kohtaa jolla olisi välttänyt vahingon.

Täällä osa hyväksyy "yllättävän" salamaniskun sellaiseksi jota ei voi välttää. Paskat se mikään yllättävä ole. Harvaanpa se asunnon sisälle iskee.

Tiedetäänkö me vieläkään millainen tuuli oli viimeisenä päivänä tuvalta lähtiessä? Tai mitkä sääennusteet äidillä oli silloin käytettävissä? Ja jos ei ollut viimeiset ja parhaat, niin miksi ei ollut? Tiedetäänkö mikä oli säätilanne nousussa? Tiedetäänkö ettei siellä satulassa todellakin iskenyt jokin ihan poikkeuksellinen puhuri? Ja joo, senkin olisi välttänyt kun olisi pysynyt kotona.

Ja edelleenkin: äidin ja perheen nimittely tekee nimittelijästä itsestään pellen ja kusipään. Tämä kehäpäätelmä (tyhmä=tyhmät teot=tyhmä) on täällä jo ansiokkaasti edellä toisen kirjoittajan toimesta selvitetty mutta kai se on sitten vaikea osan teistä tajuta tai se helpottaa hetkellisesti omaa oloa kun leikkii rajua ja liittää niitä idiootteja ja tyhmiä sinne mausteeksi mukaan. Kertoo kyllä lähinnä sen että lapsen tasolle on tällainen henkilö emotionaaliselta kehitykseltään valitettavasti jäänyt.

Jopas siellä ollaan vauhdissa.

Sinulla ei selvistikään ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä termi riskianalyysi - ja siitä seuraavat toimenpiteet tarkoittavat.

Itse et selvistkään edes kuulu talvivaeltajien joukkoon. Et omaa mitään osaamista siltä saralta. Silti pauhaat aiheesta ja sen ympäriltä kuin i******i. Kyllä luit oikein, sen arvonimen saa täällä pohjoisessa möykkäröimällä aiheesta josta ei käsitä mitään.

Ensinnäkin kuvittelet, että talvivaelluksen riskianalyysi olisi sitä, ettei mitään riskejä olisi. Että lopputulos olisi, ettei kotoa poistuta mihinkään. No ei se nyt ihan niin mene. Tottakait kotoa poistutaan vaeltaan, jos kerran vaellusta harrastetaan. Luulisi nyt asian käsittävän ilman että minun tarvitsee rautalankaa vääntää.

Salamaniskun välttäminen ei ole sitä, että jäädään kotiin, koska silloin ei harrasteta. Et kyennyt sitäkään hahmottamaan oikein. Salamanisku oli esimerkki sellaisesta riskistä, jollei vaeltaja MITÄÄN omalla toiminnallaan voi. Varsinkin jos lähtee avotunturimaastoon vaeltamaan. Se on tällöin pohdittava, että ottaako sen riskin. Muuten jää tosiaan vaeltamatta. Tai sitten täytyy vaihtaa maastotyyppiä, mutta silloin jää myös suurin osa vaelluksista tekemättä niin meillä kuin muualla. Luultavasti useimmat salamaniskun avotunturissa tai vuorimaisemissa hyväksyvät- vaikka se saattaa jopa johtaa kuolemaan. Se riski on kuitenkin hyvin pieni - ja reissussa voi tehdä pieniä sitäkin riskiä vähentäviä toimenpiteitä mutta täysin sitä ei kykene eliminoimaan kukaan nykytiedolla.

Tiedetäänkö me vieläkään millainen tuuli oli viimeisenä päivänä tuvalta lähtiessä? Tai mitkä sääennusteet äidillä oli silloin käytettävissä?

Emme tiedä mikä oli tuuli tuvalla eikä sillä ole edes merkitystä. Korkealle Taivaskerolle oltiin nousemassa. Sen sää kiinnostaa ja merkitsee, ei tuvan ympäristön säätilat. Sääennusteilla ei tee juuri mitään, joten et ole oppinut tästä viestiketjusta yhtään mitään ja toistat jo aiemmin virheiksi todettuja toimintamalleja. Taivaskeron olosuhteita mittaa varsin tarkasti Laukukeron sääasema vieressä. Sen reaaliaikaiset tiedot olisivat olleet kyllä äidin käytettävissä, jos vain halusi katsoa. Sää oli huono jo aamusta Laukukerolla, joten reissuun ei olisi pitänyt lähteä.

Naparetkistä sen verran, että totta, sielläkin on pöhelöitä retkikuntia lähtenyt matkaan. Olet sinä aika outo tapaus, jos kuvittelit, että niistä kehotettiin ottamaan mallia? On siellä asiallisiakin retkikuntia ollut olemassa. Niistä mallia - tai sitten toimintatavan muutoskin auttaa: avotunturiin ei nousta kun olosuhteet ylittävät osaamisen ja varustetason mahdollistaman suorittamisen.

Riskeistä ja lastensuojelusta: Kalle Rovanperä (ja kaikki suomalaiset rallikuskit ja kimit olisi pitänyt olla sen piirissä, eikö? Ja mm. lumilautailijat, skeittarit ja jääkiekkoilijat.

Miksi pitäisi? Noissa lajeissa nuorison riskit ovat hallinassa eikä kuolemantapauksia juuri tapahdu. Jos noissa lajeissa on jotain virheitä, joita pitäisi korjata, niin toki. Ne pitää sitten korjata - ja vaikka lasu mielessä kieltää. Ei yksi väärä oikeuta toista väärää eli et tule löytään tuolta aasinsiltaa, jolla oikeutetaan idiootin toiminta 2.1.2024 Pallaksella.

Ja edelleenkin: äidin ja perheen nimittely tekee nimittelijästä itsestään pellen ja kusipään.

Perhettä minulla ei ole tarpeen nimitellä, mutta äiti oli idiootti. Minähän olen pelle ja kusipää jo valmiiksi sinun mielestäsi, joten voin siten aivan hyvin nimitellä, koska tuomioni ei alene pidättäytymällä tuosta nimittelyrikoksesta

Olisit keksinyt jonkin sellaisen palkinnon, joka kannustaa pidättäytymään nimittelystä. Ei se, että olet jo ruoskinut, enää oikein kannusta mihinkään että lupaa että ruoskaa ei olisi tullut - kun tuli kumminkin.

[PomPom]

Facebookin ryhmässä äiti oli lapsen kuvan yhteyteen kirjoittanut, että "kuvassa oleva ja kokenut luottokaveri haluaa myös kovasti kaamosretkelle". Itse ensilukemalla tulkitsin tuon tekstin siten, että kyseessä on oikeasti aikuisten vaellus, eikä lasta ole todellisuudessa tarkoituskaan ottaa mukaan, mutta lapsen kuvalla halutaan esim. herättää lukijoiden huomio. Taustaoletuksena minulla oli se, että tietenkään kukaan ei lähde tuollaiselle reissulle lapsen kanssa, saati sitten kaksistaan.
Hyvä kirjoitus saimaanrannanmaalarilta.

[CSI]

Olisiko äidin pitänyt jättää reissuun lähtemättä? Ehkä. Riskejä talvivaelluksella todellakin on. Ehkäpä sinne ei kenenkään pitäisi lähteä. Jätetään koko alue paikallisille.

Reissu olisi pitänyt ainakin suunnitella kokonaan toisilla parametreillä. Kyllä tuntureiden kaamoksesta pääsee nauttimaan muutenkin kuin rakentamalla siitä tuollainen rasittava vaellus tiukkoine tuntiaikatauluineen ja etenemistavoitteineen riskialttiissa maastossa.

Mutta mennäänpä sitten toiseen aiheeseen eli pohditaan yleisemmin tätä asiaa:

Paikallisen, pelastustoimintaankin osallistuvan vapaaehtoisen asiantuntijan toimesta tämmöinen toive onkin jo esitetty: älkää tulko tänne tunturiin toikkaroimaan marras-, joulu- ja tammikuussa.

Kun kerran osalle teistä eteläläisistä näyttää olevan mahdotonta omaksua oikeanlainen riskejä vähentävä ajattelustrategia täkäläisessä maastossa ja ilmastossa, niin on parempi tosiaan että ette tänne edes tule. Siitä täällä vallitsee kohtalaisen suuri yksimielisyys. Ei me teitä tänne kaivata. Kuten yksi paikallinen jo viestiketjun alkupäässä totesi, ei tuollaiset vaellustötöilijät edes mitään rahaa tänne tuo. Raha tulee ihan muualta kuin näistä oman elämänsä peltseistä.

Tarvittaessa asiaa voidaan tehostaa viranomaiskiellolla MIkä ei sinänsä ole mitään tavatonta. Esimerkiksi Grönlannissa on hiihtovaellus viranomaisten toimesta kielletty maaliskuun loppuun saakka, koska olosuhteita pidetään liian vaativina parhaimmillekin retkikunnille.

Aika näyttää, jäikö tämä harvinaiseksi yksittäistapaukseksi vai ovatko nämä idioottien reissut avotunturiin kaamosaikaan kasvamassa kuten jotkut ennakoivat FB:n vaellusryhmissä. Jos ovat, niin ilmiöön täytyy kyllä silloin alkaa puuttumaan. Tarvittaessa jopa lakimuutoksin ja viranomaismääräyksin.

Jo nyt esim. pelastusviranomainen voi käsittääkseni turvallisuussyistä (siis pelastajien turvallisuus) keskeyttää pelastustoiminnan. Vaikka kynnys siihen onkin korkealla, niin pelastusjohtajien kannattaisi sitä pykälää rohkeammin hyödyntää ja aiheuttaa hieman uutisotsikoita, jotta saadaan etelän veteliltä pökäleet pöksyihin. Paikallinen pelastusjohtaja jo vihjasikin pepan resursseista, että "lumivyöryssä apu ei tule paikalle ajoissa". Sen voisi aivan hyvin laajentaa, että "riittävän kusiseen paikkaan kun ittes saatat omalla typerällä toiminnallasi, niin pepa ei tule eikä pelasta". Tullaan sitten kun on poutasää.

Myös lasu-ilmoituksia pitää ruveta tekemään herkällä kynnyksellä, kun etelän sohvaperunat ovat keksineet lapsensa ainoaksi liikuntamuodoksi avotunturivaelluksen kaamosaikaan. Jos tosiaan ette mitään muuta, vähän vähäriskisempää liikuntamuotoa lapsillenne keksi, niin jääkää sinne sohvalle sitten tai ottakapa LASU-ilmo toiminnastanne.