Francis Munkki kirjoitti: Ma Tammi 22, 2024 6:16 pm
damfin kirjoitti: Ma Tammi 22, 2024 3:35 pm
Tuo voisi ehkä sittenkin selittää tämän ketjun tapauksessa olevaa ristiriitaa ilmoitusten kellonajoissa, jospa tämä äitikin oli kuitenkin ensin soittanut sinne hotellille ja kysellyt kyytiä, ja sieltä mennyt paikallisille pelastusmiehille jo ennakkoon tieto kyydin tarvitsijoista, mutta hotellilta ehkä tässäkin tapauksessa sanottu että pitää soittaa hätänumeroon ennen kuin kyyti voidaan lähettää.
Jos jotain tällaista olisi tapahtunut, niin tästä olisi olemassa varmaan joku muu tähän viittaava tieto. Tai edes yksi varsinainen todiste sen suuntaan, että tämä olisi joku selitys jollekin.
Sen sijaan on, tämänhetkisen tiedon mukaan, jonkun tekemä kirjausvirhe. Kukaan täällä ei tiedä, missä vaiheessa virhe on tapahtunut. Joten se, että jonkin tiedon tallentaa automaattinen järjestelmä, ei kerro sitä, että kirjausvirhettä ei olisi tapahtunut. Vaan se kertoo vain sen, että virhe on tapahtunut jossain muussa kohdassa tiedonkulkua kuin automaattisen järjestelmän kohdalla.
Joten tuota kohtaa ei pidä tulkita niin, että 1) jotain tuollaista (hotellille soittelua) on tapahtunut, mutta 2) se näkyy kirjausvirheenä, tai se 3) yritetään salata kutsumalla sitä kirjausvirheeksi, tai 4) se on käsitetty väärin ja sitä luullaan kirjausvirheeksi.
Vaan se pitää tulkita niin, että kunnes jotain muuta todistetaan, niin siellä on sattunut kirjausvirhe, ja kertomus hotellille soittamisesta on täysin keksitty, eikä perustu mihinkään. Jos joku muu on joskus soittanut hotellille ennen hätänumeroon soittamista, niin se ei tarkoita, että a) näin tapahtuu aina ennen hätänumeroon soittamista, b) näin on tapahtunut tässä tapauksessa, tai c) tapahtuman todennäköisyys olisi suurempi nyt, koska joku muu on tehnyt niin jossain toisessa tilanteessa.
Yleisellä tasolla tätä kirjausvirheen pohdintaa on vaivannut tässä keskustelussa sellainen, että ihmisistä tuntuu jotenkin hienolta keksiä vaihtoehtoisia versioita. Saadaan kaikenlaisia "Kittilän yksiköitä", joista ei sitten mainita enää missään mitään jälkikäteen. Ihmisille ei pitäisi Occamin partaveistä antaa kovin heppoisin perustein, koska he eivät osaa käyttää sitä. Mutta vähintään puolet ajasta kannattaisi ensin yrittää ilmeisimpiä, yksinkertaisimpia selityksiä, jotka vaativat vähiten aikaa ja energiaa kaikilta osallisilta. Ihmiset ovat laiskoja, tekaistuja tarinoita on vaikea pitää koossa ja rahaa ei ole rajattomasti.
Sitä joillain noista teorioista tietenkin haetaan, että tämä myyttinen Kittilän yksikkö, tai sitten virallisen version mukaan ensimmäisenä paikalla käyneet, olisivat aiheuttaneet vyöryn ja sitä kautta pelastettavien kuoleman. Ja aikajana olisi sekava siksi, että tämä yritetään salata. Tai asian todellisen laidan tietää vain se henkilö, joka paikalla kävi ensimmäisenä. Ja hän yksinkertaisesti valehtelee, että ei nähnyt mitään. Tai jopa puhuu totta, että ei nähnyt mitään. Huristeli eteenpäin, tarkisti tuvat ja muut, kunnes tunnin kuluttua valahti kalpeaksi ja meni paniikkiin kun tajusi, mitä oli tapahtunut.
Tällaiset teoriat jäävät elämään siksi, että ihmiset heittävät niitä ilmaan sillä oletuksella, että muut sen jälkeen täydentävät kaikki yksityiskohdat. Sillä tavalla se henkilö, joka ensimmäisenä heitti ilmaan Kittilän yksikön tai pelastajien aiheuttaman vyöryn, saa kaiken kunnian, vaikka ei nähnyt vaivaa nimeksikään. Todellisuudessa käy niin, että kukaan vähänkään tosiasioissa pysymisestä kiinnostunut ei näihin tartu, mutta muutama muu heittelijä saattaa innostua. Sen seurauksena Kittilän yksikkö, pelastajien aiheuttama vyöry ja hotelliin tullut soitto jäävät kummittelemaan niminä taustalle. Niille ei ikinä löydy mitään perusteluita, mutta sitä perustelua odotellessa niitä ei onnistuta kuoppaamaankaan.
Jos muutaman vuoden kuluttua joku poromies tai pelastustoimen työntekijä juo itsensä hengiltä, mutta sitä ennen sanoo lasin äärestä, että "me tapettiin ne… tai oikeasti mä tapoin ne… mut mä en voinut tietää…", niin sitten mietitään uudestaan. Mutta tässä taas tullaan siihen, että mikä on todennäköisyys sille, että satojen metrien päästä ohi ajava moottorikelkka aiheuttaa lumivyöryn? Sarjakuvissa, piirretyissä filmeissä, elokuvissa ja Alpeilla ehkä. Mutta tässä tapauksessa—etenkin verrattuna todennäköisyyteen, että vyöryn aiheuttivat vaeltajat itse—mahdollisuus on täysin olematon. Mutta kun niin moni näkee mielessään sen, sillä tavalla kuin se halvalla tuotetuissa piirretyissä tapahtuisi, niin se vaan "tuntuu" niin todelliselta, niin mahdolliselta.
Tämä keskustelu hypotermiasta menee vähän samaa linjaa. Kaikki olivat niin varmasti tietävinään, että hypotermiasta oli kyse, joten siitä saatiin eräänlainen taikaselitys sille, miksi vaeltajien tieto sijainnista tai tilannetaju eivät ehkä olleet parhaat mahdolliset. Sitten joku viimein kertoo, että hypotermia ei tule minuutissa eikä kahdessa, etenkään liikkeellä pysyvälle, niin puheet siitä toivottavasti vähenevät. Kun hypotermiaa ei tarvita edes selityksenä mihinkään. Mutta ihmisistä tuntuu vaikealta puhua niistä tavallisista kognitiivisista harhoista, mitä sattuu jokaiselle välillä, ynnä stressin vaikutuksesta niihin. Silloin puhuminen hypotermiasta antaa sellaisen helpon tavan kuulostaa tietävältä ilman, että tarvitsee varsinaisesti tietää mitään.
Oikeasti asioista tietäminen ei ollenkaan näytä niin tietävältä. Oikean tiedon jakaminen ei pelkästään vaadi ajatustyötä, vaan myös oikean tiedon omaksuminen vaatii ajatustyötä. Ja oikeaan tietoon sisältyy aina todellisuuteen perustuva varmuuden tai epävarmuuden aste. Eli jos oikeasti tiedät asiasta, niin suurimmalle osalle lukijoista et näytä tietävältä, vaan vaikeaselkoiselta ja epävarmalta. Nimenomaan siksi, että pysyt varmistettavan ja perustellun tiedon rajoissa. Mutta jos kaikki valaistuvat, että "haa, se on se hypotermia", niin kaikilla on varma ja varmalta kuulostava selitys, vaikka kukaan ei oikeasti tietäisi mitään. Paitsi että sen selityksen turvin jokainen saa vapaasti keksiä omat yksityiskohdat, mutta se tietämisen tunne tai vaikutelma tai sädekehä ei siitä katoa. "Niillä oli hypotermia. Ne ehkä luuli osaavansa lentää. Siksi ne saattoi tulla mistä tahansa, olla missä tahansa ja mennä vaikka mihin."
Eli yksi ongelma ovat superselitykset, jotka eivät välttämättä liity tapahtuneeseen ollenkaan. Kuten hypotermia. Toinen ongelma ovat varmana tiedetyt yksityiskohdat, joita oikeasti kukaan ei tiedä, eikä voikaan tietää. Erityisesti se, mitä vaeltajat ovat ajatelleet viimeiset puoli tuntia ennen kuolemaansa. Kolmantena ovat tapahtumat, joita ei ole tähän mennessä saadun tiedon perusteella mitään syytä uskoa tapahtuneen. Kuten Kittilän yksikkö ja soitto hotellille. Sitten neljäntenä ovat fysikaalisesti mahdottomat tai äärimmäisen epätodennäköiset tapahtumat, kuten ohiajavan kelkan aiheuttama lumivyöry.
Viides, jo täällä tiedostettu ongelma, on lausahdusten monet tulkinnat. Löydettiin kiinni ahkiosta, suksilla oltiin liikkeellä, mentiin koordinaatteihin, olivat reitillä. Kuudes ongelma ovat henkilöt, jotka a) viisastuvat näistä päättelyn virheistä hitaasti, b) eivät viisastu ollenkaan, tai c) periaatteesta puolustavat oikeuttaan olla viisastumatta. Seitsemäs ongelma ovat deus ex machinat, jotka ovat itsessään epäuskottavia, mutta blokkaavat parempien selitysten etsimisen. Kuten se, että tuuli heitti heidät kuruun. Kahdeksas ongelma ovat absurditeetit, kuten että tuuli vei vaeltajia johonkin, mutta he eivät ymmärtäneet niin käyvän. Ja yhdeksäs taas on rinnasteinen viidennelle, että itse käytetään sellaisia ilmaisuja, jotka kuulostavat tietäviltä pelkän epämääräisyytensä vuoksi. Kuten että "tuuli pakotti" heidät johonkin. Kymmenes taas on hämäävät attribuutiot. Kuulostaa ihan erilaiselta sanoa, että "vaeltajat päättivät hakea suojaa tuulelta menemällä kuruun" kuin "tuuli pakotti heidät kuruun". Siinä verhotaan henkilöiden päätös tuulen päätökseksi.
Yhdestoista on asiaan taustalla liittyvien henkilöiden ajatusten olettaminen. Kuten se, että keksitään tyhjästä, mitä perheen isän olisi pitänyt tietää tai ajatella vaelluksen edistymisestä. Tai että mitä hän todellisuudessa tiesi tai ajatteli. Se, miten hän käsitti vaimonsa tilanteen ja kyvyt selvitä tilanteessa, tai omat mahdollisuutensa tai edes syynsä vaikuttaa tilanteen kehittymiseen. Tässä on kyse oikeasti siitä, että jokainen toimii oman kokemuksensa ja itsensä saatavilla olevan tiedon perusteella. Tämä on väistämätön elämän tosiasia, jonka tunnustaminen ei ole mikään myönnytys isää kohtaan. Päinvastoin moni täällä kirjoittelee jonkin hybriksen vallassa ja luulee, että on olemassa joku oikea asioiden kokemisen, tietämisen ja tekemisen tila, jossa tämän isän olisi pitänyt kyetä soittamaan apua ajoissa tai määräämään vaimo ja poika pois tunturista. Tai isän tilalle kuka vain perheen sukulaisista. Se ei ole pelkkää jossittelemista tai syyllistämistä. Vaan pohjimmiltaan virheellinen käsitys todellisuudesta, että olisi olemassa joku "täydellisyyden taso", josta isä olisi voinut "etähallita" koko vaellusta. Ja viimeisenä oletukset siitä, miten hotelli Pallaksen vastaanotossa oli vastattu ja reagoitu puheluun, jota kukaan ei nykyisten tietojen mukaan koskaan soittanut.
