Doris Watson kirjoitti: La Helmi 24, 2024 1:38 pm
Romahduksella tarkoitin tuon surmayön tapahtumia jossa R:n kontrolli petti niin että moukaroi vaimonsa hengiltä. Ilmeisesti ei aiempaa fyysistä väkivaltaa mutta eihän sekään satavarmaa. Ainakaan V ei ole ollut mustelmilla tms koska ystävät takuulla olisivat kiinnittäneet huomiota.
Romahdukseen ja itse asiassa kai pitkäaikaiseen vakavaan mielenterveyden sairauteen puolustus vetoaa. Mitkä ovat todisteet?
Tracy, D. K., & Rix, K. J. B. (2017). Malingering mental disorders: clinical assessment. *BJPsych Advances*, 23(1), 27–35. doi: 10.1192/apt.bp.116.015958. kirjoittavat oireiden teeskentelystä ja siihen liittyvistä haasteista mainiten, että se on erityisen haastavaa jos tutkimuksia ei tehdä huomioiden teeskentelyn mahdollisuus. Onko se huomioitu? Ehkä mielentilatutkimuksessa, mutta ennen sitä?
Suomennos vain sinne päin.
Teeskentely on epärehellistä ja tahallista oireiden tuottamista. Se voi aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia, koska arviointi poikkeaa normaalista käytännöstä, ja se voi altistaa kliinikot lääketieteellis-oikeudellisille haasteille.
Malingering is the dishonest and intentional
production of symptoms. It can cause considerable
difficulty as assessment runs counter to normal
practice, and it may expose clinicians to testing
medicolegal situations. In this first part of a two-
article review, we explore types of psychiatric
malingering and their occurrence across a range
of common and challenging scenarios, discussing
presentations that may help delineate true from
feigned illness. A framework is provided for
undertaking an assessment where malingering is
suspected, including recommendations on clinician
approach, the use of collateral information, and
self-evaluation of biases. The uses, and limitations,
of psychometric tests are discussed, including
‘general’, malingering-specific and ‘symptom
validity’ scales.
LEARNING OBJECTIVES
• Understand the challenges of determining ‘real’
from ‘malingered’ symptomatology across a
range of psychiatric conditions
• Have a rational strategy for approaching a clinical
assessment where malingering is suspected
• Appreciate the role and limitations of various
psychometric tests that can be used in such
assessments
Ei kai ole väärin pohtia diagnostiikkaa, kun kyseessä olevassa tapauksessa on paljon omituisia piirteitä ja koska henkilö ei myöskään hakeutunut hoitoon ja kieltäytyi noudattamasta psykiatrinsa neuvoja. Hän ikään kuin jättäytyi oireidensa vangiksi. Siksikö, että oli liian masentunut tehdäkseen mitään?
Syvästi masentunut ei vietä mukavia iltoja puolison kanssa, koska on vain itseinhoa ja mustaa. Makaa sängyssä. Kuitenkin surmaa edeltävän hän oli kai kertonut oleen sellaisen.
Syvästi masentunut ei suunnittele ikkunoiden pesua. Tietää, ettei jaksa. Tietää, että jokaisesta likaviivasta masentuisi lisää: en osaa tätäkään. Hän lähti Lasol-kaupoille.
Syvästi masentunut ei saa itsestään irti siivousurakkaa (ei juuri mitään) eikä jälkien peittelyä, väitän ettei edes lääkittynä tai jos yrittäisi, se olisi niin outoa käytöstä, että pistäisi silmään.
Sitä en tiedä mitä syvästi masentunut tekisi, jos rakkain ja ehkä ainoa läheiskontakti kuolisi. Sen luulisi olevan viimeinen naula omaankin arkkuun, koska epäonnistuu kaikessa, ihan kaikessa. Itsesyytökset ovat syvän masennuksen ytimessä eikä syvästi masentunut näe mitään syytä elää vaikka läheiset olisi elossa saati että ei ja jos omasta syystä ei.