4v. pojan törkeä kuolemantuottamus 8.6.2023 Joensuu, äidille ja isäpuolelle ehdotonta

[Maurae85]

^^ Samoilla linjoilla teidän kahden kanssa.
Uskon myös, että Muusa viitannut tuolla kommentillaan, ettei Sebu voi tehdä mitään noin sairasta, juurikin tuohon moppaukseen. Jotenkin kuulen korvissanin, kun Muusa saapuu kotiin, miten tämä Sebu höyrypäissään lesoo näyttäneensä vähän moppia, että saipahan opetuksen tms.

[Irhamunfo]

Lapsella ollut pelko, kipu, nestehukka ja kuume -》varmasti korkea syke. Sitten äiti tarjonnut vielä energiajuomaa (?!?!?). On ollut kova paikka pienelle sydämelle. Ja siis, kuka muutenkaan tarjoaa pienelle lapselle, jolla ilmeisesti uniongelmia, energiajuomaa illalla?? Vaikka olisi kuinka adhd (sitä kai lapsellekin spekuloitu), niin on kyllä älytöntä.

Kyllä on mennyt pieleen ihan kaikki. Apua ei ole varmaan uskaltanut illalla hakea, kun pelkäsi, että lapsi otetaan pois, kun palovammat nähdään. Olisiko lapselle käynyt pissavahinko ja Sebu pessyt lattiaa mopilla ja kiukuissaan rankaissut sillä lasta.

Voi, kun tuo äiti olisi soittanut illalla apua. Lapsi olisi ehkä otettu pois ja olisi vielä elossa.

[Jokukukavaan]

Selvästi Muusan on helpompi elää tämän teon ja Milon kidustuskuoleman kanssa kuin sen kanssa että olisi soittanut Milolle ambulanssin ja antanut hänen elää jatkossa turvallisessa perheessä ja toipua traumoista Muusan äitiyden ajalta.

Milolta vietiin elämä. Helpompaa Muusalle että Milo kuoli. Istua pari vuotta kakkua ja vapautua. Ei tarvitse kertoa totuutta Milon kokemuksista - voi valehdella että aurinkoinen, iloinen lapsi eli hyvän elämän kaatuillen potkulaudalla ja sitten sattui pieni vahinko vain keskiviikkoisena kesäpäivänä 7.6 ja ihan vahingossa vain aurinkopoika kuoli. Enkä tiedä yhtään edes äitinä mitä sille tapahtu.

Olisihan se huostaanottoprosessi/pahoinpitelykuulustelut ja oikeudenkäynti ollutkin IHAN KAMALA kun ois pitäny lasulle ja poliisille kertoo mitä Milolle on tehty ja todistella omaa paskaa vanhemmuutta. Ja Milokin ois päässyt kertomaan mitä hänelle on tehty.

Eihän tää kerro mistään muuta kuin että helpompi oli Muusalle että Milon henki sammuu ja salaisuudet jäävät kuulematta.

[Jenku]

Siellä on niin monta muutakin lapsensa tappanutta, tai vähintään lastaan kaltoinkohdellutta akkaa, ettei ne kaltaiselleen tee mitään. Päinvastoin - veikkaan, että pikemmin löytyy ymmärtäjiä ja monta olkapäätä, jota vasten tihrustaa niitä itsesäälikyyneleitä, kun "joutuu" nyt parhainta nuoruuttaan siellä tuhlaamaan. Viaton tyttöriepu.

Tätä itsekin pelkään et lähinnä sympatiaa tiedossa, tuo akka kun osaa vielä uhriutua taitavasti... Valehteli kuulusteluissakin silmät suut täyteen.
Isien puolella toivon et Sebu liukastuu saippuaa ja se johtaa erinäisiin tapahtumiin. Me isät kun usein lapsiaan rakastaa oikeasti. Ei toki niin paljon et se sais muutoksen elämäntavoissa aikaan...

Mut on tämä kyllä. Nämä kaksi hapentuhlaajaa, etenkin tuo vuoden synnyttäjä, pääsevät aivan liian vähällä kun kopissa jo olleet. Myysseli pääsee viettämään mamman kanssa oikein perhejoulua viettämään krokotiilinkyynelin... Ja mamma ottaa avosylin vastaan kun "ei mun tyttö...".

Anteeksi, Milo, ettet saanu oikeutta.

[Jokukukavaan]

Milo 4v. Paino n.10 kiloa ??? Eikä kukaan ole kiinittänyt asiaan huomioita?

Varmaan on, tai sitten ei. Selitetty hyvin, kuten mustelmatkin?
Milo oli syntynyt keskosena. Vaikuttiko sitten kasvuun, oliko jotakin muuta häikkää, mitä me emme täällä tiedä.

Eikös Milo ruumiinavauksen mukaan ollut ihan terve lapsi. Varmasti olisi tällainen kasvuhormonin puute esim siinä saatu selville etenkin kun huolena oli riittävä ravitsemus myös?

[lukutoukka]

Tämä M on ollut ihan hukassa sekä itsensä että vanhemmuutensa kanssa. Hän ei ole onnistunut löytämään paikkaansa itsenäisenä aikuisena, joka voi tehdä päätöksiä sekä itsensä että lapsensa elämän turvallisuuden suhteen. Hän ei ehkä ole ymmärtänyt täysin niitä voimavaroja, joita esim lastensuojelu tai sossu voi hänelle tarjota pulmatilanteissa ratkaista asioita.

Hän on luottanut tähän huumediileriin. Hän on luottanut, että hyypiö auttaa Miloa ja häntä viime kädessä. No, se viime käsi tuli.

[JudgeCooper]

Kun on valintoja tehty, siitä on sitten usein seurauksia. Myös välinpitämättömyys on valinta. Kaikki sepittelyt keissiin osallisten tahoilta ja pikkupyykkäreiltä ovat turhia ja pitkittävät prosessia hyväksyä tapahtuma saastojen sekoiluna. Tässä vaiheessa on ensisijaisesti kyse saada Milolle oikeutta, ei enää pestä saastaa, Ei puhdistu.

[greenmuffin]

Kun ETP:ssä mainittiin sivulla 47 se ettei Milo ollut suostunut juomaan särkylääkettä ja kuoli nestehukkaan ja palovammoihin yöllä niin olisiko tuo juomattomuus voinut johtua kenties siitä, että kun SubuSebu ei suostunut viemään vessaan pissalle ja ne tulivat alle niin sen jälkeen tuli höyrymopista ja enää ei sitten huvittanut juoda myöhemminkään, ettei tule pissaa?

Nii no mä mietin kans et eikös sieltä sängystä löytynyt vielä ulostetta ensihoitajien saapuessa paikalle, joten jos Milo oli vielä hengissä silloin, kun vahinko tuli niin ei varmana uskaltanut sanoa siitä pelkäen uutta moppikäsittelyä.

[Kotietsivä]

Anteeksi,olen seurannut ketjua,mutta ihan jokaista viestiä en nyt ala kelata,kun mietin,että minne se ”velipoika” on hävinnyt?

Jossain vaiheessa oli täällä kovin kommentoimassa kaikkien ”työ- ja treenikiireidensä” keskellä.

Jos ja kun olet linjoilla,niin mitäs nyt sitten?

[greenmuffin]

Lapsella ollut pelko, kipu, nestehukka ja kuume -》varmasti korkea syke. Sitten äiti tarjonnut vielä energiajuomaa (?!?!?). On ollut kova paikka pienelle sydämelle. Ja siis, kuka muutenkaan tarjoaa pienelle lapselle, jolla ilmeisesti uniongelmia, energiajuomaa illalla?? Vaikka olisi kuinka adhd (sitä kai lapsellekin spekuloitu), niin on kyllä älytöntä.

Kyllä on mennyt pieleen ihan kaikki. Apua ei ole varmaan uskaltanut illalla hakea, kun pelkäsi, että lapsi otetaan pois, kun palovammat nähdään. Olisiko lapselle käynyt pissavahinko ja Sebu pessyt lattiaa mopilla ja kiukuissaan rankaissut sillä lasta.

Voi, kun tuo äiti olisi soittanut illalla apua. Lapsi olisi ehkä otettu pois ja olisi vielä elossa.

Elossa ainakin olisi. Eikös ne lääkärit arvioineet, että jos olisi saanut apua, niin Milo olisi selvinnyt. Eli Milon selviytyminen jäi lopuksi yhden puhelinsoiton päähän. Mut onhan se nukkuminen ja huumebisnes tärkeämpiä asioita kuin ihmishenki.

[Näin se vain on]

Siellä on niin monta muutakin lapsensa tappanutta, tai vähintään lastaan kaltoinkohdellutta akkaa, ettei ne kaltaiselleen tee mitään. Päinvastoin - veikkaan, että pikemmin löytyy ymmärtäjiä ja monta olkapäätä, jota vasten tihrustaa niitä itsesäälikyyneleitä, kun "joutuu" nyt parhainta nuoruuttaan siellä tuhlaamaan. Viaton tyttöriepu.

Tätä itsekin pelkään et lähinnä sympatiaa tiedossa, tuo akka kun osaa vielä uhriutua taitavasti... Valehteli kuulusteluissakin silmät suut täyteen.
Isien puolella toivon et Sebu liukastuu saippuaa ja se johtaa erinäisiin tapahtumiin. Me isät kun usein lapsiaan rakastaa oikeasti. Ei toki niin paljon et se sais muutoksen elämäntavoissa aikaan...

Mut on tämä kyllä. Nämä kaksi hapentuhlaajaa, etenkin tuo vuoden synnyttäjä, pääsevät aivan liian vähällä kun kopissa jo olleet. Myysseli pääsee viettämään mamman kanssa oikein perhejoulua viettämään krokotiilinkyynelin... Ja mamma ottaa avosylin vastaan kun "ei mun tyttö...".

Anteeksi, Milo, ettet saanu oikeutta.

Vantaan vankilan matkasellimurhan jälkeen vankiloiden henkilökunta tekee kaikkensa ettei toista tapausta tule. Isäpuolella tuskin on mitään hätää vankilassa.

[maijala_b]

Näkyy tuo esitutkintapöytsikän linkki/pilvipalveluun lataus vanhentuneen nyt. Olisko mahdollista, että joku lataisi sen uudelleen luettavaksi? Nimimerkillä sivulla 260 menossa

[Alexis]

Iltalehti Plussassa juttua Milosta. Harmi kun maksumuurin takana.

Minun mielestä tässä on syyllisiä tasan tarkkaan kaikki ne jotka on tienneet millaisissa oloissa Milo elää ja asuu. Ei ole näköjään ihmislapsen henki minkään arvoinen.

Muusalle sanoisin että Häpeä! Kannoit tätä lasta sisälläsi, hän on osa sinua. Et sen vertaa välittänyt edes lapsen viimeisinä hetkinä tarkistaa että onko kaikki hyvin, vaan pieni tuskainen ja kipeä lapsi passitettiin yksin paskaiseen sekaiseen huoneeseen nukkumaan ja se vitun sekakäyttäjä vielä kurkkaamaan että on "kunnossa" Vaikka olisit kuinka autistinen tai jälkeenjäänyt niin jopa vammainen ihminen näkee milloin toinen kaipaa pikaista apua, tässä tapauksessa palovammoihin. Miksi helvetissä olet kuvannut palanutta lasta ja jättänyt asian siihen. Kaljan hakeminen siskolle oli vielä tärkeämpää kuin katsoa se oman lapsen kunto. Kyllä 22-vuotias on täysin lapsi ja tässä se todistetaan. Etenkin tämä Rissanen kumppaneinensa ovat älyllisesti alikehittyneempiä kuin merenpohjan alkukantaisimmat eliöt.
Nyt menen tekemään langasta pienet nuket mitkä pistelen täyteen neuloja.

Juu itse luin tuon Iltalehden jutun ja täytyy sanoa että ei voinut lukea itkemättä. Etenkin kun kuvaillaan miten Milo oli päiväkodissa iloisena ja innostuneena mennyt äitiään vastaan ja saanut äidiltään vain huutamista ja raivoamista vastineeksi.

Yhdellä läheisimmistä ystävistä on samanikäinen lapsi kuin Milo oli ja olen hänelle ollut lapsenvahtina, yksinhuoltaja kun on ja monta kertaa myös vienyt/hakenut päiväkodista ja kuin hänkin on aina juossut ilolla vastaan kun päiväkodista on tultu hakemaan niin....ei voi vaan käsittää miten joku voi lastaan kohdella noin tai antaa tapahtua sitä mitä Milolle kävi. Omia lapsia siis ei ole mutta jokatapauksessa hän on itselleni kuin kummilapsi. Ja kun miettii mitä samanikäinen Milo on joutunut kärsimään niin en oo samanlaista surua ja raivoa tuntenut aikaisemmin, vaikka onhan näitä toki tapahtunut aiemmin kuten Vilja Eerikan kohdalla. En vaan pysty ymmärtämään sitä täydellisestä empatian puutetta että pienelle lapselle

Tämmösissä tapauksissa mielestäni ainoa oikea rangaistus olisi elinkautinen ilman mahdollisuutta mihinkään valituksiin tai armahduksiin kun lapseen kohdistuvasta, kuolemaan johtaneesta rikoksesta on kyse. Ihan hemmetin väärin että "kun ei ole kurittamaan tappamistarkoituksessa" niin tulee lievempi tuomio.

Toivon vaan että ihan jokainen joka on tätä uutisointia seurannut pitää omista läheisistään huolta, jokainen tämmöinen tapaus on aivan liikaa ja jokainen lapsi on ansainnut onnellisen ja turvallisen kodin ja lapsuuden. Ja vaikka päävastuussa on aina lapsen vanhemmat niin etenkin jos tietää jonkun joka on yksinhuoltaja ja jolla on tavalla tai toisella vaikeaa niin kyllä silloin meistä jokaisella on vastuu ainakin kysellä kuulumisia ja tarvittaessa auttaa.

[Neonataali]

Mielestäni vastuu työntekijällä on ensisijainen ja viimesijainen vastuu lapsen asioissa. Mielestäni suhteen luominen asiakaslapseen on tärkeää.

Puhutaan lapsen koko elämästä. Päätöksistä, jotka tulevat vaikuttamaan lapsen koko loppuelämään, hyvässä ja pahassa. On todella väsyttävää kuunnella loputonta itkuvirttä resursseista ja rakenteista. Sen nyt tietää tasan tarkkaan jokainen edes etäisesti alaa seuraava henkilö. Sinne alle hukkuu se lapsi.

Vaikuttaa kuin alalla olisi henkilöitä, joille lapsen edun ajaminen on hämärtynyt. Että se ei enää nousekaan kirkkaimmaksi tehtäväksi siellä loputtomien kirjaamisten ja täppäämisten ja palavereiden seassa.

Ei kertakaikkiaan mahdu ymmärrykseen minulle alan ihnisenä, että joku toinen alan ihminen esittää, että ei se lapsen tapaaminen ole niin tärkeää, että eikö sen voisi tehdä joku muu taho. Mielestäni on kyse jostakin niin perustavanlaatuisesta osasta lastensuojelun sosiaalityöntekijän työtä, että sitä osaa ei vaan voi siirtää toiselle. Sellaista se on, kun on virkavastuussa toisen ihmisen elämästä ja käyttää julkista valtaa. Sitä samaa asemaa ei ole kuitenkaan vaikkapa sillä perhetyöntekijällä tai sosiaaliohjaajalla.

Sosiaalityöntekijöillä on varsinaisen asiakastyön lisäksi laillinen velvollisuus tuoda esille mm. niihin resursseihin ja rakenteisiin liittyviä epäkohtia. Sosiaalihuoltolain 7§ säädetään rakenteellisesta sosiaalityöstä. Harmin paikka jos sinua tämä ”loputon itkuvirsi” väsyttää.

Itse näen, että työn kehittyminen ei voi pohjautua idealistiselle hattaralle, vaan sen on pohjauduttava faktoihin. On helppo sanoa, että pitäisi saada luotua lapseen luottamuksellinen suhde ja ilmapiiri jossa lapsi uskaltaa kertoa vaikeuksistaan. Jos siitä jää täysin puuttumaan tietopohja niistä reunaehdoista joissa työtä tehdään, se ei johda mihinkään muuhun kuin juuri tällaiseen kiukkuiseen nenän tuhisteluun netissä. Miksi ei vaan ”mennä ja luoda sitä suhdetta”. Niinpä.

Jos saisin seuraavan kuukauden käyttää pelkkiin lasten henkilökohtaisiin tapaamisiin ja niiden kirjaamiseen, pystyisin tapaamaan jokaisen lapsen ehkä kahdesti sen kuukauden aikana. Samalla en sitten muuta tekisikään.

Mua väsyttää paljon enemmän tämä loputon itkuvirsi, jossa lastensuojelun 30 vuoden aikana täydelliseen umpikujaan ajettu tilanne yritetään työntää rivityöntekijöiden syyksi.

Mitä ratkaisuja sulla taotao on tarjota? Toimivaksi havaittuja käytäntöjä? Paheksuntasi olet ilmaissut, mutta yhtään kehittävää ehdotista en ole nähnyt.

Paheksuntaa? No, jos haluat sen niin ilmaista.

Olen korostanut lapsen tapaamisen tärkeyttä, sanonut, että laki antaa mahdollusuudet toimia ja kerätä tietoa, esim. rekisteritietoja.

Sanoin myös, että lastensuojelu on tämän lapsen kohdalla epäonnistunut ja hyvin todennäköisesti virheitä on tehty. Mielipiteeni on, että kun lastensuojeluasiakkuudessa oleva lapsi kuolee väkivallan seurauksena, on lastensuojelu epäonnistunut suojelutehtävässään.

Olen sanonut, että realiteetit ovat mitkä ovat, ja siitä huolimatta jotkut asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset. En tällä foorumilla lähde syvällisemmin keskustelua aiheesta käymään, koska ei tänne taida kuulua.

Ei tietenkään kokonaisuus ole yhden rivityöntekijän syytä. Mutta jos käyt lukemassa kollegoiden keskustelua tuolla toisaalla, niin johan siellä näet, miten eri tavalla lastensuojelua toteutetaan ympäri Suomen maata, ja miten eri tavalla lakia tulkitaan. Joissakin mielestäni aivan perusasioissa.

Enkö minä hetki sitten laittanut sen Lastensuojelun Keskusliiton johtajan jutun, missä oli hyvin tiivistetty asioita.

Vaikka se kohta 4. Oppia virheistä. Miten opitaan virheistä?

Ei siis ehdotuksia. Selvä juttu, että maalaisjärjen mukaan jotkut asiat on tärkeämpiä kuin toiset. Laki ei kuitenkaan laita velvollisuuksia tärkeysjärjestykseen, vaan kaikki tehtävät on hoidettava. Yhtäkään työtehtävää ei ole säädetty kiireettömäksi; tehtävistä pitää suoriutua joko välittömästi, kiireellisesti, viivytyksettä tai lain sanelemassa määräajassa.

Miten opitaan virheistä, tutkimalla tapahtunut läpi ja käymällä avointa keskustelua. Jatkamalla ”itkuvirttä resursseista ja rakenteista”. Tuomalla aktiivisesti esille kentällä havaittuja epäkohtia, joita edelleen riittää. Yksi keskeisimmistä haasteista on ihan siinä, että työ on samaan aikaan päivystysluonteista ja suunnitelmallista. En äkkiä keksi missä muussa tehtävässä edes yritettäisi tähän revetä.

[tuskainen]

Anteeksi,olen seurannut ketjua,mutta ihan jokaista viestiä en nyt ala kelata,kun mietin,että minne se ”velipoika” on hävinnyt?

Jossain vaiheessa oli täällä kovin kommentoimassa kaikkien ”työ- ja treenikiireidensä” keskellä.

Jos ja kun olet linjoilla,niin mitäs nyt sitten?

Velipoika on nyt piilottanut facen kaverilistankin ja julkaisut, sillä on varmaan kans paha mieli kun me tänne kirjoitetaan kaikkee tyhmää josta koko lähi suku on pakottanut mielensä.