Kuulustelupöytäkirja taisi olla esillä noiden poliisien havaintojen osalta muutama sivu sitten. Median tiedoissa näin ensimmäiseksi sen, että poliisi oli havainnut Tn kasvojen punoittaneen eikä siihen ollut uutisoinnissa liitetty päätelmää, että olisikohan itkenyt. Tuosta kuulustelupöytäkirjan tiedosta - näytti itkettyneeltä (vai miten oli ilmaistu) - olin yllättynyt, että oliko tosiaan itkenyt. On ristiriitinen tieto. Toki kaikki voi "mennä yli" murhaajallakin, kun on tehnyt fyysisestikin rankan työn (murha ja ensivaiheen paketointi, siivous), eikä todennäköisesti ollut nukkunut yhtään pe 16.12. vasten yöllä. Itku voinut tulla ihan kaikesta rasituksesta ja väsymyksestä? Ei oikein sovi kuvioon, että olisi itkenyt sitä, mitä tuli tehtyä.keijo_kaleva kirjoitti: Pe Maalis 08, 2024 9:48 am Niin. Julkisuuteen on annettu tietoja niukasti. Kuitenkin olisi hyvä pitää mielessä, että
kun taasTodistajalla on velvollisuus pysyä totuudessa esitutkinnan aikana ja oikeudessa. Todistajan on myös kerrottava oikeudessa kaikki, mitä hän tietää käsiteltävästä asiasta
https://jarkkomannisto.fi/blogi/oikeus- ... juttuihin/
Ei ole myöskään mitään velvollisuutta puhua totta lääkärissä käydessään. Esitiedoilla voi myös harhauttaa lääkäriä. Silloin tietysti hoito vaikeutuu, mutta jos tarkoituskaan ei ole saada apua väittämiinsä oireisiin, se ei haittaa. Voi olla vaikka, että kertoilee omiaan, ei sitoudu hoitoon, ei syö määrättyjä lääkkeitä, vaan muita, ei vaihda ehdotettua työnkuvaa, ei hakeudu terapiaan yms.Esitutkinnassa sinulla on oikeus valita miten haluat asiaa kommentoida. Mikäli asiasta on riittävän isolla todennäköisyydellä mahdollista päästä suoraan ja nopeasti eroon, niin tällöin kannattaa ns. laulaa kuin satakieli. Rikoksesta epäilty on oikeutettu olemaan täysin passiivinen ja voi halutessaan jopa valehdellakin, mutta tämä ei useinkaan ole paras mahdollinen tapa hoitaa asia.
Vaikeissa ja monimutkaisissa jutuissa on tavallista, että hylkäävät tuomiot voivat olla viime kädessä pienistä seikoista ja hyvästä asianajosta kiinni. Tämä korostuu erityisesti tilanteissa, joissa olet aiheettomasti syytettynä tai kyseessä on kovin tulkinnanvarainen tapaus.
Omien valttikorttien paljastaminen liian aikaisessa vaiheessa voi pahimmillaan tehdä puolustautumisen mahdottomaksi. Rikoksesta epäillyn ei siis tarvitse eikä etenkään kannata myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen.
Lisäksi mitä kirjaukseen "itkuisen näköinen" tulee, on se pelkkää havaintoa tulkitsevampi, johtopäätöksen omainen. Luulisi, että pitäisi kirjata havaintoja objektiivisemmin, kuten kasvot punakat, silmät turvonneet, silmäkulmassa haavaumia tms. Itkuisuudessa tuntuisi alitajunta tehneen töitä ja yhdistäneen asiayhteyden ja havainnot: valvoneena ja pitkin yötä surman jälkiä siivonneena ei kenenkään keski-ikäisen naama ole parhaimmillaan, mutta kun siihen empaattisena poliisina itse liittää ajatuksen, että tuon raukan puoliso on kadonnut, syntyy ajatus itkuisesta, joka siis ei kuvaa ulkonäköä itsessään, vaan sisältää myös epäilyn mahdollisesta syystä objektiivisten havaintojen taustalla.
Useamman poliisin ehti kohdata. Useampia mainintoja on. Toisissa vain havaintoja, toisissa tulkintaa mukana.
Kuka tahansa voi valehdella lääkärilleen esitiedoista alkaen, siis niistä alkaen, jotka eivät ole vielä siihen mennessä potilasijakirjoissa.
Ketjun psykiatrit osaavat vastat, miten hyvin he arvelevat psykiatristen potilaiden valehtelun onnistuvan. Miten hyvin esitiedot vastaavat tai eivät vastaa hvaintoja, joita psykiatri tekee potilaasta vastaanotolla.
Miksi kukaan valehtelisi lääkärille, jolle on varannut ajan saadakseen apua?
Oman alaani rinnakkaisella lääketieteen alalla, lastentaudeilla olen sivusta seurannut kahta eri tapausta, joissa varsin pienen lapsen äiti keksi lapselleen oireet (Munchausen by broxy) - oli aika vaikeita juttuja.
"Itse aiheutettujen häiriöiden ryhmään kuuluu myös lapselle sepitetty tai aiheutettu sairaus (syndrome Munchausen by proxy). Siinä lapsen sairaus on huoltajan - yleensä äidin - sepittämä tai aiheuttama."
Muuten tietysti lastensairauksien erikoisaloilla ovat vanhemmat / huoltajat niitä, jotka ensin joutuvat tulkitsemaan pienten lasten oireita, jotka sitten lääkärille kertovat.
T ei ollut sitoutunut hoitoon. Hän olisi tarvinnut sellaisen hoitavan psykitrin, joka olisi ollut ehdoton siinä, että hän määrää lääkkeet, kirjoittaa reseptit niistä. Kun olisi ollut varmasti mahdollista sopia, että T voi soittaa käyntien välillä, jos esim. tulee lääkkeestä sivuvaikutuksia. Luulen, ettei T ollut tämän psykiatrin vastaanotolla ensimmäinen kollega, joka hoidellut kuitenkin itse samanaikaisesti lääkitystään. Ja kuulemma aikuispotilaiden kohdalla muutenkin melko tavallista, että lopettavat kesken lääkityksiä esim. sivuvikutusten vuoksi.
Tuosta ehdotuksesta vaihtaa työtä / työnkuvaa olisi mielenkiintoista kuulla, oliko psykiatrilla joku ehdotus, mihin ihmeeseen olisi voinut työnsä vaihtaa? Yksityislääkärinä ollut kuitenkin mhollisuus täysin itse säätää potilastyön määrää. Opetustyöhökö? - oli jo lipunut pois HUS:sta ilmeisesti useampi vuoksi sitten (milloin?)
Terapian osalta - riippuen masennuksen asteesta. Vaikean masennuksen aikaan ei kykene etsimään terapeuttia, keskivaikeassa onnistuu. Varmaan olisi löytänyt sopivan terapeutin. Nyt se on liian myöhäistä. Tästä ollut ketjussa aika paljon keskustelua. Oliko kynnys terapiaan liian korkea? Ajatteliko, ettei terapia auttaisi? Onkohan kertonut oikeudessa mitään tästä ja työn vaihto - ehdotuksesta. Siis onko niistä kysytty?
