Kirjoittelin vuonna 2005 joitakin kommentteja Suomi24-foorumin Islam-palstalle. Aloin ihmettelemään kun sieltä katosi keskustelunavaus toisensa jälkeen sellaisella tahdilla, ettei mitenkään voinut olla niin että joku ihminen olisi niitä työkseen poistanut. Vähän kuin olisi joku kone automaattisesti poistanut kaiken sitä mukaa kuin sinne kirjoitti. Jostain syystä kuitenkin sain päähäni valittaa palstan modesta (sheriffiksi siihen aikaan kutsuttu) foorumin ylläpidolle. Tälle sheriffille itselleen en sanonut mitään. En häntä haukkunut, en riidellyt hänen kanssaan, en kertakaikkiaan sanonut hänen suuntaansa mitään. Valitukseni myöskään ei mielestäni ollut asiaton, vaan ihmettelin muistikuvani mukaan sitä että miten sieltä nyt kaikki katoaa simsalabim.
Sain ylläpidolta kiukkuisen viestin että olen haukkunut Islam-palstan sheriffiä, ja siitä hyvästä saan viikon bannin.
Taisi olla elämäni ensimmäinen banni netissä. Olin aivan äimänkäkenä että WTF. Mutta tämä hyvin kuvastaa sitä millaisia outouksia islamiin liittyy Suomessa. Jostain kumman syystä varsinkin naisista löytyy kiivaita muslimikaveriensa ja ylipäätään muslimien puolustelijoita, ja jälki on sen mukaista. Minulle on täysin käsittämätöntä että minkäänlainen tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus, tai edes ihmisoikeudet ja vapaus jne. ei kiinnosta näitä faneja millään tavalla.
Sen huomasi siitäkin että eräässä vasemmalle päin kallistuneessa keskusteluryhmässä ei yksikään nainen ikinä tehnyt minkäänlaista jesidinaisia puolustavaa aloitusta tai kommenttia, mutta sitten kun Isis-äideille tuli hätä käteen tai paska kaapuun, niin kyllä sitten alkoi ulina ja marina miten näitä naisia pitää auttaa, eikä missään nimessä saa erottaa heitä lapsistaan (huutomerkki huutomerkki). Taisipa joku väittää psykologin tai minkä lie psykon todenneen että lapsille kamalinta on tulla erotetuksi äidistään.
Niin. Varmaan silloinkin kun äitee on työntänyt 13-vuotiaan tyttärensä Isis-soturin panopuuksi.
Välillä en ole aina osannut päättää inhottaako minua enemmän suvakit, vai islamistit.
