Erityislasten ja -nuorten kanssa töitä tehneenä voin ainakin osittain vahvistaa tuon käsityksen tyypillisestä psykopatiapiirteisestä lapsesta. Haluaisin itse korostaa yhtä varoitusmerkkiä, joka oman kokemukseni mukaan vain harvoin johtaa harhaan: tuollainen lapsi valehtelee. Usein, taitavasti ja vailla mitään omantunnon tuskia. Ja usein ihan vain huvikseen, ilman mitään hyödyn tavoittelua. Kiinni jäämiseen hän ei reagoi oikeastaan mitenkään, kohauttaa olkiaan ja jatkaa samaa rataa. Vaikka lapsilla ei voida diagnosoida psykopatiaa, niin kyllähän tietyt varoitusmerkit ja käyttäytymisen piirteet ennakoivat aika luotettavasti tulevaa kehitystä siihen suuntaan. Tuo patologinen valehtelu on mahdollista tunnistaa jopa leikki-ikäisillä.dazu kirjoitti: ↑Pe Huhti 05, 2024 9:30 am Täällä on ollut keskustelua siitä, että miten kiusaamiseen voisi puuttua. Olen tästä aikaisemminkin kirjoittanut, että Suomeen tarvittaisiin kokonaisvaltainen lainsäädännön uudistaminen siten, että lainsäädäntöön otettaisiin mukaan "saalistajamainen" muoto kaikista rikostyypeistä koventamisperusteeksi ja, että tätä "saalistajamaisuutta" jatkettaisiin sitten rikostyyppien lisäksi myös mm. työpaikkakiusaamiseen ja koulukiusaamiseen, sekä esimerkiksi politiikan tekemiseen.
Eli, jos mä nyt väännän rautalangasta, niin rikoslainsäädännössä tulisi olla esim. törkeän pahoinpitelyn rinnalla saalistajamainen törkeä pahoinpitely, missä eroavaisuutena on se, että tekijän voidaan katsoa valinneen uhrinsa saalistajamaisesti siten, että tekijällä on ensin ollut päässään rikos ja hän on sitten etsinyt uhrin, johon tämän rikoksen voisi kohdistaa. Sama homma raiskausrikoksissa ja henkirikoksissa. Tämä voitaisiin sitten laajentaa kiusaamisiin, jossa lainsäädännössä määriteltäisiin kiusaaminen "saalistajamaiseksi" toiminnaksi. Jos tämä saalistajamaisuus koskisi myös esim. vakavaa koulukiusaamista, niin vakavan koulukiusaamisen tapauksissa voitaisiin lainsäädäntöön vedoten ottaa kiusaaja, tai kiusaajat laitokseen.
Mitä tulee väkivaltaisiin lapsiin, niin kyllähän se on tiedossa, että etenkin, jos joku alle kouluikäinen pikkulapsi käyttää kovasti väkivaltaa ja toimii tunnekylmästi ja huiputtaa toisia lapsia, niin ne ovat niitä klassisia psykopatian merkkejä.
Monilla kommentoijilla on täällä mennyt todellisuus ja ääriliberaalit poliittiset seksifantasiat sekaisin. Semmoisia, kuin heikot sosiaaliset taidot omaavia kiusaajia ei tosielämässä juurikaan ole. Kiusaajat, etenkin psykopaattiset kiusaajat, ovat sosiaalisesti äärimmäisen taitavia ja yleensä kykenevät manipuloimaan aikuisiakin mennen tullen.
Meidän kulttuurissa on jo pitkään ollut sellainen sairaus, että normaalit ja empaattiset lapset kuvataan "sosiaalisesti jälkeenjääneiksi" ja psykopaattisia, tällaisia jotain Juha Valjakkalan tyyppisiä henkilöitä esitetään oikeanlaisiksi liberaalisen yhteiskunnan ihmisiksi. Valjakkalan kykyä siittää yli 30 naista elämänsä aikana voidaan sitten pitää standardina ja kaikkea sen alle menevää incelinä, sosiaalisesti vajavaisena ja joukkoampumisuhkana.
Yleensä, kun puhutaan kovasta väkivallasta vaikkapa 12-vuotiailla lapsilla, niin väkivallan tekijä on sosiaalisesti äärimmäisen taitava, ikätasoaan kymmenen kertaa taitavempi, psykopaattinen kiusaaja, joka on kulmakunnan suosituin lapsi. Aikuisina nämä ovat niitä, joille tulee facebook-julkaisuihin satoja tykkäyksiä.
Tällaisille paskoille kiusatun tökkiminen puukolla on mukavaa huvia. Ja ei, näiden kohdalla se puukolla tökkiminen ei kerro pahoinvoinnista, vaan siitä, että he tykkäävät tehdä sellaista. Ihan sama juttu on myös vaikka terveyskeskuslääkäreillä, kun he täysin tietoisesti jättävät syöpäpotilaan tutkimatta tietäen, että potilas kuolee kituen kotiinsa. Ei se terveyskeskuslääkäri siinä pahoin voi, vaan se saa A) vallantunnetta ja B) seksuaalista tyydytystä ja C) kiitosta aluehallinnolta siitä, että on toteuttanut säästötoimia käytännön tasolla. Aivan sama juttu on niiden poliisien kanssa, jotka sanovat joukkoraiskatulle 16-vuotiaalle tytölle, että "hei kuule tässä on viiden miehen sana sinun sanaa vastaan, että sinä itse halusit sitä seksiä, niin ei me voida tätä tutkia".
Kaikki ihmiset eivät pyri pohjimmiltaan hyvään, vaan noin 15% ihmisistä pyrkii menestymään toisten ihmisten kustannuksella. Juuri näiden tyyppien takia tarvitaan sen lainsäädännön uudistaminen, jossa otetaan huomioon saalistajamainen käyttäytyminen.
Jos ajatellaan sitä, että mikä on todennäköisyys sille, että psykopaattinen, sosiaalisesti äärimmäisen taitava ja kiero lapsi, joka käyttää täysin ilman kynnystä ja huvikseen erittäin raakaa väkivaltaa, joutuisi kiusatuksi, niin sanoisin, että todennäköisyys lähentelee nollaa.
Sen sijaan tiedän, että tällainen lapsi reagoi hyvin voimakkaalla väkivallalla, jos häntä jollain tavalla vastustaa, tai vaihtoehtoisesti hän pyrkii valehtelemalla ja manipuloimalla saamaan opettajat laittamaan kiusaamansa uhrit kuriin.
Voisiko sitten pahasti kiusattu 12-vuotias ryhtyä tällaiseen ampumiseen, niin mielestäni voisi ja onhan tällainen tapaus nähtykin Raumalla 1989. Tällöin kuitenkin kyseessä pitäisi olla todella ahdistava ja painostava ja myös pitkään jatkunut erittäin väkivaltainen kiusaaminen, kuten Rauman tapauksessa. Tällöin myöskin uhreiksi oli rajoittunut vain ne tietyt kiusaamiseen syyllistyneet tyypit. Tässä Vantaan tapauksessa tekijä on uhitellut myös täysin sattumanvaraisille vastaantulijoille kadulla.
Jokin tässä Vantaan jutussa nyt haisee, mutta en vielä tiedä, mikä se on. Jokatapauksessa pidän selvänä, että tässä ei ole Rauman keissin kaltainen juttu kyseessä, vaan, että tämä 12-vuotias on saanut toiminnalleen mallin muista kouluampumisista. Pidän myöskin selvänä, että tekijä ei ole ollut tällaisen painostavan väkivallan uhrina tässä uudessa koulussaan. Ehkäpä saamme lähitulevaisuudessa tietää enemmän.
Arvioisin, että tämä 12-vuotias on triggeröitynyt Vaasan tapauksesta, jossa 23-vuotias nainen saatiin kiinni joukkomurhan suunnittelusta.
Sekin voi olla mahdollista, että tämä poika on päättänyt tehdä tämän teon, saatuaan tällaiseen tekoon mallin ja hän on sitten käyttänyt jonkinlaista kevyempää kiusaamista aasinsiltana teon tekemisessä.
Siksi suhtaudun lähtökohtaisesti epäilevästi rikollisten kertomuksiin omista motiiveistaan, myös lasten ja nuorten. Ja eiköhän poliiseillakin ole asiasta kokemusta. Moni asiantuntijakin kyllä tuntuu sokaistuvan, kun kyseessä on lapsi, joita meidän kulttuurimme jostain syystä pitää automaattisesti viattomina. Jos ei ole riittävästi kokemusta tuollaisista lapsista, saattaa olla vaikea suhtautua riittävän kriittisesti heihin ja heidän tarinoihinsa.
Haluan nyt vielä korostaa, että en väitä, että tämän rikoksen tekijä olisi psykopatiaan taipuvainen lapsi. En tiedä hänestä yhtään mitään. Kommentoin asiaa vain yleisellä tasolla. Seuraan tätä aihetta mielenkiinnolla ja jonkinlaisella kauhulla juuri entisen ammattini takia ja samalla olen äärettömän kiitollinen siitä, että en enää joudu tekemään töitä lasten ja nuorten parissa.
