ketsku kirjoitti:Kerrotko vielä mitä nämä mun keskiaikaiset mielipiteet naisten ja miesten eroista on? Toisessa ketjussa syyteltiin feministiksi, nyt keskiaikaiseksi. Enpä taida olla kumpaakaan... Feministit ei kaiketi kovin keskiaikaisia ole vai?
En ala analysoimaan ajatteluasi, koska en usko löytäväni siitä johdonmukaisuutta mihinkään aatteeseen tai ajattelutapaan. Muutaman mielestäni erittäin vanhanaikaisen ja mihinkään pätevään tietoon perustumattoman mielipiteen kuitenkin pyydettäessä otin tuolta keskustelun alkupäästä, siltä ajalta kun itse jaksoin tässä ketjussa olla aktiivisemmin mukana.
naisen tehtävä ei ole sotia vaan olla sodan aikaan muissa tehtävissä. Jos on lapsia niin hoitamassa niitä ja naiset voivat hoitaa sairaita ja haavottuneita ym.
Tämäntyyppisiä postauksia sinulla on valtavasti. Olen ymmärtänyt, että perustat mielipiteesi sille, että miehen on luonnollista sotia, koska he ovat aina sotineet. Minusta tässä on nimenomaan yksi niistä suurimmista ongelmakohdista, miksi ajattelumme eivät kohtaa ja miksi emme ymmärrä toisiamme. Minun mielestäni sotiminen ei ole luonnollista, luonnollista ihmiskunnalle on pyrkimys rauhaan ja turvaan. Se, että ihmisen historiassa on sodittu, ei mielestäni kerro siitä että se olisi ihmisen luonnollinen ja oikea tapa toimia eikä siitä voi vetää johtopäätöksiä nykypäivään. Tarkoitan sitä, että ihminen kehittyy (toivottavasti) ja tuo perustelu on kutakuinkin samaa kuin sanoisi ettei ihmisen ole luonnollista kävellä pystyasennossa. Naisilla ehkä on luonnostaan suurempi hoivavietti, mutta ei se ole peruste sille, että sairaiden hoito kuuluisi vain naisille. Monia terveydenhoitoalalla olevia miehiä pidetään erityisen hyvinä työssään ja varmasti ovat siinä parempia kuin sotimisessa. Eikä jollain alkukantaisella vietillä tai sen puutteella ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka hyvin hommansa hoitaa. Minua myös omien kokemusten valossa hieman epäilyttää tuon koko vietin olemassaolo, mutta en jaksa nyt perehtyä nykytutkimuksiin.
Lisäksi naisten mielialat vaihtelevat (voi olla vaaraksi) kuukautiskierron mukaan. Lisäksi naiset ovat henkisesti herkempiä kun miehet ja kukaan ei ehdi siellä lohdutella mitään kuukautiskivuista kärsivää hysteerisesti vollottavaa naista.
Vaikuttaa siltä, että uskot edelleen Freudiin ja käsitykseen hysteerisestä naisesta. Nykyajan psykiatriassa ei enää edes ole koko hysteriaa, kuten varmasti tiedätkin, ja oireita joita ennen pidettiin hysteerisinä, esiintyy niin miehillä kuin naisillakin. Myös tuon henkisen herkkyyden voi kyseenalaistaa. Kukaan ei tiedä miten henkistä herkkyyttä tai lujuutta mitataan pitävästi. Voi myös kysyä, kuinka paljon naisten "pinnallisesta" herkkyydestä, tarkoitan siis herkkyyttä joka on totuttu liittämään naisiin ja jota he näyttävät ulospäin, on kasvatuksen ansiota. Ajatellaanpa vanhuksia, naisia ja miehiä joilla ei ole enää juurikaan tarvetta miellyttää vastakkaista sukupuolta. Minun kokemukseni vaikkapa molemmista isovanhemmistani ovat raudanluja matriarkka joka piiskaa lasten pyllyt verille ja pistää Raamatun käteen versus lastenlastaan polvellaan pitelevä papparainen, jonka silmät vetistyvät suviaamujen kauneudesta... Nuorina naiset pillahtelevat itkuun saadakseen haluamansa ja samalla tarkkailevat silmäkulmastaan miten mies reagoi. Ja kehuvat myöhemmin, miten helppoa onkaan pitää valtaa käsissään...
Miksi pitää oikein yrittää tehdä naisesta jotain alati väkivaltaistuvaa hirviötä kun miehet ovat joka tapauksessa väkivaltaisempia kun naiset? Miksi sitä faktaa on niin vaikea hyväksyä?
Naisten väkivaltaisuus on kovin vaiettu asia, koska vanhastaan ajatellaan (juuri kuten sinäkin) että sellaista ei ole ja jos joku niin väittää, yrittää hän tekemällä tehdä naisesta alati väkivaltaistuvaa hirviötä. Tästä voisin kirjoittaa pitkästikin, mutta epäilen jaksaako kukaan lukea. Joka tapauksessa aihetta on tutkittu jonkin verran, mutta se on herättänyt yllättävän vähän kiinnostusta. Naisten väkivaltaisuudesta vaietaan, koska se ei sovi idealisoidun naisen ja äidin rooliin. Itse en usko, että nainen on luontaisesti sen väkivallattomampi tai väkivaltaisempi kuin mieskään. Perinteisesti väkivaltaisen naisen väkivalta on kohdistunut häneen itseensä, mutta kun tiukka muotti naisesta hoivaavana äitinä romuttuu, on se surullisella tavalla saanut naisen väkivaltaisuuden suuntautumaan myös muualle. Aiemmin myös ajateltiin, että naisten uhreiksi joutuvat lähinnä omat perheenjäsenet, mutta väkivaltaisen naisen profiili on kuitenkin muuttumassa: yhä useammin uhrit ovat myös tuntemattomia eikä miesten ja naisten harrastaman väkivallan tavoissa ole niin suuria eroja kuin on ajateltu olevan. Toki väkivaltaisuutta esiintyy miesten keskuudessa huomattavasti enemmän kuin naisten, mutta naisten väkivalta on mielestäni ongelma, josta ei tule vaieta myöskään siksi, että se kohdistuu paljon lapsiin. Minusta se on myös ongelma, jota ei voi selittää sillä, että naiset vain yrittävät olla kaikessa samanlaisia kuin miehet ja että feministit ovat pilanneet maailman. Sen syyt ovat syvemmällä.
Tarkoitukseni ei ole väittää, että naiset ja miehet ovat samanlaisia tai haukkua kumpiakaan eikä myöskään väittää että olen oikeassa. Minusta näitä asioita on oikeasti kyseenalaistettava ja pohdittava sekä seurattava tutkimustietoa ja kokemuksia eikä itsepintaisesti huutaa luutuneeseen käsitykseen perustuvaa mielipidettä faktana.
Ja vielä siihen ajatukseesi, että seka-armeijaa olisi mahdotonta koota rintamalle käytännön syistä, haluan huomauttaa että edellisten sotien aikaan meillä ei ollut tietokoneita, ATK-pohjaista väestörekisterijärjestelmää eikä edes henkilötunnuksia ja silti rintamalle saatiin koottua sinne kykenevät.
