Hyvinkään kolmoissurma 1971 - Väinö Olavi Svahn

[Clarence]

Vankilassa kutsoivat elinkautis- Elmeriksi. Karkasikin jossain välissä, ja sitä miehet nauroivat.

[kawajawa]

Svahnin elämästä kertoo Kaksi miestä, kuusi surmaa -kirja. Svahn ollut erittäin aktiivinen omaisuusrikollinen vuosikymmeniä ennen Hyvinkään surmia. Ja tappoi ensimmäisen uhrinsa siis jo 1940.

[Oikeus ennen kaikkea]

Svahnin elämästä kertoo Kaksi miestä, kuusi surmaa -kirja. Svahn ollut erittäin aktiivinen omaisuusrikollinen vuosikymmeniä ennen Hyvinkään surmia. Ja tappoi ensimmäisen uhrinsa siis jo 1940.

Toinen kyseisen kirja päähenkilöistä on kaksoissurmaaja Herman Katainen

viewtopic.php?p=861861#p861861

[Tay77]

Hautahaulla löytyi Irja Ilona Vesterinen, haudattu Hyvinkään Puolimatkaan.
Mahtaako olla kyse samasta ihmisestä? Kuollut vuonna 1971. Mutta syntynyt 1910?

[L'amourha]

Hautahaulla löytyi Irja Ilona Vesterinen, haudattu Hyvinkään Puolimatkaan.
Mahtaako olla kyse samasta ihmisestä? Kuollut vuonna 1971. Mutta syntynyt 1910?

Kyllä se ihan oikea Irja on, oli 61v tuon tapahtuman aikaan.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1973

Ensimmäinen uhri.jpg (277.06 KiB) Katsottu 2034 kertaa

Toinen uhri.jpg (258.14 KiB) Katsottu 2034 kertaa

Kolmas uhri.jpg (226.91 KiB) Katsottu 2034 kertaa

[Rusty]

Minkähän takia Karatingilla on housut laskettu polviin? Tuskinpa hän itse on niitä laskenut sen jälkeen kun sai kirveestä päähän ja puukosta rintaan. Kuulostaa aika koomiselta, että hän olisi istunut pitkät housut alhaalla alushousuissa silloin kun Väinö aloitti väkivaltaisuudet.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1973

Metrinmittaiset ukot
Kesäisenä aamuna heinäkuun 3 päivänä 1971 käytiin torilla ja viinakaupassa; viiden hengen seurue siirtyi nauttimaan eväitä järven rantaan. — Illalla oli elävien kirjoissa enää kaksi.

Piknik viidelle
Väinö, Mikko, Pentti, Irja ja Rauha viettivät viikonloppua rantanurmikolla Erkylän Lallussa syöden, ryypäten ja tutkien neljän kuninkaan kirjaa.
Välillä käytiin uimassa. Tunnelma oli leppoisa ja nousi sitä mukaa kuin eväät vähenivät. Mutta sitten alettiin puida vanhoja juttuja.

”Insinööri’ kirvestä lainaamassa
Mielialan muututtua kireäksi Väinö poistui seurasta sanoen menevänsä hakemaan taksia.
Taksia hän ei kuitenkaan hakenut vaan kirveen.
Parin kilometrin päässä olleessa talossa Väinö, ehdonalaisessa vapaudessa oleva pakkolaitosvanki, esitteli itsensä insinööri X:ksi pyytäen kirvestä lainaksi. "Insinööri” lupasi palauttaa kirveen pilkottuaan ensin hieman nuotiopuita.

Kirveellä, puukolla ja teräsputkijakkaralla
Rantanurmikolle saavuttuaan Väinö ryhtyi puiden sijasta käsittelemään kirveellä Mikkoa, joka Rauhan kertoman mukaan istui olutkorin vieressä. Kovin isku osui hamarapuolella lyötynä oikeaan ohimoon, johon syntyi vastaava sisäänpainunut murtuma. Temppunsa Väinö varmisti takkinsa taskusta ottamallaan puukolla kohdistaen iskut kaulaan ja kylkiluiden väliin.
Irja, joka asui yhdessä Mikon kanssa, uhkasi mennä ilmoittamaan asiasta poliisille.
Niin pitkälle hän ei ehtinyt koskaan. Rannalta maantielle johtavan tukkitien puolessa välissä perään lähtenyt Väinö ”rokotti” Irjaa puukollaan rintaan useita kertoja osuen sydämeen.
Jäljelle jääneet Väinö, Rauha ja Pentti liftasivat sitten asuntoonsa Hyvinkään kaupunkiin.
Väinö istui etupenkillä puhellen aika ajoin leikkisästi.
Pentillä sen sijaan kuljettajan kertoman mukaan silmät ”seisoivat päässä”. Rauha olisi tahtonut sairaalaan tai poliisiasemalle, mutta Väinö lupasi keittää kahvit asunnolla.
Kahvit jäivät keittämättä: alettiin nauttia veteen sekoitettua viinaa. Väinö istui pöydän ääressä.
Pentti laittoi kätensä Riitan kaulalle. Väinö ei tätä hyväksynyt vaan tempaisi Rauhan kertoman mukaan vuoteella istunutta Penttiä teräsputkijakkaralla päähän. Pentti sai päälaen takaosaan luuhun saakka ulottuvan ruhjehaavan, mutta harvinaisen paksun luun ansiosta kallo säilyi ehjänä.
Kolmannen kerran illan kuluessa Väinö turvautui puukkoonsa. Hän iski useita kertoja lattialla makaavaa Penttiä osaten sydämeen. Tämän jälkeen Väinö otti salkkunsa ja lähti pyöräilemään.

Pakomatka ja kiinniotto
Kolme vuorokautta kerkesi Väinö olla pakosalla.
Tänä aikana otettiin kiinni ja tarkistettiin yleisövihjeiden perusteella mm. eräs kirkkoherraksi paljastunut henkilö sekä eräs toinen ” epäilyttävästi Väinön näköinen” mies, joka vielä juoksenteli kiivaasti karkuun. Lähemmin tutkittaessa mies osoittautui kuntolenkkeilijäksi. Tällaisten vilpittömässä mielessä annettujen yleisö vihjeiden joukossa oli myös tahallisen vääriä.
Väinö oli Varmuudella” milloin Turussa milloin muualla. Viimeinen todennäköinen havainto oli eräältä sillalta Väinön pyöräiltyä siitä melko välittömästi asunnolta lähtönsä jälkeen.
Kovin pitkää ”hatkaa” ei Väinön kai ollut katsonut tarkoituksenmukaiseksi ottaakaan, vaan oli arvellut viisaammaksi odottaa tilanteen rauhoittumista kaupungista jonkin matkaa pohjoiseen olevan tutun talon maastossa.
Tätä paikka pidettiin silmällä, koska talossa tiedettiin olevan Väinön tuttavia. Mutta Väinö oli ja pysyi näkymättömissä.
Myös kolmantena päivänä eräs partioista sai tehtäväkseen tutkia tämän suunnan maastoa.
Talon pihalla oli polkupyörä. Puhutettaessa talossa olleet miehet sanoivat tuntevansa Väinön, jota he eivät tosin olleet pitkään aikaan nähneet. Sen sijaan miehet pitivät hyvinkin mahdollisena, että Väinö olisi veljensä luona tietyllä paikkakunnalla tai sitten eräällä lännessä päin olevalla laajalla metsäseudulla, jossa Väinö oli liikkunut paljon ja tunsi sen.
Kun partion johtaja totesi, että talon pihalla ollut polkupyörä ei ollut Väinön pyörän tuntomerkkeihin sopiva, partio poistui.
Partion johtajaa jäi kuitenkin vaivaamaan se, että miehet olivat niin korostavasti epäilleet Väinön olevan nimetyllä paikkakunnalla tai metsäseudulla. Tämän vuoksi hän päätti kääntyä takaisin ja lähestyä maastoa uudelta suunnalta. Saavuttuaan talosta noin 300 metrin päässä olevalle ladolle he havaitsivat ruohikossa tuoreet kävelyjäljet, jotka johtivat ladon taakse metsään.
Latoa ja jotosta hetken aikaa tutkittuaan poliisimiehet huomasivat metsässä liikettä ja lähestyessään miehen, joka käveli kohti taloa. Kuultuaan poliisin huudot mies kääntyi ja vastasi olevansa Väinö.
Polkupyörä löytyi läheiseltä tieltä noin 10 metrin etäisyydeltä tiheästä nuoresta kuusikosta puista taitetuilla oksilla huolellisesti kätkettynä.

Ensimmäinen kertomus
Mikon osalta Väinö kertoi suuttuneensa tähän siitä syystä, että tämä oli pahoinpidellyt seurueen naista ja uhannut pahoinpidellä Väinöäkin. Lisäksi Mikko oli noussut istumasta ja lyönyt tyhjällä olutpullolla Väinöä nenään. Mistä kirves oli paikalle ilmestynyt sitä hän ei pystynyt sanomaan.
Mikon vammojen laadusta huolimatta hän kiisti surmaamisaikomuksensa. Totta oli, että Väinön nenänvarressa oli vamma, mutta pahaksi onneksi eräs todistaja kertoi sen syntyneen jo vuorokautta aikaisemmin.
Irjaan kohdistuneen teon osalta Väinö sanoi tämän uhanneen surmata Rauhan sillä aikaa, kun Väinö olisi linnassa.
Irja oli heittänyt Väinöä olutpullolla ja tullut lähemmäksi Väinön ollenkaan tämän suuntaan liikkumatta, jolloin Väinö oli tökännyt Irjaa johonkin kohtaan puukolla. Väinö kiisti surmaamisaikomuksensa. Mainittua olutpulloa ei paikalta tarkasta etsinnästä huolimatta löytynyt.
Pentti taas oli Väinön kertoman mukaan käynyt hänen kimppuunsa, ottanut jakkaran ja humauttanut sillä häntä olkapäähän.
Tämänkin teon osalta Väinö ruumiinavauksessa todetuista vammoista huolimatta kiisti surmaamisaikomuksen.
Olkapäässä ei voitu katsottaessa havaita mitään näkyvää vammaa, vaikka Väinö väittikin sen olevan painettaessa arka.
Pentin veressä todettiin olleen alkoholia 3,76 °/00, mikä määrä luokitellaan oikeuslääketieteessä tajuttomuuden veroiseksi tilaksi.
Kaikki kolme surmaamista rekonstruoitiin. Niistä tehtiin valokuvasarjat, joissa Väinö itse esiintyi pääosissa.

Liika viisaus vain pahitteeksi
Oikeudessa puolustus pysytteli pari ensimmäistä käsittelykertaa sillä linjalla, että Väinö myönsi pahoinpidelleensä Mikkoa, Irjaa ja Penttiä. Sitten kuoli Rauha. Hän ehti kuitenkin todistaa jutun ensimmäisessä oikeudenkäyntitilaisuudessa.
Viiden hengen seurueesta oli nyt elossa Väinö yksin.
Oikeuden pitäessä taukoa Väinö kertoi eteisessä parille sivulliselle, etteivät järvenrantatapahtumat olleetkaan sellaiset kuin pöytäkirjoista näkyi.
Konstaapelien vuoksi Väinö oli vähäpuheinen, mutta mainitsi paikalla olleen varastettuja savukkeita kaupitelleen seurueen, jolla oli osuutta verinäytelmään. Tästä Väinö ei halunnut kertoa oikeudelle, koska ei tahtonut vaikuttaa ”liian viisaita” ja kun oikeus ei määrää ”liian viisaita” mielentilatutkimukseen.

Metrin mittaisia ukkoja ja tuntematon mies
Mielentilatutkimuksen tultua suoritetuksi, mutta ennen lopullista oikeuskäsittelyä kuulusteltiin Väinöä uudelleen.
Väinö perui aikaisemmat puheensa ja ilmoitti olleensa kuulusteluissa puoliunessa. Itse kuulustelutilaisuuksista Väinöllä oli vain hämärä muistikuva. Sen sijaan hän muisti tarkemmin näkemänsä olennot: ne eivät olleet varsinaisia ”pikku-ukkoja”, vaan metrin mittaisia. Väinö kertoi olleensa vastaavassa pökkyrässä myös oikeudenkäynnin ajan.
Uusi ja todenmukainen tapahtumainkulku olikin seuraava.
Loppuillasta tuli rannalle tuntematon mies kauppaamaan viittäsataa askia ”Norttia”. Pentti, joka tunsi maaston ja jota kutsuttiin ”putki-insinööriksi”, haki kirveen.
Tuntematonkin joutui näkemään, kun Pentti heilui kirveen kanssa Mikon kimpussa. Pentti huusi hakkaavansa vuosia hänelle rähjänneen Mikon palasiksi. Väinö tempasi kirveen Pentiltä pois ja heitti sen lepikkoon. Rauha kiljaisi Mikon vääntäneen hänen kätensä poikki ja Väinö meni tarkastelemaan kättä. Tällä aikaa Pentti ryhtyi hakkaamaan Mikkoa puukolla, minkä havaittuaan Väinö potkaisi Penttiä leukaan.
Pentti lensi potkun voimasta kyljelleen. Väinö aikoi ottaa puukon pois, mutta tuntematon tupakkakauppias, joka lienee ollut joku vanha rikollinen, varoitti koskemasta siihen, sillä muutoin siihen jäisi Väinön sormenjäljet. Pentti pisti puukon tuppeen.
Irja peitteli Mikon jotenkin ja lähti sitten Pentin kanssa maantielle päin. Väinö sanoi, että täytyy tästä lähteä poliisille ilmoittamaan ja lähti myös Rauhaa taluttaen maantielle päin. Tuntematon mies poistui omia menojaan rannan suuntaan.
Puolivälissä tukkitietä Irja tuli juosten vastaan ja nakkasi Väinöä olutpullolla uhaten tappaa hänet. Väinö ja Rauha jatkoivat tästä huolimatta matkaa maantielle. He ehtivät kulkea ainoastaan parikymmentä metriä, kun Iitan perässä juossut Pentti sai tämän kiinni ja käänsi itseensä päin.
Pentti ”pökkäsi” Irjan jotenkin tien viereen eikä Väinö voinut tapausta tarkemmin nähdä. Maantielle päästyä Väinö kirosi ja käski Pentin pudottaa puukon tuppineen maahan. Pentti totteli ja Väinö korjasi teräaseen parempaan talteen. Sitten kirosi Pentti ja tunnusti tehneensä kaksi ruumista sekä uhkasi hakea kotoaan pistoolin ja ampua vähän muitakin Väinö mukaanluettuna.
Poliisilaitokselle ei Pentti luvannut tulla lainkaan.
Kaupunkiasunnon tapahtumista Väinö kertoi suurin piirtein kuten aikaisemmin. Hän laitteli salkkuunsa partakoneen, tupakkaa ja evästä sanoen, että nyt lähdetään poliisilaitokselle.
Salkun sisältö oli tarpeen sen vuoksi, etteivät poliisit kuitenkaan päästäisi Väinöä päivässä eikä kahdessa Pentin tunnustuksesta huolimatta, sillä puukkohan oli Väinön.
Pentti ei halunnut lähteä mihinkään. Väinö antoi Pentille puoli lasia votkaa, jotta tämä ”sammuisi”, eikä lähtisi ainakaan asetta hakemaan. Vaikka Pentti veti votkat naamaansa ei hän sammunut, vaan sieppasi kiroten teräsputkijakkaran ja pamautti sillä Väinöä olkapäähän.
Loput tapahtumat sattuivat sitten niin kuin Väinö aikaisemmin kertoi.

Väinön jälkiviisaus ei onnistunut
Mielentilalausunnon ja oikeuden käsityksen mukaan Väinö oli syyntakeinen.
Puheistaan huolimatta hänet katsottiin tekijäksi kaikissa kolmessa tapauksessa. Surmaamiset olivat päätöksen mukaan niin törkeitä, että hänet tuomittiin kolmesta murhasta elinkaudeksi kuritushuoneeseen.
Mainittakoon lopuksi, että Väinö oli aikaisemmin, tosin paljon ennen ehdonalaiseen vapauteen päästyään, tappanut miehen rikotulla viinapullolla.

[Kosti]

Minkähän takia Karatingilla on housut laskettu polviin? Tuskinpa hän itse on niitä laskenut sen jälkeen kun sai kirveestä päähän ja puukosta rintaan. Kuulostaa aika koomiselta, että hän olisi istunut pitkät housut alhaalla alushousuissa silloin kun Väinö aloitti väkivaltaisuudet.

Uhrien nöyryyttäminen vielä kuoleman jälkeenkin. Housut alas/hame korviin ja ruumis vielä rivoon asentoon. Ihan perussettiä tietyntyyppisillä tappajilla.

edit. Kiitos vielä Azerille ja Oikeus ennen kaikkea tämän tapauksen tarkasta esittelystä!

[McCall]

Väinö Olavi Svahn.jpg (94.5 KiB) Katsottu 664 kertaa

https://www.facebook.com/groups/helsink ... 149643763/