Juha Manner: Ulvilan surma - juttu 2472

[Pieni liekki]

Muita vammoja kuin puukotusvamma ei ollut. Lähitaistelussa tulee aina myös hyökkääjään eri asteisia vammoja; Uhrissa oli torjuntavammoja eli kovasti on pantu vastaan joten eri asteisia nirhaumia ja mustelmia olisi pitänyt löytyä myös tekijästä. Tämäkin jätettiin täysin huomiotta esitutkintapöytäkirjassa.

Toki huomionarvoista on se, että eipä löytynyt uhristakaan sellaisia jälkiä, että olisi pannut kovasti vastaan, siis muuta kuin itsepuolustukseksi, hengenvaarasta huolimatta. Kuten esim. verisiä rystysiä jne. Kovasti on ilmeisesti vain yrittänyt puolustaa itseään, mikä ei kyllä käy järkeen tämän ovi-ikkunan läpi tulleen tunkeilijan tapauksessa. Tunkeilijan, jonka on täytynyt pitää jumalatonta meteliä, ja jolla on mennyt melkoinen tovi tulla ikkunasta sisään repimättä itseään lainkaan. Kovin kummaa, että uhri ei ole ilmeisesti ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin tällaista tunkeilijaa vastaan. Eikä myöskään ryhtynyt tämä toinen potentiaalinen uhri.

Sitten taas, jos tekijä onkin ollut jo talossa sisällä, ja ollut uhrille hyvin tuttu – ehkä jopa rakas – niin sitten nämä hänen puolustusjäljet käy kyllä paremmin järkeen. Kuten käy lopullinen kuolinsyykin. Kummasti kun tekijällä on ollut tarve hiljentää uhri juuri ennen poliisien tuloa. Uhrin, joka mitä ilmeisemmin olisi tämän tekijän voinut tunnistaa. Jostakin kumman syystä antoi kuitenkin toisen todistajan soittaa vain parin metrin päässä poliisit paikalle.

Että juupa juu.

Mitä mieltä olet Mannerin kirjasta? Oletko edes vaivautunut lukemaan sitä? Olisiko mitenkään mahdollista, että alkaisit tehdä töitä sen eteen, että syyttömään leskirouvaan kohdistuva jatkuva vainoaminen saataisiin loppumaan?

[Kuolemannaakka]

Muita vammoja kuin puukotusvamma ei ollut. Lähitaistelussa tulee aina myös hyökkääjään eri asteisia vammoja; Uhrissa oli torjuntavammoja eli kovasti on pantu vastaan joten eri asteisia nirhaumia ja mustelmia olisi pitänyt löytyä myös tekijästä. Tämäkin jätettiin täysin huomiotta esitutkintapöytäkirjassa.

Toki huomionarvoista on se, että eipä löytynyt uhristakaan sellaisia jälkiä, että olisi pannut kovasti vastaan, siis muuta kuin itsepuolustukseksi, hengenvaarasta huolimatta. Kuten esim. verisiä rystysiä jne. Kovasti on ilmeisesti vain yrittänyt puolustaa itseään, mikä ei kyllä käy järkeen tämän ovi-ikkunan läpi tulleen tunkeilijan tapauksessa. Tunkeilijan, jonka on täytynyt pitää jumalatonta meteliä, ja jolla on mennyt melkoinen tovi tulla ikkunasta sisään repimättä itseään lainkaan. Kovin kummaa, että uhri ei ole ilmeisesti ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin tällaista tunkeilijaa vastaan. Eikä myöskään ryhtynyt tämä toinen potentiaalinen uhri.

Sitten taas, jos tekijä onkin ollut jo talossa sisällä, ja ollut uhrille hyvin tuttu – ehkä jopa rakas – niin sitten nämä hänen puolustusjäljet käy kyllä paremmin järkeen. Kuten käy lopullinen kuolinsyykin. Kummasti kun tekijällä on ollut tarve hiljentää uhri juuri ennen poliisien tuloa. Uhrin, joka mitä ilmeisemmin olisi tämän tekijän voinut tunnistaa. Jostakin kumman syystä antoi kuitenkin toisen todistajan soittaa vain parin metrin päässä poliisit paikalle.

Että juupa juu.

Uhrilla oli hyvin tyypilliset vammat veitsellä aseistautunutta hyökkääjää torjuttaessa. Ei oikein aukene logiikkasi nyt.

[Kkook]

Uhrilla oli hyvin tyypilliset vammat veitsellä aseistautunutta hyökkääjää torjuttaessa. Ei oikein aukene logiikkasi nyt.

Niin uhriahan oli lyöty halolla niskaan, pistohaavoja semmoset seitsemisenkymmentä, ja vielä tusinan verran viiltohaavoja päälle, ja sitten lopuksi vielä isketty jollain astalolla päähän. Sinähän sitten tiedät, millaiset vammat tällaisella uhrilla ovat tyypillisiä? Onko sinulla millanen otanta tämän johtopäätöksesi takana?

En yhtään ihmettele, että logiikka ei aukene täällä...

[Kkook]

Mitä mieltä olet Mannerin kirjasta? Oletko edes vaivautunut lukemaan sitä? Olisiko mitenkään mahdollista, että alkaisit tehdä töitä sen eteen, että syyttömään leskirouvaan kohdistuva jatkuva vainoaminen saataisiin loppumaan?

Manner on asianosaisen puolustusasianajaja, ja vieläpä edelleen aktiivinen sellainen. Ei siis mikään puolueeton auktoriteetti. Puhumattakaan muista rahallisista motiiveista.

Kukaan ei tätä leskirouvaa tietääkseni vainoa, ja jos vainoaa, niin se on sitten toinen poliisiasia. Koko juttua ei tarvitsisi enää puida julkisuudessa, mutta jostain syystä jollakin on siihen suuri tarve.

Sen verran on tämän asian ympärillä töitä jo tehty, että eiköhän olisi aika antaa asian olla, ja keskittyä ihan muihin töihin. Niitä kun on täällä meillä paljon muitakin ihmisiä, joidenka eteen voitaisiin tehdä edes murto osa tästä fiaskosta.

[Joosua]

Ei kai puolustusasianajajat ole mitenkään puolueellisia? Eivätkö he nimenomaan yhdessä asiakkaan kanssa etsi totuutta? Ja jos nyt sitten asianajaja erehtyisi puolustamaan asiakasta oikeuden mielestä kestämättömän perustein niin se on varmasti puhdasta sattumaa.

Vaikka en kirjaa ole lukenutkaan niin varmasti Manner ottaa esille poliisitutkinnan puutteet, joista siis hovioikeuskin poliisia kritisoi, samoin kuin muutkin syyllisyyttä tukevat seikat aivan niinkuin asiakkaansa syyttämyyttäkin tukevat seikat. Siis absoluuttista puolueettomuutta.

Joten kyllä Mannerin kirjaan voi luottaa yhtä paljon kuin kuuluisaan Naakan nettikirjaankin, tapauksen todelliseen perusteokseen ja jokaisen arvonsatuntevan harrastelijasalapoliisin käsikirjaan.

[Kkook]

Ei kai puolustusasianajajat ole mitenkään puolueellisia? Eivätkö he nimenomaan yhdessä asiakkaan kanssa etsi totuutta? Ja jos nyt sitten asianajaja erehtyisi puolustamaan asiakasta oikeuden mielestä kestämättömän perustein niin se on varmasti puhdasta sattumaa.

Vaikka en kirjaa ole lukenutkaan niin varmasti Manner ottaa esille poliisitutkinnan puutteet, joista siis hovioikeuskin poliisia kritisoi, samoin kuin muutkin syyllisyyttä tukevat seikat aivan niinkuin asiakkaansa syyttämyyttäkin tukevat seikat. Siis absoluuttista puolueettomuutta.

Joten kyllä Mannerin kirjaan voi luottaa yhtä paljon kuin kuuluisaan Naakan nettikirjaankin, tapauksen todelliseen perusteokseen ja jokaisen arvonsatuntevan harrastelijasalapoliisin käsikirjaan.

No ei tietenkään ole puolueettomia, mitä ihmettä nyt? Ihan yhtä hyvinhän voisi syyttäjäkin sitten tempaista kirjan, ja sinä uskoisit sitä, vai? Puolustusasianajajan tehtävä on puolustaa asianomaista riippumatta siitä, onko asianomainen hänen mielestään syyllinen vaiko ei. Tosielämä ei ole mikään Matlock.

Ja kyllä, poliisitutkinnassa oli mitä amatöörimäisimpiä puutteita, ja nämä ihan oikein Manner ajoi asianomaisen hyväksi. Poliisin puutteita kun ei voida lukea asianomaisen vahingoksi.

Siitä voidaan sitten olla montaa mieltä, että mihin suuntaan todisteet olisivat riittäneet, mikäli tiettyjä asioita olisi osattu tehdä poliisin toimesta oikein. Syytetyn syyttömyydestä tai syyllisyydestä kun oltaisiin varmasti saatu kuitenkin sellainen varmuus, että asiaa ei tarttisi enää hänen osaltaan arvuutella. Tässä vaiheessa voitaneen vain todeta, että tämä tapaus ei enää tässä vaiheessa selviä millään muulla, kuin tekijän tunnustuksella.

[Tikkunekku]

Tässä vähän lisää:

https://www.sv24.fi/ajassa/ensin-manner ... b9ae5681cb

Ensin Manner empi, mutta kirja siitä tuli

Juha Mannerilla ei ollut aikomusta panna kansien väliin kokemuksiaan Anneli Auerin asianajajana. Monien mutkien jälkeen kirja Ulvilan surma – juttu 2472 kuitenkin syntyi.
Pauli Uusi-Kilponen
– Sanoin kyselijöille, etten viitsi enkä jaksa sellaista kirjoittaa, sanoo asianajaja Juha Manner.
Hän oli jo saanut vähän etäisyyttä oikeusprosessiin, kunnes Yle Satakunnan toimittaja soitti ja kysyi haastattelua.
Mannerin kysymys oli, että miksi. Toimittaja selitti hänelle, että Jukka S. Lahden murhasta tulee kuluneeksi 15 vuotta ja mediaa aihe kiinnostaa. Vuosi oli 2021.
– Itsekin ajattelin, että olisihan toisaalta kiva kertoa asianajajan näkökulma oikeustapaukseen. Muun muassa edesmennyt rikostoimittaja Jarkko Sipilä luonnehti, ettei paraskaan dekkarin tekijä pystyisi tällaista sisältöä keksimään.
Jo oikeuskäsittelyjen määrä tekee siitä hyvin poikkeuksellisen. Kaksi kertaa käräjäoikeudessa, kaksi kertaa hovioikeudessa ja kaksi kertaa korkeimmassa oikeudessa.
Eikä tässä vielä kaikki. Anneli Auerin seksuaalirikostuomioon haetaan purkua. Purkuhakemus on toimitettu korkeimpaan oikeuteen viime vuonna.
Jos KKO purkaa Auerin hovioikeuden langettaman 7,5 vuoden vankeustuomion, se palautuu uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeuteen. Se voi tietää vuosien oikeusprosessia, koska juttu alkaa tavallaan uudelleen.
Purkua haetaan, koska Auerin aikuiseksi kasvaneet lapset ovat tunnustaneet valehdelleensa aiemmissa kuulemisissa sijaisvanhempien painostuksesta. Auerin aikuiset lapset vaativat koko oikeuskäsittelyaineistoa julkiseksi.
Kun Manner oli haastattelussa sanonut, ettei kirjoita kirjaa, heräsivät kustantajat. Heiltä tuli useampia yhteydenottoja.
– Into Kustannuksen toimitusjohtaja soitti minulle autoon, kun olin matkalla Helsinkiin. Sanoin, että voin poiketa. Myös Otavasta otettiin yhteyttä, mutta neuvottelut eivät edenneen yhtä tapaamista pidemmälle, koska he halusivat kirjaan myös syyttäjän ja poliisin näkökulman, mutta minä en.
Manner halusi, että kirjasta tehdään dekkarin tyylinen asianajajan näkökulmasta. Tyyli onnistui, kun dekkarikirjailijana tunnettu Milla Ollikainen tuli toiseksi kirjoittajaksi. Ammattilainen dekkarinkirjoittaja toi tekstiin sujuvuutta ja jännitettä.
– Olen saanut hyvää palautetta ja itsekin olen kirjaan tyytyväinen. Tykkään tekstin tyylistä, Manner avoimesti tunnustaa.
Jos oli Anneli Auerin puolustaminen oikeusmaraton, niin kirjoittaminen oli ainakin puolimaraton. Kirjoittaminen alkoi joulukuussa 2021 ja päättyi tänä vuonna.
– Toivon mukaan maallikko saa kirjasta jonkinlaisen käsityksen asianajajan työstä. Se on todella paljon muutakin kuin oikeussaleissa istumista. Mikään oppikirja se ei kuitenkaan ole, Manner muistuttaa.
Eikä se ole viileä analyysi oikeusprosessista kokonaisuutena ja sen käänteistä, vaan asianajaja Juha Mannerin näkökulma dekkarimaiseen vetävään tyyliin kirjoitettuna.
Manner avaa myös niin sanotun mysteerimiehen tapausta. Hän tapasi Rauman Prisman parkkipaikalla tuntemattoman miehen. Hän tarjosi informaatiota, jota ei esitutkintapöytäkirjoista löytynyt.
Sinänsä sisällön rajaaminen on laillista. Poliisi voi oman harkintansa mukaan jättää pois aineistoja, jota se pitää epäolennaisina.
– Kyllähän yllätys oli suuri, kun osasin pyytää kirjaamatonta informaatiota. Se auttoi suuresti työtäni.
Yksi tällainen pyyntö oli hätäkeskusnauhojen monet litteroinnit.
– Alkuperäisellä nauhalla kuului sivullisen ääniä, mutta ei enää oikeussaliin toimitetussa. Onneksi tiesin pyytää alkuperäisiä nauhoja, sanoo Manner.
Mysteerimiehestä liikkui pitkään eri arvioita, mutta mysteeriksi henkilöllisyys jäi. Auto, jolla paljastuksen tehnyt mies ajoi, oli poliisille rekisteröity siviiliauto. Mannerin mukaan vuodetut tiedot johtivat peräti 17 lisätutkintaan.
Poliisi on tunnustanut, että tutkinnassa oli puutteita. Mannerin ajatus oli, etteivät syyttäjän näytöt kahdesti alioikeudessa olisi riittäneet millään tuomioon. Ne kuitenkin riittivät.
Manner ottaa esiin myös syyttäjän todistajan lausunnot syytetyn saatananpalvonnasta. Kyse oli maallikosta ja teologit, jotka ovat tutkineet saatananpalvontaa, eivät voineet vahvistaa todistajan lausuntojen oikeellisuutta.
– Sitten tällaisia väitteitä vuodetaan vielä tiedostusvälineille, päivittelee Manner ja haluaa osoittaa, kuinka kevyellä pohjalla nämäkin syytökset olivat.
Kirja käsittelee pääosin Satakunnan käräjäoikeuden langettavat murhatuomiot, jotka syntyivät äänestyksen jälkeen ja Vaasan hovioikeuden vapauttavat tuomiot. Nämä tapahtumat käydään läpi laajasti. Myöhemmistä tapahtumista on kirjan lopussa lyhyet tiivistykset.

[Joosua]

Ei kai puolustusasianajajat ole mitenkään puolueellisia? Eivätkö he nimenomaan yhdessä asiakkaan kanssa etsi totuutta? Ja jos nyt sitten asianajaja erehtyisi puolustamaan asiakasta oikeuden mielestä kestämättömän perustein niin se on varmasti puhdasta sattumaa.

Vaikka en kirjaa ole lukenutkaan niin varmasti Manner ottaa esille poliisitutkinnan puutteet, joista siis hovioikeuskin poliisia kritisoi, samoin kuin muutkin syyllisyyttä tukevat seikat aivan niinkuin asiakkaansa syyttämyyttäkin tukevat seikat. Siis absoluuttista puolueettomuutta.

Joten kyllä Mannerin kirjaan voi luottaa yhtä paljon kuin kuuluisaan Naakan nettikirjaankin, tapauksen todelliseen perusteokseen ja jokaisen arvonsatuntevan harrastelijasalapoliisin käsikirjaan.

No ei tietenkään ole puolueettomia, mitä ihmettä nyt? Ihan yhtä hyvinhän voisi syyttäjäkin sitten tempaista kirjan, ja sinä uskoisit sitä, vai? Puolustusasianajajan tehtävä on puolustaa asianomaista riippumatta siitä, onko asianomainen hänen mielestään syyllinen vaiko ei. Tosielämä ei ole mikään Matlock.

Ja kyllä, poliisitutkinnassa oli mitä amatöörimäisimpiä puutteita, ja nämä ihan oikein Manner ajoi asianomaisen hyväksi. Poliisin puutteita kun ei voida lukea asianomaisen vahingoksi.

Siitä voidaan sitten olla montaa mieltä, että mihin suuntaan todisteet olisivat riittäneet, mikäli tiettyjä asioita olisi osattu tehdä poliisin toimesta oikein. Syytetyn syyttömyydestä tai syyllisyydestä kun oltaisiin varmasti saatu kuitenkin sellainen varmuus, että asiaa ei tarttisi enää hänen osaltaan arvuutella. Tässä vaiheessa voitaneen vain todeta, että tämä tapaus ei enää tässä vaiheessa selviä millään muulla, kuin tekijän tunnustuksella.

Kiitoksia hyvästä selvennyksestä. Tämä valaisi hyvin asiaa.

[Panu]

– Alkuperäisellä nauhalla kuului sivullisen ääniä, mutta ei enää oikeussaliin toimitetussa. Onneksi tiesin pyytää alkuperäisiä nauhoja, sanoo Manner.

Sanoiko manner tosiaan noin kirjassaan? Tuohan on rikos, ei yhtään kummempi kun dnan tai sormenjälkien väärentäminen.

[Kkook]

– Alkuperäisellä nauhalla kuului sivullisen ääniä, mutta ei enää oikeussaliin toimitetussa. Onneksi tiesin pyytää alkuperäisiä nauhoja, sanoo Manner.

Sanoiko manner tosiaan noin kirjassaan? Tuohan on rikos, ei yhtään kummempi kun dnan tai sormenjälkien väärentäminen.

Pitipä tämäkin asia tutkia. Tuleepahan puolustusasianajajan (aiheellinen) "puolueellisuus" esitettyä näinkin: Manner puhuu tässä kyllä ns. muunneltua totuutta nyt. Hätäkeskuspuhelusta oltiin tehty erilaisia versioita ja litterointeja, joista osassa oltiin voitu saada esiin sellaisia ääniä, jotka olisivat voineet (erittäin iso ehkä) viitata ulkopuoliseen tekijään. Tästä Manner on sitten jälkikäteen tehnyt olkiukon, että nauhan eri käsittelyt olisi jotenkin poistaneet nämä äänet alkuperäisestä, vaikka nämä äänet ovat hänen itsensä omia tulkintoja, jotka ovat melko kaukaa haettuja. Alkuperäinen nauha on julkaistu, ja sieltä voi kukin itse kuunnella, että kuinka todennäköisesti siellä on joku ulkopuolinen tekijä ollut suorittamassa melko mieletöntä veritekoa vain muutaman metrin päässä puhelusta, ja joka tapauksessa hyvin hiljaa verrattuna siihen, että uhrin pienet voihkaisutkin ovat kuitenkin tallentuneet nauhalle aivan selkeästi.

Aikoinaan Manner esitti (ja taas ihan oikein), että syyttäjällä on näyttötaakka. Puolustuksen piti vain näyttää, että ulkopuolista tekijää ei voida sulkea pois ääninauhalta. Tämä ei tarkoita, että alkuperäisessä äänitteessä kuuluu ulkupuolisia ääniä, vaan että niitä ei (hyvin kaukaa haetusti) voi sulkea pois. Hyvä asianajaja hän kyllä on. Hieman epärehellinen, mutta niin hyvän asianajajan täytyykin olla...

[Joosua]

– Alkuperäisellä nauhalla kuului sivullisen ääniä, mutta ei enää oikeussaliin toimitetussa. Onneksi tiesin pyytää alkuperäisiä nauhoja, sanoo Manner.

Sanoiko manner tosiaan noin kirjassaan? Tuohan on rikos, ei yhtään kummempi kun dnan tai sormenjälkien väärentäminen.

Pitipä tämäkin asia tutkia. Tuleepahan puolustusasianajajan (aiheellinen) "puolueellisuus" esitettyä näinkin: Manner puhuu tässä kyllä ns. muunneltua totuutta nyt. Hätäkeskuspuhelusta oltiin tehty erilaisia versioita ja litterointeja, joista osassa oltiin voitu saada esiin sellaisia ääniä, jotka olisivat voineet (erittäin iso ehkä) viitata ulkopuoliseen tekijään. Tästä Manner on sitten jälkikäteen tehnyt olkiukon, että nauhan eri käsittelyt olisi jotenkin poistaneet nämä äänet alkuperäisestä, vaikka nämä äänet ovat hänen itsensä omia tulkintoja, jotka ovat melko kaukaa haettuja. Alkuperäinen nauha on julkaistu, ja sieltä voi kukin itse kuunnella, että kuinka todennäköisesti siellä on joku ulkopuolinen tekijä ollut suorittamassa melko mieletöntä veritekoa vain muutaman metrin päässä puhelusta, ja joka tapauksessa hyvin hiljaa verrattuna siihen, että uhrin pienet voihkaisutkin ovat kuitenkin tallentuneet nauhalle aivan selkeästi.

Aikoinaan Manner esitti (ja taas ihan oikein), että syyttäjällä on näyttötaakka. Puolustuksen piti vain näyttää, että ulkopuolista tekijää ei voida sulkea pois ääninauhalta. Tämä ei tarkoita, että alkuperäisessä äänitteessä kuuluu ulkupuolisia ääniä, vaan että niitä ei (hyvin kaukaa haetusti) voi sulkea pois. Hyvä asianajaja hän kyllä on. Hieman epärehellinen, mutta niin hyvän asianajajan täytyykin olla...

Tämä on hyvin yllättävää. Olen palstan huippututkijoiden selvityksistä ymmärtänyt että poliisi on kieroillut ja valehdellut tutkimustuloksista ja painostanut näiden väärennösten avulla syytöntä ja hirveillä kuulusteluilla loppuun näännytettyä perheenäitiä ja kiristänyt häneltä tunnustuksen. Ja samassa juonessa on ollut krp:n rikoslabrakin manipuloidessaan mm häkenauhaa niin ettei selvät murhaajan äänet kuuluisi.

Ja olen saanut sen käsityksen että Manner on totuuteen pyrkiessään yksin taistellut tätä valtavaa kieroilukoneistoa vastaan ja saanut estettyä katalan oikeusmurhan jossa naisvihan ja kunnianhimon takia olisi täysin syytön ja itsekin murhaajan henkihieveriin haavoittama perheenäiti tuomittu elinkautiseen vankeustuomioon.

Mutta onko nyt niin että totuus onkin jokin toinen?

[Pieni liekki]

... Alkuperäinen nauha on julkaistu, ja sieltä voi kukin itse kuunnella, että kuinka todennäköisesti siellä on joku ulkopuolinen tekijä ollut suorittamassa melko mieletöntä veritekoa vain muutaman metrin päässä puhelusta, ja joka tapauksessa hyvin hiljaa verrattuna siihen, että uhrin pienet voihkaisutkin ovat kuitenkin tallentuneet nauhalle aivan selkeästi.
...

Ihan vaan sinulle tiedoksi, että missä olet varmuudella törmännyt alkuperäiseen hätäpuhelutallenteeseen. Se on käsittääkseni edelleen salattua aineistoa. Olen useamman kerran todennut täällä murhainfossa, että suurelle yleisölle pitäisi antaa mahdollisuus päästä kuuntelemaan muokkaamaton alkuperäistallenne. Oheisen yhteydenoton olen saanut kirjeen muodossa 3.12.2015 Hätäkeskuslaitoksen ohjaus- ja ennakointiosastolta (HAK-158185, 07.02.04, HAK-2015-467):

Olette ottaneet yhteyttä Hätäkeskuslaitokseen ja kysyneet hätäkeskustallenteiden säilytyksestä ja erityisesti ns. Ulvilan murhaan liittyen.

Hätäkeskustallenteita säilytetään viisi (5) vuotta tai niin kauan kuin asia sitä erikseen vaatii, kuten tässä tilanteessa. Säilytysjärjestelmään liittyvät tiedot ovat turvallisuussyistä salassa pidettäviä eikä niitä sen vuoksi kerrota ulkopuolisille.

Mainittuun tapaukseen liittyvä kopio hätäpuhelutallenteesta on viranomaisten, mm. poliisin ja tuomioistuimen hallussa. Tallenteen sisällöstä Hätäkeskuslaitos ei luovuta tietoja muille tahoille viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 12 ja 24 §:ien perusteella.

Kuten edeltä voit huomata, niin kopioita hätäpuhelutallenteesta on useammalla taholla. Mikä lienee syy, ettei alkuperäistallenteesta voi tehdä muokkaamatonta kopiota ja soittaa sitä kaikelle kansalle? Poliisi voisi pyytää yleisövihjeitä tekijästä alkuperäistallenteen perusteella ja mahdollisesti tekijä voitaisiin kenties tallenteen avulla vielä tavoittaa tai ainakin näille sitkeimmille Anneli Auerin syyllistäjille voisi valjeta, kuinka järkyttävällä tavalla he ovat vuosia kohdelleet puukotuksen uhriksi joutunutta ja aviomiehensä puukotuksen uhrina menettänyttä henkilöä.

[Panu]

Alkuperäinen nauha on julkaistu, ja sieltä voi kukin itse kuunnella, että kuinka todennäköisesti siellä on joku ulkopuolinen tekijä ollut suorittamassa melko mieletöntä veritekoa vain muutaman metrin päässä puhelusta, ja joka tapauksessa hyvin hiljaa verrattuna siihen, että uhrin pienet voihkaisutkin ovat kuitenkin tallentuneet nauhalle aivan selkeästi.

Mm. hupparin karjaisu kuuluu selvästi kohdassa 2:03-2:04 tällä julkisuudesssa olevalla nauhalla, eli huppari ei ole hiljainen.

[Joosua]

Kuten edeltä voit huomata, niin kopioita hätäpuhelutallenteesta on useammalla taholla. Mikä lienee syy, ettei alkuperäistallenteesta voi tehdä muokkaamatonta kopiota ja soittaa sitä kaikelle kansalle? Poliisi voisi pyytää yleisövihjeitä tekijästä alkuperäistallenteen perusteella ja mahdollisesti tekijä voitaisiin kenties tallenteen avulla vielä tavoittaa tai ainakin näille sitkeimmille Anneli Auerin syyllistäjille voisi valjeta, kuinka järkyttävällä tavalla he ovat vuosia kohdelleet puukotuksen uhriksi joutunutta ja aviomiehensä puukotuksen uhrina menettänyttä henkilöä.

Olen ymmärtänyt palstan huippututkijoiden kirjoituksia lukemalla että syynä alkuperäisen nauhan salaamiseen on se että nauha heti välittömästi todistaisi ulkopuolisen murhaajan paikallaolon. Ja tietenkin koko viranomaiskoneiston väärennös- ja kieroiluoperaatio tällöin paljastuisi. Tämä olisi monille vakavaa ja voisi johtaa pahoihin seurauksiin. Parasta näille roistoille olisi tietenkin ollut syyttömän ja lähes hengiltä puukotetun perheenäidin lähettäminen vankilaan ja sulan saaminen omiin hattuihin sekä samalla oikean murhaajan täydellinen katoaminen. Koska tämä ei täysin onnistunut niin nyt on enää tehtävissä vaurioiden minimointia, esimerkiksi vaarallisten todisteiden salaaminen on yksi tärkeä toimi.
Samalla voisi paljastua viranomaisvetoiseen kieroilukoneistoon liittyvät vainoajaringit. Niihin kuuluu varmastikin hyvin korkea-arvoisia ihmisiä. Heitäkään ei tietenkään myöskään haluta paljastaa.

[Kkook]

Ihan vaan sinulle tiedoksi, että missä olet varmuudella törmännyt alkuperäiseen hätäpuhelutallenteeseen. Se on käsittääkseni edelleen salattua aineistoa. Olen useamman kerran todennut täällä murhainfossa, että suurelle yleisölle pitäisi antaa mahdollisuus päästä kuuntelemaan muokkaamaton alkuperäistallenne...

Ne mitä oikeudessa (sekä käräjillä että hovissa) on kuultu, on julkaistu. Eivät ole salattua tietoa. Suuremmat mediat ovat voineet osia näistä sensuroida, esim. nauhalla esiintyvän lapsen nimen, ja reaktion kuolleesta isästä, mutta jos oikein kaivelet internjettiä, niin löydät kyllä sensuroimattoman version, missä nämäkin äänet ovat mukana. Nekään kun eivät ole mitenkään salattua tietoa, vaikka ovatkin ihan hyvän maun ja yksityisyyden suojan vuoksi usein esitettyinä vain kirjaimin A, B, C, ja D.

En tiedä mistä ihmisten taipumus kaikenlaisiin salaliittoteorioihin kumpuaa, mutta tähän asiaan niitä tuntuu riittävän. Sen verta toki asiassa on törttöilty, että osan tästä humpuukista jotenkin ymmärtää. Mutta vedenpitävin todisteinkin tuomituilla on aina puolustajansa. Kummallinen ilmiö.