On sitä turvattomuutta toki ollut menneinäkin vuosikymmeninä. Jossain päin rellestivät mm. puukkojunkkarit ja onhan näitä nuorten tyttöjen raskauksia ja raiskaus + tappoja ollut jo menneinäkin aikoina.Miss Holmes #1 kirjoitti: La Kesä 08, 2024 2:24 am …...
Mielestäni tässä nyt ’suojataan tutkintaa’ (ja omaisia) niin pahalta kuin se kuulostaakin.
Jos olisin tutkiva, tekisin samoin ennen kuin kaikki on selvillä. Ihan pelkästään tuskan vähentämiseksi.
Elämä on v***u ihan sairaan raakaa nykyään. Ennen pystyi liftaamaan selviämällä hengissä, pystyi kävelemään yöllä kotiin.
Maailma on oikeasti muuttunut niin nopeaksi ja vaativaksi, etten yhtään ihmettele ettei kaikki pysy mukana.
Mä muistan ilolla 80-luvun lopun työelämää, kun kukaan ei vielä pahemmin stressannut mistään ja elämä oli hauskaa, rentoa, leppoista ja kivaa. Kiirettä ei oikeasti ollut siten kuin tänään.
Tää on nykyinen ylivaativa ja nopea somen täyttämä maailma syö ihmiset. Niin lapset, kuin kasvattajat.
Minusta.
Millonkahan liftaaminen jäi pois. Aikoinaan hyvin kauan sitten liftattiin luokkakaverin kanssa oltiinkohan 14 vuotiaita. Luokanvalvoja ajoi ohi ja taisi sitten koulussa (Tyttölyseo) meitä jotenkin ojentaakin. Vasta paljon myöhemmin kuulin, että se liftauspaikka ihan kaupungin keskustan tuntumassa oli nimetty huorasuoraksi - tuollainen nimittly ei enää nykyaikana onneksi onnistuisi.
Kyllä maailma on muuttunut hyvin paljon näinä vuosikymmeninä. Tietotekniikan kehityskin on vaikuttanut paljon. Olen jo aikoinaan tehnyt saman havainnon kuin sinä Miss Holmes tuosta 1980-luvun työwlämästä. Sehän oli myös ennen tietokoneiden aikaa. Työpaikoilla ehti puhua työtovereiden kanssa ihan eri tavvalla - eikä se ollut mitään töistä laistamista. Nykyinen kiire on tehtyä kiirettä. Ilmapiiri oli ihan erilaista ennen tätä tehostettua, tehokasta aikaa - Nykyisin ihmiset ovat töissäkin enemmän tietokoneiden äärellä itsekseen. Some tekee oman ison lisänsä nykyaikaan.
Turvattomuudesta kävellä yksin marraskuun pimeydessä kotiin työpaikan pikkujouluista on jäänyt 1990-luvulta mieleen, miten sillä lyhyellä matkalla rupesi pelottamaan, kun kuului takaa kiirehtivät askeleet. Sain kiirehdittyä nopeammin eikä takana tulevalla ehkä edes ollut mitään mielessään. Se pelon tunteen kuitenkin muistan.
Vain kalpeasti pystyy kuvittelemaan ketjun tapauksen kohtaaman pelon ja sen kaiken kauheuden.