Helsinki Ullanlinna - psykiatrille elinkautinen vaimon murhasta 12/2022

[Talvi24]

ˆˆ
Vielä tapauksen uhrin ja tekijän avioeroihin liittyen. Edellä jo eri kommenteissa keskustelua Skounen nostettua rohkeasti esille senkin mahdollisuuden, että uhrin erossa olisi mahdollisesti voinut olla pettämiskuvio ja nimenomaan siten, että uhri olisi voinut olla petetty osapuoli. Tämä on varmasti ihan realistinen vaihtoehto ajatellen sitä, miten yleistäkin pettäminen eroon johtavana syynä on.

Silloin, jos ei pysty edes ajatuksen tasolla miettimään em. mahdollisuutta (uhrin elämän olisi pitänyt olla kaikin puolin virheetöntä ex-puolisoa myöten ja "erokin sivistynyt, kepeästä? syystä") - niin on varmaan vaikea tätä mahdollisuutta miettiä.

Jos pettämiskuvio olisi ollut, olisi se tietenkin pidetty tämän tapauksen tutkinassa poissa julkisuudelta. Eihän se olisi vaikuttanut suoraan henkirikokseen vaikuttanut. Ei sitä ollut tarpeen revitellä julkisuudessa - ei mitään uhrin eroon liittyvää, olihan siitä jo 3 v aikaa. Ei siitä ole tietenkään pientäkään jphtolankaa julkisuudessa - koska, miksipä olisi. Pariskunta ei ollut kuitenkaan sellaisia julkkiksia, joiden eroon Seiska ja ip-lehdet olisivat tarttuneet. Se ollut heidän onnensa.

Uhri ja ex olivat ilmeisesti hankkineet Ullanlinnan arvoasunnon huippupaikalta Helsingin keskustasta 2016 tai ainakin siinä oli tehty mittava remontti silloin. Uusi yhteinen koti, kaksi silloin murrosikäistä lasta. Se unelman osio mahdollisesti vielä hyvinkin pitkästä yhteisestä loppuelämästä yhdessä vanheten sortui heiltä - jostain syystä.

— On tosiaan täysin mahdollista, että heillä olisi voinut olla "ruma" pettämiskuvio.
— Onhan rakkaus, rakastuminen sellaista, ettei se "kysy" aikaa eikä paikkaa, ei kysy lupaa …

Mustasukkaisuus jonkin asteisena, lievähkönä on ihan luonnollinen tunne. Sairaalloinen, vainoharhainen mustasukkaisuus on ihan eri juttu. Kyllä varmaan mustasukkaisuutta voi olla myös lievänä kumppanin historiaa, aiempia parisuhteita kohtaan. Lievänä se ei ehkä ole kummankaan elämää ja heidän parisuhdettaan haittaavaa. Ja toisaalta voinee olla, ettei aina ja kaikilla mustasukkaisuutta edes ole exää kohtaan.

Se, että mustasukkaisuutta on T:llä todettu olleen ei varmasti tarkoita sitä, että sitä olisi ollut epätavallisessa, poikkeavassa määrin uhrin exää kohden. Koska - miksipä olisi ollut. Ei tietoa, oliko T:llä ollut mustasukkaisuus ekassa avioliitossa ja miten se oli mahdollisesti ilmennyt. Minun mielestäni se, etteivät T ja uhrin ex olleet ehtineet ainakaan tuohon mennessä tutustumaan kuulostaa ihan normaalilta, tavanomaiselta tilanteelta - sen perusteella, mita tiedän tuntemieni ihmisten vastaavista tilanteista.

Tietysti täytyy ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että uhrin ex on voinut olla mustasukkainen T:lle. Kun ei edes tiedetä tuon pariskunnan eron syytä.
— Maiju väitit: "Mustasukkainen kokee AINA? exät uhkina ja haluaa heidät kauas yhteisestä elämästään." - en allekirjoita tätä väitettä, mutta voit pohtia kuka noissa "palapeleissä" on ollut mustasukkainen, kenelle. Oliko joku - näissä kahdessa avioerossa petetty kuten voisi hyvinkin olla. Ajatellen pettämisen osuutta avioista ja sitä, minkä ikäisinä he erosivat. Joku syy /syitä kumpienkin eroissa on. En usko kummassakaan tapauksessa olleen mikään "kepeä" syy. Kyllä eliittipariskunnakin kohdalla voi olla ollut ihan "raadollisia" asioita taustalla.

Eron kokeneisiin lapsiin liittyen Tn todistelussaan kertoma: "V:llä oli hyvä kontakti lapsiin, josta T oli iloinen. T oli yrittänyt olla Vn lasten kanssa mahdollisimman paljon, mutta T oli luonteeltaan aika varautunut (reserverad). V oli ollut spontaani ja hyvä tunteiden suhteen, hän oli ollut erityisen empaattinen ja käytännöllinen. Oli suuri ero heidän välillään, kun T tarvitsi paljon aikaa miettimiseen. T ei ollut impulsiivinen eikä käytännöllinen, hän eli enemmän ajatustensa maailmassa." - Heidän temperamenttieronsa. kuulostaa kuvioon sopivalta määrittelyltä.

[Talvi24]

Nyt on Skoune mielenkiintoista spekua ja uutta tietoa. Pitää muuten nyt kysyä mitä ajat takaa sillä V:n autojutulla? Ennenkin epäilit uhrin tavaroiden olevan hänen omassa autossa. Mikä juttu tämä : )

Tn ei ole rannekorua ostanut. Kyllä hän tietäisi miten se avataan. Vai moukaroiko hän sen ranteesta oton jälkeen?

KIva, kun olit loytänyt kuvan korusta + ruuvimeisselistä.

Kyllä T on todennäköiseti tiennyt, miten se aukaistaan, mutta oliko tiennyt, missä V rasiaa + ruuvimeisseliä säilytti? Ehkä yöpöydän laatikossa tai olihan siinä makkarin yhteydessä kylppärikin.

Koru näyttää vankkatekoiselta ja varmasti ollut vaikea yrittää irrottaa ilman tuota ruuvimeisseliä. Ja oliko niin, että koru oli vielä kuoleman jälkeen uhrin ranteessa? Onhan T saattanut olla melkoisessa ylivirittyneisyys tms. tilassa eikä ajatus välttämättä pelanut ajatellen korurasian etsintään. Olisiko edes normaalisti muistanut, minkälaisessa rasiassa ruuvimeisseli oli - ei kai miehet yleensä tuollaisiin kiinnitä huomiota, paitsi jos oli itse ostanut sen, olisi saattanut muistaa rasian.

— Mielestäni ei ole täysin poissuljettu mahdollisuus, että T olisi korun ostanut, mutta epätodennäköistä se on.

[Talvi24]

Onhan tuo erityisen kallis (8000 e?) Cartierin Love rannekoru kauniskin (kuva edellä). Siinä näkyy jotain "ornamentteja" tms?, mutta en erota Love-kirjaimia.

Kyllä tuo näyttää sellaiselta, jonka voisi kuvitella uhrin itselleen hankkineen? Esim. uudenlaiseen elämänvaiheeseen avioeron jälkeen siirtyessään. Toisaalta voisi olla myös vanhempiensa (tai veljensä?) ostama.

P.s. täytyypä tarkistaa anopilta perintöna saamani kultainen? (tai ainakin kultaiselta näyttävä) rannerenkaani. Se on niitä sellaisia - tuonkin tyyppisiä, joissa on lyhyt ketjukin. Mutta ei ole varmasti tuon (hinta)tason arvokoru. Ilmeisesti 1950-luvulla hankittu ja silloin suosittu malli, kun äidillänikin oli samanlainen.

En osaa pitää yöllä tuon tyyppistä tai muunkaanlaista rannekorua, V ilmeisesti piti välillä yölläkin.

[Cadi John]

KIva, kun olit loytänyt kuvan korusta + ruuvimeisselistä.

Kyllä T on todennäköiseti tiennyt, miten se aukaistaan, mutta oliko tiennyt, missä V rasiaa + ruuvimeisseliä säilytti? Ehkä yöpöydän laatikossa tai olihan siinä makkarin yhteydessä kylppärikin.

Koru näyttää vankkatekoiselta ja varmasti ollut vaikea yrittää irrottaa ilman tuota ruuvimeisseliä. Ja oliko niin, että koru oli vielä kuoleman jälkeen uhrin ranteessa? Onhan T saattanut olla melkoisessa ylivirittyneisyys tms. tilassa eikä ajatus välttämättä pelanut ajatellen korurasian etsintään. Olisiko edes normaalisti muistanut, minkälaisessa rasiassa ruuvimeisseli oli - ei kai miehet yleensä tuollaisiin kiinnitä huomiota, paitsi jos oli itse ostanut sen, olisi saattanut muistaa rasian.

Kiitos kuuluu Wallander Ystadille. Hän liitti kuvan.

Tuo ylivirittyneisyys voi olla syy kun moukaroi sen. Avaaja saattoi tosiaan olla korurasiassa. Ei varmasti edes tiennyt miten sen saa auki.

[Cadi John]

P.s. täytyypä tarkistaa anopilta perintöna saamani kultainen? (tai ainakin kultaiselta näyttävä) rannerenkaani. Se on niitä sellaisia - tuonkin tyyppisiä, joissa on lyhyt ketjukin. Mutta ei ole varmasti tuon (hinta)tason arvokoru. Ilmeisesti 1950-luvulla hankittu ja silloin suosittu malli, kun äidillänikin oli samanlainen.

En osaa pitää yöllä tuon tyyppistä tai muunkaanlaista rannekorua, V ilmeisesti piti välillä yölläkin.

Käsitin ettei ottanut sitä koskaan pois.

Tiedän millaisesta rannerenkaasta puhut. Äidilläni on sellainen. Ne oli ilmeisesti siihen aikaan muotia.

[Cain]

Onko tämä rannekoru nyt löytynyt jostain vai mistä tiedetään millainen se oli, ja että on "moukaroitu"?

[Talvi24]

…..
P.s. täytyypä tarkistaa anopilta perintöna saamani kultainen? (tai ainakin kultaiselta näyttävä) rannerenkaani. Se on niitä sellaisia - tuonkin tyyppisiä, joissa on lyhyt ketjukin. Mutta ei ole varmasti tuon (hinta)tason arvokoru. Ilmeisesti 1950-luvulla hankittu ja silloin suosittu malli, kun äidillänikin oli samanlainen.

En osaa pitää yöllä tuon tyyppistä tai muunkaanlaista rannekorua, V ilmeisesti piti välillä yölläkin.

Käsitin ettei ottanut sitä koskaan pois.

Tiedän millaisesta rannerenkaasta puhut. Äidilläni on sellainen. Ne oli ilmeisesti siihen aikaan muotia.

Uhrin tytär kertoi: "Carnier (vai Cartier?) rannekoru oli äidillä päivittäin käytössä. Sitä ei voinut ottaaa pois muuten kuin ruuvimeisselillä." Rolexista tytär "arveli, ettei äiti ottanut sitä yleensä pois ranteesta. Jos joskus otti, laittoi yöpöydälle."

Poika kertoi saman tiedon Rolexin käyttämisestä. Lisäksi kertoi "Äiti oli saanut Rolexin isältä 2017/2018."

HUOM! Rolexin hankinnan ajankohta. Avioliitto ei varmaan vielä tuolloin rakoillut. Ero sitten 2019.

Harmi, ettei tytär sattunut mainitsemaan, keneltä äitinsä oli saanut rannekorun. Tuskin kellonkaan lahjoittajasta oli oikeudessa kysytty pohjaltakaan, sattumalta lienee hankinta-ajankohdan maininnut.

Ehkä uhrin exältä oli erikseen kysytty siitä, mitä hän oli lahjoittanut niistä kadonneista esineistä, tuhotusta rannerenkaasta. Exä oli siis ostanut Rolexin ja Lis Vuittonin lompakon.

Poika ei maininnut rannekorua, ei ehkä muistanut.
Lompakosta ja laukusta kertoivat myös äidin käyttäneen päivittäin, lompakko Diorin käsilaukussa ja laukkua säilytti pukeutumishuoneessa.
…..

P.s. Niin sellainen rannekoru on ollut varmaan todella suosittu 1950 / 1960-luvulla ja onhan sekin kaunis. Se lyhyt ketju on siinä kiva / kivannäköinenkin yksityiskohta.

[Talvi24]

KIva, kun olit loytänyt kuvan korusta + ruuvimeisselistä.

Kyllä T on todennäköiseti tiennyt, miten se aukaistaan, mutta oliko tiennyt, missä V rasiaa + ruuvimeisseliä säilytti? Ehkä yöpöydän laatikossa tai olihan siinä makkarin yhteydessä kylppärikin.

Koru näyttää vankkatekoiselta ja varmasti ollut vaikea yrittää irrottaa ilman tuota ruuvimeisseliä. Ja oliko niin, että koru oli vielä kuoleman jälkeen uhrin ranteessa? Onhan T saattanut olla melkoisessa ylivirittyneisyys tms. tilassa eikä ajatus välttämättä pelanut ajatellen korurasian etsintään. Olisiko edes normaalisti muistanut, minkälaisessa rasiassa ruuvimeisseli oli - ei kai miehet yleensä tuollaisiin kiinnitä huomiota, paitsi jos oli itse ostanut sen, olisi saattanut muistaa rasian.

Kiitos kuuluu Wallander Ystadille. Hän liitti kuvan.

Tuo ylivirittyneisyys voi olla syy kun moukaroi sen. Avaaja saattoi tosiaan olla korurasiassa. Ei varmasti edes tiennyt miten sen saa auki.

Joo huomasinkin postituksen jälkeen että olikin Wallander Ystad laittanut kuva - eli kiitos siitä? Korusta jäi minulle vielä epäselväksi se, onko siinä olemassa Love tai LOVE teksti pintaan kaiverrettuina vai mitä ornamentteja tms siinä näkyy?

Niin, se mahdollinen ylivirittyneisyys ja mitä kaikkea surman jälkeisessä tilassa onkaan mielessä ja kehossa risteillyt sen kaiken keskellä surmaamansa vainon ruumiin äärellä.

Minäkin luulen, ettei varmaan ollut koskaan avannut korua ruuvimeisselillä. Kun korun kantaja itse avaa meisselillä, ei sekään ole välttämättä ihan helppoa yhdellä kädellä tehden. Ehkä siksikin käytti sitä - ehkä pääosin yölläkin.

[Miss Holmes #1]

Jotenkin en usko, että olisi ostanut tuon korun itse.
Lahja se on joltakulta ja ehkäpä Tikkanen itse on voinut sen alun huumassa ostaa ja raivo sen irtoamattomuutta kohtaa johtui juurikin siitä, että halusi sen takaisin.
Tikkas-tyyppinen lahja se siinänsä on, koska ei ollut helposti pois otettavissa. -> sitä omistus ja markitsemis halua.

Miehet ei yleensä, oman kokemukseni mukaan ole järin hyviä korujen lukkosysteemien kanssa. Ei varsinkaan, jos vielä vaatii pikku meisseliä avuksi.

Voihan olla, että ''kostoksi'' otti nuo muut tavarat, kun ei saanut ''omaansa'' irroitettua.

Aikamoista, että ruumiilta on yrittänyt korua vielä kiskoa kädestä. Oksettaa ajatus.

[Talvi24]

Mä en nyt ehdi kaivamaan, mutta olihan jossain kohtaa, että potilaskirjaukset oli jäänyt tekemättä ja siitä esimies useaan otteeseen huomauttanut.
Vaikeutti seuravan vuoroon tulevan töitä.

Että jos se noin oli, niin ymmärrettävästi useampikin kollega voinut kypsähtää.
Siinähän potilasturvallisuus juuri vaarantuu.
…

Pari päivää sitten käytiin Miss Holmesin kanssa taas kerran keskustelua Valviran päätökseen liittyen. Uutena tuli esille se, miten prosessi Valvirassa toteutuu.
Sivulle 740 laitoin uudelleen HS:n 22.12.22 jutun auki sivulle siirrettynä. Siinä on koottu tietoja Valviran päätökseen johtaneestä Tn tilanteesta työssään.

*****
Edellä olevaan viestiin on M H kirjannut "… olihan jossain kohtaa, että potilaskirjaukset oli jäänyt tekemättä ja siitä esimies useaan otteeseen huomauttanut."

— Etsin netistä hakusanoilla psykiatri RT, potilaskertomus kirjaukset / sairauskertomus.kirjaukset, mutta ei ohjannut edes tähän ketjuun.

Muistan, että joku kirjoitti jotain mahdollisista tekemättä jättäneistään potilaskirjamerkinnöistä, MUTTA en silloinkaan muistanut mistään mediasta tuollaista lukeneeni. Sittemmin tilasin välituomion, mutta ei ollut siinäkään mitään tuollaista.

Epäilen, että tuo tieto ei perustu faktoihin, vaan joku on saattanut olettaa, että potilaskirjoihin / sähköisiin kertomuksiin olisi jättänyt tekemättä merkintöjä, kun jouduttiin aamulla herättelemään siellä toisessa sairaalassa päivystysyön jälkeen kertomaan aamulla töihin tuleville työntekijöille yön tapahtumat. Oli puheena se raportointi aamulla töihin tulleille päivystyksen tapahtumista, osastolle otetuista potilaista jne. Tuon raportin lääkäri antaa suullisesti.

Kun päivystävä lääkäri hoitaa poliklinikalla tai osastolla potilaita sanelee hän tiedot potilaskertomukseen ja tekee hoitomääräys-merkinnät omaan kohtaansa ja yleensä pystyy tekemään nämä tutkittuaan potilaan. Eivät ne jää "roikkumaan". Sihteeri kirjoittaa päivystyksen sanelut aamulla. Voisin kuvitella, ettei psykiatrian päivystämnen sairaalassa ole mitenkään hektistä, ei siinä - ja tässä psykiatrialla taida olla juuri koskaan kyse ihmisen hengestä - ellei joskus tosi harvoin esim. potilas tehnyt osastolla itsemurhan.

Luulen, että nuo tiedot mahdollisista puuttumaan jääneistä potilaskirjauksista ovat saattaneet jonkun asiasta noin kirjoittaneen jälkeen elämään ketjuun ns. "totuutena"

— Jos joku tietää jotain muuta asiasta, niin laittaisi tiedon ketjuun ja viitteen, mistä tiedon saanut / löytänyt.

Tuo koski nimenomaan aikaa, jolloin Valviraan meni ilmoitus 5/2013.

Myöhemmältä ajaltahan oli tieto Tn jo sairastellessa jättäneen kesältä 2022 ainakin sen yhden potilaan sair.kert. merkinnät tekemättä (siitä oli ip-lehdessä juttu pian pidätyksen jälkeen. Taisi olla joku muukin yksittäistapaus. T kertoi oikeudessa olleensa uupunut kesällä 2022. Yrittänyt levätä lomalla, muttei riittänyt ja oli huomannut, ettei enää kyennyt huoehtimaan potilaistaan. Yhtenäinen sairausloma alkoikin noin 21.9, sitä ennen oli ilmeisesti jonkun pituisia sl viimeisen hoitosuhteen aikana 8/2021.

*****

On ihan hölmöä, että Valvira vaikuttaa salanneen päätöksestä juuri sen oleellisen asian, minkä perusteella pidetty mahdolisena potilasturvallisuuden vaarantumista.

— Esimiehet eivät olleet havainneet Tn työssä potilasturvallisuutta vaarantaneita asioita eivätkä moittineet varsinaista työtään. Esimiehet eivät maininneet mitään puuttuvia tai viivästyneitäkään potilasasiakirjamerkintöjä.

— No toki ehkä jossain määrin potilasturvallisuuden on voitu ajatella vaarantuvan siitä, että Tn olisi pitänyt olla aamulla samaan aikaan klo 8 antamassa päivystysraporttia toisessa sairaalassa, mutta työt HUSssa alkaneet samaan aikaan. Nämä ja ettei Tikkasta tavoitettu (ei vastannut puhelimeen), kun työpaikalta etsittiin. Monessa yksikössä on klo 8-9 ensin päivystysraportti (jos on päivystävä yksikkö) ja sen jälkeen esim. 1 - 2 aamuna viikottain lääketieteellisiä esitemiä, työpäivän aloittaminen porukalla ja sitten omiin työpisteisiin osastoille ja poliklinikoille.

— Nuo työajan käyttöön liittyvät ongelmat kypsyttivät varmasti työtovereitaan ja esimiestään, mutta olisihan ne pitänyt käsitellä ensin omalla työpaikalla (neuvottelu; T, esimies ja työterveyslääkäri).

Valvira on ehkä kuitenkin ihan suoraan ottanut (11 kk ilmoituksesta) asian heille käsittelyyn?

Näyttää jäävän salaisuudeksi se, mikä oli se varsinainen syy oikeuksien rajoitukseen?
— T itse kertoi sairaalahoidon (2013) jälkeen käyttäneensä mm. ylisuuria unilääkeannoksia (mitä muuta?). Näihin liittyvää oli ehkä mukana ilmoituksessa?, Valviran päätöksessä?

*****

P.s. Lakiin tms, jossa on määräyksiä potilasasiakirjoista tuli muistaakseni ensin 2001 määräys/ asetus, että asiakirja pitää olla saneltu -> kirjoitettu -> allekirjoitettu ja valmis postiin lähtemässä 10 vrk osastohoidon päätyttyä ja 5 vrk poliklinikkakäynnistä. Myöhemmin osastohoidon jälkeenkin muutettiin 5 vrk kuluttua. Kaikista työpisteistä ei noita edes postiteta ja OmaKanta tulee varmaan edelleen vähentämään postitusta.

Kertomusmerkintojen siirtyminen OmaKantaan menee omaa reittiään. En edes tiedä miten? Sihteeriko sen hoitaa. Tuossa kuulemma vaihdellen viiveitä on.

Ainakin pari ennakkotapausta on potilasasiakirja-viiveistä, molemmissa nuo olivat johtaneet lääkärin irtisanomiseen, viiveitä oli määrällisesti kohtalaisesti ja toisella paljon. Potilasasiakirjojen viiveisiin voi vaikuttaa paitsi lääkärin sanelun viivästyminen myös sihteerien kirjoitusruuhkat ja postitusruuhkat. Sanelujen osalta taitaa jatkossa tulla puheen tunnistussysteemit, joiden myötä ei enää sihteereita kirjoittamiseen tarvittaisi.

[Ulrica]

Aikaisemmin ketjussa ihmettelin, miksi syytetty oli jättänyt koruja uhrin ylle, koska jos ruumis olisi löydetty jossakin kunnossa myöhemmin tai pelkkiä koruja, olisi ne olleet tunnistettavissa.

Ajattelen Cartierin rannekorun olleen uhrin yllä, en suinkaan moukaroituna. Korvausvaatimus pieni summainen viittaa ainoastaan kiinnitys mekanismin vaurioitumiskuluihin. Uhrin yllä varmaankin myös mahd kaulakoru, korvakorut ja syytetyn ostamat sormukset.

Oheisen uhrin työpaikan nettisivuilla aikanaan olleen uhrin kuvan ottoajankohdaksi ajattelen työn aloittamisajankohtaa about, mikä oli 8/2021. Sama kuin mereenajokuukausi. Ajattelen myös Cartierin olleen joko ystävänpäivälahja 14.2.2021 tai kosintaan liittyvä, päiväyksen muistelen olevan 15.2.2021, no anyway siinä main kuitenkin. Perheeseen hankittiin kaikkea muutakin vuonna 2021, joten rannekoru on ilmiselvästi syytetyn ostama. Jos olisi uhrin edellisen avioliiton lahjoja, olisi lapset maininneet henkilötodistelussa asian.

Vaikka mies olisi tarkka rahoistaan, voi rakastuessaan lähteä hankintoihin mukaan itselleen epätyypillisesti. Statushankintoja oli muitakin vuoden 2021 aikana.

[taotao]

En allekirjoita myöskään, että mustasukkaiset ovat aina mustasukkaisia kaikista existä.

Mustasukkaiset ovat varmaankin mustasukkaisia niistä, kenet milloinkin kokevat kilpailijoina / uhkana.

Oliko uhrin ex sellainen? Ehkäpä, jos välit olivat hyvät, olivat usein tekemisissä, ja vielä kaiken lisäksi, uhrilla käytössä exän ostamia lahjoja!

Ja tosiaan ne puhelimesta stalkatut kuvat jne. Jos ne olikin kuvia menneisyydestä, eletystä elämästä. Ei siitä selkeää mustasukkaisuusmotiivia saa, kuten uudesta pettämiskuviosta saisi.

Jotenkin vaikea uskoa pettämiseen noin tuoreessa avioliitossa. Mutta mistäpä näistä koskaan tietää. Avioliitot eivät ehkä nykypäivänä vastaa sitä mitä ennen muinoin.

[Ulrica]

En allekirjoita myöskään, että mustasukkaiset ovat aina mustasukkaisia kaikista existä.

Mustasukkaiset ovat varmaankin mustasukkaisia niistä, kenet milloinkin kokevat kilpailijoina / uhkana.

Oliko uhrin ex sellainen? Ehkäpä, jos välit olivat hyvät, olivat usein tekemisissä, ja vielä kaiken lisäksi, uhrilla käytössä exän ostamia lahjoja!

Ja tosiaan ne puhelimesta stalkatut kuvat jne. Jos ne olikin kuvia menneisyydestä, eletystä elämästä. Ei siitä selkeää mustasukkaisuusmotiivia saa, kuten uudesta pettämiskuviosta saisi.

Jotenkin vaikea uskoa pettämiseen noin tuoreessa avioliitossa. Mutta mistäpä näistä koskaan tietää. Avioliitot eivät ehkä nykypäivänä vastaa sitä mitä ennen muinoin.

En myöskään usko uhrin xn olleen mustasukkaisuus kohde. Hänellä oli jo uusi suhde toisen henkilön kanssa hyvällä mallilla, mikä usein helpottaa henkilöä, mikä olisi eksästä mustasukkainen.

Ajattelen puolestani mustasukkaisuuden olleen jostakin tosiasiallisesti teosta, ne kansion kuvat, mistä lähtöisin, eikä niistä päästy yli mitenkään. En usko niiden edelleenkään olevan kovin vanhoja, mutta uskon niiden tulleen yllätyksenä toiselle osapuolelle. Ajattelen uhrin myös tarkoituksellisesti jättäneen puhelimen siten, että syytetyn löydettävissä. Se, että tehty yhteiset hankinnat juuri ja jotakin kertomatta jäänyttä tuleekin puskista ilmi jäänyt kaihertamaan ja johtanut osasyynä tekoon adhoc.

[Talvi24]

^
Just mietinkin, oliko rannekoru jossain jo aiemmin esillä olleessa kuvassa ja onhan se Ulrican löytämässä. Tuo näyttää aavistuksen ohuemmalta kuin Wallander Ystadin netistä linkkaama, mutta kuvakulma saattaa vaikuttaa tuon - tai voihan niitä olla eri paksuisia.
Iloinen, jotenkin "emäntämäisen" oloinen (siis hyvässä mielessä) on V kuvassa - elämä on vielä hymyillyt.

Olet Ulrica varmaan oikeassa, että Cartierin rannekoru on kuitenkin varmaan Tn lahja V:lle. Selittää tosiaan senkin, ettei tytär tullut maininneeksi keneltä se on eikä poika maininnut koko korua.

Tosiaan korun erittäin kallis hinta on ollut pieni hippunen sen vuoden isojen hankitojen seassa.

Rolexkin pilkottaa kuvassa vasemmassa ranteessa. Hyvin sopivat rouvalle nuo ja kaulakorunsakin.

Siinä kuvassa, jossa oli pariskunta vaalaenpunaisten sydämien kera (kihlajais-kuvako?) - oli V:llä tuo sama musta mekko tms. Ehkä siinä kuvassa rannekorun kohta ei näy.

[Cadi John]

Ajattelen Cartierin rannekorun olleen uhrin yllä, en suinkaan moukaroituna. Korvausvaatimus pieni summainen viittaa ainoastaan kiinnitys mekanismin vaurioitumiskuluihin. Uhrin yllä varmaankin myös mahd kaulakoru, korvakorut ja syytetyn ostamat sormukset.

Hyvä huomio ja tuossa kuvassa sillä on koko sarja. Nehän on ehkä ruumiinavauksen yhteydessä joutunut moukaroimaan tuon rannekorun.

Ulricalta tuli hyvä pointti tuohon kosintaan ym, joten ehkä Tn osti nuo.