jatkoa, tämä myös viimeinen osa juttua...
Teksti taas omin vapain sanoin.
Lähteenä käytetty Rikosposti - lehteä no 10/1989
Alaosassa olevat kuvat: Rikosposti no 10/1989
Sijoitusbisnekset ® Mira
Surmayötä edeltävänä päivänä "Fattan" puoleen oli kääntynyt myös Mira. Osan tuotoista hän oli harkinnalla sijoittanut Alkon kilisevään kassaan. Loppurahasto oli hajautettu suureen säkilliseen "perus keskaria" ja pariin pulloon Ligh Beeriä. Sijoitus oli jälleen tehty vakaata harkintaa käyttäen, sillä Mira oli maltillinen sijoittaja.
Tämän jälkeen oli kelvannut istuskella sinkkujen suosimassa ryyppykohteessa "Pisteessä", joka sijaitsi bussiaseman takana.
Miralta puuttui vakinainen residenssi, joten majapaikkaa hän oli tottunut hakemaan satunnaisten ryyppytoverien ja tuttavien luota.
Jossain vaiheessa kellon viisarien osoitteessa ilta-aikaa hän oli saapunut Eskon ja Arton asumukselle Kimmon saattelemana.
Light Beer "sijoitussalkun" arvon hän oli uumoillut jo seuraavana päivänä nousevan niin huimaksi, että oli tässä kohtaa vart'vasten hommannut sen muiden käsien ulottumattomiin.
Piilotuksen jälkeen hän oli liittynyt porukkaan ja koko konkkaronkka oli juonut kaksin käsin, kunnes joko sammahti tai juomavaranto teki tenän.
Juomia oli tuhottu hyvässä hengessä pitkälle alkuyöhön saakka ja kaikilla oli ollut mukavaa.
Jossain vaiheessa Miran silmät olivat sattuneet katsomaan Arton käsiin päin. Näky oli järkyttänyt häntä suuresti, sillä Arto oli pidellyt kiinni avatusta
Light Beer pullosta. Kaiken kukkuraksi toinen samanlainen pullo oli kurkkinut Arton taskusta.
Tästä oli välittömästi seurannut tiukka ristikuulustelu, ja Mira oli tahtonut tietää, mistä mies oli juomat saanut. Arto oli vastannut jatkuvasti samalla tavalla: "tuolta jostain" ja muutoinkin selonteko epäonnisten puteleiden suhteen oli ollut epämääräistä örvellystä. Miran mielestä Arto valehteli, kallisarvoiset aamuksi piilotetut juomat oli viety hänen kätköstään.
Tästä suivaantuneena hän oli huutanut Artolle, väliin nimitellyt ja jatkanut huutamistaan.
Tässä vaiheessa oli uljas ritari Kimmo Takanen reagoinut ja syöksynyt avuksi naisseuralaiselleen kumauttaen Artoa nyrkillä päähän.
Tätä myötä Arto-riepu maksoi parista korvamerkitystä pullosta hengellään.
Ei ole selvillä, ymmärsikö kiltin luontoinen Arto edes varastaneensa juomia humalatilansa takia.
Vahvan humalan turruttamana Arto ei tuntenut kipua Kimmon ensilyönnistä eikä myöskään reagoinut asiaan mitenkään vihamielisesti.
Fiskarskäsittelyn jälkeen
Kun Artolta oli saatu henki pois, lyötiin saksilla vielä ympäri kroppaa. Sydämen kohdalle ei kuitenkaan voinut lyödä, sillä siihen oli juuttunut pala rikkinäisestä pullosta.
Sen sijaan muualle vartaloon annettiin iskuja senkin edestä. Kasvoista miestä ei olisi voinut enää tunnistaa sen jälkeen. Koko vartalo oli kuin veristä lihasylttyä.
Nyt olikin sitten usean etsintäkerran jälkeen piilottamisen vuoro. Eihän ruumista nyt sentään sopinut niille sijoilleen jättää.
Tämän suhteen järjestettiin pikainen meeting olohuoneen puolella. Kuumeisesti mietittiin, mitä nyt pitäisi tehdä.
Mira ehdotteli ruumiin heittämistä vaatehuoneeseen.
-Ei kun viedään roskikseen! Kimmolla välkähti.
Huoneesta löytyi pussilakana, johon Arto pyöräytettiin. Lisäksi löytyi teippiä, jolla käärö teipattiin tukevasti.
Ruumispakettia raahattiin roskalaatikolle Kimmon vetäessä pääpuolelta ja neitokaisen kannatellessa samalla jalkoja.
Kun viimein päästiin määränpäähän, roskalaatikosta otettiin pois isompia tavaroita, jotta paketti olisi sopinut sinne.
Kidutus oli kuitenkin ottanut sen verran lihaskunnon päälle, että ei puhettakaan jotta ruumista olisi jaksettu nostaa roska-astiaan. Tämän takia se tyydyttiin jättämään roskalaatikon viereen.
Palatessa asunnolle pyyhittiin jaloilla tiestä raahausjälkiä pois.
Tämän jälkeen kömmittiin lämpöisiin vuoteisiin ottamaan torkut.
Surmatyön jälkeen asunnossa oli verta ja lasinsiruja joka puolella, myös poliisin saapuessa paikalle seuraavana päivänä. Poliisille ilmoitus ruumislöydöstä oli tullut 5.7. klo 11:48.
Mira heittäytyy rehdiksi
Kimmolla oli totisesti pokkaa, sillä ruumislöydöstä seuraavana päivänä poliisin mennessä poikien huoneistoon he törmäsivät ensimmäisenä Kimmon. Ovelle asetetut poliisien sinetit eivät olleet miestä hidastelleet. Hän oli palannut rikospaikalle nukkumaan, koska hänellä ei ollut muutakaan nukkumapaikkaa!
Ensimmäisessä kuulustelussa Kimmo löi teon sumeilematta Eskon kontolle. Vaikka Esko oli tämän vuoksi ensi alkuun uskonut syyllisyytensä, poliisi ei Kimmon puheita uskonut.
Kuulusteluihin noukittiin myös Mira. Alaikäisyyden vuoksi hänelle hommattiin kuulustelua seuraamaan sosiaalityöntekijä.
Kertomuksen Mira aloitti sekä kiistämällä että tunnustamalla.
Tyttö kiisti syyllistyneensä murhaan, mutta myönsi olevansa syypää tappoon.
Miran sanoin: "Tarkoitus ei ollut tappaa Arto Honkaa, mutta asiat kehittyivät vähän liian pitkälle."
Tapahtumien kulusta neiti kertoi suoraan ja kaunistelematta.
Sosiaalityöntekijä kuunteli silmät pyöreinä ja kalvakkana Miran selostaessa tapahtumia, muun muassa, että "kyllä Arto välillä oli tajuissaan, koska aina iskettäessä äännähti."
Raakuus oli liikaa saksihommien kohdalla ja sossun täti joutui poistumaan paikalta, koska ei kerta kaikkiaan kestänyt kuulla enempää.
Jo ennen säilöön ottoa Mira oli vannonut Kimmolle, että totuus tulee ilmi ja hän tulisi oikaisemaan kaiken, jos Kimmo yrittäisi paeta vastuuta. Tytön mielestä oli Arto surmattu yhdessä ja yhdessä tuli jakaa vastuukin.
Toisessa kuulustelussa Kimmo tunnusti ja kertoi samansuuntaisesti tapahtumista kuin Mirakin.
Ennen Lohjan kihlakunnanoikeuden tuomioiden lätkäisyä kaksikko sai kutsun mielentilatutkimukseen.
Vastauksia raakuuden syylle oli määrä etsiä sieltä käsin. Selvä oirehan leikkely ja muu kidutus oli siitä, ettei päänupeissa voinut olla ihan kaikki kohdillaan.
- Kimmo yritti vierittää syyn uhrin veljen piikkiin.
- IMG_20240613_172757.jpg (63.25 KiB) Katsottu 1463 kertaa
- Vain kahden pullon tähden
- IMG_20240613_173835.jpg (97.56 KiB) Katsottu 1463 kertaa
