Miss Holmes #1 kirjoitti: Ma Kesä 17, 2024 10:34 pm
Minä olen ainoastaan kyseenalaistanut hankitojen PÄÄTTÄJÄN.
Uhrin, jonka ikiomaksi itsenäiseksi päätökseksi te olette huvilaa, venettä ja jopa koeajo volvoa vierittäneet usean sivun ajan.
*****
Täällä on nyt pidempään ollut vallalla käsitys, että ainoa esimerkki on Hannibal Lecter.
Että psykopaatin leima on tatuoitu kirkkaan punaisella otsaan, eikä kukaan voi olla sitä huomaamatta.
******
Yksi silmäänpistävä asia on jäänyt vähemmälle huomiolla.
Tikkasella ei tunnu olevan lainkaan ystäviä.
Hänellä on entisiä kollegoja, opiskelututtuja, kuorokavereita, muttei missään mitään mainintaa ystävistä, illanvietoista kavereiden kesken, hänen tuttava pariskunnistaan tms
Se on minusta outoa.
Päättäjän? Eiköhän he ole päättäneet kalliista yhteishankinnoista ihan yhdessä, puoliksi maksaneet. Todennäköisesti päättäneet sillen, kun uhri oli tarpeeksi pitkään kärttänyt hankintaa.
En oikein usko, että kukaan psykopaatti pystyisi pitämään kynttilää vakan alla kaiken kattavasti, kaikkien kanssa. Pakosti se jossain tulee esille.
OT omana esimerkkinä:
Entisen esimieheni
narsismi tuli ilmi vain meille ja hänen harvoille valituille. Hovi piti häntä edelleen täydellisenä. Samaan aikaan tuo esimies puhui omille "suorille" alaisille, miten oli huolissaan heidän jaksamisestaa jne, näytteli hyvää esimiestä. Luulen, ettei suurin osa tullut koskaan tietoiseksi hänen narsismistaan. Minun suurin tukeni oli puolisoni, yksi narsistin suorista alaisista. Puoliso näki kaiken ja narsisti ryhtyi kiusaamaan häntäkin - osin minun kauttani. Kevyemmillä aseilla kuitenkin pystyi kiusaamaan puolisoa, kun hän oli päivystävä lastenlääkäri ja pienessä klinikaasa pitää saada pysymään riittävä määrä päivystäviä.
Tn ystävien suhteen:
Minulle on tullut vaikutelma introvertistä miehestä, jonka kaverisuhteita on vaikea arvuutella edes lapsuutensa osalta. Toki varmaan pitkään on kaveria riittänyt kaksoissiskosta.
T ollut noin 40 v mennessään naimiisiin, eli varmaan keskimääräistä vanhempana meni. Utelo mainitsi
naissuhteissaan olleen ongelmia - siis ilmeisesti jo ennen ekaa avioliittoa? - Ei tainnut T ottaa niistä opiksi.
Toiset ihmiset ovat "kaveririippuvaisia", toiset pärjäävät vähillä ystävillä. Tiiviiden työvuosien aikana luultavasti monilla hyvin "sitovaa" työtä tekevällä saattavat työkaverit "korvata" ystävyyssuhteilla.
Avioliiton myötä luulen Tn halunneen / yrittäneen panostaa pikkulapsi-perheeseen. Kaveririippuvuus voi olla hankalaakin esim. lapsella, joka joutuu muuttamaan kriittisessä vaiheessa vanhoje kavereiden jäädessä eikä yllättäen ehkä olekaan läheisyydessä uusia kavereita.
(
OT tämäkin: mainittakoon, että koen olevani introvertti, erakoitumiseen taipuvainen. Se onnistuukin hyvin, kun asumme maaseudulla, eikä ole julkisia kulkuyhteyksiä. Saa täysin määrätä milloin haluat ja ketä tavata - kaupungissa. Hyviä puolia on paljon, mutta huonojakin on.)
Jos T:llä oli ollut ystäviä, on heistä ehkä monet ellei kaikki kaikonneet Tn surmattua vaimonsa raakaa, julmaa ja pitkäkestoista väkivaltaa käyttäen. En tieä, mahtaako Suomessa olla sellaista kuin ulkomaisissa rikossarjaoissa, että naise alkavat kirjoittamaan kirjeitä jollekin vangille. Tästä muistuu mieleen erinomainen brittisarja Happy Valley.
Vaimollaan olikin sitten yllinkyllin ystäviä / kavereita, ainakin ne 67!
T ja V olivat perusluonteiltaan täysiä vastakohtia - oikeuden todistelujen mukaan. Sanovat, että vastakohtaisuudet vetävät toisiaan puoleensa. (Itselläni kokemusta tästä).
Eli eipä minusta tuossa ole mitään outoa,
introvertin ihmissuhteet ovat erilaisia kuin extrovertin. Vai pitäisikö ihmisten täyttää jotkut normit tässäkin suhteessa? Minusta ei.
Elämä on "rikkaampaa" kun on erilaisia ihmisiä, jotka uskaltavat olla omia itsejään.
Kirjoittamaasi: "Hänellä on entisiä kollegoja, opiskelututtuja, kuorokavereita, muttei missään mitään mainintaa ystävistä, illanvietoista kavereiden kesken" liittyen - emme toki edes tiedä Tn elämän tätä puolta. Julkisuuteen ei ole levitelty ijhan kaikkea mahdollista hänen elämästään.