Pelson vankilamurha ja -pako vuonna 2004, sekä tapon yritys 2023

[Susiraja]

Nämä tämänkaltaiset pitäisi lähettää pakkohoitoon. Ei tule Heikkilästä koskaan yhteiskunnan kelvollista jäsentä, sen verran on häiriintynyt tapaus.

Sääliksi käy ihmisiä jotka joutuu tekemisiin tuollaisten kanssa. Onneksi Tanja erosi tuosta, samoin hänellä henki säästyi.

Noh, uutta putkeen , kyllä joku hoivavietin omaava ottaa tuon hoitoonsa, valitettavasti.

[haloooo123]

Uusi löytynyt ja menneet naimisiin linnassa kuulemma. On varmasti kiva fiilis entisellä naisella kun odotti ukkoa käsittääkseni 15 vuotta? Pääsi ulos niin näytti kiitollisuuden . Olisi kiva tietää mitä kaverinsa sanovat kun tehnyt tuomosen tempun naista/lapsia kohtaan? Vai onko valehdellut heille myös.

Onko mitään tietoa tuomiosta kuinka pitkä kakku tuli? Pakkohoito olisi oikea ratkaisu kyllä.

[JohanPomppas]

Miksi kavereiden pitäisi sanoa mitään? Eiköhän niille ole yks vitun lysti minkä muijan kanssa tuo punkkaa. Korkeintaan nauravat sille exälle, että kuin vitun tyhmä täytyy akan ollakaan... Ja mitä kiitollisuutta ton pitäisi sille akalle osoittaa? Aikuinen ja ihan täysi-ikäinen muijahan se on, joten vastuussa omista valinnoistaan. Jos tahtoo olla jännämiehen kanssa, niin tässä yksi lopputulos siitä. Niin makaa kuin petaa. Eikä ole tuolla akallakaan muumit laaksossa sen paremmin kuin tällä tarinamme sankarilla... Että yhtälailla joutaisivat pakkohoitoon. Laitetaan ne viereisiin pyöreisiin pehmustettuihin koppeihin, niin saa akka tuntea "rakkaansa" läheisyyden. Jospa se hänen murhettaan lieventäisi.

[haloooo123]

Jos naista hakkaa ja lapsia niin luulisi kiinnostavan myös kavereita ajattelin.

[JohanPomppas]

Jos naista hakkaa ja lapsia niin luulisi kiinnostavan myös kavereita ajattelin.

Mikä saa sinut kuvittelemaan, että ne kaverit on sen kummempia? Saati se akka itse? Vakka kantensa valitsee jne... Ja jos kiinnostaa mitä mieltä ne on, niin mene ihmeessä kysymään. Veikkaan, ettei niitä paljo jonku kaverin exän märinät kiinnosta.

[haloooo123]

Varmasti näin No toivottavasti kumpikin löytänyt nyt hyvän kumppanin kenen kanssa ei näin järkyttäviin tekoihin tarvitse sortua ja löytyy yhteiset mielenkiinnon aiheet . Tanjalla kuulemma ihan kunnollinen mies nyt, jospa ottanut opiksi. Toivotaan näin.

[JohanPomppas]

Mitäs sinä sitten märehdit kenenkin mielipiteillä, jos kyseisellä muijalla on jo uusi sulho... Kai noilla jo ikä alkaa painamaan. Keski-iän loppumetreillä olevia, vanhuusikää kohti kulkevia kulahtaneita kalluja sekä ukko että akka, niin eivät ehkä jaksa enää heilua samaan tahtiin kumpainenkaan. Jospa siis uudet suhteet ovat vähemmän "räiskyviä" ja "intohimoisia" - saati "suurta rakkautta" ja "tunteita" sisältäviä. Semmoista vanhojen nahjusten harmaata arkea, jossa ei jaksa kun vähän vittuilla ja sitten pieraista ja kääntää kylkeä.

[haloooo123]

En murehdi Kunhan mietin. Mielenkiintoinen juttu. Toivottovasti ukko saa mahdollisimman pitkän tuomion, vapauteen ei tuomoset kuuluisi .

[Kuukiitaja_piip_piip]

Varmasti näin No toivottavasti kumpikin löytänyt nyt hyvän kumppanin kenen kanssa ei näin järkyttäviin tekoihin tarvitse sortua ja löytyy yhteiset mielenkiinnon aiheet . Tanjalla kuulemma ihan kunnollinen mies nyt, jospa ottanut opiksi. Toivotaan näin.

Kertoo kyllä tästä naisestakin aika paljon, jos tuollaisen murhaajan kanssa on pari lastakin hankkinut. Onnea vaan uudelle miehelle

[haloooo123]

Varmasti näin No toivottavasti kumpikin löytänyt nyt hyvän kumppanin kenen kanssa ei näin järkyttäviin tekoihin tarvitse sortua ja löytyy yhteiset mielenkiinnon aiheet . Tanjalla kuulemma ihan kunnollinen mies nyt, jospa ottanut opiksi. Toivotaan näin.

Kertoo kyllä tästä naisestakin aika paljon, jos tuollaisen murhaajan kanssa on pari lastakin hankkinut. Onnea vaan uudelle miehelle

Kyllä kertoo. Pakko siinä ollut rakastaa että lapset tehnyt ja tuomosen ajan odottanut. Varmasti myös Naisella päässä vikaa sitä en sano. Varmaan olisi pidempään onnistunut heidän juttu jos ei olisi vapauteen päästetty . Vapaudessa ovet aukesi joka suuntaan ja mitä lie kaikkea ollut taustalla.

No nyt uusi uhri ja sama alusta. Tosin tuomio ei varmaan niin pitkä tällä kertaa ole.

[Toffo]

Kyllä kertoo. Pakko siinä ollut rakastaa että lapset tehnyt ja tuomosen ajan odottanut.

Siis tyhmyydestä kertoo eikä rakkaudesta,kuka on niin tyhmä,että tekee lapsia elinkautisvangin kans,ja vieläpä sen tuomion aika alussa.
Alko kirjotteleen tonille ku se sai elinkautisen ja rakastu kirjeessä ihanaan vanginvartijan murhaajaan joka istu muutenki sitä ennen väkivaltarikoksista ja pilleripäissään hillumista ym.

Linnassa monesti naureskeltiin mitä kundit muijille kirjoitteli ihania ,että voivat sit pyytää kanttiinirahaa,puheaikaa ym. vapauksia.lomapaikka,perhetapaamiset. Akalla ei niinkään ole merkitystä kunhan nuo toimii niin toimii parisuhdekki.Ja jos sitä kanttinirahaa ei tule niin kongin puhelimessa kuului usein tähän tapaan: "vittu,me erotaan jos sä teet mulle noin,laita nyt se 200€ ku sait päivärahat eilen ja toimeentulotuesta puolet mikä on minun osuus eli 250€,yhteensä 450€.."

Sit ne ostaa kanttiinista makkaraa ja karkkia,tarjoilee leuhkana ku nyt on massii taas reilusti päällä, toiset suorittaa kakkua joko makuurahalla,joka on 11.40€ viikossa tai sit töissä käyvät saa 90 senttiä tuntipalkkaa,saiko siitä nyt jotain 130€/kk kaikkinensa työssä käyvät.Nämä toiset sit kiristää läheisiä "ku en voi mitään ku on laitettu linnaan,laita nyt sit rahaa saatana!!"

[JohanPomppas]

Siis tyhmyydestä kertoo eikä rakkaudesta,kuka on niin tyhmä,että tekee lapsia elinkautisvangin kans,ja vieläpä sen tuomion aika alussa.

Siis nimenomaan kyse on juuri tyhmyydestä, eikä mistään rakkaudesta... Se on ihan oma ihmislajinsa, jotka kuvittelee muuttuvansa jotenkin erityiseksi ja kohoavansa muiden yläpuolelle, kun on joku väkivaltainen linnavenkula puolisona. Tyhmiä ja nuppivikaisia. Kaiken huippu, että juuri noiden emakkojen pitää niitä pentuja aina vääntää liuta noille kalluille ja sitten vetää jotain pyhän marttyyriäidin roolia, kun "kaikkensa on antanut" ja "lapset yksin kasvattanut" jne.

[Huutaja Jaana]

Ei näitä ihmisiä ja heidän lapsiaan turhaan kutsuta valkoiseksi roskaväeksi.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2007

Pako Pelson vankilasta
Juha Niemelä, ylikonstaapeli, Muhos.

Pelson vankilasta pakeni kaksi vankia väkivaltaisesti 23. helmikuuta 2004.
Lähtiessään he surmasivat vanginvartijan ja pahoinpitelivät työopettajan lähes kuoliaaksi.
Lyhyen mutta kiivaan pakomatkan jälkeen vangit jäivät poliisin kiinni ottamiksi.
Läheisen työkaverin kuolema ja toisen pysyvä vakava vammautuminen kosketti ja järkytti syvästi vankilan työyhteisöä.
Tapahtuman henkilöiden nimet on osittain muutettu.

Kirpeä helmikuinen päivä aukesi kirkkaana. Pakkasen punaama aurinko nousi valaisemaan huuruista Pelson kylää ja tuomaan hetkeksi valoa pohjoisen lyhyeen päivään.
Tuon kylän sydän on Pelson vankila, joka tuo Vaalan kuntaan työtä ja toimeentuloa. Vankila vaikuttaa jollakin tavalla jokaisen kyläläisen elämään.
Vankeinhoito pyrkii sopeuttamaan vankeja tulevaan siviilielämään, joten myös Pelson vankilassa on mahdollisuus opiskeluun ja työntekoon. Osalle vankeja opiskelu ja työnteko ovat paremminkin rasite kuin mahdollisuus, joten motivaatio voi olla välillä varsin heikko.

Aamupäivä vankilassa
Vankilan alueella sijaitsevassa rivitalossa oli meneillään korjausrakentamisen kurssi, jonne aamulla kello 08.00 aikoihin suuntasi kymmenen vankia harjoittelemaan rakentamisen taitoja.
Rakennus sijaitsee noin 400 metrin päässä vankilan päärakennuksesta.
Vankeja saattoi työmaalle 47-vuotias vanhempi vartija Matti Kalevi Hartikainen, joka oli rakennuskurssin vartijana ensimmäistä päivää vakinaisen vartija ollessa muissa tehtävissä. Matti oli hakeutunut vartijaksi varttuneemmalla iällä, ja hän oli pidetty mies niin työkavereiden kuin vankienkin parissa.
Matti oli muutamaa vuotta aikaisemmin joutunut kokemaan työssään vakavaa väkivaltaa, kun kaksi pakoon lähtenyttä vankia oli pahoinpidellyt ja sitonut hänet. Lähtiessään vangit varastivat Matin auton, mutta jäivät lyhyen pakomatkan jälkeen kiinni.
Matille väkivalta ei ollut aiheuttanut suura ruumiillisia vammoja, mutta henkisesti asia oli ollut hänelle raskas.
Rakennuskurssin vetäjänä toimi 51-vuotias ulkopuolisen ammattioppilaitoksen työopettaja Reijo.
Hän ei ollut vankilan palkkalistoilla, vaan vankila osti hänen tarjoamansa opetuspalvelut ammattioppilaitokselta. Vankien mielestä Reijo oli kaikin puolin mukava ja pidetty mies. Reijo ajoi työmaalle vanhalla Saabillaan, jonka hän pysäköi remontoitavan rivitalon pihalle.
Kymmenen vangin ryhmässä saapasteli kaksi kaverusta, 23-vuotias Toni Heikkilä ja 34-vuotias Mikko Moilanen.
Miehet olivat olleet toistuvasti törmäyskurssilla yhteiskunnan normien kanssa ja rikostaustaa oli kertynyt niin omaisuusrikosten kuin väkivaltarikostenkin saralla.
Kuvaan kuului vankilakierteen lisäksi niin tavallinen voimakas viehtymys alkoholiin ja kovempiinkin päihteisiin. Tonilla oli tuomiota jäljellä vielä reilu vuosi ja Mikolla noin seitsemän kuukautta.
Miehet olivat kotoisin samasta Koillismaan pitäjästä, Pudasjärveltä ja ikäerostaan huolimatta olivat hyviä kavereita. Kaveruus oli nivoutunut kiinteäksi yhteisten vankilajaksojen aikana. Molemmat kuuluivat löyhästi järjestäytyneeseen vankilajengiin, jonka jäsenet olivat kotoisin samalta seudulta.
Vangit jakautuivat työmaalla työpisteisiinsä harjoittelemaan muuraamista ja kirvesmiehen töitä.
Tonin ja Mikon työpisteet olivat vankien taukohuoneen vieressä, jossa he nikkaroivat ”korpeloiksi” kutsuttuja kirvesmiehen työkalupakkeja. Yksi vangeista poistettiin työmaalta aamulla sopimattoman käytöksen vuoksi.
Edellisellä viikolla vangit olivat laittaneet taukohuoneen kätköihin kymmenen litran kiljupanoksen käymään. Maanantaina aamulla ”poika” oli valmis nautittavaksi ja sulostuttamaan vangin ankeaa arkea.
Toni ja Mikko alkoivat maistella kiljua rakentelupuuhien ohessa valvovan silmän vilkaistessa muualle.
Juoma toimi ilmeisen toivotulla tavalla ja miesten olotila kääntyi lievän humalan puolelle.
Pohjalla vaikutti lisäksi miesten luvallinen vankilan lääkärin määräämä lääkitys, joka koostui lähinnä psyykeen vaikuttavista lääkkeistä.
Kaverukset onnistuivat salaamaan kiljun vaikutukset, eivätkä Matti ja Reijo huomanneet miesten käytöksessä heidän normaalista olotilastaan poikkeavaa.
Työmaalla oli vankien käytettävissä normaaleita kirvesmiehen työkaluja. Käyttöä valvottiin ja työmaalta lähdettäessä pidettiin huoli, ettei vankiosastolle kulkeudu mitään tarpeettoman terävää, jolla voisi olla käyttöä esimerkiksi vankien keskinäisiä kiistoja selviteltäessä.
Sen vuoksi rakennuskurssille päästäkseen vangin tuli olla jonkinasteisen luottamuksen arvoinen.
Kello 10.30 vankilassa alkoi ruokatauko ja ruokalaan matkasivat myös rakennuskurssin miehet.
Päivä kului vankilan normaalin rutiinin mukaisesti.

Korjausrakentamisen kurssin harjoitustilana oli vankila-alueella sijaitseva saneerattava rivitalo. Reijon auto oli rakennuksen edessä.jpg (259.48 KiB) Katsottu 2503 kertaa

Toisaalla
Niin ikään kahdeksan aikaan Muhoksen poliisiasemalla aloiteltiin poliisien koulutuspäivän järjestelyjä. Poliiseja oli kertynyt maalaispitäjään poikkeuksellisen runsaasti. Alkupalaverin aikana hersyi reipas tummansävyinen poliisihuumori, joka asiaa tuntemattoman korvaan kuulostaisi varsin rankalta.
Talven hiljaisina kuukausina on paras aika järjestää työpaikkakoulutusta, kun väkeä ei ole vuosilomilla ja työrintamalla on muutoinkin hiljaisempaa.
Aamupäivä kuluisi painisalilla fyysisen voimankäytön koulutukseen ja keilailuun. Voimankäytön taitoja suomalainen poliisi tarvitsee harvoin, mutta väkivaltaisen tilanteen tullessa kohdalle harjoittelulla selkäytimeen viedyt toimintamallit ovat arvossaan. Partion ja partioiden yhteistoimintaa on toistuvasti harjoiteltava. Pian niitä taitoja tarvittaisiin tositilanteessa.
Poliisien harjoitus päätyi painisalilla kello 12.00.
Koulutuspäivää jatkettiin kello 13.00 Muhoksen poliisiasemalla perehtymällä uuteen viranomaisverkkoon Virveen. Virven käsiradiot oli jaettu pari kuukautta aikaisemmin koekäyttöön, mutta varsinaiseen operatiiviseen käyttöön siirryttäisiin myöhemmin.

Kiljun synnyttämä suunnitelma
Rakennuskurssilaiset palasivat ruokatauolta jatka maan töitään.
Toni ja Mikko jatkoivat vankien taukotuvassa kiljun nauttimista nikkaroinnin ohessa.
Miesten jutustelu ajautui vankilasta karkaamiseen ja miehet alkoivat toden teolla suunnitella pakenemista.
Heitä kiinnosti kovasti pihassa oleva työopettaja Reijon auto. Siinä olisi oiva pakoväline tarjolla.
Pelson vankila sijaitsee urbaanin ihmisen mielestä keskellä korpea. Vankila on aikoinaan perustettu Suomen suurimman suon äärelle ja suo on vuosikymmenten saatossa vankityövoimalla kuivattu.
Jalkaisin tapahtuva pakeneminen on epäonnistumaan tuomittu yritys, ja yrittäjät päätyvät juoksemaan ympyrää läheisiin metsiin, josta heidät yleensä poimitaan pikaisesti takaisin talteen.
City-ympäristöstä Pelsolle lusimaan tempaistu vanki omaa harvoin niin paljon erämieshenkeä, että jaksaisi pakoilla päiväkausia luonnon armoilla.
Kipakka pakkanen sekä paksu lumikinos olivat myös osaltaan rajoittamassa intoa yrittää karkuun ilman kulkuneuvoa.
Hatara pakosuunnitelma kypsyi kiljun kirkastamissa aivoissa. Tonin ja Mikon ajatuksena oli kolkata vartija Matti ja työopettaja Reijo, sitoa heidät ja varastaa Reijon auto. Sitä pidemmälle suunnitelmat eivät kantaneet, eikä pakoretken myöhäisempiä vaiheita otettu mitenkään pohdinnan alaiseksi.
Kummallakin miehellä oli hallussaan kirvesmiehen liiveissä kolkkaamiseen soveltuvia työkaluja.
Tonilla roikkui vyöllä veistämiseen soveltuva kevytrakenteinen kirves, Mikolla oli hallussaan vasara ja puukko.
Joku muukin vanki kuuli miesten puheet, mutta ei asiaan kiinnittänyt suurempaa huomiota.
Pakenemisen suunnitteleminen on vankilan arkipäivää ja osalle vangeista lähinnä ajankulua ja ajatusleikkiä.

Matti ja Reijo yllätettiin heidän astuttuaan ulko-ovesta sisään. Mattii raahattiin vankien taukotupaan. Kuvassa taukotuvan ovi.jpg (246.93 KiB) Katsottu 2503 kertaa

Silmitön väkivalta
Tonille ja Mikolle avautui ensimmäinen tilaisuus panna toimeen pakosuunnitelma, kun työkalupakkien nikkarointi oli edennyt siihen vaiheeseen, että niihin piti valmistaa kädensijat.
Sopivaa puutavaraa oli pihalla varastossa, jossa Reijon olisi voinut hoitaa pelistä pois. Suunnitelma kaatui, kun Reijo ja Matti lähtivät yhdessä varastoon, sillä miehet olisi pitänyt saada erilleen toisistaan.
Toni ja Mikko palasivat varastosta työmaalle.
Reijo ja Matti jäivät vielä hetkeksi pihalle tupakoimaan ja juttelemaan.
Yllättäen odotettu tilaisuus avautui Tonin ja Mikon ulottuville ja silmittömän väkivaltainen näytelmä alkoi.
Matti tuli sisälle työmaalle yksin Reijon jäädessä vielä hetkeksi pihalle.
Toni ja Mikko silmäsivät toisiaan ja valmisteltu toimintapäätös pantiin täytäntöön.
Toni hyökkäsi Matin kimppuun takaapäin ja löi tätä vyöstään sieppaamalla kirveen teräpuolella takaraivoon. Matti kaatui iskun voimasta ja ehti ähkäistä:
- Älkää pojat!
Pyynnöllä ei ollut vaikutusta, joten armo, sääli ja kohtuus syrjäytyivät Tonin ja Mkkon aivoista.
Samalla Mikko ryntäsi Tonin kaveriksi pahoinpitelemään Mattia vasaralla. Molemmat suuntasivat murskaavia iskuja Mattin päähän, kunnes Mattin vastustelu loppui. Miehet raahasivat yhdessä Matin taukotilaan, jossa Mikko jatkoi Matin hakkaamista vasaralla. Lisäksi hän pisteli ja viilteli puukolla Matin päätä ja kaulaa.
Sillä välin Toni oli siirtynyt odottamaan pihalta palaavaa Reijoa. Reijo käveli ovesta sisään ja seisahtui paikalleen vilkaisten hämillään ympärilleen. Paikalla oli Mattin pahoinpitelystä ja raahaamisesta aiheutuneet verijäljet, mikä saattoi kiinnittää Reijon huomiota.
Samalla Toni yllätti Reijon takaapäin tulevalla hyökkäyksellä ja hän iski kirveensä teräpuolella Reijoa takaraivoon. Reijo kaatui iskusta lattialle ja Toni jatkoi kirveellä lyömistään. Mikko kiirehti Tonin avuksi ja hakkasi Reijoa järeällä moskavasaralla. Reijon vastustelun loputtua päähän kohdistuneen silmittömän väkivallan seurauksena Toni nykäisi hänen vyölenkissä ketjussa kiinni olleen avainnipun.
Karkulaiset poistuivat pihalle ja ryhtyivät käynnistämään Reijon Saabia.
Hyökkäyksen alettua toiset vangit olivat siirtyneet rakennuksen toiseen päähän kauemmaksi tapahtumista.
Osa vangeista ei ollut pystynyt seuraamaan tapahtumia niiden raakuuden vuoksi ja osa tunsi myös oman henkensä ja terveytensä olevan uhattuna.
Mikko käynnisti Reijon auton ja Toni istui hänen viereensä. Mikko ehti ajaa autoa kymmenisen metriä, kun Saab sammui eikä suostunut käynnistymään.
Toni komensi muita vankeja työntämään auton käyntiin. Auton työntäminen ei onnistunut liukkaan pihan vuoksi ja Toni ja Mikko palasivat takaisin rivitaloon etsimään Mattin tai Reijon puhelinta soittaakseen jonkun hakemaan heitä.
Sillä aikaa Reijo ja Matti olivat osoittaneet vielä elonmerkkejä. Mentyään taukotilaan etsimään Matin puhelinta Mikko oli vielä hakannut moskavasaralla puolustuskyvytöntä Mattia päähän, jonka jälkeen tämän liikehdinä oli lakannut. Toni oli niin ikään jatkanut Reijon pahoinpitelyä hakkaamalla tätä vasaralla päähän,
kunnes Reijo oli jäänyt makaamaan paikoilleen.
Toni komensi yhden vankitovereistaan käynnistämään auton. Tämä ei nähnyt tilanteessa muita vaihtoehtoja.
Oli hyvin mahdollista, että stressireaktionsa huipulla ratsastavat Toni ja Mikko saattaisivat jatkaa väkivaltaa myös vankitovereita kohtaan, jos nämä asettautuisivat poikkiteloin.
Karkulaiset siistivät pikaisesti vereentynyttä olemustaan.
Vankitoveri sai käynnistetyksi Reijon Saabin.
Toni asettui kuljettajan paikalle ja Mikko kapusi hänen viereiselleen paikalle.
Kello 13.48 verellä hankittu vapaus oli koittanut ja auton keula suunnat tiin kohti Neittävän kylää.

Järkyttävä näky
Tonin ja Mikon lähdettyä kaksi vankia juoksi läheiselle rivitalolle, jossa työskenteli vankilan laitosapulainen.
Kiihtyneet miehet pyysivät häntä soittamaan ambulanssin, mutta eivät maininneet mitään veriteosta.
Laitosapulainen arveli vankien puheesta, että työmaalla oli tapahtunut jonkinlainen vakava työtapaturma.
Hän soitti vankilan apulaisjohtajalle, joka lähti itse paikalle ja hankki lisävoimia tarkistamaan tilannetta. Tämän jälkeen hän soitti aluehälytyskeskukseen ja pyysi paikalle ambulanssia.
Hätäkeskuspäivystäjä pyysi laitosapulaista menemään katsomaan tilannetta. Tämä meni tapahtumapaikalle ja rivitaloon sisälle.
Paikalle olivat tulleet jo myös läheisessä rakennuksessa työskennelleet sähkömiehet. Laitosapulainen totesi pikaisesti tilanteen ja ilmoitti näkemästään hätäkeskukseen. Näky tapahtumapaikalla oli järkyttävä.
Samalla paikalle tuli vartijoita, joille selvisi pikkuhiljaa, että kysymyksessä oli väkivallanteko, ei tapaturma.
Vartija Mattin auttamiseksi ei ollut enää mitään tehtävissä, hän oli menehtynyt vammoihinsa.
Reijo oli loukkaantunut hengenvaarallisesti ja hänen henkiin jäämisensä oli epävarmaa. Henkilökunnan tehokkaan ensiavun ansiosta Reijon henki pelastui, mutta terveys oli mennyt pysyvästi.
Toiset vangit olivat järkyttyneitä näkemästään ja heidät siirrettiin pikaisesti vankilan muurien sisäpuolelle. Alkutilanne oli paikalla sekava, eikä tapahtumien kulusta ollut alkuun selkeää käsitystä.

Pakoautona käytetty Saab.jpg (222.15 KiB) Katsottu 2503 kertaa

Kiivasrytminen toiminta alkaa
Vankilan työnjohtaja oli käynyt asioimassa Vaalan kirkonkylällä ja oli palaamassa vankilalle.
Neittävän kylän kohdalla häntä tuli vastaan henkilöauto, jonka hän tunnisti työopettaja Reijon autoksi.
Työnjohtaja havaitsi, ettei autoa kuljettanut Reijo itse, joten työnjohtaja alkoi aavistella jotakin tapahtuneen.
Hän yritti soittaa Reijolle ja vartija Matille, mutta ei saanut heihin yhteyttä. Pahat aavistukset voimistuivat ja työnjohtaja soitti vankilalle, josta kerrottiin, että oli tapahtunut vakava tapaturma.
Työnjohtaja oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että Reijon auto oli varastettu ja sillä oli pakoon pyrkiviä vankeja liikkeellä. Työnjohtaja ilmoitti poliisille havainnoistaan ja käsityksistään.
Virve-koulutus päättyi Muhoksen poliisiasemalla kello 14.28 kenttäjohtajan astuttua huoneeseen.
Hän ilmoitti lyhyesti, että Pelson vankilasta on paennut kaksi vankia, jotka olivat lähtiessään surmanneet
kaksi vartijaa. Sekunnin epäuskoisen hiljaisuuden jälkeen alkoi kiivasrytminen toiminta. Kenttävarustus kiskottiin ennätysvauhtia ylle ja miehet juoksivat autoihin. Lähtövaiheessa tuli tieto, että pakoauto oli nähty Neittävän kylällä matkalla kohti Vaalan kirkonkylää.
Tämän tiedon perusteella kohti Vaalaa lähti kaksi partiota. Samaan aikaan hälytettiin kaikki käytettävissä olevat poliisivoimat ympäri Oulun lääniä sulkemaan karkureitten pakoreittejä. Vaalaan suuntasi edeltä tunnuksin varustettu VW Transporter eli maija ja pari minuuttia sen jälkeen lähti siviilimallinen WV Golf. Molemmissa autoissa oli kaksi poliisimiestä. Matka taittui kohti Vaalaa autojen huippunopeudella. Utajärven kunnan alueella rautatien ylikäytävän kohdalla tuli pakoauto poliisipartiota vastaan.
Nopea ilmoitus havainnosta ennätti perästä tulleelle siviiliautolla liikkuneella partiolle.
Golf käännettiin takaisin tulosuuntaan. Pakoauto oli jäänyt kahden poliisipartion väliin.
Havaittuaan perään kääntyvän poliisiauton karkulaiset kiihdyttivät auton vauhtia.
Siihen mennessä he olivat ajelleet suunnilleen laillisia nopeuksia herättämättä suurempaa huomiota. Edellä menevä poliisiauto pyrki hillitsemään karkulaisten menohaluja, mutta nopeus nousi vanhalle Saabille kunnioitettavaan 150 kilometriin tunnissa. Perästä tulleella uudenkarhealla maijalla oli vaikeuksia pysyä vauhdissa mukana, ja välimatka venyi muutamiin satoihin metreihin.
Matkaa jatkettiin kohti Muhoksen kirkonkylää ja samaan aikaan etupuolelle järjesteltiin nopeasti tie sulkua. Aikaa ei ollut montakaan minuuttia ehtiä nopeasti etenevän takaa-ajon reitille. Muhoksella oli liikenteen valvonnassa ollut liikkuvan poliisin partio, joka ehti täpärästi heittää piikkimaton pakenijoiden auto renkaiden tielle.
Osuma piikkimattoon oli hyvä ja Saabin kaikki renkaat tyhjenivät hallitusti piikkimatosta irronneiden keraamisten ontelopiikkien kautta. Saabin kulku hyytyi lopullisesti 500 metrin matkan jälkeen ja auto pysähtyi valtatie 22:lle Leppiniementien risteykseen Muhoksen taajaman laitamille.
Siinä vaiheessa oli poliisin puollella tehty päätös, että Tonin ja Mikon pakomatka päättyisi juuri sille kohdalle.
Miehiä ei enää missään olosuhteissa päästettäisi jatkamaa pakoaan jalkaisin taajama-alueelle ja heidän etenemisensä olisi pysäytetty, vaikka äärimmäistä voimakeinoa käyttäen.
Tonin ja Mikon aikaisempi toiminta osoitti heidän kykenevän poikkeukselliseen väkivaltaan, ja pakenemisen tuoma kiihtyneisyys oli tuskin omiaan vähentämään tätä mahdollisuutta.
Poliisimiehet varautuivat voimakeinoista voimakkaimman eli ampuma-aseen käyttöön. Maijalla paikalle tulleet poliisimiehet sulkivat tien takaa tulevalta liikenteeltä ja juoksivat Saabin takakulmien kohdalle. Toinen poliisimiehistä käskytti Tonia ja Mikkoa tulemaan ulos autosta, kun samaan aikaan edellä menneet poliisimiehet kiersivät myös auton taakse.
Toni ja Mikko käyttäytyivät passiivisesti, lukitsivat auton ovet eivätkä tehneet elettäkään käskyjä.
Ilmeisesti molemmille oli käynyt selväksi, että matka oli nyt ohi ja väkivaltaiset pakoyritykset kääntyisivät nopeasti heitä itseään vastaan.
Poliisimiehet luopuivat ampuma-aseen käytön mahdollisuudesta.
Käskytyksen aikana Mikko sytytti tupakan ja kiersi auton oikeanpuoleisen sivuikkunan raolleen.
Auton oikealla puolella ollut poliisimies pääsi avaamaan ikkunan kautta oven lukituksen ja oven. Mikko kiskaistiin voimallisesti autosta ulos ja hänet kaadettiin tielle vatsalleen. Tämän nähtyään Toni avasi omalta puoleltaan ja hänkin oli parissa sekunnissa vatsallaan tiukassa hallintaotteessa.
Miehille laitettiin käsiraudat ja heille suoritettiin turvallisuustarkastus.
Kello 14.49 paikalta lähti radioviesti: karkulaiset ovat poliisin hallussa ja pako on päättynyt.
Mikkon paikalta auton jalkatilasta pilkotti verinen kirves.
Pian paikalla oli vielä kolme poliisipartiota, jotka olivat olleet lähistöllä valmistelemassa tiesulkuja.
Toni ja Mikko kuljetettiin Oulun poliisilaitokselle.
Pakoauto siirrettiin tien sivuun ja muutaman minuutin kuluttua paikalla oli vain poliisin siviiliauto, jossa poliisimiehet vartioivat pakoautoa siirtokuljetukseen saakka.
Pohjoisen lyhyen valon antava punertava pakkaspäivän aurinko painui mailleen. Maalaiskirkonkylän väki oli saanut huoltoaseman baarissa puhuttavaa.
Rikoksen tekijät oli saatu nopeasti kiinni, mutta varsinainen pitkäkestoinen poliisityö oli vasta alkamassa.

Tutkinta
Tapahtuman tutkinnasta vastasi heti alkuvaiheesta saakka keskusrikospoliisin Oulun yksikkö. Paikkatutkinnan suoritti Oulun rikostekninen ryhmä. Rikosnimikkeenä oli alusta saakka murha ja murhan yritys.
Tapahtumien kulku alkoi pikkuhiljaa hahmottua heti tuoreeltaan tehtyjen puhutteluiden jälkeen. Alkuvaiheessa muutamaa muutakin vankia kuultiin epäiltynä, sillä heidän arveltiin auttaneen Tonin ja Mikon pakenemisessa.
Varsin pian ilmeni, ettei muilla vangeilla ollut osuutta tapahtumaan ja avustaminen oli tapahtunut pakotettuna.
Heitä kuultiin seuraavassa vaiheessa todistajana. Monikin vanki on kovan ja rajun elämänsä varrella nähnyt, kokenut ja käyttänyt väkivaltaa, mutta näiden miesten nyt näkemät tapahtumat olivat raakuudessaan ja armottomuudessaan sitä luokkaa, että ne järkyttivät jopa kovaluonteisia kavereita.
Työopettaja Reijo ei koskaan toipunut sellaiseen kuntoon, että häntä olisi voitu poliisin toimesta kuulustella. Hän kärsii väkivallan seurauksista lopun elämäänsä.
Toni ja Mikko olivat ensimmäisissä kuulusteluissa hyvin vaitonaisia. Mikko kiisti lyhyesti syyllistyneensä rikokseen ja kieltäytyi kommentoimasta asiaa sen enempää. Myös Toni katsoi asioista puhumisen olevan hänelle epäedullista.
Muutaman päivän mietiskelyn jälkeen he suostuivat keskustele maan asiasta ja kuulustelukertomukseen alkoi tulla mittaa yhtä virkettä enemmän. Mitään puheripulia he eivät poteneet myöhemminkään.
Miehet myönsivät suunnitelleensa pakoa ja varautuneet suunnitelman toteuttamisessa väkivallan käyttöön. Lopputulos ei ollut alkuarvion kanssa yhteneväinen.
Miesten oman mielipiteen mukaan heidän käyttämänsä väkivalta ei ollut surmaamiseen tähtäävää. Ehkä Tonin ja Mikon arvomaailmasta kertoi parhaiten Tonin käyttämä paita. Siinä luki: Älä kyttää, ettei tartte tappaa.
Teknisellä tutkinnalla saatiin kuulustelukertomuksia tukevaa ja selventävää tietoa ja teknisessä tutkinnassa varmistui käytetyt tekovälineet. Tonin ja Mikon subjektiivinen näkemys käytetyn väkivallan määrästä ja voimasta osoittautui teknisen tutkinnan, oikeuslääkärin lausunnon ja lääkärinlausuntojen perusteella vahvasti vähätellyksi.

Syyte ja oikeuskäsittely
Syyttäjä päätyi syyttämään sekä Tonia, että Mikkoa yhdessä ja yksissä tuumin tehdystä murhasta, murhan yrityksestä, vangin karkaamisesta, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja törkeästä ryöstöstä. Lisäksi Tonille luettiin syytteet liikenteeseen liittyvistä rikoksista.
Syyttäjä perusti murhasyytteensä siihen, että teko oli tehty erityistä raakuutta ja julmuutta osoittavalla tavalla ja kohteena oli työtehtävissä oleva virkamies. Murhan yrityksen syytekohdan perusteena oli teon erityinen raakuus ja julmuus.
Lisäksi syyttäjä katsoi molempien tekojen olevan kokonaisarvosteluna törkeä.
Syytetyt kiistivät syytteet murhasta ja murhan yrityksestä. Heidän oman käsityksensä mukaan tarkoitus surmata uhrit puuttui, joten rikosnimikkeenä tulisi kysymykseen lähinnä jonkin asteinen pahoinpitelyrikos ja kuolemantuottamus. Enimmillään syytetyt olivat valmiit myöntämään tapon ja tapon yrityksen.
Omasta mielestään he olivat olleet tekohetkellä alentuneesti syyntakeisia.
Omaksumansa roolin mukaisesti Toni ja Mikko esiintyivät oikeudessa ylimielisesti virnuillen teoilleen eivätkä osoittaneet päällepäin minkäänlaista katumista tai tekojensa pahoittelua.
Mielentilatutkimus päätyi pitämään Tonia ja Mikkoa syyntakeisina, joten oli tuomion vuoro.

Käräjäoikeus oli samaa mieltä syyttäjän näkemyksen kanssa ja tuomitsi miehet syytteen mukaan. Molempien tuomio oli elinkausivankeutta.
Toni Kristian Heikkilä ja Mikko Antero Moilanen valittivat tuomiostaan hovioikeuteen, mutta hovioikeudessa tuomio pysyi muuttumattomana.

Loppusanat
Tonin ja Mikon pakomatkan ihmiselämää uhraten hankittu vapaus kesti vaivaiset 59 minuuttia.
Seuraava hetki vapaudessa oli siirtynyt kauas tulevaisuuteen ja sopimus valtion kustantamasta majoituksesta ja täysihoidosta olisi voimassa toistaiseksi erikseen ilmoitettavaan ajankohtaan saakka.
Alun onnettomien tapahtumien lisäksi miesten pakoreitin valinta suuntautui juuri sille seudulle, jossa pikaisen kiinnijäämisen todennäköisyys oli kaikista suurin.
Pakeneminen tapahtui vielä sellaisena hetkenä, jolloin poliisin resurssit olivat poikkeuksellisen vahvat.
Jos pakeneminen olisi jatkunut pidempään, miehiä olisi takuuvarmasti jahdattu aikaa ja voimia säästämättä.
Myös tavalliset kansalaiset olisivat tehneet havaintoja ja niitä ilmoitelleet poliisille, joten verkko olisi nopeasti kiristynyt karkulaisten ympärillä.
Toni ja Mikko olisivat varmasti päässeet pakenemaan ilman väkivaltaakin, sillä Reijo olisi todennäköisesti luovuttanut autonsa avaimet ihan pyytämällä, jos keskustelua olisi painotettu kirveellä uhkaamalla.
Jälkikäteen tulee niin ulkopuolisella ja tapahtumiin osallisena olleella mieleen, mitä järkeä tässä koko teossa oli ja mitä sillä yritettiin saavuttaa.
Vankilan alakulttuurissa monelle vangille on tärkeää kova maine, joka Tonille ja Mikolle järjestyi yhdessä hetkessä.
Maineen hinta oli vain tarpeettoman kova.
Vankilan steriilillä käytävällä leijuu yön pimeinä tunteina pienen pieni järkevä ajatus, joka tunkeutuu lukitun oven raosta Tonin ja Mikon selleihin.
Pieni ajatus nostaa peiton reunaa, sivuuttaa ylimielisyyden kilven ja porautuu pilkallisen virnistyksen raosta kovan pintakuoren alle pehmeään ytimeen.
Ajatus herättelee pitkään uinumassa olleen järjen äänen ravistelemalla tätä varovaisesti olkapäästä. Harvoin kuunneltu järjen ääni heräilee hiljalleen, venyttelee ja tassuttaa korvan juureen. Se esittää yhden sanan kysymyksen: - Kannattiko?

Haapaveden hautausmaa:
Matti Kalevi Hartikainen
Syntynyt: 2 joulukuuta 1956
Kuollut: 23 helmikuuta 2004
Ikä: 47 vuotta 2 kuukautta 21 päivää

[Oikeus ennen kaikkea]

Pakoauton jalkatilasta löytyi Tonin käyttämä kirves.jpg (270.91 KiB) Katsottu 2503 kertaa

Matti Kalevi Hartikainen.jpg (88.34 KiB) Katsottu 2503 kertaa