sinitarra kirjoitti: La Kesä 29, 2024 12:11 pm
Täällä on nyt viimeiset x sivua pohdittu murhaajan ja uhrin suhteen tilaa ns. normaalin parisuhteen logiikan kautta. Väkivaltainen parisuhde toimii ihan eri dynamiikalla. Täältä voi esim. lukea lisää aiheesta:
https://naistenlinja.fi/vakivallan-syklisyys-ja-muodot
Samoin tämä kirja kuvaa hyvin aihetta oikeiden kokemusten kautta:
https://www.suomalainen.com/products/mi ... vain-lahde
Väkivaltaisissa parisuhteissa on jostain syystä yleistä käyttää autoa pelottelun välineenä. Ajetaan tolkuttoman kovaa esimerkiksi vaikka kyydissä olijoita pelottaa. Kaasuttelu matkalla autoliikkeestä Kauppatorille koeajon yhteydessä sopisi hyvin tuohon. Koko perheen hukuttamiseen ei väkivaltainen ihminen tarvitse mitään ns. loogista syytä. Voi olla, että kyse on kontrollista ”kuulutte minulle ja minä päätän, mikä on kohtalonne” tai pelottelusta. On myös tavallista, että väkivalta raaistuu tai pahenee sitoutumiseen myötä, esim. yhteenmuuton, naimisiin meno, lapsen syntymä.
Itse väkivaltaisessa suhteessa olleena puolison kommentit mereenajon jälkeen kuulostivat kovasti tutuilta, eli siltä, että ei haluta ärsyttää mereenajajaa, myöskin avoimena tunnetun uhrin vaikeneminen asiasta jälkeenpäin viittaa siihen. Väkivaltaisessa suhteessa muodostuu dynamiikka, jossa uhri joutuu olemaan varpaisillaan ja varoo ettei väkivallan tekijä ärsyynny/loukkaannu jostain. Vaikka se on mahdotonta, koska usein väkivaltaa parisuhteessa käyttävät ihmiset ovat sen verran tasapainottomia, että mikä tahansa
koettu, ei välttämättä todellinen loukkaus tai harmin aihe puretaan puolisoon.
Onko tietoa, että T olisi ollut väkivaltainen ensimmäisessä liitossaan. Ei ole tietoa. Avioliiton päätyttyä hän oli kohdellut exää epäasiallisesti, kun yrittivät sopia huoltajuudesta. Tboki keskeyttänyt sovittelun kuukauden kuluttua. Olivat kuitenkin päässeet sittemmin sopimaan ilman oikeutta lapsien vuoroasumisesta ja ilmeisesti huoltajuudestakin?
Onko tietoa, että T olisi käyttänyt fyysistä väkivaltaa ennen 15.12.22. Ei ole tietoa. Naapurit eivät olleet koskaan aiemmin kuulleet fyysisen väkivallan ääniä, eivät sanallisen riitelynkään ääniä. Vn ystävä arveli, ettei pariskunnan välillä olisi ollut aiemmin fyysistä väkivaltaa.
Nuo siis tiedetään, jos joku epäilee muuta, ei siihen taida faktaa tueksi löytyä. Jostain syystä, jota et kerro, epäilet, että pariskunnan välillä olisi ollut jnkl väkivaltaa ennen 15.12.22.
Kaasuttelu koeajoauton kanssa Vn tyttären ollessa kyydissä voi minusta liittyä juurikin siihen, että auto oli koeajossa.
Mereenajo voi olla tahallinen tai sitten ei. Ehkä saavan luvan ryhtyä tutkimaan sitä lisää virallisesti. Varmaan olisi myös uhrin lasten kannalta hyvä, että tutkittaisiin. Johan heidät on taas jo repäisty julkisuuteen.
Uhri ei ole kylläkään ollut "avoin" juuri vaikeiksi kokemistaan asioista. Näistä on useampi esimerkki ollut esillä ketjussa: 1) suhteen 1v kohdalla epäröinti, Lopettaako suhde (ei kertonut miksi). 2) epäröi mennäkkö naimisiin vai ei (ei kertonut miksi), 3) mereenajosta ei kyennyt/halunnut puhua kenenkään kanssa, vaikka tarjolla oli kuuntelijoita, mm. veli ja ystävä 4) ...
Pariskunnalla oli ilmeisesti koko ajan vuorotellen , vuoroviikoin kummankin lapset- ajatellen luulemaan väkivaltaa tuossa parisuhteessa. Ei irronnut myöskään lukuisten todistajien todisteluista Tietoja epäilemästäsi väkivaltaisuudesta.
Ajatteletko, ettei pariskunnan suhteesta saisi kirjoittaa tänne mitään positiivista. Miksi? Minä en osaa etsiä "mörköjä" sieltä missä niistä ei ole mitään viitettä. Elämä on harvoin musta-valkoista.
*************
OHIS-osio, josta moni on saattanut jo lukea ketjussa:
Minullakin on hyvin pitkä kokemus perheväkivallan keskellä elämisestä lapsena ja nuorena - ihan koko siltä ajalta ennen kun lähdin opiskelemaan. Ihan pienestä lapsesta lähtien, sieltä mitä muistan.
Ns. kaappijuoppo, mustasukkainen isä muuttui alkon vaikutuksesta väkivaltaiseksi. Alkuun väkivalta kohdistui äitiin, sittemmin jkv meihin lapsiin. Jouduimme mm. karkaamaan saarimökiltä, jättämään riehuvan isän sinne.
Autoon liittyen - ei ollut vallankäyttöä eikä sinänsä pelottelua, mutta muistan olleeni aika pienenä lapsena humalassa ajavan isän kyydissä erittäin mutkaisella tiellä ja muista vieläkin sen pelon.
Elettiin 1960 - ja 1970- lukuja. Ei ollut hoitoon ohjausta. Naapurit sulkivat silmänsä ja korvansa. Opettajani oli seinänaapuri. Ikääntyessä isä alkoi vähitellen rauhoittumaan. Kuoli ennenaikaisesti 58 vuotiaana alkoholismiin. Äitiä oli varoitettu etukäteen tuosta miehestä, joka jo nuorena osti perjantaipullon. Isä oli kuulemma piirittänyt äitiä. Siihen aikaan ei myöskään erottu. Isä ei em. huolimatta ollut vain paha mies. Selvinpäin hän hoiti hyvin asiat, osallistui myös kodinhoidollisiin hommiin, piti rakentamansa talon kunnossa. Olen aikanaan päätellyt alkoholismin olleen hänelle selvästi sairaus. Ehkä hänellä oli se Tn tutkimusryhmän löytämä rähinäkännigeeni.
Äidin taktiikassa on sikäli yhtymäkohtia ketjun uhriin, että äiti lakaisi ikävät tapahtumat maton alle eikä esim. meidän lasten kanssa puhunut koskaan mitään (psinoi villaisella) ennen kun vasta kuin ihan viimeisinä elinvuosinaan. Loukkaantui jkv, kun puhuimme tosiasioita.