Monsieur Mosse

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3332
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

No nyt olen Mosse-kirjan onnellinen omistaja :lol:

Ja hyvä kirja olikin. Mieshän oli paljon fiksumpi, kuin olisi luullut. Häikäilemättömästi naama virneessä pani aina muut maksamaan viulut.

Yksi asia kiinnitti ensimmäiseksi huomiotani. Kun Jyrki "Jyräys" Hämäläinen tuolla aikaisemmin (raportissani) kertoo Ursulan ja Peter Ilusinin "kihlauksesta" siten, että siippa olisi ollut lähinnä katuspurgu, on Mossen versio tapahtuneesta aivan eri maata...

"Minulla oli ystävä Tallinnassa, Yrjö, joka kerran kysyi tietäisinkö ketään suomalaistyttöä joka menisi naimisiin erään hänen teatterintekijätuttavansa kanssa, joka on Englannissa kuolleen miljoonikkosetänsä ainoa perillinen ja haluaisi nyt vaihtaa sosialistisen arjen kapitalistiseen juhlaan. Hän näytti kuvankin: poika oli jumalaisen kaunis.

Vastasin salamannopeasti tietäväni oikean tytön, tempasin kuvan taskuuni eikä aikaakaan kulunut, kun se jo oli Ursulan hyvinhoidetuissa sormissa. Hänellekään ei ollut mitään ajatusta vastaan: kuolleen miljoonikkosedän haamu helpotti suuresti ratkaisun tekoa.

Totta kai ymmärsime myös sen, ettei entinen Miss Suomi Ursula Rainio voi kihlautua sosialistisen miljoonaperijän kanssa salaa. Hänellä on toki julkiset velvollisuutensa, hän on koko kansan omaisuutta.

Tämän vuoksi uskouduin tarpeellisilta osin Juorujen Kuningattarelle Anu Seppälälle, joka silloin palveli Mata Harina Apu-lehdessä. Anu puolestaan uskoutui tarpeellisilta osin lehden päätoimittajalle Eero Saurille.

Totta kai: lehti oli enemmän kuin kiinnostunut, se oli haltioissaan. Kaikki asianosaiset vannoivat vaitioloa ja yksinoikeutta kaksi sormea Eero Saurin kirjoittamalla miellyttävän suuruisella palkkiomääräyksellä.

Eikä aikaakaan ennenkuin iloinen seurue pyyhälsi kohti Leningradia: tuleva morsian, Anu Seppälä, kuvaaja ja minä.

Yrjö, se rakas poika, oli vastassa Leningradissa. Sulhasta ei näkynyt missään. Kello tuli kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän, ei näkynyt vieläkään. Vasta kymmeneltä hän saapui; hätäiset esittelyt, samppanjapullot, ja hkihlapari posket vastakkain kuvaan. Sormus käytiin ostamassa Berjoskasta, halpa ja sileä.

Yöllä yhden aikaan erosimme. Morsian ja Avun väki poistuiva, minä ihastelin sulhasta: etkö tulisi minun huoneeseeni? Peter Ilus pahoitteli; niin mielelläni, mutta täälä on sellaiset määräykset, etteivät paikalliset asukkaat...jne.

Peter oli todella komea. Halusin hänet Suomeen, en metsätyöpunktiin pakkotyöhön. Sanoimme siis hellästi hyvää yötä.

Kun Ursula aamulla heräsi, hän oli rakastunut. Kun seurue samana päivänä erosi sulhasesta, hän oli jo poissa tolaltaan:

- Nyt vasta tiedän, mitä todellinen rakkaus on, Ursula valitti ja poistui autoon kyynelehtimään, yön aikana hän oli luultavasti miettinyt, miten suuri summa miljoona puntaa todellisuudessa on.

Minä suutelin ja halasin Peteriä ja Ursula itki vielä enemmän. Anu Seppälä merkitsi tunnelmia muistiin niin että kynä sauhusi.

Juttu oli ihana. Peter ja Ursula olivat kuvissa täydellisiä. Kaikki kirjoittivat heistä ja heidän onnestaan, paitsi Hymy joka väitti että koko homma oli pelkkää bisnestä. Ursula ja minä olimme kovin loukkaantuneita.

Heti Leningradista tultuamme marssimme Eero Saurin luo ja sanoimme, että kun tämä nyt kerran on valtakunnanlaajuinen rakkaustarina, ei sitä voida sinetöidä tuollaisella muutaman markan Berjoska-sormuksella. Ursulalla täytyy olla timanti, sitä vaatii jo lehdenkin arvovalta.

Ursula sai timantin. Minä järjestin sen erittäin edullisesti suoraan tukusta. Se oli Ursulan ensimäinen timantti, sikäli tämä kihlaus oli historiallinen.

Ajan mittaan Ursulan rakkaus haaleni, timantinkin hän myi. Minä yritin aikani saada Peteriä Suomeen - hän oli todella kaunis poika - ja vetosin jopa Liisa Tuomeen, jota sekä Urho Kekkonen että Matti Kekkonen niihin aikoihin kovin ihailivat. Mutta Liisa kieltäytyi ehdottomasti puhumasta puolestani.

Joskus Etykin jälkeen Peter Ilus sitten pääsi todella länteen. Hän sai perintönsä, mutta Ursula ja minä emme häntä koskaan enää tavanneet. Vahinko: joskus iltapuhteilla haaveilimme siitä kymmenestä prosentista, joka meille sedän miljoonaperinnöstä oli luvattu sen jälkeen kun Peter avioliiton ja eron jälkeen olisi sopimuksen mukaisesti muuttanut Ruotsiin."
piiuli
Alokas
Viestit: 6
Liittynyt: Pe Heinä 01, 2011 11:58 am

Re: Monsieur Mosse

Viesti Kirjoittaja piiuli »

Doctor Lecter kirjoitti: Su Syys 14, 2008 12:11 pm
Ailar kirjoitti:Tässä muutamia otteita hauskasti kirjoitetusta kirjasta:

---
Olin 17-vuotias, kun kohtasin 16-vuotiaan Miljan, josta tuli ainoa naispuolinen rakkauteni ja myös vaimoni. Olin Suomi-filmissä ulkolähettinä, Milja oli puutavaraliikkeen omistajan tytär Keravalta ja vähän hienommissa hommissa - hän oli sisälähetti.
Rakastuimme päättömästi. "[/i]

Milja tuli raskaaksi. Hänen vanhempansa olisivat halunneet tytön tekevän abortin, mutta nuoripari päätti pitää lapsen. Mosse teki töitä yötä päivää.
Tuo nainen oli Milja Renholm. Hän tilittää elämäänsä kesäkuun -71 alussa ilmestyneessä Jaana - lehdessä; "Olin 12 vuotta Mossen aviovaimona". Rouva Milja Renholm kertoo ensimmäistä kertaa omalaatuisista avioliittovuosistaan.
Hänestä tuli Milja Renholm kun hän oli eronnut Mossesta ja mennyt uusiin naimisiin.
Vastaa Viestiin