YLE:n kaksoisstandardit, agendajournalismi ja wokepakotus

[dazu]

Siellä on esim. Merja Ylä-Anttila(EK/kok.) toimitusjohtajana. Tämähän on yksi varjelluimmista ja vaietuimmista salaisuuksista oikeistopiireissä. Voittaa salaisuutena mennen tullen median taannoisen salaisuuden maahanmuuttajien tekemistä rikoksista.

Ylen toimittajat ovat kaikki vihervasemmistoon kallellaan ja lisäksi woke-uskovaisia naisia. Ja sen kyllä huomaa.

Ja tiedon tästä löysit suoraan MV-lehdestä ja Yhdysvaltojen äärioikeistolta.

En puhunut äärioikeistosta, ne on usein valkoroskaa.

[Rauhaa&Rakkautta]

Ihan täyttä asiaahan tuo juttu oli.

Täyttä asiaahan tuo Ylen juttu on.

Yle ja tekijänoikeudet – mitä saat tehdä Ylen sisällöillä?

Kaikkia Ylen sisältöjä suojaa tekijänoikeuslaki. Laki koskee ääni-, kuva- ja tekstimateriaalia, grafiikkaa sekä logoja. Otathan tämän huomioon käyttäessäsi Ylen sisältöjä.

Millainen käyttö on sallittua?
Ylen televisio- ja radio-ohjelmien tallennus ja lataus
Saat tallentaa Ylen televisio- ja radio-ohjelmia omaa yksityistä käyttöäsi varten, jos ohjelmien tallentamista ei ole estetty teknisin suojauksin. Tämä koskee ohjelmia, jotka olet vastaanottanut perinteisellä radio- tai televisiolaitteella tai esimerkiksi tietokoneella, jossa on televisioviritin.
Yle Areenasta saat ladata tiettyjä podcast-ohjelmia omalle koneellesi.

Lähetysten katselu ja kuuntelu julkisissa tiloissa
Ylen suoria tv- ja radiolähetyksiä saat Ylen puolesta katsoa ja kuunnella vapaasti julkisissa tiloissa. Ohjelmia ei kuitenkaan saa nauhoittaa eikä ohjelmien seuraamisesta periä maksua. Ohjelmasisältöjä ei saa muuttaa eikä ohjelmien yhteydessä esittää mainoksia tai myydä tuotteita.
Kun esität suoria lähetyksiä julkisissa tiloissa, tulee musiikin esitysoikeuksista aina muistaa sopia erikseen Teoston ja Gramexin kanssa.
Ylen logoja ei saa käyttää tilaisuuksien markkinoinnissa ilman lupaa. Logojen käyttöä voi tiedustella osoitteesta [email protected].
Yle Areenan tallenteiden julkinen esittäminen ei ole sallittua. Areena tallenteiden julkisesta esittämisestä voit tiedustella Ylen arkistomyynnistä [email protected].
Lisätietoa löydät Areenan käyttöehdoista

Tallenteiden upottaminen verkkosivulle
Voit upottaa Yle Areenasta löytyviä tallenteita ja live-lähetyksiä omille sivuillesi. Vain sellaisten tallenteiden upottaminen on mahdollista, joissa ei ole jakelua rajoittavia sopimuksia. Upotuksen voi lisätä Jaa ohjelma -painikkeen kautta. Mainonnassa, markkinoinnissa tai kaupallisessa tarkoituksessa aineistoa ei ole lupa käyttää.
Voit upottaa sivuillesi myös tiettyjä Yle Elävän arkiston sisältöjä. Saat myös ottaa joitakin Elävän arkiston valokuvia ja tehosteita käyttöösi. Löydät ohjeet Elävän arkiston materiaalin käyttöön täältä.
Verkkosivuillemme linkittäminen
Saat linkittää verkkosivuillemme sekä esimerkiksi Areenan ohjelmaoppaaseen. Jos haluat jakaa ohjelmatietoja muussa muodossa, ota yhteyttä palvelupäällikkö Kari Haakanaan, [email protected].
Verkon tekstiaineistojen kopiointi ja käyttö
Verkossa julkaisemiamme tekstiaineistoja saat kopioida ja käyttää yksityisesti eli omassa koti-, sukulais- ja ystäväpiirissäsi. Muu käyttö ei ole luvallista.

Televisio-ohjelmien opetuskäyttö
Yle Areenassa ja Elävässä arkistossa olevia kotimaisia televisio-ohjelmia saat käyttää opetuksessa. Elokuvateatteri- tai videolevityksessä olevat elokuvat ja mainokset eivät kuulu luvan piiriin. Ohjelmien tallentaminen Yle Areenasta ja Elävästä arkistosta ei ole sallittua.
Opetuskäyttö koskee varhaiskasvatusta, esi- ja perusopetusta, lukiokoulutusta ja maksutonta ammatilliseen perustutkintoon johtavaa koulutusta.
Sosiaalisessa mediassa jakaminen
Somessa saat jakaa Ylen sisältöjä silloin, kun olemme erikseen tarjonneet siihen mahdollisuuden. Kannustamme jakamiseen ja suositteluun esimerkiksi Facebook, Twitter ja WhatsApp -kuvakkeiden avulla.
Sponsoroidut mainoslinkit eivät ole sallittuja.

Ylen materiaalin linkitys sosiaalisessa mediassa
Sisältöjen osto
Voit halutessasi ostaa arkistoaineistoamme yksityiseen, ammatilliseen ja tutkimuskäyttöön. Löydät arkistomyynnin yhteystiedot täältä.
Avoimen datan käyttö
Voit ottaa käyttöösi Ylen avoimena datana julkaistuja sisältöjä, metatietoja ja tietokantoja. Löydät listan avoimen datan resursseistamme täältä. Huomioitahan kunkin datapaketin kohdalle erikseen merkityt käyttöoikeudet.
Millainen käyttö ei ole sallittua?
Ylen sisältöjen julkaiseminen omilla verkkosivuilla
Omilla verkkosivuillasi et saa julkaista Ylen sisältöjä. Kaikki materiaalimme, niin äänet, videot, grafiikka, kuvat, tekstit kuin logomme, on suojattu tekijänoikeuksin. Et myöskään saa ladata Ylen sisältöjä kolmannen osapuolen alustoille, kuten Youtubeen.
Televisio- ja radio-ohjelmien tallennus ja lataus
Et saa tallentaa Ylen televisio- ja radio-ohjelmia, jos ohjelmien tallentaminen on estetty teknisin suojauksin.
Et saa ladata koneellesi Yle Areenassa tai Elävässä arkistossa tarjolla olevia ohjelmia. Ohjelmien oikeuksien haltijat ovat edellyttäneet, että Yle suojaa teknisesti ohjelmat tallentamiselta. Tällaisesta materiaalista et siis saa tehdä kopiota edes yksityiseen käyttöösi.

Striimien välittäminen
Et saa käyttää Ylen nettiradioiden striimejä suoraan omilla sivuillasi. Toisin sanoen et saa linkittää Ylen sivujen ja palveluiden luomiseen käytettyihin striimiosoitteisiin.
Sinulla on kuitenkin lupa linkittää Ylen julkisesti tarjoamiin sivuihin ja palveluihin, jolloin linkkiä klikkaava siirtyy Ylen sivustolle. Toisin sanoen voit tehdä omalle sivullesi linkin Areena-palvelun omaan soittimeen.

Vaalisisällöt ja klipittäminen
Materiaalin klipitys voi olla tekijänoikeudellisesti riskialtista. Materiaalin käyttäjä kantaa vastuun siitä, että käyttää materiaalia laillisesti. Mikäli näin ei ole, materiaalin käyttäjä voi syyllistyä tekijänoikeusrikkomukseen. Tämän vuoksi suosittelemme materiaalin linkittämistä tai upottamista. Linkittämisen tai upottamisen tulee liittyä asialliseen poliittiseen keskusteluun, ei esimerkiksi poliittisen aatteen suoraan mainontaan.
Ohjeet upotukseen löydät täältä. (Kohta: Upota Areena-sisältöä omille verkkosivuillesi)

[meitzi]

Ei ole ensimmäinen kerta, kun väärän viestin videoita siivotaan.

Nousevan tähden, saaran, näkyvyys minimoitiin todella nopeasti.

https://www.youtube.com/watch?v=ZFJjl3TzZsg

[PiikkiSika]

Ei ole ensimmäinen kerta, kun väärän viestin videoita siivotaan.

Nousevan tähden, saaran, näkyvyys minimoitiin todella nopeasti.

https://www.youtube.com/watch?v=ZFJjl3TzZsg

Huh mikä tyyppi En saanut selvää Sexi-Saaran koko nimestä, entä onko hän oikeesti aktiivina jossain puolueessa? Huoh

[meitzi]

En saanut selvää Sexi-Saaran koko nimestä, entä onko hän oikeesti aktiivina jossain puolueessa? Huoh

Saara Louhensalo, Vihreiden broilerihautomon lupaava kasvatti, kunnes tuli aika pärjätä itsekseenkin. Eli kasvattamosta lyhyen medianäkyvyyden jälkeen tunkiolle.

[Gurney]

Loistava analyysi YLE:n vihervassariagendasta.

Kolumni: Onko Yle lipumassa Reporadion aikaan?

Toimittajat ovat huonoja ottamaan kritiikkiä vastaan ja median kallistuma yhteen suuntaan on journalistien keskuudessa valtaisa tabu, kirjoittaa Sanna Ukkola.

Viime viikko oli Ylelle raskas. Lunta tuli tupaan ovista ja ikkunoista, Ylen rahoituksen leikkauksia vaativa iskusana #defundyle trendasi Twitterissä päivätolkulla ja kohut nousivat myös perinteiseen mediaan.

Kaikki alkoi siitä, kun perussuomalaisten Tampereen valtuutettu Joakim Vigelius postasi nettiin videon, joka oli leikattu kahdesta Ylen aamun Jälkiviisaat-ohjelmasta. Niissä Ylen vakiokeskustelijat puhuvat Elokapinan ja Convoyn mielenosoituksista selvästi ristiriitaisesti: Elokapina hyvä, Convoy paha.

Yle vaati videon poistamista.

Persut vetivät herneen nenään (kuten tavallista, kun media on kyseessä) ja Ylen hallintoneuvoston PS-edustajat arvostelivat lafkaa puolueellisuudesta ja sananvapauden rajoittamisesta.

Heidän mukaansa Yle on miehittänyt niin ohjelmat kuin muunkin sisällöntuotannon lähinnä punavihreän ideologian kannattajilla, ja Ylen puolueellisuudesta on käyty hallintoneuvostossa keskustelua kerta toisensa jälkeen.

Mutta tällä kertaa eivät hermostuneet pelkästään persut. Nyt myös kokoomus älähti.

Kokoomuksen haukat suuttuivat Ylen nuorille suunnatusta Nato-videosta, jossa Suomea väitettiin puolueettomaksi maaksi – vaikka kuulumme Euroopan unioniin. Videolla Natoa verrattiin kaveriporukkaan, joka on joukolla menossa hakkaamaan koulukaverinsa.

Kansanedustaja Atte Kaleva (kok) havahtui tekemään Ylestä kirjallisen kysymyksen: hänen mukaansa Yleen on pesiytynyt agendajournalismi eikä Suomeen kaivata uutta valtiollista Reporadiota.

Reporadio viittaa aikaan, jolloin vasemmistoradikalismi jyräsi Ylen sisällä.

“Ylen ohjelmisto on jo jonkin aikaa tendenssinomaisesti saanut yksipuolisia ideologisia painotuksia. Moni suomalainen kokee, ettei Yle enää palvele heitä. Monet kokevat myös epäoikeudenmukaisena, että he joutuvat taloudellisesti tukemaan ideologiaa, jota eivät eivät kannata tai jota he suorastaan vast]ustavat”, Kaleva kirjoittaa.

Toimittajien tapa kuitata mediaan kohdistuva kritiikki puolueellisuudesta on yleensä se, että toimittaja huomauttaa kritiikkiä tulevan joka puolelta. Kaikkien puolueiden kannattajat ovat vuorotellen kimpussa, mikä toimittajan mukaan todistaa, että oikealla asialla tässä ollaan.

Mutta onko näin? Tuleeko kritiikkiä Yleä kohtaan todella tasapuolisesti kaikilta laidoilta? Ja voisiko osa kritiikistä olla ihan validia?
:

Toimittajat ovat äärimmäisen huonoja ottamaan kritiikkiä vastaan ja median kallistuma yhteen suuntaan on – ainakin journalistien keskuudessa – valtaisa tabu.

Ongelma on, että julkinen keskustelu Ylen ympärillä on jätetty lähes pelkästään poliitikoille: esimerkiksi toimittajat välttelevät aihetta jopa naurettavissa määrin. Yle ja Hesari ovat massiivisia työnantajia, joihin kukaan järjissään oleva journalisti ei halua katkaista suhteita.

Vaikeneminen ja ongelmien totaalinen kiistäminen ovat silti täysin väärä tie, sillä kansalaisten luottamus mediaan ja koko mediakentän tulevaisuus ovat olennaisen tärkeitä asioita yhteiskunnan toimivuuden kannalta.

Yle on valtavan vaikutusvaltainen mediatoimija – sen takia sitä kritisoidaan koko ajan, mutta viime vuosina kritiikki on voimistunut, ja se näyttäisi tulevan yhä selvemmin yhdeltä laidalta. Luottamus Yleen on yhä korkealla mutta laskemassa: suomalaisista 80 prosenttia luotti Yleen erittäin tai melko paljon vielä 2017, viime vuonna luku oli enää 69.
:
:

Tämän takia en ole enää pitkään aikaan ymmärtänyt, mitä Yle-pomot miettivät. Miksi he eivät tee Ylen ilmiselvälle kallistumalle jotain? Nyt Yle jäytää itseään sisältäpäin.

Ylen entinen päätoimittaja Atte Jääskeläinen sisäisti ongelman hyvin. Hän todella pyrki pitämään huolen siitä, että Yle pysyy edes suht tasapuolisena ja tarjoaa jokaiselle katsojaryhmälle jotakin.

Jääskeläinen oli tekemässä Euroopan yleisradiounionille raporttia siitä, kuinka media voi yrittää säilyttää yleisön luottamuksen: Dialogi yleisön kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Yhtä tärkeää on se, että yleisöllä on mahdollisuus nähdä oma maailmankuvansa median sisällöissä.

Mutta kuinka moni vaikkapa maalla asuva tai konservatiivisemmin ajatteleva suomalainen näkee omaa maailmankuvaansa Ylen uutisoinnista esimerkiksi intersektionaalisesta feminismistä, kasvissyönnistä, polygamiasta tai vaikkapa planeetta on tulessa -julistuksista? Kun paneelikeskustelut miehitetään – tai Ylen tapauksessa naisistetaan – hyvin homogeenisillä keskustelijoilla, Jälkiviisaat-videon kaltaisia kohuja tulee koko ajan enemmän.

Ylen sisällä ei taatusti ole pomoja, jotka pakottaisivat toimittajia suoltamaan ideologista näkökulmaa päivästä toiseen. Mutta journalistit ovat usein samasta puusta veistettyjä: me tulemme samoista kouluista, tunnemme samat ihmiset, asumme samoilla alueilla ja edustamme samanlaista maailmankatsomusta. Tutkitusti nuorempi toimittajasukupolvi ei arvosta objektiivista raportointia yhtä paljon kuin varttuneemmat journalistit – vaan pitävät arvossa omaa mielipiteenilmaisuaan.

Yle on Suomelle tärkeä ja siellä työskentelee valtavasti erinomaisia toimittajia. Sillä on myös erittäin suuri vastuu siitä, että yhteiskunta ei jakaudu ja ihmiset eivät menetä luottamustaan demokratiaan.

Olen ollut äärimmäisen huolissani ja valtavan turhautunut median polarisoitumisesta jo pitkään. Jos osa kansasta kokee, että se ei löydä enää omia arvojaan perinteisen median sisällöistä, se lähtee etsimään niitä muualta. Samalla koko mediakenttä ja kansalaisyhteiskunta jakaantuu.

Osa porukasta saa tarpeekseen kaikesta mediasta ja suuntaa suoraan vale- ja vastamedioiden sivuille. Näin on käynyt jo ajat sitten, mutta nyt kehitys näyttää kiihtyvän – ja sillä voi olla järisyttäviä seurauksia.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bf76 ... f13168a6b7

Lisätty linkki. Cut.
-NILS-

[poikani]

Ukkola on tietämäni suomalaisen toimittajakunnan parhaimmasta päästä.

Artikkelissa mainittiin reporadio, mutta ei kuitenkaan sanan etymologiasta mitään. Kyse ei ole esimerkiksi satujen kettu repolaisesta, vaan Ylen entisestä 1960- ja 1970-lukujen johtajasta nimeltä Eino S. Repo. Hän pilasi vasemmistoa suosivalla toiminnallaan lopullisesti laitoksen maineen ja sitä satoa korjataan vielä tänäkin päivänä, kuten on huomattu.

[Alex Smith]

Taas esimerkki Ylen luokattomasta uutisoinnista johon liittyy kommenttien poisto sivuiltaan kun totuutta yritetään kertoa.


https://yle.fi/uutiset/3-12325368

Yle kertoo nyyhkyjutun koulukiusatusta Niko Tiuraninemistä, joka on jo puoli vuotta sitten itse paljastunut nettikiusaajaksi ja maalittajaksi ja joka todella törkeällä tavalla haukkuu ihmisiä netissä. Onneksi keskustelupalstoilla on screen shotit kaikesta.

Mitä tekee YLE, poistaa tämänpäiväisestä jutusta kaikki kommentit, jossa Nikon jatkuvasta nettikiusaamista ja maalittamisesta yritetään kertoa.

Hienoa YLE. Onko Niko vihervasemmistolainen, LTQGB-kansaa, femakko, silakka vai toimittajan kaveri?

[Gurney]

Yle on ihan sairas wokekiimassaan ja kaikki tämä meidän verorahoilla!!

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/808a ... fb81028c83

Katsoin salatun koulutusvideon, jota Yle ei suostunut näyttämään – Siis ihan oikeasti: Voi herran jestas!
SANNA UKKOLA

On typerryttävää katsella, kuinka toimittajia erikseen sysitään pois klassisen journalismin periaatteista. Ei ihme, että Yle kieltäytyy luovuttamasta tietoja koulutuksista, kirjoittaa Sanna Ukkola.
Tänään klo 8:04

Yle on järjestänyt henkilöstölleen jo 40 koulutusta monimuotoisuudesta ja inkluusiosta. PASI LIESIMAA
“Oma asema on haasteellinen: olen valkoinen cis-nainen ja teen päätöksiä siitä, kenen ääni tulee kuulluksi. Toivottavasti se muuttuu.”

Yle Draaman tuottaja seisoo vakavana mikrofoni kädessä yleläisten edessä: hän on juuri pitänyt luennon sensitiivisyyslukijoiden käytöstä draaman somejulkaisuissa.

Tuottajan mukaan todella tärkeää on, että Yle pystyy toiminnallaan lisäämään vähemmistöjen edustusta sekä Ylessä että yhteiskunnassa.

Yle on palkannut vähemmistöön kuuluvia, “marginalisoituja” ihmisiä, jotta taloon saadaan mahdollisimman erilaisia työntekijöitä. Nyt heitä nostetaan kameran eteen, taakse ja erilaisiin sisältöihin.

“Meidän sisällöissä näkyy, kuuluu ja vaikuttaa yhä useammin erilaiset vähemmistöt. Me ollaan pyritty hyvin monipuolisesti löytämään erilaisia aliedustettuja ihmisryhmiä ja tekemään heidän kanssaan yhteistyötä”, nainen kertoo.

Sensitiivisyyslukija on esimerkiksi etniseen vähemmistöön kuuluva ihminen, joka tarkistaa, että kirjoitettu teksti ei loukkaa ketään. Nyt Ylellä on naisen mukaan myös sensitiivisyyskatsojia ja sensitiivisyystekijöitä.

Esimerkiksi romanit saattavat käsikirjoittaa romaneista kertovaa sisältöä, sen lisäksi toinen romani lukee käsikirjoituksen. Ohjaajan apulaisena saattaa vielä erikseen toimia vähemmistöryhmään kuuluva ihminen.

Ongelmana on usein se, että vähemmistöryhmiin kuuluvilla uusilla tekijöillä ei ole riittävää ammattitaitoa eikä kokemusta. Tällaisia tilanteita varten on koottu työryhmiä, joissa kokeneet ammattilaiset kohtaavat kokemattomampia tekijöitä.

Naisen mukaan tekijöitä ja mallia pyritään nyt integroimaan myös muualle Yleen.

“Haluaisin muistuttaa, että tämä ei riitä. Me tehdään marginalisoitujen ryhmien kanssa matalan tuotantoarvon sisältöjä, mutta kuitataanko sillä tämä kaikki? Me tarvitsemme isoja tuotantoja ja valtavirtaa. Sitä kohti on mentävä!”

Yle on järjestänyt henkilöstölleen jo 40 koulutusta monimuotoisuudesta ja inkluusiosta ja salaa koulutusten hinnan. Kun Verkkouutiset viime viikolla yritti kysellä, kuinka paljon verorahoilla järjestettäviin koulutuksiin oli budjetoitu, avoimuuttaan aiemmin julistanut Yle kieltäytyi paljastamasta summaa.

Ylen henkilöstöjohtaja Eija Hakakari lisäksi väitti, että koulutukset eivät liity journalistisen työn tekemiseen.

Pyysin Hakakarilta koulutusta nähtäväkseni, mutta hän kieltäytyi sopimussyihin vedoten. Sain Ylen monimuotisuusiltapäivän kuitenkin toista kautta katsottavakseni.

Ylen 29. toukokuuta järjestämässä monimuotoisuusiltapäivässä pääpuhujana on intersektionaalinen kouluttaja Dakota Robin, joka kertoo olevansa puoliksi turkkilainen, puoliksi suomalainen transsukupuolinen mies.

Dakotan mukaan me kaikki syrjimme alitajuisesti muita ja oma, syrjivä ajattelutapa pitäisi tunnistaa. Me suosimme vaistomaisesti tuttua ja vieroksumme tuntematonta.

“Meillä on mielikuva, että jos mä kysyn jotakin vähemmistötaustaiselta, marginalisoituneelta ihmiseltä, niin se on hänelle viesti, et mä hyväksyn sut ja olen kiinnostunut siitä, mistä tulet. Se ei ole näin. Kysymykset saattavat välillä tuntua erittäin ahdistavilta. Kysymykset voivat olla myös häirintää”, hän sanoo.

Ulkomaalaistaustaiselta työkaverilta ei esimerkiksi kannata ensimmäisenä kysyä, että mistä hän tulee, sillä silloin hänet määritellään vähemmistötaustasta käsin.

Toki voisi kysyä, eikö koko koulutus tee juuri tätä?

Ylen koulutuksessa kerrotaan myös esimerkiksi etnisyydestä journalismissa ja Newslabin työstä osallisuuden lisäämiseksi Ylellä. Newslab on Ylen journalismin koelaboratorio, jossa kehitetään uusia journalismin muotoja.

Newslabin edustaja siteeraa THL:n tutkijaa, jonka mukaan osallisuuden edistäminen journalismissa on vallan uudelleenjakoa.

Siis hetkinen. Vallan uudelleenjakoa?

Viime syksynä Newslab jalkautui Itä-Helsinkiin kysymään ihmisiltä ja yhteisöiltä, mitkä aiheet heitä kiinnostaisivat ja mistä Ylen pitäisi uutisoida enemmän. Hanke laajenee ensi syksynä.

Anonyymeistä rekrytoinneistakin puhutaan iltapäivän päätteeksi. Ylellä on ollut kokeilussa esimerkiksi työnhaku ilman CV:tä.

“Siinä hakijalta kysytään kysymyksiä, jotka liittyvät tehtävään. Aina ei tarvitse edes olla sitä osaamista, vaan me yritetään todentaa, että onko sulla sellaisia näkökulmia, mitä me kaivataan ja mitkä olis meille uusia”, henkilöstöhallinnon edustaja kertoo.

Ei kuulosta aivan tavanomaiselta työpaikalta. Ylessä jalkaudutaan lähiöihin, otetaan työntekijöiksi ihmisiä, jotka näyttävät sopivalta, ei kysytä CV:tä – eikä vaadita aina edes sitä osaamista. Luulin, että demareiden nelipäiväinen työviikko olisi vallankumouksellinen, mutta Yle on kyllä jo todella päässyt uudelle levelille.

On typerryttävää katsella, kuinka toimittajia erikseen sysitään pois klassisen journalismin periaatteista. Ei ihme, että Yle kieltäytyy luovuttamasta tietoja koulutuksista.

Hämmentävän mikromanageeratun kokonaisuuden lopputuotos syötetään meille jokaiselle olohuoneiden ruutuihin. Tavallisella katsojalla ei voi mitenkään olla tietoa siitä, miten nämä puhuvat päät on ohjelmiin kätilöity ja kuinka monta erilaista sensitiivisyysapuhenkilöä heidän ympärillään häärii.

Monimuotoisuuskoulutukset eli niin sanotut DEI-koulutukset ovat pitkään olleet Yhdysvalloissa valtava, miljardien dollarien rahasampo – ja viime vuosina ne ovat rantautuneet vahvasti myös Suomeen.

Meillä puhutaan kuitenkin hämmästyttävän vähän koko aiheesta.

Koulutusten perimmäinen tarkoitus lienee hyvä: edistää työpaikkojen monimuotoisuutta ja vähentää syrjintää.

Mutta koulutukset ovat maailmalla joutuneet toistuvasti ankaran arvostelun kohteiksi.

“Tutkijoiden keskuudessa vallitseva konsensus on se, että monilla syrjinnän vastaisilla käytännöillä ei ole mitään vaikutusta. Pahinta on, että ne kääntyvät usein itseään vastaan”, The Economist -lehti kirjoittaa.


Laaja, yli 800 yritystä kattava tutkimus osoitti, että monimuotoisuuskoulutuksilla ei ollut keskimääräisillä työpaikoilla lainkaan positiivisia vaikutuksia. Jos koulutukset olivat pakollisia, niiden vaikutus oli päinvastoin haitallinen.

Sadat tutkimukset viittaavat siihen, että ennakkoluulojen vastainen koulutus ei vähennä ennakkoluuloja, muuta käyttäytymistä eikä työpaikkaa.

Monimuotoisuuskoulutuksen positiiviset vaikutukset kestivät harvoin paria päivää kauemmin, ja useiden tutkimusten mukaan ne voivat jopa laukaista ennakkoluuloja ja aiheuttaa vastareaktion.

Kaikkien aikojen suurimmassa tutkimuksessa monimuotoisuuskoulutuksista kävi ilmi, että useimmissa työpaikoissa pakollisten koulutusten jälkeen naisten määrä johtotehtävissä laski 7,5 prosenttia. Mustien naisjohtajien määrä laski kymmenen prosenttia ja mustien miespomojen määrä laski 12 prosenttia. Samanlaisia vaikutuksia havaittiin latinoilla ja aasialaisilla.

Vapaaehtoisissa koulutuksissa tulokset olivat parempia.

“Monimuotoisuuskoulutuksista 75 prosenttia on roskaa, niillä on vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta tai negatiivinen vaikutus”, sanoo monimuotoisuutta tutkiva taloustieteilijä Marc Bendick.


Ylellä on ollut kokeilussa esimerkiksi työnhaku ilman CV:tä. ALL OVER PRESS
Ongelma on siinä, että kun me alamme nähdä ihmiset vain omien ryhmiensä edustajana, me typistämme heidät pintaidentiteetin kautta. Mutta jokainen yksilö on valtava kirjo erilaisia ominaisuuksia: hän ei edusta pelkästään pigmenttiään, sukupuoltaan eikä seksuaalisuuttaan.


Kun ihmisiä aletaan jakaa eri ryhmiin esimerkiksi ihonvärin perusteella, se todella jakaa heitä eri ryhmiin ja sementoi ihmisryhmien välisen eron.

Jos ihmisten on pakko käydä uudelleenkoulutuksissa työpaikoillaan, heitä alkaa ärsyttää.

Kuvittele, että joudut koulutukseen, jossa sinua opetetaan kohtelemaan punatukkaisia hyvin. Joka kerta, kun olet tekemisissä punatukkaisen kanssa, mietit aiempaa todennäköisemmin, että tuossa on nyt punatukkainen, hänen seurassaan pitää varoa sanojaan. Alat vähitellen käyttäytyä mekaanisesti, eikä vuorovaikutus ole enää luontevaa.

Jos tiimi-iltapäivääsi rynnii vakavailmeinen kouluttaja hokemaan, että Utajärven asukkaat eivät haise juustolle, he eivät missään tapauksessa haise juustolle, tämä on haitallinen stereotypia, ja kuulet tämän uudelleen ja uudelleen, mitä sinulle tulee mieleen vuoden kuluttua, kun sinulle mainitaan Utajärvi? Juustonhajuiset asukkaat.

Kun ihmisille sanotaan, että he ovat lähtökohtaisesti syrjiviä tai rasistisia, tämä ei yleensä auta heitä pääsemään eroon näistä ajattelutavoista, päinvastoin.

“Ihmisten kutsuminen rasisteiksi tekee heistä entistä rasistisempia. Tämä saa ihmiset samaistumaan näihin negatiivisiin leimoihin. Sen sijaan, että se saisi heitä muuttamaan käytöstään, se saattaa vain saada heidät ajattelemaan, että jos he tekevät niin, se ei voi olla kovin pahasta”, kirjoittaa tunnettu bloggaaja ja psykiatri Scott Alexander.

Ihan oikeasti, Yle, teillä on ollut noin sata vuotta aikaa harjoitella. Ei uskoisi, että teidän pitää ostaa ulkoa sensitiivyyskonsultointia ja laajaa henkilöstön kurssittamista. Mitä ihmettä tämä on?

[Eriksson]

Esimerkiksi romanit saattavat käsikirjoittaa romaneista kertovaa sisältöä, sen lisäksi toinen romani lukee käsikirjoituksen. Ohjaajan apulaisena saattaa vielä erikseen toimia vähemmistöryhmään kuuluva ihminen.

Ongelmana on usein se, että vähemmistöryhmiin kuuluvilla uusilla tekijöillä ei ole riittävää ammattitaitoa eikä kokemusta. Tällaisia tilanteita varten on koottu työryhmiä, joissa kokeneet ammattilaiset kohtaavat kokemattomampia tekijöitä.

Tällaista työskentelyä olisi mukava päästä kärpäsenä katossa seuraamaan.

Mustalainen yrittää kirjoittaa, ja toinen yrittää lukutaidottomana sitä lukea. On siinä työryhmällä tekemistä.

Lisäksi ohjaajan apulaisena touhuava pahvihousu tai varasteluhame naurattaa erityisen paljon.

[Salmari]

Onhan Ylellä "toimittajana" täysin kouluttamaton pornotähti .

Rakel "panokoulu" Liekki. Pornohubista löytyy ansioluettelo.

Siellä on vasemmistovajakkifemakot täytelleet excel-taulukoita
- tyhmä check
- kouluttamaton check
- nainen check
- pornotähti check
- joka reikä löystynyt check

Oi, tässä meille toimittelija

[Knobster]

Vähän niinku woke-korkkii aissaaatatna ku ei osssaa. Vitun suvakit-.

[Salmari]

Entäs tämä

Luotettava media, suoraan kommunistin unelmasta



https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010478841.html



Ylen linjaus aiheuttaa hämmennystä työn­tekijöissä – toimittajalle huomautettiin, kun jutuissa oli ”liikaa hetero­miehiä”
Yleisradio on pyrkinyt lisäämään monimuotoisuutta sisällöissään. Jotkut Yleisradion työntekijät pitävät keinoja erikoisina.





– Monimuotoisuus on meille tosi tärkeää ja seuraamme sen toteutumista, sanoo Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen.
– Monimuotoisuus on meille tosi tärkeää ja seuraamme sen toteutumista, sanoo Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen.

YLEN TAVOITTEET monimuotoisuuden lisäämiseksi ohjelmasisällöissä herättävät hämmennystä Ylen sisälläkin

Yle on pyrkinyt viime vuosina lisäämään monimuotoisuutta niin sen ohjelmasisällöissä kuin henkilöstössä. Tavoitteet on kirjattu myös Ylen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus­suunnitelmaan.

Vaikka tavoite on hyvä, joidenkin yleläisten mielestä monimuotoisuuden ja -äänisyyden tavoittelu etenkin ohjelmasisällöissä olisi kuitenkin saanut jo erikoisia piirteitä.

IS:n tietojen mukaan eräälle Yleisradion pitkäaikaiselle toimittajalle on esimerkiksi suoraan sanottu, että on ongelmallista, että hänen jutuissaan on ”liikaa heteromiehiä”.

Ilta-Sanomille kerrotaan, että monimuotoisuuden toteutumista on seurattu käytännössä niin, että työntekijät ovat pitäneet kirjaa siitä, millaisia ihmisiä heidän sisällöissään esiintyy.

Kirjaa on pidetty sukupuolen, iän, ihonvärin ja yhteiskunnallisen aseman lisäksi myös esimerkiksi siitä, millaisia ajatuksia tai kehoja haastateltavilla on. Tämä selviää myös Ilta-Sanomille esitetyistä Ylen sisällä toimivien eri tiimien muistiinpanoista:

”Olemme kirjanneet sisällöissä esiintyvien ihmisten kirjoa: sukupuoli, ikä, järjestö/työpaikka tms. ja rooli (harrastaja, asiantuntija, tavis). Käymme näitä läpi vuodenvaihteessa ja kokoamme näkymän monimuotoisuudesta sisällöissämme.”

”Tuottajat ovat tiimien kanssa pitäneet kirjaa vuoden aikana sisällöissä esiintyvistä ihmisistä alueellisen, sukupuolen, etnisen taustan, kehon ja mielen, kielten ja kulttuurien, ajattelumaailman, ihmissuhteiden ja perheiden, iän, työn, toimeentulon sekä opiskelun moninaisuuden näkökulmasta.”

Jotkut yleläiset ovat olleet nyt huolissaan siitä, tehdäänkö journalistisia valintoja enää oikein perustein, jos haastateltavat valitaan asiantuntemuksen sijasta ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen –  tai jopa tietyntyyppisen kehon

Ohjelmissa esiintyvien ihmisten ominaisuuksien ylöskirjaaminen on herättänyt myös kysymyksen siitä, ylläpidetäänkö Ylessä jonkinlaista henkilörekisteriä ilman ihmisten lupaa.

Tehdäänkö Ylessä tällaista laskentaa, päätoimittaja Jouko Jokinen?

– Kyllä ja ei. Yleisradion tavoite on, että jokainen suomalainen voi löytää itsensä meidän sisällöistä, ja siksi monimuotoisuus on meille tosi tärkeää ja seuraamme sen toteutumista.

– Monimuotoisuus ymmärretään kuitenkin helposti vain sukupuolena tai ihonvärinä, mutta se on paljon laajempi juttu. Puhumme nykyään Ylessä paljon ”koulutuksellisesta enemmistöstä”, jonka haluamme tavoittaa. Sillä tarkoitetaan siis kaikkia niitä suomalaisia, joilla ei ole korkeakoulututkintoa. Saavatko he äänensä kuuluviin mediassa?

– Uutisissa ja ajankohtaissisällöissä seuraamme koko ajan myös sitä, miten juttumme maantieteellisesti sijoittuvat, koska haluamme tavoittaa koko Suomen.

– Otimme jo vuosia sitten tavoitteeksi lisätä naisten määrää sisällöissämme. Nyt sukupuolijakauma onkin jo lähes 50-50, eikä sitä ole tarvinnut uutis- ja ajankohtais­ohjelmissa enää niin tuijottaa, mutta tiedän, että esimerkiksi urheilussa sukupuoli­jakaumaa seurataan edelleen tosi tarkasti.




Pidetäänkö Ylessä kirjaa myös ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta?

– Ei. Mistä sen voi edes tietää? Ei ihmisten kaikkia ominaisuuksia tai kaikkia asioita voi tai pidäkään tietää.


IS:n tietojen mukaan eräälle Ylen toimittajalle olisi sanottu, että hänen jutuissaan on ”liikaa heteromiehiä”.

– Vaikea ottaa tuohon kantaa, koska en ole itse tuosta kuullut. Mutta ei heteromiesten asema ainakaan uhattuna ole. Olemme esillä mediassa edelleen hyvin voimallisesti.

Joissakin tiimeissä on seurattu myös ”kehon ja mielen moninaisuutta”. Mitä se tarkoittaa? Voiko haastateltavan valintaan vaikuttaa jopa hänen painonsa?

– Ei, ei tietenkään! Eihän se olisi edes asiallista. Nuo kuulostavat aivan oudoilta. Moni­muotoisuus­strategia on koko Ylen yhteinen asia, mutta itse voin puhua vain uutis- ja ajankohtaissisällöistä.




Millaisia vaikutuksia monimuotoisuuden tavoittelulla on ollut journalistisiin päätöksiin uutis- ja ajankohtaisohjelmissa?

– Pyrimme siihen, että emme valitsisi aina sitä ensimmäisenä mieleen tulevaa näkö­kulmaa tai asiantuntijaa. Mietimme aina myös sitä, kuka meillä puhuu ja mistä asemasta hän puhuu.

Odotus tietenkin on, että tämä auttaa meitä tekemään entistä parempia journalistisia päätöksiä. Kun aikoinaan aloimme esimerkiksi tietoisesti lisätä naisten määrää asian­tuntijoissa, löysimme paljon uusia, kiinnostavia haastateltavia.

Miten yleläiset suhtautuvat monimuotoisuuden tavoitteluun?

– Käsitykseni mukaan innostuneesti. Tavoitteena on kuitenkin jengata journalismia kiinnostavampaan suuntaan.

Miten monimuotoisuutta käytännössä seurataan: kirjataan ihmisiä ominaisuuksiensa mukaan Exceliin?

– En tiedä Exceleistä... Eri tiimeillä on omat tapansa pitää kirjaa huomioistaan, mutta olemme kehittäneet yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa mittaristoa, joka tekee entistä helpommaksi seurata sitä, miten monimuotoisuus jutuissamme toteutuu.

– Se on meille arkinen työkalu, jonka avulla voimme esimerkiksi laskea, miten usein tietyt puolueet näkyvät meillä. Aika ajoin saamme palautetta, että tämä tai tuo saa meillä enemmän näkyvyyttä kuin joku toinen, mutta näin meillä on myös iskeä rätingit pöytään siitä, miten asia todellisuudessa on.

– Kehityspäällikkömme Kati Puustinen osaa kuitenkin paremmin vastata siihen, mitä kaikkea dataa mittaristosta voidaan saada ulos.

KYSYTÄÄN SIIS Kati Puustiselta, joka on Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen journalistinen kehityspäällikkö.

Puustinen haluaa heti kättelyssä kiistää, että uutis- ja ajankohtaissisällöissä tiimit olisivat pitäneet kirjaa kaikista niistä seikoista, jotka IS:lle esitellyissä muistioissa on mainittu.

Puustinen toteaa, että he voivat toimituksissa toki puhua, tekevätkö he tarpeeksi juttuja vaikkapa vammaisuudesta, maahanmuutosta tai neurokirjon aiheista, mutta se on eri asia kuin niistä kirjan pitäminen.

Mitä kaikkea mittaristolla siis seurataan?

– Sellaisia perusasioita, joita voi automaattisesti tekstianalyysillä tunnistaa ja joiden seuraaminen on eettistä. Mistä teemme juttuja, miten ne maantieteellisesti sijoittuvat, ketkä ovat haastatelluimpia henkilöitä, mitä sukupuolta he edustavat, mitkä ovat käytetyimmät tittelit, meillä eniten esiintyvät puolueet ja niin edelleen.


– Kone laskee näistä ihan kappalemääriä jo julkaistuista jutuista. Tavoitteena on tuottaa näkymää siitä, kenelle annamme Ylen sisällöissä äänen.

– Meille on erityisen tärkeää se, että teemme tätä vastuullisesti eli emme mittaroi mitään esimerkiksi haastateltavien ulkonäön perusteella.



Laki säätelee sitä, mitä tietoja ihmistä saa tallettaa. Voiko tällaisten tietojen keräämisen käsittää myös laittomaksi henkilörekisterin ylläpitämiseksi?

– Ei. Tiedot kerätään jo julkaistuista jutuista. Henkilörekisteriasiat ovat meillä kyllä kunnossa. Tietojen kerääminen journalistisiin tarkoituksiin on ok.

Miten hyödynnätte toimituksissa tätä tietoa?

– Yritämme monipuolistaa sisältöjä. Keskustelemme toimituksissa nykyään paljon esimerkiksi siitä, puhuvatko meillä aina etuoikeutetut ihmiset. On monia aliedustettuja ryhmiä, joilla ei ole ääntä yhteiskunnassa. Tai puhuvatko meillä esimerkiksi perhe­aiheista aina naiset? Voisiko sitä rikkoa jotenkin?

Voiko vaarana olla, ettei haastateltavaksi valitakaan aiheen parasta asiantuntijaa vaan jollakin muulla kriteerillä sopivin?

– Tarkoituksena on tietenkin löytää aina paras ja relevantein asiantuntija aiheeseen, mutta kannustamme ja rohkaisemme uusien äänien löytämiseen

[Eriksson]

Onhan Ylellä "toimittajana" täysin kouluttamaton pornotähti .

Rakel "panokoulu" Liekki. Pornohubista löytyy ansioluettelo.

Siellä on vasemmistovajakkifemakot täytelleet excel-taulukoita
- tyhmä check
- kouluttamaton check
- nainen check
- pornotähti check
- joka reikä löystynyt check

Oi, tässä meille toimittelija

Eikä se ole edes mikään rivitoimittaja, vaan hetihän sille joku esimiesasema räätälöitiin. Ja ämmä ei ole aiemmin muuta toimittajan työtä tehnyt kuin kaljapalkalla kirjoittanut pornolehtiin seksinovelleja.

[Huutaja Jaana]

Onhan Ylellä "toimittajana" täysin kouluttamaton pornotähti .

Rakel "panokoulu" Liekki.

Tää ei kyllä osaa eikä tajua mitään - eikä mitään meriittejä toimitella mitään. Löysät häpyhuulet vaan heiluu tuulessa niinkuin huulet muutenkin...