Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Soffari rakennettiin 1930 (A-talo) / 1940 (B-talo). Tiloissa toimi pitkään lastenkoti (jossain tiedoissa lasten vastaanottotoimintaa sekä ammattihenkilöstön koulutusta), mutta toiminta painottui asteittain kehitysvammahuollon puolelle. Toiminnan muutosten tarkempaa tapahtumavuotta Kyllillä ei tiedossaan ole.
Joka tapauksessa: osastoilla on takuuvarmasti ollut yökköjä, oli toiminta sitten lapsille tai kehitysvammaisille suunnattua. Eikö muka niistäkään kukaan istunut parvekkeella lämpimässä kesäyössä tupakilla? En usko, en millään.
Hauska sattuma: meinasin piruuttani huutaa sen Seuran jossa oli Susanna -niminen paperinukke... Mutta huusinkin sitten vaan sen Seuran 12.11.1976.
Lece: nimi on SusannE. Yst. terv. nimim. Leppäkertuista pitävä
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Kylli kirjoitti:Soffari rakennettiin 1930 (A-talo) / 1940 (B-talo). Tiloissa toimi pitkään lastenkoti (jossain tiedoissa lasten vastaanottotoimintaa sekä ammattihenkilöstön koulutusta), mutta toiminta painottui asteittain kehitysvammahuollon puolelle. Toiminnan muutosten tarkempaa tapahtumavuotta Kyllillä ei tiedossaan ole.Joka tapauksessa: osastoilla on takuuvarmasti ollut yökköjä, oli toiminta sitten lapsille tai kehitysvammaisille suunnattua. Eikö muka niistäkään kukaan istunut parvekkeella lämpimässä kesäyössä tupakilla? En usko, en millään.Hauska sattuma: meinasin piruuttani huutaa sen Seuran jossa oli Susanna -niminen paperinukke... Mutta huusinkin sitten vaan sen Seuran 12.11.1976.Lece: nimi on SusannE. Yst. terv. nimim. Leppäkertuista pitävä
A-talo siinä mäellä käsittääkseni oli kehitysvammaisten (ja vieläpä vaikeasti sellaisten) käytössä jo tuolloin. Toinen talo ,melkeinpä rikospaikkaa vastapäätä, taas oli tuolloin vielä lasten- ja vastaanottokotina.
Samoin Kätilöopistolla on yökköjä vielä enemmän. Opiston asuntolat ovat siinä vastapäätä ja olisi luullut jonkun asukkaan palailevan yöjuoksuista kotiinsa noihin aikoihin. Mutta ei...havaintoja ei ole kerta kaikkiaan !
Hienoa, että terävät kynät jaksavat vielä piirtää Susannen tapauksen selviämiseksi, Valdovas on lisäksi uutena tuonut keskusteluun oman lisänsä Juliet on täysin hyhmässä, takaraivossa jyskyttää, mutta ei mitään uutta
Askarruttaa kovastikin..
Tietysti hiukan outo keskustelupaikkahan se on, mutta mikäli tilanne oli tosiaan poikkeuksellinen, niin onhan se mahdollisuuksien rajoissa. Mikäli ikkunoita tosiaan oli auki, niin kovin intensiivistä ja mahdollisesti intiimiäkin keskustelua Susanne ei varmaan kotitalonsa pihassa tai rapussa olisi halunnut käydä. Auto toki olisi tässäkin luontevampi vaihtoehto, mikäli sellaisella tosiaan pihaan tai sen lähettyville saavuttiin.
en halua kertoa kovin tarkasti miks tähän päädyttiin mutta itse olen jutellut ja melki nukahtanut/sammunut yhen tytön syliin kellarissa ja olin 19 ja se viä vanhempi, että erittäin absurdi meininki, mut ei siinä pihas eikä rapus voinu puhua ku kaikki kuulu sisään, semmonen about 40-50-luvun kerrostalo oli, kauheen kaunis ja mukava se tyttö muuten.
mutta tarkotan että kyllä sillai voi käydä. Kyseessä täytyy olla vaan poikkeustilanne!
Oletko syntynyt -57 alkupuolella vuotta tai -56 loppupuolella...?
Leikki (toivottavasti) sikseen. Juuri tuota tarkoitin aiemmin kun sanoin etten usko kellariin mennyn suunnitellusti (siis pitempään suunnitellusti). Susannen kotitalo on 50-luvun alkupuolella rakennettu ja kuten Cotton kuvaili, kellarikäytävässä kulkee ääni todella helposti. B-rapulle on näköyhteys miltei joka puolelta, myös naapuritalosta. Ei siinä eikä rapussa mitään selvitellä. Jos asiat eivät selvinneet matkan varrella, Susanne suuntasi kotia kohti mutta toinen osapuoli tahtoi vielä jatkaa niin kellarikerros on ollut se ilmiselvin paikka. Mieluusti vieläpä se lopullinen varasto -ei siis se B-rapusta katsottuna lähin. Tarkoitushan oli selvitellä asioita, ei sen kummempaa. Tunteen palo vei siten mennessään surullisin seurauksin.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
no joo meinasin vaan just sitä että ei mihkään kellariin tarvi ketään pakottaa välttämättä ja se oliski lähes mahdotonta minusta (meteliä syntyis). tohon mun tarinaan vielä viitaten että kun vaan tulee jollain tapaa tarpeeks mutkia matkaan niin voi joutua sinne kellariin vaikka kyseessä olis aikuiset tai lähes/juridiset aikuiset.
esim. se susanne on voinut vaik kävellä samaa matkaa tän tekijän kanssa ja ne on jutelleet siinä ihan normaalisti, ja sitkun susanne rupee oleenkin jo kotipihassa tekijä haluis viä rakkautta/puhua/kertoa etc.
kummatkin asuu lähellä toisiaan (ehkä samassa talossa) tuntee toisensa tai ainakin tietää toisensa jostakin tai ohan niillä voinut olla jo suhdekkin! ainakin jonkinlainen! ei voi pihassa puhua, ei voi rapussa puhua, eikä susanne ota sinne kotiinsa ketään möliseen jos kerta vanhemmatkin nukkuu, susanne ei suostu tän tekijän kämpille. Tekijä ei suostu käsittelemään aihetta ns. toisella kertaa ja saa kuningasajatuksen mennä setvimään asioita kellariin. Susanne suostuu kellariin, ei koe siis tekijää mitenkään uhkaavaksi, kellarissa on voinu olla joku erittäin intohimoinen rakkauden tunnustus menossa tai semmosta jankkaamista tästä suhteesta/tapailusta ja susanne halunnut lopettaa koko suhteen tai jotain ja tekijä intohimoissaan räjähtänyt.
Sen perusteella mitä nyt olen täältä lukenut Susannen vammoista ja muista murhaajan tekemisistä,niin sanoisin ettei murhaaja todellakaan ole mikään tavallinen tallaaja joka on vaan vähän kilahtanut.
Murhaajan kannattaisi lähinnä etsiä tunnettujen seksuaalirikollisten joukosta.
Onko poliisilla tekijän DNA ja jos on ,niin voisiko sitä vertailla seksuaalirikoksista tuomittujen DNA:hin, siis nyt näin monen vuoden jälkeen jos mitään muuta syytä epäillä ei ole?
Noelie pohtii samansuuntaisia kuin itsekin olen täällä ja mielessäni pyöritellyt. Itse asiassa kellariin menon tekee kummalliseksi vain se, ettemme tiedä syytä siihen. Todennäköisesti sinne on menty ihan jostain loogisesta syystä, esim. juurikin se välien selvittely. Olen itse paikan päällä todennut, että ko. rappukäytävässä pienetkin äänet kantavat pitkälle, enkä oikein voi uskoa, ettei joku vaatimattomammankaan puoleista laahaus- tms. ääntä olisi aamuyöllä kuullut jos sellaista olisi esiintynyt.
Tekijä on hyvin suurella todennäköisyydellä ollut tuttu.
Kylli toistaa siis jälleen itseään.
Dna saattaa hyvinkin olla poliisin hallussa (taas törmäämme julkisuudessa esitettyjen faktojen vähyyteen) mutta tuskinpa ihan jokaisen seksuaalirikollisen, edes keskimääräistä julmemman tai toimeliaamman sellaisen, dna:han sitä ryhdytään noin vaan vertailemaan. Luulisi, että jonkun sortin profilointi tai epäilys pitää taustalla olla. Kaipa olen sairastunut kyynisyyteen mutta epäilen mm. resurssien vähyyttä ja priorisointia syyksi moiseen välinpitämättömyyteen.
Arvelen myös, että tuo dna on sulkenut ystävämme Jalo Eetu Seppäsen pois epäiltyjen listalta, vaikka hän kovasti suurennuslasin alla jossakin välissä olikin.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Pitäneekö vetää lopullinen johtopäätös, jonka mukaan Susannen päälle käytiin vasta pyöräkellarissa? Täällähän ollaan mietitty:
- rappukäytävässä mikä tahansa poikkeava ääni olisi herättänyt jonkun huomion
- pihalla äänet puolestaan olisivat kaikuneet ikävästi rakennusten kivisistä seinistä (etusivun Murhakierros- jutussa oli hyvä kuva myös ovista)
Mietitty tätäkin, ja alkaa vaikuttaa todennäköisimmältä vaihtoehdolta:
- Susanne tunsi surmaajansa hyvin, muutoin öinen kohtaaminen ja kellariin houkuttelu eivät olisi onnistuneet
Sen lisäksi, että pihassa(kin) äänet olisivat kantautuneet eri suuntiin, on B-rapulle näköyhteys miltei joka suunnasta. Siksi se A-rapun reitti saattaa olla se todennäköisin.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Niin on, taitaa useampikin köökin ikkuna antaa suoraan ovelle päin.
Mutta.. tämä tuttuus murhaajan kanssa..
- jos heila kyseessä, niin olisi sisäänkin päässyt (siis kotiin joten miksi kellari?). Jos taas pakit saanut heila, niin tod.näk. ei olisi päässyt sisään ja suuntana kellari, jos sitäkään. Jos pakkomielteinen ja torjuttu, niin Susanne ei olisi lähtenyt kellariin/ mihinkään tämän kanssa.
- jos naapuri, niin olisi päässyt tarvittaessa esim. apua pyytäen kellariin, joko A-rapusta tai suoraan pihalta.
- jos lähisukulainen, niin melkeinpä ajattelisin, ettei keskellä yötä mitään pikkuongelmaa olla menty selvittelemään.. mutta jos jostakin syystä kyse on ollut Susannen ja tämän läheisen(isä, lanko, tmv.) keskinäinen asia, niin se olisi ollut varmaan todella synkeä ja täysin heidän välisensä salaisuus. Siksi kellari.
Pitää olla todella tärkeä keskustelun aihe, jotta viitsii lähteä yöllä kellariin juttelemaan, kun pitäisi ehtiä nukkuakin ennen töihin menoa.
Ihan pienestä syystä ei Susanne sinne lähtisi.
Kenellä oli Susannen kanssa niin läheinen suhde?
Mikä asia oli tärkeä? Tai miten tekijä sai Susannen vakuutettua, että asia pitää setviä juuri nyt ja vielä kellarissa..
Entä jos Susannen avatessa ulko-ovea joku yksinkertaisesti löi häneltä tajun kankaalle ja raahasi kellariin. Ja Susanne virkosi sittemmin itseään puolustamaan surullisin seurauksin?
Tätä puoltaisi se, ettei mikään suostuttelu ehkä olisi tehonnut seuraavana päivänä työhön menevään/ unta tarvitsevaan. Samoin se, ettei ääniä kuulunut. Vastaan on se, ettei monen oven taakse liene helppoa raahata tajutontakaan. Ja talo olisi tällöin ainakin tunnettava hyvin.
Kiinnijäämisen riski olisi rapussa myös suuri.
Ehkä tekijäksi voisi profiloitua joku entinen salarakas. Ehkä varattu sellainen.
Tampereen Tyttö kirjoitti:
Entä jos Susannen avatessa ulko-ovea joku yksinkertaisesti löi häneltä tajun kankaalle ja raahasi kellariin. Ja Susanne virkosi sittemmin itseään puolustamaan surullisin seurauksin?
Vastaan on se, ettei monen oven taakse liene helppoa raahata tajutontakaan.
Tuo kävi mielessä minullakin, mutta sitten ajattelin asian vaikeutta.. Susannellahan oli tavaroita kohtalaisen runsaasti mukanaan. Hän oli varmaan avannut laukkunsa avaimia ottaessaan ja yllätyshyökkäyksen sattuessa niistä olisi osa levinnyt pitkin pihamaata. Samoin portaita pitkin kellariin raahatessa varmaan kengät olisivat takertuneet portaisiin.
Kysymys kuuluukin: Mahtoiko joku olla tuolloin yöllä noukkimassa tavaroita, jotka olivat levinneet pitkin pihaa?
Jos Susanne oltaisiin kolkattu kotiovellaan (B-rappu), miksi tekijä olisi raahannut hänet kauemmaksi kuin mitä oli tarpeen (kolmen oven päähän)? Lähempänäkin olisi ollut kellaritila.
Hyvä pointti tuo tavaroiden leviäminen. Se ei ainakaan vielä tunnu uskottavalta, mutta jään miettimään asiaa.
Kuitenkin: jos nyt ajatellaan että joku ihan vaan äkkiarvaamatta kolkkasi Susannen ovelle, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä sai hänet raahattua äänettömästi urheiluvälinevarastoon, raiskasi ja surmasi tämän siellä ja varasti vielä lompakon ja pari sormusta -kuinka uskottavalta se kuulostaisi aivan tuikituntemattoman tekoseksi?
Edit: pyritty selventämään viestiä.
Viimeksi muokannut Kylli, Ti Syys 30, 2008 10:53 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Juliet on täysin hyhmässä, takaraivossa jyskyttää, mutta ei mitään uutta 