Haista Kaavittu kirjoitti: Pe Joulu 15, 2023 2:13 am
Ihme ettei tästä ole tehty kunnon elokuvaa.
No näinpä. Mutta kuten EuroJR:n aloituksessa todetaan, tapaus oli yksityiskohtineen liian puistattava senaikaiselle medialle, ja saattaa olla sitä osin vieläkin. Jo murhakaksikon modus operandi on melko tyly: otetaan joku perhe, tapetaan mies ja mahdolliset lapset, nainen pidetään seksiorjana kunnes kyllästytään ja sitten tämäkin tapetaan.
Hämmentäviä käänteitähän tästä tapauksesta ei puutu. Yksi niistä on se, että vuonna 1985 eräs toinen mieskaksikko oli (huom. aseistautuneena!) menossa pitämään Lakelle pienen puhuttelun, koska tämä oli ehdotellut törkeyksiä toisen miehistä vaimolle/avokille.
Tapaus johon viittaan, on tämä, vapaata referointia enkku-wikistä: tammikuussa 1985 Lonnie Bond vanhemoi, 27, tyttöystävänsä ja asuinkumppaninsa Brenda O´Connor, 20, sekä heidän poikansa Lonnie Bond nuorempi, 1, muuttivat Laken naapuritaloon.
Lonnie Bond ja naisensa eivät pitäneet uudesta naapuristaan, "Charles Gunnarista", tämä oli heistä ilmeisen vastenmielinen niin käytökseltään kuin olemukseltansa. Lake mm. ehdotteli O´Connorille, että tämä poseeraisi hänelle alasti. Lake ei hänkään pitänyt naapuriperheestä, koska nämä ammuskelivat tontilla ja jättivät yhteisen taloille johtavan portin auki.
Saman vuoden huhtikuun 18.päivänä asiat olivat siinä pisteessä, että palattuaan moottoripyörätapahtumasta ystäväjoukkonsa kanssa, Lonnie aseisti itsensä 22-kaliiperisella pistoolilla ja otti mukaansa ystävänsä Robin Scott Stapleyn, joka myös oli aseistautunut, .22-Rugerilla (ilmeisesti pistooli, ei kivääri, artikkelissa ei tarkenneta tätä yksityiskohtaa). Ystäväkaksikon oli määrä mennä vähän juttelemaan Laken kanssa tämän käytöksestä Lonnien naista kohtaan.
Mitä sitten tapahtui on tämän tarinan osasen mielenkiintoisin kohta mielestäni. Miten kaikki oikein meni? Miten Laken kaltainen vässykkä sarjamurhaajaksi lannistaa kaksi aseistautunutta miestä? Ehkä Lonnie ja kaverinsa kompastuivat juuri siihen, omaan ylivoimaisuutensa ja Laken oletettuun vaarattomuuteen. Vai tuliko Charles Ng paikalle juuri oikealla hetkellä ja tilanne luisui Lonnien ja Stapleyn hallinnasta. Kylmäävä mielikuva, jossa Lake osoittaa kiväärillä jo haavoittunutta, maassa makaavaa Lonnieta, jalka tämän kurkulla ja sanoo:
-Jahka sinut on pian hoideltu, käyn tapaamassa perhettäsi. Lupaan, että visiitistä tulee oikein ikävä.
Jokatapauksessa artikkelissa niin Lonnie Bondin, Brenda O´Connorin, heidän yksivuotiaan poikansa sekä Stapleyn katoaminen on ajoitettu 19.4.1985. Brenda tosin kuoli varmuudella myöhemmin. Hänen kärsimyksensä Laken ja Ngin käsissä on varmasti ollut täyttä helvettiä. Siksikin olisi suonut Lakelle huomattavasti ikävämmän lopun.
Rikoskirjailija Jim Thompson (se joka kirjoitti mm. Pottsville 1280 ja Tappaja sisälläni) olisi ollut kenties sangen otettu näistä häiskistä. Kummankin luontaantyöntävä olemus olisi ollut Jimpalle iso plussa.
Lisää kummallisia yksityiskohtia: sekä Lake että Ng olivat molemmat sangen kovaksi porukaksi yleensä mielletyssä Yhdysvaltain merijalkaväessä. Lake jopa Vietnamissa kaksi kautta (tour) tosin ilmeisesti ei varsinaisena kenttäsotilaana vaan rauhallisemmissa hommissa. Ng taas sotki palveluksensa yrittämällä varastaa aseita ja karkasi, eikä se siihen päättynyt. Mutta eivät nyt mitään eliittisotilaita kuitenkaan kumpikaan.
Kaikessa karmivuudessaan tämä Leonard Laken ja kätyrinsä (joka tälläkin hetkellä mätänee vankilassa ansaitusti) murhasarja on mielestäni yksi moderneja klassikkotapauksia, siksi kommentti ja siksi nosto.