Toukolan surmat 1972

[Aldrig]

. Kulo oli Sörkassa imppari. Raimo Aho ns. rosvopytystä jäänyt lomille. Itsellä kyllä tulee mieleen, että Kari Kulon sisko Carita ajautui tuohon hullunmyllyyn, ja teki mitä teki. Uskon kuitenkin, että nainen on rauhoittunut. Tuo katumuskirjekin vaikuttaa aidolta.

Rikoksen uhrina kuollut Aarne Nyman oli romani. En ihmettele yhtään, että vastaajia on uhattu. Suomessa ei ole muilla yhteisöllisyyttä kuin mustalaisilla.

Kulon Kari lusi Sörkassa 70-luvun lopussa pohjoispäässä.Sellini oli samassa kerroksessa ja olin putsarina jokusen aikaa.Melko usein Kulo vietiin rundiin pillereiden takia,kuten myös Kanaali.Hoidin Kulon ja Kanaalin melko tiuhaa kirjeenvaihtoa etelän putsarin kanssa.Karilla oli silloin Sörkan vanhin vankinumero .Mustilaiset pelkäsivät Kuloa,pohjoisessa ei ollut ensimmäistäkään mustalaista.

[Doctor Lecter]

Takaapäin saatiin vangittua filmille yksi osallinen:

Kuva Helsingin Sanomat 11.10.1972. Hiustyyli viittaisi Kari Kuloon, (vert. piirros).

Hgin_säkkimurhiin_osallinen.jpg (48.47 KiB) Katsottu 2428 kertaa

Jostain syystä oikeudenkäynneissä ei näpsitty kuvia, vaan paikalla oli piirtäjä. Hän sutaisi paperille hahmot:

Vas ja oik on tekstissä sekaisin. AA Vuorinen oikealla.

Hgin_säkkimurhat_piirros.jpg (123.5 KiB) Katsottu 2428 kertaa

Mut sitten niiku on askarruttanut että miten näille henkilöille sittemmin kävi ja kuka oli tään runsaan 8 kuukauden tuomion saanut "Ippa"? Hänen kontolleen Kari Antero Kulo vyörytti syyt Tuula Lindroosin kuolemasta tämän "Ippan" päälle.

"Ippa" oli oikealta nimeltään Ritva Kaisa Kivi ja tuolloin 26-vuotias.

Ylempi kuva on 1960-luvulta ja alempi vuodelta 1973. Yläkuvassa sinisellä ympyröity alue missä Nyman surmattiin ja minne ruumis vietiin. Alemassa kuvassa viivalla merkitty Leankatu ja ympyärllä Raakelinkadun pääty mihin ruumis vietiin. Yläkuva HS:n Pasilan muistelujutusta ja alempi kuva Finna. Huomaa, että kuvat ovat eri suunnista otetut.

Hgin_säkkimurhat_ilmakuva.jpg (330.31 KiB) Katsottu 2428 kertaa

Aarne Nyman surmattiin Anne Carita Hantulan asunnossa Leankatu 8:ssa, ja ruumiinsa vietiin Raakelinkadun päähän (kummatkin sinisen ympyrän sisällä). Mutta vasta sen jälkeen kun ruumis rupesi haisemaan.

Joku aluetta ja tekoja paremmin tunteva voisi muistella enempi.

Toimeton maalari Raimo Juhani Aho, 31, oli ensimmäisen oikeudenkäynnin aikaa suorittamassa hänelle aikaisemmin määrättyä rangaistusta ja syyttäjä vaatikin häntä suljettavaksi pakkolaitokseen yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä.
- Saakohan enää kenestäkään sanoa noin (yhteiskunnalle vaarallinen henkilö), vai loukkaako se syvästi niitä pyhiä ihmisoikeuksia?

Kari Kulo kuoli vuonna 2005 57-vuotiaana ja on haudattu Malmille.
Raimo Aho kuoli vuonna 1977 37-vuotiaana ja on haudattu Honkanummelle. Kävikö niin, että kuoli vankilassa?
Aarne Nyman on haudattu Honkanummelle. Hän oli syntynyt 1934.
Tuula Lindrosin aviomies Aulis Eino kuoli 1984 62-vuotiaana ja hänetkin on haudattu Honkanummelle.
Tuula Lindroos mahdollisesti myös Honkanummelle, mutta samalla nimellä kaikkia etunimiä myöten oleva ei täsmää, koska oli kuollessaan jo 105-vuotias. Virhe, veikkaan ma.
Anne Kulo (myöh Carita Hantula) ei tiedossa. Jos elää, niin 78-vuotias.
Ritva Kivi, ei tiedossa. Jos elää, niin 78-vuotias.

[Oikeus ennen kaikkea]

Leankatu 8:n portti ja kadun alku Hannankadun risteyksestä kuvattuna 1968

Leankatu 8 ja Hannankadun risteys 4.9.1968..jpg (267.37 KiB) Katsottu 2372 kertaa

Lähde: Finna

[Oikeus ennen kaikkea]

Ehkä tämä vähän selventää sijainteja. No tiedä häntä, mutta näissä kuvissa ainakin pohjoinen on ylhäällä eikä kuvat ole eri suunnista kuvattuja.
Kartasta kappale vuodelta 1963

Raakelinkatu.jpg (74.05 KiB) Katsottu 2359 kertaa

Ortoilmakuva vuodelta 1976, jossa pikkuneliöllä merkitty Raakelinkadun pää.

Raakelinkadun pää.jpg (232.92 KiB) Katsottu 2359 kertaa

Löytyi vielä 3-d kuva vuodelta 1972

1972 3-d.jpg (422.48 KiB) Katsottu 2352 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Jokunen kuva näistä Koskelan parikkitaloista Kymintien varrelta tuona ajankohtana

Koskelassa 1970.jpg (292.95 KiB) Katsottu 2332 kertaa

Tunnelmia 1973.jpg (233.41 KiB) Katsottu 2332 kertaa

Kehitys kehittyy 1973.jpg (234.31 KiB) Katsottu 2332 kertaa

[Rusty]

Tuula Lindrosin aviomies Aulis Eino kuoli 1984 62-vuotiaana ja hänetkin on haudattu Honkanummelle.

Kuoliko Aulis 62 vai 52 vuotiaana? Ainakin hänet mainitaan tekojen aikaan 40 vuotiaaksi keuhkosairaaksi sairaseläkeläiseksi.

[L'amourha]

Tuula Lindrosin aviomies Aulis Eino kuoli 1984 62-vuotiaana ja hänetkin on haudattu Honkanummelle.

Kuoliko Aulis 62 vai 52 vuotiaana? Ainakin hänet mainitaan tekojen aikaan 40 vuotiaaksi keuhkosairaaksi sairaseläkeläiseksi.

Kyl se on 1932-1984 ja Honkanummelle kuopattu.

[Doctor Lecter]

Tuula Lindrosin aviomies Aulis Eino kuoli 1984 62-vuotiaana ja hänetkin on haudattu Honkanummelle.

Kuoliko Aulis 62 vai 52 vuotiaana? Ainakin hänet mainitaan tekojen aikaan 40 vuotiaaksi keuhkosairaaksi sairaseläkeläiseksi.

52-vuotiaana. Laskuvirhe. Liekö keuhkotauti vienyt ennenaikaiseen hautaan. Ja tietty leskeksi jääminen. Tiedä sitten miten muun porukan lohdutus auttoi; "vaimos kuoli, mut hommataan sulle uus" tjsp.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1974

Helsingin säkkimurhat ensimmäinen näytös
Komisario Kauko Sarha

Syyskuun 25 päivä 1972 vaikeni Helsingissä hieman sateisena ja koleana. Jos luontoäiti olisi tiennyt minkälaisen jutun se tuona päivänä tulisi antamaan rikospoliisin tutkittavaksi, olisi se varmaankin järjestänyt myrskyn tai vähintään rankkasateen. Se ei paljoakaan olisi muuttanut tilannetta siitä mitä tuleman piti. Helsingin säkkimurhien 1. näytös — monin kohdin ”näyttelijäin omin sanoin” myöhemmin kuvaamana — alkoi.

Säkki
Arabian posliini- ja keramiikkatehtailla Hämeen tiellä suoritettiin normaalia työskentelyä.
Eräs tehtaan työntekijöistä oli polttelemassa jätteitä merenrannassa sijaitsevalla kaatopaikalla.
Tämän työmiehen huomio oli jo edellisenä päivänä kiinnittynyt meressä kaatopaikan rannassa kelluneeseen säkkiin, josta hän tuona päivänä päätti ottaa selvää. Raotettuaan hieman vedessä kelluneen säkin suuta hän huomasi, että säkissä oli ruumis. Haiseva, pitkälle mätänemistilaan kehittynyt ruumis.
Rikospoliisi sai asiasta ilmoituksen kello 9.00. Vielä ilmoitusvaiheessa ja paikalle mentäessäkin elätettiin toiveita työmiehen erehtymisestä. Jospa säkissä olisikin vain mallinukke tms. Mutta perillä ei epäilyksille ollut enää sijaa. Törkeältä tuntuvan henkirikoksen tutkimukset oli käynnistettävä.

Ruumissäkki Arabianrannassa.jpg (263.49 KiB) Katsottu 1878 kertaa

Ruumiin löytöpaikka
Jos joku on joskus käynyt kaatopaikalla niin selitykset ruumiin löytöympäristöstä ovat turhia.
Säkki kellui meressä kaatopaikan rannassa. Tutkijoiden toimesta säkki hinattiin paikalta löydettyjä levyjä ym. apuvälineitä hyväksi käyttäen rantaan, jossa suustaan rautalangalla sidottu säkki viillettiin puukolla varovasti auki. Paikalle kutsutun oikeuslääkärin opastuksella aloitettiin ruumiin alustava tarkastus. Todettiin, että kysymyksessä oli vanhahkon naishenkilön mätänemistilaan ehtinyt ruumis.
Säkissä ruumiin painona oli kymmenkunta reilun nyrkin kokoista kaatopaikan rannasta poimittua kiveä ja posliinin- kappaleita, joista voitiin päätellä, että ainakin ”säkittäminen” (säkin kiinnisitominen) oli tapahtunut kaatopaikan rannassa.
Tarkempia tutkimuksia ja ruumiinavausta varten ruumis siirrettiin Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselle.
Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi todettiin kuristaminen. Vainajan sormenpäistä saaduista muutamista papillaarilinjoista voitiin KRP:ssä todeta, että kysymyksessä oli joskus irtolaisuudesta rekisteröity Tuula Raija Tellervo Lindros-niminen henkilö, josta yleisesti käytettiin vain nimeä ”Telle”. Oliko juttu nyt puoleksi selvitetty?

Asunnon uunista löytyneet hiiltyneet sähköjohdot, joilla surmatyö oli suoritettu.jpg (211.87 KiB) Katsottu 1878 kertaa

Surmaamispaikka selviää
Tellen asunto sijaitsi Kymintiellä eräässä vanhahkossa parakissa. Tutkijoiden mennessä paikalle asunto oli autio ja tyhjä.
Asunnon ovessa oli isännöitsijän siihen lyöttämät lankut. Asunnon ikkunat olivat rikki.
Sisällä näky ei ollut yhtään ilahduttavampi: sikin sokin olevia huonekaluja, särkyneitä peilejä ja tauluja.
Ja mikä mielenkiintoisinta, asunnosta löytyi patja, josta puuttui päällinen. Ruumiin ympärillä olleesta säkistä löytyi muovisen kiinnitysnapin puolikkaita, jollaisia löytyi myös Tellen asunnon lattialta. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen kemian laboratoriossa voitiin vertailevan analyysin perusteella todeta, että näytteistä saadut pyrogrammit olivat ilmeisen identtiset.
Tutkimus viittasi selvästi siihen, että asunnosta löydetyt napit sekä patjapussissa kiinni olleet napit olivat saman tehtaan valmistetta ja samaa laatua. Näin oli säkin arvoitus ratkennut. Se oli Tellen asunnossa olleen patjan päällinen. Kun surmaamispaikka tuntui nyt olevan selvillä, löytyi asunnosta paljon muutakin mielenkiintoista myöhempien vaiheitten selvittelyyn.
Keittiön hellasta löytyi metrikaupalla palanutta johtoa, silmälasien kehykset ja palaneen kukkaron kehykset. Sittemmin kävi selville, että hellasta löytyneillä sähköjohdoilla oli merkittävä osuus surmaamistapahtumiin. Silmälasien kehysten ja kukkaron kehysten alkuperä ja niiden polttaminen on jossain määrin vieläkin epäselvä. Keittiön likaämpäristä löytyi verisiä rättejä, joiden perusteella pystyttiin melko lailla tarkasti määrittämään se aika, jolloin rätit olivat vereentyneet — siis tapahtuma-aika.
Erään Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksella työskentelevän dosentin ystävällisellä avustuksella pystyttiin määrittämään tapahtuma-aika. Kyseinen dosentti kasvatti vereentyneissä räteissä olevista kärpäsen munista ja toukista kärpäsiä ja pystyi tämän prosessin tuloksena ilmoittamaan, koska munat oli rättiin munittu eli milloin rikos oli tapahtunut. (Mainittakoon kuitenkin tässä, että kun kärpäset oli saatu kasvatetuiksi, tapahtumat ajankohtineen olivat siinä vaiheessa jo poliisin tiedossa tunnustusten ym. tutkimusten tuloksina. Hämmästyttävältä tuntui, miten tarkasti kärpästen muna- ja toukkatutkimuksilla päädyttiin samaan aikamäärään.)

Vuodesohva, jonka laatikkoon Telien ruumis oli pantu. Surmatyön jälkeen ryyppäämistä jatkettiin sohvalla istuskellen.jpg (172.59 KiB) Katsottu 1878 kertaa

Tellen viimeiset seuralaiset
Poliisin kortistotietojen ja ympäristötiedustelujen tuloksena tiedettiin Tellen viettäneen jo pitkään juopottelevaa elämää.
Asunnossaan hänen tiedettiin elelleen siihen aikaan alkoholin käytössä syvällä kierteen pohjalla olleen miehensä Aulis Eino Lindrosin kanssa. Elämäntapojensa vuoksi kyseinen pariskunta oli jo ajat sitten joutunut luovuttamaan lapsensa muiden huostaan. Asunnossa oli usein vieraillut epämääräistä porukkaa, etenkin mies vieraita. Suoritetuissa ympäristötiedusteluissa kävi selville, että Telle oli nähty viimeksi asunnollaan joidenkin muiden nuorempien henkilöiden seurassa runsas viikko ennen hänen ruumiinsa löytymistä. Tällöin asunnossa oli vietetty ankaria ryyppyjuhlia. Pian selvisi myös, että ko. seurueeseen oli kuulunut Tellen ja hänen miehensä Auliksen lisäksi jo entuudestaan väkivaltaiseksi tiedetty Kari Antero Kulo-niminen mies, tämän sisar, eronnut kolmen lapsen äiti Anne Carita Hantula, eroamassa ollut yhden lapsen äiti ”Ippa” Ritva Kivi sekä vankilasta lomalta palaamatta jäänyt ”Raikka” Raimo Juhani Aho.
Kun näytti todennäköiseltä, että näillä henkilöillä saattoi olla osuutta tapahtumiin, niin heidän etsintänsä aloitettiin. Ensimmäiseksi tavattiin värikkäitten pidätys- vaiheitten kautta Kari Kulo ''rakastettunsa” Ipan kanssa viimeksi mainitun asunnolta Jakomäestä. Seuraavana päivänä samasta "rysästä” tavoitettiin jo entuudestaan etsintäkuulutettu Raimo Aho ja tämän seuralainen Carita Hantula. Lopulta, kun vielä saatiin kiinni Tellen mies Aulis, joka miltei loppuun saakka oli vahvasti epäiltyjen listoilla, alkoikin koko remmi olla kasassa.
Usein tuntuu siltä, että jos kaikki osalliset saadaan nopeasti kiinni ja vielä melko lailla yhtäaikaisesti, on jatkotutkimusten ja kuulustelujen suorittaminen helppoa ja asia alkaa valjeta. Näin ei kuitenkaan ollut tässä tapauksessa. Oltiin tekemisissä kylmäveristen rikollisten kanssa. Kuulusteluja suoritettiin tiiviisti. Ympäristötiedusteluja jatkettiin. Asia alkoi mutkistua. Kiinniotettuja jouduttiin välillä riittämättömien näyttöjen puutteessa laskemaan vapaaksi. Oltiinko sittenkään kiinni oikeissa henkilöissä?

Sattuma puuttuu peliin
Tutkimusten vanhetessa kävi selville, että Tellen surmaamisaikaan vankilasta vapautunut Tellen entinen "rakastaja” Pena, joka oli ollut kärsimässä tuomiotaan Tellen pahoinpitelystä ym. rikoksista, oli etsiskellyt Telleä kaupungilta "tunnetuista” ryyppypaikoista ja Tellen asunnosta. Telle ja Pena olivat aikoinaan sotkeutuneet yhteisiin varkausjuttuihin, joista Pena tuntui olevan kovin vihoissaan Tellelle.
Motiivia Penalla kyllä olisi ollut riittämiin Tellen surmaamiseen. Todistajia puhuttamalla tultiin vakuuttuneeksi siitä, että Pena oli heti vankilasta vapauduttuaan käynyt hurjistuneena Tellen asunnolla. Kun hän ei kolkutuksista huolimatta ollut päässyt sisälle, oli hän lyönyt asunnon ikkunat rikki.
Tällaisen seikan paljastuminen pani tutkijat puntaroimaan Penan osuutta Tellen kuolemaan, sillä kaikki em. pidätetyt kiistivät jyrkästi tietävänsä Tellen kuolemasta mitään. Useat henkilöt olivat suoralta kädeltä valmiit soluttamaan koko tapauksen Penan tilille. Nyt oli epäiltyjä kaikkiaan kuusi henkilöä. Näyttöä ko. henkilöiden syyllisyydestä tai syyttömyydestä etsittiin kuumeisesti. Pena, vanha väkivaltarikollinen hänkin, kiisti Tellen asunnon ikkunoiden rikkomisen epäillessään sotkeutuvansa liiaksi Tellen kuolemantapaukseen.

Uusi rikos paljastuu
Neljä päivää myöhemmin Tellen ruumiin löytymisestä paljastui Pasilassa uusi henkirikos, josta kohta todettiin, että se oli ryöstömurha. (Tästä rikoksesta "toisessa näytöksessä”). Jäljet tämän rikoksen osalta tuntuivat johtavan samaan seurueeseen, joten tutkijavoimat yhdistettiin ja tapahtumien palapeliä alettiin koota. Tämän uuden rikoksen paljastumisen myötä alkoivat Tellen surmaamiseen epäiltyjen listoilla olevat naiset Ippa ja Carita murtua. Kaksi henkirikosta omallatunnolla tuntui liian suurelta taakalta. Myöhempien tunnustusten myötä alkoivat tutkimuksessa kertyneet palaset sopia paikoilleen.

Miten Telle löysi kohtalonsa
Päästyään juoppoputkasta 11.8.1972 Telle oli seuraavana päivänä löytänyt miehen Helsingin kuuluisasta "kurvista” (Hämeentien ja Helsingin kadun kulma), jolla miehellä tuntui olevan rahaa ja joka tuntui olevan, niin kuin Carita häntä kuulusteluissa nimitti, ’ 'hyvä poika’ ’. Tämän mieshenkilön kanssa, käytettäköön hänestä tässä nimeä Kalle, Telle oli ajanut taksilla asunnolleen. Siellä oli ilo ylimmillään. Tellen miehen, Auliksen, joka tapansa mukaan oli jälleen muistamattomassa humalatilassa kanssa asunnossa, olivat em. Kari Kulo, Raimo Aho, Ritva Kivi ja Carita Hantula. Siinä vaiheessa, kun Telle oli alkanut kuiskia Kallen "rullaamisesta”, Kalle oli havahtunut joutuneensa ”sudenpesään”. Tällöin oli jo liian myöhäistä.
Kari Kulo oli tapansa mukaan toiminut ”puuduttajana” antamalla Kallelle hieman "köniin” ja niin Kalle oli päässyt rahoistaan. Puolitokkurassa ollessaan Kalle oli kuullut porukan puhuvan jotakin mereen heittämisestä, josta Kalle oli päätellyt porukan tarkoittavan häntä.
Heti tilanteen salliessa Kalle oli syöksynyt ikkunasta ulos ja juossut "hirveästi mölisten mäkeen”, kuten Carita ja Ippa asian kuulusteluissaan ilmaisivat. Näin kävi Tellen asuntoon tuomalle "hyvälle pojalle".
Oliko tuo mereen heittämisestä puhuminen jokin enne. Sitä ei ainakaan Telle tiennyt, sillä pian oli hänen vuoronsa. Kun ryyppyjuhlia oli jatkettu rajusti iltaan ja seuraavaan yöhön, oli tuohon mennessä asunnossa tapeltu jo useaan otteeseen. Kari Kulo oli tapansa mukaan "hieman kurittanut” ystäväänsä Ippaa.
Tellen mies Aulis, joka oli edellisenä yönä saanut joko Karin nyrkistä tai muuten humalassa loukannut itsensä ja joutunut näin ollen olemaan yön sairaalassa, oli jo hyvää vauhtia toipumassa ja "täydessä lastissa, pelti kiinni”. — Näitten yhteenottojen yhteydessä olivat veriset rätit ilmaantuneet keittiön likaämpäriin. Näistä räteistä suoritettiin em. kärpästutkimukset.
Myöhemmin saman lauantai-illan aikana loppui seurueelta viina. Lisää piti saada, jota varten kerättiin kolehti. Luultavampaa kyllä on, että viinaa lähdettiin ostamaan Kallen rahoilla. Kun porukka sitten oli viinanostoon lähdössä, aikoi myös Telle lähteä kaupungille mahdollisesti etsimään uutta uhria.
Aulis, joka ilmeisesti kaikesta huolimatta rakasti vaimoaan, oli tätä kovasti vastaan.
Kari Kulo, jolta hyvät ideat eivät näyttäneet koskaan loppuvan oli huomannut tähän helpon ratkaisun.
Telle ei lähde minnekään, jos hänet sidotaan kiinni. "Raikasta” tämä idea myös tuntui hyvältä, joten Telle sidottiin sähkölevyn ja silitysraudan johdoilla kiinni olohuoneen sohvan puolikkaaseen.
Jostakin syystä sitominen oli kuitenkin hyvin löyhä ja Telle pääsi sidoksistaan irti.

Tämän jälkeen alkoivat sitten Tellen kohtalon vaiheet. Kari Kulolle ja Raikalle Tellen sidoksista irtipääsy oli liian kova järkytys. He näyttivät keksineen paremman ja varmemman ratkaisun. Johdot kiedottiin nyt kahteen mieheen Tellen kaulan ympärille ja happea alettiin säännöstellä. Tuossa vaiheessa Aulis makasi humalassa asunnon keittiössä, missä myös naiset hääräilivät. Caritan tullessa olohuoneeseen juuri kuristusvaiheessa hän oli valitellut pahoinvointiaan. Tähän hänen veljensä oli tokaissut vain: "Jos sinulle tekee pahaa, mene keittiöön”. Ilmeisesti Carita näki asiassa kuitenkin niin paljon mielenkiintoista, että hän jäi pahoinvoinnistaan huolimatta olohuoneeseen.
Kun ”työ” oli tehty, tarkasteltiin tulosta. Taskulampun valolla suoritettiin vielä ns. pupillikoe Tellen silmien reagoimisesta valolle. Tulos: kuollut mikä kuollut. Tellen ruumis työnnettiin tämän jälkeen aluksi olohuoneen sohvan laatikkoon ja ryyppäämistä jatkettiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Näin oli pulma ratkaistu: eipä lähde minnekään. Myöhemmin samana yönä Tellen ruumis kätkettiin vaatekomerossa olleeseen pyykkikoriin. Auliksen vaimo oli siis kuollut. Aulis itsekin oli tapahtuma-aikaan paikalla, mutta on erittäin todennäköistä, että hän sai tietää tapahtuneesta vasta muutaman päivän kuluttua.

Ruumiin kätkeminen
Seuraavana kauniina sunnuntaipäivänä Kari Kulo, Raimo Aho, Carita Hantula ja Ritva Kivi lähtivät ”pyykille”. Tellen ruumis työnnettiin patjapussiin ja pussi heitettiin pyykkikoriin, jonka päälle kasattiin likaisia rättejä. Näin sitten pyykkikuorma olikin valmis.
Läheiseltä mäeltä lainattiin "tenuremmiltä” polkupyörä, jolla kuljetus noin kilometrin päässä olevaan merenrantaan alkoi.
Lähtiessään Kari Kulo oli leikillään pyytänyt pihalla ihmetellyttä naapurin rouvaa myös "pyykille”.
Naapurin rouva ei varmaankaan voinut aavistaa mitä pyykkikuormassa todellisuudessa oli.
Ippaa koko touhu oli oksettanut. Hänen ilmaistuaan muille tällaisia ajatuksiaan oli Kari Kulo ollut hurjana ja Ipan oli seurattava mukana loppuun asti. Rannassa Arabian tehtaiden kaatopaikalla kuorma oli tyhjennetty mereen. Päälle oli kaadettu kaatopaikalta löydetty suuri peltilevy ja Tellen viimeiseksi oletettu leposija oli valmis. Ei tarvittu pappia, eikä muitakaan juhlallisuuksia. Päälle aimo annokset Koskenkorvaa ja asia oli sillä siisti.
Tellen asunto alkoi tämän jälkeen ilmeisesti polttaa jalkojen alla. Asunnosta lähdettiin seuraavana päivänä eli maanantaina. Tällöin Kari Kulo oli taksissa maininnut Aulikselle: ” Sinulla ei sitten enää ole vaimoa”. Tämän kunniaksi Kari oli antanut Aulikselle lisää viinaa ja sanonut: ”Ei se mitään, hommataan sinulle uusi”. Näistä ystävän lohdullisista sanoista huolimatta Aulis luultavasti tajusi tilanteen, koska Aulis ei tämän jälkeen pitkään aikaan nähnyt selvää päivää. Hän oli myös muutamina sitä seuraavina öinä nähnyt painajaisunia mm. Ipan asunnolla Jakomäessä. Aulis oli kovin hädissään huutanut Telleä.
Kymintieltä seurue siirtyi Carita Hantulan asunnolle Pasilaan, jossa karmeat rikolliset teot jatkuivat. (Niistä "toisessa näytöksessä”.)

Pidätysvaiheet
Pasilan tapahtumien jälkeen seurue luultavasti luuli tehneensä kaksi täydellistä törkeää henkirikosta siirtyessään jälleen uuteen majapaikkaansa Ipan asunnolle Jakomäkeen "rysään”, josta heidät myöhemmin rikosten paljastuttua käytiin ''poimimassa”.
Jos se poliisimies, joka ensimmäisenä meni Ipan asunnolle 26.8.1972 Tellen surman paljastuttua olisi etukäteen tiennyt millaisen seurueen kanssa hän oli tekemisissä, ei hän varmastikaan olisi mennyt asuntoon yksinään.
Seurue oli ilmeisesti tuudittautunut täydellisten rikostensa onnistumisen huumaan niin, etteivät viitsineet edes pakoilla asiaa, vaan lähtivät suosiollisesti yhden miehen saattamina rikospoliisiin "muutamien tarkistusten vuoksi”.
Ensimmäiseksi pidätettiin Kari Kulo ja Ritva Kivi. Ei heidän eikä muidenkaan osuutta siinä vaiheessa jo paljastuneeseen Tellen surmaamiseen ollut vielä tiedossa. Rikososastossa kertoivat autuaasti rakastuneet Ippa ja Kari Kulo, että he eivät tiedä asiasta yhtään mitään. — Silloin ei vielä tiedetty ns. Pasilan jutusta mitään.
— Seuraavana päivänä Ipan asunnosta Jakomäestä pidätettiin vankikarkuriksi tiedetty Raimo Aho ja hänen seuralaisensa Carita Hantula, joita vastaan ei myöskään siinä vaiheessa ollut mitään näyttöä. Tiedettiin vain, että hekin olivat olleet oletettuun tapahtuma-aikaan Tellen asunnolla. ”Raikka” saatiin pidätetyksi vankilakarkuruuden perusteella, joten hänet passitettiin vankilaansa — Turun keskusvankilaan eli Kakolaan. Kuulusteluja suoritettiin tiiviisti etupäässä Ipan ja Caritan osalta, koska sormituntumalla alkoi näyttää siltä, että henkinen paine kasvoi ja että he olivat hyvinkin tietoisia tutkittavana olevasta tapauksesta. Molemmat pysyivät kuitenkin autuaan tietämättöminä. Pasilan ryöstömurhan selvittyä ja sitovan indiisionäytön myötä tulleet tunnustukset ratkaisivat palaset paikoilleen.
Vielä tämänkin tapauksen selvittyä Tellen surmaamisesta oltiin vaiti. Tutkimusten ja kuulustelujen jatkuessa vain Kari Kulo pystyi säilyttämään pokerinaamansa loppuun saakka.
Ippa ja Carita tunnustivat ensin. Carita, joka vaikutti olevan kovin rakastunut vankilaan joutuneeseen Raikkaan, vaati, että hänen on saatava tavata Raikka. Koska Carita vakuutti vielä, että hän suostuttelee myös Raikan tunnustamaan, niin tapaaminen järjestettiin. Itkien ja mielenjärkytyksestä sekaisena Carita vaipui Raikan syliin ja rukoili, että myös Raikka puhdistaisi omantuntonsa näiden hirvittävien tekojen suhteen.
Naisella näyttää olevan suuri vaikutus myös Raikan kaltaiseen kovettuneeseen rikolliseen, josta kuitenkin pohjalta löytyy jotain hyvääkin. Raikka suostui Caritan pyyntöihin ja teki miltei täydellisen tunnustuksen myös Tellen surmaamisen suhteen. Tuntui kuin tunnustuksen jälkeen Raikankin sydämeltä olisi pudonnut suuri kivi. Kuulustelun jälkeen järjestetyssä uudessa tapaamistilaisuudessa molemmat tuntuivat kovin helpottuneilta.
Raikka ja Carita juttelivat huvittuneena ja naureskellen ylimalkaan kaikista "keikoista”, joita heillä oli vapaudessa ollessaan ollut. Näytti siltä, että monet selvittämättömiksi jääneet omaisuusrikokset eivät lainkaan painaneet Raikan ja Caritan mieltä. Heistä ne olivat lähinnä huvittavia.
Carita mainitsi leikillään, että ei varmaankaan mahtuisi tähän huoneeseen se määrä tavaraa mitä he ovat varastaneet. Tapahtumien selviämisen myötä vapautettiin onnettomien yhteensattumien vuoksi pidätetty Pena. Samoin tehtiin myös Aulikselle, jota vaimonsa surman johdosta loppujen lopuksi kuulusteltiin oikeudenomistajana (Aulis joutui kyllä syytteeseen ns. Pasilan jutussa).

Kari Kulon pakosuunnitelmat
Jatkuvasti kovanaamaa leikitellyt Kari Kulo oli myös tajunnut tilanteen eli sen, että hänen tilillään olevat kaksi henkirikosta olivat selviämässä. Tämän vuoksi Kari Kulo oli mietiskellyt sellissään ratkaisumallia tukalaan tilanteeseen. Hänen mielestään se oli karkaaminen. Kari Kulo oli suunnitellut ja rakennellut putkassa pakosuunnitelman, joka hänen piti toteuttaa seuraavana yönä, jolloin suunnitelmat pidätyssuojaan tehdyn yllätystarkastuksen myötä paljastuivat.
Kari Kulo oli repinyt muutamia putkan seinässä olleita kiinnityskoukkuja, jotka olivat sopivia pistoaseiksi. Lisäksi hän oli punonut villapaidastaan n. 14 metriä villalankaa, se oli sopiva viestien lähettämisnaru putkan 15 metrin korkeudella olevasta ikkunasta (Kulolla oli ilmeisesti ulkopuolinen avustaja sovittuna). Patjasta repimästään saumakohdasta hän oli tehnyt hirttosilmukan — ilmeisesti vartijaa varten.
Kari Kulo ei koskaan tunnustanut suunnitelleensakaan pakoa, joten jää vain arvailujen varaan, miten hän olisi sen toteuttanut, jos suunnitelmia ei ajoissa olisi paljastettu. Kari Kulollahan ei ollut mitään menetettävää. Yksi ja erittäin todennäköinen mahdollisuus olisi ollut se, että Kari Kulo olisi kuristanut hirttosilmukallaan vartijan. Tätä olettamusta tukee vielä sekin, että Kari Kulo oli asettanut tulitikun sänkynsä Abloy-lukkoon, jonka vartija aina illalla aukaisee. Silloinhan olisi tarjoutunut oivallinen tilaisuus yllättää vartija takaapäin tämän yrittäessä selvitellä, miksi lukko ei aukeakaan.
Tämän suunnitelman paljastuttua Kari Kulo pidettiin erityisvartioinnissa, eikä suotta, sillä ollessaan myöhemmin tutkintavankeudessa Vaasan lääninvankilassa Kari Kulo karkasi. Hänen karkaamisestaan nousi välittömästi kova hälinä lehdistössä ja televisiossa. Tehokkaan toiminnan tuloksena Kari Kulon pakomatka jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, sillä hänet pidätettiin heti seuraavana päivänä läheltä Vaasaa, missä Kulo tovereineen oli varastetulla autolla matkalla kohti etelää.

[kakkosurpo]

Tuula Raija Tellervo Lindros on haudattu aikanaan(1972) Honkanummen hautausmaalle, mutta kovasti kummastuttaa Hautahaussa oleva syntymävuosi. 1867.
Eli olisi ollut kuollessaan 95 vuotias, ja se ei kyllä taida olla ihan oikein. Ei niillä elämäntavoilla.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1974

Helsingin säkkimurhat toinen näytös
Komisario Väinö Rantio

Edellä kuvatun Tellervo Lindrosin surmaamisjutun ja siihen liittyvien kätkentätoimenpiteitten aikana Aarne Armas Nyman käveli vielä onnellisena huvilallaan Nurmijärven Klaukkalassa, aavistamatta, että hänestä tulisi muutaman päivän kuluessa saman rikollisjoukkueen toinen uhri. Rikollisjoukkue oli maanantaina 14 päivänä elokuuta 1972 siirtynyt Kymintie 78:ssa olevasta Lindroosin asunnosta Leankatu 8 vanhassa puutalossa olevaan asuntoon, jota hallitsi ”punatukka” Carita, 24-vuotias eronnut 3 lapsen äiti. Hänen kaksoisveljensä Kari, Caritan miesystävä Raikka, Karin tyttöystävä Ippa ja surmatun Tellervo Lindroosin aviomies ”Aukki” Lindroos olivat kaikki mukana. ”Säkkisurmien” toinen näytös voi alkaa.

Katoamisilmoitus
Armas Nymanin kanssa 6 vuotta asunut nainen ilmoitti Nymanin kadonneeksi perjantaina 18 päivänä elokuuta 1972.
Hän kertoi lähteneensä Helsingistä Pasilassa Hertankatu 2:ssa olevasta asunnostaan Tukholmaan noutamaan Armas Nymanin siellä kuolleen isän ruumista maanantaina 14 päivänä elokuuta illalla, jotta tämä voisi tulla seuraavana keskiviikkona eli 16 päivänä elokuuta aamulla ruumiinkuljetusauton kanssa Turkuun isävainajansa ruumista noutamaan.
Armas Nyman oli samana maanantaina palannut vielä huvilalleen Klaukkalaan, josta hän oli seuraavana päivänä aamulla palannut Hertankadulla olevalle asunnolleen voidakseen lähteä aikaisin keskiviikkoaamuna Turkuun kuten sovittu oli.

Tiistai-iltana kello 21 aikaan Nyman kuitenkin oli lähtenyt ulos asunnoltaan ilmoittaen menevänsä käymään läheisellä yhden miehen autokorjaamolla, jossa hänen autonsa oli korjattavana. Sen jälkeen häntä ei ollut nähty. Autokorjaamolla ei siihen aikaan ollut ketään, joten ei tiedetty oliko hän käynyt siellä vai ei.
Nymanin vaimo (käytettäköön hänestä tässä sitä nimeä) oli keskiviikkoaamuna Turkuun Tukholmasta tultuaan ihmetellyt miksei mies ollut vastassa. Hän oli soittanut kotiin ja saanut kuulla, että mies oli lähtenyt illalla ulos eikä ollut tullut takaisin. Uudelleenkin vaimo oli vielä soittanut ja saanut kuulla, että hautausliikkeen auto oli matkalla Turkuun ilman miestä, joka vieläkään ei ollut saapunut kotiin. Kun miehestä ei kuulunut mitään seuraavinakaan päivinä, kääntyi vaimo viimein rikospoliisin puoleen.
Vaimo kertoi edelleen, että Nymanilla oli kadotessaan ollut em. rahojen lisäksi hallussaan KOP:n Heikinkadun konttorin vastakirja, jolla oli säästöä 579 markkaa, Longines-merkkinen ranne kello, vanhentunut ruotsalainen ajokortti ja Ronson-merkkinen savukkeensytytin. Nymanin vaimo siis ilmoitti miehensä kadonneeksi vasta perjantaina, kun katoaminen oli tapahtunut jo tiistai-iltana.
Tämä on varsin tavallista, sillä yleensä ei heti käännytä poliisin puoleen, vaan suoritetaan ensin omia tiedusteluja. Näin oli tehnyt Nymanin vaimokin ja käynyt mm. pankissa, jossa Nymanin tili oli. Pankista oli ilmoitettu, että tililtä oli saman viikon keskiviikkona eli 16 päivänä elokuuta nostettu 500 markkaa.
Nosto oli tapahtunut Kansallis-Osakepankin Hämeentien konttorista. Tämä konttori sijaitsee pahamaineisessa "kurvissa”, Hämeentien ja Helsinginkadun risteyksessä. Pankkivirkailija oli vakuuttanut, että rahojen nostaja oli ollut Armas Nyman, minkä hän oli todennut nostajan esittämästä ruotsalaisesta ajokortista, jonka numeron hän oli merkinnyt tililtäottolipukkeeseen, ja vertaamalla ajokortissa olevaa kuvaa nostajaan.

Pankkivirkailijan harhaanjohtavat tiedot
Katoamisilmoituksen saanut rikostutkija suoritti asiassa tavanmukaiset tiedustelut, kyselyt sairaaloissa, mahdolliset pidätykset jne.
Hän kävi myös puhuttelemassa sitä pankkivirkailijaa, joka oli antanut rahat Nymanin tililtä ja tuli vakuuttuneeksi, että rahat todella oli nostanut Nyman itse. Pankkivirkailija kertoi jopa soittaneensa KOP:n Heikinkadun konttoriin ja keskustelleensa siellä olevan Nymanin ennestään hyvin tuntevan pankkivirkailijan kanssa. Puhelimessa he olivat verranneet nostajan tuntomerkkejä Nymaniin ja tulleet vakuuttuneiksi siitä, että rahojen nostaja todella oli Nyman. Kun pankkivirkailijalle näytettiin Armas Nymanin valokuvaa, hän vakuutti kuvan esittävän rahojen nostajaa.

Oli myöhemmin hämmästyttävää todeta, kuinka suuresti rahojen nostaja poikkesi Armas Nymanista. Kuitenkin pankkivirkailija loppuun saakka piti kiinni siitä, että oikea Nyman oli saanut rahat.
Soitto, jonka hän oli suorittanut KOP:n Heikinkadun konttoriin, oli tapahtunut tarkoituksella tarkistaa, oliko tilille tullut lisää rahaa, kuten nostaja arveli, eikä suinkaan rahojen nostajan tuntomerkkien vertailemiseksi. Jos hän todella olisi ollut niin tarkka kuin hän väitti, hän olisi varmaan pannut merkille myös sen, että rahojen nostajan kämmenselät olivat sormiin saakka täynnä tatuointeja, joita Nymanilla ei ollut. Ilmeisesti jonkinlainen ”kunniapakkotila” sai pankkivirkailijan itsepäisesti pitämään kiinni siitä, että hän oli antanut rahat oikealle Nymanille.
Hän onnistui siinä vaiheessa joka tapauksessa johtamaan harhaan rikostutkijan, joka tuli siihen tulokseen, että Nyman oli lähtenyt seikkailemaan ja nostanut sitä varten rahat tililtään.

Kun lisäksi otamme huomioon, että Nyman oli puoliromaani, joka asui romaaninaisen kanssa, vaikkakaan ei mitenkään liikkuvana, vaan päinvastoin hyvinkin vakiintuneena ja varakkaanakin, oman huvilan ja Volvon omistavana miehenä, vaikutti tämä kuitenkin rikostutkijaan, joka ei pitänyt Nymanin katoamista pahalta vaikuttavana. Helsingissä ilmoitetaan vuosittain noin 500 henkilöä kadonneiksi ja useimmat tapaukset selviävät itsestään muutaman päivän seikkailumatkan päättyessä. Jokaiseen katoamistapaukseen pitäisi luonnollisesti kiinnittää vakavaa huomiota ja ryhtyä rikostutkintaan aina kun on vähänkin aihetta epäilyyn, mutta kun samalla tutkijalla saattaa samaan aikaan olla 20—30 muutakin juttua työn alla, ei aikaa yksinkertaisesti ole tarpeeksi.
Nymanin katoamistapauksessa ei enää mitään korvaamatonta päässyt tapahtumaan, kun otamme huomioon, että Nyman surmattiin jo elokuun 15 ja 16 päivien välisenä yönä ja hänen katoamisestaan ilmoitettiin poliisille vasta 18 päivänä elokuuta.

Nymanin vaimokaan ei antanut kaikkia tietoja
Nymanin vaimolta, joka aktiivisesti vaati tutkimuksia Nymanin katoamisasiassa, kyseltiin mm. mahdollisuutta olisiko Nyman mennyt jonkun naistuttavan seuraan. Vaimo torjui tällaiset mahdollisuudet. Kuitenkin hän tiesi, että vain parinsadan metrin päässä Nymanin katoamispai-kasta asui "punatukka” Carita. Nyman oli edellisenä kesänä kerran vienyt Caritan huvilalleenkin ja senkin vaimo tiesi. Omia tutkimuksia suorittaessaan Nymanin vaimo oli käynyt jonkun miestuttavansa kanssa tutkimassa Caritan asuintaloa muutamia päiviä katoamisilmoituksenteon jälkeen ja todennut, että Caritan asunnolla ei ollut ketään.
Hän oli havainnut joitakin veritippoja yläkertaan johtavilla portailla ja yläkerran ikkunoiden olevan rikki. Väittipä hän ilmoittaneensa näistä havainnoistaan sen alueen järjestyspoliisin päivystykseenkin, mutta mitään toimenpiteitä ilmoitus ei ollut aiheuttanut, jos sellaista ilmoitusta yleensä oli tehtykään.
Tieto ei ainakaan koskaan tullut perille asian tutkijoille.

Ruumiin löytöpaikka.jpg (316.17 KiB) Katsottu 1859 kertaa

Ruumis löytyy
Nymanin ruumiin löysi sattumalta pari pikkupoikaa tiistaina 29 päivänä elokuuta. Se oli parinsadan metrin päässä Caritan asunnolta pitkää heinää kasvavalla niityllä pitkälle kehittyneessä mätänemistilassa. Vaatteista oli pääteltävissä, että ruumis oli kuljetettu paikalle toisten toimesta. Pikkutakin liepeen sisäpuolelta löytynyt pienen nyrkin kokoinen kivi taas antoi aihetta epäillä, että "kolkkaaminen” olisi suoritettu kiveä käyttäen niityllä.

Aarne Armas Nyman.jpg (304.29 KiB) Katsottu 1859 kertaa

Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa paljastui Nymanin oikeassa ohimossa oleva kallonmurtuma, joka todettiin kuoleman syyksi. Nymanilta oli poissa se omaisuus, joka katoamisilmoituksessa oli mainittu. Rikospoliisi oli saanut tutkittavakseen ryöstömurhan. Punatukka Kuten edellä jo mainittiin, kertoi Nymanin vaimo tässä vaiheessa "punatukasta” ja omista epäilyistään. Nyt vasta löytyi Nymanin perhepiiristä myös mies, joka oli kyydinnyt Nymania katoamisiltana autollaan pariinkin tyttöpaikkaan, mutta erinäisistä syistä Nymanin toiveet eivät niissä olleet toteutuneet. Näin ollen oli varsin todennäköistä, että hän olisi tyytynyt lähellä asuvan ’ 'punatukan ’ ’ seuraan ja mennyt sinne. Kerrottiin myös, että "punatukan" kaksoisveli Kari olisi käynyt Nymanin talossa katoamisiltana, mutta tähän ei selvää näyttöä saatu. "Punatukkaa”, Caritaa, ryhdyttiin kiireesti etsimään. Tällöin kävi selville, että Carita oli ollut jäsenenä siinä joukossa, jonka epäiltiin Nymanin katoamista edeltäneenä viikonloppuna syyllistyneen Kymintie 78:ssa Tellervo Lindroosin surmaamiseen ja kuljettamiseen patjanpäällisessä mereen Arabian tehtaan lähelle.
Tästä joukosta oli rikososastossa pidätettynä Kari, Caritan veli ja Lindroosin aviomies.
Joukkueeseen kuulunut ”Raikka” oli passitettu vankilaan, koska hän oli vanki, joka oli jäänyt lomaltaan palaamatta. Lindroosin juttua tutkiva komisario tiesi, että sama joukkue oli viikonlopun jälkeen muuttanut Kymintieltä Pasilaan Caritan asunnolle. Tiedettiin, että Kari ja Raikka olivat erittäin väkivaltaisia ja vaarallisia rikollisia.

Alkoi näyttää ilmeiseltä, että Nyman naisentarpeissaan oli iltahämärissä kävellyt vanhan tuttavansa Caritan luokse aavistamatta, minkälaiseen seuraan hän joutui ja että hänet siellä oli "kolkattu” ja ryöstetty.
Se että Nymanin ruumis sitten löytyi niityltä vain, vahvisti näitä epäilyjä, sillä olihan Lindrosin ja Nymanin tapauksessa yhteistä mm. se, että uhrit oli "kärrätty” pois tapahtumapaikalta.
Koska ”Raikka” oli ehditty siirtää Kakolaan, Turun keskusvankilaan, pyydettiin vankilaviranomaisia siirrättämään hänet ensi tilassa ”Sörkkään”, Helsingin keskusvankilaan. Kun pyynnön perusteeksi ilmoitettiin se, että Raikan epäiltiin syyllistyneen osallisena kahteen henkirikokseen, siirtopyyntö toteutettiin viivyttelemättä.

Nyman surmattiin punatukka-Caritan kamarissa. Vasemmalla näkyvän vuoteen alla ruumista säilytettiin monta päivää surmatulta anastettuja rahoja ryypättäessä.jpg (247.6 KiB) Katsottu 1859 kertaa

Carita pidätetään ensimmäisen kerran
Lindroosin jutussa näyttö oli vielä tässä vaiheessa varsin vajavainen eikä joukkueen jäseniltä irronnut minkäänlaisia tietoja. Tätä osoittaa sekin, että Carita käveli vapaana. Jotta hänet olisi voitu pidättää oli saatava näyttöä, sillä pelkkä todennäköisyysolettamus ei riitä.
Kuvaan ilmestyi sitten Jukka, joka Nymanin vaimon tietämän mukaan oli kertonut olevansa varma siitä, että Nyman oli surmattu Caritan asunnossa. Jukka löydettiin ja kuulusteltiin. Hän oli käynyt sattumalta Caritan asunnolla maanantaina 14 päivänä elokuuta ja tavannut siellä koko joukkueen juopottelemassa.
Kari oli nukkunut, mutta herännyt sitten ja alkanut heti ilman aihetta haastaa riitaa Jukan kanssa.
Hän oli hakenut kamarista ison lapinleukupuukon ja yrittänyt sillä lyödä Jukkaa, joka kuitenkin oli onnistunut väistämään iskut. Kari oli saanut Jukan kiinni ja pitänyt puukkoa Jukan kurkulla, mutta päästänyt Jukan kuitenkin lähtemään ulos, kun Jukka oli luvannut hakea pullon viinaa. Ulos päästyään Jukka ei ollut palannut taloon.
Hän oli ennestään tuntenut Karin vain kauhujuttujen perusteella ja nyt hän oli omakohtaisesti saanut kokea, että puheet eivät olleet aiheettomia. Seuraavan päivän iltana Jukka oli sattumalta vähän ennen puolta yötä tavannut Pasilassa Karin ja Caritan, jotka molemmat olivat olleet juovuksissa. Kari oli kohdannut kadulla erään ison miehen, joka siinä oli kaikessa rauhassa ollut tyttöystävänsä kanssa. Kari oli iskenyt muitta mutkitta miehen silmän mustaksi. Kari ja Carita olivat pyytäneet Jukkaa mukaansa Pakilaan, kaupunginosaan, jossa kaksoissisarukset olivat kasvaneet.

"Lennosta” oli saatu taksi, jolla oli lähdetty liikkeelle. Kari oli ensin ajattanut Nymanin talolle, jossa asuvilta romaanimiehiltä hän oli ostanut pullon Koskenkorvanviinaa. Sitten oli kolmisin ajettu Pakilaan, missä Kari oli käynyt kolmessa paikassa. Jukka oli saanut sen käsityksen, että Kari oli välttämättä halunnut saada jostakin pakettiauton lainaksi. Näiden kokemusten mukaan Jukan johtopäätökset olivat selvät: Nyman oli tullut ennestään tuntemansa Caritan asunnolle tiistai-iltana ja joutunut siellä kolkatuksi. Kari oli sen jälkeen kylmäverisesti muina miehinä käynyt ostamassa viinaa Nymanin talolta. Pakettiautoa Kari oli samana yönä etsinyt tarkoituksella kuljettaa ruumis jonnekin pois, mutta kukaan ei ollut autoa Karille lainannut.

Melkoista kylmäverisyyttä osoittaa sekin — edelleen Jukan kertoman mukaan — että hän oli samana tiistaiyönä Pakilasta tulon jälkeen lähtenyt Caritan kanssa erääseen tanssiravintolaan, jossa he olivat tanssineet aamuneljään. Vähän sitä ennen heidät häädettiin ravintolasta Jukan jalkojen pettäessä täysin, ei kenties niinkään viinan kuin sen vuoksi, että häntä oli pari viikkoa aikaisemmin Pasilassa ammuttu haulikolla takamuksille hänen ollessaan mansikkavarkaissa.
Ravintolasta häädön jälkeen Jukka olikin mennyt sairaalaan, jossa lääkäri ei ollut tehnyt muuta kuin sanonut, että "lisää viinaa vaan”.
Jukka joutui kuulusteluaan seuranneena päivänä Pasilassa hankaluuksiin Nymanin erään heimolaisen kanssa, joka kadulla syytti Jukkaa osallisuudesta Nymanin surmaan. Jukka iski miehen silmäkulmaan kivellä suuren haavan ja joutui siitä kiinni. Kun hänellä oli valmis tuomiokin, joutui hän sitä sovittelemaan Keravan nuoriso vankilaan.

Lisää näyttöä saatiin, kun "ovelta ovelle” tiedustelussa saatiin selville eräs tyttö, joka oli ikkunasta nähnyt ennestään tuntemansa Nymanin menevän tiistaina 15 päivänä elokuuta iltapäivällä Leankatua pitkin Caritan asunnon suuntaan. Tyttö ei ollut nähnyt Nymanin menevän Caritan taloon, mutta noin 50 metrin päässä siitä hän oli viimeksi nähnyt Nymanin. Kun katu päättyy miltei Caritan talon kohdalla, näytti ilmeiseltä, että Nyman jo iltapäivällä olisi käynyt Caritan luona.
Hänhän poistui asunnoltaan lopullisesti samana iltana kello 21.00. Näin oli saatu "todennäköistä syytä” epäillä, että Nyman olisi joutunut surmatyön uhriksi Caritan asunnolla. Carita saatiin pidätetyksi äitinsä asunnolta Pakilasta 30 päivänä elokuuta kello 21.30. Kuulustelut aloitettiin välittömästi.

Turhia kuulusteluja ja vapautus
Edellä kuvatun todennäköisyystilanteen vallitessa aloitetuilta kuulusteluilta rikostutkija odottaa melkoisen hyviä tuloksia. Ensi tapaaminen Caritan kanssa ei luvannut hyvää. Carita oli vihamielisesti ja sulkeutuneesti esiintyvä punatukka. Hän kiihtyi tavattomasti pienestäkin poikkeavasta sanasta ja uhkasi jatkuvasti, että ”minä en puhu mitään”. Näin hän suurin piirtein tekikin, sillä mitään valaisevaa hänestä ei saanut irti. Kosketeltaessa tiistai-illan tapahtumia tai Caritan suhdetta Nymaniin nousi vahva tumma puna hiljalleen ylös Caritan kaulaa hänen kaulavaltimonsa sykkiessä samaan aikaan vimmatusti ilman, että hän olisi voinut näille seikoille mitään. Näkyi selvästi, että liikuttiin tulenaralla alueella.
Kolmannen pidätyspäivän kääntyessä iltaa kohti näytti tilanne synkältä, sillä Caritan tai Karin kuulusteluissa ei ollut saatu mitään asiaa valaisevaa esiin. Kumpikin kielsi jyrkästi sen, että Nyman olisi lainkaan käynytkään Caritan asunnolla.

Lindrosin kuulustelu oli masentava. Mies hoki yksinomaan sitä, että ”kun mä en muista mitään”, mikä ilmeisesti oli tottakin.
Vaikka osa tutkijoista oli koko ajan suorittanut tiedusteluja Pasilassa ja myös Pakilassa niissä paikoissa, missä Kari oli käynyt pakettiauton lainaamisyrityksissä, ei mitään todella arvokasta näyttöä asiaan saatu. Tällaisessa tilanteessa hiipi mieleen epäilys, että jos sittenkin ollaan väärillä jäljillä.
Jospa Nyman tapasikin sattumalta jonkin porukan iltapimeän Pasilan hämärillä laitamilla ja joutui sen kolkkaamaksi ja ryöstämäksi. Tai jospa kolkkaaminen tapahtuikin niityllä, mistä ruumis löytyi. Olihan siinä takin liepeen alla kivikin, jolla kolkkaaminen oli voitu suorittaa. Kun laillista kolmen vuorokauden pidätysaikaa saa jatkaa vain perustelluilla syillä ja kun Caritaa kohtaan ei ollut saatu riittävää näyttöä syyllisyydestä, oli hänet vapautettava.
Sitä ennen oli luonnollisesti suoritettu Caritan asunnon tarkastus. Häneltä saatiin avaimet. Asunnossa kaikki oli siistiä ja järjestyksessä. Mitään mainittavaa ei tarkastuksessa löytynyt. Talossa asuvat pari muuta ihmistä eivät tienneet mitään asiaa valaisevaa.

"Äänetön” todistaja
Nymanin ruumiin löydyttyä oli pankista noudettu se tililtäottolipuke, johon rahojen nostaja oli kirjoittanut nimensä. Oli oletettavissa, että mm. hän oli voinut jättää siihen sormenjälkensä.
Caritan vapautumisen jälkeen sormenjälkitutkija ilmoittikin lipukkeessa olevan vertailukelpoisia sormenjälkiä, mutta ei niin hyviä, että niiden perusteella olisi voitu löytää tekijä suurista sormenjälkikokoelmista.
Niiden merkitys tulisi näin ollen olemaan siinä, että jos löydettäisiin rahojen nostajaksi epäilty henkilö, häntä vastaan voitaisiin saada riittävä näyttö vertailukelpoisen sormenjäljen nojalla.
Oli siis keskityttävä löytämään oikea henkilö. Koska maisteripankkivirkailija oli ollut kovin varma siitä, että rahojen nostaja oli ollut Nyman itse, oli luultavaa, että ryöstäjät olivat etsineet ainakin jossain määrin Nymania muistuttavan henkilön rahojen nostajaksi.
Erittäin epätodennäköiseltä tuntui, että kukaan heistä itse olisi uskaltanut lähteä rahoja nostamaan, varsinkin kun henkilöllisyystodistuksena käytettiin Nymanin valokuvalla varustettua vanhaa ruotsalaista ajokorttia. Oli helppo kuvitella, että Nymanin näköinen mies oli löytynyt vaivatta rikollisia kuhisevasta "kurvista” ja että pikkupalkkiota vastaan asia oli sujunut.
Tällaisen henkilön selville saaminen rikostutkinnassa sen sijaan ei ollut niinkään helppoa.
Asiaa vaikeutti erikoisesti se, että pankkivirkailijasta ei ollut mitään apua. Hänhän piti edelleen kiinni väitteestään, että hän oli antanut rahat Nymanille.

Nymanin rahojen nostaja selviää
Kun Raikka oli siirretty Helsinkiin, noudettiin hänet heti kuulusteluun, jossa hän kielsi tietävänsä asiasta yhtään mitään. Kun Raikka oli vanha tuttu, herätti hänen ulkomuodossaan mielenkiintoa se, että hänen ennen "maantienvärinen” tukkansa nyt oli sysimusta.
Heräsi epäilys, että se olisi värjätty mustaksi pankkivirkailijan sumuttamiseksi.
Sormenjälkiasiantuntijaa pyydettiin tutki maan, olisiko pankista saadussa lipussa oleva sormenjälki mahdollisesti Raikan jättämä. Vastaus tuli pian ja se oli myönteinen. Jäljessä oli riittävästi yksityiskohtia, joihin nojautuen asian tuntija pystyi antamaan varman lausunnon siitä, että sormenjälki oli Raikan jättämä. Oli saatu täysi varmuus siitä, että Tellervo Lindroosin surmaan epäilty joukkue oli vastuussa myös Nymanin surmasta ja ryöstöstä.

Uudelleen kuulusteltuna Raikka myönsikin saaneensa Karilta Nymanin pankkikirjan Caritan asunnossa 16 päivänä elokuuta ja käyneensä nostamassa sillä rahat pankista käyttäen henkilöllisyystodistuksena Nymanin ruotsalaista ajokorttia. Carita oli sitä ennen värjännyt Raikan tukan mustaksi asunnollaan.
Nymanin surmasta hän kielsi tietävänsä mitään ja väitti olleensa poissa Caritan asunnosta elokuun 15 ja 16 päivien välisen yön. Tämä viimemainittu väite olikin ilmeisesti totta.

Ipan karmea kertomus
Kari suhtautui kuulusteluyrityksiin täysin ylimielisesti eikä ryhtynyt mihinkään keskusteluihin koko asiasta. Hänen tyttöystävänsä ”Ippa” kielsi aluksi tietävänsä mitään Nymanin surmasta.
Ilmeisesti melkoisen sisäisen ahdistuksen pakottamana Ippa sitten kuulustelussa eräänä päivänä alkoi kertoa asiasta, jolloin koko karmea totuus paljastui. Kertoessaan tapahtumista Ippaa puistatti pahoinvoinnin luontoisesti vähän väliä. Eipä ihmekään, sillä hänen kertomuksensa oli todella karmea.
Edellä kerrottujen otaksumien mukaisesti Nyman oli todella tullut Caritan asunnolle katoamispäivänä jo iltapäivällä Caritaa kyselemään, mutta kun Carita ei silloin ollut ollut kotona, hän uudisti käyntinsä myöhemmin illalla, jolloin Carita jo oli kotona. Hän jäi asuntoon, jossa nautittiin Nymanin tuomia viinoja. Nymanin lisäksi paikalla olivat Carita ja Kari, Lindroos ja Ippa. Lindros oli tapansa mukaan muistamattomassa juopumustilassa. Lähes samoin oli Ipan laita.

Ippa oli kuitenkin yöllä herännyt ja todennut Caritan hyppivän lattialla verissään maanneen Nymanin kurkun päällä. Hänen seuraava muisti kuvansa oli se, kun hän oli Lindroosin kanssa kahden ja Nymanin ruumis oli nurkassa runsaasti narua kurkun ympärillä. Myöhemmin samana yönä Kari oli työntänyt ruumiin kamarin sängyn alle, jossa se oli ollut useampia päiviä ja alkanut pahoin haista.
Sen vuoksi ruumis oli pitänyt kärrätä läheiselle niitylle Caritan vanhoissa lastenvaunuissa. Sitä ennen haiseva ruumis oli täytynyt vääntää kaksin kerroin ja sitoa narulla kiinni, jotta kuljetus olisi sujunut.
Kun koko porukka silloinkin oli ollut melkoisesti juovuksissa, ruumis putosi niityn reunassa ojaa ylitettäessä vaunuista. Olipa siinä hankaluuksia saada se jälleen takaisin vaunuihin! Kuljetuksessa olivat mukana kaikki Raikka mukaan luettuna.

Caritan tunnustus
Raikka kertoi vähitellen samoin kuin Ippa. Kaksoissisaruksilla Caritalla ja Karilla ei ollut mitään kerrottavaa. Carita pidätettiin uudelleen Ipan kertomuksen jälkeen. Vähitellen hän keskustelun luontoisissa kuulusteluissa alkoi osoittaa merkkejä, että kivikovan kuoren alla oli tavallinen onneton ihminen.
Kun näytti ilmeiseltä, että hän halusi kertoa kaiken, vaikka hän ei saanut sitä sanotuksi, pyydettiin häntä kirjoittamaan asia paperille. Aamulla pidätyssuojasta kuulusteluun noudettuna Carita kertoi, että hän oli yöllä kirjoittanut kaiken paperille, mutta että hän aamulla oli hävittänyt paperin.
Hän ojensi tämän kirjoittajalle vain yhden pari riviä sisältävän arkin, jossa hän totesi tekonsa kauheaksi ja ilmoitti syvästi katuvansa sitä. Caritan vaikeudet ymmärtää, kun ottaa huomioon, että hän oli ollut Nymanin kanssa varsin läheisessä suhteessa.

Vähitellen hän kertoi koko tapahtumasarjan. Hän kertoi Karin lyöneen Nymania yllättäen painonnostopunnuksella päähän kamarin lattialla. Karin pyynnöstä hän sitten oli noutanut puhelinkaapelia, jolla hän yhdessä Karin kanssa oli kuristanut tajuttomana ollutta Nymania kurkusta.
Tämä oli yllättävä tieto, sillä oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa ei ruumiin mädäntymisasteesta johtuen kuristamisjälkiä ollut ollut havaittavissa. Carita oli sen jälkeen mennyt ulos oksentamaan. Vähän myöhemmin samana yönä hän oli tavannut kadulla tuttavansa Jukan, jonka kanssa hän oli mennyt erääseen tanssiravintolaan ja ryypännyt ja tanssinut siellä pikkutunneille saakka.
Nymanin surmaaminen ei häntä ilmeisesti kummemmin liikuttanut.
Asunto oli ruumiin poissiirtämisen jälkeen perusteellisesti siivottu ja mm. matot pesty.
Korkkimaton raoista, sängyn jalkojen lattiaa vasten olevista päistä ja sängyn pohjalaudasta saatiin kuitenkin riittävästi veri näytteitä. Nymanilta anastettu savukkeensytytin löytyi asunnon lipaston laatikosta muun rihkaman joukosta ja hänen Longines-rannekellonsa panttikonttorista, jonne Raikka oli sen vienyt.

Muut siis kertoivat kuulusteluissa osuutensa, mutta Karilla ei ollut mitään kerrottavaa.
Hän säilytti vihamielisylimielisen asenteensa loppuun saakka, eikä ollut mitään aihetta pyrkiä hänen asennettaan muuttamaankaan, koska näyttö hänen syyllisyydestään murhaan ja ryöstöön oli vakuuttava. Kuultuaan raastuvanoikeudessa muiden kertomukset, hän myönsi surmanneensa Nymanin, mutta esitti samalla legendan hätävarjeIutilanteesta, joka kuitenkin pahoin mureni joukkueen muiden jäsenten lisäkuulusteluissa.
Hänet, Raikka ja Carita määrättiin mielentilatutkimukseen, jossa Carita todettiin syyntakeiseksi, mutta Kari ja Raikka täyttä ymmärrystä vailla oleviksi. Kari sai 18 ja Raikka 10 vuotta ja heidät määrättiin pidettäviksi sen jälkeen yhteiskunnalle vaarallisina turvasäilössä. Carita sai 7 vuotta.

Tutkijan itsekritiikki
Kun oli päästy Nymanin jutussa itsekritiikkiin saakka, tutkijat totesivat, että jos pankkivirkailija ei olisi johtanut tutkijoita niin tehokkaasti harhaan kuin hän teki ja jos Nymanin vaimo sitä nimenomaan kyseltäessä olisi heti kertonut Caritaan kohdistuvista epäilyksistään, tutkijat todennäköisesti vielä katoamisilmoituspäivänä olisivat menneet Caritan asunnolle, missä silloin jo haiseva ruumis vielä oli ja koko joukkue ilmeisesti juhlimassa tapausta.
Me kukin voimme antaa mielikuvituksemme lentää ja ajatella mitä siinä olisi saattanut tapahtua. Rikostutkijan tehtävänä ei kuitenkaan ole käyttää mielikuvitustaan sen kuvittelemiseen mitä olisi saattanut tapahtua, jos...
Mielikuvituksen käyttäminen jo tapahtuneen rikoksen ennallistamiseen (rekonstruktioimiseen) sen sijaan on välttämätöntä silloin, kun palapeliä vasta aletaan koota kertyneistä tutkimusmurusista.
Näin luotua mielikuvaa ei kuitenkaan milloinkaan saa pitää varmana, vaan on oltava valmiina luomaan uutta mielikuvaa sitä mukaa kuin palasia kertyy. Nymanin jutussa pian ruumiinlöytymisen jälkeen tehty rekonstruktio osui hyvin lähelle todellista tapahtumia.

[Oikeus ennen kaikkea]

En tosiaankaan ymmärrä, miksi erityisesti tämä, luonteeltaan kuitenkin aika tavanomainen murhajuttu on aina kiehtonut mieltäni, mutta tässä nyt vielä kerran Nymanin tapauksesta kuva.

Aarne Nyman. Caritan asuintalo, musta neliö. Nymanin löytöpaikka, punainen neliö. Polku, jota kuljettu näkyy selvästi maastossa.jpg (261.28 KiB) Katsottu 1810 kertaa

[Xeelo]

Siinä selvimmät vastaantulleet valokuvat tästä remmistä.

kulo-hantula-lindroos 1972.jpg (87.21 KiB) Katsottu 1241 kertaa

[Xeelo]

Kuva löytyi jutusta joka käsitteli helmikuussa 1973 tapahtunutta kolmen vangin pakoa Vaasan lääninvankilasta.

K A Kulo.jpg (23.68 KiB) Katsottu 1109 kertaa

[BrDead]

Kovasti olivat nuorenpuoleisia niin tekijät kuin uhritkin. Ja naiset ehtineet lisääntyäkin. Nykyään rapajuopot tuppaavat olemaan paljon vanhempia ja nuori väki käyttää ensisijaisesti huumeita. Maailma on siis tässä suhteessa muuttunut.