Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Kokeneet poliisit Auer-tapauksen uudesta käänteestä: "Kuulostaa enemmän ammattirikollisten tavalta peruutella ja muuttaa kertomuksia"
Kyseinen Maikkarin rikostoimittaja kuuluu Anneli Auerin aktiivisiin syyllistäjiin. Miksi studioon ei kutsuta molempien Auer juttujen päätutkija Tapio Santaojaa ja tutkinnanjohtajana toiminutta Erik Salonsaarta? Oletteko KOSKAAN nähneet heitä kommentoimassa tapausta?
Mitä nämä Maikkarin studiossa kommentoineet poliisimiehet tapauksesta tietävät muuta, kuin mitä Porista on kerrottu ja poliisien salaisessa facebookryhmässä on juoruiltu? Tällainen toiminta kertoo vakavasta rakenteellisesta korruptiosta poliisin sisällä.
Kuolemannaakka kirjoitti: Su Heinä 21, 2024 12:18 am
Ihmeen monelle tuntuu olevan ihan varteenotettava tienauskonsti sellainen, että julistetaan oma äiti ja tämän lyhytaikainen miesystävä raiskaajapedofiilikiduttajiksi sekä järkätään näille 7 ja 10 vuoden vankilatuomio valtavalla julkisella häpeällä, että saadaan sitten koppikorvauksia jaettavaksi istumisen jälkeen.
Ihmisten tyhmyys ei kyllä koskaan lakkaa ihmetyttämästä.
Jos mitään syytä sanomilleen pysty antamaan, niin ei toi kyllä tolla puretuks tule, ei ne lapset mitään jälkeenjääneitä ole, kaipa sieltä nyt joku muu perustelu löytyy ku et en tiedä miks sellasia juttelin. Olisi sitä voinut olla valehtelematta ja syyttämättä syyttömiä oikeudessa ja nyt sitten viimeistään kertoa tuolle päinvastaiselle toiminnalle edes jotain perusteluja.
Eikö ne muksut jonkun korvauksen aikanaan saanu, nyt sielä olis todennäkösesti Suomenennätyssummat tarjolla väärintuomitulle, mutta tuskin tosiaan syyttäjä kauheen kattavasti tossa näytöstä kertoo, tai jos ei, niin eipä tossa mitään aineksia purkuun ole. Mukavan olosia muksuja kun tollaseen alunperin lähtivät mukaan, ja jos kukaan ei muista millään ees että miksi niin kannattaa varmaan jo antaa asian olla ja tuomion pysyä. Muodostuis aika mielenkiintonen oikeuskäytäntö ja ennakkotapaus kun noin pitkän ajan jälkeen voi jatkossakin kuka vaan tulla todistustaan muuttamaan, eikä osaa yhtään sanoa miks vuosikausia sitten tuli valehdeltua.
Tässä on teoriani siitä, miten lasten tarinat syntyivät ja sen jälkeen asioita koskeva aikajana. Moni ei tiedä, missä yhteydessä tarinat syntyivät, tai miten asiat kehittyivät, eikä siksi osaa arvioida tilannetta.
Juttu on pitkä mutta palkitseva ja se kannattaa jaksaa lukea.
Teoria/tarina lasten kertomusten synnystä:
Auer pidätettiin syksyllä 2009 ja hän oli vangittuna lähes yhteen menoon 2v8kk (ehkä jouluna 2010 vapaalla?). Koko vuoden 2009 lehdissä oli lähes päivittäin juttuja Ulvilan surmasta ja Aueria pidettiin varmana syyllisenä, koska luultiin että hän oli tunnustanutkin ja koska poliisi antoi lausuntoja, että hän on syyllinen ja asia on tutkinnassa selvitetty. Jokainen suomalainen tunsi tapauksen.
Oikeudenkäynti alkoi 2010 maaliskuussa ja se oli valtava mediajuttu ja kaikki poliisin ”varmat todisteet” vyöryivät lehdistä silmille päivittäin. Vasta myöhemmin on selvinnyt, etteivät nämä todisteet olleet mitään varmoja, vaan pääosin perustuivat päätutkijan itsensä tekemiin rekonstruktioihin, jotka voidaan osoittaa väärin tehdyiksi. Käytännössä kyse oli Auerin lavastamisesta tilanteessa, jossa tämä poliisi ja häntä tukeva tutkinnanjohtaja olivat vakuuttuneita syyllisyydestä, mutta eivät löytäneet asialle todisteita. Siksi niitä piti väärentää.
Huhtikuun puolessavälissä 2010 Auerin lapset siirrettiin Ari ja Minna Auerin luokse ja heistä tehtiin heidän sijaisvanhempansa. Neljä lasta, joiden äiti on oikeudessa murhasta jota koko Suomi hekumoi, ei ole helppo pala kellekään. Lisäksi vanhin lapsi ei suostu uskomaan, että Anneli olisi murhaaja, vaan kertoo, että näki paikalla vieraan isokokoisen miehen, joka poistui ikkunasta. Siirto vieraaseen perheeseen on hänelle merkki siitä, ettei häntä uskota. Hän haluaa olla kotona oman äitinsä kanssa, eikä vieraassa perheessä murhaajan lapsena. Alkanut murrosikä ja uuden perheen kovempi kuri ei sopeutumista helpota.
Kohu aiheutti suuren ryntäyksen murha infoon ja muille palstoille joissa juttua käsiteltiin. Minfo oli palstoista tärkein, koska siellä oli paljon ”amatöörietsiviä”, joilla oli käytössä alkuperäistä etp-aineistoa. Palsta siis oli varmaankin yksi tärkeimmistä tietolähteistä juttua koskien.
Ari Auer liittyi minfoon kesäkuussa 2010, koska oli tietysti kiinnostunut jutusta henkilökohtaisellakin tasolla. Hän oli tuolloin Annelin syyttömyyden puolella, mutta palstalla vähintäänkin 85% oli tietysti syyllisyyden kannalla, koska poliisi ja mediakin olivat. Hän ryhtyi, kymmenien muiden nimimerkkien tapaan pohtimaan tapahtumien kulkua murhayönä odottaessaan murhatuomion lukemista kesäkuun loppupuolella. Murhainfossa hän törmää 9.6.2010 heitettyihin vitseihin Annelista äänittämässä taustanauhaa ja että tyttö onkin oikeasti murhaaja tai vähintäänkin mukana surmatyössä. Hän ei tajua juttuja huumoriksi, eikä osaa miettiä ennakkoäänitysteorian käytännön toteuttamisen mahdottomuuksia sen tarkemmin, vaan alkaa miettiä, voisiko tämmöinen oikeasti olla totta. Annelihan saisi lisää aikaa lavastuksilleen ja astalon yms piilottamisille, jos Jukka olisikin kaiken aikaa kuollut. Ja Annelin puhelun aikana kertoma ”tieto” että tunkeutuja ”aikoo surmata mun miehen” ja se että hän kutsuu tunkeutujaa heti ”tappajaksi” olisivat paljon järkevämpiä, mikäli Anneli oikeasti tietäisi Jukan jo olevan kuollut. Näin hän järkeilee, mutta kun kukaan palstalla ei edes vastaa hänen kyselyihinsä, hän on jo lopettamassa koko aiheen käsittelyn. Mutta sitten 11.6. hän saa yhden vastauksen aiheeseen, samalta tyypiltä, joka on jo kaksi päivää aikaisemmin vitsaillut tytöstä murhaajana. Tämä tyyppi kertoo, että olisi aika vaikeaa laittaa joku kasetti äänittämään ja soitella sitä sitten hätäpuhelun aikana ja tyttökin semmoisen kasetin soittamisen huomaisi. Ei semmoinen teoria oikeasti toimisi.
Ja näin Ari luopuu ennakkoäänityksen julkisesta miettimisestä, mutta hänen päähänsä se jää, ja lisäksi ajatus siitä, ettei suunnitelma toimisi ilman tytön mukana oloa. Mutta tämähän oli silloin vasta 9 vuotias tyttö. Eihän se oikein uskottavaa ole. Toisaalta… tytöstä on sijaisperheessä tullut ihan mahdoton, eikä tämä halua olla siellä. Annelillekin kirjoitti vankilaan, että haluaisi pian pois.
Muut lapset ovat niin pieniä, etteivät ole oikein tajunneet mitä tapahtui: poikaa on sentään 2009 poliisin toimesta kuultu, mutta hän oli makuuhuoneessaan koko surman ajan, eikä hänellä ole hajuakaan kuka se murhaaja oli, eikä hän muista mitä silloin tapahtui. Nyt on kuitenkin aikaa kulunut, ja äiti on yhä vankilassa ja lehdissä lukee, että se on murhaaja. Ja netissäkin lukee. Siellä poikakin viettää aikaa, kunnes sijaisvanhemmat alkavat kieltämään koko netinkäyttöä. Lapsille ei ole hyväksi roikkua jossain netissä tuntikausia, ettei untakaan enää yöllä saa.
22.6.2010 Auer tuomitaan elinkautiseen äänestyspäätöksellä. Amandalle tämä on järkytys ja hän ilmoittaa, ettei enää suostu asumaan sijaisperheessä. Hänet lähetetään 1.7. lastenkotiin. Sijaisperhe päättää yrittää ottaa ohjat käsiinsä: tyttö pois ja muut (tytön villitsemät) lapset kuriin ja nuhteeseen. Aleksanderin tietokoneen käyttö lopetetaan kokonaan ja Arikin lakkaa roikkumasta murha infossa. Tässä kävi nyt tällä tavalla ja jatkossa heillä on 3 lasta (ja ihan mukavat tulot heistä…).
Pienet lapset, jotka aina tulivat hyvin toimeen isonsiskonsa kanssa, ovat menettäneet viimeisen linkin ”vanhaan elämäänsä” kun tyttö lähtee pois. Sijaisvanhemmat pitävät tyttöä tuhmana ja pienet lapset huomaavat, että syyttämällä pois lähtenyttä kaikesta, he saavat itse synninpäästön mistä vain riehumisesta. Ari ja Minna alkavat oikeasti elätellä kuvitelmaa Amandasta Annelin apurina, jos ei nyt ihan murhaajana sentään. Pakkohan Amandan on valehdella, jos kerran paikalla ei ketään ollut. Arin ja Annelin muutenkin melko etäiset välit alkavat kylmenemään ja erityisesti vierailut lasten kanssa vankilassa Annelia katsomassa alkavat ärsyttämään Aria (ja/tai Minnaa). Heillä olisi ihan hyvä arki muuten, mutta jokainen vierailu on muistutus siitä, etteivät lapset olekaan heidän omiaan, ja aiheuttaa aina hankalia kyselyjä ja hämmennystä lapsissa. Ja eihän se muutenkaan mikään ilonaihe ole, että oma sisko on murhaaja, vaikka ei sitä suostu tunnustamaankaan.
Pienten lapsien käsitys Amandasta muuttuu koko ajan vain huonompaan suuntaan ja lopulta he suunnilleen pelkäävät tätä. Sijaisvanhemmat eivät tätä kierrettä yritä katkaista, vaan pitävät tyttöä esimerkkinä siitä, miten käy, jos käyttäytyy tuhmasti. Sitä lähetetään lastenkotiin ihan yksin, joten muitten lasten on syytä olla siivosti.
Puolustus on valittanut tuomiosta ja alkaa valmistautua hovioikeuteen. Häke-nauhaa ja sen litterointia tutkimalla tajutaan pian, ettei Auer voi syyttäjän väittämässä paikassa mitenkään olla takkahuoneessa, koska on juuri poliisinkin selvityksen mukaan juossut etuovesta ulos. Minfossa jo keväällä 2010 joidenkin tajuama asia annetaan tohtori Jukka Alihangalle selvitettäväksi, ja tämä tekee marraskuun lopussa selvityksen ja laskee, ettei Auer voi mitenkään olla surmaaja. Hän keskustelee asiasta Mannerin kanssa ja Manner kertoo asian Auerille. Puhelua kuunnellessaan Auerkin tajuaa, että juoksuaskeleet ja oven avausääni nauhalla antavat hänelle alibin: jos hän kerran on ulko-ovella 2:00, niin miten hän voisi olla takkahuoneen perällä Jukkaa tappamassa 2.03 ja sitten taas 2.08 puhelimen vieressä puhumassa? Syyttäjän väitteissä ei ole mitään järkeä.
Joulukuun alussa 2010 Ari vierailee yksinään vankilassa Annelin luona. Hän kertoo vaikeuksista lasten kanssa ja Amandan väitetystä kurittomuudesta. Anneli kertoo, että on nyt tajunnut selvityksestä, ettei voi olla murhaaja. ”Minunhan olisi pitänyt nauhoittaa koko tausta, että olisin ehtinyt!”. Ari saa deja vu- tunteen: taas tämä sama väite! Ennakkoäänitys, niin kuin siellä murhainfossakin sanottiin. Hän alkaa yhä enemmän vakuuttua Annelin syyllisyydestä, ja oikeastaan hän alkaa HALUTA vakuuttua siitä. Nykytilanne alkaa tuntua kestämättömältä. Eihän tämä nyt voi 15 vuotta tällaisena jatkua, että lapset ravaavat vankilassa Annelia katsomassa. Hän ei halua tulla tunnetuksi jonain murhaajan veljenä eikä olla tämmöisten asioiden kanssa missään tekemisissä. Maailmassa on niin paljon pahuutta; mistä hän sen voi tietää, millainen Anneli oikeasti on? Eikö se mieskin ollut joku ateisti ja lapsetkaan ei edes ruokarukousta osaa.
Tammikuussa 2011 lapset ohjataan psykologin puheille. Lapsia tahdotaan valmistaa siihen, ettei heidän äitinsä tule enää takaisin, vaan heillä on nyt uusi äiti ja isä. Myös Amandalle on varattu aikoja, mutta sessiot menevät hänen kohdallaan pilalle, koska hän ei suostu uskomaan Annelia syylliseksi eikä tahdo luopua ajatuksesta, että hän tulisi vielä kotiin. Sijaisvanhempien, muiden lasten ja Amandan välinen juopa syvenee entisestään, ja ristiriidat repivät erityisesti perheen poikaa, joka nyt vanhimpana lapsena vielä muistaa ”vanhat hyvät ajat” ennen isän kuolemaa, mutta saa kaikkialta viestejä, ettei mitään vanhaa hyvää aikaa ole koskaan ollutkaan. On vain vankilassa oleva murhaaja-Annu ja ”se Jukka”. Nuorimmat toistelevat papukaijana muiden juttuja ja eikä heillä ole muistikuvia viiden vuoden päähän. Yleinen kauhu ja ahdistus alkaa ottaa lapsia ja koko perhettä valtaansa. Jos Annu pääseekin vapaaksi, niin lasten täytyy muuttaa hänen ja Amandan luokse. Pois äidiltään ja isältään, kuten he Aria ja Minnaa jo kutsuvat.
Jo ennen kuin hovioikeuden käsittely alkaa toukokuun 3., ottaa Ari yhteyttä sosiaalivirkailijoihin ja kertoo, ettei luovuta lapsia Annelille, jos tämä vapautetaan, ellei tälle järjestetä kodinhoitokoulutusta. Lehdissä on ollut kuvia ja poliisit todistaneet, että kämpässä oli kamala siivo, jotain tyhjiä ketsuppipullojakin oli kaapit täynnä ja muuta hullua. Heidän kodissaan on antiikkiesineitä eikä siellä riehuta ja juosta ympäriinsä.
Ja 25.5. se tapahtuu: hovioikeus ilmoittaa heti päästävänsä Annelin vapaalle jalalle! Tuomio luettaisiin vasta 1.7., mutta päätös tarkoittaa sitä, että Anneli aiotaan vapauttaa. Ari tutkii uudelleen minfossa olevia kirjoituksiaan ennakkoäänityksistä ja merkitsee sivun suosikkikansioon, että löytäisi ne myöhemminkin. Minnan kanssa hän puhuu usein siitä, että ehkä Anneli tosiaan äänitti kaiken jo etukäteen. Siksi hän saattoi nauhalla juoksennella miten tahansa. Annelihan itsekin sanoi asiasta joulukuussa!
Monena yönä pääsevät lapsetkin koneelle. Eräällä kerralla poika löytää suosikeista linkin murhainfon keskusteluun. Näitä hän lukee ja kertoo siskolleen. Ahdistus ja mielikuvitus alkavat muuttaa omia muistikuvia. Näissä muistikuvissa Annelista ja Amandasta tulee murhaajia, ihan kuin netissä kerrotaan. Hän järkeilee, päättelee ja keksii tarinaa, joka alkaa kerta kerralta vaikuttamaan entistä todemmalta. Ehkä jossain vaiheessa hän printtaa keskusteluja talteen ja miettii, miten asiat olisivat menneet. Lapset pelkäävät, että joutuvat takaisin näiden murhaajien luokse.
Sijaisvanhemmat tietävät, että Anneli vapautetaan 1.7. Heillä ei ole mitään halua palauttaa lapsia silloin tai mennä Annelia tapaamaan. Ari on alkukesästä täyttänyt pitkäaikaisen unelmansa ja ostanut ison purjeveneen. Juuri ennen tuomionlukua perhe lähtee lasten kanssa monen viikon purjehdukselle. Täällä vanhempien lasten supinoita vain sivukorvalla kuulleen perheen pienimmän suusta pääsee että Annu ja Amanda murhasivat iskän, me tiedetään. Onko se totta, sijaisvanhemmat kysyvät. On se, vastaavat kaikki lapset. Sijaisvanhemmat ottavat videokameran ja alkavat kysellä lapsilta aina vain tarkempia kertomuksia surmayöstä. Kuinka tarkasti poika muistaakaan lukemansa kirjoitukset minfosta. Ja mankka, mankkahan siellä oli. Kaikki oli äänitetty ”c-kasetille”, kuten isi sanoi. Kaikki oli kuin olikin mennyt juuri niin kuin Ari oli kaiken aikaa epäillytkin. Ja tokihan lapset joskus vähän liiottelee eikä kaikkea muista, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin. Perhettä ei rikottaisi, lapset pysyvät heillä.
Kaikki tapahtuu salassa: elokuussa palataan ja Ari toimittaa tehdyt videot suoraan syyttäjälle. Samalla kertaa he käyvät vielä katsomassa Annelia, viimeisen kerran. Etpä tiedä miten tässä käy, ajattelee Ari. Eikä se ole minun vikani; lapset kertovat ja poliisi tutkii!
Murhajuttujen juovuttama lapsitrio, etenkin vanhin poika, vaipuvat yhä syvemmälle ahdistavaan ja kieroutuvaan ajatusmaailmaan ja kuvitelmiin. Poika löytää vanhempien kirjahyllystä Keijo Ahorinnan kirjan ”Saatananpalvonnan monet kasvot”, jonka Ari on hankkinut jo vuosia sitten Kansan Raamattuseuran uusilta nettisivuilta. Tätä kirjaa hän lukee salaa yrittäen tajuta sen tarinoita perversseistä saatananpalvojista jotka harrastavat seksiä lasten kanssa ja uhraavat eläimiä saatanalle ja varastelevat kaupoista. Hän pelottelee muitakin lapsia saatananpalvojilla ja raaputtaa kynällä heidän olkavarteensa samanlaisen väärinpäisen ristin kuin kirjan kannessa.
Poliisikuulusteluissa elokuun puolivälissä kaikkien lasten jutut Annelin ja Amandan pahuudesta paisuvat kerta kerralta. Lopulta, elokuussa olleessa viimeisessä kuulustelussa poika alkaa kertoa Ahorinnan kirjasta muistamiaan juttuja saatananpalvojista ja heidän rituaaleistaan. Nyt heitä ei enää koskaan palautettaisi niiden murhaajien luo. Ja psykologi kyselee lisää, antaa lisää vinkkejä ja lohduttaa. Kaikki ahdistus katoaa, kun kauheuksista puhuu, hän kertoo. Mitään ei saa padota sisälle, pois tietoisesta mielestä. Kaikkihan me tiedetään syy sille ahdistukselle, eikö vaan?
Lataa ilmainen 340-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta alla olevasta linkistä! Paras ja alkuperäinen! Salasana on "ulvila". www.shorturl.at/agoNS
10.12.2009: Iltalehti julkaisee jutun, jossa kerrotaan Anneli Auerin pääsevän vapaalle jalalle ennen oikeudenkäyntiä. (pitikö tämä paikkansa? Oliko joulun kotona?)
5.1.2010: kuulustelut vankilassa alkavat taas, Auer siis uudestaan vankilassa
Tammikuun puoliväli 2010 : Auer tapaa ensimmäistä kertaa lapsensa vankilassa
1.2.2010 Manner lähettää pyynnön, että Auer saisi odottaa oikeudenkäyntiä vapaalla jalalla. oikeus ei vapauta Aueria odottamaan.
15.3.2010 Murhasyyte tulee vireille oikeuteen
17.3.2010: Auer kirjoittaa lapsilleen vankilasta ns. tatuointikirjeet
25.3.2010: Oikeuden istunnot alkavat
14.4.2010 : Auer itse ensimmäistä kertaa oikeuden istunnossa
”Huhtikuun 2010 puoliväli” : Auerin lapset siirretään Auerin veljen ja hänen vaimonsa hoidettavaksi sijaisperheeseen. Amandan ja sijaisperheen välit huononevat muutaman viikon sisällä.
20.4. 2010: Auer esiintyy taas oikeudessa. Juttua käsitellään lehdissä päivittäin, Aueria pidetään varmana syyllisenä. Esim 16.4. Iltalehden kannessa iso Auerin kasvokuva ja vieressä teksti: ”Tein sen!”
Toukokuun 2010 alku: Amanda kirjoittaa Annelille kirjeen, jossa toivoo pääsevänsä pian kotiin.
6.5.2010: Puolustuksen ja syyttäjän loppulausunnot
Kesäkuun 2010 alku : nimimerkki hanneli rekisteröityy minfoon (kuten myös nimimerkki kuolemannaakka…)
9.6.2010: nimimerkki kalmusto vitsailee Minfossa että Auer on voinut äänittää Lahden murhakamppailun jo aiemmin.
9.6.2010: nimimerkki kuolemannaakka vitsailee Minfossa että surmaaja olikin varmaan tyttö, koska Auerin ja tytön käyttäytyminen vaikutti niin omituiselta ”kautta linjan”
9.-11.6.2010: nimimerkki hanneli pohtii useassa viestissä ideaa ennakkoäänityksestä, mutta hänelle ei kukaan vastaa mitään, paitsi lopuksi 11.6. nimimerkki kuolemannaakka, jonka mielestä idea on vähän turhan vaikea tosielämään. Hän puhuu äänien tallentamisesta kasetille, vaikka hanneli on puhunut tietokoneesta. Kuolemannaakka mainitsee teorian heikkoutena myös sen, että tyttö olisi ihmetellyt, ”mikä kasetti tuossa pyörii”.
22.6.2010 välioikeuden tuomio: Auer on syyllinen. Elinkautinen äänin 2-1.
Kesäkuun 2010 loppu: Auer antaa ensimmäisen haastattelun lehteen, Iltalehti julkaisee (haastattelu ehkä tehty jo ennen oikeudenkäyntiä, koska puhutaan pääasiassa poliisin perheeseen soluttamasta Seposta?)
1.7.2010: Amanda muuttaa/lähetetään lastenkotiin. Välit sijaisperheeseen ovat kärjistyneet. Pienemmät lapset alkavat Amandan lähdettyä syyttää häntä kaikenlaisista pahoista teoista ja aina itse jostain kielletystä kiinni jäädessään kertovat, että Amanda on heille sen opettanut. Sijaisvanhemmat uskovat selitykset.
2.7.2010: nimimerkki hanneli lopettaa kommentoinnin murhainfossa (enää vain 7 viestiä parin vuoden aikana ja lopullinen lopetus 2012).
17.11.2010: Auer saa kuunnella vankilassa häke-nauhaa ja ymmärtää Mannerin jo hieman aikaisemmin kertoman asian, ettei yksinkertaisesti ehdi surmaamaan Jukkaa puhelun aikana. ”Muutamassa sekunnissa en ehtisi juoksemaan 12 metriä takkahuoneesta puhelimeen, eikä siinä välissä edes kuulunut juoksuaskelia. En olisi mitenkään ehtinyt tappaa Jukkaa.”
21.11.2010: Muut lapset eivät enää halua tavata Amandaa lainkaan. Tämä soittaa Annelille ja itkee.
Joulukuu 2010: Sijaisperheessä lapset laativat listaa ”Amandan pahoista teoista”. Lista toimitetaan myöhemmin syyttäjälle. Vanhimmat pahat teot olivat tapahtuneet 2000-luvun alussa, jolloin nuorimmat eivät olleet vielä syntyneetkään.
6.12.2010: Jukka Alihanka on tehnyt puolustukselle lausunnon häkenauhan tapahtumista. Johtopäätös: ”Anneli Auer ei voi olla syyllinen”. Hän on laskenut ja osoittaa, ettei Auerin aika riitä surmaamiseen.
Joulukuu 2010: Ari Auer tapaa Annelin vankilassa ja kertoo muiden lasten kertoneen, että Amanda on kynttilöillä yrittänyt sytyttää talon ja naarmuttanut tahallaan parkettia öisin. Hän kertoo myös, että pojalla on outoja ahdistuskohtauksia. Kertooko Anneli tässä tapaamisessa Arille, että ei voi olla syyllinen, koska ei ehdi? Syksyllä 2011 hän lehtihaastattelussa kertoo, että oli ”lähipiirilleen” kertonut että ”minunhan olisi pitänyt äänittää koko tausta, että olisin ehtinyt”. Hyvin todennäköisesti Ari sai tämän vierailun aikana kuulla jo aikaisemmin kesällä minfossa pohtimansa äänitysidean ja alkoi jälleen miettiä, olisiko Anneli tosiaan tehnyt niin.
16.1.2011: Ari haluaa lyhentää perhetapaamisia, koska kokee, että ne saavat lapset levottomiksi.
Alkuvuosi 2011: Lapset saavat terapiaa, jossa heitä valmistellaan elämää ilman äitiään, joka on saanut elinkautisen isän murhasta. Amanda ei suostu uskomaan psykologin väitteitä, mutta muut lapset uskovat.
Maaliskuu 2011: Aleksander saa vierailun aikana paniikkikohtauksen ja tunnelma on muutenkin kylmä ja vaivautunut. Sijaisvanhemmat lienevät vakuuttuneita Annelin syyllisyydestä eivätkä haluaisi enää antaa lasten häntä tavata. Lapset ovat alkaneet pelätä Annelia ja Amandaa ja vieraantuneet näistä. he kutsuvat jo sijaisvanhempiaan äidiksi ja isäksi.
Huhtikuu 2011: Viimeinen perhevierailu, ilman Amandaa. Tunnelma on vaisu. Ari ottaa yhteyttä
sosiaalityöntekijöihin, ja vaatii että Annelille järjestetään ”kodinhoitokoulutusta”, mikäli syyte kaatuu hovioikeudessa. Muuten hän ei antaisi lapsia takaisin. Hän on lukenut lehdestä, että Annelin luona oli sotkuista (ja ehkä lapsetkin alkaneet kertoa huonoja asioita Annelista?)
3.5.2011: hovioikeuskäsittely alkaa
25.5.2011: loppulausunnot. Oikeus ilmoittaa päästävänsä Auerin heti vapaalle jalalle odottamaan tuomiota, joka kerrotaan annettavan 1.7. Auer on ollut vangittuna käytännössä ilman taukoja 2v 8kk.
Kesäkuu 2011: Auer tapaa lapsensa pikaisesti muutamia kertoja, sijaisvanhempien tuodessa heidät Turkuun Auerin kotiin. Tunnelma on huono.
1.7.2011: Hovioikeus vapauttaa Auerin syytteistä. Sijaisperhe on juuri lähtenyt pienten lasten kanssa pitkälle purjehdusmatkalle, eikä Auer tapaa heitä. Laivalla lapset alkavat kertoa, että Anneli ja Amanda murhasivat Jukan. Kertomuksia videoidaan ja niissä käytetään muistilappuja apuna, että lapset muistaisivat kaiken. Juttujen perusidea on se, että Anneli äänitti surman etukäteen ja soitti nauhaa puhelun aikana taustalla. Amanda oli murhassa mukana ja iski ensimmäisen iskun Jukkaan. Motiivina oli saatananpalvonta.
1.8.2011: Ari Auer toimittaa videot suoraan syyttäjälle, ja lisäksi ilmeisesti Auerin 2010 kirjoittamat ”tatuointikirjeet”, joita hän pitää todisteena saatananpalvonnasta (ja ehkä myös jotain Amandan piirustuksia?). Samana päivänä lapset vielä käyvät Annelin luona lyhyesti viimeisen kerran. He kertovat, etteivät halua enää olla tekemisissä vanhojen kavereidensa kanssa. Aleksander on myös lakannut käyttämästä tietokonetta ja puhelinta. Lapset hädin tuskin suostuvat halaamaan Annelia.
15.-24.8. 2011: Lapsia kuulustellaan moneen kertaan murhayön tapahtumista.
Elokuun loppu 2011: Sijaisperhe lomailee lasten kanssa. Lapset alkavat yhtäkkiä kertoa tarinoita seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Syyskuun 2011 alku: Iltalehdessä on Annelin haastattelu, jossa tämä kertoo, että hänen olisi täytynyt nauhoittaa koko hätäpuhelun tausta etukäteen, että olisi ehtinyt Jukan murhaamaan.
6.9.2011: Aleksanderia kuullaan hyväksikäyttöjutuista. Ilmeisesti tässä hän nimeää Jens Kukan hyväksikäyttäjäksi Annelin ja Amandan ohella
8.9.2011: Kukka pidätetään.
8.9.2011: Aleksanderia kuullaan uudestaan.
12.9.2011: Anneli pidätetään taas.
16.9.2011: Kukka ja Auer vangitaan.
22.11.2011: Amandaa kuulustellaan ”rikollisen teon johdosta” ja hänestä otetaan hajunäyte, jota verrataan murhaveitseen. Murhan aikaan 9v tyttö on virallisessa etp:ssä merkitty rikoksesta epäillyksi.
30.11.2011: Nuorimpia tyttöjä kuullaan (ilmeisesti ensimmäistä kertaa) lsh-väitteistä. Heiltä tulee villejä tarinoita myös. Psykologien mukaan tarinat ovat luotettavia. Ainoastaan kertomuksia murhayöstä eivät psykologit olleet valmiita pitämään kaikin osin totena. Nämä kun eivät sopineet tutkimuksen tuloksiin.
Lataa ilmainen 340-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta alla olevasta linkistä! Paras ja alkuperäinen! Salasana on "ulvila". www.shorturl.at/agoNS
Tulin ehkä osittain väärinymmärretyksi, olen hyvin vahasti taipuvainen uskomaan että tämä tuomio on väärä. Lähinnä ihmettelin tuota syyttäjän julkisuuteen kommentointia ettei millekkään olisi mitään selitystä todistusten muuttumisesta, ja että uskoakseni jotain vähän parempaa kuin tossa syyttäjän lyhyessä lainauksessa olisi hyvä löytyä perusteluissa ja toivonmukaan näin on.
Jos leikitään että tuo syyttään lyhyt lainaus on se perustelu millä purkua haetaan, eikä mitään muuta merkittävää ole, niin pitäisin muutoksia tuomioon aika epätodennäköisinä, niille kun yleisesti vaaditaan aika kovat perusteet (ymmärrettävästi) ja aika vaikea uskoa etteikö sieltä muuta olis kommentoitu kuin et ei tiedetä miks niin sanottiin.
Ei ole mitään tarkotusta ottaa kantaa kenenkään syyllisyteen tai motiiveihin, vaan ihan pelkästään tähän tuomionpurkuprosessiin (jotka ovat hyvin harvinasia), johon mielestäni nyt olisi hyvä mahdollisuus, mutta kysymykseen todistusten päinvastasuudesta sillon ja nyt jotain pitäis osata sanoa (enkä tosiaan usko etteikö näin olisi).
edit: Luin pariin kertaan Naakan tapahtumakuvauksen ja aikajanan, enkä siitä paljon osaa olla erimieltä, että jotenkin noin siinä hyvin mahdollisesti on käynyt (jotain detaljeja toki voinut mennä toisinkin, mutta pääpiirteittään ei ollenkaan huono hahmotelma). Lasten olisi tuomion purun takia tosiaan vaan hyvä vähän selitellä noita aikaisempia lausuntoja ja sitten vaikka juuri ihan suoraan sanoa että netistä sai käsityksen mitä siinä elämäntilanteessa tuntui olevan helpoin pitää totuutena kun siitä niin paljon kirjoituksia luki ja varmasti lapsesta tuntuivat hyvin uskottavilta.
Olen käsittänyt että lapset olisivat syyttäneet nyt sijaisvanhempiaan, että nämä ujuttivat nämä tarinat heidän päihinsä. Jos teoriani on oikea, niin nuo perusjutut äänityksistä ja saatananpalvonnasta voisivat loppujen lopuksi ollakin peräisin sijaisvanhempien pohdinnoista, mutta sitä en tiedä, kuinka suoraan he lapsia manipuloivat. Olen ajatellut/toivonut, että he vain uskoivat lasten jutut tai ainakin halusivat uskoa, mutta en ole ajatellut, että heillä olisi ollut selvä juoni syöttää jutut lapsille. Voi olla, että joskus muutakin paljastuu.
Ari Auerhan puhui jo 2007 kuulemisessaan käsittämättömän paljon saatananpalvontaan ja uskontoon liittyviä asioita ihan lyhyessä yhden sivun litteroinnissa, vaikka se ei tuolloin ollut mikään teema. Jutut ovat suoraan sanoen aika outoja poliisille kerrottavaksi. Hän ihan oikeasti uskoi tämmöisiin asioihin ja on siirtänyt uskomukset lapsiinkin. Mielestäni lapset saivat tietonsa murhasta täältä murhainfosta ja "tietonsa" saatananpalvonnasta Keijo Ahorinnan kirjasta lisättynä nettipornolla. Ihmeenä pidän, mikäli tuo kirja ei sijaisvanhempien hyllyssä ole tuolloin ollut, niin tarkkaan sen juttuja käydään läpi. Toinen mahdollisuus on että sitä on luettu kirjastossa. Samoin lasten jutut voi kaikki löytää murhainfon postauksista 9.-11.6.2010 jolloin epäilen Ari Auerin täällä kirjoitelleen. Jotenkin nuo kirjoitukset ja noiden päivien aikana tehdyt postaukset ovat päätyneet yksityiskohtaisesti lasten kertomuksiin. Ja huom: vain kyseisten päivien jutut.
Olettaisi toki, että ainakin poika tämän joskus kertoisi, täytyyhän hänen asia muistaa. Toivottavasti joskus jotain selviää.
Mutta siis kootusti: syy lasten kertomuksille on se, että he vieraantuivat äidistään ja isosiskostaan täysin sen yli 2 ja puolen vuoden aikana kun Anneli oli vankilassa ja kaikki aikuiset kertoivat heille, että heidän äitinsä oli murhaaja ja Amandakin jotenkin paha. Kertomalla tarinoita heidän ei tarvinnut palata takaisin uudesta perheestään jonkun murhaajaksi väitetyn luokse, vaan he saivat huomiota ja lohdutusta sitä enemmän, mitä hurjempia juttuja kertoivat. Homma lähti käsistä, ja tällaisia tapauksia tunnetaan maailmalta paljon. Pieni valhe paisuu lopulta aivan mielettömiksi kuvioiksi, kun aikuiset haluavat uskoa kaiken eivätkä missään nimessä halua tutkia, ovatko jutut tosia vai eivät. He eivät halua tutkia, koska lasten juttujen uskominen hyödyttää heitä itseään.
En usko esim syyttäjä Valkaman uskoneen lasten juttuja lainkaan, mutta hän käytti niitä kyynisesti hyväksi, että Auerin tutkimusta voitaisiin vielä jatkaa ja saada murhajuttu uudestaan oikeuteen. Lopulta hänelle ei ollut mitään väliä, mistä rikoksesta Anneli tuomittiin. Pääasia että tuomittiin. Kun tarpeeksi iso koneisto on lähtenyt liikkeelle, sitä ei voi enää pysäyttää. Jos joku huomaa, että nyt on tässä kyllä väärä tuomio, hän ei enää uskalla sanoa sitä, koska liian usean kaverin maine ja elanto on vaarassa. Puhumattakaan koko poliisi- ja oikeuslaitoksen uskottavuudesta. Siksi mennään päätyyn asti, eikä enää ole yhtään mitään väliä, mitä oikeasti on tapahtunut. Virheen myöntäminen asettaa kyseenalaiseksi koko järjestelmän, ja järjestelmähän on virheetön. Siinä ei yks aueri paina yhtään mitään.
Lataa ilmainen 340-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta alla olevasta linkistä! Paras ja alkuperäinen! Salasana on "ulvila". www.shorturl.at/agoNS
Vasallikunnantyperys Ari-Pekka majuri Koivisto toimii juuri noin. Auerin oikeusmurhaskandaalin jatkaminen ja SALAAMINEN on hänelle 3. tärkein juttu.
Syytön Auer oli laittomasti vangittuna 1v 8kk täysin ilman (laillista) perustetta. Syylliset rikoksiin ekassa vapaudenriistossa harhaanjohtajat Puli Kusiraana ja pallilleen pyrkyröinyt Erik Salonsaari, vapaamuurari-syyttäjät Jarmo Valekana kätyrinään pikkuKulli Kalmala sekä juomarit vangitsija Martti Juntikka, Kari Lauren, Riikka Sandholm. Lisäksi liuta valapattoja todistajia.
Konkurssityötön Ari Auer osti isomman moottoriveneen.
Mikko Niskasaaren julkituodussa aineistossa kuvataan m.m. ,että Jens Kukka olisi toistuvasti raiskannut vanhinta tyttöä, vaatien muun perheen tapahtuman katselijjoiksi. Olisiko tälläisestä esimerkkejä esim. ulkomailta. Ovatko lapset tavanneet Jensiä vankeuden jälkeen. Jos syytökset ja tuomiot oikeita niin luulisi lasten reagoineen elekielellään havaittavasti Jensin nähdessään. Eiväthän mitään robotteja ole.
Voisiko vanhemman tytön johdonmukainen syytösten kiistäminen ,olla sukua sille, että historiasta tiedetään Stalinismin vankiloissa kituneiden
vapauduttuaan jatkaneen kiivaina aatteensa sotureina. Mutta miksi nuoremmat kuten vanhin poika kiistäisi järkyttävät muistot jos oli ne kokenut.
Yllä kirjoitettu hypoteettistä pohdintaa. Vahvasti uskon tuomioiden virheellisyyteen. Mutta on varauduttava siihen ,ettei purkuprosessia aloiteta.
Kai sitä mikä vaan voisi olla mahdollista, mutta jos kerran olet nähnyt ulkopuolisen murhaajan etkä ole mitään pahoinpitelyjä ja hyväksikäyttöjä kokenut, niin pakkohan ne on kiistää. Tyttö on koko porukasta ainoa, joka ei ole missään vaiheessa muuttanut puheitaan, sitä vähää, minkä jutusta tietää. Minkä sille voi, kun ei uskota, vaikka mitään syytä ei ole olla uskomatta.
Ja ei hän enää mikään tyttö ole, vaan täysi-ikäinen nainen. Mahtaako yksikään lapsista olla nähnyt Kukkaa enää väitteiden jälkeen. Melkeinpä sanoisin, että heistä kukaan ei edes Kukkaa enää tunnistaisi, sen verran pieniä tuolloin olivat.
Pikkulapsethan kertoi, että myös naapurin lapset oli raiskattu ja Kukan pojatkin oli välillä katselemassa... jostain syystä tämmöiset puheet hypättiin vain yli.
Lataa ilmainen 340-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta alla olevasta linkistä! Paras ja alkuperäinen! Salasana on "ulvila". www.shorturl.at/agoNS
MEG kirjoitti: Pe Heinä 26, 2024 12:20 pm
Mikko Niskasaaren julkituodussa aineistossa kuvataan m.m. ,että Jens Kukka olisi toistuvasti raiskannut vanhinta tyttöä, vaatien muun perheen tapahtuman katselijjoiksi. Olisiko tälläisestä esimerkkejä esim. ulkomailta. Ovatko lapset tavanneet Jensiä vankeuden jälkeen. Jos syytökset ja tuomiot oikeita niin luulisi lasten reagoineen elekielellään havaittavasti Jensin nähdessään. Eiväthän mitään robotteja ole.
Mitään raiskauksia ei ole koskaan tapahtunut, joten sen puoleen ei pitäisi olla olemassa lainvoimaisia serituomioitakaan. Luulen, että meidän on vaan maltettava mielemme ja odotettava asioiden etenemistä. Uskoisin, että asianosaisten on halutessaan helpompi kertoa näistä serituomioihin johtaneista yksityiskohdista, kun aineisto on ensin saatu julkiseksi.
Olen itse jonkin verran pohdiskellut sitä, missä vaiheessa äidin vangitsemisen jälkeen lasten elämässä olleet aikuiset jättivät kuuntelematta näiden kolmen nuorimman lapsen hätää äidistä, isosiskosta ja isovanhemmista erottamisesta. Kontaktit taisivat olla aika olemattomat myös isän sukulaisten kanssa, kun lapset joutuivat sijaisvanhempien huomaan. Olisiko lasten edunvalvojien pitänyt jossain vaiheessa ymmärtää, että höpöhöpötarinat olivat lasten hätähuuto sille, ettei heitä tosiasiallisesti tuettu oikealla tavalla, vaan vieraannutettiin heidän elämänsä tukipilarista, eli äidistä? Luulisi, että isän murhassa olisi ollut riittävästi murhetta heidän kannettavakseen.
MEG kirjoitti: Pe Heinä 26, 2024 12:20 pm
Voisiko vanhemman tytön johdonmukainen syytösten kiistäminen ,olla sukua sille, että historiasta tiedetään Stalinismin vankiloissa kituneiden
vapauduttuaan jatkaneen kiivaina aatteensa sotureina. Mutta miksi nuoremmat kuten vanhin poika kiistäisi järkyttävät muistot jos oli ne kokenut.
Jos tarkkoja ollaan, niin vanhin tytär on pysynyt siinä kertomuksessaan, minkä hän on silminnäkijänä poliisille alun perin kertonut. Sen lisäksi hän on alusta saakka todennut, että hänen äitinsä tai äidin entinen miesystävä ei ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa.
MEG kirjoitti: Pe Heinä 26, 2024 12:20 pm
Yllä kirjoitettu hypoteettistä pohdintaa. Vahvasti uskon tuomioiden virheellisyyteen. Mutta on varauduttava siihen ,ettei purkuprosessia aloiteta.
Purkuprosessi on koko ajan käynnissä. Se on itse asiassa aloitettu jo viime vuoden helmikuussa. Nyt odotellaan korkeimman oikeuden ratkaisua purkuhakemuksiin. Ajan kuluminen käsittääkseni tarkoittaa sitä, että laajaan aineistoon perehdytään asian vakavuuden edellyttämällä tarkkuudella.
"If she confesses the game ends, there's no need to continue this. But if she doesn't confess and is innocent - the game continues."
Kiitos pitkästä selostuksesta Naakka. Olisipa mullakin ollut vanhempi, joka olisi kieltänyt netin käytön
Aina näissä jutuissa, mitä lukee, niin kristillinen maailmankuva jotenkin hyppää esiin. Ari Auer, Kuusiranta, Kyllikki Saaren pappi. Haluanko vain rakentaa jo valmiiksi anti-kristillistä maailmankuvaani näiden varaan vai onko näillä tyypeillä usein vaan jotenkin sairas mieli itsessään.
”20.4. 2010: Auer esiintyy taas oikeudessa. Juttua käsitellään lehdissä päivittäin, Aueria pidetään varmana syyllisenä. Esim 16.4. Iltalehden kannessa iso Auerin kasvokuva ja vieressä teksti: ”Tein sen!”
Miksiköhän muuten IL oli niin vahvasti rummuttamassa syyllisyyttä? Niillä on yleensä rikosasioissa aika maltillinen lähestymistapa. Esim. Bodom-tapauksessa eivät lähteneet samaan rummutuksen kuin HS ja varsinkin TS.
snufkin kirjoitti: Su Elo 25, 2024 1:03 amJesseHamesin anti keskusteluun on toistella samoja fraaseja tai linkkailla samoja linkkejä. Kyky kriittiseen omaan ajatteluun näyttää puuttuvan täysin
”20.4. 2010: Auer esiintyy taas oikeudessa. Juttua käsitellään lehdissä päivittäin, Aueria pidetään varmana syyllisenä. Esim 16.4. Iltalehden kannessa iso Auerin kasvokuva ja vieressä teksti: ”Tein sen!”
Miksiköhän muuten IL oli niin vahvasti rummuttamassa syyllisyyttä? Niillä on yleensä rikosasioissa aika maltillinen lähestymistapa. Esim. Bodom-tapauksessa eivät lähteneet samaan rummutuksen kuin HS ja varsinkin TS.
Onko Iltalehti mahdollisesti jotenkin kytköksissä Satakunnan Kansaan enemmän kuin muut lehdet?
"If she confesses the game ends, there's no need to continue this. But if she doesn't confess and is innocent - the game continues."
