Mike Manner kirjoitti:supernova kirjoitti:Jos Saari ei hallinnut asetta (rynnäkkökivääri on hyvin yksinkertainen ase) niin miksi hänet on päästetty taisteluharjoitukseen jossa ammutaan kovilla?
Mietin ihan samaa ja en pidä uskottavana hänen palvelus toverinsa antamaa haastattelua... Lisäksi jutussa haisee "tornari", eli "torni huhu" millä tarkoitetaan juuri näitä intin aikaisia "sotatarinoita".
Jep. Edelleen samaa mieltä
Miten on mahdollista että vain vähän jälkeen valan Saaren yksikössä on pantu toimeen taisteluammunta kovilla?
J(oukkue)-Kaudella alkaa tuon tyyppiset tst (taistelu)-ammunnat ja tuon haastattelussa kuvatun ammunnan tarkempi nimitys on "kissanpolku-ammunta" jossa tst-pari etenee kumpikin omaa puoltaan polkua/uraa saman suuntaisesti ja tuhoaa vihollisen (eteen kaukoohjauksella nousevia tauluja).
Silloin puhutaan noin parin kuukauden jälkeisestä ajasta palvelukseen astumisesta.
Vala on P(erus)-kauden lopulla, eli n. 1kk. palveluksenastumisen jälkeen. Hyvin pian tämän jälkeen alkaa seuraava koulutus osio, eli J-kausi.
No entistä epäuskottavammaksi tekee.
Tässä paukkupatruunatilanteessa tuo lause ettei muistanut tähdätä on otettava sinällään ihan hyvänä huumorina tilanteessa missä ei ole ollut minkäänlaista vaaraa.
"Vaarallisin ase on se lataamaton ase."
En tiedä miten kukakin on oppinut, mutta meillä ainakin opetettiin käsittelemään asetta
aina niin kuin se olisi ladattu ja varmistamaton.
...Tuollaiset mahdolliset vitsit on kaikkea muuta, kuin hyvää huumoria. Jos olisin itse ollut tuo edellä mennyt taistelija, niin henkirikos olisi ollut ihan liikuttavan lähellä ja se en olisi ollut minä joka siinä olisi menettänyt henkensä.
Jep. Vaarallisin ase on lataamaton ase ja itse olen saanut jo alle kymmenvuotiaana tuon opin että asetta käsitellään aina kun se olisi ladattu ja varmistamaton. Jos silti oli paukkupanoksista kyse, en osaa ottaa tuta todellisena vaaratekijänä. Sen sijaan on käsittämätöntä että jos moisesta paukkupatruunatilanteesta olisit ottanut herneen niin syvälle nenään että toteat että henkirikos olisi ollut mahdollinen ja niin että sen olisit tehnyt sinä. Toivon että poliisi lukee tätä palstaa ja huomioi kirjoituksesi ja hoitaa sinulta kaikki kantoluvat pois. Tuo oli nimittäin sen sortin uhoa jota ei voi sallia ihmiselle jolla on kantolupa ampuma-aseeseen satikka aseisiin.
Sillä miten voi tähdätä aseella joka ei ammu eteenpäin mutta roiskii puunsiruja suoraan eteenpäin?
Koita ampua rynnäkkökiväärillä pienikään sarja, tai hiukankaan hämärässä niin, että olisit lopputuloksesta täysin varma. Sysärin silppuamat räkäpäät on pieni huoli verraten aseen suunliekkiin. Rynnäkkökivääri on työkalu, suomalainen vempele erityisen hyvä sellainen.
Kuule se sysäri sinkoaa ne puunpalat sivulle ja niin tekee suuliekillekin. Jos taisteluparin toinen etenijä on edelle, käsittänet oitis ettei puunpalat eikä suuliekki häneen osu. Ja rynnäkkökivääri on ihan hyvä vempele mutta jos vielä alat kehumaan sen tähtäimiä, jotka on aseessa käytännössä tärkeimmät niin ainakin RK62 mallissa tähtäimet ovat totaalisen perseestä. Jos olet joskus ampunut sakolaisen avotähtäimillä niin tasan varmaan tiedät asian.
Taisteluharjoituksissa edetään taistelupareittain. Ainakin silloin kun itse olin intissä, pointti oli nimenomaan se että "minä menen suojaa sinä". Tässä tapauksessa nimen omaan takana tuleva taisteluparin osapuoli on se joka ammunnallaan pitää vastustajan hiljaisena jotta etenevä pääsee seuraavan suojan taakse. Sitten onkin vuorossa se että etummainen tulella suojaa takaatulevaa omalle tasolleen tai ehkä hieman eteenkin.
Mikä ei siis tarkoita sitä, että tst-pari hortoilisi tukimiehensä ampumasektorilla odottaen luotia takaraivoonsa.
Telaketju-tekniikalla (mistä tässä siis on kyse) edetessä tst-pari ei etene jonossa, vaan muutamien metrien etäisyydellä toisistaan sivusuunnassa mitattuna ja maastoa hyväksi käyttäen, eli ts. etäisyys heiluu muutamasta metristä muutamaan kymmeneen metriin.
Niin... eikös tuo sivuttaisliike ole kaikessa sotatoimessa olennaista. Siis että miehet ovat levittyneet? Lisäksi sotatilanteessa ammutaan kun on vihollinen tähtäimessä.
Jos armeija on ottanut käyttöön ohjesäännön joka kieltää takimmaista taisteluparissa olevaa ampumasta, niin sitten ollan hukattu koko miehistösodankäynnin peruste.
Haluaisitko sinä olla
vastuussa siitä mitä tapahtuu, kun varusmiehelle annetaan ladattu ase ja lupa käyttää sitä + toimia niin kuin sodan aikana toimitaan?
Varusmiespalveluksen tarkoitus on antaa miehille tarvittava koulutus ja minimoida kaikki vahingot. Sodan aikana se ei ole enää niin justiinsa, koska kuoleman mahdollisuus on muutenkin jo niin suuri. Lisäksi huomautan/lisään, että sodassa menee ihan tasaisesti väkeä omasta tulesta, eli niitä valitettavia vahinkoja sattuu tasaisin välein ja ne on sodan aikana liki arkipäivää kun taisteluja käydään... Ikävää, mutta totta.
En haluaisi olla vastuussa koska ei ole siihen koulutusta mutta enpä myöskään haluaisi olla a) koulutustilanteessa sinun käskysi alla b) sotatilanteessa sinun käskysi alla. Enkä moista toivo muillekaan.
On mahdollista että moinen käsky rauhanaikana annetaan kovapanosharjoituksiin, mutta miten ihmeessä noin kokemattomille annetaan tilaisuus kovapanosharjoitteluun taisteluharjoituksessa.
Tst-ammunta ja tst-harjoitus on kaksi eri asiaa. Intin käyneiden pitäisi se jo tietää ja ymmärtää.