Nuori haki "lykkäystä" armeijaan

[mammutti]

Niin kuin joku muukin on jo sanonut, niin toivottavasti poika on ohjattu avun piiriin. Parhaassa tapauksessa armeijaan meno on vain ahdistanut ja jännittänyt, joka on ollut liikaa ehkä ahdistuneisuuteen taipuvalle tyypille. Pahimmassa tapauksessa voi olla vakaviakin mt-ongelmia. Niin tai näin, osaavan ammattilaisen näkemys ja apu olisi paikallaan.

[Tay77]

Esim. kouluampujista aina kysytään; eikö perheellä ja kavereilla ollut mitään havaintoa muutoksesta nuoren käytökseen? Eivätkö edes vanhemmat havainneet mitään muutosta; eivät

Nyt kun minä havahdun siihen, että jotain voi olla muutamassa vuodessa muuttunut, minulle "nauretaan".

Et sä kyllä ole mihinkään havahtunut aiempien viestiesi perusteella. Olet kertonut että mitään merkkejä ei ole ollut mistään mt-asioista ja nyt vaan löi läskiksi yhtäkkiä, lusmuksi feikkaajaksi epäilit.
Edelleen ehdotan että koitat ohjata pojan ammattiavun piiriin, sinusta ei hänen tilansa arvioijaksi ole.

Ensinnäkin aikuista ihmistä ei voi huoltaja tai vanhempi pakottaa hakemaan apua. Toisekseen nuori on itse kertonut hakeneensa jo ammattiapua, minkä johdosta saanut "lausuntoja", joiden perusteella siis ei tarvitse mennä armeijaan tänä vuonna. Eli saanut lykkäystä.
Kukaan vanhemmista tai huoltajista ei ole koskaan ollut tietoinen lapsen/nuoren ongelmista. Sellaista ei ole ilmennyt kotona, eikä missään vaiheessa kun henkilö oli alaikäinen eli huoltajiensa vastuulla. Koululääkärit, kuraattorit jne jne.

Siksi minä epäilen valehteluksi/laiskotteluksi. Luulisi jonkun havainneen jotain lähes 18 vuoden aikana. Ja varsinkin kun nuori oli vielä hetki sitten käynyt kutsunnoissa ja menossa armeijaan. Ja korostan, että meillä ei koskaan ole painostettu ketään armeijaan!

Minä vaan en ymmärrä, miksi nuori tekee näin rajun ratkaisun. Armeijasta voi olla pois/sitä voi lykätä ihan kesymmästäkin syystä! Itsensä tai muiden uhkailu aseella ja kuoleman mahdollisuus on jo niin radikaali lausunto, että mielestäni siihen pitää puuttua.

[Tay77]

Miten sinä edes kykenet rinnastamaan nämä kaksi asiaa? Sinua kritisoidaan, koska et ota pojan sanomisia vakavasti muuten kuin että se tuntuu ottavan sinulla koville, että poika ei ainakaan vielä menekään armeijaan. Kouluampumistapauksessa tällaisen käytöksen vastine olisi, että kouluammuskelija olisi kotona kertonut, että päässä vippaa ja häntä pelottaa, että hän ammuskelee koulussa, ja sitten huoltaja tms. tulisi minfolle selittämään, että en minä vaan ennen ole mitään huomannut ja varmasti vain feikkaa, ettei tarvitsisi mennä kouluun.

Yrittäkää nyt vaan ohjata sitä poikaa ammattiavun pariin. Jos täysi-ikäinen ihminen ei itse sitä halua hakea niin sillehän ei mitään voi, mutta onpahan yritetty.

...

Rinnastan nämä asiat sillä, että nuori "uhkailee" itsemurhalla, voi ampua jonkun tai pimahtaa muuten vaan, jos saa aseen käteensä. jne jne. Tällaisia lausuntoja esitti siis, että sai lykkäystä armeijassa.

Jos otan nämä lausunnot vakavasti, eikö nuori ole vaaraksi jo täällä kotonakin? Itselleen tai sisarelleen esimerkiksi. On epästabiili mieleltään ja voi ahdistuksen sattuessa tehdä suutuspäissään jotain pahaa muille perheenjäsenille? ?

Ja tosiaan nuori on 18 vuotta ollut terve lapsi/nuori; ei ole vanhemmat saaneet minkäänlaisia viestejä esim. koulusta, koululääkäriltä, kuraattorilta, että mitään olisi vialla.

[Tay77]

Niin kuin joku muukin on jo sanonut, niin toivottavasti poika on ohjattu avun piiriin. Parhaassa tapauksessa armeijaan meno on vain ahdistanut ja jännittänyt, joka on ollut liikaa ehkä ahdistuneisuuteen taipuvalle tyypille. Pahimmassa tapauksessa voi olla vakaviakin mt-ongelmia. Niin tai näin, osaavan ammattilaisen näkemys ja apu olisi paikallaan.

Poika on jo saanut kertomansa mukaan ammattiapua muutaman vuoden. Siksi hän saikin lykkäystä. Nyt kun on täysi-ikäinen, eivät vanhemmat/huoltajat voi pakottaa mihinkään. Asioista tietysti keskustellaan kotona.

[Lohisoppa]

Rinnastan nämä asiat sillä, että nuori "uhkailee" itsemurhalla, voi ampua jonkun tai pimahtaa muuten vaan, jos saa aseen käteensä. jne jne. Tällaisia lausuntoja esitti siis, että sai lykkäystä armeijassa.

Jos otan nämä lausunnot vakavasti, eikö nuori ole vaaraksi jo täällä kotonakin? Itselleen tai sisarelleen esimerkiksi. On epästabiili mieleltään ja voi ahdistuksen sattuessa tehdä suutuspäissään jotain pahaa muille perheenjäsenille? ?

Ja tosiaan nuori on 18 vuotta ollut terve lapsi/nuori; ei ole vanhemmat saaneet minkäänlaisia viestejä esim. koulusta, koululääkäriltä, kuraattorilta, että mitään olisi vialla.

En usein tänne kirjoittele, mutta nyt on melkein pakko. Kuinka kujalla voi aikuinen ihminen (isähahmo?) olla? Uskomatonta toi sun syyttely lusmuilusta ja venkoilusta kun poika on avautunut ja kertonut mielenterveyden rakoilevan. Ensinnäkin kynnys tälläiselle avautumiselle (varsinkin vallitsevan asenteesi alla) on erittäin korkea. Hienoa että poika on uskaltanut avata suunsa. Luuletko että jokainen tai edes suurin osa mielenterveyden ongelmista olisi jotenkin koko ajan nähtävillä koko lapsuuden ja nuoruuden mittaan siihen 18 ikään tullessa? Kyllä nimen omaan skitsofreniat ja muut lievemmät mielenterveyden ongelmat puhkeaa tyypillisesti juuri tuossa herkässä 18 - 22 v iässä ja neuvon sinua ottamaan nämä merkit erittäin vakavasti ja suhtautumaan ymmärryksellä ja vakavasti asiaan. Uskomatonta että edelleen syytät poikaa lusmuilusta vaikka täällä on lukuisat fiksut minfolaiset koittaneet takoa järkeä päähän.

"Jos otan nämä lausunnot vakavasti..."

En keksi yhtään syytä miksi aikuinen tiedostava vanhempi, isäpuoli, ei ottaisi näitä lausuntoja vakavasti. Jätetään nyt se 2% mahdollisuus sille että sanotaan että poika on keksinyt päästään koko tämän mielenterveyden rakoilun pelkästään lusmuillakseen pois armeijasta, silloin kyllä myöskin on pahasti vikaa päässä. Miksi oletat että kukaan toimisi noin että keksisi päästään satuja läheisilleen että saattaa ampua väkeä.... pelkästään päästäkseen pois armeijasta? Älytöntä. Kyllä tässä kaikki merkit viittaa siihen että pojalla on henkisesti vaikeaa ja tarvitsee apua ja läheisten tukea. Korostan vielä että luultavasti suurin osa näistä kenellä teini-iässä mielenterveyshäiriöitä puhkeaa, ovat olleet siihen asti täysin normaaleja tavallisia lapsia ja nuoria. Ja vaikka olisi jo psykoosi pitkälläkin ja hautoisi vakavasti toteuttamisen asteella itsemurhaa, niin sen pystyy kyllä loppuun asti läheisiltäkin salaamaan, ei ne merkit ole itsestäänselviä eikä välttämättä näy ulospäin. Suosittelen että olette pojan tukena ja otatte asian vakavasti ja ohjaatte avun piiriin.

[Ross Sullivan]

Esim. kouluampujista aina kysytään; eikö perheellä ja kavereilla ollut mitään havaintoa muutoksesta nuoren käytökseen? Eivätkö edes vanhemmat havainneet mitään muutosta; eivät

Nyt kun minä havahdun siihen, että jotain voi olla muutamassa vuodessa muuttunut, minulle "nauretaan".

Et sä kyllä ole mihinkään havahtunut aiempien viestiesi perusteella. Olet kertonut että mitään merkkejä ei ole ollut mistään mt-asioista ja nyt vaan löi läskiksi yhtäkkiä, lusmuksi feikkaajaksi epäilit.
Edelleen ehdotan että koitat ohjata pojan ammattiavun piiriin, sinusta ei hänen tilansa arvioijaksi ole.

Ensinnäkin aikuista ihmistä ei voi huoltaja tai vanhempi pakottaa hakemaan apua. Toisekseen nuori on itse kertonut hakeneensa jo ammattiapua, minkä johdosta saanut "lausuntoja", joiden perusteella siis ei tarvitse mennä armeijaan tänä vuonna. Eli saanut lykkäystä.
Kukaan vanhemmista tai huoltajista ei ole koskaan ollut tietoinen lapsen/nuoren ongelmista. Sellaista ei ole ilmennyt kotona, eikä missään vaiheessa kun henkilö oli alaikäinen eli huoltajiensa vastuulla. Koululääkärit, kuraattorit jne jne.

Siksi minä epäilen valehteluksi/laiskotteluksi. Luulisi jonkun havainneen jotain lähes 18 vuoden aikana. Ja varsinkin kun nuori oli vielä hetki sitten käynyt kutsunnoissa ja menossa armeijaan. Ja korostan, että meillä ei koskaan ole painostettu ketään armeijaan!

Minä vaan en ymmärrä, miksi nuori tekee näin rajun ratkaisun. Armeijasta voi olla pois/sitä voi lykätä ihan kesymmästäkin syystä! Itsensä tai muiden uhkailu aseella ja kuoleman mahdollisuus on jo niin radikaali lausunto, että mielestäni siihen pitää puuttua.

Pakko itsekin osallistua, koska haluan auttaa.

1) Miksei tilanne voi olla sekin, että armeija yksistään ahdistaa kovasti, mutta muuten pärjää hyvin? Tällaisia ihmisiä on hyvin paljon. Kyllä minä ymmärrän, että on vaikea ajatella, että joitakin voisi Suomen armeija ahdistaa, koska itselleni se ei ollut mikään iso effortti suorittaa, mutta tiedän ihmisiä (fiksujakin), jotka eivät jostain syystä inttiä voi suorittaa. Ei sen tarvitse leimata ihmistä.

2) Vaikea uskoa, että 18-vuotias heittäisi läppää fiiliksistään. Tuskin hän laiskottelee.

3) On hyvä muistaa, että 18-vuotias on kuitenkin myös vielä väkisin lähes aina vähän lapsi. Ajatukset ja tilanteet muuttuvat nopeasti. Tämä tarkoittaa sitä, että kunto on voinut heikentyä nopeasti (onko jokin iso shokki syynä?) ja se voi palautuakin nopeasti.

En siis tiedä yksityiskohtia mutta nämä tulivat ajatuksina mieleen. Ehkä järkevintä olisi hakea vuosi pari peliaikaa? Myöhemmällä iällä voi helpommin valita mitä hommia tekee.

[Ifigeneia]

Miten sinä edes kykenet rinnastamaan nämä kaksi asiaa? Sinua kritisoidaan, koska et ota pojan sanomisia vakavasti muuten kuin että se tuntuu ottavan sinulla koville, että poika ei ainakaan vielä menekään armeijaan. Kouluampumistapauksessa tällaisen käytöksen vastine olisi, että kouluammuskelija olisi kotona kertonut, että päässä vippaa ja häntä pelottaa, että hän ammuskelee koulussa, ja sitten huoltaja tms. tulisi minfolle selittämään, että en minä vaan ennen ole mitään huomannut ja varmasti vain feikkaa, ettei tarvitsisi mennä kouluun.

Yrittäkää nyt vaan ohjata sitä poikaa ammattiavun pariin. Jos täysi-ikäinen ihminen ei itse sitä halua hakea niin sillehän ei mitään voi, mutta onpahan yritetty.

...

Rinnastan nämä asiat sillä, että nuori "uhkailee" itsemurhalla, voi ampua jonkun tai pimahtaa muuten vaan, jos saa aseen käteensä. jne jne. Tällaisia lausuntoja esitti siis, että sai lykkäystä armeijassa.

Jos otan nämä lausunnot vakavasti, eikö nuori ole vaaraksi jo täällä kotonakin? Itselleen tai sisarelleen esimerkiksi. On epästabiili mieleltään ja voi ahdistuksen sattuessa tehdä suutuspäissään jotain pahaa muille perheenjäsenille? ?

Ja tosiaan nuori on 18 vuotta ollut terve lapsi/nuori; ei ole vanhemmat saaneet minkäänlaisia viestejä esim. koulusta, koululääkäriltä, kuraattorilta, että mitään olisi vialla.

Onko teillä siellä kotona aseita? Kirjoitin ketjuun vertailun että sitähän voi pelätä hyppäävänsä alas, jos on korkealla. Ei tarvitse pelätä, kun ei ota riskejä. Aivot on jännä elin.

Ilmeisesti et hyväksy nuoren pelkoa siksi, ettei sinun tarvitsisi pelätä sinulle oikeasti rakkaiden, eli biologisten lastesi puolesta. "Ylevää"... Ei siitä niin montaa sukupolvea ole, kun lapsipuolet eivät saaneet edes syödä samassa pöydässä kuin isän omat lapset. Jos ollenkaan.

Miksiköhän uusperheitä perustetaan kun välittäminen on kovin omiin kersoihin keskittyvää.

[Tay77]

...

"Ylevää"... Ei siitä niin montaa sukupolvea ole, kun lapsipuolet eivät saaneet edes syödä samassa pöydässä kuin isän omat lapset. Jos ollenkaan.

Miksiköhän uusperheitä perustetaan kun välittäminen on kovin omiin kersoihin keskittyvää.

Haluan vastata nyt vain tähän.
Kaikkia lapsia on meillä kohdeltu aina samoin ja tasapuolisesti; olivat omia tai puolison edellisestä liitosta.

Syy miksi otin "puoleuden" (isäpuoli, lapsipuoli jne) esiin on se, että näinä päivinä nuorilla on myös oikeuksia. Ja he ovat niistä myös hyvin tietoisia.
Lapset ja nuoret aika herkästi myös kieltäytyvät ottamasta vastaan "käskyjä" esim. isäpuolelta. Vetoavat siihen, että biologiset vanhemmat päättävät asioista; ei isäpuoli joka tuntee lapsen paremmin kuin oikea biologinen isä. Biologinen vanhempi kun ei välttämättä ole edes kiinnostunut lapsen hyvinvoinnista.


Ei-biologisen vanhemman tilanne voi olla myös haastava. Pitäisi olla vastuussa, kun ollaan asuttu yhdessä pitkään, mutta mitään oikeuksia ei viimekädessä ole. Lapsi voi vedota siihen, että "en tee näin, koska oma isä tai äiti ei käske".

Tämä siis yleisesti vastaus lainaukseen.

[Ifigeneia]

Hyvä jos olet tasapuolinen. Kaikenlaista kuullut ihmisiltä, kun ei olla.

[Tay77]

...

En usein tänne kirjoittele, mutta nyt on melkein pakko. Kuinka kujalla voi aikuinen ihminen (isähahmo?) olla? Uskomatonta toi sun syyttely lusmuilusta ja venkoilusta kun poika on avautunut ja kertonut mielenterveyden rakoilevan. Ensinnäkin kynnys tälläiselle avautumiselle (varsinkin vallitsevan asenteesi alla) on erittäin korkea. Hienoa että poika on uskaltanut avata suunsa. Luuletko että jokainen tai edes suurin osa mielenterveyden ongelmista olisi jotenkin koko ajan nähtävillä koko lapsuuden ja nuoruuden mittaan siihen 18 ikään tullessa? Kyllä nimen omaan skitsofreniat ja muut lievemmät mielenterveyden ongelmat puhkeaa tyypillisesti juuri tuossa herkässä 18 - 22 v iässä ja neuvon sinua ottamaan nämä merkit erittäin vakavasti ja suhtautumaan ymmärryksellä ja vakavasti asiaan. Uskomatonta että edelleen syytät poikaa lusmuilusta vaikka täällä on lukuisat fiksut minfolaiset koittaneet takoa järkeä päähän.

"Jos otan nämä lausunnot vakavasti..."

En keksi yhtään syytä miksi aikuinen tiedostava vanhempi, isäpuoli, ei ottaisi näitä lausuntoja vakavasti. Jätetään nyt se 2% mahdollisuus sille että sanotaan että poika on keksinyt päästään koko tämän mielenterveyden rakoilun pelkästään lusmuillakseen pois armeijasta, silloin kyllä myöskin on pahasti vikaa päässä. Miksi oletat että kukaan toimisi noin että keksisi päästään satuja läheisilleen että saattaa ampua väkeä.... pelkästään päästäkseen pois armeijasta? Älytöntä. Kyllä tässä kaikki merkit viittaa siihen että pojalla on henkisesti vaikeaa ja tarvitsee apua ja läheisten tukea. Korostan vielä että luultavasti suurin osa näistä kenellä teini-iässä mielenterveyshäiriöitä puhkeaa, ovat olleet siihen asti täysin normaaleja tavallisia lapsia ja nuoria. Ja vaikka olisi jo psykoosi pitkälläkin ja hautoisi vakavasti toteuttamisen asteella itsemurhaa, niin sen pystyy kyllä loppuun asti läheisiltäkin salaamaan, ei ne merkit ole itsestäänselviä eikä välttämättä näy ulospäin. Suosittelen että olette pojan tukena ja otatte asian vakavasti ja ohjaatte avun piiriin.

Isäpuoli voi olla ihan kujalla, koska ei ole huomannut mitään, eivät kumpikaan biologiset vanhemmatkaan, koulu jne.

Pointtini vaan edelleen on, että mikä ihme on tämä raju ratkaisu? Kertoa ääneen, että voisi jopa tappaa jonkun
Kaikki meistä tuntevat ihmisiä, jotka eivät ole käyneet armeijaa. Se ei ole mikään iso juttu. On jatkettu opiskeluita, työtä, ei ole kiinnostanut, käydään sivari jne jne. Minusta on iso juttu vedota "tappamiseen" tai "ampumiseen".
Miksei kumpikaan vanhempi saanut tietoa itsetuhoisuudesta, kun poika oli vielä lapsi; kertoi siis käyneensä vuosia sitten jo "koulun terkkarilla" ja kertoneensa "ongelmista
"
Kuten kirjoitin, poika on oman kertomansa mukaan käynyt saamassa mt- apua jo useamman vuoden. Minä x-puolena en tietysti saa näitä tietoja mistään. Eivätkä edes biologiset vanhemmat, koska kyseessä on aikuinen.

[Täytekakku Koskinen]

Jouduin tilaamaan palvelustodistuksen esikunnasta kun oli passi hukkunut jossain muutossa.

Jotenkin outoa, ettei tätä tietoa ole sähköisesti saatavissa. Ei nuo "paperiversiot" ole enää nykypäivää.

[hikkyukko]

Näin ulkopuolisena kyseistä henkilöä yhtään tietämättä ja etenkään vailla minkäänlaista alan koulutusta ei voi sanoa totuusperäisesti juuri tästä tapauksesta juuta eikä jaata. Mutta onhan tuo ihan klassikko keino välttää tuonne leirille joutuminen kertomalla että poistat aivosi kallostasi heti kun saat pyssyn käteesi. Voi olla että oli tosissaan heitetty juttu tai sitten ei, sitä en voi tietää. Vähän tosin epäilisin että on mitään tuonsuuntaista edes sanonut jos on pelkkä vuoden lykkäys tullut. Itse sain täyden vapautuksen eikä tarvinnut vielä mitään noin radikaalia edes alkaa juttelemaan lääkärille tai lautakunnan tyypeille. Varmaan tuo lykkäys muutenkin paras vaihtoehto tuossa niin on se vuosi vähintäänkin aikaa selvitellä asiaa. Eipähän tarvitse mennä niillä pyssyillä leikkimään jos oli tosissaan asiansa kanssa ja sitten ensivuonna uudet lykkäykset taikka vapautukset. Jos ei ollut tosissaan ja mieli muuttuu niin menee sitten vuoden päästä suorittamaan asiansa. Oli niin tai näin niin ei nuo armeija jutut vaikuta käytännössä mihinkään tänä päivänä. Jos vaikka työhaastattelussa lain vastaisesti kysyvätkin asiasta niin sehän on ihan sama mitä niille satuilee. Tai sitten valitsee sen polun että ilmoittelee niihin liittoihin yms. lain vastaisesta toiminnasta työnantajan puolelta. Jos taas jollekkin yksityiselle ihmiselle armeijan käymättömyys on syystä tai toisesta ongelma, niin eipä silläkään mitään vaikutusta tarvitse olla mihinkään. Enkä nyt ihan ensimmäisenä panikoisi minkään muitten turvallisuuden kanssa jos ei ole mikään väkivaltainen tyyppi kyseessä. Kuitenkin on ihmiselle eri tilanne olla esimerkiksi sukulais lapsen kanssa kotona keskenään kun jossain sotaleirillä ryömimässä mutavellissä kuunnellen länkytystä ilman vapaata poispääsyä. Jälkimmäisessä tilanteessa saattaisi itse kullakin alkaa pyssyn piippu maistumaan elämää paremmalta suussa, jos on sellaisille tilanteille jollakin tapaa herkkä, eikä se kenestäkään mitään psykopaattia tee. Jos taas esimerkiksi teidän sukulaisten suunnalta alkaa tulla jonkunlaista länkytystä tällaisesta heikkoudesta niin siinäkin saattaa mielenterveys mennä koetukselle.

[Private dick]

Mulla oli armeijassa ollessani hiukan vaikeuksia silloisen tyttöystävän kanssa. Se suhde sitten loppui itsestään, mutta ensi alkuun näytti että pystyn sen homman pelastamaan jos otan ritolat armeijasta mahdollisimman pian.

Joku kantaupseeri totesi haastattelussa että jos suhde ei kestä varusmiespalvelua niin aika heikoilla motiiveilla ollaan yhdessä jos pitää erota kun ei joka päivä pääse pussaileen tai nussimaan. Jos on tosirakkaus niin kyllä neiti tai nuori herra jaksaa odottaa ja tuleehan niitä lomiakin nykyään aika usein.

[Private dick]

Siksi minä epäilen valehteluksi/laiskotteluksi. Luulisi jonkun havainneen jotain lähes 18 vuoden aikana. Ja varsinkin kun nuori oli vielä hetki sitten käynyt kutsunnoissa ja menossa armeijaan. Ja korostan, että meillä ei koskaan ole painostettu ketään armeijaan!

Voi haluta armeijaan kun ei siitä mitään tiedä ja siellä sitten saattanut todellisuus iskeä naamaan kun karjuvat ja komentelevat. Kova paikka nuorelle jos siihen saakka on aina saanut mitä haluaa ja vanhemmat lellinyt eikä kukaan koskaan sanonut EI.

[Eriksson]

Mulla oli armeijassa ollessani hiukan vaikeuksia silloisen tyttöystävän kanssa. Se suhde sitten loppui itsestään, mutta ensi alkuun näytti että pystyn sen homman pelastamaan jos otan ritolat armeijasta mahdollisimman pian.

Joku kantaupseeri totesi haastattelussa että jos suhde ei kestä varusmiespalvelua niin aika heikoilla motiiveilla ollaan yhdessä jos pitää erota kun ei joka päivä pääse pussaileen tai nussimaan. Jos on tosirakkaus niin kyllä neiti tai nuori herra jaksaa odottaa ja tuleehan niitä lomiakin nykyään aika usein.

Kyllä. Tätä samaa meille hoettiin silloin ensimmäisellä viikolla kun niitä tutustuttiin siihen miten homma toimii. Mutta eihän sitä uskoa voinut, vaan piti olla omakohtaista kokemusta asiasta.

En minä niitä ritoloita sieltä ottanut enkä saanut, mutta merkintä passiin jäi että homma ahdistaa.