Kanaali-Koskinen

[jalmari68]

Kuuntelin viikonloppuna äänikirjan "Rikosten Rauma" missä on käsitelty tämä Koskisenkin tarina. Löytyy ainakin Storytellistä. Itseäni kiinnosti tarina kun aikoinaan 2005 tai 2006 tuli sattumoisin istuttua ravintolassa samassa pöydässä kyseisen henkilön kanssa. Onneksi portsari varoitti että ei kannata mitään ihan levotonta läppää pöydässä heittää sillä tuolla jampalla on pistooli mukana eikä hän uskaltanut ottaa pois...

portsari ei uskaltanut ottaa pois eikä soittanut poliisia vaan antoi häiriintyneen ihmisen istua aseen kanssa baarissa tietäen että se saattaa tappaa? joopajoo, nyt tuli kyllä aikamoista legendaa...

Legendaa ja legendaa. Portsaritkin tykkäävät pysyä hengissä ja tietävät, että on tyyppejä jotka muistavat kyllä palata takaisin. Ja muistavat kuka on poliisit paikalle tilannut. Esimerkkeinä tuli aikoinaan seurattua kuinka Pyykön Keijo Oulussa ja Räsäsen Jallu Kajaanissa istuskeli kuppiloissa ja paremmissakin ravintoloissa just sellaisen asearsenaalin kanssa mikä mukaan sattui tulemaan, eikä henkilökunta asiaan puuttunut. On olemassa tyyppejä, joita ei todellakaan kannata suututtaa jos haluaa että oma henki säilyy eikä ravintola pala.

[tokkaukko]

Legendaa ja legendaa. Portsaritkin tykkäävät pysyä hengissä ja tietävät, että on tyyppejä jotka muistavat kyllä palata takaisin. Ja muistavat kuka on poliisit paikalle tilannut. Esimerkkeinä tuli aikoinaan seurattua kuinka Pyykön Keijo Oulussa ja Räsäsen Jallu Kajaanissa istuskeli kuppiloissa ja paremmissakin ravintoloissa just sellaisen asearsenaalin kanssa mikä mukaan sattui tulemaan, eikä henkilökunta asiaan puuttunut. On olemassa tyyppejä, joita ei todellakaan kannata suututtaa jos haluaa että oma henki säilyy eikä ravintola pala.

Niinpä niin. Erikoisia paikkoja nuo oulut ja kajaanit kun voi istuskella oikeen asearsenaalin kans paremmissaki ravintoloissa eikä kukaan kiinnitä huomiota. Vittu mitä paskaa.

Erikoista on että itse olen kokenut kaiken, satojen rikollisten seurassa 30 vuotta eläneenä, aivan erilaiseksi,mihinkään ei päästy edes narikkaan sisään jos oli mainetta tai linkkuveitsi avaimenperänä, joten lopettakaa tuo elokuvatarinoiden horiseminen täällä.

Nämä pyyköt ja pillujallut omas ihan joka paikkaan porttikiellon paitsi siihen yhteen ainoaan lähikuppilaan missä eivät ollu pieksäny ketään montaa kertaa. ne oli semmosia miehiä ettei niitä halunnu kukaan mihinkään eikä niitä päästetty mihinkään "ihmisten ilmoille".Soitettiin poliisit heti jos näky pihalla,ne myös tuli vauhdilla ja kehotti katoamaan tai tulee putkaan lähtö.

Eikä niitä portsaritakaan kumarra,aivan paska puhetta ja jostain suomielokuvasta keksittyjä tarinoita tuollaset niinkö häjyissä että kundit tulee sisään ja myy viinaa "tämä sisältää myös palovakuuutuksen" hauska ja hieno tarina kovista kundeista,mutta täysin päästä keksitty,ei todellakaan onnistu moinen pelottelu jo anniskelulupien takia,ei edes siellä kajaanissa,saatika isommissa kaupugeissa mitenkään.Ei mitään mahdollisuutta.
Häjyt ei aikoinaan päässy pohjanmaalla mihinkään joten tappelivat keskenään kämpissä,ei tosiaan missään kapakoissa määräilleet porstareita tai poliiseja niinkö elokuvissa.Aivan puhdasta fiktiota tuollaset horinat,huomaa että sinäki katsonut elokuvia koko elämän ja luulet että kaikki tosiaan on menny niin ennen?

Niitä elokuvia on vittumainen tehdä jos pääosan hurjat ei pääse edes lähikauppaan sisälle

[Scorpino]

Elääkö vielä ja missähän päin Suomea? Ikää on tänä vuonna jo 70 vuotta.

[LokakuunLapsi]

Elääkö vielä ja missähän päin Suomea? Ikää on tänä vuonna jo 70 vuotta.

Elossa on, sillä ei liene väliä missä päin.

[Kalle-Ville]

Elääkö vielä ja missähän päin Suomea? Ikää on tänä vuonna jo 70 vuotta.

Elossa on, sillä ei liene väliä missä päin.

Kuolleena sillä ei varmaankaan olisi useimmille väliä, mutta monet luultavasti haluaisivat tietää missä hän on elävänä, että pystyvät välttämään.

[LokakuunLapsi]

↑

Mielestäni kyseessä taitaa enemmän olla uteliaisuus, jos hänen tarkan olinpaikkansa haluaa selvittää. Koskisesta ei varmasti ole kenellekään enää sellaista haittaa, etteikö uskaltaisi kadulla ohittaa.

[Kalle-Ville]

↑

Henkilökohtaisesti tuo asia ei minua kiinnosta, mutta ajattelin ihan noin yleisesti, mitä muut ihmiset mahdollisesti asiasta sattaisivat ajatella.

[Rundi]

""Kaanaali Koskinen on kuulemani mukaani kuollut."" (Tuollaisen lauseen sain hiljattain)

Saattaa olla huhukin, koska Kanaali on vielä kohtuullisen nuori, 70 v sitkas venkula. Paljon lusineet ovat tervaskantoja. Toisin kuin nykyiset sekunda vangit, joiden keski-ikä jää 40 - 50 vuoden välikköön. Harva näkee 50 v päiviään ellei tee rajua elämänmuutosta.

[Oikeus ennen kaikkea]

Mielestäni tapahtumasarjasta, josta Kanaali-Koskisen liikanimi on peräisin, kannattaa kertoa vähän enemmänkin.
Teksti PPK 1981, paitsi, että keksityt nimet on vaihdettu mahdollisuuksien mukaan todellisuutta vastaaviksi.

Rauman öiset huligaanit

Tulipalo — henkirikos
Torstaina 10.5.1979 kello 01.00 ilmoitti palokunnan päivystäjä Rauman poliisilaitokselle, että Tallikedonkatu 8:ssa oli syttynyt tulipalo.
Poliisien mentyä paikalle he totesivat mainitussa osoitteessa sijaitsevan, osittain kaksikerroksisen puisen
asuinrakennuksen olevan tulessa.
Palokunnan sammuttaessa paloa ja poliisien yrittäessä selvittää palon syttymisen syytä, kävi ilmi, että palavaan rakennukseen oli ilmeisesti jäänyt yksi henkilö. Palokunnan nimittäin päästyä noin kymmenen minuutin kuluttua rakennuksen kadun puolella olevaan kulmahuoneeseen, jonka ikkunasta liekit löivät ulos, löytyi huoneen lattialta mahallaan makaamassa pahoin palanut miehen ruumis. Vainaja tunnistettiin huoneessa asuneeksi Ahti Järviöksi.
Tulipaloa sammutettaessa todettiin sen saaneen alkunsa Järviön huoneesta, mutta palon syttymisen syytä ei pystytty silloin selvittämään.
Tutkimuksia päätettiin jatkaa aamulla.

Peittääkseen jälkensä rikolliset sytyttivät palamaan uhrinsa huoneen, josta tuli levisi.jpg (190.31 KiB) Katsottu 5456 kertaa

Ryöstö
Samana yönä kello 03.15 aikaan soitti ahtaaja Antto jostakin puhelinkioskista poliisilaitokselle ja selitti kovasti hengästyneenä, että hän oli joutunut Eteläpitkäkatu 28:ssa sijaitsevassa asunnossaan ryöstön kohteeksi.
Poliisien mentyä Antton kanssa tämän asunnolle he tapasivat siellä opiskelija Jarmo Koskisen, porari Veikko ”Tapu” Kalliolan ja ahtaaja Jorma Luomanmäen, joista viimeksi mainittu nukkui asunnon sohvalla "sammuneena”.
Asunto oli täysin epäjärjestyksessä. Muun muassa kaappien laatikoita oli vedetty auki ja niissä olleita tavaroita heitelty pitkin lattiaa.
Kun tapahtumien kulusta ei saatu selvyyttä Antton asunnossa ottivat poliisit Koskisen, Kalliolan ja Luomanmäen mukaansa poliisilaitokselle. Siellä suoritetussa tarkastuksessa Koskisen jalassa olleesta sukasta löydettiin noin 500 markkaa rahaa ja taskuista muun muassa neljä rannekelloa ja yksi hopeakuorinen taskukello. Rannekelloista Antton tunnisti yhden omakseen.
Mistä Koskinen oli saanut muut hallussaan olleet kellot hän ei pystynyt selvittämään eikä myöskään sitä, minkä takia hän säilytti rahoja sukassaan. Tämän johdosta hänet pidätettiin syylliseksi epäiltynä ainakin Antton ryöstöön.
Koska asiassa tuntui olevan muutakin hämärää kuin Antton asunnossa tapahtuneeksi ilmoitettu
ryöstö ja koska Koskisen tiedettiin liikkuneen yhdessä Luomanmäen ja Kalliolan kanssa, hakivat poliisit Antton asunnossa humalassa nukkuneen Luomanmäenkin poliisilaitokselle, jossa hänet pantiin putkaan selviämään.
Siinä vaiheessa, kun Luomanmäki selvisi humalastaan, poliiseilla oli jo tiedossa muutkin kaupungilla yöllä tapahtuneet rikokset, joissa ainakin yhdessä tiedettiin tekijöinä olleen kolme miestä.
Näin ollen oli syytä epäillä yhdessä liikkuneiden Koskisen, Luomanmäen ja Kalliolan syyllistyneen niihin.
Selvittääkseen heidän mahdollisen osuutensa mainittuihin rikoksiin poliisit pidättivät Kalliolan niihin syylliseksi epäiltynä.
Koskinenhan oli pidätetty jo aikaisemmin, vaikka silloin ei vielä tiedettykään muista kuin Anttoon kohdistuneesta ryöstöstä.
Kun Kalliola tuotiin yhdessä Koskisen ja Antton kanssa poliisilaitokselle ei vielä tiedetty muista rikoksista kuin Antton ilmoittamasta ryöstöstä.
Kun Anttokaan ei esittänyt mitään syytöksiä Luomanmäkitä kohtaan eivät poliisit voineet häntä pidättää, vaan kehottivat häntä menemään kotiin ja saapumaan aamulla yhdessä Antton kanssa poliisilaitokselle kuulusteluun. Luomanmäki ei kuitenkaan saapunut sovittuun aikaan kuulusteluun, jonka takia hänet noudettiin kotoaan ja pidätettiin yöllisiin tapahtumiin syylliseksi epäiltynä.

Uhrin huone paloi pahoin. Hänen hiiltynyt ruumiinsa löytyi kohdasta 2..jpg (248.71 KiB) Katsottu 5456 kertaa

Henkirikos
Seuraava rikosilmoitus Rauman poliisilaitokselle tehtiin aamulla kello 07.00. Ilmoituksen teki edellisenä yönä ryöstön kohteeksi joutunut Antto henkilökohtaisesti. Hän ilmoitti löytäneensä noin kymmenen minuuttia aikaisemmin yhdessä erään tuttavansa kanssa Jokiranta 5:n kohdalta Rauman kanaalista (joesta) miehen ruumiin. Hieman ennen sitä hän oli löytänyt kanaalin rannasta ruumiin löytöpaikan kohdalta punaisella muovipäällä varustetun hedelmäveitsen.
Eräs henkilö tunnisti veitsen myöhemmin samanlaiseksi veitseksi, kuin Tallikedonkatu 8:ssa asuneella Ahti Järviölläkin oli asunnossaan ollut.
Poliisien mentyä Antton ja tämän tuttavan kanssa paikalle he nostivat vedestä rannalle miehen ruumiin, jonka päässä oli useita ruhjevammoja. Myöhemmin vainaja tunnistettiin soodamies Ahti Järviseksi. Järvisellä ei ollut hallussaan minkäänlaista omaisuutta.
Ruumiin löytöpaikalla suoritetuissa tutkimuksissa todettiin kanaalin rannasta noin 12 metrin päässä tappelun jälkiä ja kaksi noin kymmenen senttimetrin suuruista verijälkeä.
Tältä paikalta lähti selvä, osittain verinen laahausjälki sille kohdalle kanaalia, josta ruumis löytyi. Myös kanaalin
vastakkaisella rannalla samalla kohtaa havaittiin ruohikossa pään jättämä verinen painuma, jossa oli tukku hiuksia.
Kanaalista, läheltä ruumiin löytöpaikkaa löydettiin 1,5 metrin pituinen lauta, jossa oli verta.
Lauta todettiin irrotetun tappelupaikan vieressä olleesta lautakehikosta.
Edellä mainitun tappelupaikan vieressä Jokiranta 5:ssä olevan asuinrakennuksen rappusilta löydettiin kengät, kampa, kynä ja irti repäisty tasku, jotka kaikki todettiin kuuluneen Ahti Järviselle. Tasku oli irronnut Järvisen yllä olleesta puserosta.

Yleiskuva Jokiranta 5 kohdalta. 1. Ruumiin löytöpaikka 2. Kamppailun jälkiä 3. Lautakehikko, josta otettiin lauta aseeksi 4..jpg (244.24 KiB) Katsottu 5456 kertaa

Pahoinpitely
Viimeisen rikosilmoituksen saman yön tapahtumista teki Rauman poliisilaitokselle teknikko Ilmari Ojala, joka ilmoitti joutuneensa mainittuna yönä kello 01.30 aikoihin Rauman kanaalin varrella kolmen miehen pahoinpitelemäksi. Miehet olivat lyöneet häntä nyrkillä kasvoihin ja hänen kaaduttuaan maahan potkineet häntä sekä anastaneet hänen ranteestaan kultaisen Eterna-merkkisen rannekellon. Kun Ojala oli huomauttanut, että kellon takakanteen oli kaiverrettu hänen nimensä, josta kellon omistaja helposti selviäisi, ja että hän oli Rauman Lukon entinen jääkiekkomaalivahti, Suomen maajoukkueessakin pelannut, oli joku miehistä ehkä tuntenut hänet, koska he lopettivat pahoinpitelyn ja antoivat hänen kellonsakin takaisin. Kellosta oli kahinan aikana katkennut ranneke.

Tutkimukset
Rauman rikospoliisin tutkijoiden aloittaessa10.5.1979 yhdessä keskusrikospoliisin tutkijoiden kanssa edellä mainittujen rikosten ja tulipalon syttymisen syyn selvittämisen he kävivät aluksi, rikosilmoitukset luettuaan, tapahtumapaikoilla ja tutustuivat jo suoritettujen paikkatutkimusten tuloksiin.
Niistä he päättelivät, että kaikki tapahtumat näyttivät liittyvän jollakin tavoin toisiinsa. Samoin he tulivat siihen tulokseen, että niihin syyllisinä saattoivat hyvinkin tulla kysymykseen pidätettyinä olevat Jarmo Koskinen, Jorma Kalliola ja Jorma Luomanmäki, muidenkaan mahdollisten tekijöiden osuutta tietenkään unohtamatta.

Tämän jälkeen tutkijat ryhtyivät varsinaiseen
tutkintatyöhön, johon sisältyi kymmenien kuulustelujen, puhuttelujen ja tarkistusten lisäksi muun
muassa erilaisten näytteiden talteen otto ja niiden lähettäminen kriminaalilaboratorion tutkittaviksi. Useita viikkoja kestäneiden tutkimusten ja kuulustelujen sekä syylliseksi epäiltyjen monien erilaisten kertomusten jälkeen tutkijat saivat työnsä päätökseen. Tällöin he saattoivat todeta tutkimusten alkuvaiheessa tekemänsä päätelmät täysin oikeiksi, sillä tutkittavat asiat liittyivät kaikki toisiinsa siinä mielessä, että niihin syyllistyivät samat henkilöt eli juuri ne, joita tutkijat alun perin epäilivätkin.
Tutkimusten tuloksena todettiin Jarmo Koskisen, Veikko Kalliolan ja Jorma Luomanmäenkin syyllistyneen
yhden yön aikana muun muassa kahteen henkirikokseen, murhapolttoon ja erilaisiin ryöstöihin, kuten seuraavasta selostuksesta ilmenee.

Vanhoja tekijöitä
Opiskelijatitteliä käyttävä Jarmo Koskinen on syntynyt 1954 Kankaanpäässä nyt jo kuolleen levyseppä
Väinö Koskisen ja tämän vaimon aviolapsena, on kirjoissa Rauman kaupunkiseurakunnassa, mutta
on nyt vailla vakinaista asuntoa saatuaan tämän tapahtumasarjan alkuvaiheessa häädön asunnostaan. Hän on käynyt kansakoulun, on naimaton ja varaton sekä vailla vakinaisia ansiotuloja, mutta saa työkyvyttömyyseläkettä 852 markkaa kuukaudessa.
Rikoksiin Koskinen on syyllistynyt aivan lapsuudesta lähtien, sillä jo 15-vuotiaana hänet tuomittiin ensimmäisen kerran vankeusrangaistukseen omaisuusrikoksista. Sen jälkeen hän on syyllistynyt lukuisia kertoja sekä omaisuus — että väkivaltarikoksiin ja saanut niistä useita vankeusrangaistuksia. Viimeksi hän pääsi vankilasta ehdonalaiseen vapauteen 23.4.1979 eli vain muutamia päiviä ennen tässä kerrottavien rikosten tapahtumista.

Ahtaaja Jorma Kalliola on syntynyt vuonna 1950 Vaasassa vielä elossa olevien metsänhoitaja
Oiva Kalliolan ja tämän vaimon aviolapsena. Hän on kirjoissa ja asuu Rauman kaupungissa. Kansakoulun lisäksi hän on käynyt keskikoulun. Hän on naimaton, varaton ja työskennellyt viimeksi satunnaisesti muutamana päivänä kuukaudessa ahtaajana, josta ansainnut keskimäärin 140 markkaa bruttona päivässä.
Koskisen tavoin Kalliola on tuomittu useita kertoja vankeusrangaistuksiin.
Hänen saamansa tuomiot ovat tulleet erilaisista rikoksista, muun muassa murhapoltosta. Viimeksi Kalliola pääsi vankilasta ehdonalaiseen vapauteen lokakuussa 1978.

Porari Jorma Luomanmäki on syntynyt vuonna 1952 Vaasassa vielä elossa olevan sekatyömies Jalmari Luomanmäen ja tämän jo kuolleen vaimon aviolapsena. Hän on käynyt kansakoulun ja on kirjoissa Rauman kaupungissa, jossa myös asuu naimattomana, varattomana sekä vailla ansiotuloja. Elämänsä aikana Luomanmäki on syyllistynyt etupäässä omaisuusrikoksiin, muun muassa ryöstöön, ja saanut niistä lukuisia vankeusrangaistuksia. Viimeksi hänet tuomittiin vankeusrangaistukseen vuonna 1978 varkaudesta ynnä muusta, jota tuomiota sovittamasta hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen helmikuussa 1979.

Ahti Järviön tapaus
Kuten edellä jo on käynyt ilmi, syttyi Raumalla Tallikedonkatu 8:ssa 10.5.1979 noin kello 01.00 aikaan tulipalo, jonka sammutustöiden aikana löydettiin huoneensa lattialta kuolleena eläkkeellä oleva vartija Ahti Järviö.
Samana päivänä toimitetussa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa todettiin, että 50-vuotias Järviö oli kuollut jo ennen tulipalon syttymistä.
Ahti Järviö muutti edellä mainittuun osoitteeseen Hilja Vaaran omistamaan taloon noin 5—6 vuotta sitten Kiukaisista, jossa hän asui anoppinsa omistamassa talossa vaimonsa ja poikansa kanssa. Järviö sai nimittäin Raumalta silloin työpaikan eikä Järviö tullut oikein toimeen vaimonsa äidin kanssa. Järviön vaimo ja poika jäivät edelleen asumaan Kiukaisiin.
Järviön asunto Raumalla käsitti yhden huoneen ja yhteiskeittiön. Keittiö oli yhteinen viereisessä huoneessa asuvan vuokralaisen sekä rakennuksen toisessa kerroksessa asuvien talon omistajan sukulaispojan ja toisen vuokralaisen kanssa.
Viimeksi mainittu vuokralainen muutti taloon vasta 4.5.1979. Hän oli tämän kertomuksemme
päähenkilö Jarmo Koskinen. Taloon muuttaessaan Koskinen sopi vuokranantajan kanssa muun muassa siitä,
että tämä saa sanoa hänet heti irti asunnostaan, mikäli hän jollakin tavoin on häiriöksi.

Vanhat vankitoverit
Keskiviikkopäivän 9.5.1979 sekä sitä seuranneen illan ja yön tapahtumista Koskinen kertoi, että hän oli lähtenyt aamulla asunnoltaan kaupungille yhdessä luonaan yöpyneen miehen kanssa. Hän ei kertomansa mukaan tuntenut tätä miestä, mutta sai myöhemmin tietää hänen nimensä olevan Jorma Luomanmäki.
Luomanmäki puolestaan kertoi tutustuneensa Koskiseen Pelson varavankilassa vuonna 1975 ja käyneensä tapaamassa Koskista tiistaina 8.5.1979 tämän asunnossa. Hän ei ollut yöpynyt siellä. Seuraavan kerran miehet tapasivat kaupungilla seuraavana päivänä eli keskiviikkona.
Kaupungilla miehet kuljeksivat yhdessä jonkin aikaa, kunnes he sitten päättivät mennä ostamaan olutta eräästä liikkeestä. Heidän nauttiessaan sitä liikkeen edustalla heidän luokseen tuli eräs mies avovaimonsa kanssa ja pian sen jälkeen myös Jorma Kalliola, jonka Luomanmäki tunsi hyvin vankila-ajoiltaan, olihan hän ollut joskus Kaliolan sellitoverinakin.

Juopottelua autiotalossa ja ravintolassa
Tavattuaan toisensa Luomanmäki ja Kalliola menivät yhteisestä sopimuksesta sosiaalitoimistoon, josta he kumpikin saivat 75 markkaa avustusta.
Näillä rahoilla he ostivat Alkon myymälästä viinaa ja viiniä, ja menivät nauttimaan sitä läheisyydessä olevaan autioon taloon. Sinne tulivat myös muut edellä mainitut henkilöt.
Väkijuomia nautittaessa Luomanmäki keskusteli Koskisen kanssa muun ohella Kööpenhaminan matkasta. Aikaisemmin matkasta oli keskusteltu myös Kalliolan kanssa.
Koskisen, Kalliolan ja Luomanmäen piti yhdessä lähteä tälle matkalle, mutta ajankohdasta ei matkarahojen puuttumisen takia ollut vielä keskusteltu.
Koskinen kertoi poistuneensa autiotalosta yhdessä Kalliolan kanssa ja menneensä erääseen ravintolaan. Muut jäivät sinne edelleen nauttimaan väkijuomia. Ravintolassa Koskinen istui aluksi Kalliolan kanssa samassa pöydässä, mutta siirtyi sitten naapuripöydässä olleiden tuttaviensa luokse nauttimaan olutta.

Janne
Myöhemmin Koskinen vaihtoi ravintolaa ja kertoi tavanneensa siellä Janne-nimisen miehen, jonka hän oli tullut tuntemaan Raumalla. Jossakin vaiheessa ravintolassa istuttaessa Janne pyysi rahaa lainaksi, mutta ei saanut. Sen jälkeen Janne tiedusteli voisiko hän myöhemmin samana päivänä käydä Koskisen asunnolla noutamassa sinne unohtamansa kassin, ja sai luvan. Koskinen poistui nyt ravintolasta, jonne Janne edelleen jäi.
Koskinen toi tutkimusten aikana useaan otteeseen esille Janne-nimisen miehen.
Kukaan tutkimusten aikana kuulustelluista tai puhutelluista henkilöistä ei tuntenut Raumalla ketään sen nimistä henkilöä,
joten saattaa olla mahdollista, että Koskinen halusi vain sekoittaa tutkimuksia puhumalla tuosta tuntemattomasta Jannesta.
Ravintolasta poistuttuaan Koskinen kuljeskeli vielä kaupungilla ja päätti sitten lähteä asunnolleen.
Matkalla sinne hän tapasi sattumalta jälleen Jorma Kalliolan, joka lähti hänen mukaansa. Kun miehet tulivat perille noin kello 20.00 he menivät suoraan keittiöön ja ryhtyivät siellä yhdessä ruokailemaan.

Häätö
Heidän ruokailussaan keittiössä, joka on yhteinen muun muassa viereisessä huoneessa asuvan Ahti Järviön kanssa, sinne tuli talon omistaja Hilja Vaara ilmoittaen panneensa merkille Koskisen häiriötä tuottaneen elämän. Samalla hän viittasi Koskisen omaan sanontaan mahdollisesta häiriön tuottamisesta ja pyysi tältä asunnon avaimia pois.
Koskinen vastasi tähän, ettei hän anna avaimia ja ettei häntä niin vain saada talosta lähtemään. Tällöin myös Kalliola puuttui keskusteluun ilmoittaen Koskisen pantanneen asunnosta avaimet hänelle 1.500 markasta.
Hilja Vaara meni tämän jälkeen asuntoonsa soittamaan eräälle tutulle haastemiehelle ja pyysi häntä saapumaan paikalle antamaan Koskiselle häätöilmoitusta. Hetken kuluttua haastemies tulikin ja he menivät yhdessä mainittuun keittiöön, jossa Koskinen ja Kalliola edelleen ruokailivat. Haastemiehen annettua häätöilmoituksen tiedoksi Koskiselle, saapui keittiöön viereisessä huoneessa asuva
Ahti Järviö kiivaasti kävellen ja ottaen miesten edessä olevalta pöydältä lähes tyhjän margariinirasian ja laittaen sen kaappiin. Järviö ilmoitti miesten syövän hänen margariiniaan. Moitittuaan vielä miehiä melko voimakasäänisesti Järviö meni takaisin omaan huoneeseensa ja löi oven äänekkäästi kiinni.
Saatuaan häätöilmoituksen Koskinen lupasi lähteä asunnostaan. Hän pyysi kuitenkin lupaa saada olla vielä seuraavan yön, johon omistaja suostui sillä ehdolla, että hän saisi asunnon avaimet haltuunsa heti aamulla. Tässä yhteydessä Koskinen muisteli ilmoittaneensa vuokraemännälleen, että hänellä oli tarkoitus lähteä kahden toverinsa kanssa Kööpenhaminaan.

Hakataan ja ryöstetään
Talon omistajan ja haastemiehen poistuttua keittiöstä tuli Järviö sinne uudelleen ryhtyen moittimaan Koskista ja Kalliolaa siitä, että nämä söivät hänen ruokatarpeitaan.
Kalliola kertoi: Koskinen kimpaantui tästä syytöksestä ja hyökkäsi Järviön kimppuun alkaen lyödä häntä. Hän osallistui myös tappeluun Koskisen puolella ja yritti myös lyödä Järviötä.
Humalansa vuoksi hän ei muistanut osuiko hänen lyöntinsä Järviöön vai ei.
Järviön kaaduttua tappelun aikana muutaman kerran keittiön lattialle siirtyi tappelu Järviön huoneen puolelle, missä tappelu Järviön ja Koskisen välillä jatkui Kalliolanitsensä jäädessä keittiön puolelle.
Järviön huoneesta kuulunut tappelusta aiheutunut melu hiljeni jonkin ajan kuluttua, jonka jälkeen Koskinen tuli takaisin keittiön puolelle.
Kuultava huomasi Järviön jääneen makaamaan huoneensa lattialle tajuttomana.
Tämän jälkeen Koskinen haki jostakin matkalaukun tapaisen ruudullisen kassin, johon hän pakkasi ainakin Järviön seinällä olleesta hyllystä ottamansa stereoradionauhurin. Sen tehtyään Koskinen kehotti etsimään jostakin muovikassin, johon voitaisiin panna nauhuriin kuuluvat kasetit, jotka Koskinen halusi myös ottaa mukaan. Hän löysikin keittiöstä tavallisen kauppaliikkeen mainoksella varustetun kassin ja laittoi siihen hyllystä ottamiaan kasetteja toistakymmentä kappaletta. Koskinen kehotti ottamaan mukaan myös Järviön
pöydällä olleen pankkikirjan, mutta Kalliola jätti sen paikalleen.

Tuskin näin ...
Edellä kuvattu tuskin tapahtui niin yksinkertaisesti kuin Kalliolan kertomuksesta voisi päätellä.
Toimitettujen tutkimusten mukaan näyttää siltä, että Järviö oli puolustanut itseään ja omaisuuttaan erittäin voimakkaasti, joten radionauhuri ja muu omaisuus oli ollut pakko anastaa häneltä väkisin.
Anastuksen yhteydessä radionauhuriin kuulunut liitäntäjohto oli jäänyt lattialle mukiloidun Järviön kehon alle, koska liitäntäjohdon eristeet olivat anastuksen jälkeen sytytetyn tulipalon aikana kummastakin päästä palaneet, mutta kehon alla ollut osa oli palamatta.
Näin ollen radionauhuria ei ollut otettu huoneessa olevalta hyllyltä, vaan väkisin Järviön käsistä.

Piilotetaan
Koskisen ja Kalliolan poistuessa Järviön asunnosta Kalliola kantoi ruudullista kassia ja Koskinen muovikassia.
Matkan varrella niitä vaihdettiin, koska Kalliolan kantama kassi oli melko raskas.
He kulkivat kasseineen yli kanaalin sillan ja sen jälkeen jonkin matkaa kanaalin rantaa, kunnes poikkesivat erään talon pihaan, jossa oli lähes kahden metrin korkuinen aita.
Kun toinen heistä pääsi aidan yli nosti toinen kassit hänelle aidan toiselle puolelle, jossa ne piilotettiin aitaa vasten nojallaan olleiden joidenkin tavaroiden ja aidan väliin.
Tutkimuksissa ei voitu osoittaa, veivätkö Koskinen ja Kalliola, Järviön huoneesta anastamansa omaisuuden edellä mainittuun paikkaan vai jonnekin muualle, koska tätä omaisuutta ei ole löydetty.
Sen sijaan se ruudullinen kassi, jossa radionauhuri kuljetettiin pois Järviön asunnosta löytyi, sanomalehti-ilmoituksen perusteella.
Eräs mies oli löytänyt sen Rauman kanaalin rannalta läheltä Isokirkkokadun siltaa. Kassi oli löydettäessä tyhjä. Sen pohjalla oli vain joitakin tuohen palasia ja puuroskaa. Hilja Vaara tunnisti kassin samaksi, jonka eräs hänen entisistä vuokralaisistaan oli jättänyt jälkeensä. Ahti Järviö oli käyttänyt sitä kantaessaan polttopuita asuntoonsa.

Avaimet uunissa
Kun vuokraemäntä näki Koskisen ja Kalliolan poistuvan talosta kantamuksineen hän meni yhteiskeittiöön katsomaan, olivatko siellä paikat kunnossa. Keittiö oli sottaisessa kunnossa, perunan kuoret ja muut roskat olivat pitkin lattiaa.
Hän siivosi keittiön ja vei sieltä ruoka-astiat omaan asuntoonsa tiskattavaksi. Tuodessaan niitä takaisin yhteiskeittiöön hän havaitsi hellan tulipesässä tuhkan seasta pilkistävän avaimen.
Katsottuaan tarkemmin hän totesi tulipesässä olevan Järviön avainnipun, jossa oli kaksi abloy-avainta ja yksi muunlainen avain. Hän pani avainnipun keittiön pöydälle, jotta Järviö saisi sen siitä aamulla.
Häntä ihmetytti suuresti se, miksi Järviön avaimet olivat tulipesässä, mutta vielä enemmän häntä hämmästytti se, ettei Järviön huoneesta kuulunut mitään ääniä. Järviö oli keuhkovammainen ja yski nukkuessaan.
Yskintää ei nyt kuulunut. Hän ei kuitenkaan, ihme kyllä, katsonut Järviön huoneeseen, vaan poistui omaan asuntoonsa.

Rikosjäljet yritetään peittää
Piilotettuaan Järviön huoneesta anastamansa omaisuuden Koskinen ja Kalliola menivät Rauman torille ja kuljeksivat siellä jonkin aikaa. Sitten lähdettiin katsomaan, oliko Järviö tullut jo tajuihinsa.
Myönteisessä tapauksessa miehillä oli tarkoitus uhkaamalla kieltää Järviöta puhumasta anastuksista mitään kenellekään.
Heidän saavuttuaan takaisin Järviön huoneeseen he totesivat Järviön makaavan edelleen liikkumattomana huoneensa lattialla. Lähemmäksi mentyään he totesivat Järviön kuolleen. Tästä havainnosta Kalliola sanoi järkyttyneensä niin paljon, että hän kiiruhti heti ulos huoneesta.
Hetken kuluttua tuli myös Koskinen ulos ja sanoi, että nyt juostaan. He poistuivat pihalta juosten ja jatkoivat matkaa yli kanaalin sillan toiselle puolelle kanaalia.
Ehdittyään juosta jonkin matkaa torin suuntaan Kalliola kertoi nähneensä talojen takaa tulen loimotuksen. Koskinen kertoi hänelle sytyttäneensä Järviön asunnon tuleen vannottaen häntä, että asiasta ei sitten puhuta mitään. Tämän jälkeen miehet lähtivät kävelemään edelleen niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Sytyttäessään Järviön asunnon palamaan oli Koskisella ja Kalliolalla ilmeisenä tarkoituksena peittää rikoksensa. He eivät kuitenkaan ottaneet huomioon tai eivät välittäneet siitä, että samassa talossa asuvat muut henkilöt joutuivat asunnoissaan nukkuessaan samalla hengenvaaraan. Kolmen heistä oli pelastauduttava palavasta rakennuksesta ikkunoiden kautta. Näistä yhden oli hypättävä rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevan huoneensa ikkunasta ulos.

Koskisen kertomus
Toimitetuissa kuulusteluissa Koskinen myönsi olleensa Kalliolan kanssa keskiviikkoiltana 9.5.1979 ruokailemassa asuntonsa yhteiskeittiössä, mutta kiisti pahoinpidelleensä viereisessä huoneessa asuvaa Järviöta. Hän myönsi kyllä käyneensä tuona iltana Järviön huoneessa sinä aikana, kun Kalliola jatkoi ruokailuaan keittiön puolella. Koskinen kertoi menneensä Järviön huoneeseen tarjotakseen hänelle korvausta siitä viineristä, jonka tämä oli aikaisemmin väittänyt hänen syöneen.
Hän ei kuitenkaan ollut ottanut vastaan Koskisen tarjoamaa korvausta. Koskisen ollessa Järviön huoneessa Järviö oli pannut radion soimaan, mutta oli sen heti taas sammuttanut. Sitten hän oli pannut television päälle, mutta oli senkin kohta sulkenut.
Ennen poistumistaan Järviön huoneesta Koskinen kertoi tiedustelleensa Järviölta, paljonko kello oli, ja nähtyään Järviön katsovan
taskukelloaan, pyytänyt saada ostaa kellon. Järviö ei luvannut kelloa myydä, vaikka Koskinen oli huomauttanut hänellä olevan kaksikin kelloa, Järviöllä oli myös herätyskello pöydällä.
Kun Järviö ei halunnut kelloaan myydä Koskiselle tämä kertoi pyytäneensä sitä lainaksi.
Tähänkään pyyntöön Järviö ei suostunut.
Kun Koskinenlta kysyttiin, miksi hän kysyi Järviölta kelloa, olisihan hän voinut todeta ajan itsekin herätyskellosta hän vastasi, että kun hänellä ei ollut silmälaseja mukanaan, ei hän voinut nähdä aikaa herätyskellosta.
Myöhemmin Koskinen korjasi edellä olevaa kertomustaan sikäli, että hän pyysikin taskukelloa ensin lainaksi, mutta kun Järviö ei sitä lainannut, hän tarjoutui ostamaan sen 65 markalla.
Suostuttelun jälkeen Järviö olikin sitten myynyt hänelle kellonsa tarjotusta 65 markan hinnasta.
Näin Koskinen selitti sen, että kello oli hänen hallussaan, kun hänet seuraavana yönä pidätettiin.

Lahjakello
Ahti Järviön poika kertoi kuulustelussa, että hän oli yhdessä serkkunsa kanssa ostanut isälleen kysymyksessä olevan taskukellon. Poika on täysin vakuuttunut siitä, että hänen isänsä ei missään tapauksessa olisi tätä kelloaan kenellekään myynyt. Kellon saadessaan hän oli maininnut, että poika saa kellon haltuunsa sitten, ”kun hänestä aika jättää”. Samalla hän oli pyytänyt poikaansa säilyttämään kellon muistona hänestä.
Näin ollen poika oli aivan varma, että kello oli hänen isältään anastettu.
Koskinen puolestaan kiisti jyrkästi anastaneensa kelloa tai muuta omaisuutta Järviöltä, tai syyllistyneensä Järviön pahoinpitelyyn ja hänen asuntonsa polttamiseen.

Ilmari Ojalan tapaus
Teknikko Ilmari Ojala meni keskiviikkoiltana 9.5.1979 noin kello 21.00 aikoihin istumaan iltaa erääseen raumalaiseen ravintolaan. Nautittuaan siellä muutamia vodkagrogeja samaan pöytään tuli istumaan hänelle tuntematon mies, jonka kanssa hän jatkoi ryypiskelyään. He istuivat ravintolassa aina valomerkin antamiseen eli noin kello 01.00 asti, jonka jälkeen he päättivät mennä ostamaan
kaupungilta ”pimeän pullon”. Ojalalla ei ollut rahaa mukanaan kuin aivan pieni määrä, josta syystä tuo tuntematon mies, joka myöhemmissä tutkimuksissa osoittautui soodamies Ahti Järviseksi, lupautui hankkimaan pullon, koska hänellä oli mukanaan suurehko summa rahaa.
Paljonko rahaa miehellä oli, ei Ojala tullut tarkemmin tietämään.
Ravintolasta poistuttuaan Ojala ja Järvinen kävelivät yhdessä Länsikadulle, josta Järvinen lähti yksinään Jokirantaa kohti.
Ojalan odoteltua Järvistä noin neljännestunnin ajan hänkin lähti kävelemään Jokirannan suuntaan. Hän oletti Järvisen menneen hakemaan pulloa asunnottomien yömajasta, jonka takia hän jatkoi matkaansa siihen suuntaan.
Kun hän saapui Jokiranta 5:n lähettyville noin kello 01.30 aikoihin seisoi mainitun talon portista noin 20—25 metrin päässä kolme miestä, jotka myöhemmin tunnistettiin. He olivat Jarmo Koskinen, Jorma Kalliola ja Jorma Luomanmäki. Ojala väitti, että hän ei tuntenut heitä, mutta vaikutti siltä, että hän ei jostakin syystä halunnut tunnistaa näitä miehiä.
Ojalan ollessa aikeissa mennä miesten ohi joku heistä löi häntä mitään sanomatta nyrkillä vasemman silmän seutuville, jonka lyönnin voimasta hän kaatui maahan. Hänen siinä maatessaan joku miehistä potkaisi häntä kasvoihin ja samalla häneltä tempaistiin rannekello ranteesta. Ojalan kasvoihinsa saamistaan vammoista päätellen potku oli annettu kovalla kengällä. Miehistä vain Luomanmäellä oli jaloissaan puukengät, joten potkaisija saattoi olla juuri hän.
Ojala ei osannut sanoa, oliko häntä potkaissut mies sama kuin oli häntä ensin lyönyt eikä sitäkään, kuka miehistä oli ottanut hänen rannekellonsa.
Ojalan maatessa vielä pitkänään maassa hän pyysi, etteivät miehet häntä enää pahoinpitelisi ilmoittaen samalla kuka hän oli ja myös sen, että hän oli Rauman Lukon entinen jääkiekkomaalivahti. Kuulustelussa hän lisäksi muisteli sanoneensa miehille, ettei näiden pitäisi tehdä sellaista virhettä, että anastaisivat hänen kellonsa, koska siihen oli kaiverrettu hänen nimensä. Tämän jälkeen joku miehistä sanoikin, että ”ai juu, sä oletkin se”. Samalla miehet lopettivat pahoinpitelyn ja antoivat kellon takaisin Ojalalle.
Noustuaan ylös maasta Ojala keskusteli hetken ajan miesten kanssa ja otti myös ryypyn miesten tarjoamasta viinipullosta, jonka jälkeen hän poistui paikalta ja meni kotiinsa. Ravintolassa tapaamaansa miestä, Ahti Järvistä, hän ei nähnyt sen jälkeen, kun erosi hänestä Länsikadulla.

Ei muistu mieleen
Tämän asian johdosta toimitetuissa kuulusteluissa Koskinen, Kalliola ja Luomanmäki heittäytyivät lähes täysin muistamattomiksi. Luomanmäki selitti, että hän oli saanut aikanaan useita iskuja päähänsä, jopa kirveellä, josta syystä hänellä oli toisinaan huimauskohtauksia ja selvänäkin ollessa täydellisiä muistikatkoja. Luomanmäki ei muistanut olleensa kysymyksessä olevana aikana ollenkaan sellaisessa paikassa, jossa Ojalaa olisi pahoinpidelty.
Koskinen myönsi vain sen, että hänellä oli 9—10.5.1979 välisen yön aikana tullut jossakin päin kaupunkia ”kahinaa” jonkun miehen kanssa. Hän ei muistanut, olisiko hän lyönyt tätä miestä, eikä sitäkään, kumpi hänen tovereistaan, Kalliola tai Luomanmäki, olisi ollut hänen seurassaan.
Koskinen sanoi voivan olla niinkin, että molemmat olisivat olleet mukana ja että sekin on täysin mahdollista, että hän oli ollut silloin yksinään.
Toisten tapaan myös Kalliola kertoi, ettei hän muistanut juuri mitään sen jälkeisistä tapahtumista, kun hän oli poistunut yhdessä Koskisen kanssa Tallikedonkatu 8:ssa sijaitsevasta Ahti Järviön asunnosta. Kun Kalliola oli saanut tavata Ojalan hänen muistiinsa, palautui kuva siitä, että hän oli tavannut Ojalan aivan äskettäin. Hän arveli, että se oli tapahtunut nyt kysymyksessä olevana yönä kaupungilla erään yömajan läheisyydessä.
Kalliola näytti tämän jälkeen kartasta sen paikan, jossa hän muisteli nähneensä Ojalan. Hänen näyttämänsä paikka oli sama, jossa Ojala ilmoitti joutuneensa pahoinpitelyn kohteeksi. Kalliolan muistiin palautui myös hänen yöllä kuulemansa lause: ”Saat olla onnellinen, että oli tuttu porukassa”. Tämän lauseen oli sanonut jompi kumpi hänen seurassaan olleista miehistä. Kalliola muisteli olleensa mainittuna yönä yömajan lähettyvillä kahden miehen kanssa, joista toinen oli Koskinen.
Kuultuaan Ojalalta, että joku tämän yöllä tapaamista kolmesta miehestä olisi tuntenut Ojalan sen jälkeen, kun tämä oli ilmoittanut, kuka hän oli, uskoi Kalliola olleensa juuri tuo henkilö. Olihan hän aikanaan pelannut jääkiekkoa ja ollut ehkä Ojalan vaimennettavanakin, vaikka hän ei sitä muistakaan.
Tämän rikoksen tutkimusten yhteydessä tuli esille niin paljon aihe- ja muita todisteita, että voitiin katsoa Koskisen, Kalliolan ja Luomanmäen syyllistyneen siihen yhteistuumin.

Ahti Järvisen tapaus
Lähes heti sen jälkeen, kun edellä mainittu Ilmari Ojala oli poistunut Jokiranta 5:n kohdalta, saapui sinne ”pimeätä pulloa” ostamassa ollut soodamies Ahti Järvinen. Hänen etsiskelyssään Ojalaa hän tapasi paikalla olleet miehet eli Koskinen, Kalliolan ja Luomanmäen. Mitä sen jälkeen tapahtui ei täysin varmuudella tiedetä, koska mainitut miehet tekeytyivät tapansa mukaan muistamattomiksi ja koska Ahti Järvinen löydettiin seuraavana aamuna kuolleena Rauman kanaalista.
Toimitettujen perusteellisten tutkimusten, kuulustelujen ja muiden toimenpiteiden ansiosta tapahtumasta saatiin kyllä melkoisen täydellinen ja totuutta vastaava käsitys.
Sen mukaan Koskinen, Kalliola ja Luomanmäki hyökkäsivät Jokiranta 5:n kohdalle tulleen Ahti Järvisen kimppuun ja löivät häntä useita kertoja nyrkeillä ja noin 1,5 metrin pituisella laudanpätkällä.
Laudasta löydettiin tutkimusten yhteydessä verijälkiä. Järvisen vammoista päätellen miehet olivat myös potkineet häntä.
Potkija saattoi hyvinkin olla Luomanmäki, koska hänen kengistään löydettiin hiuksia ja koska tiedetään, että Luomanmäen tapana on potkia uhrejaan.
Järvisellä oli tällä hetkellä kuitenkin onnea matkassa, sillä hän pääsi irtautumaan miesten otteesta ja pakenemaan lähettyvillä olleen matalan kanaalin toiselle rannalle.
Järvisen päästyä pakoon Koskinen lähti hänen peräänsä ja tavoitti hänet kanaalin vastakkaisella rannalla. Siellä Koskinen jatkoi pahoinpitelyä ja raahasi uhrinsa takaisin sille rannalle, missä Kalliola ja Luomanmäki olivat. Tällä rannalla Järvisen pahoinpitelyä jatkettiin edelleen ja siinä saatettiin käyttää myös veistä, joka löydettiin kanaalin rannasta.
Pahoinpitelyn yhteydessä Järviseltä anastettiin rannekello, avainnippu ja lompakko, jossa oli rahaa noin 1.000 markkaa.
Järvisen menetettyä pahoinpitelyn seurauksena tajuntansa miehet raahasivat hänet lähemmäksi kanaalin rantaa ja työnsivät hänet veteen, mistä miesten seuraava uhri Antto löysi hänet seuraavana aamuna kuolleena.
Toimitetussa oikeuslääketieteellisessä ruumiin avauksessa Järvisen päässä todettiin useita kallon pintaan asti ulottuvia ruhjevammoja ja aivoruhjeita sekä eri puolilla kehoa mustelmia ja naarmuja. Järvisen kuolinsyyksi todettiin hukkuminen.
Edellä kerrottu tapaus sattui 10.5.1979 hieman jälkeen kello 01.30 ja siihen syyllisiksi epäillyt Koskinen ja Kalliola pidätettiin samana yönä Antton asunnossa tapahtuneen ryöstön johdosta, jolloin tässä selostetusta tapauksesta ei vielä tiedetty mitään, koska Järvisen ruumis löydettiin vasta aamulla kello 06.50. Kolmas miehistä, eli Luomanmäki pidätettiin vasta tämän tapauksen tultua poliisin tietoon.

[Oikeus ennen kaikkea]

Verta ja märät sukat
Pidätettäessä miesten vaatteista löydettiin verijälkiä, joista nämä antoivat sellaisia selityksiä, jotka voitiin täydellisesti kumota. Miesten vaatteissa, kengät ja sukat mukaan lukien, todetut verijäljet olivat näin ollen tulleet niihin todennäköisesti Järvisen pahoinpitelyn yhteydessä.
Sama koskee myös Koskisen ja Luomanmäen jalkojen kastumista kysymyksessä olevan yön aikana.
Kumpikaan heistä ei pystynyt luotettavasti selittämään, missä heidän jalkansa olivat kastuneet.
Koskinen jopa keksi aina uuden selityksen, kun edellinen selitys oli osoitettu paikkansapitämättömäksi. Siinä vaiheessa, kun Koskinen tarkastettiin pidätyksen yhteydessä hänen jalassaan olleesta sukasta, löytyi noin 500 markkaa rahaa.
Koskinen sanoi, että hänellä piti olla rahaa mukanaan noin 2.000 markkaa. Tämä hänen väitteensä saattoikin johtua siitä, että anastettuaan Järvisen lompakosta rahat hän ei ollut laskenut niitä, vaan oletti niitä olleen tuon 2.000 markan verran.
Koskisen sukasta löytyneet rahat olivat kuivia, joten ne eivät olleet voineet olla Koskisen sukassa silloin, kun hänen jalkansa olivat kastuneet. Hän oli ilmeisesti laittanut ne sukkaansa vasta tässä kuvatun pahoinpitelytapauksen jälkeen.

Uhrin puukassilla vietiin anastetut tavarat piiloon.jpg (142.79 KiB) Katsottu 5448 kertaa

Avainnippu ja kello
Kalliolan pidätyksen yhteydessä hänen taskustaan löytyi avainnippu, joka myöhemmin tunnistettiin siinä olleiden avainten perusteella Ahti Järviselle kuuluvaksi. Millä tavoin tämä avainnippu oli joutunut hänen haltuunsa, sitä hän ei osannut selittää.
Noin viikko Järvisen pahoinpitelyn jälkeen tuotiin poliisilaitoksen löytötavaratoimistoon teräskuorinen, tummatauluinen ja teräsrannekkeella varustettu Finlandia-merkkinen rannekello, jossa oli veritahroja. Kellon oli löytänyt Pappilankatu 20:ssa asuva Eero Myllymaa. Hän kertoi löytäneensä sen huonettaan siivotessaan sen sängyn alta, jossa Jorma Luomanmäki oli nukkunut 10.5.1979 aamulla.
Kun kelloa näytettiin Luomanmäelle, hän väitti, ettei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt sitä.
Sen sijaan hän myönsi nukkuneensa Myllymaan mainitsemana aamuna siinä sängyssä, jonka alta kello löytyi. Myöhemmin tämä kello
tunnistettiin Ahti Järvisen kelloksi.

Uhrin avainnippu joutui ”tuntemattomalla tavalla”yhden tekijän taskuun..jpg (50.5 KiB) Katsottu 5448 kertaa

Muistikuvia
Toimitetuissa kuulusteluissa Koskinen ja Luomanmäki kiistivät tietävänsä mitään Ahti Järvisen kuolemaan liittyvistä seikoista.
Luomanmäki kertoi kyllä olleensa kyseisenä yönä kaupungilla. Hän oli lähtenyt noin kello 01.30 aikoihin ulos eräästä asunnosta, jossa hän oli nukkunut päästyään pois juoppoputkasta edellisenä iltana kello 19.15. Sinä yönä hän ei muistanut liikkuneensa lainkaan Jokirannassa.
Kalliolaa kuulusteltaessa hän kertoi, että hänen mieleensä oli jäänyt muistikuva eräästä tilanteesta kanaalin rannalla. Hän tähdensi sitä, ettei hän itsekään tiennyt oliko tämä hänen muistikuvansa kuvittelua vai todellisuutta. Kalliola ja kaksi hänen toveriaan, joista toinen oli Koskinen, olivat olleet yöllä Jokiranta 5:n kohdalla ja nähneet jonkun miehen juoksevan kanaalin yli.
Päästyään sen toiselle rannalle oli mies alkanut huudella Heinoselle ja hänen tovereilleen.
Tämän johdosta ja ehkä sen kimpaannuttamana Koskinen oli juossut kanaalin toiselle rannalle ja lyönyt siellä kiinni
saamaansa miestä ja raahannut miehen sitten sille rannalle.
Kalliola selitti kuitenkin, ettei hän ollut täysin varma siitä, oliko miestä kanaalin toisella rannalla lyönyt ja sitten kanaalin yli raahannut mies Koskinen.
Se saattoi yhtä hyvin olla hänen, ja Koskisen seurassa ollut kolmas mieskin, jonka nimeä Kalliola ei muistanut. Hän ei myöskään muistanut, että Jokiranta 5:n kohdalla olisi ollut tappelua kenenkään kanssa.
Kanaalin rannasta löydetty veitsi ei näyttänyt tutulta, hän ei muistanut nähneensä sitä aikaisemmin. Hän lisäsi kuitenkin, että veitsi saattoi olla sellainen, jolla hän ja Koskinen leikkasivat leipää Tallikedonkatu 8:n yhteiskeittiössä 9.5.1979 ruokaillessaan.

Antton tapaus
Edellä kerrotun tapauksen jälkeen Luomanmäki erosi Koskisen ja Kalliolan seurasta ja meni Savilanpuistossa olevalle grillille ostamaan lihapiirakoita. Hänen niitä syödessään tulivat sinne myös Koskinen ja Kalliola, joilla oli mukanaan puolitoista pulloa Aperita-viiniä. Koskinen suuttui heti grillin luo saavuttuaan grillimyyjälle siitä, että tämä ei myynyt hänelle mitään, kello oli jo 02.00 ja niin ollen grillin sulkemisaika. Hän haukkui myyjää muun muassa huoraksi ja lupasi tehdä myyjästä valituksen grillin omistajalle.
Koskisen riidellessä myyjän kanssa Luomanmäki ja Kalliola keskustelivat jälleen kerran suunnitellusta Kööpenhaminan matkastaan.
Koskisen lopetettua riitelynsä grillimyyjän kanssa he alkoivat kolmisin nauttia Koskisen tarjoamaa viiniä.
Sen käytyä vähiin Koskinen sanoi, että viinaa pitäisi saada jostakin lisää.
Luomanmäki ehdotti menoa Eteläpitkäkatu 28:ssa asuvan Antton luo, häneltä varmaan saisi viinaa. Hänen ehdotuksestaan he sitten lähtivätkin Antton asunnolle. He saapuivat sinne ennen kello 03.00 ja Luomanmäki koputti asunnon ikkunaan kolme kertaa. Luomanmäen kertoman mukaan tämä oli sovittu merkki hänen ja Antton kesken. Antto puolestaan kiisti kuulusteluissa, että mistään koputusmerkistä olisi sovittu.
Antton herättyä koputuksiin ja tultua ikkunaan hän näki ulkona ennestään tuntemansa Luomanmäen sekä tämän seurassa kaksi muuta miestä. Hän meni ovelle ja kysyi, mitä miehet etsivät. Antto huomasi toisen Luomanmäen seurassa olevista miehistä ulkomuodoltaan tutuksi, mutta hänen nimeään hän ei tiennyt. Kolmatta miestä hän ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut.

Kuivat sukat
Luomanmäki pyysi, että he saisivat tulla sisälle asuntoon. Antto suhtautui aluksi pyyntöön kielteisesti, mutta päästi miehet kuitenkin, koska nämä niin innokkaasti halusivat päästä sisälle.
Luomanmäki ja Anttolle täysin tuntematon mies, Jarmo Koskinen, olivat melko selviä, kun taas kolmas mies, Jorma Kalliola, oli melko vahvasti humalassa. Antto itse oli tuolloin täysin selvin päin.
Sisälle tultuaan miehet istuutuivat ja Luomanmäki ja Koskinen tiedustelivat, olisiko Anttolla antaa heille kuivat sukat, koska heidän omat sukkansa ja ken känsä olivat aivan märät. Luomanmäki pyysi sukkia ystävällisesti, kun taas Koskinen pyysi niitä siinä äänilajissa, että sukat oli annettava. Antto ei tullut tietämään, missä miehet olivat jalkansa kastelleet.
Anttolla oli vanhoja sukkia, ja hän antoi yhdet Luomanmäelle ja yhdet Koskiselle. Kalliola ei sukkia pyytänyt eikä Antto sen takia niitä hänelle tarjonnutkaan. Kalliola vain nuokkui ja sittemmin nukahti istualleen asunnon sohvalle.
Luomanmäki ja Koskinen vaihtoivat märät sukat Anttolta saamiinsa kuiviin sukkiin.
Antto huomasi Koskisen panevan märät sukat taskuunsa, kun taas Luomanmäki aikoi laittaa omat sukkansa ensin roskien
joukkoon muovipussiin, mutta jätti ne sitten kuitenkin lattialle.
Kun Luomanmäki ei sanonut sukista mitään Antto päätti ottaa ne omaan käyttöönsä ja pani ne pesua varten lattialla olevaan vesisankoon.

Lisää viinaa
Saatuaan kuivat sukat jalkoihinsa Koskinen pyysi saada ostaa Anttolta viinaa. Antto vastasi, että hänellä oli kyllä varattuna erästä harjakaistilaisuutta varten viinaa, mutta että sitä hän ei myy.
Koskinen veti taskustaan irrallisia setelirahoja esiin ja sanoi niitä näytellen, että rahaa kyllä oli. Koskisen kädessä oli useita seteleitä, päällimmäisenä 500 markan seteliraha.
Kun Antto kieltäytyi myymästä Koskiselle viinaa, tämä löi yllättäen Anttoa nyrkillä kasvoihin ja Antton nenästä alkoi vuotaa hieman verta. Lyönnin jälkeen Koskinen otti pöydältä talteen Antton lompakon, jossa oli rahaa 1.020—1.030 markkaa ja pani sen taskuunsa. Rahat olivat 100 markan ja sitä pienempiä seteleitä.
Koskisen pantua Antton lompakon taskuunsa Antto nousi ylös tuoliltaan ja sanoi, ettei hänen lompakkoaan niin vain oteta. Koskinen vastasi, että kyllä hän lompakon takaisin antaa, mutta rahat hän pitää.
Koskinen ottikin sitten lompakon taskustaan, pani siinä olleet rahat taskuunsa ja heitti lompakon takaisin pöydälle.
Antton ja Koskisen välille syntyi käsikähmä Antton yrittäessä saada rahojaan pois Koskiselta siinä kuitenkaan onnistumatta.
Antto kertoi myöhemmin, että hän ei lyönyt käsikähmän aikana Koskista, mutta myönsi, että olisi kyllä lyönytkin, jos olisi saanut käsiinsä Luomanmäen metallisen voimisteluvälineen, joka oli huoneen nurkassa.
Koska Koskinen ei luovuttanut anastamiaan rahoja takaisin, vaikka Luomanmäkikin häntä kehotteli, Antto ähti ulos asunnostaan ilmoittaen menevänsä hakemaan poliisit paikalle. Hän juoksi läheiselle puhelinkioskille ja soitti sieltä poliisilaitokselle selostaen asian ja pyytäen poliisia saapumaan asunnolleen.

Eihän se niin ollut ...
Koskisen kertoman mukaan edellä selostettu tapaus ei tapahtunut sukkien vaihtamista lukuun ottamatta sillä tavoin kuin Antto kertoi. Hänen mukaansa Antto lupautui myymään hänelle pullon kirkasta viinaa joko 60 tai 65 markan hinnasta, Anttolla ei ollut Koskisen haluamaa viiniä.
Kuultuaan pullon hinnan Koskinen alkoi hakea taskustaan 50 markan seteliä, jollainen hänellä piti olla. Hänen tarkoituksenaan oli tinkiä pullo siihen hintaan. Kun hän ei löytänyt rahaa taskustaan hän otti sukanvarressaan säilyttämänsä setelit esille, mutta niidenkään joukossa ei ollut 50 markan seteliä. Siellä oli vain neljä 500 markan seteliä. Tästä syystä hän antoikin sitten Anttolle tämän hänen eteensä pöydälle laittaman pullon maksuksi 500 markan setelin. Tämän jälkeen Antto otti lompakostaan joko 300 tai 350 markkaa ja antoi ne Koskiselle, joka huomautti, että rahaa piti saada enemmän takaisin.
Antto laittoi pöydälle nyt toisen pullon kirkasta viinaa ja kehotti Koskista ostamaan kaksi pulloa.
Koskinen ilmoitti Anttolle, että juodaan ensin yksikin pullo, jonka jälkeen hän itse sekä Luomanmäki ja Kalliola ottivat pullosta ryypyt.
Tämän tapahduttua Koskinen tarjosi Anttolta saamiaan rahoja tälle takaisin ja vaati hänelle antamaansa 500 markkaa itselleen. Kun Antto ei tähän suostunut Koskinen pani omat rahansa, kolme 500 markan seteliä, ja Anttolta saamansa rahat takkinsa sivutaskuun. Hän aikoi siirtää rahat sukan varteen vasta sitten, kun kukaan ei olisi sitä näkemässä.
Tämän jälkeen Koskinen ryhtyi pelaamaan Luomanmäen kanssa korttia asunnon pöydän ääressä.
Kesken pelin Antto löi häntä äkkiarvaamatta jollakin esineellä päähän ja sieppasi samalla hänen takkinsa taskusta hänen sinne panemansa setelirahat.
Tästä suuttuneena Koskinen nousi välittömästi ylös ja lähti tavoittamaan Anttoa, joka juoksi ulos ja heitti lattialle hänen taskustaan ottamansa rahat.
Koskinen ei saanut Anttoa kiinni, ja hän palasi takaisin sisälle ja keräsi lattialla olleet rahat haltuunsa. Hän ei laskenut niitä, mutta oletti lattialla olleen hänen kolme 500 markan seteliään sekä ne setelit, jotka Antto antoi hänelle takaisin 500 markasta eli 300 tai 350 markkaa. Nämä setelit, yhteensä 1800 tai 1850 markkaa, hän piilotti sukanvarteensa.
Tämän tehtyään Koskinen etsi asunnosta jotain arvotavaraa, jota voisi ottaa tappion peittämiseksi, mutta ei löytänyt kuin 200 markkaa eräästä maljakosta. Nämäkin setelirahat hän piilotti sukanvarteensa. Mitään arvoesineitä hän ei ottanut asunnosta mukaansa.
Mainittakoon tässä yhteydessä, että Antton asunnossa ei ollut sellaista maljakkoa, jossa hän olisi säilyttänyt setelirahoja.

.... eikä niinkään
Luomanmäki puolestaan kertoi, että sukkien vaihtamisen jälkeen hän ja Kalliola saivat Anttolta luvan ottaa pöydällä olevista pulloista ryypyn. Antton nimenomaisesta kiellosta huolimatta Koskinenkin otti ryypyn, jolloin Antto nimitti tätä siaksi. Tästä suuttuneena Koskinen löi Anttoa kämmenellään kasvoihin. Antto otti nyt käteensä asunnossa olleen Luomanmäen vankilasta aikanaan tuoman jumppausjousen, ja
löi sillä Koskisen selkään.
Sen tehtyään Antto juoksi ulos asunnostaan Koskisen seuratessa häntä. Ennen poistumistaan Antto uhkasi hakea poliisit paikalle.
Jossakin vaiheessa edellä kerrotun tapauksen aikana rahoja alkoi lennellä pitkin lattiaa.
Mistä ne sinne ilmestyivät, ei Luomanmäki osannut sanoa. Lattialla oli myös lompakko, jonka Luomanmäki arveli kuuluvan joko Koskiselle tai Anttolle. Luomanmäki ei nähnyt Koskisen missään vaiheessa ennen Antton lyöntiä käsitelleen rahoja.
Koskisen luovuttua Antton takaa-ajosta ja palattua takaisin hän alkoi kahmia lattialla olleita seteleitä käsiinsä ja työnsi ne sitten sukanvarteensa. Luomanmäki painotti kuulustelussa erikoisesti sitä, että hän ei itse ottanut lattialta yhtään seteliä itselleen, ei myöskään Kalliola, joka oli jo silloin "sammunut”.

Poliisit tulevat
Antton palatessa yhdessä poliisien kanssa asunnolleen ulko-ovi oli lukittu sisäpuolelta, eivätkä sisällä olijat tulleet avaamaan koputuksista huolimatta.
Vasta, kun Antto antoi poliiseille luvan murtaa ovi, sisällä olijat avasivat sen vapaaehtoisesti.
Sisälle tultuaan Antto huomasi miesten penkoneen hänen laatikoitaan, joista oli heitelty tavaroita lattialle. Lattialla oli myös 500 ja 100 markan setelirahat, jotka Antto nosti ylös poliisien nähden.
Nämä rahat jäivät hänen haltuunsa, vaikka ne eivät hänen rahojaan olleetkaan, jonka hän tiesi siitä, että hänellä ei ollut ollut 500 markan seteliä.
Lisäksi Antton poissa ollessa asunnon pöydälle oli ilmestynyt pöytäviinapulloja.
Ne olivat samat pullot, joita hän oli säilyttänyt eräässä laatikossa avaamattomina. Nyt pullot oli avattu ja jonkin verran vajaat.
Pöydällä oli myös kaksi täysinäistä Aperita-viinipulloa, joista Koskinen sanoi toisen olevan hänen.
Yritettyään turhaan selvittää tilannetta Antton asunnossa poliisit ottivat Antton, Luomanmäen ja Koskisen mukaansa poliisilaitokselle Kallioan jäädessä asuntoon nukkumaan.
Ennen asunnosta poistumistaan poliisit ottivat mukaansa myös Luomanmäen sukat, jotka Antto oli laittanut vesisankoon. Kun sukkia tarkemmin tutkittiin niissä, havaittiin verijälkiä. Asiaa kysyttiin Luomanmäeltä ja hän selitti sukkiensa tulleen vereen 7.5.1979 sattuneen tappelun aikana, kun hän oli potkaissut erästä miestä otsaan.
Kun poliisit kysyivät, miksi Luomanmäki halusi vaihtaa sukkansa vasta nyt muutamien päivien kuluttua tappelusta, ei hän osannut vastata.

Tarkastus
Poliisilaitoksella Koskisen sukasta löydettiin hänen sinne piilottamansa rahat. Tosin niitä oli vain hieman vajaa 500 markkaa eikä noin 2.000 markkaa, kuten Koskinen itse väitti. Vaikka hänellä, kun hänet muutamaa päivää aikaisemmin pidätettiin Porissa epäiltynä ryöstöstä, oli rahaa hallussaan vain 7,77 markkaa ja pankkitilillään 16,63 markkaa.
Edellä mainittujen rahojen lisäksi hänellä tavattiin neljä rannekelloa taskussa olevien märkien ja veristen sukkien alta. Näistä kelloista Antto tunnisti aluksi vain yhden omakseen. Myöhemmin hän sitten ilmoitti muidenkin rannekellojen olevan hänen omaisuuttaan. Koskinen ihmetteli pitkään, mistä kellot olivat hänen taskuunsa joutuneet, mutta kertoi sitten myöhemmin ottaneensa ne Antton asunnossa siitä maljakosta, josta hän kertoi ottaneensa 200 markkaa rahaakin. Antton mukaan kolme näistä kelloista taas oli ollut hänen asunnossaan eräässä laatikossa ja neljäs pöydällä lompakon vieressä.
Koskisen taskuista löytyi myös hopeakuorinen taskukello, jonka hän kertoi ostaneen edellisenä iltana Tallikedonkatu 8:ssa asuvalta Järviöltä 65 markan hinnasta.
Kuten jo aikaisemmin on tullut ilmi, oli Koskinen todennäköisesti anastanut tämänkin kellon, vaikka hän ei sitä myöntänytkään.
Loppuun saakka Koskinen kiisti jyrkästi syyllistyneensä Antton asunnossa ryöstöön. Hän väitti ottaneensa Antton asunnosta omaisuutta vain sen verran, että sai omansa takaisin.
Luomanmäeltä tarkastettaessa hänen taskuistaan löydettiin yksi 100 markan seteli ja kaksi 50 markan seteliä. Poliisien tiedustellessa Luomanmäeltä, paljonko hänellä piti olla rahaa, hän sanoi sitä olevan noin 600 markkaa.
Tällaisen vastauksen Luomanmäki myöhemmin kiisti.
Luomanmäeltä kysyttiin, mistä hän oli saanut hallussaan nyt olevat rahat, 200 markkaa, kun hänellä edellisenä iltana juoppoputkasta päästessään oli ollut rahaa vain 55 markkaa. Hän ilmoitti useita henkilöitä, joilta oli mahdollisesti saanut rahaa yön aikana. Kukaan hänen mainitsemistaan henkilöistä ei kuitenkaan ollut tavannut Luomanmäkeä sinä yönä eikä niin ollen voinut antaa hänelle rahaakaan. Luomanmäki painotti sitä, että Antton asunnosta hän ei ainakaan muistanut ottaneensa rahaa.
Koskinen pidätettiin syylliseksi epäiltynä Antton ryöstöön, mutta Luomanmäki pääsi vapaaksi, koska Antto ei kohdistanut häneen minkäänlaisia syytöksiä. Luomanmäkeä ja Anttoa kehotettiin saapumaan poliisilaitokselle kuulusteluun aamulla kello 08.00.

Aamusiivous
Antto ja Luomanmäki menivät tämän jälkeen yhdessä takaisin Antton asunnolle noin kello 04.00.
Antto ryhtyi siivoamaan asuntoaan ja Luomanmäki istui sohvalla. Luomanmäki näki pöydällä pöytäviinapulloja ja hän pyysi saada ostaa ne Anttolta, joka kuitenkin sanoi, ettei hän myy pulloja, mutta voi ne kyllä antaa Luomanmäelle ehdolla, että tämä hankkisi tilalle saman määrän viinaa. Tähän ehdotukseen Luomanmäki suostuikin, jonka jälkeen hän otti yhdestä pullosta ryypyn ja nukahti sitten istualleen sohvalle.
Melko pian tämän jälkeen poliisit saapuivat uudelleen Antton asunnolle ja veivät Kalliolan mukanaan. Kalliola nukkui niin sikeästi, ettei hän herännyt poliisien kuljettaessa häntä autoon.
Luomanmäki nukkui Antton asunnossa noin kello 06.00 saakka ja poistui sitten sieltä vieden mukanaan pöydällä olleet viinapullot.
Hän suunnisti kulkunsa Eero Myllymaan asunnolle Pappilankatu 20:een. Hänen ollessaan matkalla sinne Myllymaa tuli häntä vastaan. Luomanmäki ilmoitti olevansa matkalla tämän luokse, mutta siitä huolimatta Myllymaa vain jatkoi matkaansa päinvastaiseen suuntaan.
Luomanmäki totesi Myllymaan asunnon oven olevan auki. Hän meni sisälle paneutuen välittömästi nukkumaan siellä olevaan sänkyyn. Asunnossa ei ollut ketään. Nukuttuaan siellä vain lyhyen ajan Luomanmäki lähti omaan asuntoonsa, josta hänet samana päivänä pidätettiin.

Mies kanaalissa
Luomanmäen poistuttua Antton asunnolta Antto lähti noin kello 06.30 aikoihin kauppatorille tarkoituksin nauttia siellä aamukahvit. Torilla hän tapasi erään tuttavansa, jolle hän kertoi muun ohella
siitä, että hänen piti mennä kello 08.00 poliisilaitokselle kuulusteluun. Kuluttaakseen aikaa he lähtivät yhdessä kävelemään satunnaiseen suuntaan.
Heidän tultuaan Kiviniemenkadun päähän havaitsi Antto kanaalin rannalla ruohikossa kiiltävän veitsen.
Ottaessaan sitä käteensä hän huomasi samalla kanaalissa veden alla miehen ruumiin.
Tämän havainnon tehtyään Antto pudotti veitsen takaisin maahan ja ilmoitti näkemästään toverilleen. He aikoivat ensin vetää ruumiin rannalle, mutta päättivät sitten jättää sen tekemättä, koska katsoivat paremmaksi tehdä siitä ensin ilmoituksen poliisille. He lähtivätkin poliisilaitokselle ja tulivat sieltä yhdessä poliisien kanssa takaisin kanaalin rannalle. Poliisit vetivät ruumiin maihin.
Antto ja hänen tuttavansa eivät tunteneet vainajaa, joka myöhemmin tunnistettiin vuonna 1958 syntyneeksi soodamies Ahti Järviseksi.
Asiaa tutkivat poliisimiehet eivät täysin uskoneet siihen, että Antto olisi aikaa kuluttaakseen
osunut sattumalta kävelemään juuri sille kohdalle kanaalin rantaa, josta Järvinen oli työnnetty veteen. Tutkijat epäilivät Koskisen, Kalliolan ja Luomanmäen puhuneen Antton asunnossa ollessaan
jotain yöllisistä tapahtumista, jotka Antto halusi tarkistaa tapahtumapaikalla.
Tämän seikan Antto jyrkästi kielsi ja vakuutti osuneensa paikalle täysin sattumalta.

Tapausten käsittely oikeudessa
Edellä selostettuja tapauksia käsiteltiin Rauman raastuvanoikeudessa kaikkiaan kahdeksan kertaa,
ensimmäisen kerran 31.5.1979 ja viimeisen5.9.1979. Oikeudessa vangittuina olleet syytetyt Jarmo Koskinen, Veikko Kalliola ja Jorma Luomanmäki, niin paatuneita rikollisia kuin olivatkin, kuuntelivat vakavina virallisen syyttäjän oikeuskäsittelyn alussa esittämiä rangaistusvaatimuksia, jotka olivat melkoisen ankaria.
Virallinen syyttäjä vaati rangaistusta Koskiselle ja Kalliolalle, Ahti Järviön tapauksessa törkeästä ryöstöstä, murhasta ja murhapoltosta sekä Koskiselle, Kalliolalle ja Luomanmäelle, Ilmari Ojalan tapauksessa ryöstöstä, Ahti Järvisen tapauksessa törkeästä ryöstöstä ja murhasta ja Antton tapauksessa ryöstöstä.
Lisäksi virallinen syyttäjä vaati Koskiselle rangaistusta kahdesta omaisuuden vahingoittamistapauksesta. Koskinen oli nimittäin pidätettynä ollessaan rikkonut 10.5.1979 Rauman nimismiespiirin pidätettyjen säilytyshuoneen ikkunan, sen puitteet, ovisilmän ja hälytyslaitteen painikkeen sekä13.5.1979 Rauman poliisilaitoksen pidätettyjen säilytyshuoneen valaisimen.

Erilaisia kertomuksia
Oikeuskäsittelyn aikana syytetyt antoivat tapahtumista useita ristiriitaisia ja toisistaan eroavia selityksiä, kuten he tekivät jo poliisitutkimustenkin aikana. Heistä etenkin Koskinen oli valmis keksimään aina uuden selityksen, kun edellinen oli osoitettu paikkansapitämättömäksi.
Tämän lisäksi syytetyt, varsinkin Koskinen ja Kalliola syyttelivät toisiaan, mutta kukaan heistä ei suoranaisesti väittänyt jonkun heistä syyllistyneen niihin rikoksiin, joista heille rangaistusta vaadittiin. Jokainen syytetty kielsi myös oman osuutensa syytteen mukaisiin rikoksiin.
Osoittaaksemme syytettyjen oikeudessa antamien kertomusten epäluotettavuuden esitettäköön tässä niistä muutamia kohtia.
Esimerkiksi tapaus, joka koski Ahti Järviön omistamaa taskukelloa. Kuten muistetaan, Koskinen kertoi poliisikuulustelussa pyytäneensä ensin saada ostaa kellon Järviöltä, mutta kun tämä ei sitä myynyt, hän pyysi sitä lainaksi.
Samassa kuulustelussa Koskinen muutti kertomustaan niin, että hän olikin pyytänyt kelloa ensin lainaksi Järviöltä, mutta kun tämä ei ollut suostunut hän oli suostuttelun jälkeen saanut tämän myymään kellon hänelle.
Oikeuskäsittelyssä kertomus tästä kellosta muuttui siten, että Kalliola oli anastanut kellon Järviöltä ja antanut sen sitten velkansa osasuorituksena Koskiselle.
Kalliolan velka Koskiselle oli muka syntynyt aikanaan vankilassa, kun Kalliola oli jättänyt tilittämättä Koskisen hänelle myytäväksi antamista pillereistä saamansa rahat.
Tälle pilleritarinalle, joka oikeuskäsittelyn aikana osoitettiin paikkansapitämättömäksi, oli hankittu kaksi todistajaakin. Poliisikuulustelussa he syyllistyivät perättömään lausumaan, mutta välttyivät syyllistymästä perättömään lausumaan oikeudessa Koskisen luovuttua heidän kuulemisestaan.
Tyypillistä Koskisen selitysten jatkuvalle muuttumiselle oli, että 26.6.1979 pidetyssä oikeudenistunnossa hän sanoi pillerikaupalla olevan erittäin ratkaisevan vaikutuksen tutkittavana oleviin rikoksiin, kun taas 21.8.1979 pidetyssä istunnossa ei sillä hänen sanojensa mukaan enää ollutkaan tätä merkitystä.
Koskinen tyytyi nyt vain toteamaan, että hän ei oikeastaan tiennyt, miten Järviön omistama kello oli joutunut hänen haltuunsa.
Ilmari Ojalan tapausta käsiteltäessä Koskinen kiisti jyrkästi pahoinpidelleensä Ojalaa. Sen sijaan hän myönsi painineensa tämän kanssa 10.5.1979 yöllä.
Painiminen oli alkanut hänen kertomansa mukaan kinastelusta siitä, kuka on painin päävalmentaja.
Painimisen aikana paikalla olivat myös Kalliola ja Janne-niminen mies, jotka eivät ottaneet osaa painiin. Luomanmäki ei ollut silloin ollut paikalla. Ojalan rannekello oli irronnut Ojalan ranteesta painiskelun aikana. Kalliola oli nostanut kellon maasta ja antanut sen takaisin Ojalalle.
Ojala puolestaan kiisti, että paikalla olisi kinasteltu urheilusta tai jostakin muusta asiasta. Myöskään mistään painimisesta ei ollut ollut kysymys, painimisesta ei tule sellaisia vammoja, joita hän oli tapauksen yhteydessä saanut.
Virallinen syyttäjä totesi puheenvuorossaan, että koska Ojalalta ryöstettiin rannekello välittömästi sen jälkeen, kun hänet oli isketty maahan ei häneen kohdistetun hyökkäyksen tarkoituksena todennäköisesti ollut ollut pahoinpitely, eikä siihen olisi ollut syytäkään, vaan tarkoituksena oli ilmeisesti yksinomaan ryöstäminen.
Omaa verta ja pudonneita hiuksia Ahti Järvisen tapausta käsiteltäessä Koskinen kertoi oikeudessa, että tappelu Järvisen ja Kalliolan välillä oli syntynyt sen jälkeen, kun Kirjavainen oli ottanut maassa olleesta viinipullosta ryypyn. Kalliola oli tästä suuttunut ja lyönyt Järvistä, jonka jälkeen nämä olivat ryhtyneet tappelemaan keskenään. Tämän enempää Koskinen ei sanonut asiasta tietävänsä.
Järviseltä anastettiin Rauman kanaalin rannassa ja osittain myös kanaalissa tapahtuneen pahoinpitelyn yhteydessä muun muassa lompakko rahoineen, rannekello ja avainnippu, jonka jälkeen hänet työnnettiin tajuttomana kanaaliin, jonne hän hukkumalla kuoli.
Tästä tapauksesta olivat peräisin ne verijäljet, jotka todettiin pidätettäessä Koskisen, Kalliolan ja Luomanmäen vaatteissa, sekä ne veriset hiukset, jotka olivat tarttuneet kiinni Luomanmäen puukenkään. Luomanmäki väitti poliisikuulustelussa, että hänen vaatteissaan oleva veri oli peräisin 7.5.1979 tapahtuneesta tappelusta. Tämän tappelun aikana hän oli kertomansa mukaan potkaissut erästä miestä päähän ja todennäköisesti silloin oli hiuksia tarttunut hänen kenkäänsä.
Oikeudessa Luomanmäki väitti vaatteissaan olleiden veritahrojen olevan hänen omaa vertansa, vaikka hän oli poliisikuulustelussa kertonut, ettei hänellä ollut sellaisia vammoja, joista olisi tullut verta. Toisessa oikeuden istunnossa Luomanmäki muutti kertomustaan ja selitti veritahrojen tulleen hänen vaatteisiinsa Koskisen tai Kalliolan vaatteista Savilanpuiston grillillä tai sitten Antton asunnossa. Kengästään löydetyt hiukset olivat saattaneet pudota hänen kenkänsä päälle Koskisen tai Kalliolan vaatteista, joihin niitä oli ehkä tarttunut kanaalin rannassa Järvisen raahaamisen yhteydessä.

Koskisen hallusta tavatut anastetut kellot..jpg (204.79 KiB) Katsottu 5448 kertaa

Kello ja avaimet
Järviseltä anastettiin pahoinpitelyn yhteydessä muun muassa rannekello. Tämä kello löydettiin myöhemmin siitä asunnosta, jossa Luomanmäki nukkui pahoinpitelyä seuranneena aamuna. Luomanmäen pyynnöstä tämä kello tuotiin oikeuteen, jossa sitä kokeiltiin hänen ranteeseensa, johon se vain vaivoin mahtui. Tällä Luomanmäki halusi osoittaa, että kello ei ole voinut olla hänen hallussaan,
koska ranneke oli liian ahdas.
Virallisen syyttäjän mielestä asia oli täysin päinvastainen ja osoitti, miksi kello löytyi edellä mainitun asunnon sängyn alta. Hänen mukaansa Luomanmäki oli ollut otettava kello pois ranteestaan makuulle paneutuessaan, koska hän ei ollut voinut pitää sitä rannekkeen pienuuden takia pitkää aikaa ranteessaan. Otettuaan kellon ranteestaan oli Luomanmäen ollut pantava se ainakin osittain sängyn
alle, jotta sen päälle ei pienessä huoneessa astuttaisi. Kello oli häneltä sitten unohtunut sängyn alle hänen lähdettyään omalle asunnolleen. Koska Luomanmäki sitten pidätettiin asunnostaan, ei hän ollut voinut käydä unohtamaansa kelloa noutamassa.
Virallisen syyttäjän mukaan sekin osoitti kellon olleen Luomanmäen hallussa, että Luomanmäki poliisikuulusteluissa kertoi Koskisen ja Kalliolan tulleen Savilanpuistossa olevalle grillille kello 02.00. Kellonajan Luomanmäki oli mitä ilmeisemmin tarkistanut ranteessaan olleesta Järviseltä anastamastaan rannekellosta.
Luomanmäki puolestaan kiisti tämän ja samoin kelloa edes aikaisemmin nähneensä.
Järvisen hallussa ollut avainnippu löytyi Kalliolan taskusta pidätyksen yhteydessä. Kalliola tyytyi oikeudessa, samoin kuin poliisikuulustelussakin vain toteamaan, ettei hän tiennyt, miten se hänen taskuunsa oli joutunut.
Jokainen syytetty kiisti anastaneensa Järviseltä ryöstettyjä rahoja. Muun muassa Koskinen selitti oikeudessa, että hän oli ottanut hänellä pidätyshetkellä olleet rahat Antton asunnon lattialta. Todistettavasti Koskisella oli kuitenkin useita setelirahoja hallussaan jo hänen Antton asunnolle
mennessään, joten ne todennäköisesti olivat juuri niitä rahoja, jotka Järviseltä oli ryöstetty.

Kastuivatko kengät
Viimeisenä esimerkkinä syytettyjen kertomusten jatkuvasta muuttumisesta kerrottakoon tässä vielä tarinaa, joka koskee Koskisen ja Luomanmäen jalkojen kastumista Ahti Järvisen pahoinpitelyn yhteydessä. Koskinen oli mestari keksimään tarinoita. Tässä hänen selityksensä siitä, miten hänen kenkänsä olivat kastuneet.
Poliisikuulustelussa Koskinen ilmoitti aluksi kenkiensä kastuneen erään määrätyn kadun vesilätäkössä. Kun tutkijat tarjoutuivat viemään hänet kyseiselle paikalla, äkkäsi Koskinen heti, ettei hän sellaista paikkaa ehkä löytäisikään ja muutti siitä syystä kertomustaan selittäen kulkeneensa kahden pihan kautta ja kastelleensa kenkänsä pihoilla olleissa lätäköissä. Koskinen näyttikin sitten hänelle esitetystä kartasta kyseiset pihat uskoen tarinansa nyt menneen täydestä.
Kun tämäkin selitys osoittautui paikkansapitämättömäksi, esitti Koskinen oikeuskäsittelyn aikana jälleen uuden tarinan. Tutkijoiden toimesta osoitettiin oikeudelle jopa valo kuvin, ettei Koskisen kertomaa polkua kuralätäkköineen voinut olla hänen väittämässään paikassa.
Tämän jälkeen Koskisella oli neljäs selitys valmiina. Nyt hän ei enää yrittänyt selittää paikkaa, missä hänen kenkänsä olivat kastuneet, vaan pyrki todistamaan, etteivät hänen kenkänsä ollenkaan olleetkaan märät.
Tämäkin väite kumottiin oikeudessa. Koskisenpidättänyt poliisi oli suorittanut välittömän tarkastuksen ja todennut hänen jalkojensa olleen märät lähes polviin asti.

Jotain tottakin
Viimeisessä oikeudenkäyntitilaisuudessa Koskinen sanoi olleensa koko asian käsittelyn ajan psyykkisesti erittäin huonossa kunnossa ja joutuneensa kahteen eri otteeseen jopa vankimielisairaalaan hoidettavaksi. Tämä muuten oli eräs niistä harvoista asioista, jotka Koskinen oikeudenkäynnin aikana kertoi totuudenmukaisesti.
Lisäksi Koskinen kertoi, että poliisikuulusteluissa kuulusteltujen henkilöiden kertomuksilla hänet oli pyritty leimaamaan erittäin väkivaltaiseksi yksilöksi. Tämä ei hänen mielestään pitänyt paikkaansa muihin kuin viranomaisiin ja erityisesti virkapukua käyttäviin viranomaisiin nähden.
Virallinen syyttäjä puolestaan totesi, että kun tutkitaan Koskisen rikosrekisteriotetta kymmenen vuoden ajalta, voidaan hänet todeta esiintyneen väkivaltaisesti myös viranomaisia kohtaan, mutta että hänen ryöstöjensä kohteeksi joutuneet henkilöt ovat olleet tavallisia yksityisiä kansalaisia, eivätkä viranomaisia.
Lisäksi virallinen syyttäjä totesi, että kun otetaan huomioon Koskisen rikosrekisteriotteesta ja muista asiakirjoista ilmenevät teot sekä nyt käsiteltävänä olevat rikokset, on Koskista pidettävä vaarallisena rikoksen uusijana, jonka johdosta hän esitti Koskisen eristämistä pakkolaitokseen.

Eihän sitä verisissä sukissa ...
Loppulausunnossaan virallinen syyttäjä toi muun ohella esille Koskisen, Kalliolan ja Luomanmäen suunnitteleman Kööpenhaminan matkan. Hänen mukaansa nyt käsiteltävinä olevien rikosten perusmotiivina oli todennäköisesti pidettävä kysymystä matkarahojen hankkimisesta tavalla tai toisella.
Miesten lähtö Kööpenhaminaan olisi ilmeisesti tapahtunut jo 10.5.1979, ellei poliisi olisi puuttunut asiaan edellisen yön aikana. Tähän viittaa kaiken muun lisäksi myös Luomanmäen vastaus oikeuden puheenjohtajan kysymykseen käsiteltäessä sukkien vaihtamista, että ”eihän Kööpenhaminaan olisi voinut verisissä sukissa lähteä”.

Oikeuden päätös
Rauman raastuvanoikeudella oli vaikea tehtävä selvittää mihin rikoksiin kukin syytetty oli nyt kysymyksessä olevien tapausten aikana todella syyllistynyt. Vaikka tapausten poliisitutkinta oli toimitettu erittäin perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti vaikeutti oikeuden työskentelyä syytettyjen sekä joidenkin muidenkin oikeudessa kuultujen henkilöiden antamat epäluotettavat, ristiriitaiset ja alati muuttuvat kertomukset.
Käsiteltyään asiaa kaikkiaan kahdeksassa istunnossa antoi oikeus 5.9.1979 päätöksensä, jonka mukaan syytetyt tuomittiin alla mainittuihin rangaistuksiin. Oikeudessa esitettyihin korvausvaatimuksiin ja tuomittuihin korvauksiin ei tässä yhteydessä katsota olevan aiheellista puuttua.

Jarmo Koskinen tuomittiin Ahti Järviön tapauksessa yksin teoin tehdyistä pahoinpitelystä, tappelusta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 3 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen sekä törkeästä varkaudesta 1 vuodeksi ja murhapoltosta 4 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen, Ilmari Ojalan tapauksessa pahoinpitelystä 5 kuukaudeksi vankeuteen, Ahti Järvisen tapauksessa yksin teoin tehdyistä tappelusta ja taposta 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen sekä törkeästä varkaudesta 1 vuodeksi vankeuteen, Antton tapauksessa pahoinpitelystä 2 kuukaudeksi ja varkaudesta 5 kuukaudeksi vankeuteen.
Näiden lisäksi Koskinen tuomittiin kahdesta omaisuuden vahingoittamistapauksesta kummastakin 1
kuukaudeksi vankeuteen. Koskisen katsottiin olleen täyttä ymmärrystä vailla tehdessään edellä mainitut rikokset, joista tuomiot yhdistettyinä olivat 12 vuotta 3 kuukautta vankeutta.
Samalla oikeus julisti 23.4.1979 alkaneen Koskisen ehdonalaisen vapauden menetetyksi. Syyttäjän vaatimuksen Koskisen eristämisestä pakkolaitokseen oikeus hylkäsi perusteettomana.

Veikko ”Tapu” Kalliola tuomittiin Ahti Järviön tapauksessa yksin teoin tehdyistä tappelusta ja lievästä pahoinpitelystä 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen sekä törkeästä varkaudesta 1 vuodeksi vankeuteen eli tuomiot yhdistettyinä 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. Muilta osin oikeus
hylkäsi Kalliolaan kohdistuneet syytteet. Kalliolan 6.10.1978 alkaneen ehdonalaisen vapauden
oikeus julisti menetetyksi.

Jorma Luomanmäki tuomittiin Ahti Järvisen tapauksessa yksin teoin tehdyistä tappelusta ja taposta 9 vuodeksi vankeuteen sekä törkeästä varkaudesta 1 vuodeksi vankeuteen, Antton tapauksessa varkaudesta 1 kuukaudeksi vankeuteen eli tuomiot yhdistettyinä 9 vuodeksi 5 kuukaudeksi vankeuteen. Muilta osin oikeus hylkäsi Luomanmäkihän kohdistuneet syytteet. Sen sijaan oikeus julisti hänen 14.2.1979 alkaneen ehdonalaisen vapautensa menetetyksi.

Sekä tuomitut että virallinen syyttäjä valittivat raastuvanoikeuden päätöksestä Turun hovioikeuteen, joka antoi asiassa päätöksensä 11.2.1980.

Hovioikeuden päätös
Antamallaan päätöksellä hovioikeus muutti Jarmo Koskisen tuomiota Ahti Järvisen tapauksen
osalta siten, että tuomitsi Koskisen täyttä ymmärrystä vailla olevana yhdellä teolla tehdyistä
tappelusta, taposta ja törkeästä ryöstöstä 8 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeuteen sekä
Antton tapauksessa siten, että tuomitsi Koskisen täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä ryöstöstä 10 kuukaudeksi vankeuteen. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös jäi pysyväksi. Hovioikeuden päätöksen mukaan Koskinen tuomittiin rangaistukset yhdistettyinä 12 vuodeksi vankeuteen.

Jorma Luomanmäen Ahti Järvisen tapauksessa saamia tuomioita hovioikeus muutti siten, että
tuomitsi Luomanmäen yhdellä teolla tehdyistä tappelusta, törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä ryöstöstä 7 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös jäi hänen osaltaan pysyväksi. Hovioikeuden päätöksen mukaan Luomanmäki tuomittiin rangaistukset yhdistettyinä 7 vuodeksi 6 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeuteen.

Veikko ”Tapu” Kalliolan osalta hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

[Eriksson]

Pahoinpitely
Viimeisen rikosilmoituksen saman yön tapahtumista teki Rauman poliisilaitokselle teknikko Ilmari Ojala, joka ilmoitti joutuneensa mainittuna yönä kello 01.30 aikoihin Rauman kanaalin varrella kolmen miehen pahoinpitelemäksi. Miehet olivat lyöneet häntä nyrkillä kasvoihin ja hänen kaaduttuaan maahan potkineet häntä sekä anastaneet hänen ranteestaan kultaisen Eterna-merkkisen rannekellon. Kun Ojala oli huomauttanut, että kellon takakanteen oli kaiverrettu hänen nimensä, josta kellon omistaja helposti selviäisi, ja että hän oli Rauman Lukon entinen jääkiekkomaalivahti, Suomen maajoukkueessakin pelannut, oli joku miehistä ehkä tuntenut hänet, koska he lopettivat pahoinpitelyn ja antoivat hänen kellonsakin takaisin. Kellosta oli kahinan aikana katkennut ranneke.

Ilmari Ojalan tapaus
Teknikko Ilmari Ojala meni keskiviikkoiltana 9.5.1979 noin kello 21.00 aikoihin istumaan iltaa erääseen raumalaiseen ravintolaan. Nautittuaan siellä muutamia vodkagrogeja samaan pöytään tuli istumaan hänelle tuntematon mies, jonka kanssa hän jatkoi ryypiskelyään. He istuivat ravintolassa aina valomerkin antamiseen eli noin kello 01.00 asti, jonka jälkeen he päättivät mennä ostamaan
kaupungilta ”pimeän pullon”. Ojalalla ei ollut rahaa mukanaan kuin aivan pieni määrä, josta syystä tuo tuntematon mies, joka myöhemmissä tutkimuksissa osoittautui soodamies Ahti Järviseksi, lupautui hankkimaan pullon, koska hänellä oli mukanaan suurehko summa rahaa.
Paljonko rahaa miehellä oli, ei Ojala tullut tarkemmin tietämään.
Ravintolasta poistuttuaan Ojala ja Järvinen kävelivät yhdessä Länsikadulle, josta Järvinen lähti yksinään Jokirantaa kohti.
Ojalan odoteltua Järvistä noin neljännestunnin ajan hänkin lähti kävelemään Jokirannan suuntaan. Hän oletti Järvisen menneen hakemaan pulloa asunnottomien yömajasta, jonka takia hän jatkoi matkaansa siihen suuntaan.
Kun hän saapui Jokiranta 5:n lähettyville noin kello 01.30 aikoihin seisoi mainitun talon portista noin 20—25 metrin päässä kolme miestä, jotka myöhemmin tunnistettiin. He olivat Jarmo Koskinen, Jorma Kalliola ja Jorma Luomanmäki. Ojala väitti, että hän ei tuntenut heitä, mutta vaikutti siltä, että hän ei jostakin syystä halunnut tunnistaa näitä miehiä.
Ojalan ollessa aikeissa mennä miesten ohi joku heistä löi häntä mitään sanomatta nyrkillä vasemman silmän seutuville, jonka lyönnin voimasta hän kaatui maahan. Hänen siinä maatessaan joku miehistä potkaisi häntä kasvoihin ja samalla häneltä tempaistiin rannekello ranteesta. Ojalan kasvoihinsa saamistaan vammoista päätellen potku oli annettu kovalla kengällä. Miehistä vain Luomanmäellä oli jaloissaan puukengät, joten potkaisija saattoi olla juuri hän.
Ojala ei osannut sanoa, oliko häntä potkaissut mies sama kuin oli häntä ensin lyönyt eikä sitäkään, kuka miehistä oli ottanut hänen rannekellonsa.
Ojalan maatessa vielä pitkänään maassa hän pyysi, etteivät miehet häntä enää pahoinpitelisi ilmoittaen samalla kuka hän oli ja myös sen, että hän oli Rauman Lukon entinen jääkiekkomaalivahti. Kuulustelussa hän lisäksi muisteli sanoneensa miehille, ettei näiden pitäisi tehdä sellaista virhettä, että anastaisivat hänen kellonsa, koska siihen oli kaiverrettu hänen nimensä. Tämän jälkeen joku miehistä sanoikin, että ”ai juu, sä oletkin se”. Samalla miehet lopettivat pahoinpitelyn ja antoivat kellon takaisin Ojalalle.
Noustuaan ylös maasta Ojala keskusteli hetken ajan miesten kanssa ja otti myös ryypyn miesten tarjoamasta viinipullosta, jonka jälkeen hän poistui paikalta ja meni kotiinsa. Ravintolassa tapaamaansa miestä, Ahti Järvistä, hän ei nähnyt sen jälkeen, kun erosi hänestä Länsikadulla.

Nämä PPK:n jutut ovat melko huvittavia siinä mielessä että tässäkin puhutaan Rauman Lukon jääkiekkomaalivahdista "Ilmari Ojalasta". Tosin se tärkein asia tunnistamisessa eli vuosi 1963 jätetään mainitsematta, mutta Risto Kaitalastahan tässä oli kyse.

Rike kertoo tapauksesta vuonna 2003 julkaistussa kirjassa "Kultainen hetki - kantavat siivet" mutta tuo hänen kuulustelukertomuksensa on ihan uutta luettavaa meikäläiselle. Kiitos siitä.

[Oikeus ennen kaikkea]

Taideopiskelija Jarmo Koskinen ennen Rauman toimintaviikonlopun oikeuskäsittelyä.jpg (22.61 KiB) Katsottu 5438 kertaa

Veikko 'Tapu' Kalliola ennen oikeudekäyntiä.jpg (26.53 KiB) Katsottu 5438 kertaa

[Saramäki2019]

Lukeeko porukka edes näitä ketjuja, niin paljon kysytään samoja asioita mitkä kerrottu jo moneen kertaan? Miten mahtaa kanaalilla nykyään mennä onko havaintoja? Ikää alkaa olemaan jo aika paljon, Kokemäellä asuttiin samaan aikaan myyränkadulla hän vain naapuri talossa, viimeisen kerran kun hänet näin poliisit hänet haki, olivat menneet ovesta läpi, oli pitkään ulko-oven karmit ja lukot rikki ja asunto aivan hirveessä kunnossa sen aikanen emäntä oli vissiin saanut ihan hyvin runtua kyseisessä asunossa mitä alakerran naapurin kanssa välillä savukkeet parkkipaikalla poltin ja utelin mimmosta elämä alapuolella on

[Rundi]

Lukeeko porukka edes näitä ketjuja, niin paljon kysytään samoja asioita mitkä kerrottu jo moneen kertaan? Miten mahtaa kanaalilla nykyään mennä onko havaintoja? Ikää alkaa olemaan jo aika paljon, Kokemäellä asuttiin samaan aikaan myyränkadulla hän vain naapuri talossa, viimeisen kerran kun hänet näin poliisit hänet haki, olivat menneet ovesta läpi, oli pitkään ulko-oven karmit ja lukot rikki ja asunto aivan hirveessä kunnossa sen aikanen emäntä oli vissiin saanut ihan hyvin runtua kyseisessä asunossa mitä alakerran naapurin kanssa välillä savukkeet parkkipaikalla poltin ja utelin mimmosta elämä alapuolella on

Tällä samalla sivulla linkitin jo maaliskuussa, jolloin sain yksityisviestin luotettavalta taholta, joka tietää Jessen ja Kanaalin elämästä uusimmat käänteet.

""Re: Kanaali-Koskinen
Viesti Kirjoittaja Rundi » 17 Maalis 2024, 12:29
""Kaanaali Koskinen on kuulemani mukaani kuollut."" (Tuollaisen lauseen sain hiljattain)

Saattaisi olla huhukin, koska Kanaali on vielä kohtuullisen nuori, 70 v sitkas venkula. Paljon lusineet ovat tervaskantoja. Toisin kuin nykyiset sekunda vangit, joiden keski-ikä jää 40 - 50 vuoden välikköön. Harva näkee 50 v päiviään ellei tee rajua elämänmuutosta."" (Ja paha päihdeongelmainen Kanaalikin oli)

[Saramäki2019]

Lukeeko porukka edes näitä ketjuja, niin paljon kysytään samoja asioita mitkä kerrottu jo moneen kertaan? Miten mahtaa kanaalilla nykyään mennä onko havaintoja? Ikää alkaa olemaan jo aika paljon, Kokemäellä asuttiin samaan aikaan myyränkadulla hän vain naapuri talossa, viimeisen kerran kun hänet näin poliisit hänet haki, olivat menneet ovesta läpi, oli pitkään ulko-oven karmit ja lukot rikki ja asunto aivan hirveessä kunnossa sen aikanen emäntä oli vissiin saanut ihan hyvin runtua kyseisessä asunossa mitä alakerran naapurin kanssa välillä savukkeet parkkipaikalla poltin ja utelin mimmosta elämä alapuolella on

Tällä samalla sivulla linkitin jo maaliskuussa, jolloin sain yksityisviestin luotettavalta taholta, joka tietää Jessen ja Kanaalin elämästä uusimmat käänteet.

""Re: Kanaali-Koskinen
Viesti Kirjoittaja Rundi » 17 Maalis 2024, 12:29
""Kaanaali Koskinen on kuulemani mukaani kuollut."" (Tuollaisen lauseen sain hiljattain)

Saattaisi olla huhukin, koska Kanaali on vielä kohtuullisen nuori, 70 v sitkas venkula. Paljon lusineet ovat tervaskantoja. Toisin kuin nykyiset sekunda vangit, joiden keski-ikä jää 40 - 50 vuoden välikköön. Harva näkee 50 v päiviään ellei tee rajua elämänmuutosta."" (Ja paha päihdeongelmainen Kanaalikin oli)

Jaa no mennyt sit ihan ohi kun viikko takaperin koko ketjun kahlasin läpi, mutta luulis et lehdet olis mässäilly jos kanaali tai jesse olis kuollu, siinä kuitekin kaks tunnetuinta pakkolaitosvankia lehdet mässäilly kanaalilla vuosien saatossa niin paljon ni kyllä varmasti olis juttua ollu jos aika jättänyt.. ja kun sanoit että voi olla huhu ni en paljoa siihen luota täällä aika usein näitä huhuja on ja maaliskuustakin on jo aikaa kuitenkin..