Uusikaarlepyyn sorakuoppasurma 1996 - Pentti Vistin kuolema

[joona.linna]

En löytännyt tätä henkirikosta täältä.Alla olevat tiedotteet ovat suoraan Keskipohjanmaasta lehdestä
Uudenkaarlepyyn Sokaluodosta lauantaina kuolleena löytyneen miehen henkilöllisyys on varmistunnut. Hän on vuonna -44 syntynnyt eläkeläinen Pentti Juhani Visti. Visti asui ennen kuolemaansa Jepualla.

Visti on poliisin mukaan varmuudella joutunnut henkirikoksen kohteeksi.Hänet on surmattu ampumalla päähän. Aseesta poliisi vaikenee.
Surmattu löytyi veden täyttämästä sorakuopasta.Poliisin mukaan viimeiset havainnot Vististä hänen ollessa elossa tehtiin Ala-Härmässä syyskuun alkupäivinä. (Keskiviikona 2.Lokakuuta 1996 KP)

Mies tunnusti murhanneensa Pentti Vistin

Järviseudulta kotoisin oleva 50-vuotias mies on tunnustannut ampuneensa Pentti Vistin, joka löytyi kuoleena Uudestakaarlebyystä lauantaina.
Krp:n Komisaario Jari Neulaniemen mukaan surmaaminen on tapahtunut syrjäisellä paikalla Järviseudulla. Sieltä ampuja oli useiden päivien kuluttua kuljettannut ruumiin sorakuoppaan Sokaluotoon.
Tunnustuksen tehnyt mies pidätettin Etelä-Pohjanmaalla keskiviikkona klo 16.30. Tiistaina pidätetyllä henkilöllä ei ole osuutta Vistin kuolemaan.Hän pääsi vapaaksi keskiviikkona. (Keskipohjanmaa 4.10-96)

Etsiessä vanhaa Taxi-autoilijan ryöstömurhaa,Nyykaapin-Jeppiksen välissä ,jossa Taximies löydettiin ammuttuna ja metsään peiteltynä. Kuulin tästä "uudemmasta" surmasta, erona on eri surma paikka.Vaikka surma on tuore, en tietoja tahdo löytää mistään. Huomattavaa on miten n.40-vuotta myöhenmin murhan tiedottaminen on Suomessa muuttunnut. Surmatun nimi kyllä ilmoitetaan,mutta murhaajan nimeä pimitetään.Ei Uudenkaarelbyyn johtajan poikaa von Schantzia lehti säälinnyt vuonna -58.No,tämäkin tekijä on tämän tekonsa jo lusinnut. Surman tekopaikka ratkaisis missä kärjäoikeudessa on käsittely tapahtunnut.Järviseutu kun on laaja alue.

Sen verran kuulin, että Visti oli jonkilainen taiteilija tai taulukauppias. Surmaajan motiivi kuskata ympäri maakuntaa päähän ammuttua tuttua ja miten murhaaja päätyi juuri Uudenkaarelelbyyn Sokaluotoon?

Otsikko ajantasaistettu
-NILS-

[joona.linna]

No niin vastaanpa omaan juttuuni, jonka vuosipäivä (ruumiin löytymiselle) on ajankohtainen -lokakuu 1996. Välikäsien kautta saatujen tietojen kautta taidemaalari Pentti Vistin murhasi "ystävä" Heikki.
Pentti Vistin ruumiin löysivät sorakuopalta kävelyllä ollut eläkeläispariskunta.

Tapaus on mielenkiintoinen, mikäli ihmisten puheisiin on uskominen.

Pentti ja Heikki asuivat aikoinaan Kortesjärvellä hyvinä naapureina hetken ajan. Naapureille tuli jostain kismaa. Mikä oli murhaajan motiivi ampua naapuri ja ystävä eläkeellä oleva maalari Pentti Visti ?

Maalari Visti nautti jonkilaista eläkettä ja oli saanut jonkilaista korvausta vammautuneesta kädestään. Käsi oli vammautunut kuulemma pistoolin luodista ja tässä oli mukana Heikki.
Heikki halusi onnistuneesta tapaturmasta omansa eli rahaa.
Oliko lopullinen syy tappaa naapuri ja kaveri eläkettä nauttiva Pentti Visti, jonka tapaturman avustamisessa Heikki oli osallisena tahallisesti vai yhdessä sopien?

Kuulin, että vankilatuomion jälkeen Heikki syyllistyi kerran henkirikokseen, jos on totta mikä siinä on ollut motiivi?

[Oikeus ennen kaikkea]

PKK 1999

Olisi mukava tietää mikä tämän tuomitun "Niilo Ryömän" oikea nimi oli.

Hiekkamonttusurma

Uudenkaarlepyyn Sokaluodon kylässä hiekkamontussa koiraa uittanut naishenkilö näki vedessä jotakin, mikä jäi vaivaamaan häntä.
Yli yön mietittyään hän kertoi havainnostaan miehelleen ja he menivät uudelleen montulle.
Vedessä kellui ruumis.
Uudenkaarlepyyn poliisi sai hälytyksen syyskuun 28. päivänä vuonna 1996.
Hiekkamontusta löytyi miehen ruumis.
Vainajan päässä olevasta vammasta kokeneet poliisimiehet huomasivat heti, että kyseessä oli henkirikos. Muihin kysymyksiin olikin vaikeampi saada vastauksia. Kuka oli vainaja? Kuka oli surmaaja? Miksi ruumis oli hiekkamontussa? Kauanko se oli siellä ollut?

Sokaluodon soramontussa. - 1. Montun itäpäädystä soramontun etelä-länsireunaa johtava tie. - 2. Montun itäpäädystä johtava tie soramontun halki. - 3. Vainajan löytökohta vedessä..jpg (341.03 KiB) Katsottu 1056 kertaa

Pietarsaaren poliisi käynnisti tutkinnan. Paikalle kutsuttiin tekniikka ja lisää taktisia tutkijoita.
Lähiympäristö haravoitiin ja paikallisia asukkaita puhuteltiin.
Tuntui siltä, että mikään ei ollut häirinnyt hiljaisen pikkukylän rauhaa viime aikoina.
Seuraavana päivänä apua saatiin Keskusrikospoliisilta.
Perustettiin tutkintaryhmä ja täysin pimeältä näyttänyt henkirikos lähti selviämään pala palalta melko nopeasti.
Esitutkinta toi mukanaan monenlaisia haasteita, eikä karikoiltakaan vältytty.

Ensipartion ottama kuva uhrista vedessä.jpg (201.47 KiB) Katsottu 1056 kertaa

Vainajan henkilöllisyys selviää
Uudenkaarlepyyn-Pietarsaaren alueella poliisi tunsi melko hyvin paikalliset asukkaat.
Tapahtumapaikalle menneet poliisit eivät tunnistaneet vainajaa eikä hänellä ollut taskuissaan mitään henkilöllisyyteen viittaavaa.
Poliisilla ei ollut tiedossa ketään alueelta kadonneeksi ilmoitettua.
Rekistereitä tutkimalla ilmeni kuitenkin, että Arvo Visti oli kysellyt poikaansa ensimmäisen kerran syyskuun 19. päivänä vuonna 1996 ja toisen kerran saman kuun 26. päivänä.
Arvo Vistin poika, Pentti Visti, asui yksin omakotitalossa Jepualla, missä poliisi oli käynytkin isän jälkimmäisen ilmoituksen yhteydessä.
Asunto oli ollut tyhjä.
Pentti Vistin tuntomerkit sopivat melko hyvin hiekkamontusta löytyneeseen vainajaan.
Vainajalle tehtiin välittömästi oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus.
Avauksessa uhrin päästä löytyi lähes 200 kappaletta noin kolmen millimetrin suuruisia hauleja.
Kallo oli kallonpohjan ja laen alueelta täysin pirstaleiseksi murtunut.
Uhria oli ammuttu haulikolla päähän lähietäisyydeltä.
Röntgenkuvassa todettiin vasemman olkapään seudussa leikkauksen jälkitilana metallinen ruuvi.
Tämän ruuvin avulla vainaja pystyttiin tunnistamaan Pentti Vistiksi, joka oli loukkaantunut toukokuun 2.
päivänä vuonna 1980 Niilo Ryömän ammuttua häntä haulikolla käteen.

Pentti Vistin asuintalo Jepualla.jpg (370 KiB) Katsottu 1056 kertaa

Missä rikospaikka?
Uhrin löytöpaikalla Sokaluodossa jatkunut perinpohjainen paikkatutkinta antoi viitteitä, että uhri oli toimitettu muualta paikalle.
Mistä? Olisiko rikos tapahtunut uhrin kotona Jepualla? Pentti Vistin asunnossa ja asunnon ympäristössä suoritettiin tarkka paikkatutkinta. Mitään rikokseen viittaavaa ei kuitenkaan löytynyt.
Pentti Vistin viimeiset vaiheet alkoivat vähitellen selvitä.
Puhuttelemalla ja kuulustelemalla kymmeniä ihmisiä useista eri pitäjistä muodostui vähitellen kuiva, joka johti myös epäillyn surmaajan jäljille.
Vaikeuksia tuotti erityisesti se, että viimeiset havainnot olivat jo kuukauden vanhoja eli elo-syyskuun vaihteesta 1996.
Viimeiset havainnot Pentistä olivat syyskuun 2. päivältä Alahärmästä.
Pentti oli vaihtanut autoa elokuun 23. päivänä, jolloin hänestä oli tullut punaisen Datsun 100A henkilöauton, ”Apinadatsunin”, omistaja.
Tämä auto oli tutkinnan alkuvaiheessa kateissa.
Sitä ei ollut uhrin löytöpaikan läheisyydessä eikä myöskään hänen asunnollaan.
Myöhemmin selvisi, että auto oli mennyt rikki 31. elokuuta, ja se oli jätetty Korpelan talon pihaan Alahärmään.
Pentti oli ollut 1. syyskuuta ravintola Isoo-Antissa Alahärmässä, missä hän oli suuttunut ja rikkonut pari juomalasia ja tuhkakupin.
Syyskuun 2. päivän aamupäivällä Pentti oli nostanut Jepuan Osuuspankissa rahaa tililtään ja ajanut taksilla Alahärmään, missä Joni Lauttamus oli tavannut Pentin Osuuskaupan lähellä puistossa. Lauttamus oli hakenut Pentille viinakaupasta pullon Koskenkorvaa.
Pentti oli maksanut päivällä velkansa eräälle taksiautoilijalle sekä korvannut rikkomansa lasit ravintola Isoo-Anttiin.
Taksiautoilijan mukaan Pentillä oli ollut lompakossaan paljon rahaa.
Syyskuun 2. päivän iltapäivänä Pentti oli ilmestynyt Korpelan talon pihaan sähköinsinööriksi esittelemänsä miehen kanssa keltaisella Datsun 100A -henkilöautolla.
Sähköinsinööri oli korjannut Pentin autoa.
Myöhemmin iltapäivällä molemmat Datsun 100A -henkilöautot olivat ajaneet peräkkäin paikallista maatalouslomittajaa vastaan.
Matin auto oli jätetty Alahärmään Mikko Sevolan talon pihaan.

Kuka on salaperäinen sähköinsinööri?
Viimeinen havainto Matista oli tämän sähköinsinöörin seurassa.
Tiedustelujen ja poliisin hyvän paikallistuntemuksen avulla saatiin pian selville, että sähköinsinööri oli mitä ilmeisemmin kortesjärveläinen Niilo Ryömä, sama mies, joka oli ampunut Penttiä jo vuonna 1980!
Niilo Ryömää ryhdyttiin etsimään. Varsin pian alkoi näyttää siltä, että Ryömä oli pakoillut jo useamman viikon ajan.
Ryömän avovaimo kertoi Niilo Ryömän olleen poissa kotoa syyskuun 3.–4. välisen yön.
Avovaimon palattua työstään 4. päivänä asuntoon oli ilmestynyt lappu, missä Niilo oli ilmoittanut lähteneensä kalareissulle.
Avovaimo kertoi nähneensä Niilon auton seuraavan kerran Kortesjärven kironkylässä 18. päivänä syyskuuta.
Niilo oli tullut kotiin syyskuun 21. päivänä, mutta ilmeisesti hän piileskeli jossakin, koska hän ei ollut kotonaan eikä metsästysmajallaan.
Myöskään Niilon autoa ei löytynyt.
Kuulusteluissa ja puhutteluissa saatiin selville, että Pentti Visti ja Niilo Ryömä olivat menneet syyskuun 2. päivän iltana Lappajärven Karvalan kylään, missä olivat eräällä asunnolla nauttineet alkoholia.
Seuraavana päivänä Niilon veljenpoika oli hakenut kaverinsa kanssa Matin ja Niilon sekä Niilon auton Kortesjärvelle, missä oli istuttu nuotiolla metsäautotien varressa ja nautittu alkoholia.
Illan päätteeksi sekä Niilo että Pentti oli jätetty Niilon metsästysmajan läheisyyteen.
Tämän jälkeen kukaan ei ollut nähnyt Penttiä elossa.

Metsästysmaja
Vaikka Niiloa ei ollut vielä tavoitettu, päätettiin metsästysmajalla suorittaa tekninen paikkatutkinta.
Maja sijaitsi muutamien kilometrien päässä Kortesjärven kirkonkylästä rauhallisella ja yksinäisellä paikalla. Majalle ei päässyt autolla, viimeiset 200 metriä oli kuljettava polkua.
Maja oli hirsirakenteinen ja peltikattoinen, kooltaan 3x3 metriä. Majassa oli makuulaveri ja takka. Majan lattian alla asusti kymmeniä kaneja. Ulkoa sammalikosta, noin kymmenenmetrin päästä majan ovesta, löytyi yläproteesin kappaleita. Samasta paikasta löytyi myös haulikon muovinen välitulppa ja noin kolmen metrin etäisyydeltä haulikon hylsy. Majan sisällä oli ammuttu haulikolla kattoon, ja pienen kuusen tyvessä, 2,80 metriä ulko-ovelta oli tuoreehkot haulien raapaisujäljet.

Ovatko hammasproteesin kappaleet Pentti Vistin?
Nopeasti selvisi, että Pentti Vistillä oli ollut sekä ylä- että alaproteesi.
Sokaluodon hiekkamontusta löydettäessä Pentin suusta puuttuivat molemmat proteesit.
Proteesin valmistajaa ei kyetty jäljittämään, koska Pentti oli teettänyt ne jo vuosia aikaisemmin mitä ilmeisimmin ulkomailla.
Ei löytynyt myöskään ketään muuta henkilöä, joka olisi ollut tekemisissä proteesien kanssa.
Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselta tiedusteltiin, voitaisiinko proteesinpalat koota ja verrata proteesia vainajan ikeniin.
Oikeushammaslääkäri Helena Ranta suostui yrittämään. Hän otti vainajan suusta valoksen ja kokosi proteesinpalaset yhteen.
Kaikki palaset kuuluivat samaan yläproteesiin.
Valosta ja proteesia vertaamalla oikeushammaslääkäri totesi, että Niilo Ryömän metsästysmajan pihasta löydetyt proteesinpalat kuuluivat Pentti Vistille. Lausunto vahvisti merkittävästi sitä, että Niilo Ryömä oli mitä ilmeisemmin Pentti Vistin surmaaja.

Ryömä löytyy
Niilo Ryömää ryhdyttiin etsimään toden teolla. Hänestä saatiin havaintoja sekä Kortesjärveltä että Alahärmästä.
Melko pian hänet löydettiinkin Alahärmän kirkonkylästä.
Ryömä halusi tulla kuulusteluun heti kiinnioton jälkeen neuvoteltuaan ensin asianajajan kanssa.
Niilo myönsi kuulustelijan yllätykseksi surmanneensa Matin.
Niilo kertoi heidän jääneen kahdestaan metsästysmajalle, jossa olivat juoneet kiljua.
Niilo kertoi, että he eivät olleet riidelleet.
Ulkoa palatessaan hän oli huomannut Matin istuvan laverilla ja osoittavan häntä haulikolla.
Niilo oli heittäytynyt maahan ja samalla oli käynyt ”puhti” vasemman jalan vierestä.
Ylös päästyään Niilo oli huomannut Matin taittavan asetta ja laittavan siihen uutta patruunaa.
Niilo kertoi syöksyneensä sisälle ja tarttuneensa aseeseen. Ase oli kääntynyt ylös ja lauennut kämpän kattoon.
Niilo oli heittänyt Matin ulos kämpästä.
Ase oli jäänyt laverille. Niilo otti aseen ja hyllystä patruunan.
Tällä välin Pentti oli päässyt ulkona ylös ja uhkasi linkkuveitsi kädessään riistää Niilolta "liekin” ja sen jälkeen koko suvulta.
Niilo oli päättänyt, ettei Pentti lopeta hänen sukuaan ja siksi tähdännyt Penttia päähän.
Noin kymmenen metrin päästä ammuttu laukaus oli osunut ja Pentti oli kaatunut maahan.
Niilo kertoi, että hänellä oli tarkoitus osua Penttiin, vaikka hänellä olisi ollut myös mahdollisuus paeta.
”En olisi kuitenkaan loputtomasti voinut häntä paeta. Siinä tilanteessa minulla oli tappamisen meininki”, sanoi Niilo.
Niilo kertoi säilyttäneensä tätä 12 cal. Iver Johnson haulikkoa sekä 6,5 mm:n kiikarikivääriä metsästysmajalla makuulaverin alla.
Pentti oli ollut tietoinen näistä aseista. Niilolla ei ollut aseisiin kantolupaa.

Pakomatka
Seuraavana aamuna Niilo kertoi nostaneensa Matin ruumiin olkapäälleen ja kantaneensa sen Datsun 100A -henkilöautonsa tavaratilaan.
Niilo oli lähtenyt ajamaan autollaan miettien samalla, mihin laittaisi ruumiin.
Niilo kertoi ajaneensa ensin Perhoon Valkeisjärvelle ja edelleen Koirasalmelle Salamajärven luonnonsuojelualueelle.
Aikansa kalasteltuaan Niilo oli jatkanut tätinsä luokse Toivakkaan, missä oli viipynyt puolitoista viikkoa.
Matin ruumis oli ollut koko ajan auton tavaratilassa.
Toivakasta Niilo oli palannut veljensä luokse Kortesjärvelle, missä he olivat viettäneet yön syntymäkodissaan.
Yön jälkeen Niilo oli jatkanut autollaan Pietarsaareen.
Pankkiautomaatilla ja kahvilla käytyään Niilo oli jatkanut Uudenkaarlepyyn Sokaluotoon.
Hän oli ollut Sokauodon hiekkamontuilla töissä murskaamossa noin kolmekymmentä vuotta aikaisemmin ja osasi
tällä perusteella etsiä sopivaa monttua.
Sopivan montun löydettyään hän oli pudottanut Matin ruumiin veteen.
Sokaluodosta Niilo kertoi jatkaneensa Larsmoon, missä oli paketoinut auton tavaratilassa olleeseen
moottorikelkan pressuun tapahtuman yhteydessä vereentyneet vaatteensa ja kenkänsä sekä haulikon hylsyt.
Paketin Niilo kertoi heittäneensä levähdyspaikan läheisyydessä mereen.
Niilo kertoi myös, mihin oli kätkenyt surma-aseen, Iver Johnson haulikon, kiväärin sekä patruunat.
Aseet löytyivät aikanaan ilmoitetusta paikasta.

Kontaminaatio Joka oli romuttaa koko tuloksen
Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen yhteydessä vainajasta otettiin näytteitä kemiallismikroskooppiseen piilevätutkimukseen.
Tutkimuksen valmistuttua tulos oli yllättävä, sillä keuhkonäytteestä tavattiin piileviä kuten myös yhdistetystä maksa- ja munuaisnäytteestä.
Tutkimuksesta tehtiin johtopäätös, jonka mukaan Pentti Visti oli ollut elossa veteen joutuessaan ja kuollut hukkumalla.
Ruumiinavauksessa todettiin kallon täydellisesti murskautuneen ja aivojen täydellisesti silpoutuneen.
Pentti Visti oli siis hukutettu ensin ja ampuminen oli tapahtunut vasta tämän jälkeen.
Niilo Ryömän kertomus ei siis pitänyt paikkaansa.
Vaikka Ryömä myönsi surmaamisen heti ensimmäisessä kuulustelussa, oli asiassa useita ristiriitoja.
Näytti siltä, että Ryömä oli lavastanut metsästysmajan ja sen ympäristön olosuhteet mahdollisimman sopiviksi omaa
kertomustaan tukemaan.
Ruumiin löytöpaikalla jatkettiin etsintöjä.
Yli kymmenen metrin syvyydessä sijainneen hiekkamontun pohjan tutkimiseen käytettiin puolustusvoimien erikoiskoulutettuja sukeltajia
ja erikoisvälineistöä.
Vaasan Rannikkopatteriston varusmiehet haravoivat hiekkamonttualuetta miinaharavojen avulla.
Kummassakaan etsinnässä ei löydetty uhrin omaisuutta eikä muutakaan rikokseen liittyvää.
Luodossa etsittiin merestä Ryömän heittämää pressumyttyä sekä veneestä että sukeltajien avulla.
Tuloksetta. Ryömän auto tutkittiin normaalien menetelmien lisäksi myös poliisin ruumiskoiran avulla.
Koira ei ollut millään tavalla kiinnostunut autosta.
Näytti siis siltä, että ruumista ei olisi kuljetettu Ryömän autolla.
Ainakaan ruumista ei ollut säilytetty autossa lähes kolmea viikkoa.
Oikeuslääketieteellisen lausunnon saavuttua Ryömä joutui tietysti vastaamaan kuulustelijan kiperiin kysymyksiin.
Ryömä ei kuitenkaan muuttanut kantaansa tapahtumasta, Pentti Visti oli kuollut lyijyyn eikä veteen!
Noin kahden viikon kuluttua Oikeuslääketieteen laitokselta saapui odottamatta uusi tutkimustodistus,
jossa todettiin, että kuolema ei ollut aiheutunut varsinaisesta veden hengittämisestä johtuneesta hukkumisesta.
Kyseessä oli ilmeinen postmortaalinen elinnäytteiden poikkeuksellisen harvinaiseksi katsottava
kontaminaatio, jonka syytä ei ollut voitu varmuudella selvittää ja joka oli johtanut ensimmäiseksi suoritetun analyysin
vääriin positiivisiin tuloksiin.
Tällaista kontaminaatiota ei ollut ilmennyt koskaan aikaisemmin, joten todella harvinainen tapahtuma oli ottaa ohjat käsiinsä.

Kuulusteluja ja tutkintaa
Niiloa kuulusteltiin useita kertoja.
Pääosin hän pysyi ensimmäisessä kuulustelukertomuksessaan.
Ensimmäisessä kuulustelussaan hän kertoi ampuneensa Penttia kohti noin kymmenen metrin päästä.
Seuraavissa kuulusteluissaan hän muutti ampumaetäisyyttä niin, että lopulta hän kertoi ampuneensa aivan lähietäisyydeltä.
Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon mukaan ampumaetäisyys oli ollut muutamasta sentistä noin 70 senttiin.
Niilo kertoi toisessa kuulustelussaan saaneensa myös jalkaansa hauleista verinaarmun Pentin ampuessa häntä ovesta ulos.
Jalasta löytyi kuulusteluhetkellä noin 15 mm:n mittainen ja 1 mm:n levyinen rupi, mutta sen syntymekanismia ei kyetty enää
varmuudella toteamaan.
Niilon Larsmossa mereen heittämiä housuja ei löytynyt koskaan, joten housuistakaan ei asiaa voitu tarkistaa.
Pentti Vistin veren alkoholipitoisuus oli ollut 3,9 promillea ja virtsan 4,8 promillea.
Pentti oli ollut kuollessaan vahvassa humalatilassa.
Niilo Ryömä oli tuomittu oikeudessa aikaisemmin kaksi kertaa vapausrangaistukseen Pentti Vistin kohdistuneesta väkivallasta. Ensimmäinen, jo edellä mainittu ampumistapaus, oli sattunut vuonna 1980 ja toinen oli nyrkkitappelu vuonna 1984.
Lisäksi Ryömä kertoi muutamasta muusta heidän keskinäisestä välienselvittelystään, joista poliisille ei ollut kuitenkaan ilmoitettu.

Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa
Ryömää syytettiin Kauhavan käräjäoikeudessa taposta.
Oikeudessa Ryömä kertoi tapahtumista metsästysmajassa ja sen ulkopuolella kuten ensimmäisessä kuulustelussaan ja että olisi saanut linkkuveitsen kylkeensä, ellei olisi ampunut.
Aikaa Matin ulos heittämisestä ampumiseen kului Niilon mukaan pari minuuttia, ehkä muutama minuutti.
Pentti ei ollut uhannut ainoastaan Niilo Ryömää vaan koko sukua.
Ryömä oli kertonut olleensa aseen kanssa liikkeessä kohti Penttia.
Tarkkaa muistikuvaa siitä, oliko Pentti liikkeessä kohti Niiloa, Ryömällä ei ollut.
Ulkona oli ollut hämärää.
Käräjäoikeus totesi Vistin veren alkoholipitoisuuden olleen 3,9 promillea ja että Visti oli pituudeltaan ja painoltaan
Ryömää pienempi ja että vuonna 1982 annetun lääkärinlausunnon mukaan Vistin vasen käsi oli jokseenkin käyttökelvoton.
Pentin puseron sivutaskusta löytyi 16 sentin pituinen linkkuveitsi, jonka terän pituus oli seitsemän senttiä.

Johtopäätöksinään tekoa edeltävistä olosuhteista käräjäoikeus totesi muun muassa, että oikeudenkäyntiaineisto tuki
Ryömän kertomusta ampumista edeltäneistä tapahtumista.
Tällaisia seikkoja olivat esimerkiksi tuore ampumajälki majan katossa, kuusen tyvessä olevat raapaisujäljet ja Vistin taskusta löytynyt linkkuveitsi.

Toisaalta Ryömällä oli ollut aikaa suunnitella ja lavastaa tapahtumat jälkikäteen.
Mikään seikka ei kuitenkaan viitannut sellaiseen toimintaan. Omasta, tosin vähäiseksi katsottavasta
loukkaantumisestaan Visti on kertonut vasta toisessa kuulustelussa, jolloin hän oli myös kertonut ampumaetäisyydestä
olennaisesti eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla.
Nämä seikat heikensivät merkittävästi Ryömän kertomuksen luotettavuutta.

Kokeneena aseen käyttäjänä sekä erityisesti päähän tähdätessään Ryömän oli täytynyt kyetä havaitsemaan ja arvioimaan todellinen ampumaetäisyys esitutkinnassa ja rekonstruktiotilaisuudessa kertomaansa ja esittämäänsä tarkemmin.
Hätävarjelutilanteesta oikeus totesi, että Ryömän saatua aseen pois vahvassa humalatilassa olevalta ja
fyysisiltä ominaisuuksiltaan häntä heikommalta Hakolta ja heitettyä Vistin ulos majasta oli Ryömään
kohdistuva fyysinen uhka ainakin pääosin poistunut.
Pienehköllä linkkuveitsellä varustautuneen Vistin tuleminen muutaman metrin etäisyydelle Ryömää kohti ei vaatinut
ampuma-aseen käyttämistä kuin korkeintaan lyömistarkoituksessa.
Se, että Ryömä oli lähtenyt lähestymään Vistiä, nostanut aseen olkapäälle, tähdännyt ja ampunut Vistiä päähän, osoitti,
että Ryömä oli tarkoittanut tappaa Vistin.
Tätä tukivat myös Ryömän lausumat ja sanavalinnat.
Asianomistajat vaativat Ryömälle rangaistusta murhasta.

Käräjäoikeus piti rikosta tappona ja perusteli asiaa siten, että Ryömä oli tappanut Vistin lyhyen sanallisen riidan ja
kamppailun jälkeen lähietäisyydeltä päähän ampumalla, johon Visti oli heti kuollut.
Vistin todettiin nostaneen tililtään 3000 markkaa syyskuun 2. päivänä 1996.
Löydettäessä, syyskuun 28. päivänä hänellä oli ollut rahaa vajaat 200 markkaa.
Tätä ennen Visti oli ajellut taksilla, maksanut velkojaan ja ostanut alkoholia.
Mikään ei viitannut siihen, että Ryömä olisi tiennyt Vistin rahoista tai että hän olisi tappanut Vistin verraten
vähäisiksi katsottavan rahamäärän vuoksi.
Se, että Ryömä oli säilyttänyt ja kuljettanut Vistiä tappamisen jälkeen autossaan runsaan kahden viikon ajan ennen
Vistin upottamista soramonttuun, missä oli ollut muutama metri vettä, ei tehnyt surmaamisrikosta törkeäksi.
Tekoa ei siten ollut tehty vakaasta harkinnasta tai erityisen raa’alla tai julmalla tavalla eikä se ollut myöskään kokonaisuutena
arvostellen törkeä.

Joulukuun 20. päivänä 1996 Kauhavan käräjäoikeus tuomitsi Niilo Ryömän taposta, ampuma-aserikoksesta
sekä alkoholipitoisen aineen valmistuskojeen hallussapidosta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen.
Ryömä velvoitettiin maksamaan erilaisia korvauksia noin 20000 markkaa sekä ampuma-aseet
tuomittiin valtiolle menetetyiksi.
Ryömän sotilasarvo, kersantti, tuomittiin menetetyksi.
Ryömän oikeudenkäyntikulut 32 890 mk maksettiin valtion varoista.
Ryömä valitti päätöksestä Vaasan hovioikeuteen.

Hovioikeus
Ryömä vaati, että syyte taposta hylätään ja hänet vapautetaan siihen perustuvasta korvausvelvollisuudesta ja menettämisseuraamuksesta.
Ryömä perusteli vaatimustaan sillä, että hän oli toiminut ampumishetkellä hätävarjelutilanteessa.
Hän oli torjunut ampumalla Vistin oikeudettoman hyökkäyksen.
Ryömä oli ollut oikeutettu puolustautumaan veitsi kädessä lähestynyttä Vistiä vastaan.
Ryömän kertomuksen uskottavuutta ei muiltakaan osin käräjäoikeuden tavoin voinut epäillä.
Lääkäri oli pitänyt mahdollisena Ryömän jalassa olevan haavauman syntymistä Ryömän kertomalla tavalla.
Merkityksetöntä oli, että Ryömä oli esittänyt ampumaetäisyydestä erilaisia arvioita.
Ryömä oli tiennyt, että Visti oli juovuspäissään kiivas ja herkkä ottamaan puukonkin käteensä.
Ryömällä oli ollut täysi syy uskoa Vistin lyövän häntä puukolla.
Hätävarjelutilanteen olemassaoloa tuki erityisesti ampumaetäisyys.
Ryömä oli laukaissut aseensa viime tingassa, sillä ampuminen oli tapahtunut lähietäisyydeltä,
vain muutamien kymmenien senttimetrien päästä.
Ryömä totesi edelleen, että käräjäoikeus katsoi, että Ryömä olisi voinut käyttää ampuma-asetta korkeintaan lyömistarkoituksessa.
Tämä, tapahtumankulku ja Vistin tunnettu väkivaltaisuus huomioon ottaen oli katsottava, että teko oli joka tapauksessa tehty poikkeuksellisissa olosuhteissa ja lieventävien asianhaarojen vallitessa.
Kysymyksessä olisi siis ollut korkeintaan hätävarjelun liioitteluna tehty surma.

Hovioikeus toimitti jutussa suullisen käsittelyn huhtikuun 16. päivänä 1997.
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja katsoi käräjäoikeuden tavoin, että kysymyksessä ei ollut hätävarjeluttanne.
Ryömä oli torjunut Vistin sisällä metsäkämpässä ampuman laukauksen väistämällä, riistämällä aseen ja työntämällä Vistin ulos.
Vaikka Visti lukittavissa olevan metsäkämpän ulkopuolella ollessaan oli tämän jälkeen uhannut Ryömää tappamisella,
Ryömän menettelyn - hän oli mennyt metsäkämpästä ulos kohti Vistiä, ladannut aseen, lähestynyt ase kädessään Vistiä
ja ampunut tätä kohti tähdätyn laukauksen - ei voitu katsoa tapahtuneen tarkoituksessa suojella häntä itseään Vistin hyökkäykseltä.
Ottaen vielä huomioon, että Ryömä on lähestynyt itseään heikompaa, toisesta kädestä vammautunutta ja
vahvasti päihtynyttä Vistiä ladattu ase mukanaan, Ryömän Vistin kuolemaan johtanutta suhtautumista ja menettelyä
ei voitu katsoa hätävarjeluksi silläkään perusteella, että Visti on mahdollisesti juuri ennen ammutuksi tulemista
lähestynyt Ryömää veitsi kohotettuna.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että Ryömän syyksi oli luettava tappo eikä surma.
Tuomiota ei muutettu.
Ryömä haki ratkaisuun vielä muutoksenhakulupaa korkeimmalta oikeudelta. Lupaa ei myönnetty.

Lopuksi
Ryömä oli hyvin kiinnostunut sotahistoriasta, aseista, maastotaidoista ja eräelämästä.
Ryömän kuulustelussa ja oikeudessa käyttämät termit, "sammuttaa liekki” ja "minulla oli tappamisen meininki” kuvastavat määrätyllä tavalla hänen ihanteitaan.
Näihin lausumiin ja sanavalintoihin viittasi myös Kauhavan käräjäoikeus perustellessaan Ryömän tarkoittaneen nimenomaan tappaa Pentti Visti.
Samat sanat laittoi, yksi tunnetuimmista kirjailijoistamme, Väinö Linna, myös Tuntemattoman sotilaan sankareiden suuhun.

[Oikeus ennen kaikkea]

Niilo Ryömän metsäkämppä Kortesjärvellä, kuvattuna kaakosta.jpg (367.95 KiB) Katsottu 1049 kertaa

Vainajan puseron vasemmasta taskusta löytynyt linkkuveitsi.jpg (184.66 KiB) Katsottu 1049 kertaa

Niilo Ryömä näyttää jalassaan olevaa naarmua, jonka kertoo olevan Pentin ammunnan aiheuttama.jpg (118.17 KiB) Katsottu 1051 kertaa