PPK 2004
Huikan hinta
Kuulakkaana syyskuun iltapäivänä 1999 alkoi hätääntyneen ilmoituksen perusteella Vantaan kihlakunnan väkivaltarikostoimistossa kaksoismurhatutkimus, minkä aikana tutkijat useita kertoja pohtivat tämän erittäin raa’an ja silmittömän väkivaltaisen teon motiiveja.
Kaikista motiivivaihtoehdoista ja -selityksistä huolimatta tutkijat itse päätyivät motiiviin ”huikan hinta”.
Keskiviikkona 15. syyskuuta 1999 kello 13.20 järkyttynyt Kaija Lehtinen ilmoitti Vantaan poliisilaitoksen hälytyskeskukseen löytäneensä yhdessä miesystävänsä Matti Mäen kanssa Vantaan Kulomäen kaupunginosassa sijaitsevasta asunnosta kaksi heille entuudestaan tuttua miestä, Paven ja Pasin, hengettöminä.
Miesten voinnista huolestuneet Kaija ja Matti olivat päässeet asuntoon Matin rikkoessa lisää ulko-oven ovilasia, minkä jälkeen Matti pääsi avaamaan oven sisäpuolista kääntökahvaa kääntämällä.
Löydettyään Paven ja Pasin yltä päältä veressä ja kuolleen liikkumattomina Kaija ja Matti olivat kauhuissaan vetäytyneet ulos asunnosta jääden odottamaan paikalle saapuvaa poliisipartiota.
Paikalle alkoi jo siinä vaiheessa kokoontua muita pienen ja tiiviisti rakennetun, matalista pienkerrostaloista koostuvan lähiön asukkaita.
Ensimmäisenä tapahtumapaikalle saapuneet Vantaan järjestyspoliisin partion jäsenet totesivat miesten asunnon ulko-oven kapean ovilasin rikotuksi, ja poliisit löysivät yhden huoneen ja keittiön huoneiston lattialta molemmat miehet hengettömiä ja pahasti viilleltyinä ja pistettyinä.
Poliisit totesivat jo asunnon eteisestä, ettei miehiä voinut enää elvyttää, ja niin he siirtyivät asunnon ulkopuolelle odottamaan lisäjoukkoja.
Kohta paikalle saapuikin vielä kolme järjestyspoliisin partiota. Poliisit eristivät huoneiston sekä alkoivat puhuttaa Kaijaa ja Mattia.
Vielä ensimmäisen partion ollessa matkalla kohteeseen oli tieto tapahtuneesta otettu vastaan Vantaan
väkivaltarikostoimistossa. Kaikki paikalla olleet taktiset tutkijat lähtivät kohti Kulomäkeä.
Myös kaikki paikalla olleet teknisen toimiston tutkijat ottivat suuntaa kohti tapahtumapaikkaa.
- Rikottu ovilasi.jpg (194.15 KiB) Katsottu 619 kertaa
Tutkinnan käynnistyminen
Tapahtumapaikalle oli keskitetty suuri joukko järjestyspoliisin sekä taktiikan ja tekniikan tutkijoita, ja niin alkoi kertyä tietoa Paven ja Pasin viime hetkistä.
Suuri joukko kiireisiä poliiseja keräsi eristetyn alueen reunoille viritetyn poliisinauhan taakse huomattavan utelijoiden joukon.
Tieto kahden kulmakunnalla harmittomina ”elämäntaiteilijoina” elelleen miehen murhasta järkytti selvästi paikkakunnan asukkaita.
Paikalle löysi tiensä myös kulmakunnan hassahtanut ”totuudentorvi”, joka ilmoitti tapahtuman enteilevän maailmanloppua. Samaan sekamelskaan saapuivat ensimmäiset lehtimiehet sekä uutisauto lautasantenneineen.
Paven ja Pasin kaksikerroksisen talon ensimmäisessä kerroksessa oleva asunto oli jätetty tekniikan tutkijoiden haltuun ja näitä useiden henkirikosten ”kyllästämiä” tutkijoita kohtasi asunnossa järkyttävä näky.
Asunnon tuulikaapista avautui ovi eteiskäytävään, mistä pääsi leveän oviaukon kautta yhdistettyyn oloja makuuhuoneeseen.
Ensimmäisenä havaintona tutkijat näkivät olohuoneen makuualkovin edessä selällään makaavan Paven, jonka kasvot ja rinta olivat maksoittuneen veren peitossa.
Alustavassa ulkoisessa tarkastuksessa todettiin, että Pavelia oli kasvoissaan, rinnassaan, käsissään ja selässään useita erilaisten
teräaseiden jättämiä pisto- ja viiltohaavoja.
Paven ylös nousseen villapaidan alta näkyi vatsaan aikaansaadusta suuresta viillosta ulos pursuavia suolia, ja Paven vasemman
korvan alta aina leukaan asti ulottui leveä ja syvä viiltohaava.
Makuualkovin luota huone laajeni olohuoneeksi, jonka yhdellä seinustalla oli vanha, ruskea plyysikankainen sohva. Sen edessä makasi vatsallaan Pasi.
Alustavassa ulkoisessa tarkastuksessa hänen todettiin saaneen useita pistohaavoja selkäänsä.
Pasin pahimmat vammat todettiin, kun hänet käännettiin selälleen ja löydettiin hänen kasvoissaan ja ohimossaan repaleiset viiltohaavat.
Pasin kaulan molemmille sivuille ja ”Aatamin omenan ” alle oli viilletty syvät haavat.
Hiljaiset tekniikan tutkijat taltioivat näkemäänsä kameralla.
Asuntoa tutkiessaan he ihmettelivät, kun verilammikoita löytyi olohuoneen lisäksi asunnon keittiöstä, kylpyhuoneesta ja eteisestä.
Asunto näytti siltä, kuin uhrit olisivat verissään juosseet ympäri asuntoa, vaikka heidät löydettiin makaamasta lattialta aivan vuoteidensa vierestä.
Tutkijat taltioivat mukaansa eri huoneista löytämiään verisiä ja vääntyneitä keittiö- ja hedelmäveitsiä sekä ruuvitalttoja.
Vaikutti siltä, että tekijälle tai tekijöille oli kelvannut tekovälineeksi mikä tahansa asunnosta tavattu lyönti- tai viiltoväline.
Tekniikan tutkijat löysivät Paven ja Pasin asunnon lattialta kullatun pienen puolikuunmuotoisen korvarenkaan, mikä tuntui vain kahden miehen käytössä olevaan asuntoon kuulumattomalta esineeltä. Tutkijat kiinnittivät huomionsa myös siihen, että asunnon ulko-oven ovilasin kittilistaa oli onnistumatta yritetty vääntää irti ja ovilasi oli osittain rikottu.
Ovilasin kautta ei ovea ollut kuitenkaan avattu, joten Paven tai Pasin on täytynyt päästää tappajat asuntoon sisään.
Mitä oikein on voinut tapahtua?
Tapahtumapaikalle saapunut Helsingin oikeuslääke tieteen laitoksen päivystävä oikeuslääkäri totesi, että asunnossa tavattu näky oli samanlainen, kuin mihin hän oli törmännyt oikeuslääkärin tehtävissään Bosniassa.
Oikeuslääkärin mukaan tekojen raakuus useine hengenvaarallisine viiltoineen ja pistoineen viittasi järjettömän tarpeettomaan käyttäytymiseen, koska molemmille miehille oli aiheutettu useita hengenvaarallisia erilaisilla teräaseilla aikaansaatuja vammoja.
Paikalle saapunut tutkinnanjohtaja otti tiedotusvälineiden edustajat hoidettavakseen, ja taktiset tutkijat saivat keskittyä naapuriasuntojen koputtamiseen” ja tietojen keräämiseen.
Alkutietoina oli siis vain kahden raa’asti tapetun miehen ruumiit, jotka viestivät ympäristönsä kanssa vain järjettömästä inhimillisyyttä halveksivasta toiminnasta.
Ruumiit kertoivat omalla äänettömyydellään sitä ihmetystä, mitä kaikki tutkijatkin pohtivat: mitä oikein on voinut tapahtua? Kahden terveen ja suhteellisen voimakkaan 50- ja 31-vuotiaan miehen tappaminen kenenkään naapurin kuulematta tuntui todella mystiseltä.
Olisi luullut uhrien yrittävän avunhuudoillaan kiinnittävän tiheästi asutun lähiön asukkaiden huomion. Asunnossa olevien verijälkien ja tekovälineiden runsauden perusteella tappajat olivat käyttäneet tekoonsa paljon aikaa, mutta kukaan naapureista ei tutkinnan alkuvaiheessa ilmoittanut nähneensä mitään erikoista. Alun perin vain osittain rikotun ovilasin kautta ei ollut saatu avatuksi asunnon ulko-ovea.
Koska itse ovi ja kaikki ikkunat olivat murtamattomia, oli pakko päätyä siihen, että murhaajat olivat joko tulleet asuntoon yhdessä miesten kanssa tai Pave tai Pasi oli avannut ulko-oven murhaajille.
Mutta kuka toisi asuntoonsa tai päästäisi sinne sisälle tuntemattomia ja mahdollisia murha-aikeisia ihmisiä. Olivatko murhaajat siis miehille entuudestaan tuttuja?
Näiden kysymysten velloessa tutkijoiden ajatuksissa saapui hautaustoimisto Monosen kuljetusauto
paikalle, ja tv-kameran taltioidessa Pave ja Pasi lähtivät viimeisen kerran kotoaan.
- Jäljistä päätellen uhrit olivat juosseet verissään ympäri asuntoa.jpg (206.1 KiB) Katsottu 619 kertaa
Tutkinta ”kuumenee”
Kuten usein ylitörkeiden rikosten tutkinnassa käy, aivan tutkinnan alkuvaiheessa ei kunnollista tietoa tule mistään,
mutta sitten ihmisten auttamisreaktio saa aikaan tietotulvan, joka voi tukahduttaa tutkinnan etenemisen.
Pave ja Pasi kuuluivat lähiön tunnettuihin vakinaisiin asukkaisiin.
Vaikka he eivät olleet sosiaalisesti tuottavia, varsinkin asunnon virallinen haltija, Pave, oli tunnettu ystävällisyydestään ja
naapureiden auttamishalustaan.
Pave oli ottanut eron jälkeen kodittomaksi joutuneen nuoremman Pasin asustelemaan luokseen.
Virallisesti Pave asui yksin ja Pasi oli asunnoton, mutta he jakoivat veljellisesti korvausrahansa oman elämäntyylinsä rahoittamiseen.
Jo tutkinnan ensimmäisten tuntien aikana alkoivat lähiön alustavasti puhutetut asukkaat esittää kaikenlaisia teorioita Paven ja Pasin murhiin.
Miesten epäiltiin ostavan pimeän viinansa velaksi virolaisilta viinatrokareilta, ja teorian mukaan virolaiset velkojat olivat nyt hakeneet saatavansa korkojen kera.
Tai Pavella ja Pasilla arveltiin olevan toinen toistaan vakavampia rikoksia takanaan, ja niin vanhat vihamiehet olisivat nyt saapuneet kostamaan kunnolla.
Todellisuudessa kummankaan uhrin taustasta ei pikkunäpistysten ja juoppoputkareissujen lisäksi löytynyt mitään merkittävää.
Poliisipartio oli joskus käynyt miesten asunnossa rauhoittelemassa ”kosteaa ilonpitoa”, mutta muuten kaverukset ottivat rauhallisesti
päivän kerrallaan tutun lähiön hyväksyminä jäseninä.
Oikeuslääkärin alustavan arvion mukaan murhat oli tehty edellisen yön aikana, mutta tekojen törkeys,
lukuisten tutkintalinjojen yhtäaikainen ilmestyminen, lähiön asukkaiden pelko murhaajan mahdollisesta läheisyydestä ja
toimittajien jatkuva tiedonjano saivat aikaan kaikissa paikalla olevissa poliiseissa tutkintaa johtavasta rikosylikomisariosta rivipoliisikuumeisen halun selvittää tämän raa’an teon tapahtumat.
Jokaiseen tapahtuma-asunnon läheisyydessä olevaan asuntoon kohdistettiin ”koputustiedustelua”, ja vaikka mitään mahdollisia todistajia itse tapahtumalle ei löytynyt, saatiin nopeasti paljon tietoa Paven ja
Pasin edellisen illan toiminnasta.
Ensimmäiset kiinniotot
Paven ja Pasin löytäneet ja ilmoituksen tehneet Kaija ja Matti olivat päivystäjän kehotuksen mukaisesti jääneet paikalle
odottamaan poliiseja. He olivat kertomansa mukaan murhattujen miesten hyviä ystäviä.
He olivat viettäneet aikaa edellisenä iltana viinaa ryypiskellen tapahtumapaikan lähellä sijaitsevassa Kaijan asunnossa.
Tekojen törkeyden ja selvittämisen tärkeyden vuoksi Kaija ja Matti otettiin tutkinnanjohtajan määräyksellä kiinni ja
heidät tuotiin heti Vantaan rikospoliisiin kuulusteluja varten.
Kaija ja Matti ymmärsivät hyvin tilanteen eivätkä juurikaan kritisoineet kiinniottamistaan, joka tapahtui kello 13.42 eli vain 12 minuuttia ilmoituksen jälkeen.
Ennen poliisiautoon nousemistaan oli Kaija kertonut alustavassa puhuttelussaan, että edellisen illan neljän hengen ryypiskelyrauhaa
oli saapunut häiritsemään myös lähiössä asuva Ulla yhdessä miesystävänsä Jounin kanssa.
Ullan ja Matin välille oli tullut jotain riitaa, ja sen vuoksi Ulla ja Jouni olivat poistuneet saman tien Kaijan asunnosta.
Kaija muisteli vielä, että Jounilla oli vasemmassa käsivarressaan ideaaliside.
Kertomansa mukaan Kaija ja Matti jatkoivat Paven ja Pasin kanssa ryypiskelyä.
Noin kello 22.00 aikaan Pave lähti vahvassa humalassa kohti aivan naapurissa olevaa kotiaan.
Nuorempi Pasi jatkoi ilonpitoa” vielä parin tunnin ajan, mutta noin kello 24.00 hänkin lähti pahasti horjuen kohti asuinpaikkanaan pitämäänsä Paven asuntoa.
Koska Kaijan ja Matin lisäksi vain Ulla ja Jouni olivat sen hetkisten tietojen mukaan tavanneet Paven ja Pasin,
seuraavaksi poliisit saapuivat Ullan asunnolle.
Sekavassa tilassa oleva Ulla oli yksinään asunnossa eikä hän kertomansa mukaan tiennyt Jounin olinpaikkaa.
Ulla otettiin kiinni kello 13.42 ja hänet tuotiin Vantaan rikospoliisiin.
Vapaavuorossa olevia Vantaan väkivaltarikostoimiston tutkijoita oli saapunut kutsusta virkapaikalleen, ja he alkoivat ottaa vastaan kuulusteltavaksi tuotavia henkilöitä.
Koko toimiston väki oli nyt kiinnitettynä tämän kaksoismurhan hoitoon.
Missä on Jouni?
Lähiön asukkaat tunsivat 33-vuotiaan Ullan äkkipikaiseksi voimakkaita mielialalääkkeitä ja alkoholia yhteiskäyttäväksi, mieleltään häiriintyneeksi lähiön jäseneksi.
Ullan luona oli jo jonkin aikaa vieraillut lähiössä asumaton mies, jolla oli pitkät ja tummat hiukset ja parta. Mies oli havaittu ulkopuolisuutensa sekä silmiinpistävän ulkomuotonsa perusteella.
Ulla oli kertonut Kaijalle miehen olevan 42-vuotias, naimisissa ja nimeltään Jouni.
Ulla oli kertonut poliiseille Jounin sukunimen, ja nyt alkoi tummapartaisen Jounin etsintä.
Jounin kulkuvälineenään käyttämä sininen ja vanha Volvo oli kadonnut Ullan asunnon pysäköintialueelta.
Saapuessaan Vantaan Mikkolassa sijaitsevaan Jounin asuntoon poliisit havaitsivat asunnon tyhjäksi.
Ainoana kaikista tällä hetkellä tutkittavina olevista henkilöistä vain Jounilla oli väkivaltarikostausta, sillä hän oli yhdeksän vuotta
aiemmin yrittänyt tappaa silloisen naisystävänsä hakkaamalla tätä päähän puukengällä.
Jouni oli jäänyt teosta kiinni ja kärsinyt rangaistuksensa.
Kotietsintöjen perusteella Jounilla saattoi olla tärkeä osuus tutkittavana olevassa kaksoismurhassa, ja niin hänet etsintäkuulutettiin
ja hänen käyttämänsä Volvon tiedot välitettiin poliisipartioille.
Kokenut Vantaan kenttäpartio päätti katsastaa Mikkolassa olevan ”pölkkybaarin”, sillä sieltä oli usein löydetty etsintäkuulutettuja hukuttamassa murheitaan halpaan viinaan.
”Pölkkybaarin” lähistöllä olevan kaupan pysäköintialueelta löydettiin Jounin Volvo, ja niinpä usean partion voimin otettiin kaikki ”pölkkybaarissa” istuskelleet yhdeksän henkilöä kiinni kello 17.20.
Yksi heistä oli tummapartainen Jouni, joka valitti kiinni otettaessa kovasti vasenta kättään, vaikkei siinä nyt näkynyt mitään sidettä.
Jounin Volvo hinautettiin Vantaan poliisilaitokselle tutkimuksia varten.
Tasan neljä tuntia ilmoituksen jälkeen oli tapahtuman johdosta otettu kiinni 12 henkilöä, jotka olivat
kaikki tuotu Vantaan rikospoliisiin kuulusteluja varten.
Kotietsintöjä asuntoihin, autoon ja ”jo kerran katsottuun roskikseen”
Kiinniotettujen kuulustelujen alkaessa Vantaan väkivaltarikostoimistossa jatkui tapahtumapaikan äärimmäisen tarkka tekninen tutkinta, minkä lisäksi kiinniotettujen asuntoihin suoritettiin perusteellisia kotietsintöjä.
Kiinniotetut Kaija ja Matti asuivat kiinteästä ystävyydestään huolimatta yksinään lähiössä omissa asunnoissaan.
Heidän ollessaan matkalla kohti Vantaan rikospoliisia tutkijat olivat jo aloittaneet kotietsinnät heidän asunnoissaan.
Osaltaan Kaijan ja Matin syyttömyysväitettä tuki se, ettei kummankaan asunnoista löytynyt mitään rikokseen viittaavaa.
Myös kotoaan kiinniotetun Ullan asunnossa aloitettiin nopeasti perusteellinen kotietsintä.
Sieltä löydettiin ensimmäiset mahdolliset todisteet nyt rikoksesta epäillyn Ullan osallisuudesta Paven ja Pasin murhiin.
Asunnon olohuoneen tuolille heitettynä löytyi verinen kylpypyyhe ja kylpyhuoneen nurkassa olevan likavaatekasan alle työnnettyinä
löytyi verinen toppatakki ja verinen kauluspaita.
Uhrien asunto oli kaksoismurhan jäljiltä verinen seiniä ja osittain kattoa myöten, joten murhaajien on täytynyt saada verta myös vaatteisiinsa.
Ullan asunnosta selvästi piilotettuna olleet tuoreehkon veriset vaatteet olivat tutkijoille helpottavaa kevennystä tuottava löytö.
Löydön tapahtuessa vielä kiinniottamaton Jouni kohosi heti ykkösepäillyksi.
Ilmapiirin muutoksen huomasi selvästi tutkijoiden ja kaikkien tapahtumaan liittyvien poliisien olemuksessa. Työtä olisi vielä hyvin paljon edessä, mutta kaikilla oli sisimmässään varma tunne siitä, että nyt oltiin oikealla linjalla.
Ei enää haparoitu täysin ”pimeän” kaksoismurhan kimpussa, vaan oli saatu näyttöä sille epäilylle, että uhrit ja murhaajat olivat
toisilleen entuudestaan tuttuja. Mitään vaihtoehtoa tai tutkintalinjaa ei hylätty, mutta kaikkien poliisien ajatuksissa Ulla ja Jouni
olivat vahvimmat epäillyt.
Myös Jounin asuntoon suoritettiin kotietsintä, ja asunnon pesuhuoneesta löydetyn pestyn miesten takin hihansuusta löydettiin verta.
Jounin asunnon roskalaatikosta löytyivät veriset miesten farmarihousut. Vantaan poliisilaitokselle hinautetun Jounin Volvon tavaratilasta löytyi etsinnässä verinen collegepaita.
Kello oli jo 21.30 ja tapahtuma-asunnossa olleet tekniset tutkijat olivat lopettaneet työnsä siltä päivältä ja sulkeneet ulko-oven poliisin lukolla, kun Kulomäessä olevat taktiset tutkijat miettivät vielä, oliko kaikki mahdollinen tehty.
Silloin päätettiin vielä tutkia Ullan asunnon lähellä olevan roskakatoksen laatikot, vaikka paikalla olleet poliisit sanoivat,
että ”roskis oli jo katsottu”.
Taskulampun lepattavassa valossa roskapusseja siirtelevät tutkijat avasivat vielä yhden muovipussin ja hiljentyivät sanattomiksi.
Pussista löytyi kangaskassi, joka sisälsi useita verisiä vaatteita, vereentyneet Lotto-merkkiset miesten purjehduskengät, verisen kumihansikkaan, kuusivääntyneillä terillä varustettua veistä, tupessa olevan pitkäteräisen puukon, rikotun viinapullon kaulan,
korkkiruuvin ja verisen ideaalisiteen.
Syyskuisen illan pimeydessä verisissä purjehduskengissä olevaa Lotto-tekstiä katsellessaan tutkijat totesivat, että ”jo kerran
katsotusta roskiksesta” saatiin todellinen lottovoitto.
Vantaan poliisilaitoksella kiinniotettu Jouni noudettiin ensimmäiseen kunnolliseen alustavaan puhutteluun.
Jouni valitti kovasti vasenta käsivarttaan ja halusi saman tien tehdä lukuisia virallisia valituksia poliisin ja poliisivankilan vartijoiden toiminnasta.
Puhutteluun noudettaessa Jounilla tuntui olevan kova kiire pois poliisilaitokselta, sillä hän liikkui niin nopeasti portaalta toiselle,
että häntä seuranneilla tutkijoilla oli täysi työ pysyä perässä.
Jouni kiisti jyrkästi tietävänsä mitään Pavea ja Pasia kohdanneista asioista.
Jouni kulki reippaasti takaisin selliinsä, mutta jo seuraavana aamuna hän oli muuttunut niin liikuntakyvyttömäksi, että hänet saatiin esitutkintaan vain pyörätuolin avulla.
”Pölkkybaarissa” olleiden Jounin seuralaisten kuulustelut olivat päättyneet.
Kaikki Jounia lukuun ottamatta olivat päässeet vapaiksi. Jounin lisäksi pidätettyinä olivat Ulla, Kaija ja Matti.
Kello oli jo paljon yli puolenyön, kun tutkijat vielä kertasivat päivän tulokset tutkinnanjohtajan kanssa ja tehtiin seuraavan päivän tapahtumasuunnitelma.
Alustavat kuulustelut ja ruumiinavaukset
Torstaiaamuna 16. syyskuuta 1999 alkoivat kaikkien pidätettyjen kuulustelut.
Kaija ja Matti pääsivät tarkistuskuulustelujen jälkeen vapaiksi perjantaina 17. syyskuuta 1999.
Ullan kuulustelu alkoi kello 11.00, ja lähes kolmen tunnin kuulustelun aikana hän myönsi tappaneensa yhdessä Jounin kanssa
Paven ja Pasin.
Ullan kertomus oli vielä sekavaa, mutta hän tajusi täysin tekonsa ja pyrki kertomaan tapahtumasta avoimesti.
Jounin kuulustelu oli paljon lyhyempi, sillä hän ei jalkojensa huonoon kuntoon vedoten halunnut tulla ulos sellistään, vaan ilmoitti lyhyesti olevansa syytön.
Hän ilmoitti myös, että ei aio vastata mihinkään kysymyksiin, koska on syytön.
Helsingin oikeuslääketieteen laitoksella aloitettiin kello 10.30 kuusi tuntia kestäneet Paven ja Pasin ruumiinavaukset.
Niissä todettiin, että Pavelle oli aiheutettu tasan 80 pisto- tai viiltohaavaa, joista 20 oli kuolettavaa.
Pasille oli aiheutettu 74 pisto- tai viilto haavaa, joista kuusi oli kuolettavaa.
Molemmille miehille oli aikaansaatu useita kymmeniä haavoja rintakehään ja selkään.
Käsissä olleet useat torjuntahaavat kertoivat pitkäaikaisesta toiminnasta.
Pasilla oli päässä rikotulla pullolla aiheutettuja viiltoja sekä oikeassa polvilumpiossa syvä pyöreäreikäinen pistohaava.
Kummankin miehen kaulassa oli nieluun ulottuva viiltohaava.
Yksi Suomen kokeneimmista oikeuslääkäreistä totesi avauksen aikana, että näissä murhissa esiintyi todellakin pykälässä
mainittua erityistä raakuutta ja julmuutta.
- Tekovälineeksi oli kelvannut melkein mikä tahansa.jpg (198.38 KiB) Katsottu 619 kertaa
Ullan ja Jounin valitsemat erilaiset ”tiet”
Ulla ja Jouni vangittiin perjantaina 17. syyskuuta 1999 ja heidän kuulustelujaan jatkettiin ahkerasti.
Ulla alkoi kertoa yksityiskohtaisemmin tapahtumaillasta ja sanoi saapuneensa yhdessä Jounin kanssa
Kaijan asunnolle, missä ryypiskelivät myös Matti, Pave ja Pasi.
Ulla kertoi nähneensä, miten Pave ja Pasi ”ottivat huikkaa” juuri samoista olutpulloista, jotka he olivat Ullan mukaan näpistäneet hänen jääkaapistaan edellisenä päivänä.
Ulla oli kertonut asiasta heti Jounille, joka oli suuttunut kovasti, koska hän ei pitänyt näpistelijöistä.
Poistuttuaan Kaijan asunnolta ja palattuaan Ullan asunnolle Jouni oli todennut vakavalla äänellä, että tänä yönä tapetaan Pave ja Pasi.
Jouni oli luvannut, että Ulla saa osallistua miesten tappamiseen.
Ulla kertoi tarkoin, miten he suunnittelivat yksityiskohtaisesti Paven ja Pasin tappamista juoden samalla alkoholia ja ottaen useita
Ullalle määrättyjä psyykelääkkeitä.
Ullan mukaan he odottivat rauhassa yön pimene mistä keräten tekovälineiksi kassiin kaikki Ullan asunnosta löytyneet veitset ja ruuvitaltat. Kummallekin otettiin mukaan keltainen muovihansikas hyvän otteen saamiseksi liukkaista leipäveitsistä, ei siis niinkään sormenjälkien välttämiseksi.
Keskiyön jälkeen he lähtivät liikkeelle Ullan asunnolta, ja saavuttuaan miesten asunnolle Jouni yritti onnistumatta irrottaa ulko-oven
ovilasin kittilistan.
Jouni oli hermostuneena rikkonut osittain ovilasin ja silloin oli Pave tullut avaamaan heille oven sanoen, että pääseväthän nyt tutut
sisälle rikkomatta ovea.
Paven lausahdus huvitti kuulustelussa olevaa Ullaa, sillä hän kertoi heti asuntoon päästyään lyöneensä Pavea leipäveitsellä useita
kertoja lujaa vartaloon.
Jouni oli käynyt olohuoneen sohvalla nukkuvan Pasin kimppuun alkaen lyödä tätä veitsillä eri puolille vartaloa.
Ulla oli tämän kuulustelun aikana kuin transsissa, sillä hän halusi karmean yksityiskohtaisesti selvittää, miten he kävivät aina sen
miehen kimppuun, joka oli vielä paremmassa kunnossa estäen näin heidän pakonsa.
Pave ja Pasi törmäilivät sokissa pitkin huoneistoa. Ullan mukaan hän ja Jouni juoksivat heidän perässään hakaten miehiä veitsillä.
Jossain vaiheessa Pave oli ottanut Ullaa korvasta kiinni ja silloin Ullan toinen puolikuun muotoinen korvarengas oli pudonnut.
Pasia he molemmat olivat hakanneet kasvoihin rikotulla pullolla ja pyörittäneet korkkiruuvin syvälle vielä tajuissaan olevan
Pasin oikeaan polvilumpioon.
Lopulta molemmat miehet olivat tuupertuneet asunnon lattialle.
Silloin Jouni oli käskenyt Ullan hakea hänen Volvostaan kunnollisen puukon.
Ulla kertoi juosseensa yltä päältä veressä noin 50 metrin matkan Jounin Volvolle ja palanneensa pitkäteräinen puukko mukanaan.
Ullan mukaan Jouni viilsi heti puukon saatuaan Pasin leuan alle syvän viillon ja sitten he siirtyivät Paven luo.
Pave oli yrittänyt estellä Jounia, jolloin Ulla oli ottanut Pavea käsistä kiinni ja Jouni oli viiltänyt myös Pavea kaulaan.
Tämän jälkeen he olivat keränneet kassiin niin monta tekovälinettä, kuin olivat löytäneet ja palanneet Ullan asunnolle.
Ulla arvioi heiltä kuluneen koko tapahtumaan lyhyine kävelymatkoineen noin tunnin verran aikaa.
Ulla kertoi heidän jatkaneen viinan juontia, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
He olivat suunnitelleet pakomatkaa Jounin autolla Tampereelle, mutta he olivat liian juovuksissa ja sekaisin, jotta kumpikaan olisi
voinut ajaa autoa.
Sitten Ulla oli havahtunut toimintaan ja yrittänyt pyyhkiä vereentyneitä vaatteita puhtaaksi pyyhkeellä siinä onnistumatta.
Silloin Ulla oli piilottanut osan verisistä vaatteista likapyykin alle ja kerännyt kaikki tekovälineet, loput veriset vaatteet, toisen verisen kumihansikkaan, Jounin käyttämät vereentyneet Lotto-jalkineet ja Jounin kädessä olleen verisen ideaalisiteen kassiin.
Ulla kertoi vieneensä kassin nopeasti läheiseen roskalaatikkoon muiden säkkien alle ja palanneensa kotiinsa.
Ullan mukaan Jouni oli jo sammunut hänen saavuttuaan ja samoin kävi miltei saman tien Ullalle.
Herättyään seuraavana päivänä Ulla oli havainnut Jounin poistuneen asunnosta häntä herättämättä.
Kuunnellessaan vakavana Ullan karmeaa kertomusta ja Ullan vastaillessa kaikkiin kysymyksiin tarkasti ja yksityiskohtaisesti
tutkijat tulivat siihen tulokseen, että vaikka Ulla oli henkisesti vakavasti sairas, tekoa tehdessään hän oli pystynyt ajattelemaan
kirkkaasti ja systemaattisen tarkasti.
Ullan tie oli siis kertoa tapahtumien kulku niin tarkasti kaikkia pieniä yksityiskohtia myöten kuin vain voi,
kun taas Jounin tie oli kiistää osaltaan systemaattisesti koko tapahtuma.
Jouni kertoi vain olleensa tapahtumailtana Ullan asunnolla ja nukahtaneensa alkoholin ja lääkkeiden vaikutuksesta.
Jounin mukaan Ulla on tämän jälkeen lähtenyt jonkun toisen miehen kanssa tappamaan Pavea ja Pasia.
Esitutkinnan loppu ja oikeuden päätökset
Kaksoismurhan vuoksi kuultiin suuri joukko todistajia, joista kahden lausunnot olivat Ullalle ja Jounille raskauttavia.
Naistodistaja oli ollut asuntonsa parvekkeella savukkeella, kun hän oli nähnyt tuntemansa Ullan ja pitkähiuksisen miehen saapuvan
kassin kanssa Paven ja Pasin asunnon suunnasta.
Todistajan mukaan Ulla oli avannut avaimellaan asuntonsa oven ja mennyt miehen kanssa sisälle asuntoonsa.
Miestodistaja oli nähnyt oman asuntonsa ikkunasta suoraan Ullan asunnon kylpyhuoneeseen, kun hänelle tuntematon Ulla
oli pyyhkinyt jotain vaatetta raivokkaasti pyyhkeellä.
Kohta tämän jälkeen sama nainen lähti kassin kanssa ulos asunnosta.
Todistajan mukaan sama nainen palasi kohta takaisin asuntoon ilman kassia.
Kyseinen miestodistaja sattui olemaan juuri asuntoon muuttanut Vantaan poliisivankilan vartija, ja seuraavana päivänä hän tunnisti
Ullan yöllä näkemäkseen naiseksi, kun Ulla tuotiin kiinniotettuna Vantaan rikospoliisiin.
Tapahtumapaikka oli eristettynä 13. lokakuuta 1999 saakka, ja teknisessä tutkinnassa käytettiin myös Amido Black -käsittelyä,
jossa piilevät verijäljet näkyivät sinertävinä.
Tämän tutkimuksen perusteella varmistui muun muassa, että Jounin käyttämien Lotto-jalkineiden jäljet olivat tulleet veristen
Paven ja Pasin sukkajälkien päälle.
Näin saatiin estetyksi se mahdollinen väittämä, että Jouni olisi ollut asunnossa ennen murhia eikä murhien aikana ja jälkeen.
Kaikki veritahranäytteet menivät Rikosteknisen laboratorion DNA-tutkimuksiin, ja lähes kaikista Ullan ja Jounin asunnosta sekä
Jounin autosta tavatuista vaatteista löytyi joko Paven tai Pasin tai molempien DNA.
Mahdollisuus Paven tai Pasin kanssa samankaltaiseen DNA-määritykseen on yhden suhde miljardiin eli Suomessa mahdoton.
Syyttäjä oli aktiivisesti mukana koko esitutkinnan ajan ja hän sai jatkuvasti tietoa esitutkinnan ja kuulustelujen kulusta.
Niin sitten 168-sivuinen esitutkintapöytäkirja liitteineen saapui syyttäjälle syyteharkintaan.
Sekä Ulla että Jouni toimitettiin mielentilatutkimukseen.
Vantaan käräjäoikeus antoi ratkaisunsa 19. syyskuuta 2002, minkä mukaan Ullan ja Jounin katsottiin yhdessä ja yksissä tuumin
ja tahallaan, vakaasti harkiten sekä erityisen raa’alla ja julmalla tavalla tappaneen Paven ja Pasin.
Ullan ja Jounin molempien katsottiin syyllistyneen kahteen murhaan.
Tuomiossa Ullan ja Jounin ”teiden” erilaisuus korostui.
Ulla katsottiin mielentilatutkimuksen mukaan olleen sairautensa eli paranoidisen skitsofrenian vuoksi tapahtumahetkellä ymmärrystä vailla ja hänen todettiin olevan tahdonvastaisen hoidon tarpeessa.
Jounin katsottiin mielentilatutkimuksen mukaan olleen tapahtumahetkellä täydessä ymmärryksessä varsinkin, kun hän selkeän johdonmukaisesti ja määrätietoisesti kiisti koko ajan kaikella tavalla syyllisyytensä.
Tällä toiminnallaan hänen katsottiin selvästi osoittaneen vakavaa täyttä ymmärrystä.
Jouni Tapio Uimonen tuomittiin kahdesta murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Valitusten perusteella Helsingin hovioikeus antoi asiassa tuomion 13. marraskuuta 2001 säilyttäen kaikilta osin käräjäoikeuden tuomion sellaisenaan.
Hovioikeuden päätöksessä otettiin kantaa syyttäjän toivomukseen Jounin eristämiseksi.
Koska Jouni oli saanut tuomion kahdesta murhasta elinkaudeksi eikä miksikään määräajaksi, häntä ei voida määrätä eristykseen, vaan hän kärsi tuomioonsa normaalina kiinteänä vankeusrangaistuksena.
Minkä vuoksi?
Miksi piti pimeänä syyskuisena yönä neljän ihmisen kohdata elämäänsä ratkaisevasti ja lopullisesti vaikuttava pysähdys?
Juuri viisikymppinen ja lähiön täysin hyväksymä Pave olisi saanut jatkaa leppoista elämäänsä ”elämäntaitelijana” odottaen tulevia vanhuuden päiviä.
Alkoholin käytön vuoksi eron kokenut Pasi olisi saattanut puheidensa mukaisesti mennä vierotushoitoon, ja niin hän olisi saattanut
palata vaimonsa ja pikkutyttärensä luokse jatkaen siitä, minkä ero katkaisi.
Jouni olisi saattanut palata vaimonsa luokse aloittaen taas autopeltisepän työt, jossa hänellä oli nuoruudessa hankittu hyvä ammattitaito. Hän olisi saattanut palata rikollisesta menneisyydestään huolimatta takaisin normaaliin sosiaaliseen elämään.
Ulla olisi saattanut päästä avohoitolaitokseen, missä olisi valvottu hänen lääkitystään.
Hän olisi joskus saattanut saada sairautensa aisoihin ja aloittaa normaalin nuoren naisen elämän.
Miksi sitten kävi toisin? Pave ja Pasi menehtyivät, Jouni on loppuikänsä vankilassa ja Ulla mahdollisesti loppuikänsä Niuvanniemessä.
Koska Jouni kiisti loppuun saakka kaiken, tutkijoiden piti selvittää teon motiivia vain Ullalta.
Ulla vastasi vakavana ja suoraan tutkijaa silmiin katsoen:
- Se oli huikan hinta.
