Miten joku voi edes pitää sisällään näin raakaa tapausta. Eikä puhu.
Vähällä pääsi se nainenkin. Olisi edes hälyttänyt apua, kun porukassa jotakin ruvettiin hakkaamaan. Mutta ei.
On se aika hirveää läheisille epätietoisuus, kun ei tiedä, mitä on tapahtunut.
Jani Rättö, Vilppula 2010 - Katosi, löytyi paloiteltuna
Re: Jani Rättö, Vilppula. Katosi - löytyi paloiteltuna
Sehän on Äijön Marko suorittanut tuomionsa jo kokonaisuudessaan vähän aikaa sitten, vaikkakin taisi istua hieman toisenkin tekijän lukuun joka selvisi kuin koira veräjästä, mitä kuulemaan on uskomista (lähipiiri).
Onkohan Mamolla ollut edesottamuksia tähän päivään mennessä tämän jälkeen ja mahtaako tallustella Vilppulan kaduilla?
Onkohan Mamolla ollut edesottamuksia tähän päivään mennessä tämän jälkeen ja mahtaako tallustella Vilppulan kaduilla?
Re: Jani Rättö, Vilppula. Katosi - löytyi paloiteltuna
Facebookiin merkannut asuinpaikaksi Tampereen.Herravee kirjoitti: Ti Touko 19, 2020 7:28 pm Sehän on Äijön Marko suorittanut tuomionsa jo kokonaisuudessaan vähän aikaa sitten, vaikkakin taisi istua hieman toisenkin tekijän lukuun joka selvisi kuin koira veräjästä, mitä kuulemaan on uskomista (lähipiiri).
Onkohan Mamolla ollut edesottamuksia tähän päivään mennessä tämän jälkeen ja mahtaako tallustella Vilppulan kaduilla?
- Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17422
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Jani Rättö, Vilppula 2010 - Katosi, löytyi paloiteltuna
PPK 2012
Mänttä-Vilppulan paloittelusurma
Maaliskuun 16. päivänä 2010 Minna Rättö ilmoitti miehensä Jani Rätön kadonneeksi.
Vaimo kertoi Mäntän poliisille Janin lähteneen 10. maaliskuuta 2010 aamulla kotoaan Kaarikatu 8 päivittäiseen vieroitushoitoon, jossa Jani oli käynyt viimeiset kolme vuotta.
Vaimon mukaan Jani saattoi ennen hoidon aloittamista olla poissa kotoa viikon, kahden pätkiäkin, mutta tällöin hän oli aina yhteydessä kotiinsa puhelimitse.
Jani ei ollut käyttänyt pankkitiliään 10. maaliskuuta jälkeen. Janiin ei saatupuhelimella yhteyttä.
Jani ei ollut itsetuhoinen.
Asiasta kirjattiin Mäntän poliisiin kadonnut henkilöilmoitus ja poliisitutkinta alkoi.
Jani Rättöoli 38-vuotias ja hänellä oli kaksi alaikäistä lasta.
Katoamista tutkittaessa selvisi, että Jani oli oleskellut 10. maaliskuuta 2010 jälkeen Vilppulassa asuvien Jukka Annalan, Seppo Hirven
ja Pekka Alatalon asunnoissa.
Perjantaina 12. maaliskuuta Jani oli ollut ryypiskelemässä Pekka Alatalon asunnolla, missä Rätön ja Alatalon lisäksi olivat olleet
Seppo Hirvi, Jukka Annala, Jaakko Peltola ja Marko Äijö.
Paikalta oli tällöin iltapäivällä soitettu hätäkeskukseen ja pyydetty ambulanssia, koska portaissa oli kaaduttu.
Sairasauto oli kuljettanut Seppo Hirven sairaalaan.
Myöhemmin yöllä poliisille selvisi, että Jani Rättö oli pahoinpidellyt Seppo Hirveä.
Uusi soitto hätäkeskukseen
Janin äiti Vuokko Rättö oli päättänyt tarkistaa, oliko hänen poikansa paikalla.
Kello 20.40 Vuokko Rättö oli kuullut pihaan poikansa puhetta raollaan olevasta ikkunasta Jukka Annalan asunnosta.
Marko Äijö oli huomannut Janin äidin pihamaalla ja käynyt avaamassa tälle Janin pyynnöstä oven.
Annalan asunnossa olivat tällöin Marko Äijö, Jani Rättö ja Jukka Annala.
Jani oli ollut asunnossa pelkät kalsarit yllään.
Annala oli selittänyt, että Jani oli repinyt yllään olleen t-paidan ja kietonut sen ranteensa ympärille.
Seppo Hirven koira oli puraissut Jania käteen.
Myös Jani vahvisti tämän kertomuksen äidilleen. Jani oli humalassa ja hänen puheensa oli itkuista ja ahdistunutta.
Jani totesi äidilleen, että tämän ei tarvitse olla hänestä enää koskaan huolissaan.
Vuokko Rättö poistui talosta raskain mielin. Asunnosta oli soitettu hätäkeskukseen samana iltana vielä toisenkin kerran.
Pekka Alatalo soitti kertoen, että hänet oli hakattu Jukka Annalan asunnossa.
Ilta yhdeksän aikaan paikalle meni poliisipartio. Partio tapasi talon pihassa Marko Äijön, Jani Rätön ja Jukka Annalan.
Partio yritti tavoitella ilmoittaja Alataloa puhelimitse, mutta tämä ei vastannut puheluihin.
Partio ei saanut myöskään pihasta tavatulta kolmikolta selvitystä, mitä oli tapahtunut.
Partio päästi Äijön ja Rätön jatkamaan matkaansa.
Parivaljakko käveli Kaarikadun toiselle puolelle, minkä jälkeen heistä ei enää ollut havaintoa.
Tämä oli viimeinen varma havainto Jani Salmesta. Salmella oli tässä vaiheessa vaatetuksena ruskehtava vyötärön alapuolelle ulottuva takki ja farkut.
Poliisipartio meni Torppakatu 8:aan sisälle ja tavoitti sieltä Pekka Alatalon.
Alatalo kertoi, että häntä oli pahoinpidelty.
Alatalo ei kertonut aivan suoraan, että pahoinpitelijä oli nimenomaan Rättö, mutta partio vakuuttui, että Rättö oli tekijä.
Poliisipartiolle selvisi samalla, että Seppo Hirvi oli joutunut aiemmin iltapäivällä sairaalaan satutettuaan itseään.
Partio otti yhteyttä sairasauton henkilökuntaan ja kuuli, että Hirven tapaturma ja käsien telominen on hyvin kummallinen.
Alatalon ja Hirven tapauksista laadittiin myöhemmin ilmoitukset, koska oli epäilys, että Jani Rättö oli molemmissa tapauksissa
osallinen.
Tietojen saannin jälkeen poliisipartio poistui Torppakatu 8:sta. (osoite keksitty)
Partio ryhtyi etsimään Jani Rättöä ja Marko Äijöä.
Annalan ja Alatalon puhutuksissa oli tullut ilmi, että myös Jaakko Peltola oli ollut ryypiskelemässä Torppakadulla.
Partio kävi Peltolan asunnolla, mutta Äijöä ja Rättöä ei asunnosta tavattu.
Peltola kertoi lähteneensä Torppakadulta pois, koska Rättö oli käynyt kuumana Seppo Hirveä kohtaan.
Peltola oli tällöin poistunut, ettei joutuisi mukaan riitelyyn.
Partio kävi myös Äijön asunnolla, joka oli muutaman sadan metrin päässä.
Asunto oli pimeä eikä kukaan avannut ovea. Myös lähiravintola tarkastettiin.
Sieltä kerrottiin, että kyseisellä kaksikolla oli porttikielto ravintolaan.
Partio kävi vielä Rätön kotiovella, mutta kukaan ei tullut avaamaan ulko-ovea.
Maaliskuun 16. päivänä 2010 Marko Äijön asuntoon suoritettiin kotietsintä Rätön löytämiseksi.
Äijö ei tällöin itse ollut paikalla.
Asunnon vessassa oli vaatteita (samettihousut, t-paita ja sukat) likoamassa vesiämpärissä.
Vaatteita oli yritetty pestä juuriharjalla.
Äijö kertoi huhtikuussa Rätön katoamiseen kuulusteltuna, että veri hänen vaatteissaan oli Jani Rätön.
Äijö kertoi veren tarttuneen hänen vaatteisiinsa, kun hän oli halaillut Rättöä, jonka käsi vuoti verta Seppo Hirven koiran puraisun vuoksi.
Marko Äijöä kuulusteltiin aluksi todistajana Rätön katoamiseen.
Äijö kertoi, että hänellä ei ole havaintoa Rätöstä perjantain 12. maaliskuuta 2010 jälkeen.
Etsinnöistä, tutkimuksista, kuulusteluista ja puhutuksista huolimatta kenelläkään ei näyttänyt
olevan tietoa Jani Rätön olinpaikasta.
Rättö oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Huhtikuun 29. päivästä 2010 lähtien Jani Rätön katoamista alettiin tutkia henkirikoksena, tappona.
Tapausta varten perustettiin erillinen tutkintaryhmä, joka koostui Pirkanmaan poliisilaitoksen rikostutkijoista taktiikan ja tekniikan puolelta.
Jani Rätön kohtalo haluttiin selvittää.
Henkirikostutkinta alkaa
Rikostutkinnassa palattiin uudelleen Torppakatu 8:aan ja perjantai-illan 12. maaliskuuta 2010 tapahtumiin.
Jukka Annala, Pekka Alatalo, Seppo Hirvi ja Jaakko Peltola otettiin kiinni 26. toukokuuta 2010 epäiltyinä Jani Rätön tappoon.
Huhtikuussa rangaistusvangiksi Turun vankilaan joutunut Marko Äijö siirrettiin Tampereen poliisivankilaan kuulusteluja varten.
Äijö oli siis henkilö, joka varmuudella oli nähty viimeksi Jani Rätön seurassa.
Kuulusteluissa epäillyt kertoivat katoamispäivän tapahtumista melko yhtenevästi.
Torppakatu 8:ssa Annalan ja Hirven asunnoissa oli ryypiskelty.
Rättö oli etsinyt matkapuhelintaan ja epäillyt Hirven anastaneen sen.
Miesten välille oli syntynyt riitaa. Rättö oli vääntänyt Hirven "kädet solmuun-’, jolloin paikalle oli soitettu ambulanssi.
Hirvi oli väittänyt ambulanssin henkilökunnalle kaatuneensa portaissa.
Hirvi oli sairaalassa 19. maaliskuuta 2010 asti.
Tämän jälkeen Rättö oli pahoinpidellyt Alataloa samasta syystä.
Rättö oli epäillyt nyt Alataloa puhelimensa anastajaksi.
Rättö oli lyönyt Alataloa nyrkillä kasvoihin. Rätön käytös oli ollut aggressiivista.
Ilmeisesti tässä tilanteessa Hirven koira oli purrut Rättöä käteen.
Rätön käytöksen vuoksi Annala oli soittanut Marko Äijön apuun, joka tällöin oli ollut ryypiskelemässä Jaakko Peltolan asunnolla
Peltolan kanssa.
Äijön tultua Torppakadulle tilanne oli rauhoittunut.
Alatalo oli soittanut pahoinpitelystään hätäkeskukseen ja paikalle oli saapunut poliisipartio.
Toukokuun 29. päivänä 2010 Hirvi ja Peltola vapautettiin.
Annala ja Alatalo vangittiin samana päivänä.
Myös Marko Äijön kuulustelut jatkuivat.
Äijö kertoi, että hän ei tiedä mitään Rätön katoamisesta.
Äijö ei muistanut, missä olosuhteissa oli eronnut Rätöstä tuolloin perjantaina 12. maaliskuuta.
Seuraavana aamuna hän oli kuitenkin herännyt yksin omasta asunnostaan ja laittanut veriset vaatteensa likoamaan vesiämpäriin.
Marko Äijön teleliittymiin kohdistettiin televalvontaa.
Sen mukaan Äijö oli 12. maaliskuuta 2010 illan aikana yhteyksissä Matti Pesoseen.
Valvonnoista todettiin myös, että Jokinen ja Äijö liikkuivat samojen tukiasemien vaikutusalueella.
Jokinen ja tämän avovaimo Mari Piippo otettiin kiinni.
Kun tutkinnassa selvisi, että Rättö ja Äijö olivat menneet 12. maaliskuuta Torppakadulta lähtönsä jälkeen Vilppulassa
Vaappukatu 2:ssa asuvan Jokisen ja Piipon asunnolle, Pekka Alatalo ja Jukka Annala vapautettiin.
Tutkinta nytkähti eteenpäin.
Jani Rättö saa surmansa
Tapauksen päähenkilöiksi tulevat nyt Äijön lisäksi Matti Jokinen ja Mari Piippo.
Seuraavissa kappaleissa käsitellään tämän kolmikon kuulusteluissa antamia, hyvin ristiriitaisia kertomuksia 12. ja 13. maaliskuuta
2010 välisen yön tapahtumista.
Matti Jokinen kertoi aluksi, että hän on lukenut lehdistä tuntemansa Jani Rätön katoamisesta,
mutta ei ole ollut Rätön kanssa tekemisissä katoamisen aikaan.
Myöskään Äijöä Jokinen ei ollut nä nyt kuin muutaman kerran satunnaisesti kevättalven aikana.
Seuraavassa kuulustelussa kertomus muuttui.
Jokinen kertoi Rätön ja Äijön tulleen hänen ja Piipon asunnolle illalla 12. maaliskuuta.
Äijö oli tätä ennen soittanut Jokiselle ja kysynyt lupaa tulla vierailulle.
Miesten tullessa Jokinen totesi, että Rätön vasen silmäkulma oli auki ja vuoti verta.
Rättö oli sekava ja humalassa. Äijö oli myös humalassa, mutta vähemmän kuin Rättö.
Äijö ja Rättö väittelivät keskenään jostain tappelusta, joka Jokisen käsityksen mukaan oli ollut juuri ennen Äijön soittoa Jokiselle.
Äijö sanoi Rätölle, että tämä hakkaa puolustuskyvyttömiä.
Puhetta oli myös siitä, että joltakulta oli mennyt käsi poikki.
Rätön verenvuodon vuoksi keittiön vaalea matto likaantui.
Jokinen pyysi Rättöä poistumaan.
Rättö poistui yöhön oltuaan asunnossa noin vartin verran. Äijö jäi asuntoon yöksi.
Jokisen kertomus muuttui seuraavaksi siten, että Äijön ja Rätön tultua asuntoon Jokinen oli pyytänyt Äijöä poistamaan
Rätön tämän käytöksen vuoksi.
Äijön ja Rätön välillä oli rähinää, tönimistä ja huutamista.
Molemmat haukkuivat toista vasikaksi. Miehet poistuivat ulos, ja siellä Äijö oli lyönyt irtonaisella pöydänjalalla Rättöä toiselle puolelle päätä. Isku oli kova. Tämän jälkeen Äijö tuli asuntoon sisälle. Hän pelasi pleikkaria ja Jokinen ja Piippo menivät makuuhuoneeseen nukkumaan.
Jokinen kertoi kuulleensa ulko-oven kolahtavan yön aikana kaksi kertaa.
Aamulla Äijö nukkui olohuoneen säkkituolissa. Jokisen mennessä vessaan olohuoneen matto oli käärittynä rullalle.
Maton päällä oli ilmastointiteippiä. Jokinen käsitti, että maton sisällä oli Rätön ruumis.
Äijö kertoi, että nyt oli sattunut tosi pahasti.
Jokinen lisäsi kertomukseensa seuraavaksi, että Rättö oli palannut yöllä asunnolle.
Rättö oli tullut sohvalla istuvan Äijön luokse keppi tai harjanvarsi kädessään.
Tällöin Äijö oli lyönyt asunnossa olleella tomahawk-kirveen hamarapuolella Rättöä takaraivoon.
Kirveen osuessa Rättöä päähän kuului rusahdus, joka muistutti kuivan oksan katkeamista.
Rättö lyyhistyi sohvan selkänojan päälle.
Rätön päästä roiskahti verta sohvalle ja lattialle.
Lyönnin jälkeen Äijö komensi Jokisen makuuhuoneeseen.
Jokinen kertoi soittavansa poliisit, jos Äijö ei siivoa jälkiään.
Äijö uhkasi, että Jokiselle ja Piipolle käy samalla tavalla.
Jokinen näki vielä Äijön tökkivän Rättöä jousipyssyn nuolella "hereille”.
Jokinen kertoi menneensä makuuhuoneeseen, jossa hän oli Piipon kanssa aamuun asti.
Jokisen mukaan asunnossa oli yöllä käynyt ennen kirveellä lyöntiä Jouni Romunen.
Romusta kuulusteltiin asian johdosta useita kertoja.
Romusen mukaan Rättö oli elossa ja makaili sohvalla Romusen vierailun ajan.
Jokinen siis totesi aamulla suihkutilan lattialla teipatun mattokäärön, jonka sisällä oli Rätön ruumis.
Jokinen oli maininnut Äijölle poliisien soittamisesta, jolloin Äijö uhkaili Jokista ja vaati tätä hankkimaan auton ruumiin siirtämiseksi.
Äijö poistui asunnolta lauantaina aamupäivällä.
Jokinen ja Piippo olivat asunnollaan koko lauantaipäivän.
Päivä kului lääkkeitä syöden ja nukkuen.
Rätön ruumis oli mattokäärön sisällä vessassa.
Sunnuntaina 14. maaliskuuta Jokinen haki Keuruulta äitinsä auton.
Hänen palatessaan asunnolleen Vilppulaan Äijö oli tullut paikalle.
Äijö ehdotti, että ruumis tulisi siirtää johonkin rauhalliseen paikkaan.
Jokinen ehdotti Keuruulla sijaitsevaa Mahlakotaa.
Sunnuntai-iltana Äijö ja Jokinen nostivat mattokäärön sekä vereentyneet sohvatyynyt ja päädyt Volkswagen Polon tavaratilaan.
Äijön kertomaa
Marko Äijö kertoi Vaappukadun tapahtumista, että Rätöllä ja Jokisella oli sanallista riitaa.
Äijö oli tällöin mennyt nukkumaan asunnon makuuhuoneeseen, josta oli herännyt seuraavana aamuna Piippo vieressään.
Mennessään olohuoneeseen Äijö totesi Rätön makaavan elottomana sohvalla.
Äijö kertoi yrittäneensä vielä elvyttää Rättöä painamalla rinnan kohdalta ja antamalla tekohengitystä.
Äijö tajusi Rätön kuolleen.
Rätön kasvoissa nenän/suun seudulla oli verta.
Jokinen ei antanut mitään selitystä Äijölle siitä, mitä oli tapahtunut.
Äijö uskoi kuitenkin Jokisen tehneen jotain Rätölle.
Äijö halusi tehdä joitakin lisäyksiä kuulustelukertomuksiinsa.
Äijö kertoi Jokisen lyöneen Rättöä nyrkillä kasvoihin.
Vasta tämän jälkeen Äijö oli mennyt makuuhuoneeseen nukkumaan. Äijö lisäsi myös, että ennen makuuhuoneeseen menoaan,
Jokinen oli lyönyt pienellä puukolla Rättöä kerran ylävartaloon olkapään tai hartian seudulle.
Äijö ei kuitenkaan usko, että Rättö on kuollut puukoniskuun. Äijön mukaan Piippo ei ollut makuuhuoneessa hänen mennessä nukkumaan.
Äijö ja Jokinen nostivat Rätön ruumiin vessaan, jossa se oli seuraavan päivän iltaan asti.
Äijö kertoi olleensa poissa asunnolta sunnuntai-iltaan asti.
Äijö soitti Jokiselle. Puhelimeen vastasi Piippo, joka pyysi Äijöä asunnolle.
Piippo kertoi, ettei Jokinen ole asunnossa. Äijö meni Vaappukadulle, ja totesi, että Rätön ruumis oli edelleen vessassa.
Jokinen tuli kohta asunnolle äitinsä punaisella henkilöautolla. Rätön ruumis oli nostettu porukalla auton takakonttiin.
Matka Keuruulle alkoi.
Piipon näkemys tilanteesta
Mari Piippo kertoi kuulusteluissaan ensin yhtenevästi avomiehensä Jokisen kanssa, että Rättö oli käynyt heidän asunnollaan,
mutta poistunut sitten noin tunti tulonsa jälkeen.
Myöhemmin Piippo kertoi, että asunnossa tuli riitaa Äijön ja Rätön välillä. Äijö syytti Rättöä siitä, että hän joutui istumaan Rätön tuomiota.
Miehet kävivät toisiinsa kiinni ja Äijö löi Rättöä nyrkillä.
Piippo kertoi poistuneensa tässä vaiheessa makuuhuoneeseen, jonne miesten riitely edelleen kuului.
Piipon mukaan Jokinen jäi tässä vaiheessa olohuoneeseen.
Tappelun äänet hiljenivät ja joku huusi olo huoneeseen: ”Se on kuollut.”
Piippo meni olohuoneeseen, jossa Rättö makasi elottomana sohvalla tai lattialla.
Sohvalla ja matolla oli verta. Rätön mahdollisista vammoista Piippo ei osannut kertoa.
Kuulemistaan riitelyäänistä päätellen, Piippo olettaa, että Äijö tappoi Rätön.
Piippo, Jokinen ja Äijö suunnittelivat tämän jälkeen, miten asiassa tulisi edetä.
Rätön ruumis käärittiin olohuoneen mattoon ja kannettiin suihkun alle pesuhuoneeseen.
Äijö ehdotti auton hakemista ja ruumiin poisviemistä.
Jokinen haki Keuruulta äitinsä auton. Rätön ruumis siirrettiin autoon ja kuljetettiin Jokisen äidin asunnolle Keuruun Karviaistielle.
RuumiinpaloitteluaJokinen kertoi, että Jokisen äidin asunnolla Keuruulla Äijö käski ajamaan auton autotalliin, josta pääsee suoraan pesuhuoneeseen.
Mattokäärö oli nostettu autosta pesuhuoneeseen. Äijö oli pyytänyt sahaa.
Jokinen haki varastosta sahan Äijölle. Jokinen kertoi menneensä asunnon puolelle, sillä hän ei halunnut nähdä, mitä pesuhuoneessa tapahtui.
Jokinen kiisti osallistuneensa paloitteluun millään tavalla.
Vajaan tunnin kuluttua Äijö tuli kyselemään kuumaa vettä ja pian tämän jälkeen mattokäärö oli nostettu takaisin autoon.
Käärö oli nyt erimallinen ja enemmän teipattu kuin Vilppulasta lähdettäessä.
Seurue jatkoi autolla Mahlakodalle.
Äijö kertoi kuulusteluissaan, että Rätön ruumis siirrettiin pesuhuoneeseen.
Jokinen oli suorittanut Rätön ruumiin paloittelun tikkisahalla.
Äijö kertoi myös yrittäneensä sahata jotain osaa, mutta hän ei pystynyt sitä tekemään.
Tässä vaiheessa Rätön pää ja kädet olivat vielä ruumiissa kiinni.
Jokinen jatkoi sahaamista.
Ruumiinosat laitettiin jätesäkkeihin, jotka oli nostettu auton tavaratilaan.
Äijön mukaan Piippo tuli täysin tietoiseksi, mitä pesuhuoneessa tapahtui, vaikka tämä ei asunnossa lähettyvillä ollutkaan.
Piippo ei kertomansa mukaan tiedä, mitä pesuhuoneessa tapahtui.
Jokinen ja Äijö tulivat jossakin vaiheessa olohuoneeseen istumaan.
Matka jatkui Mahlakodalle.
Ruumiin polttaminen Mahlakodalla
Jokinen kertoi raahanneensa ruumiskäärön ja jätesäkit Äijön kanssa kodalle.
Jokisen mukaan hänellä ei ole muistikuvaa Piipon mukanaolosta Mahlakodalla.
Äijö oli tehnyt tulen kodan tulipesään autosta mukaan otetulla bensalla.
Jokinen ja Piippo olivat tämän jälkeen lähteneet kodalta.
Jokinen lupasi hakea Äijön aamulla ennen valkenemista.
Äijö oli siis Jokisen mukaan jäänyt yöksi keskelle pimeää metsää polttamaan ruumiinosia.
Jokinen ja Piippo palasivat Jokisen äidin asunnolle nukkumaan. Jokisella oli kello herättämässä aamuviideltä.
Jokinen lähti hakemaan Äijöä kodalta. Kodalla Äijö odotteli kahden ison mustan jätesäkin kanssa.
Haju kodalla oli kammottava.
Äijö kertoi polttaneensa mattokäärön ja sohvanosat. Äijö kertoi Jokiselle yön olleen raskas.
Äijö kertoi kuulusteluissaan, että kodalla oli poltettu verisiä lumppuja ja ne paloivat korkealla liekillä.
Jokinen oli Äijön mukaan polttamisen pääarkkitehti.
Polttamisessa oli käytetty bensaa. Tilanne kodalla oli Äijön mukaan karmiva.
Tuleen laitettiin halkoja. Sekaan oli heitetty Rätön ruumiinpalasia, mutta ne eivät oikein palaneet.
Äijön mukaan myös Piippo oli heittänyt liekkeihin halkoja tai ruumiinpalasia.
Lopulta ruumiinpalat oli kerätty saaviin ja viety autoon.
Äijön mukaan Jokisen kertomus siitä, että Äijö olisi yksin jäänyt yöksi kodalle, ei pidä paikkaansa.
Piippo kertoi olleensa kodalla, kun Jokinen ja Äijö olivat polttaneet ruumiinpalasia.
Piippo kertoi istuskelleensa kodan ulkopuolella kivellä sen aikaa, kun polttohomma oli käynnissä.
Palatessaan kotaan Äijö ja Jokinen katselivat tulta.
Jätesäkkejä ei enää näkynyt ja yksi sohvan kappale vielä paloi.
Auton takakonttiin laitettiin yksi peltisanko, jossa oli ruumiin jäännöksiä.
Poistettu kuva ruumiin osista pyynnöstä. -
-NILS
Ruumiinosien hävittäminen Virtalankoskeen
Jokisen mukaan ruumiinpalojen hävittämisen piti tapahtua heti Mahlakodalta lähdettäessä.
Hänen hakiessaan Äijöä kodalta oli jo sen verran valoisaa, että Jokinen ehdotti hävittämisen tapahtuvan vasta seuraavana yönä.
Auto ajettiin Jokisen äidin asunnolle ja jätesäkit jätettiin autoon.
Äijö poistui päiväksi kaverilleen ryyppäämään ja palasi illalla Jokisen äidin asunnolle juovuksissa.
Yöllä oli ajettu Virtalankoskelle, jossa Äijö heitti isomman säkin koskeen.
Autoon palatessaan Äijö sanoi. ”Ei hyvä”, sillä koski ei hävityspaikkana ollut hyvä.
Äijö pyysi Jokista aja maan jonnekin yleiselle roskalaatikolle.
Paluumatkalla Äijö oli heittänyt toisen jätesäkin erään asuinalueen roskakatokseen.
Tämän jälkeen oli palattu Jokisen äidin asunnolle.
Kolmikko palasi Vilppulaan. Äijö käski Jokista vielä siivoaman kodan ja heittämään kaikki tuhkat ja hiilet roskiin.
Jokinen kertoi menneensä vielä kerran Mahlakodalle yksin tai mahdollisesti Piipon kanssa.
Jokinen kertoi siivonneensa betonirenkaassa olleen tulisijan ja heittäneensä tuhkat paikalla olevaan puulaatikkoon.
Äijö kertoi poliisille, että kodalta palattaessa ruumiinpalat vietiin Jokisen äidin talon halkoliiteriin,
johon saavi jäi vielä silloinkin, kun kolmikko palasi Vilppulaan.
Äijö ei siis kertomansa mukaan ole ollut enää hävittämässä millään tavalla ruumiinpaloja.
Äijön mukaan Jokinen ja Piippo suorittivat hävittämisen.
Jokinen, Äijö ja Piippo kertoivat jokainen hävittämisenkin täysin eri lailla.
Piipon mukaan Mahlakodalta palatessa polttamisen jälkeen oli pysähdytty koskella ja Äijö oli heittänyt jotain koskeen.
Myös Jokinen oli ollut tällöin auton ulkopuolella. Piippo ei tiedä kuin tämän yhden hävittämishetken.
Piippo on kertonut, että ruumiinosia oli ollut jossain vaiheessa myös Jokisen äidin puuliiterissä.
Piippo ei kuitenkaan osannut tarkentaa, missä vaiheessa, koska hän on ollut poissa tolaltaan.
Piippo oli ollut myöhemmin yhdessä Jokisen kanssa Mahlakodalla siivoamassa.
Kodan tulipesän tuhkat oli siivottu ja laitettu pihassa olevaan roskalaatikkoon.
Piippo kertoi siivonneensa asuntoaan tapahtumien jälkeen.
Olohuoneen laminaatti oli vaihdettu. Piippo ja Jokinen olivat maalanneet olohuoneen vereentyneen seinän.
Piippo oli pessyt myös vereentyneet keittiön ja käytävän matot.
Piippo oli pessyt myös Jokisen äidin suihkuhuoneen lattian ja Jokisen äidin auton sen jälkeen, kun autolla oli kuljetettu
Rätön ruumis ja verisiä sohvanosia.
Tekninen tutkinta
Matti Jokisen äidin henkilöautoon, Volkswagen Golf, kohdistettiin teknistä tutkintaa.
Auton tavaratilan katosta sisäpuolelta kaiuttimen kohdalta voitiin osoittaa verta ja DNA-tunniste, joka sopi Jani Rätön DNA-tunnisteeseen.
Matti Jokisen äidin pesuhuonetilat, autotalli ja varasto tutkittiin, mutta esille ei saatu verijälkiä.
Marko Äijön asunnossa vesiastiassa likoamassa olleista vaatteista ei saatu määritettyä DNA:ta.
Luututkimukset
Suomenlahden merivartioston sukeltajat suorittivat etsintöjä Virtalankoskessa.
Etsinnöissä löytyi Jani Rätön luunpalasia.
Luuasiantuntijan tunnistamat luunpalaset olivat kallonluiden, vasemman jalan kantaluu, viisi muuta nilkkaluuta, viisi jalkapöydän luuta ja yksi varpaanluu.
Kantaluussa ja jalkapöydänluussa oli osittaisia merkkejä palamisesta.
Suurimmassa osassa kallonpaloja oli ainoastaan pieniä alueita, joissa oli palamisen merkkejä.
Kallonluiden ja vasemman jalan lisäksi voitiin tunnistaa yksi ihmisen pahoin palanut luunpala, joka todennäköisesti on reisiluuta.
Tässä luunpalassa on työkalun (sahan) jättämiä jälkiä.
Mahlakodan roskalaatikon sekajätteestä löytyneet luunkappaleet tutkittiin myös.
Lausunnon mukaan luista voitiin tunnistaa viisi palaa ihmisen pääkallosta ja viisi luunpalaa raajojen luista.
Mahlakodan luista ei pystytty luotettavasti määrittämään DNA:ta.
Näytteistä saatu kuuden merkin DNA-profiili on täysin yhtenevä Virtalankoskesta taltioituun luunkappaleeseen.
Taktisesta tutkinnasta
Pääepäiltyjen kuulusteluista voidaan todeta, että kertomukset itse surmatilanteesta, paloittelusta, ruumiinosien polttamisesta ja hävittämisestä ovat hyvin ristiriitaiset.
Marko Äijö kiisti surmanneensa hyvän ystävänsä Jani Rätön.
Miksi Äijö palaisi Jokisen ja Piipon asunnolle kaksi vuorokautta surman jälkeen, auttaisi Jokista ja Piippoa paloittelussa ja polttamisessa,
jos hänellä ei olisi mitään tekemistä itse Rätön menehtymisen kanssa?
Toisaalta, jos Jokinen ja Piippo eivät ole millään tavalla osallistuneet Rätön surmaamiseen ja paloitteluun, miksi he eivät ilmoita
kahteen vuorokauteen asunnossaan olevasta vainajasta ja miksi Jokinen ja Piippo käyvät siivoamassa Mahlakodan tuhkia
myöhemmin ilman Äijöä?
Syyskuussa 2010 esitutkintapöytäkirja toimitettiin syyttäjälle.
Pirkanmaan käräjäoikeudessa alkoi varsin hankalan tapauksen käsittely.
Äijö ja Jokinen tuotiin käräjille vankilasta, Piippo saapui vapaalta.
Käräjäoikeuden käsittely
Syyttäjä lähti käräjäoikeudessa siitä, että Äijö ja Jokinen olivat yhteistuumin tappaneet Rätön.
Rikosnimike oli tappo.
Syyttäjä katsoi myös, että Äijö, Jokinen ja Piippo olivat yksissä tuumin käsitelleet hautaamatonta Jani Rätön ruumista pahennusta herättävällä tavalla, tästä nimike hautarauhan rikkominen.
Piippoa lähdettiin lisäksi syyttämään rikoksentekijän suojelemisesta, koska tämä oli yrittänyt estää rikoksentekijöiden
Jokisen ja Äijön saattamista vastuuseen siivoamalla tapahtumapaikalta asunnossa verijälkiä, viemällä pois asunnosta vereentyneitä kalusteita, vaihtamalla vereentyneen lattiapinnoitteen ja maalaamalla vereentyneitä seiniä.
Ruumiinhävittämisen vuoksi ulkoisia väkivallan merkkejä ei pystytty selvittämään.
Jokinen ja Äijö kiistivät yksituumaisuuden ja osallisuuden tappoon.
Tästä syystä käräjäoikeus katsoi, että tapauksen ratkaisussa pääpaino tulee laittaa vastaajien kertomusten uskottavuudelle,
mahdolliselle motiiville ja vastaajien lausumille tutkinnan eri vaiheissa.
Myös vastaajien päihtymystilalla katsottiin olevan merkitystä kertomusten uskottavuutta arvioitaessa.
Käräjäoikeuden saama käsitys oli, että Jokisen ja Piipon kertoma tapahtumien kulku 12. ja 13. maaliskuuta 2010 välisestä yöstä tuntuu uskottavammalta.
Jo se, että Rätöstä oli vuotanut niin paljon verta, tukee sitä, että tappo on tehty kirveellä.
Käräjäoikeuden johtopäätökset ovat monisivuiset.
Käräjäoikeus katsoi, että Äijö on tappanut Rätön kirveen hamarapuolella päähän lyömällä.
Syyte taposta Jokisen osalta oli jäänyt selvittämättä.
Käräjäoikeus katsoi myös, että Piippo ei ole osallistunut ruumiin hävittämiseen millään tavalla, joten hautarauhan rikkominen
Piipon osalta oli jäänyt selvittämättä.
Marko Olavi Äijö sai taposta ja hautarauhan rikkomisesta yhteisrangaistuksen 10 vuotta vankeutta ja tämän lisäksi omaisille
yli 25000 euron korvaukset.
Matti Juhani Jokinen sai hautaraudan rikkomisesta seitsemän kuukauden kiinteän tuomion ja 20-vuotias Pomarkusta kotoisin oleva Piippo neljän kuukauden ehdollisen vankeustuomion rikoksentekijän suojelemisesta.
Hovioikeuden käsittely
Käräjäoikeuden ratkaisuun hakivat muutosta syyttäjän lisäksi uhrin omaiset, Marko Äijö ja Mari Piippo.
Turun hovioikeus antoi tuomionsa 14. huhtikuuta 2011.
Hovioikeus katsoi vastaajien osalta, että tuomiolauselmaa ei muuteta.
Ratkaisu oli yksimielinen.
Mänttä-Vilppulan paloittelusurma
Maaliskuun 16. päivänä 2010 Minna Rättö ilmoitti miehensä Jani Rätön kadonneeksi.
Vaimo kertoi Mäntän poliisille Janin lähteneen 10. maaliskuuta 2010 aamulla kotoaan Kaarikatu 8 päivittäiseen vieroitushoitoon, jossa Jani oli käynyt viimeiset kolme vuotta.
Vaimon mukaan Jani saattoi ennen hoidon aloittamista olla poissa kotoa viikon, kahden pätkiäkin, mutta tällöin hän oli aina yhteydessä kotiinsa puhelimitse.
Jani ei ollut käyttänyt pankkitiliään 10. maaliskuuta jälkeen. Janiin ei saatupuhelimella yhteyttä.
Jani ei ollut itsetuhoinen.
Asiasta kirjattiin Mäntän poliisiin kadonnut henkilöilmoitus ja poliisitutkinta alkoi.
Jani Rättöoli 38-vuotias ja hänellä oli kaksi alaikäistä lasta.
Katoamista tutkittaessa selvisi, että Jani oli oleskellut 10. maaliskuuta 2010 jälkeen Vilppulassa asuvien Jukka Annalan, Seppo Hirven
ja Pekka Alatalon asunnoissa.
Perjantaina 12. maaliskuuta Jani oli ollut ryypiskelemässä Pekka Alatalon asunnolla, missä Rätön ja Alatalon lisäksi olivat olleet
Seppo Hirvi, Jukka Annala, Jaakko Peltola ja Marko Äijö.
Paikalta oli tällöin iltapäivällä soitettu hätäkeskukseen ja pyydetty ambulanssia, koska portaissa oli kaaduttu.
Sairasauto oli kuljettanut Seppo Hirven sairaalaan.
Myöhemmin yöllä poliisille selvisi, että Jani Rättö oli pahoinpidellyt Seppo Hirveä.
Uusi soitto hätäkeskukseen
Janin äiti Vuokko Rättö oli päättänyt tarkistaa, oliko hänen poikansa paikalla.
Kello 20.40 Vuokko Rättö oli kuullut pihaan poikansa puhetta raollaan olevasta ikkunasta Jukka Annalan asunnosta.
Marko Äijö oli huomannut Janin äidin pihamaalla ja käynyt avaamassa tälle Janin pyynnöstä oven.
Annalan asunnossa olivat tällöin Marko Äijö, Jani Rättö ja Jukka Annala.
Jani oli ollut asunnossa pelkät kalsarit yllään.
Annala oli selittänyt, että Jani oli repinyt yllään olleen t-paidan ja kietonut sen ranteensa ympärille.
Seppo Hirven koira oli puraissut Jania käteen.
Myös Jani vahvisti tämän kertomuksen äidilleen. Jani oli humalassa ja hänen puheensa oli itkuista ja ahdistunutta.
Jani totesi äidilleen, että tämän ei tarvitse olla hänestä enää koskaan huolissaan.
Vuokko Rättö poistui talosta raskain mielin. Asunnosta oli soitettu hätäkeskukseen samana iltana vielä toisenkin kerran.
Pekka Alatalo soitti kertoen, että hänet oli hakattu Jukka Annalan asunnossa.
Ilta yhdeksän aikaan paikalle meni poliisipartio. Partio tapasi talon pihassa Marko Äijön, Jani Rätön ja Jukka Annalan.
Partio yritti tavoitella ilmoittaja Alataloa puhelimitse, mutta tämä ei vastannut puheluihin.
Partio ei saanut myöskään pihasta tavatulta kolmikolta selvitystä, mitä oli tapahtunut.
Partio päästi Äijön ja Rätön jatkamaan matkaansa.
Parivaljakko käveli Kaarikadun toiselle puolelle, minkä jälkeen heistä ei enää ollut havaintoa.
Tämä oli viimeinen varma havainto Jani Salmesta. Salmella oli tässä vaiheessa vaatetuksena ruskehtava vyötärön alapuolelle ulottuva takki ja farkut.
Poliisipartio meni Torppakatu 8:aan sisälle ja tavoitti sieltä Pekka Alatalon.
Alatalo kertoi, että häntä oli pahoinpidelty.
Alatalo ei kertonut aivan suoraan, että pahoinpitelijä oli nimenomaan Rättö, mutta partio vakuuttui, että Rättö oli tekijä.
Poliisipartiolle selvisi samalla, että Seppo Hirvi oli joutunut aiemmin iltapäivällä sairaalaan satutettuaan itseään.
Partio otti yhteyttä sairasauton henkilökuntaan ja kuuli, että Hirven tapaturma ja käsien telominen on hyvin kummallinen.
Alatalon ja Hirven tapauksista laadittiin myöhemmin ilmoitukset, koska oli epäilys, että Jani Rättö oli molemmissa tapauksissa
osallinen.
Tietojen saannin jälkeen poliisipartio poistui Torppakatu 8:sta. (osoite keksitty)
Partio ryhtyi etsimään Jani Rättöä ja Marko Äijöä.
Annalan ja Alatalon puhutuksissa oli tullut ilmi, että myös Jaakko Peltola oli ollut ryypiskelemässä Torppakadulla.
Partio kävi Peltolan asunnolla, mutta Äijöä ja Rättöä ei asunnosta tavattu.
Peltola kertoi lähteneensä Torppakadulta pois, koska Rättö oli käynyt kuumana Seppo Hirveä kohtaan.
Peltola oli tällöin poistunut, ettei joutuisi mukaan riitelyyn.
Partio kävi myös Äijön asunnolla, joka oli muutaman sadan metrin päässä.
Asunto oli pimeä eikä kukaan avannut ovea. Myös lähiravintola tarkastettiin.
Sieltä kerrottiin, että kyseisellä kaksikolla oli porttikielto ravintolaan.
Partio kävi vielä Rätön kotiovella, mutta kukaan ei tullut avaamaan ulko-ovea.
Maaliskuun 16. päivänä 2010 Marko Äijön asuntoon suoritettiin kotietsintä Rätön löytämiseksi.
Äijö ei tällöin itse ollut paikalla.
Asunnon vessassa oli vaatteita (samettihousut, t-paita ja sukat) likoamassa vesiämpärissä.
Vaatteita oli yritetty pestä juuriharjalla.
Äijö kertoi huhtikuussa Rätön katoamiseen kuulusteltuna, että veri hänen vaatteissaan oli Jani Rätön.
Äijö kertoi veren tarttuneen hänen vaatteisiinsa, kun hän oli halaillut Rättöä, jonka käsi vuoti verta Seppo Hirven koiran puraisun vuoksi.
Marko Äijöä kuulusteltiin aluksi todistajana Rätön katoamiseen.
Äijö kertoi, että hänellä ei ole havaintoa Rätöstä perjantain 12. maaliskuuta 2010 jälkeen.
Etsinnöistä, tutkimuksista, kuulusteluista ja puhutuksista huolimatta kenelläkään ei näyttänyt
olevan tietoa Jani Rätön olinpaikasta.
Rättö oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Huhtikuun 29. päivästä 2010 lähtien Jani Rätön katoamista alettiin tutkia henkirikoksena, tappona.
Tapausta varten perustettiin erillinen tutkintaryhmä, joka koostui Pirkanmaan poliisilaitoksen rikostutkijoista taktiikan ja tekniikan puolelta.
Jani Rätön kohtalo haluttiin selvittää.
Henkirikostutkinta alkaa
Rikostutkinnassa palattiin uudelleen Torppakatu 8:aan ja perjantai-illan 12. maaliskuuta 2010 tapahtumiin.
Jukka Annala, Pekka Alatalo, Seppo Hirvi ja Jaakko Peltola otettiin kiinni 26. toukokuuta 2010 epäiltyinä Jani Rätön tappoon.
Huhtikuussa rangaistusvangiksi Turun vankilaan joutunut Marko Äijö siirrettiin Tampereen poliisivankilaan kuulusteluja varten.
Äijö oli siis henkilö, joka varmuudella oli nähty viimeksi Jani Rätön seurassa.
Kuulusteluissa epäillyt kertoivat katoamispäivän tapahtumista melko yhtenevästi.
Torppakatu 8:ssa Annalan ja Hirven asunnoissa oli ryypiskelty.
Rättö oli etsinyt matkapuhelintaan ja epäillyt Hirven anastaneen sen.
Miesten välille oli syntynyt riitaa. Rättö oli vääntänyt Hirven "kädet solmuun-’, jolloin paikalle oli soitettu ambulanssi.
Hirvi oli väittänyt ambulanssin henkilökunnalle kaatuneensa portaissa.
Hirvi oli sairaalassa 19. maaliskuuta 2010 asti.
Tämän jälkeen Rättö oli pahoinpidellyt Alataloa samasta syystä.
Rättö oli epäillyt nyt Alataloa puhelimensa anastajaksi.
Rättö oli lyönyt Alataloa nyrkillä kasvoihin. Rätön käytös oli ollut aggressiivista.
Ilmeisesti tässä tilanteessa Hirven koira oli purrut Rättöä käteen.
Rätön käytöksen vuoksi Annala oli soittanut Marko Äijön apuun, joka tällöin oli ollut ryypiskelemässä Jaakko Peltolan asunnolla
Peltolan kanssa.
Äijön tultua Torppakadulle tilanne oli rauhoittunut.
Alatalo oli soittanut pahoinpitelystään hätäkeskukseen ja paikalle oli saapunut poliisipartio.
Toukokuun 29. päivänä 2010 Hirvi ja Peltola vapautettiin.
Annala ja Alatalo vangittiin samana päivänä.
Myös Marko Äijön kuulustelut jatkuivat.
Äijö kertoi, että hän ei tiedä mitään Rätön katoamisesta.
Äijö ei muistanut, missä olosuhteissa oli eronnut Rätöstä tuolloin perjantaina 12. maaliskuuta.
Seuraavana aamuna hän oli kuitenkin herännyt yksin omasta asunnostaan ja laittanut veriset vaatteensa likoamaan vesiämpäriin.
Marko Äijön teleliittymiin kohdistettiin televalvontaa.
Sen mukaan Äijö oli 12. maaliskuuta 2010 illan aikana yhteyksissä Matti Pesoseen.
Valvonnoista todettiin myös, että Jokinen ja Äijö liikkuivat samojen tukiasemien vaikutusalueella.
Jokinen ja tämän avovaimo Mari Piippo otettiin kiinni.
Kun tutkinnassa selvisi, että Rättö ja Äijö olivat menneet 12. maaliskuuta Torppakadulta lähtönsä jälkeen Vilppulassa
Vaappukatu 2:ssa asuvan Jokisen ja Piipon asunnolle, Pekka Alatalo ja Jukka Annala vapautettiin.
Tutkinta nytkähti eteenpäin.
Jani Rättö saa surmansa
Tapauksen päähenkilöiksi tulevat nyt Äijön lisäksi Matti Jokinen ja Mari Piippo.
Seuraavissa kappaleissa käsitellään tämän kolmikon kuulusteluissa antamia, hyvin ristiriitaisia kertomuksia 12. ja 13. maaliskuuta
2010 välisen yön tapahtumista.
Matti Jokinen kertoi aluksi, että hän on lukenut lehdistä tuntemansa Jani Rätön katoamisesta,
mutta ei ole ollut Rätön kanssa tekemisissä katoamisen aikaan.
Myöskään Äijöä Jokinen ei ollut nä nyt kuin muutaman kerran satunnaisesti kevättalven aikana.
Seuraavassa kuulustelussa kertomus muuttui.
Jokinen kertoi Rätön ja Äijön tulleen hänen ja Piipon asunnolle illalla 12. maaliskuuta.
Äijö oli tätä ennen soittanut Jokiselle ja kysynyt lupaa tulla vierailulle.
Miesten tullessa Jokinen totesi, että Rätön vasen silmäkulma oli auki ja vuoti verta.
Rättö oli sekava ja humalassa. Äijö oli myös humalassa, mutta vähemmän kuin Rättö.
Äijö ja Rättö väittelivät keskenään jostain tappelusta, joka Jokisen käsityksen mukaan oli ollut juuri ennen Äijön soittoa Jokiselle.
Äijö sanoi Rätölle, että tämä hakkaa puolustuskyvyttömiä.
Puhetta oli myös siitä, että joltakulta oli mennyt käsi poikki.
Rätön verenvuodon vuoksi keittiön vaalea matto likaantui.
Jokinen pyysi Rättöä poistumaan.
Rättö poistui yöhön oltuaan asunnossa noin vartin verran. Äijö jäi asuntoon yöksi.
Jokisen kertomus muuttui seuraavaksi siten, että Äijön ja Rätön tultua asuntoon Jokinen oli pyytänyt Äijöä poistamaan
Rätön tämän käytöksen vuoksi.
Äijön ja Rätön välillä oli rähinää, tönimistä ja huutamista.
Molemmat haukkuivat toista vasikaksi. Miehet poistuivat ulos, ja siellä Äijö oli lyönyt irtonaisella pöydänjalalla Rättöä toiselle puolelle päätä. Isku oli kova. Tämän jälkeen Äijö tuli asuntoon sisälle. Hän pelasi pleikkaria ja Jokinen ja Piippo menivät makuuhuoneeseen nukkumaan.
Jokinen kertoi kuulleensa ulko-oven kolahtavan yön aikana kaksi kertaa.
Aamulla Äijö nukkui olohuoneen säkkituolissa. Jokisen mennessä vessaan olohuoneen matto oli käärittynä rullalle.
Maton päällä oli ilmastointiteippiä. Jokinen käsitti, että maton sisällä oli Rätön ruumis.
Äijö kertoi, että nyt oli sattunut tosi pahasti.
Jokinen lisäsi kertomukseensa seuraavaksi, että Rättö oli palannut yöllä asunnolle.
Rättö oli tullut sohvalla istuvan Äijön luokse keppi tai harjanvarsi kädessään.
Tällöin Äijö oli lyönyt asunnossa olleella tomahawk-kirveen hamarapuolella Rättöä takaraivoon.
Kirveen osuessa Rättöä päähän kuului rusahdus, joka muistutti kuivan oksan katkeamista.
Rättö lyyhistyi sohvan selkänojan päälle.
Rätön päästä roiskahti verta sohvalle ja lattialle.
Lyönnin jälkeen Äijö komensi Jokisen makuuhuoneeseen.
Jokinen kertoi soittavansa poliisit, jos Äijö ei siivoa jälkiään.
Äijö uhkasi, että Jokiselle ja Piipolle käy samalla tavalla.
Jokinen näki vielä Äijön tökkivän Rättöä jousipyssyn nuolella "hereille”.
Jokinen kertoi menneensä makuuhuoneeseen, jossa hän oli Piipon kanssa aamuun asti.
Jokisen mukaan asunnossa oli yöllä käynyt ennen kirveellä lyöntiä Jouni Romunen.
Romusta kuulusteltiin asian johdosta useita kertoja.
Romusen mukaan Rättö oli elossa ja makaili sohvalla Romusen vierailun ajan.
Jokinen siis totesi aamulla suihkutilan lattialla teipatun mattokäärön, jonka sisällä oli Rätön ruumis.
Jokinen oli maininnut Äijölle poliisien soittamisesta, jolloin Äijö uhkaili Jokista ja vaati tätä hankkimaan auton ruumiin siirtämiseksi.
Äijö poistui asunnolta lauantaina aamupäivällä.
Jokinen ja Piippo olivat asunnollaan koko lauantaipäivän.
Päivä kului lääkkeitä syöden ja nukkuen.
Rätön ruumis oli mattokäärön sisällä vessassa.
Sunnuntaina 14. maaliskuuta Jokinen haki Keuruulta äitinsä auton.
Hänen palatessaan asunnolleen Vilppulaan Äijö oli tullut paikalle.
Äijö ehdotti, että ruumis tulisi siirtää johonkin rauhalliseen paikkaan.
Jokinen ehdotti Keuruulla sijaitsevaa Mahlakotaa.
Sunnuntai-iltana Äijö ja Jokinen nostivat mattokäärön sekä vereentyneet sohvatyynyt ja päädyt Volkswagen Polon tavaratilaan.
Äijön kertomaa
Marko Äijö kertoi Vaappukadun tapahtumista, että Rätöllä ja Jokisella oli sanallista riitaa.
Äijö oli tällöin mennyt nukkumaan asunnon makuuhuoneeseen, josta oli herännyt seuraavana aamuna Piippo vieressään.
Mennessään olohuoneeseen Äijö totesi Rätön makaavan elottomana sohvalla.
Äijö kertoi yrittäneensä vielä elvyttää Rättöä painamalla rinnan kohdalta ja antamalla tekohengitystä.
Äijö tajusi Rätön kuolleen.
Rätön kasvoissa nenän/suun seudulla oli verta.
Jokinen ei antanut mitään selitystä Äijölle siitä, mitä oli tapahtunut.
Äijö uskoi kuitenkin Jokisen tehneen jotain Rätölle.
Äijö halusi tehdä joitakin lisäyksiä kuulustelukertomuksiinsa.
Äijö kertoi Jokisen lyöneen Rättöä nyrkillä kasvoihin.
Vasta tämän jälkeen Äijö oli mennyt makuuhuoneeseen nukkumaan. Äijö lisäsi myös, että ennen makuuhuoneeseen menoaan,
Jokinen oli lyönyt pienellä puukolla Rättöä kerran ylävartaloon olkapään tai hartian seudulle.
Äijö ei kuitenkaan usko, että Rättö on kuollut puukoniskuun. Äijön mukaan Piippo ei ollut makuuhuoneessa hänen mennessä nukkumaan.
Äijö ja Jokinen nostivat Rätön ruumiin vessaan, jossa se oli seuraavan päivän iltaan asti.
Äijö kertoi olleensa poissa asunnolta sunnuntai-iltaan asti.
Äijö soitti Jokiselle. Puhelimeen vastasi Piippo, joka pyysi Äijöä asunnolle.
Piippo kertoi, ettei Jokinen ole asunnossa. Äijö meni Vaappukadulle, ja totesi, että Rätön ruumis oli edelleen vessassa.
Jokinen tuli kohta asunnolle äitinsä punaisella henkilöautolla. Rätön ruumis oli nostettu porukalla auton takakonttiin.
Matka Keuruulle alkoi.
Piipon näkemys tilanteesta
Mari Piippo kertoi kuulusteluissaan ensin yhtenevästi avomiehensä Jokisen kanssa, että Rättö oli käynyt heidän asunnollaan,
mutta poistunut sitten noin tunti tulonsa jälkeen.
Myöhemmin Piippo kertoi, että asunnossa tuli riitaa Äijön ja Rätön välillä. Äijö syytti Rättöä siitä, että hän joutui istumaan Rätön tuomiota.
Miehet kävivät toisiinsa kiinni ja Äijö löi Rättöä nyrkillä.
Piippo kertoi poistuneensa tässä vaiheessa makuuhuoneeseen, jonne miesten riitely edelleen kuului.
Piipon mukaan Jokinen jäi tässä vaiheessa olohuoneeseen.
Tappelun äänet hiljenivät ja joku huusi olo huoneeseen: ”Se on kuollut.”
Piippo meni olohuoneeseen, jossa Rättö makasi elottomana sohvalla tai lattialla.
Sohvalla ja matolla oli verta. Rätön mahdollisista vammoista Piippo ei osannut kertoa.
Kuulemistaan riitelyäänistä päätellen, Piippo olettaa, että Äijö tappoi Rätön.
Piippo, Jokinen ja Äijö suunnittelivat tämän jälkeen, miten asiassa tulisi edetä.
Rätön ruumis käärittiin olohuoneen mattoon ja kannettiin suihkun alle pesuhuoneeseen.
Äijö ehdotti auton hakemista ja ruumiin poisviemistä.
Jokinen haki Keuruulta äitinsä auton. Rätön ruumis siirrettiin autoon ja kuljetettiin Jokisen äidin asunnolle Keuruun Karviaistielle.
RuumiinpaloitteluaJokinen kertoi, että Jokisen äidin asunnolla Keuruulla Äijö käski ajamaan auton autotalliin, josta pääsee suoraan pesuhuoneeseen.
Mattokäärö oli nostettu autosta pesuhuoneeseen. Äijö oli pyytänyt sahaa.
Jokinen haki varastosta sahan Äijölle. Jokinen kertoi menneensä asunnon puolelle, sillä hän ei halunnut nähdä, mitä pesuhuoneessa tapahtui.
Jokinen kiisti osallistuneensa paloitteluun millään tavalla.
Vajaan tunnin kuluttua Äijö tuli kyselemään kuumaa vettä ja pian tämän jälkeen mattokäärö oli nostettu takaisin autoon.
Käärö oli nyt erimallinen ja enemmän teipattu kuin Vilppulasta lähdettäessä.
Seurue jatkoi autolla Mahlakodalle.
Äijö kertoi kuulusteluissaan, että Rätön ruumis siirrettiin pesuhuoneeseen.
Jokinen oli suorittanut Rätön ruumiin paloittelun tikkisahalla.
Äijö kertoi myös yrittäneensä sahata jotain osaa, mutta hän ei pystynyt sitä tekemään.
Tässä vaiheessa Rätön pää ja kädet olivat vielä ruumiissa kiinni.
Jokinen jatkoi sahaamista.
Ruumiinosat laitettiin jätesäkkeihin, jotka oli nostettu auton tavaratilaan.
Äijön mukaan Piippo tuli täysin tietoiseksi, mitä pesuhuoneessa tapahtui, vaikka tämä ei asunnossa lähettyvillä ollutkaan.
Piippo ei kertomansa mukaan tiedä, mitä pesuhuoneessa tapahtui.
Jokinen ja Äijö tulivat jossakin vaiheessa olohuoneeseen istumaan.
Matka jatkui Mahlakodalle.
Ruumiin polttaminen Mahlakodalla
Jokinen kertoi raahanneensa ruumiskäärön ja jätesäkit Äijön kanssa kodalle.
Jokisen mukaan hänellä ei ole muistikuvaa Piipon mukanaolosta Mahlakodalla.
Äijö oli tehnyt tulen kodan tulipesään autosta mukaan otetulla bensalla.
Jokinen ja Piippo olivat tämän jälkeen lähteneet kodalta.
Jokinen lupasi hakea Äijön aamulla ennen valkenemista.
Äijö oli siis Jokisen mukaan jäänyt yöksi keskelle pimeää metsää polttamaan ruumiinosia.
Jokinen ja Piippo palasivat Jokisen äidin asunnolle nukkumaan. Jokisella oli kello herättämässä aamuviideltä.
Jokinen lähti hakemaan Äijöä kodalta. Kodalla Äijö odotteli kahden ison mustan jätesäkin kanssa.
Haju kodalla oli kammottava.
Äijö kertoi polttaneensa mattokäärön ja sohvanosat. Äijö kertoi Jokiselle yön olleen raskas.
Äijö kertoi kuulusteluissaan, että kodalla oli poltettu verisiä lumppuja ja ne paloivat korkealla liekillä.
Jokinen oli Äijön mukaan polttamisen pääarkkitehti.
Polttamisessa oli käytetty bensaa. Tilanne kodalla oli Äijön mukaan karmiva.
Tuleen laitettiin halkoja. Sekaan oli heitetty Rätön ruumiinpalasia, mutta ne eivät oikein palaneet.
Äijön mukaan myös Piippo oli heittänyt liekkeihin halkoja tai ruumiinpalasia.
Lopulta ruumiinpalat oli kerätty saaviin ja viety autoon.
Äijön mukaan Jokisen kertomus siitä, että Äijö olisi yksin jäänyt yöksi kodalle, ei pidä paikkaansa.
Piippo kertoi olleensa kodalla, kun Jokinen ja Äijö olivat polttaneet ruumiinpalasia.
Piippo kertoi istuskelleensa kodan ulkopuolella kivellä sen aikaa, kun polttohomma oli käynnissä.
Palatessaan kotaan Äijö ja Jokinen katselivat tulta.
Jätesäkkejä ei enää näkynyt ja yksi sohvan kappale vielä paloi.
Auton takakonttiin laitettiin yksi peltisanko, jossa oli ruumiin jäännöksiä.
Poistettu kuva ruumiin osista pyynnöstä. -
-NILS
Ruumiinosien hävittäminen Virtalankoskeen
Jokisen mukaan ruumiinpalojen hävittämisen piti tapahtua heti Mahlakodalta lähdettäessä.
Hänen hakiessaan Äijöä kodalta oli jo sen verran valoisaa, että Jokinen ehdotti hävittämisen tapahtuvan vasta seuraavana yönä.
Auto ajettiin Jokisen äidin asunnolle ja jätesäkit jätettiin autoon.
Äijö poistui päiväksi kaverilleen ryyppäämään ja palasi illalla Jokisen äidin asunnolle juovuksissa.
Yöllä oli ajettu Virtalankoskelle, jossa Äijö heitti isomman säkin koskeen.
Autoon palatessaan Äijö sanoi. ”Ei hyvä”, sillä koski ei hävityspaikkana ollut hyvä.
Äijö pyysi Jokista aja maan jonnekin yleiselle roskalaatikolle.
Paluumatkalla Äijö oli heittänyt toisen jätesäkin erään asuinalueen roskakatokseen.
Tämän jälkeen oli palattu Jokisen äidin asunnolle.
Kolmikko palasi Vilppulaan. Äijö käski Jokista vielä siivoaman kodan ja heittämään kaikki tuhkat ja hiilet roskiin.
Jokinen kertoi menneensä vielä kerran Mahlakodalle yksin tai mahdollisesti Piipon kanssa.
Jokinen kertoi siivonneensa betonirenkaassa olleen tulisijan ja heittäneensä tuhkat paikalla olevaan puulaatikkoon.
Äijö kertoi poliisille, että kodalta palattaessa ruumiinpalat vietiin Jokisen äidin talon halkoliiteriin,
johon saavi jäi vielä silloinkin, kun kolmikko palasi Vilppulaan.
Äijö ei siis kertomansa mukaan ole ollut enää hävittämässä millään tavalla ruumiinpaloja.
Äijön mukaan Jokinen ja Piippo suorittivat hävittämisen.
Jokinen, Äijö ja Piippo kertoivat jokainen hävittämisenkin täysin eri lailla.
Piipon mukaan Mahlakodalta palatessa polttamisen jälkeen oli pysähdytty koskella ja Äijö oli heittänyt jotain koskeen.
Myös Jokinen oli ollut tällöin auton ulkopuolella. Piippo ei tiedä kuin tämän yhden hävittämishetken.
Piippo on kertonut, että ruumiinosia oli ollut jossain vaiheessa myös Jokisen äidin puuliiterissä.
Piippo ei kuitenkaan osannut tarkentaa, missä vaiheessa, koska hän on ollut poissa tolaltaan.
Piippo oli ollut myöhemmin yhdessä Jokisen kanssa Mahlakodalla siivoamassa.
Kodan tulipesän tuhkat oli siivottu ja laitettu pihassa olevaan roskalaatikkoon.
Piippo kertoi siivonneensa asuntoaan tapahtumien jälkeen.
Olohuoneen laminaatti oli vaihdettu. Piippo ja Jokinen olivat maalanneet olohuoneen vereentyneen seinän.
Piippo oli pessyt myös vereentyneet keittiön ja käytävän matot.
Piippo oli pessyt myös Jokisen äidin suihkuhuoneen lattian ja Jokisen äidin auton sen jälkeen, kun autolla oli kuljetettu
Rätön ruumis ja verisiä sohvanosia.
Tekninen tutkinta
Matti Jokisen äidin henkilöautoon, Volkswagen Golf, kohdistettiin teknistä tutkintaa.
Auton tavaratilan katosta sisäpuolelta kaiuttimen kohdalta voitiin osoittaa verta ja DNA-tunniste, joka sopi Jani Rätön DNA-tunnisteeseen.
Matti Jokisen äidin pesuhuonetilat, autotalli ja varasto tutkittiin, mutta esille ei saatu verijälkiä.
Marko Äijön asunnossa vesiastiassa likoamassa olleista vaatteista ei saatu määritettyä DNA:ta.
Luututkimukset
Suomenlahden merivartioston sukeltajat suorittivat etsintöjä Virtalankoskessa.
Etsinnöissä löytyi Jani Rätön luunpalasia.
Luuasiantuntijan tunnistamat luunpalaset olivat kallonluiden, vasemman jalan kantaluu, viisi muuta nilkkaluuta, viisi jalkapöydän luuta ja yksi varpaanluu.
Kantaluussa ja jalkapöydänluussa oli osittaisia merkkejä palamisesta.
Suurimmassa osassa kallonpaloja oli ainoastaan pieniä alueita, joissa oli palamisen merkkejä.
Kallonluiden ja vasemman jalan lisäksi voitiin tunnistaa yksi ihmisen pahoin palanut luunpala, joka todennäköisesti on reisiluuta.
Tässä luunpalassa on työkalun (sahan) jättämiä jälkiä.
Mahlakodan roskalaatikon sekajätteestä löytyneet luunkappaleet tutkittiin myös.
Lausunnon mukaan luista voitiin tunnistaa viisi palaa ihmisen pääkallosta ja viisi luunpalaa raajojen luista.
Mahlakodan luista ei pystytty luotettavasti määrittämään DNA:ta.
Näytteistä saatu kuuden merkin DNA-profiili on täysin yhtenevä Virtalankoskesta taltioituun luunkappaleeseen.
Taktisesta tutkinnasta
Pääepäiltyjen kuulusteluista voidaan todeta, että kertomukset itse surmatilanteesta, paloittelusta, ruumiinosien polttamisesta ja hävittämisestä ovat hyvin ristiriitaiset.
Marko Äijö kiisti surmanneensa hyvän ystävänsä Jani Rätön.
Miksi Äijö palaisi Jokisen ja Piipon asunnolle kaksi vuorokautta surman jälkeen, auttaisi Jokista ja Piippoa paloittelussa ja polttamisessa,
jos hänellä ei olisi mitään tekemistä itse Rätön menehtymisen kanssa?
Toisaalta, jos Jokinen ja Piippo eivät ole millään tavalla osallistuneet Rätön surmaamiseen ja paloitteluun, miksi he eivät ilmoita
kahteen vuorokauteen asunnossaan olevasta vainajasta ja miksi Jokinen ja Piippo käyvät siivoamassa Mahlakodan tuhkia
myöhemmin ilman Äijöä?
Syyskuussa 2010 esitutkintapöytäkirja toimitettiin syyttäjälle.
Pirkanmaan käräjäoikeudessa alkoi varsin hankalan tapauksen käsittely.
Äijö ja Jokinen tuotiin käräjille vankilasta, Piippo saapui vapaalta.
Käräjäoikeuden käsittely
Syyttäjä lähti käräjäoikeudessa siitä, että Äijö ja Jokinen olivat yhteistuumin tappaneet Rätön.
Rikosnimike oli tappo.
Syyttäjä katsoi myös, että Äijö, Jokinen ja Piippo olivat yksissä tuumin käsitelleet hautaamatonta Jani Rätön ruumista pahennusta herättävällä tavalla, tästä nimike hautarauhan rikkominen.
Piippoa lähdettiin lisäksi syyttämään rikoksentekijän suojelemisesta, koska tämä oli yrittänyt estää rikoksentekijöiden
Jokisen ja Äijön saattamista vastuuseen siivoamalla tapahtumapaikalta asunnossa verijälkiä, viemällä pois asunnosta vereentyneitä kalusteita, vaihtamalla vereentyneen lattiapinnoitteen ja maalaamalla vereentyneitä seiniä.
Ruumiinhävittämisen vuoksi ulkoisia väkivallan merkkejä ei pystytty selvittämään.
Jokinen ja Äijö kiistivät yksituumaisuuden ja osallisuuden tappoon.
Tästä syystä käräjäoikeus katsoi, että tapauksen ratkaisussa pääpaino tulee laittaa vastaajien kertomusten uskottavuudelle,
mahdolliselle motiiville ja vastaajien lausumille tutkinnan eri vaiheissa.
Myös vastaajien päihtymystilalla katsottiin olevan merkitystä kertomusten uskottavuutta arvioitaessa.
Käräjäoikeuden saama käsitys oli, että Jokisen ja Piipon kertoma tapahtumien kulku 12. ja 13. maaliskuuta 2010 välisestä yöstä tuntuu uskottavammalta.
Jo se, että Rätöstä oli vuotanut niin paljon verta, tukee sitä, että tappo on tehty kirveellä.
Käräjäoikeuden johtopäätökset ovat monisivuiset.
Käräjäoikeus katsoi, että Äijö on tappanut Rätön kirveen hamarapuolella päähän lyömällä.
Syyte taposta Jokisen osalta oli jäänyt selvittämättä.
Käräjäoikeus katsoi myös, että Piippo ei ole osallistunut ruumiin hävittämiseen millään tavalla, joten hautarauhan rikkominen
Piipon osalta oli jäänyt selvittämättä.
Marko Olavi Äijö sai taposta ja hautarauhan rikkomisesta yhteisrangaistuksen 10 vuotta vankeutta ja tämän lisäksi omaisille
yli 25000 euron korvaukset.
Matti Juhani Jokinen sai hautaraudan rikkomisesta seitsemän kuukauden kiinteän tuomion ja 20-vuotias Pomarkusta kotoisin oleva Piippo neljän kuukauden ehdollisen vankeustuomion rikoksentekijän suojelemisesta.
Hovioikeuden käsittely
Käräjäoikeuden ratkaisuun hakivat muutosta syyttäjän lisäksi uhrin omaiset, Marko Äijö ja Mari Piippo.
Turun hovioikeus antoi tuomionsa 14. huhtikuuta 2011.
Hovioikeus katsoi vastaajien osalta, että tuomiolauselmaa ei muuteta.
Ratkaisu oli yksimielinen.
- Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17422
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
-
Laajalampi
- Susikoski
- Viestit: 47
- Liittynyt: Ti Helmi 15, 2022 6:29 pm
Re: Jani Rättö, Vilppula 2010 - Katosi, löytyi paloiteltuna
Toukokuu 2024 Tampere finland. Ei tätä paskaläjää ole karma hoitanut vielä.
Kuvan kokoa kohtuullistettu
-NILS-
Kuvan kokoa kohtuullistettu
-NILS-
Re: Jani Rättö, Vilppula 2010 - Katosi, löytyi paloiteltuna
Mitä helvettiä tää oikein on, tunnen ton äijön pintapuolisesti mutta kukaan ei ollut koskaan kertonut että se on tappanut jonkun ennenkuin äsken mun täti. Karsee tyyppi.