Unimurha - Helsinki, 10.8.1993 Vaimolle (Maija Huhta) elinkautinen

[Kat_Revolver]

Voi olla tyhmä kysymys, mutta pakko silti kysyä, että miksi tätä nimitettiin "unimurhaksi"? Yritin sitä selvitellä, mutta mysteeriksi jäi. Nukkuiko uhri ampumisen hetkellä vai mitä kummaa? Tuomittu ilmeisesti väitti nukkuneensa ulkopuolisen surmaajan tehtyä työn, mutta ei kai sekään selitä nimitystä? Jäi häiritsemään

[viola riviniana]

Voi olla tyhmä kysymys, mutta pakko silti kysyä, että miksi tätä nimitettiin "unimurhaksi"? Yritin sitä selvitellä, mutta mysteeriksi jäi. Nukkuiko uhri ampumisen hetkellä vai mitä kummaa? Tuomittu ilmeisesti väitti nukkuneensa ulkopuolisen surmaajan tehtyä työn, mutta ei kai sekään selitä nimitystä? Jäi häiritsemään

Miehen kerrotaan nukkuneen, kai siitä tuo nimitys "unisurma". Nainen väitti nukkuneensa itsekin, mutta tuskinpa lehdistö sen takia nimitti tapausta unisurmaksi. Santavuoren kirjasta olen lukenut tästä tapauksesta, aikamoinen valehtelija tuo surmaaja oli, ja kenkkumainen ihminen muutenkin, "kylvi" suuttuessaan ympäriinsä perättömiä ilmiantoja miehestään, tyttärestään ja tämän miehestä sekä entisestä avomiehestään.

Muistan lukeneeni jostain lehdestä jutun siltä ajalta kun nainen oli vankilassa. Hänen toinen tyttärensä (en tiedä kuinka monta lasta naisella oli) uskoi äitinsä olevan syytön. Ilmeisesti tämä tytär oli verraten nuori kun surma tapahtui eikä tiennyt miten häikäilemätön nainen hänen äitinsä oli.

Halonenhan sitten armahti tämän unisurmaajan.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2006042 ... 4_uu.shtml

[Kat_Revolver]

^Kiitos viola riviniana vastauksestasi. Näin itsekin päättelin, mutta jotenkin kuvittelin nimityksen vaatineen enemmän, tyyliin surmaajan väittäneen kävelleen unissaan teon tehdessään tms.

[CharlesBronson]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6e8e ... c2b1acb855

”Yksi urani hankalimmista tapauksista”

Kuollut mies makasi alasti selällään ja hänen korvassaan oli luodinreikä. Asetta ei löytynyt mistään.

Itsemurha se ei siis voinut olla.

Henkirikosta alkoi selvittää Helsingin poliisin murharyhmässä nuori tutkinnanjohtaja ,Juha Rautaheimo,.

Uhrin vaimon tarinassa oli pahoja aukkoja, ja kertomus muuttui koko ajan. Pitävän näytön rakentaminen oli hankalaa.

Sitten löytyi outo henkivakuutus.
Sunnuntaina 22. elokuuta naista vaadittiin vangittavaksi murhasta epäiltynä.

– Ketään muita ei olisi voitu järjellisin syin epäillä hänen miehensä murhasta. Naisella oli sekä tilaisuus että motiivi, kertoo Rautaheimo.

– Lisäksi hänellä oli todistettavasti hallussaan miehensä omistama revolveri vielä surmaa edeltävänä viikonloppuna, eikä asetta ollut edelleenkään löytynyt.

Syytteen käsittely alkoi Helsingin raastuvanoikeudessa 14. syyskuuta 1993. Syyttäjänä toimi legendaarinen ,Ritva Santavuori,, joka vaati naiselle rangaistusta murhasta.

Puolustus kiisti syytteen kokonaisuudessaan ja sanoi, että sen tueksi ei ollut mitään todistusaineistoa.

– Tämä oli yksi urani hankalimmista tapauksista. Olin vielä suhteellisen nuori tutkinnanjohtaja, kun juttu tuli minulle. Teimme valtavan määrän tutkimuksia. Lopulta näyttö rakentui todella monesta yhdensuuntaisesta aihetodisteesta.

– Mikään tutkimuksissa esille tullut seikka ei viitannut ulkopuoliseen tekijään, kertoo Rautaheimo.

Oikeuden päätös oli selvä

”Syytetty oli vakaasta harkinnasta, omanvoitonpyynnöstä ja erityistä julmuutta osoittaen tahallaan surmannut nukkumassa olleen miehensä ampumalla tätä lähietäisyydeltä päähän”, luki oikeuden päätöksessä.

Alioikeudessa nainen sai elinkautisen tuomion.

Taustalähde: Juha Rautaheimo: Hermo – murharyhmän mies (Siltala 2019).

Lainausta lyhennetty rankasti.

[murha.infon tiimi]

Huomautus

[*21 §* Ulkoisesta lähteestä lainatessa (esim. uutisista), lainaukseen on liitettävä linkki.
Lainausta tulee lyhentää siten, että tekijänoikeuksia ei rikota, mutta pääasian on tultava lainauksesta selville.
Linkki alkuperäiseen lähteeseen on pakollinen.

[Joosua]

Murhasta tuomittu rouva ilmiantoi monia teosta. Mm hänen exmiehensä oli verryttelyasussa hiiviskellyt talon lähellä metsästyskivääri kädessään. Miehellä todella oli em ase ja äijä pidätettiin mutta pian selvisi että uhri ei varmuudella ollut kuollut tällä aseella ammuttuun luotiin. Sitten rouvan mukaan uhrin joku liikekumppani oli tappanut tämän. Liikekumppani oli mies jonka kanssa uhrilla oli hyvin kauan aikaisemmin ollut joku pikkufirma. Hänellä taisi olla alibi eikä minkäänlaista motiivia. Santavuori piti rouvaa epämiellyttävänä valehtelijana. Arvio oli hyvin luultavasti oikea. Ainakin monesta valheesta jäi kiinni.

[juhis72]

Katselin tähän liittyen pitkästä aikaa tapausta koskevan jakson "Rikostarinoita Suomesta" -ohjelmasta. Jäin miettimään Ritva Santavuoren sanoja tuomitusta eli sitä, että koko prosessin ajan tuomittu osoitti vain vihaa. Ei katumusta tai muuta, ainoastaan vihaa. Voiko tekonsa kanssa elää jatkossa vaikka vuosikymmeniä ja silti olla vain katkera tunnustamatta tosiasioita. Ilmeisesti voi.

[Joosua]

Katselin tähän liittyen pitkästä aikaa tapausta koskevan jakson "Rikostarinoita Suomesta" -ohjelmasta. Jäin miettimään Ritva Santavuoren sanoja tuomitusta eli sitä, että koko prosessin ajan tuomittu osoitti vain vihaa. Ei katumusta tai muuta, ainoastaan vihaa. Voiko tekonsa kanssa elää jatkossa vaikka vuosikymmeniä ja silti olla vain katkera tunnustamatta tosiasioita. Ilmeisesti voi.

Kai se riippuu siitäkin kuinka on toisen ihmisen kokenut. Joku voi alkaa vihaamaan pienemmästä kuin toinen. Ja onhan oikeasti pahoja ihmisiä.

Ja eihän em videossa, vaikka sinänsä hyvä onkin, tule mitenkään esiin millainen uhri oli ihmisenä ollut ja miten käyttäytynyt rouvaa kohtaan. Joten pitkälle menevien johtopäätösten vetäminen on aika vaikeaa.

[SSWiking]

Naisissa jotka tekevät murhan on hyvin usein yksi yhteinen piirre. He kiistävät teon loppuun asti vaikka näyttö olisi kiistaton.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1996

Unisurma

Tiistaina 10. elokuuta 1993 aikaisin aamulla löytyi Helsingin Hakuninmaan kaupunginosassa sijaitsevasta omakotitalostaan ampumalla surmattuna varastomies Arto Karl-Johan Huhta.
Surma-asetta ei koskaan löydetty.
Erilaisilla tutkimuksilla saatiin kuitenkin melkoinen todennäköisyys siitä, että ase oli ollut Arto Huhdan oma revolveri.
Tutkimusten edetessä epäilykset surmaajasta kohdistuivat hänen vaimoonsa, raitiovaununkuljettaja Maija-Inkeri Huhtaan.
Surmalle löytyi myös todennäköinenmotiivi. Vaimo kiisti teon loppuun saakka.
Hänet tuomittiin murhasta elinkaudeksi vankeuteen. Tuomio perustui pitkälti niin sanottuun indisionäyttöön.
Vaimoa vastaan puhuvat yhdensuuntaiset todistusaiheet kokonaisuutena muodostivat yleisen elämänkokemuksen mukaan riittävällä varmuudella niin luotettavan näytön, että niiden perusteella syyte katsottiin näytetyksi toteen.
Mikään tutkimuksissa esille tullut seikka ei viitannut ulkopuoliseen tekijään.
Alioikeuden päätös annettiin 17. marraskuuta 1993, hovioikeus pysytti päätöksen 21. kesäkuuta1994 antamallaan tuomiolla.
Korkein oikeus ei myöntänyt jutussa valituslupaa.
Tiedotusvälinet seurasivat juttua suurella mielenkiinnolla ja se sai lehdistössä otsikkonimen Unisurma.

Kyseisenä tiistaiaamuna kello 6.10 Maija Huhdaksi esittäytynyt nainen soitti Helsingin poliisin hälytyskeskukseen.
Hän pyysi apua ja kertoi tapahtuneen hirveitä. Puhelusta selvisi, että hänen miehensä on ilmeisesti kuollut, mutta hengitystä ja pulssia saattoi olla vielä heikosti todettavissa.
Hän kertoi miehensä korvasta tulleen verta. Tapahtumaosoitteeksi hän ilmoitti keltaisen omakotitalon, Hakuninmaalla.
Poliisin hälytyskeskuksesta tieto välitettiin pelastuslaitokselle, josta paikalle lähetettiin ambulanssi sekä lääkäriambulanssi.
Ambulanssimiehet tapasivat annetusta osoitteesta ilmoittajan eli Maija Huhdan.
Kaksi asuinkerrosta käsittävän omakotitalon yläkerran makuuhuoneen vuoteelta löytyi Arto Huhdaksi osoittautunut mies.
Hän oli maannut parivuoteella selällään, alastomana ja alavartalon päällä oli peite.
Hänet oli todettu elottomaksi, mutta sekundaaristen kuolemanmerkkien puuttuessa hänet oli vedetty lattialle ja aloitettu elvytys.
Lääkäriambulanssin tultua paikalle oli sen lääkäri todennut kuitenkin elvytystoimet tarpeettomiksi,
koska Arto Huhta oli kuollut.
Lääkäri oli todennut kuoleman kello 6.33. Arvioitu todellinen kuolinaika sijoittui aamuyölle.
Tällöin oli myös ilmennyt, että Arto Huhdan oikean korvan kohdalla oli ilmeisesti ampuma-aseen luodin sisääntuloaukko, mutta niin sanottua lähtöaukkoa ei havaittu.
Makuuhuoneen parivuoteen tyynyissä ja vuodevaatteissa oli todettu vammasta vuotanutta verta. Silmämääräisessä tarkastelussa ambulanssimiehistö ei ollut havainnut makuuhuoneessa asetta.
Todetusta Arto Huhdan kuolemasta ilmoitettiin edelleen poliisille.

Murhatalo Hakuninmaalla.jpg (197.61 KiB) Katsottu 5404 kertaa

Itsemurhako?
Tapahtumapaikalle lähtivät väkivaltarikosyksikön juttuvuorossa olevan jaoksen tutkinnanjohtajana toimiva rikoskomisario ja rikoskonstaapeli.
Heille tieto kuolemasta oli välittynyt mahdollisena ampumaitsemurhana, tosin asetta ei ollut näkynyt.
Heillä oli kuitenkin tiedossaan useitakin ampumaitsemurhia, joissa ase on löytynyt hyvinkin ihmeelliseen paikkaan lentäneenä.
Paikalle he saapuivat kello 7.20 ja tapasivat rouva Maija Huhdan. Häntä pyydettiin odottelemaan talon alakerrassa sen ajan, kun kuolinpaikkaa ja vainajaa käydään katsomassa yläkerrassa.
Makuuhuone valokuvattiin ja varovaisesti suoritettiin pintapuolinen etsintä ampumiseen käytetyn aseen löytämiseksi.
Tutkijat totesivat heti, että ampuminen oli suoritettu lähietäisyydeltä, lähes kosketuslaukauksena ja se viittasi osaltaan mahdolliseen itsemurhaan.
Luodin osumakohta (korva) ei tosin vaikuttanut kovin tyypilliseltä itsemurhaajalle.
Asetta ei kuitenkaan löytynyt ja koska Maija Huhta ei myöskään kertomansa mukaan ollut sellaiseen koskenut, epäilykset henkirikoksesta alkoivat vahvistua.
Tapahtumapaikka eristettiin ja paikalle hälytettiin lisää tutkijoita, muun muassa tekniset rikostutkijat.

Tapahtumapaikalla otettu lähikuva ampumahaavasta.jpg (143.74 KiB) Katsottu 5404 kertaa

Henkirikostutkinta käynnistyy
Samanaikaisesti rikospaikkatutkinnan käynnistymisen yhteydessä suoritettiin rouva Maija Huhdan alustava puhuttelu tapahtumaan liittyvien tietojen saamiseksi.
Maija Huhta kertoi olleensa poissa koko tapahtumaa edeltäneen viikon avioparin keskinäisten riitojen vuoksi.
Surmaa edeltäneenä päivänä eli maanantaina 9. elokuuta hän oli kertomansa mukaan ollut puhelinyhteydessä mieheensä ja tällöin oli hänen mukaansa sovittu, että hän tulee illalla paikalle ja myös yöpyy siellä.
Maija Huhta kertoi, että hän oli aiemmin maanantai-iltapäivällä käynyt paikalla ruokkimassa kissoja.
Arto ei ollut tällöin kotona. Toinen puhelinyhteys oli ollut vielä myöhemmin maanantai-iltana rouvan iltatyövuoron ruokatauolla.
Maija kertoi työpäivänsä päättyneen maanantai-iltana kello 23.18, jolloin hän oli ajanut raitiovaunun Koskelan raitiovaunuhalliin ja
tämän jälkeen hän oli sitten ajanut Mitsubishi Colt -merkkisellä henkilöautollaan paikalle miehensä luo. Hän arveli tulleensa sinne kello 23.45:n aikaan.
Auton hän kertoi pysäköineensä kadulle talon eteen, koska pihalla oli ollut kaksi autoa ja hän ei päässyt ajamaan pihaan saakka.
Arto oli ollut yksin kotona alkoholin vaikutuksen alaisena. Olohuoneen pöydällä oli ollut Koskenkorvapullo. Arto oli rouvan mukaan ollut iloisella tuulella ja kertonut ostaneensa samana päivänä uuden Toyota Celican.
Edelleen Maija kertoi, että he olivat yhdessä menneet talon kellarissa sijaitsevaan saunaan joskus kello yhden paikkeilla ja saunoneet tunnin verran.
Saunan jälkeen oli sitten istuskeltu olohuoneessa ehkä 15 minuuttia ja sitten oli siirrytty yläkerran makuuhuoneeseen ja menty nukkumaan.
Vuoteeseen oli menty alastomina, mutta Arton väsymyksen vuoksi heillä ei rouvan mukaan ollut mitään sukupuolista kanssakäymistä.
Sitä oli tosin suunniteltu aamuksi.
Arto oli kuitenkin alkanut kuorsata niin voimakkaasti, että Maija oli päättänyt siirtyä alakerran olohuoneen parvisänkyyn nukkumaan.
Hän kertoi ottaneensa kaksi unilääketablettia ja kirjoittaneensa miehelleen sitten kirjeen, jonka oli jättänyt olohuoneen pirttipöydälle.
Kirjeen yläreunaan hän oli kirjoittanut kelloajan 2.30. Kirjeessä hän pyysi mieheltään anteeksi sitä, että oli joutunut tämän kuorsauksen vuoksi siirtymään pois hänen vierestään.
Maija kertoi havahtuneensa joskus aamuyöstä johonkin tömähdykseen, muttei osannut tarkemmin määritellä, mikä äänen oli aiheuttanut tai mistä suunnasta se oli kuulunut.
Mitään muita ääniä hän ei kertomansa mukaan ollut kuullut. Hän kertoi nukahtaneensa tömähdyksen jälkeen uudelleen 15–20 minuutiksi.
Herättyään sitten hieman ennen kello kuutta hän oli kertomansa mukaan lähtenyt yläkertaan hakeakseen lääkkeensä.
Yläkerta oli ollut hiljainen ja hän oli ihmetellyt sitä, ettei Arto kuorsannut.
Makuuhuone oli hänen mukaansa ollut pimeänä.
Hän oli todennut Arton makaavan vuoteella selällään, alastomana, peite alavartalon päällä.
Miehen iho oli näyttänyt sinertävältä. Hän oli kokeillut pulssia ja todennut sen tuntuvan hyvin heikosti.
Käsi oli tuntunut kylmältä ja korvasta oli valunut verta. Tällöin hän oli mennyt alakertaan ja soittanut poliisin hälytysnumeroon.
Soitto oli tarkistusten mukaan tapahtunut kello 6.10.
Maija kertoi edelleen, että miehellä on ollut revolverityyppinen ase ja siihen on ollut lupa.
Maija esitti kyseisen luvan tutkijoille. Asetta Arto oli säilyttänyt makuuhuoneessa, vuodepuoliskonsa vieressä olleen yöpöydän ylälaatikossa. Laatikko oli nyt auki. Maija kertoi pelänneensä tätä asetta, koska talossa oli usein käynyt muun muassa Arton edellisestä avioliitosta oleva 6-vuotias tytär.
Maija kertoi tästä syystä piilottaneensa aseen useita kertoja. Kysyttäessä hän kertoi, että oli viimeksi nähnyt aseen 31. heinäkuuta - 1. elokuuta 1993 viikonloppuna, jolloin oli luovuttanut aseen takaisin miehelleen, koska tämä oli uhannut tehdä rikosilmoituksen vaimostaan, ellei hän palauta piilottamaansa asetta.
Maija ei kertonut sitä, missä nämä piilopaikat olivat sijainneet. Hän ei myöskään omatoimisesti kertonut sitä, että oli sittemmin vienyt aseen myös pois talosta Myllypurossa sijaitsevaan työsuhdeasuntoonsa.
Maija kertoi myös, että talon ulko-ovi oli ollut koko yön rakosillaan, asetettuna vain hakaseen, kuten kellariovikin, joten joku on voinut päästä sisään näistä kahdesta ovesta.
Ovien aukiolon hän selitti siten, että talon kissat pääsevät näin liikkumaan itsenäisesti ulos ja sisään.
Poliisin suorittamassa tapahtumapaikkatutkinnassa asunnossa ei todettu mitään mahdolliseen kamppailuun viittaavia jälkiä eikä murtojälkiä, ei myöskään todettu esimerkiksi anastetun mitään omaisuutta. Ampumiseen käytettyä asetta ei löydetty.

Alustavia päätelmiä surma-aseesta ja kuolinajasta
Paikalle hälytetty oikeuslääkäri suoritti vainajan ulkotarkastuksen ja kuolinajan määrittelyn.
Ruumiinavaus suoritettiin samana päivänä. Kuoleman oli aiheuttanut oikean korvan etupuolelta, korvakäytävää pitkin hieman alaviistoon ammuttu luoti, joka löytyi ydinjatkoksesta.
Luoti oli todennäköisesti ammuttu 22-kaliiperin aseella ja siinä oli havaittavissa kuparinvärisiä hiukkasia.
Arto Huhdan luvallinen ase oli ollut 22-kaliiperin revolveri ja asunnosta löytyi siihen sopivia panoksia, joiden luodissa oli kuparinvärinen pinta.
Oikeuslääkärin arvion mukaan kuolema oli ruumiinlämpömittausten perusteella suoritettujen laskelmien mukaan tapahtunut kello yhden ja kuuden välisenä aikana. Todennäköisesti kuolema ajoittui aikavälin jälkipuoliskolle, koska sekundaariset kuolemanmerkit olivat vasta alkaneet kehittyä.
Mitään muita ulkoisen väkivallan merkkejä ei Arton ruumiissa todettu.
Vainajan verenalkoholi oli ollut2,1 promillea. Oikeuslääkärin arvion mukaan uhri oli saattanut olla elossa jonkin aikaa ampumisen jälkeen, mutta ei kuitenkaan ollut pystynyt liikkumaan tai olemaan tajuissaan. Tästä voitiin päätellä ampumisen tapahtuneen juuri vuoteessa, mutta laukauksen ampumisaika ei välttämättä ollut sama kuin Arto Huhdan kuolinaika.

Yleiskuva Huhdan makuuhuoneesta. Arto Huhta oli nukkunut parisängyn vasemmalla puolella.jpg (160.5 KiB) Katsottu 5404 kertaa

Naapurin havainnot
Naapurissa olevassa omakotitalossa asuva vanhempi pariskunta kertoi seuranneensa naapuritalon tapahtumia siten, että maanantaina 9. elokuuta päivällä he olivat todenneet Maijan käyneen talossa ja viipyneen siellä 15 minuuttia.
He arvelivat tämän ruokkineen kissoja. Myös Arto oli käynyt päivällä asunnollaan tuoden pihaan uuden Toyota Celican.
Illalla kello 19:n aikaan he olivat nähneet Arton käyttäneen uuden auton moottoria ja vielä kello 21:n aikaan he olivat nähneet Arton kävelevän yksinään talon pihalla.
Muita ihmisiä tai autoja he eivät olleet paikalla nähneet koko aikana.
Naapuripariskunta oli katsellut illalla televisioelokuvaa Indiana Jones ja sen päätyttyä kello 23.30 jälkeen he olivat nähneet Maija Huhdan Mitsubishi Coltin ilmestyvän kadulle talon eteen.
Talossa näytti palavan ulkovalo, alakerta oli ollut kokonaan valaistu, samaten kellarikerros, missä muun muassa sauna sijaitsee.
Mitään erityistä ääntä tai liikettä he eivät olleet havainneet.
Keskenään he olivat arvelleet pariskunnan menneen yöllä saunaan. Naapuripariskunta oli valvonut vielä ainakin kello 2.45 rouvan vatsakipujen vuoksi ja tällöin he olivat istuskelleet keittiössä ja katselleet ikkunasta ulos naapuritalon suuntaan.
He eivät olleet havainneet mitään poikkeavaa ja talon valaistusolosuhteetkin olivat olleet ennallaan.

Lehdenjakajan havainto ja epäilyjen herääminen
Osoitteeseen jo kaksi vuotta sanomalehteä jakanut lehdenjakaja Pauli Hirvonen tavoitettiin seuraavana päivänä, ja hän kertoi, että oli tiistaiaamuna eli elokuun 10. päivänä jakanut sanomalehdet kello 4.10 aikaan.
Hänellä oli tapana jakaa lehdet siten, että hän ajaa autollaan kadun ”väärää” puolta ja laittaa lehdet autonsa ikkunasta kadun vierellä oleviin laatikoihin.
Hän oli ehdottoman varma, että murhatalon kohdalla kadulla ei ollut tuohon aikaan autoa (Maija Huhdan Mitsubishi Colt).
Tämän hän olisi ilman muuta havainnut, koska muutoin hän ei olisi voinut laittaa autonsa ikkunasta lehteä talon postilaatikkoon,
vaan olisi joutunut autollaan tekemään melkoisen koukkauksen.
Nyt hän oli päässyt ajamaan laatikolle suoraan. Lehdenjakaja muisti varsin hyvin kaikki muut autot, muun muassa murhatalon
pihassa olleet.
Lehdenjakajaa käytettiin tapahtumakohteessa ja sinne oli tällöin ajettu Maijan Mitsubishi Colt sille paikalle, missä se oli Maijan kertoman mukaan ollut koko yön. Lehdenjakaja ilmoitti tällöin, että auto ei ollut siinä edellisyönä kello 4.10 aikaan.
Havainnostaan hän oli ehdottoman varma, koska se oli edellisyöltä.

Ristiriitoja alkaa kasaantua
Maija kertoi ensimmäisessä kuulustelussa tiistai-iltapäivällä, jolloin häntä kuulusteltiin jo rikoksesta epäiltynä, että hän on piilotellut Arton asetta.
Syynä oli ollut pelko. Arto oli vaatinut asettaan takaisin uhaten rikosilmoituksella ja tästä syystä hän oli kertomansa mukaan antanut sen Artolle viikkoa aiemmin viikonlopun aikoihin.
Juuri tällöin hän oli ollut edellisen kerran Arton kanssa tekemisissä.
Arton nuorempi poika Tuomas Huhta, joka oli parhaillaan armeijassa suorittamassa varusmiespalveluaan, kertoi kuitenkin,
että hän oli ollut edellisviikonloppuna lomalla ja ollut isänsä luona lauantaina 7. elokuuta.
Tällöin Tuomas kertoi kysyneensä isältään, onko hän saanut jo aseensa takaisin Maijalta.
Isä oli kertonut, että se on edelleen Maijalla ja Maija saa itse etsiä aseen piilostaan ja luovuttaa sen hänelle.
Arto ei siis ainakaan vielä 7. elokuuta tiennyt aseensa olinpaikkaa, vaikka Maija väittikin antaneensa sen takaisin elokuun 1. päivänä.
Maijan entinen aviomies Reijo Raatikainen kertoi kuulustelussa, että hän oli nähnyt Maijan hallussa joskus alkukesästä, toukokuun paikkeilla Arton revolverin. Ase oli ollut tuolloin Maijan Myllypurossa sijaitsevassa asunnossa, missä Reijo oli oleillut.
Reijo kertoi poistaneensa aseesta tuolloin panokset, joita oli viisi kappaletta.
Panosten luodit olivat olleet kuparinvärisiä. Reijo kertoi aseen sittemmin kadonneen, ja hän oli kysellyt asiasta Maijalta.
Tämä kertoi vieneensä aseen Haagan poliisitoimistoon. Samassa yhteydessä Maija oli pyytänyt Reijolta vielä panoksetkin,
viedäkseen nekin poliisille.
Haagan poliisissa ei kuitenkaan ollut mitään tietoa tällaisesta tapauksesta Maijan väitteen tueksi.

Maija oli kertonut kuulusteluissa, että talon ovet pidettiin aina öisin auki kissojen vuoksi. Arto Huhdan tuttavat kertoivat kuitenkin aivan päinvastaista tietoa ovista. Heidän mukaansa Arto oli erittäin tarkka ovien lukitsemisen suhteen ja tuttavat pitivät hyvin poikkeuksellisena sitä, että Arto olisi jättänyt talon ovet yöksi auki.
Maija Huhta kertoi talon yläkerran jääneen pimeäksi hänen siirryttyään Arton kuorsauksen vuoksi nukkumaan alakertaan.
Rikospoliisin tutkijoiden tultua paikalle kello 7.20 todettiin Maijan vuodepuoliskon yövalon kuitenkin palavan.
Paikalla käyneet ambulanssimiehet eivät olleet sitä kertomansa mukaan sytyttäneet.

Maija kertoi, että he eivät olleet yöllä sukupuoliyhteydessä, mutta Arto Huhdan ruumiinavauksessa otetut näytteet osoittivat kuitenkin aivan muuta.
Maija kertoi alkukuulustelussa, että huolimatta heidän asumuserostaan ja vireillä olleesta avioeroprosessistaan heidän keskinäiset välinsä olivat hyvät ja varsinkin nyt elämä oli alkanut mennä hyvään suuntaan. Sitä oli Maijan mielestä osoittanut sekin, että Arto oli ostanut uuden auton juuri hänelle kauppa-autoksi.
Kaikissa muissa kuulusteluissa Arton ystävät ja tuttavat kertoivat aivan muuta.
Arton ja Mirjan avioliitto oli ollut hyvin riitaisa. Avioliitto oli solmittu 23. tammikuuta 1993, mutta Maija oli muuttanut pois Arton luota jo neljän viikon kuluttua 22. helmikuuta.
Uutta autoa koskevista asiakirjoista voitiin todeta, että se oli tarkoitus rekisteröidä Arton pojan Tuomaksen nimiin, eikä suinkaan Maijalle.
Maija ei myöskään kertonut rikostutkijoille oma-aloitteisesti sitä, että hänellä ja Artolla oli vireillä avioeroprosessi.
Avioeroa oli hakenut Maija ja sitä piti käsitellä oikeudessa 24. elokuuta eli surmasta parin viikon päästä.
Arton kotoa löytyi mainittua asiaa koskeva haaste, joka oli osoitettu Artolle.
Vaikka Maija Huhdan prosessuaalinen asema olikin alusta pitäen rikoksesta epäilty, tutkijoilla ei ollut riittävää näyttöä siihen, että hänet
olisi voitu esimerkiksi pidättää.
Pelkät ristiriitaiset kertomukset antoivat tässä vaiheessa vasta aiheen epäillä hänellä voivan olevan osuutta kyseiseen rikokseen.

Lisää ihmeellisyyksiä
Vaikka Maija oli alkukuulusteluissa kertonut hänen ja Arton välien olleen nyt paranemaan päin ja elämän alkaneen hymyillä, ilmeni erään hänen työtoverinsa kertomana lisää kummastusta herättäviä seikkoja. Työtoverin mukaan Maija oli maanantai-iltana 9. elokuuta työvuoronsa tauolla kertonut olevansa hermostunut Arton alkoholinkäytön vuoksi ja hän oli tästä syystä ajanut raitiovaunuakin ajatuksissaan.
Maijan mukaan Antilla oli kotona ämpärillinen Koskenkorvaa pöydällä.
Sen lisäksi hän oli yllättäen kertonut heillä olevan ladatun aseen laatikossa. Hän oli kertonut myös piilottaneensa aseen,
mutta joutuneensa antamaan sen takaisin Artolle tämän vaatimuksesta.
Koskaan aikaisemmin Maija ei ollut työtoverinsa mukaan puhunut mitään asejuttuja.
Tapahtumapaikalle tiistaiaamuna ensimmäisinä menneille ambulanssimiehille Maija oli heti kertonut aseesta ja itsemurhasta jo siinä vaiheessa, kun he eivät olleet vielä edes havainneet ampumavammaa.
Ambulanssimiehet olivat tätä hieman ihmetelleet, koska "keikka” oli välittynyt heille kaatumistapaturmana.
Tutkijoista tuntui oudolta se, että Maijan tapahtumaa edeltäneet puheet olivat käsitelleet ladattua asettaja hän oli puhunut ampumisesta
jo heti aamulla, vaikka ei "virallisesti" tiennyt siitä vielä mitään.

Kummitteleva pankkikortti ja tunnusluku
Alkukuulusteluissa Maija Huhta kertoi, että hän oli surmailtana eli tiistaina 10. elokuuta nostanut rahaa Arto Huhdan tililtä käyttäen Arton pankkikorttia.
Maijan mukaan heillä oli ollut keskinäinen tilinkäyttösopimus ja tästä syystä hän oli tiennyt pankkikortin tunnusluvun.
Maija kertoi nostaneensa Arton tililtä 2000 markkaa. Tilin saldosta kysyttäessä hän ei sitä tiennyt eikä kertomansa mukaan ollut saanut nostosta kuittia, koska automaatti oli sulkeutunut yllättäen toimintahäiriön vuoksi.
Maijalle ilmoitettiin, että tili, jota hän oli käyttänyt, olikin Arton pojan eli Tuomas Huhdan ja myös pankkikortti oli Tuomaksen pankkikortti.
Maija muutti tällöin kertomustaan sanoen, että Arto olikin antanut pankkikortin hänelle silloin yöllä ja kirjoittanut sen tunnusluvun keltaiselle liimalappupaperille, jonka hän sitten esitti kuulustelutilaisuudessa. Hän kertoi kuvitelleensa tilin olleen Arton.
Tuomas Huhta kertoi kuulustelussa kuitenkin, että hän oli antanut oman pankkikorttinsa isälleen edellisenä viikonloppuna ollessaan armeijasta lomalla ja hän oli kirjoittanut isälleen sen tunnusluvun keltaiselle liimalapulle.
Tuomas Huhdalle näytettiin Maija Huhdan esittämää lappua, jolloin hän kertoi sen olevan juuri saman, jonka hän oli antanut isälleen. Tuomas kertoi edelleen, että hän oli viikonlopun aikana antanut isälleen 10000 markkaa rahaa käteisenä.
Hän olisi laittanut kyseisen rahamäärän isänsä tilille, mutta kun tämä ei tiennyt oman valokuvallisen korttinsa tunnuslukua,
siksi hän antoi isälleen oman korttinsa tunnuslukuineen.
Pankista saadun tiedon mukaan kyseisellä Tuomas Huhdan pankkikortilla oli asioitu Malmin SYP:n konttorin Solo-automaatilla tiistai-iltana 10. elokuuta kello 20.45.47.
Tällöin oli ensimmäisenä suoritettu saldokysely. Saldo oli ollut 25000 markkaa. Tämän jälkeen oli nostettu 2000 markkaa.
Automaatti antaa aina kuitin tuon suuruisesta nostosta, eikä siinä ollut mainittuna aikana ollut toimintahäiriötä, toisin kuin Maija Huhta kertoi.

Pidätyksiä
Maija Huhta pidätettiin murhasta epäiltynä torstaina 19. elokuuta aamulla.
Tutkinnanjohtaja katsoi, että tässä vaiheessa oli olemassa jo sellaisia syitä epäillä häntä murhasta, että pidätys voitiin suorittaa.
Maijan pidätystä ennen oli suoritettu jo kaksi muuta pidätystä. Toinen pidätetty oli Maijan entinen aviomies Reijo Raatikainen, jonka kanssa Maija oli ollut kiinteästi tekemisissä heti muutettuaan eroon Artosta. Toinen pidätetty oli Maijan pitkäaikainen seurustelukumppani Mikko Mononen, jonka Maija kävi itse ilmiantamassa Arton surmaamisesta. Maijan ilmiannon tueksi ei kuitenkaan löytynyt mitään näyttöä.
Molemmat aiemmin pidätetyt miehet vapautettiin Maijan pidätyksen yhteydessä.
Pidätysten yhteydessä suoritetuissa kotietsinnöissä löydettiin Maijan entiseltä seurustelukumppanilta Mikko Monoselta 22-kaliiperin pienoiskivääri ja siihen sopivia kuparinvärisiä panoksia, jotka otettiin tutkimuksia varten takavarikkoon.
Tutkimuslausunnon mukaan oli kuitenkin varmaa, ettei surmaluotia ollut ammuttu tällä Mikko Monosen aseella. Panokset eivät myöskään olleet samaa merkkiä kuin surmassa käytetty.

Motiivit

Raha?
Pidätyksen jälkeisissä tutkimuksissa selvisi, että jo seurustelunsa alkuvaiheessa Arto ja Maija olivat tehneet 11. lokakuuta 1992 Kansa-yhtiössä niin sanotun Joustoturvavakuutuksen.
Maija esiintyi vakuutuskirjassa vielä entisellä nimellään Maija Raatikainen.
Todettakoon, että Arto Huhta oli vielä tuolloin avioliitossa, tosin eroamassa ja virallisesti hän erosi entisestä vaimostaan vasta joulukuussa 1992. Vakuutukseen todettiin sisältyvän muun muassa 100000 markan kuolemantapauskorvaus Arton tapaturmaisen kuoleman varalta.
Edunsaajaksi oli merkitty silloinen rouva Maija Raatikainen. Maija väitti kuulusteluissa, että vakuutus oli tehty heille molemmille ja he olivat toistensa edunsaajina.
Vakuutuskirjan mukaan kuolemantapauksen osalta vakuutus koski kuitenkin vain Artoa ja edunsaajana oli Maija Raatikainen.
Ihmeellistä oli se, että Arton osalta edunsaajana olikin yllättäen juuri hankittu uusi naisystävä, eikä esimerkiksi hänen edellisestä avioliitostaan oleva 6- vuotias tytär tai hänen poikansa.
Seurustelu siis näytti alkavan vakuutusasioilla.
Kun Arto ja Maija sitten vihittiin 23. tammikuuta 1993 ja Maija Raatikainen muuttui Maija Huhdaksi, oli Maija heti käynyt omatoimisesti vakuutusyhtiössä muuttamassa edunsaajan sukunimen, koska se oli avioliitossa muuttunut.
Vakuutusasioista Maija oli kertonut aikanaan muun muassa eräälle ystävättärelleen, jota kuultiin todistajana.
Vakuutusyhtiöstä saadun lisäselvityksen mukaan vakuutus olisi korvannut Arton tapaturmaisen kuoleman, jollaiseksi olisi tietenkin katsottu esimerkiksi Arton kuolema henkirikoksen seurauksena.
Itsemurhaa vakuutus ei olisi korvannut, joten itsemurhatapauksessa Maija olisi jäänyt ilman korvausta.
Maija kertoi myös testamentista, joka oli tehty kuluneen kesän aikana yhdessä Arton kanssa joissakin grillijuhlissa.
Testamentti ti oli tehty siten, että Maija oli kirjoittanut sen Arton sanelun mukaan.
Testamentissa oli ollut myös kaksi todistajaa. Maija ei kuitenkaan osannut nimetä testamentin todistajia, eikä mahdollista testamenttia mistään löydetty.
Maija oli kertonut eräälle todistajana kuullulle ystävättärelleen testamentin tarkoituksena olleen, "etteivät haaskat pääsisi jaolle”.
Artolla ja Maijalla ei ollut avioehtoa. Maijan todettiin olevan pahoin velkaantunut, muun muassa osamaksulla suoritettuja ostoksia oli jäänyt maksamatta.

Viha?
Tutkimuksissa ja kuulusteluissa ilmeni lisäksi, että Maija oli tehnyt Antista alkukesästä sosiaalivirastoon insesti-ilmiannon Arton 6-vuotiasta tytärtä kohtaan. Arto oli tämän vuoksi joutunut asioimaan entisen vaimonsa kanssa sosiaalivirastossa selvittelemässä asiaa.
Ilmiantajaa ei heille ollut ilmoitettu, mutta Arto oli sittemmin alkanut epäillä sen takana olleen Maijan, joka kuulusteluissa myönsikin tehneensä sen. Ilmianto oli osoittautunut täysin perättömäksi.
Arton työtovereiden mukaan Artosta oli tehty alkukesästä ilmianto myös hänen työpaikalleen. Ilmianto oli koskenut muun muassa ohimyyntiä ja työpaikalta anastamista. Asiaa oli Arton työpaikalla tutkittu ja poliisikin oli osallistunut joiltakin osin tutkimuksiin. Tämäkin ilmianto oli todettu perättömäksi.
Ilmiantajana oli ollut Maija ja se oli tullut myös Arton tietoon. Maija myönsi kuulusteluissa tehneensä sen.
Maija Huhdan todettiin tehneen Antista muitakin ilmiantoja, joiden todenperäisyyttä ei pystytty tarkistamaan. Ilmiantoja hän oli tehnyt myös omasta tyttärestään ja tämän miehestä.
Hekin olivat joutuneet antamaan "tuntemattoman ilmiannon” perusteella selvityksiä. Ilmiannot olivat osoittautuneet perättömiksi.

Vangitseminen
Maija Huhtaa vaadittiin todennäköisin syin murhasta epäiltynä vangittavaksi Helsingin raastuvanoikeudessa sunnuntaina 22. elokuuta 1993.
Vangitsemiskäsittely tapahtui tutkinnallisista syistä suljetuin ovin. Vangitsemisvaatimuksen pääasiallisena lähtökohtana oli tutkimusten tuossa vaiheessa se, ettei yleisen elämänkokemuksen mukaan ketään muuta voitu järjellisesti epäillä Arton murhasta.
Maijalla oli ollut sekä tilaisuus että motiivi ja lisäksi hänellä oli todistettavasti ollut hallussaan Arton omistama revolveri vielä surmaa edeltäneenä viikonloppuna ja ase oli edelleen kateissa.
Tutkijat saattoivat erittäin perustellusti epäillä, että surmaaminen oli tapahtunut Arton omalla revolverilla.
Muun muassa surma aseen alkuperän selvittäminen ja sen mahdollinen löytäminen oli jatkossa tärkeää.
Vangitsemisvaatimusta perusteltiin myös sillä, että tapahtumapaikalla joudutaan tekemään mahdollisesti rekonstruktioita ja myös muita tutkimuksia ja lausuntopyyntöjä oli vireillä. Kuulustelematta oli vielä useita henkilöitä, jotka mm. Maija tunsi ja vakavan rikoksen kyseessä ollen Maija Huhdan vangitsemisen katsottiin tässä vaiheessa olevan välttämätöntä rikosprosessin turvaamiseksi.
Helsingin raastuvanoikeus vangitsi Maija Huhdan ja määräsi syytteen käsiteltäväksi 14. syyskuuta 1993.

Asetutkimukset
Arto Huhdan omaa revolveria ryhdyttiin toden teolla etsimään.
Surmatalotalo itse asiassa käännettiin ympäri, piha ja läheinen suo etsittiin miinaharavoin.
Etsinnöissä käytettiin myös koiraa ja etsinnöissä avusti muun muassa puolustusvoimien pioneeriosasto.
Helsingin pelastuslaitos tyhjensi vanhan rakennusmontun vedestä ja monttu haravoitiin, useita kotietsintöjä suoritettiin.
Asetta ei kuitenkaan löydetty, eikä Maija suostunut kertomaan siitä mitään jatkokuulusteluissa.
Tulevaa oikeudenkäyntiä varten oli siis muilla keinoin yritettävä saada riittävä varmuus siitä, että Arto Huhta oli surmattu hänen omalla aseellaan.
Jos tämä voitaisiin osoittaa todennäköiseksi, olisi silloin myös erittäin perusteltua olettaa Maijan olevan surmaajan, koska ase oli viimeksi ollut todistettavasti hänellä.
Arton surmannut luoti oli ruumiinavauksessa poistettu ja toimitettu jo rikoslaboratorioon tutkittavaksi.
Luodissa oli ollut vielä jäljellä aseen sisäpiipun jättämiä jälkiä, joiden perusteella suoritettu vertailututkimus osoitti, että surmaluoti voisi olla ammuttu jollakin CZ Grand -merkkisellä revolverilla.
Arton omistama revolveri oli merkiltään CZ Grand ja luodista tehdyt mittaukset eivät ainakaan sulkeneet pois sitä vaihtoehtoa, että
surma-ase on juuri CZ Grand revolveri.
Tutkimuksia jatkettiin siten, että selviteltiin 5 tuuman piipulla varustetun CZ Grand 22-kaliiperin revolverin yleisyyttä Suomessa kyseisiä aseita.
Tällöin todettiin, että mainittua asetta ei ollut enää vuosiin myyty Suomessa ja se oli hyvin harvinainen.
Arto Huhta oli hankkinut oman aseensa jo vuonna 1976, eikä kyseistä asetyyppiä ollut vuoden 1973 jälkeen enää valmistettu.
Aseen maahantuojalta ja Bmon tehtaalta Tsekkoslovakiasta saatiin tutkimuksissa tietää, että kyseistä asetyyppiä oli Suomessa vain noin 60 kappaletta.
Näistä jäljitettiin sitten viisi asetta ja ne pyydettiin niiden omistajilta vertailututkimuksiin, joissa ammuttiin vertailuluoteja. Vertailututkimukset vahvistivat epäilyä siitä, että surma-ase saattoi hyvinkin olla juuri CZ Grand -merkkinen revolveri.
Tämän vahvempaan lausuntoon ei tutkimuksissa päästy.
Se kuitenkin osoitti entistä todennäköisemmin sen, että Arto Huhta oli surmattu hänen omalla aseellaan.
Kaikki vertailututkimukset kyseisillä aseilla tehtiin samaa patruunatyyppiä käyttäen kuin surmaluotikin oli ollut.
Surmaluoti selvitettiin sekin siten, että hankittiin kaikki mahdolliset kuparisilatut patruunatyypit ja ne tutkittiin rikoslaboratoriossa.
Tapahtumapaikalla järjestetyn rekonstruktion yhteydessä suoritettiin lisäksi yläkerran makuuhuoneessa koeammuntoja samantyyppisellä aseella kuin Artolla oli ollut ja niissä käytettiin samanlaisia patruunoita kuin surmassakin oli käytetty.
Koeammunnat tehtiin sianruhoon eri etäisyyksiltä ja samalla määriteltiin myös ampumaetäisyyttä.
Koeammuntojen perusteella voitiin todeta, että surmalaukaus oli ammuttu noin kolmen cm:n etäisyydeltä.
Viimeisenä yrityksenä pyrittiin vielä löytämään sellainen luoti, joka olisi joskus varmuudella ammuttu Arton omalla aseella, sillä tällöin olisi laboratorion vertailututkimuksissa todennäköisesti voitu vielä yksilöidä surmaluoti juuri Arton omistamalla aseella ammutuksi.
Tässä yhteydessä ilmeni, että Arto oli joskus pari vuotta aiemmin lopettanut koiransa talonsa pihalla mainitulla revolverilla ja haudannut koiran ruumiin jonnekin pihalle.
Piha käännettiin kauhakuormaajalla ja koiran maalliset jäännökset löydettiin, mutta luotia ei.
Lisäksi saatiin selville erään Arton tuttavan mökki maaseudulla, missä Arton aseella oli ammuttu tarkkuusammuntaa.
Tuttava kävi osoittamassa paikan ja sen perusteella yritettiin muun muassa miinaharavin etsiä metsästä Arton aseella ammuttua luotia.
Työ osoittautui kuitenkin toivottomaksi, eikä luotia löytynyt.
Kaiken kaikkiaan asetutkimuksissa mikään seikka ei horjuttanut sitä olettamusta, että surmaluoti oli ammuttu Arto Huhdan omalla revolverilla.
Se oli siis edelleen kateissa ja koska se oli viimeisimmäksi todistettavasti ollut Maijan hallussa, puhuivat kaikki tutkimustulokset sen puolesta, että Maija oli ampuja.
Toinen vaihtoehto olisi voinut olla se, että ampuja oli joku muu, mutta tällöin Maija aseen viimeisenä
haltijana olisi ollut rikoskumppani ja yhtä syyllinen kuin tuntematon ampujakin.

Lisää rekonstruktioita
Tapahtumapaikalla järjestettiin rekonstruktioita muun muassa siitä, miten jonkun ulkopuolisen henkilön olisi tullut liikkua talossa,
mikäli tällainen ulkopuolinen henkilö oli olemassa.
Rekonstruktioissa todettiin talon olevan erittäin sokkeloinen ja ainakin täysin tuntemattoman henkilön liikkuminen alhaalta yläkertaan nousevia portaita pitkin makuuhuoneeseen olisi ollut hyvin vaikeaa.
Portaat olivat lisäksi erittäin narisevat ja niiden alapäässä oli niin sanottu saluunaovi, jota ei kyennyt hiljaa avaamaan.
Kulkureitit kuvattiin videolle erilaisissa valaistuksissa ja varsinkin pimeässä talossa tuntemattoman liikkuminen olisi ollut jotakuinkin mahdotonta.
Paikalla suoritettiin lisäksi VTT: n toimesta äänimittauksia siitä, millaista ääntä syntyy ihmisen liikkuessa eri reittejä pitkin talon yläkertaan
ja ampuessa siellä revolverilla. Tällä pyrittiin selvittämään sitä, olisiko ulkopuolisen henkilön ollut mahdollista liikkua talossa ilman, että esimerkiksi alakerrassa kertomansa mukaan nukkunut Maija ei olisi sitä kuullut.

Tuomioistuinkäsittely
Syytteen käsittely alkoi Helsingin raastuvanoikeudessa 14. syyskuuta 1993.
Maija Huhdalle vaadittiin rangaistusta murhasta.
Maijan ja hänen puolustuksensa taholta syyte kiistettiin kokonaisuudessaan.
Puolustuksessa arvosteltiin voimakkaasti esitutkintaa ja sen tarkoitushakuisuutta ja katsottiin, ettei syytteen tueksi ollut esitetty mitään todistusaineistoa.
Käsittelyjen kuluessa syyttäjä pyysi poliisilta joitakin lisätutkimuksia ja kuulusteluja ja joitakin vireillä olleiden tutkimusten lausuntoja valmistui oikeudenkäynnin kestäessä.
Oikeus suoritti katselmuksen tapahtumapaikalla. Katselmuksessa kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, että taloon oli hyvä näkyvyys naapurista ja muutoinkin.
Talossa sisällä liikkumisen todettiin olevan vieraalle ihmiselle monimutkaista talon sokkeloisuuden, ahtauden ja muutoinkin epätavallisten ratkaisujen vuoksi. Talossa todettiin olevan runsaasti erilaista pikkutavaraa, huonekaluja ja muuta irtainta.
Yläkertaan makuuhuoneeseen johtavat puuportaat olivat kapeat, kierteiset sekä erittäin voimakkaasti narisevat.
Oikeudelle muodostui hyvin selkeä kuva tapahtumapaikasta ja monet laajassa esitutkintamateriaalissa kuvatut seikat jäsentyivät ilmeisesti varsin hyvin.
Juttu oli esillä oikeudessa kuusi kertaa ja 17. marraskuuta 1993 annetun päätöksen loppu kuuluu seuraavasti:
Edellä kerrotuilla perusteilla on selvitetty, että Maija Huhta on Helsingissä 10. elokuuta 1993 Hakunilassa sijainneessa omakotitalossa vakaasta harkinnasta, omanvoitonpyynnöstä ja erityistä julmuutta osoittaen tahallaan surmannut Arto Huhdan ampumalla nukkumassa ollutta Arto Huhtaa päähän.

Huom!
Oikea osoite näyttäisi olevan Hakuninmaalla, Keriharju 16–14. Sieltä löytyy vieläkin pikkutalo, joka sopii kuvaukseen.

[Oikeus ennen kaikkea]

1. Tapahtuma-asunto. 2. Talo, josta naapurit havainnoivat 3. Maija Huhdan auto 4. postilaatikko. 5. Postinkantajan jakoreitti 6. ja 7. Naapurirakennukset. 8. Arto Huhdan maasturi.jpg (210.08 KiB) Katsottu 5399 kertaa

Arto Huhdan asunnosta takavarikoitu tyhjä CZ Grand -merkkisen 22-kaliiperisen revolverin kotelo. Kotelon alla lainattu samanmerkkinen ase, jolla ammuttiin koelaukaukset.jpg (97.09 KiB) Katsottu 5399 kertaa

Koeammunnat tehtiin sianruhoon eri etäisyyksiltä ja patruunoilla. Samalla määritettiin ampumaetäisyyttä.jpg (193.27 KiB) Katsottu 5399 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Oletettu murhatalo nykyään.jpg (276.03 KiB) Katsottu 5397 kertaa

[matlockb]

Tästä tapauksesta ilmestyy 20.3.2025 Katja Kinnusen kirja "Unimurha Maija Huhdan kohtalokkaat valheet". Kuten muistammekin, Tarja Halonen armahti Huhdan noin 13 vuoden istumisen jälkeen, vuonna 2006. Maija Huhta (nykyinen Puolakka) elää edelleen Nurmeksessa.

E: Korjattu virheellinen tieto siitä, että Maija Puolakka (entinen Huhta, entinen Raatikainen, entinen Hakkarainen) olisi kuollut. Hän on edelleen elossa.

[matlockb]

^ Kirja on nyt siis ilmestynyt mutta olen ehtinyt muilta kiireiltäni sen vasta toisella korvalla puoliksi äänikirjana kuunnella. Kuitenkin jo sen perusteella voin tätä kirjaa suositella.
Rouvalla epäiltiin olleen mm. lääkkeiden väärinkäyttöä. En yhtään ihmettelisi, vaikka näin todellakin olisi. Onhan tunnettua, että juuri esimerkiksi bentsodiatsepiinit (esim. Diapam, Opamox /Oxamin, Temesta, Xanor/Alprox jne..) aiheuttavat väärinkäytettynä joillekin totaalista muistinmenetystä.

Tulee vahvasti entisestään mielikuva, että tämä rouva tuskin edes osasi puhua totta muuta kuin vahingossa.
Olen edesmenneen syyttäjä Ritva Santavuoren kanssa samaa mieltä että kyseessä on sellainen valehtelija ettei ole toista tullut vastaan.

[matlockb]

Jatkan edelleen tuosta em. Katja Kinnusen kirjasta "Unimurha Maija Huhdan kohtalokkaat valheet". Kyseisen kirja on kuunneltavissa Storytelissa.

Kirja sai itseni kiitollisuuden valtaan, ettei Maija ole esimerkiksi oma äitini tai isoäitini saati muutenkaan millään tavalla läheinen tai edes tuttu. Kirjan kuuntelemalla jokainen pääsee tutustumaan Maijaan varmasti ihan riittävästi. Itse kirjaan Maija ei haastattelua ollut antanut, tosin minulle jäi epäselväksi, onko sellaista (haastattelua) häneltä edes kysytty. Kaikella todennäköisyydellä on, mutta toisaalta taas Maijan luonteen tietäen, ihmettelen suuresti, jos hän olisi siitä (haastattelusta) kieltäytynyt. Ja miksi sitä (mahdollista haastattelusta kieltäytymistä) ei sitten kirjassa mainittu ?
Olisihan tarjolla ollut Maijalle tuhannen taalan paikka vakuuttaa syyttömyyttään. Se käy selväksi, että Maija (nykyinen Puolakka) itse on tänäkin päivänä syyttömyydestään vakuuttunut.
Kirjassa kuitenkin kerrotaan, että tänä vuonna 82 vuotta täyttävä/täyttänyt Maija elää ja asuu edelleen itsenäisesti ja ymmärsin, että jonkin verran fyysisiä vaivoja on, kuten suurella osalla tuon ikäisillä mutta ei mitään vaivaa, joka olisi haastatteltun antamisen estänyt.

Maija oli varsin aktiivinen eri viranomaisten suuntaan, kirjassa on haastateltu Arto Huhdan tytärtä, johon liittyen, kuten varmaan tiedämmekin jo tästä ketjusta ja muualtakin, Maija teki Artosta sosiaaliviranomaisille perättömän ilmiannon insestistä. Arto oli myös Maijan mukaan juoppo (no, tässä, myöskin muualta kuulemani perusteella, sentään voipi jotain perää ollakin, Arto Huhta oli ollut kertaalleen, yllättäen tosin Maijan vaatimuksesta, katkaisuhoidossa ja kuollessaankin hänen verensä alkoholipitoisuus oli 2,1 ⁰/⁰⁰), lisäksi Arto oli - Maijan mukaan - mm. "tyhjätasku" jne..
Tämä ei kirjan mukaan suinkaan ollut ainoa laatuaan vaan ihan "normaalia" Maijaa ja hänen tapansa toimia ja puhua ihmisistä. Ilmiantoihan hän mm. entisen miesystävänsä Arton surmasta ja mies joutuikin tämän seurauksena koppiin. Kyseinen mies oli aikaisemmin soitellut toistuvasti humalassa uhkauspuheluita Artolle ja Arto jossain määrin myös pelkäsi kyseistä miestä.

Kirjassa melko hyvin sanotaankin vapaasti lainaten, että muut selvittelivät aina tottuneesti Maijan aiheuttamia ongelmia. Joku Maijan lähipiiristä oli todennut kirjoittajalle, että "hänen (Maijan) elämänsä on aina ollut semmoista höyryymistä". No, kaikesta tiedossa olevasta päätellen näin tosiaankin voi asian kauniisti ilmaista.
Perusteettomia ilmiantoja sosiaaliviranomaisille lasten kaltoinkohtelusta Maija ahkeroi mm. omasta tyttärestäänkin eli lapsenlapsistaan.
Verottaja puolestaan sai kuulla (ilmeisesti niin ikään perusteettomasti) Maijalta Maijan tyttären ja muistaakseni myös tyttären miehen harjoittavan verovilppiä salaamalla (verottajalta) ansiotulojaan.
Tuossa muutamia esimerkkejä. Näihin Maijan vähemmän mukaviin puoliin lähipiiri jostain syystä vain mukautui ja tottui joka itsestäni tuntuu vähintäänkin erikoiselta..

Unimurhaan liittyen yksi erikoisuus nousi esiin. Nimittäin melko kuuluisaksi tullut aamulehdenjakajan havainto. Maija oli ollut koko edeltävän viikon työsuhdeasunnollan Myllypurossa, poissa Arton luota ja selvittämättä jäikin, kenen auton lehdenjakaja oli sitten kaikkina muina edeltävinä aamuina ohittanut, kun Maijan auto se ei voinut olla.. lehdenjakajalla tuskin on ollut mitään motiivia kertoa totuudenvastaisesti asioita mutta tuo ei voi olla asettamatta hänen havaintoaan vähintäänkin kyseenalaiseen valoon, vaikka sillä ei jutun kannalta ratkaisevaa merkitystä ollutkaan vaikka oli se kuitenkin yksi naula lisää Maijan arkkuun. Lisäksi todistajien kertomukset tulisi luonnollisesti olla oikeusvaltiossa tapauksessa kuin tapauksessa mahdollisimman aukottomat ja riidattomat. Tämä ei mielestäni ihan sitä kyllä ollut.

Selväksi kävi myös Maijan pettymys siihen, kun hänelle selvisi, ettei Arto omistanutkaan surmataloa. Ei ainakaan kokonaan itse. Kirja jätti talon omistussuhteet enemmälti auki, joten minulle ei siitä selvinnyt, omistiko Arto talosta esimerkiksi vain osan (johtuen vaikkapa edeltäneestä avioerostaan), omistiko siitä lopulta yhtään mitään ja jos ei niin miksi vai mikä oli hänen asumisperusteensa talossa.