Kaksoissurma Kankaanpäässä 1995

[rice13]

Monasti myös näkyy polkevan polkupyörällä Keskuskadulla. Torilla myös näkee hänet usein. Tuo on totta, että aina on kädet selän takana.

[Doctor Lecter]

Surmaaja Pekka Kalliomäki oikeudessa: "Turhan päiten tuli ammuttua hyvä mies".

Kpää3.png (213.95 KiB) Katsottu 6718 kertaa

"En minä kiskonut Matilta housuja, vaan ne lähti siinä kun kuoli päälleni". Sanoi surmaaja kuulusteluissa.

Kpää4.png (242.26 KiB) Katsottu 6718 kertaa

Marjatta Kärki ammuttiin sänkyynsä.

Kpää5.png (252.43 KiB) Katsottu 6718 kertaa

[juupasjuu]

1990-luvun alkupuolella Kankaanpäästä muistamme mm. tapauksen, jossa vartija lavasti ryöstön ampumalla itseään käteen.

Tää vartija oli mun naapuri ja mukava heppu. Jos oikein muistan niin ryösti kassan "tehtaalta" ja koitti lavastaa, että tuli vartijana paikalle ja lähti seuraamaan tekijää/tekijöitä, kunnes häntä ammuttiin jalkaan muutaman kymmenen metrin päästä. Mutta vartija unohti ruutijäljet jalassaan ja niistä pääteltiin et oli itse ampunut omaan jalkaansa.

Sit takas Jan Suteen, Vihasena uhos keskustan baaris(istuin vieres), että tappaa Kärjen ku aiheetta syyttelee varkaaksi ja illalla/yöl meni ja ampui. Kaikki siin ympärillä piti puheita vain kännisen puheina, mutta eipä olleetkaan.

ps. eka viestini näille foorumeille niin katsotaan onnistuiko lainaukseni. heh

[Näytöt]

Kankaanpään seurakuntatiedoissa näyttäisi tällä viikolla olevan kuolleiden listalla Pekka Kalevi Kalliomäki 73v. Ilmeisesti tämän ketjun henkilöitä.

[viinitty]

Kankaanpään seurakuntatiedoissa näyttäisi tällä viikolla olevan kuolleiden listalla Pekka Kalevi Kalliomäki 73v. Ilmeisesti tämän ketjun henkilöitä.

Eikö tosiaan ollut kuollessaan tuota vanhempi? Yllä olevassa oikeudenkäynnissä otetussa kuvassakin näyttää pitkälti yli viisikymppiseltä. Osaako joku kertoa kuolinsyytä, olisko viina vienyt?

[ZakkFakk]

No, 73 -vuotiaana nyt voi kuolla mielestäni jo ihan mihin vain. Mutta voisi toki kuvitella että lusittuaan vankilatuomion ei välttämättä ole enää ollut kovin haluttu "työntekijä" kotipuolessaan, jos sinne palannut, ja sitten viettänyt päiviänsä päihteiden parissa.

[häirikkö]

En usko että päihteitä kummemmin käytti.

[Aizerbaidzan]

Mutta voisi toki kuvitella että lusittuaan vankilatuomion ei välttämättä ole enää ollut kovin haluttu "työntekijä" kotipuolessaan, jos sinne palannut, ja sitten viettänyt päiviänsä päihteiden parissa.

Kalliomäkihän ei vankilaan joutunut, koska oli ymmärrystä vailla. On jopa ihan mahdollista, että hänelle lätkäistiin ennenaikainen eläke mielenterveyden perusteella. Vai mahtoiko vielä jatkaa kuvataiteilun parissa.

[Maura Isles]

Missä tämä Kärjen valokuvaamo sijaitsi?

[L'amourha]

Missä tämä Kärjen valokuvaamo sijaitsi?

Hautuumaan vieressä Keskuskadulla.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1998

Kaksoismurha Kankaanpäässä

Torstaina iltapäivällä 24. elokuuta 1995 ilmoitettiin Kankaanpään poliisiasemalle, että noin parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta Jämintiellä sijaitsevassa omakotitalossa asunut pariskunta Matti ja Marjatta Kärki oli kuollut.
Heidät oli löytänyt kaksi Kankaanpään taidekoulun oppilasta, jotka olivat ensin havainneet talon olohuoneen ikkunan olevan rikki.
Samat opiskelijat asuivat vuokralla edellä mainitun omakotitalon läheisyydessä sijaitsevassa vanhemmassa talossa, jonka omisti kyseinen Kärjen pariskunta.
Taidekoululaiset olivat menneet taloon pienestä sivuikkunasta. Sisällä he olivat todenneet asunnossa
verta, joka viittasi johonkin epätavalliseen.
Paikalle meni Kankaanpään nimismiespiirin partio, jonka suorittamassa alustavassa tutkimuksessa voitiin todeta Matti ja Marjatta Kärki kuolleeksi. Näytti siltä, että pariskunta oli surmattu ampumalla. Paikalle kutsuttiin muun muassa alueellisen rikostutkimuskeskuksen tutkijoita Porista teknistä rikostutkintaa suorittamaan.
Alun perin vaikutti siltä, että surmatyöstä oli kulunut jo useita päiviä.
Saman tien paikalla aloitettiin lähiympäristön eristämisen jälkeen maastotutkinta ja lähinaapureiden puhuttaminen. Samalla otettiin yhteyttä poliisin lääninjohtoon, joka määräsi asian tutkintavastuun Porin poliisille ja sieltä rikoskomisarion asian tutkinnanjohtajaksi.
Kankaanpään poliisi määrättiin myös tutkimuksiin, ja näiden paikallistuntemuksella oli merkittävä osuus tutkinnassa.
Lopultakin hyvin pienet asiat voivat vaikuttaa ihmiskohtaloihin. Erityisen kohtalokasta se voi olla silloin kun ollaan tekemisissä henkilöiden kanssa, joiden mielenterveys on vaakalaudalla.
Mitä pienimmätkin asiat voivat laukaista ihmisessä piilevän väkivaltaisuuden.
Tämän sai maksaa kankaanpääläinen liikkeenharjoittajapariskunta Matti ja Marjatta Kärki hengellään elokuussa 1995.
Tässä tapauksessa yllätyksellisintä oli se, että teon tekijäksi paljastui Kärkien lähipiiriin kuulunut henkilö.
Kankaanpää on pienehkö maalaiskaupunki Pohjois-Satakunnassa. Matkaa Kankaanpäästä Poriin on noin 50 kilometriä. Pori on Satakunnan maakunnan pääkaupunki.
Kaksoismurha aiheutti Kankaanpäässä melkoista kohua, koska kaupungissa ei tapahdu edes yhtä henkirikosta vuosittain.
Tapahtuman osapuolet olivat tunnettuja paikkakuntalaisia. Loppuvaiheessa tutkinta-asia oli valtakunnallisissa uutisissa useita
kertoja. Tekijän pakoa seurattiin ympäri maata. Erityiseen arvoon nousi pieniltä paikallisradioilta saatu apu tekijän jäljittämisessä. Paikallistuntemus osoittautui korvaamattomaksi.

Kärkien talo kuvattuna takaa. Oikealla äärimmäisenä ikkuna, josta Kalliomäki meni ikkunan rikkoen sisään.jpg (170.7 KiB) Katsottu 1857 kertaa

Puhelu
Lauantai-ilta 19. elokuuta oli normaalin kiireinen Porin poliisilaitoksella.
Tavanmukaisesti Kankaan pään poliisin puhelin oli käännetty ohjaamaan hälytyspuhelut Porin poliisilaitokselle, jossa onympärivuorokautinen päivystys.
Päivystysvuorossa olleen ylikonstaapelin puhelin soi kello 23.16. Puhelu tuli hälytysnumeroon.
Poliisin vastattua puhelimeen linja oli soittajan puolelta auki, mutta puhelimeen ei puhuttu mitään.
Hälytyslinja näytti puhelun tulleen Kankaanpäästä.
Soittoon vastannut poliisi piti linjaa jonkin aikaa auki ja sulki sitten puhelimen.
Myöhemmin suoritetussa kuulustelussa poliisi kertoi, ettei hän ollut kuullut puhelimessa puhuttavan sanaakaan.
Poliisi selvitti soiton tulleen Marjatta ja Matti Kärjen kotipuhelimesta. Poliisipartiota ei osoitteeseen ollut lähetetty, koska vastaavia soittoja tulee hälytyskeskukseen runsaasti.
Muutamaa päivää myöhemmin, kun henkirikos paljastui, puheluun vastanneen poliisin mieleen muistui kyseinen soitto.
Hänen muistiinpanoistaan löytyi Marjatta ja Matti Kärjen nimet.
Poliisi olisi varmasti lähetetty osoitteeseen, jos puhelimesta olisi kuulunut jotakin.
Joka tapauksessa soittamisen aikaan henkirikosta ei enää olisi voitu estää. Paljon oli ehtinyt tapahtua tätä ennen.

Vierailu ja rikosilmoitus
Elokuun 17. päivänä 1995 kirjattiin Kankaanpään poliisissa rikosilmoitus. Ilmoituksen tekijä oli Matti Kärki.
Hän ilmoitti heidän luonaan vierailleen kankaanpääläinen aviopari Tuija ja Pekka Kalliomäki.
Näillä oli ollut mukanaan ”joku virolainen nainen”.
Vierailun jälkeen Kärki oli havainnut, että häneltä hävinnyt huomattavan arvokas kultainen mittatilaustyönä tehty ranneketju sekä kultainen miesten rannekello. Anastettujen tavaroiden arvoksi Kärki ilmoitti asianomistajakuulustelussa noin 60000 markkaa. Kärki kuulusteltiin heti rikosilmoituksen tekemisen jälkeen.
Kankaanpään poliisi pyysi Porin poliisilta virka-apua Kalliomäkien ja virolaisen naisen tavoittamiseksi, koska oli saatu tietää näiden pyrkivän Viroon.
Porin poliisi otti Kalliomäet kiinni vielä samana päivänä Porin linja-autoasemalta. Kalliomäen pariskunta kuljetettiin Porin poliisilaitokselle. Molemmat kuulusteltiin ja kummallekin suoritettiin henkilöön käyvä tarkastus. Ketjua eikä kelloa ei löydetty. Pariskunnan Viron matka keskeytyi, ja kumpikin oli huomattavan sydämistynyt poliisin tutkintatoimista.
Kalliomäkien virolainen naisystävä tavoitettiin Porin ja Helsingin välillä linja-autosta.
Häneltäkään ei löytynyt anastetuksi ilmoitettua omaisuutta.
Kalliomäet olivat varmoja, että ketju oli ollut vierailun aikaan Kärjen kädessä. Pekka Kalliomäki tiesi ketjuasian hyvin, sillä hän kertoi myyneensä ketjuun tarvitun kullan Kärjelle. Kalliomäki arvioi ketjun arvoksi noin 10000 markkaa. Hän syytti Kärkeä perättömän ilmoituksen tekemisestä.
Kärjen ilmoittamassa markkamäärässä ja romukullan hinnassa oli siis huomattava ero. Kalliomäki epäilikin heti asiassa vakuutuspetoksen mahdollisuutta.

Uusi rikosilmoitus ja neuvotteluyrityksiä
Pekka Kalliomäki ilmoitti henkilökohtaisesti seuraa vana päivänä Kankaanpään poliisille, että hän epäilee Kärkeä vastoin parempaa tietoa tehdystä väärästä ilmiannosta.
Poliisit ilmoittivat hänelle kuitenkin, ettei Kärki pitänyt häntä teon todennäköisenä tekijänä. Häntä voitiin kuitenkin pitää henkilönä, jolla olisi ollut mahdollisuus anastaa ketju. Siksi häneen piti kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.
Kalliomäki vaati asiassa poliisilta nopeita toimenpiteitä. Näitä vauhdittaakseen hän kävi asiassa Kankaanpään nimismiehen puheilla. Kalliomäki oli todella tuohtunut. Hän syytti Kankaanpään poliisia kyvyttömyydestä hoitaa asioita.
Hän sanoi Kärjen tehneen nyt viimeisen temppunsa ja käytti muutenkin hyvin värikkäitä sanontoja.
Lausumiin sisältyi peiteltyjä tappouhkauksia Kärkeä kohtaan, ainakin jälkikäteen arvioituna. Tämän jälkeen Kalliomäki otti vielä yhteyttä muutamiin henkilöihin ja selvitti Kärjen tekemää rikosilmoitusta.
Edellä kuvailtuja rikosilmoituksia voidaan hyvin pitää tämän teon motiivina. Motiiviksi kuvaillut tapahtumat saattavat lukijasta tuntua pieniltä, käytännöllisesti katsoen olemattomilta.
Kalliomäki oli tämän jälkeen nähty vielä Kärkien valokuvausliikkeessä ja eräs asiakkaana ollut henkilö oli kuullut tämän sanovan, että ”asia ei jää tähän”.
Eräs taidekoululainen oli kuullut Matti Kärjen sanoneen ilmoituksen jälkeen, että Kalliomäki oli luvannut tulla tappamaan hänet kyseisenä päivänä kello 12.00.
Tämä osoittaa Kalliomäen ja Kärjen välillä olleen vielä keskusteluyhteys ilmoitusten tekemisen jälkeen. Uhkaukset jäivät olemaan.

Rikospaikkatutkinta
Tutkinnan aluksi suojavaatetukseen pukeutunut poliisi meni taloon ja kuvasi videonauhalle olosuhteet alkuperäisinä.
Teknisen tutkinnan ensitöiksi varsinaisen tutkinnan suorittaneet poliisit tutustuivat videonauhaan ja saivat käsityksen olosuhteista ja tule vasta tehtäväkentästä. Rikospaikkatutkintaa suoritettiin useiden päivien ajan.
Perheen käytössä olleet kolme autoa olivat lukittuina pihamaalla. Talon pääovi oli suljettuna, mutta lukitsematta.
Perheen kissojen käytössä ollut kapea ikkuna oli avoinna.
Teon tekijän oletettiin tulleen taloon rikkomalla yksi olohuoneen ikkunoista ulkopuolelta.
Rikkomiseen oli käytetty ikkunan pokaa, joka oli otettu paikoiltaan autotallisiiven sivulta murtamalla.
Poka oli heitetty voimakkaasti olohuoneen isokokoisen ikkunan läpi.
Rikotun lasin jäänteissä oli hieman verta.
Oletettiin, että teon tekijä oli loukannut itsensä. Verinäyte saatiin lasista tutkimuksiin.
Muutaman metrin päässä rikotusta ikkunasta lattialla oli Matti Kärjen ruumis.
Hänen otsallaan todettiin kosketuslaukauksesta syntynyt ampumahaava. Hänen päänsä sivulla oli ampumahaava.
Luoti ei ollut kuitenkaan lävistänyt kalloa.
Kärjen oikeassa kyljessä oli luodinreikä ja selkäpuolella kyseisen luodin ulostuloaukko.
Olohuoneesta löytyi myös kolme 7,65 kaliiberin pistoolin hylsyä.
Kärjen läheisyydessä lattialla oli suurikokoinen viila, jota hänen arveltiin yrittäneen käyttää puolustautumiseen.
Marjatta Kärjen ruumis löytyi olohuoneen vieressä olevasta makuuhuoneesta sängyltä. Hän makasi siinä selällään yövaatetuksessa. Erityinen huomio kiinnittyi avoinna olleeseen puhelimeen, jonka luuriosa oli Marjatta Kärjen korvan lähellä.
Marjatta Kärjen oli surmannut kosketuslaukauksena vasemman korvan tienoille ammuttu laukaus. Minkäänlaisia merkkejä vastarinnasta ei ollut havaittavissa, joten teko tuntui käsittämättömän raa’alta ja kylmäveriseltä.
Matti Kärjen voitiin havaita ainakin yrittäneen vastarintaa olohuoneessa ikkunasta tunkeutunutta tappajaa vastaan.
Rikostutkijoilla oli talossa haastava, monipuolinen ja todella vaativa työsarka. Ilman muuta oli selvää, että tarkalla kaiken huomioon ottavalla teknisellä tutkinnalla tultaisiin saamaan näyttöä rikoksen tekijästä.
Kaikessa tutkinnassa huomioitiin suojavaatetuksen käyttö kuitututkimusten varalta.
Talon sisältä otettiin talteen kymmeniä ja taas kymmeniä näytteitä tutkimuksiin ja myös odottamaan rikoksentekijän ja
rikoksessa käytetyn aseen löytymistä, muun muassa sormen- ja jalkineenjälkiä, hylsyjä, kuituja ja verinäytteitä.

Rikottu ikkuna sisäpuolelta. Numerolla 9 on merkitty hylsy.jpg (178.25 KiB) Katsottu 1857 kertaa

Taktista tutkintaa
Teknisten tutkijoiden ahertaessa Kärkien talossa jutun taktiseen tutkintaan koottiin tutkintaryhmä Porin poliisin väkivaltaryhmän kokeneista tutkijoista ja Kankaanpään poliisin tutkijoista. Ryhmälle varustettiin työtiloja Porin poliisilaitokselle sekä Kankaanpään poliisin tiloihin. Erityisesti huomioitiin muun muassa ATK:n hyväksikäyttö. Myös asian julkisesta tiedottamisesta tehtiin selvät pelisäännöt. Oli jo alkuvaiheessa selvää, että poliisi tulee tarvitsemaan tutkinnassa suuren yleisön apua.
Tiedottamisessa oltiinkin varsin avomielisiä vaarantamatta kuitenkaan tutkintaa. Tiedottaminen oli jo erityisen tärkeää niin sanotun huhumyllyn pysäyttämiseksi. Oikealla ja erityisesti oikea-aikaisella tiedottamisella osattiin kansalaisten huomio kiinnittää vihjeiden kannalta tärkeisiin ajoneuvoihin ja henkilöihin.
Rikoksentekijällä oli viiden päivän etumatka ja hänen kiinnisaamisessaan oli jo selvästi havaittavissa julkisia paineita.
Rikos oli ehdottomasti Kankaanpään, ja myös Suomen, oloissa huomiota herättävä ja poikkeuksellinen.
Rikoksen tekotapa osoitti tekijässään huomattavaa väkivaltaisuutta. Kärjen talon valaistuksesta ja uhrien vaatetuksesta voitiin päätellä teon tapahtuneen yöllä.
Aivan tutkinnan alussa selvitettiin tietenkin puhelinsoitto, josta kerroin kirjoituksen alussa.
Rikoksen tekoajaksi määriteltiin soiton tuloaika eli lauantai 19. elokuuta kello 23.16.
Rikoksen tekoajan määrittelyllä on erittäin ratkaiseva osuus poliisitutkinnassa.
Ensimmäinen, joskus todella vaikeasti selvitettävä seikka, oli auennut tutkijoille.
Sitten tutkinta keskittyi rikoksen tapahtuma-aikaa edeltäviin tapahtumiin Kärkien elämässä.
Poliisin muistissa ja myös kirjallisesti tallennettuna oli Kärkien ja Kalliomäkien välillä vallinnut tulehtunut tilanne.
Tätä oli pidettävä tärkeimpänä tutkimuslinjana.
Rikoksen raaka tekotapa kummeksutti tutkijoita.
Tekotavassa oli havaittavissa teloituksenomaisia piirteitä.
Poliisit tunsivat hyvin paikkakunnalla pitkään asuneen Kalliomäen. Yleisesti häntä pidettiin syrjäänvetäytyvänä, hieman outona taiteilijana. Hänen väkivaltaisuudestaan ei ainakaan poliisilla ollut tietoa. Hänellä oli ollut aikanaan ateljee Kankaanpään keskustassa.
Viime ajat hän oli harjoittanut taidetta Kankaanpään keskustasta muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla maatilalla, joka oli hänen kotipaikkansa.
Kalliomäen taide hämmensi tutkijoita. He tiesivät myös Kalliomäen tilallaan järjestämistä palavan taiteen näyttelyistä. Ideana oli, että Kalliomäki teki teoksen, taulun tai muun esityksen, jonka hän sitten poltti. Palavasta teoksesta otettiin valokuva, joka oli sitten lopullinen taideteos.
Taiteilijanimellä Jan Susi esiintynyt Kalliomäki oli julistanut maatilansa ”Tulimaan” ja siihen liittyvät alueet EU:n ulkopuoliseksi alueeksi.
Rikoksen tapahtuma-aikaan keskustelu Suomen EU-jäsenyydestä kansanäänestyksineen kävi kuumimmillaan.
Rikosta tutkineet poliisit tutustuivat Kalliomäen la myös hautausmaallaan, missä useilla "haudoilla” olleet muistomerkit kuvasivat haudatun elämää ja persoonallisuutta. Mieleeni on jäänyt erityisesti moottoripyöräilijän hauta, jossa oli rikottu suojakypärä. Loogista ja vaikuttavaa!
Maatilan lisäksi Kalliomäellä oli lähellä Kankaanpään keskustaa kerrostaloasunto, josta hän käytti kaupunkiasunnon nimeä.
Molemmat asuinpaikat tarkastettiin, muttei Kalliomäkeä eikä hänen vaimoaan tavattu. Samoin heidän käytössään ollut vanhahko pieni henkilöauto oli myös kateissa. Nopeassa alkutiedustelussa ilmeni, ettei heitä ollut nähty muutamaan päivään.
Pekka Kalliomäki on pituudeltaan noin 190 cm ja hänen vaimonsa noin 150 cm:n mittainen.
Pariskunnan käyttämä vaatetus oli myös massasta erottuva, joten ihmiset muistivat heidät kyllä hetken aikaa heidät tavatessaan.
Kalliomäen pariskunta oli siis kateissa ja heillä oli viiden päivän etumatka. Koska alkututkinnassa ei ilmennyt mitään, mikä olisi sulkenut pois Kalliomäen mahdollisen osuuden rikokseen eikä muutakaan otollista ilmennyt, Kalliomäen pariskunta etsintäkuulutettiin kahdesta murhasta. Samaan aikaan valmisteltiin seuraavan päivän tiedotusta alueen ja valtakunnan lehdistölle. Maasta poistumisen mahdollisuus otettiin huomioon Kalliomäen Viroon olleiden suhteiden vuoksi.
Taktisen tutkinnan suunnitellessa tiedustelua ja tiedotusta tekninen tutkinta aloitti tutkimuksensa samanaikaisesti Kärkien talossa ja Kalliomäkien asunnoissa.

Kalliomäki oli teon tehtyään pessyt käsiään Kärkien keittiössä ja tahrinut tiskipöydän vereen.jpg (167.92 KiB) Katsottu 1857 kertaa

Tuijaa Kalliomäen kiinniotto, kuulustelut ja vangitseminen
Osoiterekisterien perusteella Tuija Kalliomäen etsintä ulotettiin Viitasaarelle, missä asuu useita hänen sukulaisiaan.
Häneltä löytyi myös osoite kyseiselle paikkakunnalle.
Tiedustelutoiminnan perusteella saatiin nopeasti tietää, että hänet oli nähty paikkakunnalla Kärkien surma-ajankohdan jälkeen.
Pekka Kalliomäestä ei ollut Viitasaarella havaintoja.
Noin vuorokauden jatkuneen tarkkailun jälkeen Tuija Kalliomäki otettiin kiinni Viitasaarella 25. elokuuta iltapäivällä ja hänet tuotiin vielä samana iltayönä Porin poliisilaitokselle.
Seuraavana päivänä alkoivat Tuijan kuulustelut. Hän kertoi avoimesti virolaisesta naisesta ja heidän vierailustaan surmaa edeltävällä viikolla Kärkien luona. Edelleen hän kertoi omista ja miehensä reaktioista jouduttuaan Porissa poliisien kiinniottamaksi ja tarkastamaksi ja Viron matkan keskeytymisestä aiheutuneesta mielipahasta. Erityisen pahoillaan he olivat olleet rikosilmoituksen tekemisestä.
Olisi ollut normaalia, jos heidän ystävänsä olisi ensin ottanut suoraan yhteyttä heihin.
Tuija kertoi stressaavasta tilanteesta ja pariskunnan kahdesta käynnistä Kankaanpään poliisiasemalla. Hän kertoi myös heidän taloudellisista vaikeuksistaan, sillä maatila oli menossa myyntiin velkojen vuoksi. Erityisesti Pekkaa asian tila oli vaivannut kovasti.
Perjantain 18. elokuuta kuluessa Pekka oli ollut yhteydessä puhelimitse Matti Kärkeen ja käynyt Kärkien liikkeessä Marjatta Kärjen puheilla. Marjatta oli sanonut, että ilmoituksen peruuttamisesta on puhuttava Matin kanssa, eikä hän ollut ottanut asiaan sen enempää kantaa.
Tuija kertoi myös yksityiskohtaisesti lauantain 19. elokuuta eli surmapäivän tapahtumista.
Pekka oli kutsunut lauantaina heille ystävänsä Pekka Mäen.
Tälle Pekka oli sitten purkanut sydäntään, ja miehet olivat nauttineet alkoholia. Tuija oli toiminut miesten autonkuljettajana.
Miehet olivat saunoneet kaupunkiasunnolla iltapäivällä. Sitten oli kierrelty eri baareissa Kankaanpäässä ja viimeksi illalla vielä Jämijärvellä, noin 10 kilometrin päässä Kankaanpäästä. Sieltä oli palattu kello 22:n aikaan Kankaanpäähän ja Mäki oli matkan aikana nukahtanut auton takapenkille. Pekka oli pyytänyt Tuijaa jättämään hänet autosta Kärkien talon lähellä, minkä tämä oli tehnytkin.
Tuija ei ollut nähnyt Pekalla asetta eikä tämä ollut ollut mitenkään uhkaavan oloinen.
Pekka oli ollut aivan rauhallinen ja Tuija oli arvellut, että tämä keskustelee Kärkien kanssa tilanteesta.
Alkoholin nauttiminen Pekan kohdalla oli ollut maltillista ja hidasta, joten Tuijan mielestä tämä ei ollut humalassa.
Hän oli siis jättänyt Pekan Kärkien talon lähelle ja jatkanut siitä autolla maatilalle.
Mäen hän oli jättänyt autoon nukkumaan ja mennyt itse sisälle, kunnes oli herännyt Pekan tuloon.
Tämä oli ollut aivan rauhallinen eikä ollut kommentoinut mitenkään tapaamistaan Kärkien kanssa.
Tuijan kysyessä, miten meni, Pekka ei vastannut mitään. Tämän jälkeen Kalliomäet olivat yhdessä käyneet viemässä Mäen kotiin ja palanneet sitten takaisin maatilalle ja menneet nukkumaan.
Tuijalla on huono kuulo ja hän käyttää kuulolaitetta. Hän kertoi ottaneensa kuulolaitteen pois nukkumaan mennessään.
Herättyään sunnuntaiaamuna maatilalla kello 9 Pekka oli poistunut autolla. Hän ei ollut jättänyt vaimolleen viestiä, eikä tämä ollut kuullut miehestään mitään kiinniottoon mennessä.
Tuija kertoi myös, että hän oli lukenut Kärkien surmasta Viitasaarella ollessaan eikä ollut yhdistänyt sitä mieheensä.
Viitasaarelle hän oli matkustanut kolme-neljä päivää surmatyön jälkeen linja-autolla.
Hän on nähnyt Pekalla kaksi asetta, joita on säilytetty maatilalla ja kaupunkiasunnolla. Toinen oli niin sanottu pitkä ja toinen pistooli.
Hän oli nähnyt asunnolla myös panoslaatikoita. Oman käsityksensä mukaan Pekka ei ollut väkivaltainen.

Tekninen tutkinta edistyy
Kalliomäkien asunnolta otettiin takavarikkoon kymmeniä näytteitä, joista arveltiin saatavan jollain tavoin selvitystä asiaan.
Talon keittiön seinässä havaittiin pari luodinreikää taulussa, joka esitti ortodoksien pyhää paikkaa tsasounaa Ilomantsissa.
Luodit kaivettiin esille seinästä ja toimitettiin tutkittavaksi Helsinkiin, jonne oli jo toimitettu Kärjet surmanneet luodit.
Tutkijat kuljettivat näytteet Helsinkiin ja siellä suoritetussa tutkinnassa ilmeni, että Kalliomäkien asunnon seinästä löydetyt luodit ja Kärjet surmanneet luodit oli ammuttu samalla aseella.
Tällä oli erittäin suuri merkitys asian selvittämisessä. Tutkijat tiesivät nyt olevansa varmuudella oikeilla jäljillä.
Lain mukaan poliisin on esitettävä rikoksesta epäillyn vangitsemista oikeudelle kolmantena päivänä kiinniottamisesta ennen kello 12:ta. Edellä kuvailluilla näytöillä Ikaalisten käräjäoikeus vangitsi Tuija Kalliomäen avunannosta murhaan lievimmällä, eli syytä epäillä, perusteella sekä julisti Pekka Kalliomäen poissa olevana vangituksi kahteen murhaan.
Tuija Kalliomäen epäilylle tuli siis lievin mahdollinen aste, joka tarkoitti, että hänen osaltaan asia otettaisiin käsittelyyn oikeudessa viikon kuluttua.
Selvisi myös, että Pekan nyt kateissa oleva lyhyt ase oli 7,65 mm pistooli.

Pekka Mäen kuulustelut
Poliisien suorittaessa teknistä tutkintaa rikoksen ilmitulon jälkeisenä päivänä Pekka Mäki tuli paikalleja hänet tuotiin poliisikuulusteluun Kankaanpään poliisiasemalle. Hän kertoi surmapäivän tapahtumat iltapäivän ja alkuillan osalta samoin kuin Tuija. Hän kertoi Kalliomäen olleen kovasti kuohuksissa rikosilmoituksen tekemisestä.
Pekka kertoi rauhoitelleensa Kalliomäkeä sanomalla: ”Koskei ketjua eikä kelloa ole sinulta löytynyt, voit olla aivan levollisella mielellä.”
Edelleen Mäen mieleen oli jäänyt Kalliomäen lausuma siitä, kuinka paljon tätä oli harmittanut Tuijan sotkeminen asiaan.
Sen jälkeen hän kertoi menettäneensä muistinsa, kunnes oli puolenyön jälkeen ollut Kalliomäkien maatilalla.
Siellä oli käsitelty pienoiskivääriä, joka oli ollut Mäenkin kädessä. Kun Tuija ja Pekka olivat tuoneet Mäen kotiin, oli Kalliomäki sanonut, että tästä reissusta ei sitten puhuta mitään. Mäki kertoi vielä kysyneensä tältä, mitä tämä oli lauseella tarkoittanut, mutta tämä ei ollut vastannut.
Mäkeä kuulusteltiin koko ajan asiaan vain todistajana. Kun Kärkien löytymisestä kuolleena oli alettu puhua, oli Mäki todella hermostunut, koska hän oli kosketellut Kalliomäen pienoiskivääriä. Hän oli myös pelännyt kostoa, koska hän tuntui tietävän asiasta. Mäen ja Tuija Kalliomäen kertomuksessa oli eroavaisuuksia.
Tutkijoille alkoi hahmottua kuva Pekka Kalliomäestä kaksi henkilöä surmanneena tappajana, jonka olinpaikasta tuossa vaiheessa ei ollut mitään havaintoa. Edelleen saatiin melkoinen varmuus siitä, että Kalliomäellä oli käytössään Kalliomäkien punainen vanha Talbot-merkkinen henkilöauto ja hän oli pakomatkalla kahdella aseella aseistautuneena.
Häntä oli pidettävä erittäin vaarallisena.
Kalliomäen Viron suhteista otettiin selkoa. Samoin heidän virolaiseen naisystäväänsä oltiin yhteydessä, mutta häneltä ei löytynyt Kärkien kelloa eikä ketjua, eikä Pekkakaan ollut matkustanut Viroon.
Lähinnä hänen arveltiin pakoilevan jossakin Suomessa tai jossain muussa Pohjoismaassa.

Tuijan kuulustelut jatkuvat
Samanaikaisesti kun Pekka Kalliomäen etsinnät levittäytyivät ympäri maata, jatkettiin Porin poliisilaitoksella Tuijan kuulusteluja.
Sitten tuli Viitasaaren poliisille ilmoitus Tuija Kalliomäen entisen työpaikan pihalta anastetusta Opel Corsa -merkkisestä henkilöautosta. Varkaus oli tapahtunut sunnuntaina 27. elokuuta illalla. Hyvin pian löytyi myös Kalliomäkien Talbot Viitasaarelta.
Tutkijoita vaivasi kovasti se seikka, oliko Tuija kuljettanut Talbotin Viitasaarelle ja näin avustanut miehensä pakoa?
Edellä mainittu Corsa oli ollut myös Kalliomäkien käytössä, joten auton säilytyspaikka oli Pekalle tuttu.
Oli siis ilmeistä, että Pekka oli viikon Talbotilla pakoiltuaan vaihtanut auton Corsaan. Tuijan ensimmäinen kertomus siitä, että luettuaan Kärkien surmasta, hän ei osannut yhdistää sitä mieheensä, tuntui epäuskottavalta.
Elokuun 31. päivän kuulusteluissa Tuija sitten muutti ratkaisevasti kertomustaan.
Alkuillan tapahtumat siihen saakka, kun hän oli jättänyt Pekan neuvottelemaan Kärkien talon lähelle, pysyivät muuttumattomina.
Tuija pysyi myös siinä, että Pekka ei pyytänyt häntä jäämään odottelemaan Kärkien lähelle, vaan hän oli jatkanut paikalta nukkuva Mäki autossaan kotiinsa.
Kun Pekka sitten oli tullut yöllä kotiin, hän oli lähes ensi sanoikseen lausunut, että häneltä oli palanut pinna, vaikka hän oli luullut pysyvänsä rauhallisena.
Tuija oli kysynyt mieheltään, tapahtuiko siellä jotakin, johon tämä oli vastannut että, tyhmä kysymys.
Pekka oli kertonut myös, että hän oli käynyt kotimatkalla soittamassa Kankaanpään poliisiaseman ovikelloa, mutta hänelle ei ollut tultu avaamaan.
Kyseisenä yönä työvuorossa olleella poliisipartiolla oli myös havainto Pekasta.
Työvuorossa tuona yönä ollut poliisipartio oli nähnyt Pekan kävelevän kotiinpäin kello l:n ja 2:n välillä. Poliisit olivat olleet autollaan lähimmillään Pekkasta noin 10–15 metrin etäisyydellä.
Mitähän olisi tapahtunut, jos partio olisi ollut Kankaanpään poliisiasemalla siinä vaiheessa, kun Pekka oli käynyt soittamassa ovikelloa? Pekka oli nähnyt poliisiauton, mutta hän ei ollut tehnyt elettäkään pysäyttääkseen auton.
Tuija kertoi myös, että tapahtumaviikolla torstaina Pekka oli puhunut Kärkien tappamisesta, mutta lauantaina puheet olivat muuttuneet rauhallisemmiksi. Pekka oli puhunut Tuijalle yön kuluessa kello 5:een mennessä Kärkien talon tapahtumista hyvin yksityiskohtaisesti.
Hän oli kertonut menneensä Kärkien talon sisälle olohuoneen ikkunasta. Silloin Matti oli tullut hänen päälleen, lähelleen ja pyytänyt armoa. Pekka oli ampunut Mattia useita kertoja olohuoneessa, muun muassa päähän ja mahaan.
Marjatan hän oli kertonut ampuneensa makuuhuoneen sänkyyn. Hän oli puhunut myös siitä, että Marjatta oli soittanut poliisille ja "höpöttänyt” jotain puhelimeen.
Tästä Pekka tiesi joutuvansa asiasta kiinni. Edelleen Pekka oli sanonut loukanneensa kätensä Kärkien ikkunaruutuun.
Näin hänen verijälkiään oli jäänyt taloon.
Asioista oli puhuttu Kalliomäkien kaupunkiasunnossa. Siellä Pekka oli laittanut herätyskellon soittamaan kello viisi.
Lähtiessään hän oli käskenyt Tuijaa unohtamaan hänet ja myymään omaisuuden. Yhteydenpidosta oli sovittu niin, että Pekka ottaa tarvittaessa yhteyttää Tuijaan. Tästä alkoi Pekan yksinäinen pakomatka, joka kesti kaksi viikkoa.
Poliisilla oli nyt käsissään selvältä vaikuttava henkirikos. Pekan löytymiseen alkoi olla melkoiset
paineet. Asian taktisena tutkijana jäin kuitenkin siihen käsitykseen, että Pekan kateissa ollessa poliisi kykeni varustautumaan Pekan kiinnijäämiseen, muun muassa suunnittelemalla jo etukäteen kuulusteluja.
Aikaa jäi myös rikostekniselle laboratoriolle suorittaa näytteistä tutkimukset loppuun.
Muun muassa Kärkien asunnon olohuoneen lattialla olleesta ikkunanpokasta oli löydetty Kalliomäen kämmenenjälki.
Pekan joutuessa lopulta kiinni poliisilla oli jo runsaasti teknistä näyttöä hänen syyllisyydestään.
Hän oli lisäksi kertonut Tuijalle rikoksen tekemisestä sellaisia yksityiskohtia, jollaisia voi tietää vain teon tekijä.
Pekan etsintöjen aikana poliisi kuulusteli useita henkilöitä todistajina Kalliomäkien ja Kärkien lähipiiristä. Rikoksen tekemisen motiiviksi Kärjen tekemä rikosilmoitus tuntui mitättömältä.
Pariskuntienystävyyssuhdetta pyrittiin selvittämään pidemmältä ajalta vankempien motiivien löytämiseksi.

Missä on Pekka?
Tuija siis kertoi kuulusteluissa, että hänellä ei ole tietoa Pekan olinpaikasta ja että Pekka ei ole ottanut häneen mitään yhteyttä pakomatkansa aikana.
Vironsuhteiden selvittelyn jälkeen keskityttiin Suomeen. Pekan etsintäkuulutus julkaistiin muun muassa iltapäivälehdessä, ja televisiouutiset julkaisivat Pekan kuvan. Poliisi alkoi saada yleisöltä vihjeitä Pekan olinpaikasta.
Tutkinnan aikana poliisi sai noin 150 vihjettä. Koomista asiassa oli se, että hänet oli nähty muun muassa samaan aikaan Rovaniemellä ja Helsingin rautatieasemalla.
Kaikki vihjeet kirjattiin atk-pohjaiseen vihjejärjestelmään, jossa vihjeiden seuranta ja haku oli helppo järjestää. Vihjeiden syöttö rekisteriin ja niiden seuranta oli koko ajan yhden-kahden konstaapelin käsissä. Lisäksi yksi poliisimies hoiti päätoimisesti tiedottamista ja yhteydenpitoa lehtiin, paikallisradioihin ja poliisipiireihin ympäri maata.
Luotettavin havainto Pekan olinpaikasta ennen hänen kiinnijoutumistaan saatiin 26. elokuuta. Kankaanpääläinen nuoripari oli ollut Inarissa 22. elokuuta ja nähnyt Kalliomäkenä pitämänsä miehen kävelevän Inarin keskustassa - siis kolme päivää henkirikoksen jälkeen.
Kalliomäki oli ollut liikkeellä yksin. Kolme päivää myöhemmin nuoripari oli palannut Kankaanpäähän ja saanut kuulla Kalliomäen etsinnöistä, jolloin he ilmoittivat havainnoistaan poliisille.
Kalliomäen itsemurhan mahdollisuus tuli myös tutkimuksissa esiin. Hän oli ollut varsinkin tilaa uhkaavan myynnin vuoksi masentunut.
Nyt hänellä oli kahden ihmisen henki tunnollaan. Poliisi oli aktiivisesti yhteydessä Kalliomäen tunteviin henkilöihin, mutta tämä ei ollut ottanut näihin mitään yhteyttä.
Sitten tapahtumat etenivät nopeasti. Itä-Suomessa lähellä Venäjän rajaa olevaan Lieksan nimismiespiiriin otti yhteyttä eräs siviilihenkilö ilmoittaen nähneensä poliisien etsintäkuuluttaman auton sunnuntai-iltana 3. syyskuuta kello 18:n tienoilla Hattuvaarantiellä Lieksan ja Ilomantsin välillä.
Piirin kaksi poliisipartiota lähti välittömästi paikalle, ja etsitty Corsa ajoikin toista poliisiautoa vastaan. Tämän jälkeen Corsan kuljettaja kiihdytti nopeasti vauhtia ajaen suoraan siihen suuntaan, missä toinen poliisipartio jo oli.
Partio oli levittänyt tielle piikkimaton, jonka eteen Corsa pysähtyi.
Varsinainen kiinniotto tehtiin kahden poliisipartion voimin. Corsaa kuljetti Pekka Kalliomäki. Hän ei vastustanut kiinniottoa.
Autossa hänellä oli kaksi pistoolia sekä pienoiskivääri ja panoksia edellä mainittuihin aseisiin noin 300 kpl. Pistoolit olivat kaliiberiltaan 7,65 ja 6,35.
Ensiksi mainittua Kalliomäki oli käyttänyt Kärkien surmaamiseen.
Matkan aikana poliisipartio puhutti Kalliomäkeä.
Hän kertoi olleensa ihailemassa Ilomantsissa luontoa. Partion kysyessä ruokailuista Kalliomäki kertoi ostaneensa kaupasta näkkileipää ja syöneensä mustikoita. Hänen kätensä olivat mustikassa.
Poliisi kysyi, oliko Kalliomäki mennyt Kärkien luokse surmaamistarkoituksessa.
Tämän hän kiisti sanoen, että hän ei mennyt, vaan tilanne riistäytyi käsistä ja sitten tuli musta hetki. Edelleen hän kertoi suunnitelleensa itsemurhaa, mutta koska jotkut asiat olivat vielä kesken, hän ei ollut sitä tehnyt.
Kalliomäki oli vaikuttanut kiinniotosta helpottuneelta. Hänet tuotiin yön aikana poliisikuljetuksessa Poriin. Seuraavana päivänä alkoivat hänen kuulustelunsa.

Pekka Kalliomäen kuulustelut
Pekka Kalliomäki, joka oli poissa olevana vangittu, tuotiin Porin poliisivankilaan ja hänet kuulusteltiin Porin poliisilaitoksella.
Kuulusteluja suoritettiin syyskuun 4. ja 22. päivän välisenä aikana. Jo ensimmäisessä kuulustelussa hän myönsi syyllistyneensä Kärkien surmaamiseen. Kuulustelujen alkuvaiheessa Kalliomäki otti voimakkaasti esille mielenterveytensä. Hän kertoi olleensa tekohetkellä humalassa ja psykoositilassa. Hän kertoi käyneensä tapaamassa Marjatta Kärkeä näiden liikkeessä surmapäivänä aamupäivällä, jolloin Marjatta oli kehottanut häntä juttelemaan Matin kanssa rikosilmoituksesta. Marjatan kehotus oli jäänyt itämään hänen päähänsä.
Hän oli kutsunut Mäen luokseen iltapäivällä, jotta hän olisi saanut muuta ajateltavaa.
Saunomisen jälkeen miehet olivat pyytäneet Tuijaa kuljettajaksi ja lähteneet baarikierrokselle. Pekka kertoi mielentilansa muuttuneen alkoholin nauttimisen seurauksena sekavaksi. Palatessaan Jämijärveltä Tuija oli ajanut Kärkien talon ohitse ja Pekka oli päättänyt jäädä pois autosta mennäkseen keskustelemaan Matin kanssa rikosilmoituksesta.
Hän piti myös mahdollisena, että hän olisi katsonut ikkunan takaa, olivatko ketju ja kello Matin kädessä. Hän oli ulkopuolelta todennut, että talo oli pimeänä, kunnes sisätiloihin oli yhtäkkiä syttynyt valo.
Hän oli mennyt ovelle ja soittanut ovikelloa.
Matti oli tullut ovelle, mutta ei ollut avannut sitä.
Tämän jälkeen Pekka oli kertomansa mukaan sanonut haluavansa keskustella Matin Tuijaa vastaan tekemästä rikosilmoituksesta.
Pekka korosti kuulusteluissa jatkuvasti sitä, että hän koki ilmoituksen teon erityisenä loukkauksena vaimoaan kohtaan.
Matin vastaus keskusteluvaatimuksiin oli ollut: ”Tuija joutuu vankilaan.”
Matin sanoilla Pekka sanoi olleen äärimmäisen suuri vaikutus ja että minuutin kuluessa edellä mainitusta lauseesta Marjatta ja Matti olivat kuolleet.
Tämän jälkeen koko maailma oli muuttunut punaiseksi ja Pekka sanoi joutuneensa psykoosiin.
Hän oli irrottanut raollaan olleen ikkunan pokan ja mennyt sen kanssa pihan puolelle ja heittänyt sen olohuoneen ikkunan lävitse. Sitten hän oli ottanut taskustaan pistoolin ja hakannut sillä ikkunaan tullutta aukkoa isommaksi.
Ensimmäisen laukauksen hän kuvaili vahingonlaukaukseksi, jonka osumisesta hän ei tiedä. Vahingonlaukaus lisäsi hänen hulluuttaan entisestään. Pekka oli liikkunut olohuoneessa paniikinomaisesti edestakaisin ja tullut Pekkaa kohti, jolloin hän oli ampunut tähdätyn laukauksen Mattiin. Tämä oli kaatunut hänen päälleen. Tuossa tilanteessa hän oli vielä ampunut Mattia päähän.
Sitten hän oli nähnyt Marjatta makuuhuoneen vuoteella puhelimen kuuloke kädessä. Tämä oli puhunut puhelimeen jotain.
Hän kuvaili ajatuksensa tuolla hetkellä sellaisiksi, että kun Matti oli jo kuollut, teko oli tehtävä Marjatakin osalta loppuun.
Hän kertoi ampuneensa Marjattaa lähietäisyydeltä päähän.
Ajatuksistaan tekohetkellä Pekka kertoi korvissaan kohisseen kuin suihkukone ja tapahtumien edenneen vääjäämättä kuin kauhuelokuvassa, eikä hänellä ollut mahdollisuutta enää vaikuttaa tapahtumien kulkuun.
Aseensa Pekka kuvaili vanhaksi, hänellä jo kauan olleeksi ”sohloksi”. Hän arveli kaikkien Kankaanpäässä kaikkien tietävän, että hän on kantanut asetta mukanaan lähes jatkuvasti. Aseen Pekka arveli virittäneensä ampumakuntoon silloin, kun hän oli ottanut sen esiin taskustaan.
Matti Kärkeen kohdistunut teko olisi saattanut olla jotenkin motiivin puolesta käsitettävissä, mutta Marjattaan kohdistunut rikos oli käsittämättömän raaka sen tapahtuessa samassa vimmassa. Mielentilaansa hän kuvaili merkilliseksi siksi, että normaalisti suuttumus on mennyt ohi, mutta tällä kertaa se vain lisääntyi ja hän joutui psykoottiseen tilaan. Anteeksipyyntö tai mikä muu tahansa vastaava ele olisi laukaissut tilanteen.
Pekalla oli erittäin suojeleva asenne vaimoonsa Tuijaan. Rikosilmoituksen teko oli erityinen rikos Tuijaa kohtaan.
Pekka arveli myös, että viimeisen10 vuoden ajan hänen elämänsä oli ollut alaspäin menoa siksi, etteivät hänen hankkeensa olleet onnistuneet. Hän sanoi pitäneensä ihmisten kotirauhaa pyhänä asiana.
Ennen poistumistaan hän oli pessyt loukkaamansa käden verestä keittiön lavuaarissa ja antanut kissalle jääkaapista makkaranpalan. Mattien ja Marjattaan koskematta hän oli todennut nämä kuolleiksi. Sitten hän oli poistunut ulko-oven kautta.
Pekka kertoi kulkeneensa tämän jälkeen jalkaisin kotiinsa avoimesti Kankaanpään keskustan lävitse.
Hän kuvaili ainakin sadan ihmisen tulleen häntä vastaan. Pekka oli käynyt kertomansa mukaan myös Kankaanpään poliisiaseman lukitun oven takana.
Summeria hän ei ollut soittanut. Hänen tarkoituksenaan oli ollut saada poliisilta laastaria. Pekka ei ollut nähnyt poliisiautoa matkansa varrella.
Maatilalla Pekka oli tavannut Tuijan ja Mäen, joka oli viety tämän jälkeen kotiinsa. Hän kertoi selvittäneensä Tuijalle Kärkien talon tapahtumia ja poistuneensa kaupunkiasunnolta sunnuntaiaamuna kello 6:n aikaan.
Hän oli pakannut mukaansa joitakin vaatteita, panoksia ja kaksi pistoolia sekä pienoiskiväärin. Matkan alkaessa hänellä oli ollut rahaa noin 2000 markkaa.
Hän oli päättänyt ajaa suorinta tietä Lappiin Inarinjärven rannalle mietiskelemään asioita.
Matkan aikana hän oli nukkunut autossaan, paitsi Inarissa pari yötä erään naisen luona, jonka hän oli sattumalta tavannut.
Inarinjärvi veti häntä voimakkaasti puoleensa. Hänellä oli mielessään vahva itsemurhasuunnitelma, eikä kynnystä sen toteuttamiseen juuri enää ollut.
Partansa ja viiksensä hän oli leikannut saksilla Inarissa. Hän oli koko ajan hankkinut itselleen päivän sanomalehtiä, koska oli arvellut, ettei Kärkien löytymiseen mene kuin muutama tunti.
Hämmästys oli ollut suuri, kun alussa lehdissä ei ollut ollut mitään koko asiasta.
Lapissa ollessaan hän oli kiivennyt myös Kiilopää-tunturin laelle, jonne retkeilijät ovat aikojen kuluessa rakennelleet kivistä pieniä torneja ja patsaita.
Kävin tutkinnan päätyttyä lokakuussa itsekin Kiilopään laella ja otin kivipatsaista valokuvia.
Kalliomäen ollessa Porissa edelleen tutkintavankina katselimme näitä valokuvia yhdessä ja keskustelimme niistä. Teokset ovat kieltämättä vaikuttavia.
Kalliomäki oli vaellellut muutaman päivän ajan Lapin kansallispuistoissa, kun Etelä-Suomi veti häntä puoleensa.
Hän ajoi takaisin Viitasaarelle ja kävi anastamassa siellä Tuijan entisen työpaikan pihamaalta Corsan, jolla pako jatkui.
Hänellä oli ollut vastustamaton halu ottaa yhteyttä Tuijaan tai Mäkeen selvittääkseen asioiden tilaa.
Viitasaarelta hän oli jatkanut, nyt huomattavasti paremmalla autolla, lähes Helsinkiin ja sieltä edelleen Itä-Suomeen kohti Runon ja Rajan tietä. Venäjällekin loikkaamista Pekka kertoi suunnitelleensa, mutta varusteet olivat olleet tähän liian huonot.
Kiinniotto oli sitten tapahtunut yllättäen ja nopeasti, eikä väkivallan käyttö poliiseja kohtaan ollut tullut Kalliomäen mieleen.

Oikeuskäsittelyt
Tuija Kalliomäki vapautettiin viikon tutkintavankeuden jälkeen poliisin esityksestä eikä häntä kohtaan nostettu asiassa syytettä.
Samana päivänä, kun Tuija vapautettiin, Pekka Kalevi Kalliomäki vangittiin kahdesta murhasta.
Syyttäjä vaati hänelle rangaistusta lopulta Matti Kärjen murhasta ja Marjatta Kärjen taposta.
Oikeuden päätöksellä Kalliomäki toimitettiin mielentilatutkimukseen.
Tutkimuksen jälkeen asian käsittely jatkui.
Hänen todettiin syyllistyneen murhaan ja tappoon.
Hänen todettiin olleen teot tehdessään ymmärrystä vailla eikä hänelle tuomittu rangaistusta.
Viimeisten tietojen mukaan Kalliomäki on vankimielisairaalassa hoidossa Keski-Suomessa.

Vajaa vuosi myöhemmin...
Keväällä -96 Matti ja Marjatta Kärjen poika ryhtyi kevättöihin vanhemmiltaan perimänsä talon pihassa Kankaanpäässä.
Hän löysi ketjun ja kellon talon te rassilta, puutarhatuolien istuintyynykasan alta...

[Oikeus ennen kaikkea]

Porin alueen rikostutkimuskeskuksen tutkijat työssään Kalliomäen maatilalla.jpg (184.92 KiB) Katsottu 1857 kertaa

Murhien tekemiseen käytetty ja Kalliomäen hallussa kiinniottohetkellä ollut pistooli.jpg (207.54 KiB) Katsottu 1857 kertaa

Kalliomäen habitus on hieman erilainen kuin oikeudenkäynnissä.jpg (106.39 KiB) Katsottu 1857 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Kalliomäet.jpg (279.42 KiB) Katsottu 1855 kertaa

Pekka Kalliomäki.jpg (57.64 KiB) Katsottu 1855 kertaa

Tuija Kalliomäki.jpg (90.62 KiB) Katsottu 1855 kertaa