Vantaa 2011: Pähkinärinteen paloittelumurhat
Re: Vantaa 2011: Pähkinärinteen paloittelumurhat
Mäkisen avotalohuhut tosiaan voi unohtaa. Viimeinen leposijansa löytyy kauniilta paikalta ja sinne hävisi myös monta vastausta asiaan liittyviin kysymyksiin.
"Kylmä kosto on paras jälkiruoka"
-"Saara"-
-"Saara"-
-
Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17408
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Vantaa 2011: Pähkinärinteen paloittelumurhat
PPK 2013
Pähkinärinteen paloittelumurhat
Suomessa ilmoitetaan poliisille joka viikko kymmeniä henkilöitä kadonneeksi. Valtaosa kadonneista löytyy muutaman päivän kuluessa, useimmat heistä elossa ja hyväkuntoisina. Kateisiin jää vuosittain keskimäärin kymmenenhenkilöä. Heistä 10–15 prosentin epäillään joutuneen henkirikoksen uhriksi.
Kahden miehen katoaminen jäljettömiin Vantaalla kesäkuussa 2011 käynnisti keskellä kiireisintä lomakautta haastavan rikostutkinnan.
Henkirikoksen mahdollisuutta pidettiin todennäköisenä alusta lähtien, mutta vastassa oli jo lähtökohdiltaan vaikeasti selvitettävä tapahtumasarja käsittämätön ja raaka väkivallanteko, joka ei ollut millään tavoin puolusteltavissa.
Huolestunut äiti otti 13. kesäkuuta 2011 yhteyttä Vantaan poliisiin tehdäkseen katoamisilmoituksen 43-vuotiaasta pojastaan Esasta. ‘Viimeiset havainnot Esasta olivat tiistai-illalta 7. kesäkuuta, minkä jälkeen kukaan läheisistä ei ollut saanut häneen yhteyttä.
Äidin pahoja aavistuksia lisäsi se, että Esalle tärkeä koira oli jätetty yksin helteen lämmittämään asuntoon.
Koiran ahdingon huomanneet naapurit olivat muutama päivä isännän katoamisen jälkeen pelastaneet nääntyneen lemmikin parvekkeen kautta vapauteen. Esan tiedettiin liikkuneen. katoamista edeltäneinä päivinä kaverinsa Simon kanssa. Juuri Simon seurassa Esa oli viimeisen kerran nähty.
Simo
Simo oli elinkautisvanki. Päihteisessä nuoruudessa tehdystä henkirikoksesta saatu tuomio oli muutamaa viikkoa vaille istuttu, ja vankilan porttien piti aueta lopullisesti 1. heinäkuuta 2011.
Simon tulevaisuus vaikutti valoisalta: työpaikka ja asunto olivat jo valmiina odottamassa.
Simo oli hyvässä fyysisessä kunnossa, hän oli juossut ensimmäisen maratoninsa edellisenä kesänä. Huumeet Simo oli onnistunut jättämään menneisyyteen, alkoholi hänelle tilaisuuden koittaessa kuitenkin maistui.
Simo oli päässyt toukokuun puolivälissä viimeiselle yhteiskuntakelpoisuutta pohjustavalle koevapaalle, jonka ehtoihin kuului joka-aamuinen ilmoittautumissoitto vankilaan. Koevapaan alkuosa oli sujunut hyvin, Simo oli hoitanut työnsä moitteettomasti ja noudattanut vapaaseen kuuluvia tiukkoja sääntöjä. Helatorstaista alkanut pitkä ja lämmin viikonloppu oli muuttanut tilanteen.
Sunnuntaina 5. kesäkuuta Simo oli myöhästynyt kahdella tunnilla sovitusta ilmoittautumisajasta Jokelan vankilaan. Simon soitettua vankilaan häntä oli kehotettu palaamaan Jokelaan vielä saman päivän aikana, minkä hän olikin luvannut tehdä. Pelko koevapauden loppumisesta ja vapautumisen lykkääntymisestä oli ilmeisesti saanut Simon mielen muuttumaan. Vankeinhoitoviranomaisille antamastaan lupauksesta huolimatta Simo oli jättänyt käytössään olleet matkapuhelimet asunnolleen ja lähtenyt Esan luokse Askistoon.
Viimeiset havainnot
Päivät kuluivat ja miehet pysyivät kateissa. Tapaus alkoi vaikuttaa vahvasti henkirikokselta, mutta kuka oli surmannut ja kenet? Simosta oli tehty oma katoamisilmoitus ja molemmat miehet oli etsintäkuulutettu. Hankalalta ja pitkäkestoiselta tuoksahtanut katoamistutkinta siirrettiin juhannusviikolla jo ennestään täystyöllistetyltä paikallispoliisilta Keskusrikospoliisille. Tutkinnassa selvisi, että tiistaina 7. kesäkuuta
Simo ja Esa olivat päivän aikana seikkailleet yhdessä eri puolilla Vantaata ja päätyneet viettämään iltaa Esan asunnolle. Esan naapuri kuljettanut Simon ja Esan autolla puolenyön jälkeen Pähkinärinteen ostoskeskusta vastapäätä sijaitsevan Pub Hasselin edustalle, johon miehet olivat kertoneet olevansa menossa. Kuljettajana toiminut naapuri kertoi Simon ja Esan olleen matkan aikana hyväntuulisia, tosin melko tanakasti juovuksissa.
Taksia Pähkinärinteen ostoskeskuksen edustalla katoamisyönä kello 00.30 aikaan odotellut nainen ilmoitti poliisille nähneensä tuolloin etsityt miehet. Naisen mukaan kaksikko oli ollut hilpeässä humalassa.
Miehet olivat tulleet tien toiselta puolelta ja suunnanneet hänen takanaan olleelle pankkiautomaatille. Automaatilla asioituaan miehet olivat palanneet tulosuuntaansa ja houkutelleet naista mennen tullen lähtemään heidän mukaansa "drinkille”. Naisen kertoma oli viimeinen silminnäkijähavainto Simosta ja Esasta.
Tien vastakkaisella puolella sijaitsevaan Pub Hasseliin miehet eivät olleet päässeet, koska baari oli jo sulkenut siltä illalta ovensa.
Tilitiedot paljastivat, että Simo oli nostanut 140 euroa Pähkinärinteen ostoskeskuksessa sijaitsevalta pankkiautomaatilla kello 00.40.
Nosto oli jäänyt hänen tilinsä viimeiseksi tapahtumaksi. Esan matkapuhelimesta oli samana yönä kello yhden aikoihin yritetty soittaa eräälle Simon tuttavalle, Simollahan ei omaa puhelinta ollut matkassa.
Tuttava oli nähnyt seuraavana aamuna puhelimeensa tulleen soittoyrityksen ja lähettänyt numeroon kyselyviestin soittajasta.
Vastausta viestiin ei ollut tullut. Simon tuttavan lähettämä viesti antoi viimeiset tiedot Esan puhelimesta. Viestin saapuessa 8. kesäkuuta kello 09.33 Esan puhelimen sijainti päivittyi vielä Pähkinärinteeseen. Simon ja Esan jäljet päättyivät siihen.
Santamäki
Heinäkuun 2. päivänä Nurmijärvellä sijaitsevan syrjäisen Santamäen pellonpientareelle kukkia poimimaan pysähtynyt nainen tunsi aluskasvillisuuden yllä leijuvan vastenmielisen hajun.
Sen alkuperää selvitellessään hänen huomionsa kiinnittyi ojan päälle heitettyyn vanhaan kuormauslavaan, jonka alla oli jätesäkkejä. Lähempää katsottuna näytti aivan siltä, kuin rikkoontuneesta jätesäkistä pilkistäisi esiin ihmisen käsi.
Paikalle soitettu poliisipartio totesi havainnon todeksi. Lavan alta nostettiin päivänvaloon kaksi jätesäkkiä, jotka toimitettiin Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen osastolle tutkittaviksi. Säkeistä paljastui vyötärön korkeudelta kahteen osaan katkaistu, pahoin mädäntynyt miehen ruumis. Simo oli löytynyt.
Simon kuolinsyyksi todettiin useat syvät, kallon murtaneet vammat, jotka oli ilmeisesti aiheutettu kookkaalla teräaseella.
Jätesäkkeihin oli pakattu myös lompakko, jossa- oli Simolle kuuluvia asiapapereita. Siellä oli myös pankkikortti, jolla viimeinen nosto oli tehty. Rahaa lompakossa ei ollut, ei myöskään tapahtumien kulkua selvittäviä kuitteja.
Esan kohtalo oli edelleen epäselvä; piileskelikö hän jossain surmattuaan ystävänsä vai oliko hän itsekin löytymistään odottava uhri?
Pyyslampi
Heinäkuun 7. päivänä 2011, viisi päivää Simon ruumiin löytymisen jälkeen Vihdin poliisilaitoksen partio meni selvittämään vihjesähköpostiin tullutta ilmoitusta pahasta hajusta Pyyslammella. Ilmoituksessa mainittu metsätien kääntöpaikka erkaantui Vihdintieltä ja sitä käyttivät parkkipaikkanaan alueen marjastajat ja retkeilijät. Paikan olivat huomioineet myös jätteistään ilman käsittelymaksuja eroon haluavat kansalaiset ja sen ojanpenkkoihin oli aikojen saatossa heitelty peltiromua ja muuta roskaa.
Hajun lähde paikallistui roskaröykkiön alla olleisiin kahteen jätesäkkiin, joiden sisältö paljastui samankaltaiseksi kuin Santamäessä muutamaa päivää aiemmin. Oikeuslääketieteellinen tutkimus lopetti spekulaatiot Esan mahdollisesta syyllisyydestä Simon surmaamiseen ja myös toinen kadonneista voitiin todeta löytyneeksi. Esalle kirjattiin sama kuolinsyy kuin Simolle. Lisäksi ruumiissa todettiin teräaseen aiheuttamia torjuntavammoja toisessa kädessä, pinnallisia haavoja kaulassa sekä ilmeisesti kuristamisesta aiheutuneita jälkiä.
Esan puhelin löytyi ruumiin yllä olleiden farkkujen taskusta.
Enää piti selvittää kuka tai ketkä olivat miehet surmanneet, missä ja miksi.
Veljeskunta
Simo oli suunnitellut järjestävänsä lauantaina 2. heinäkuuta kavereilleen juhlat vapautumisensa kunniaksi.
Hän oli kertonut useille henkilöille aikeistaan vuokrata tarkoitusta varten Pähkinärinteestä ”rikollisjengin tilat”. Simo oli jo käynyt kertomansa mukaan käynyt pari kertaa jo kolkuttele massa kerhotilan ovella. Tuolloin ketään ei kuitenkaan ollut ollut paikalla.
Simo oli vankilassa ollessaan kuullut Pähkinärinteessä sijaitsevasta kerhotilasta, jota saattoi tarvitessaan vuokrata.
Asiasta kertonut kaveri oli neuvonut Simoa ottamaan yhteyttä tilan käytöstä vastaavaan Reijoon.
Simon puhelutiedoista ilmeni, että muutamaa päivää ennen katoamista hänen puhelimestaan oli soitettu kaksi noin viiden minuutin mittaista puhelua Reijon liittymään.
Simon yhteydenotot Reijoon sekä aiemmat Pähkinärinteeseen suuntautuneet hukkakäynnit kohdistivat poliisin mielenkiinnon lähellä miesten katoamispaikkaa sijaitsevan kerrostalon kellarikerroksessa olevaan kerhotilaan. Lähes 200- neliöisen saunallisen kokoontumistilan oli keväällä 2009 ostanut kaksi eri yritystä, ja se oli heti kaupanteon jälkeen vuokrattu virallisesti vankien asioita ja hyvinvointia ajavalle yhdistykselle.
Poliisin kyynisen käsityksen mukaan tilan varsinaisena tarkoituksena oli kuitenkin toimia "rikollisten kermaksi” itsensä luokitelleen kerhon kokoontumispaikkana. Omistajafirmojen vastuuhenkilöt sattuivat vielä osumaan hyvin lähelle kerhon päättäviä elimiä.
Loppukeväästä 2010 "kermakerho” ja kaksi muuta pahamaineista rikollisjärjestöä päättivät yhdistää voimansa. Järjestöjen yhteenliittymä sai nimekseen Veljeskunta. Jengiliitoksen jälkeen Pähkinärinteessä lähti lähes kirjaimellisesti mopo käsistä. Kerhotilaan liittyvistä, poliisin tietoon tulleista tapahtumista tuoreimpina oli maaliskuussa 2011 tapahtunut joukkoraiskaus sekä epäselväksi jäänyt polveen ampuminen huhtikuulta.
”Konnakuja”
Tutkinnan aikana poliisiin otti yhteyttä kerhotilan yläpuolella asuva ääniteknikko, joka kertoi heränneensä jonakin kesäkuun yönä alakerrasta kuuluvaan meteliin. Teknikko oli vastikään muuttanut taloon ja kiinteistövälittäjä oli unohtanut kauppaa tehdessään mainita hänelle asunnon alapuolella sijaitsevaa kerhotilaa miehittävistä vuokralaisista.
Parvekkeensa alla olevasta harrikkaparkista ja jatkuvista yöllisistä juhlista hämmentynyt teknikko googlasi asuinosoitteensa, jolloin kerhotilan ja sen vuokralaisten synkkä maine alkoi selvitä hänelle.
Asunto-osakkeidensa äkillisestä arvonlaskusta järkyttyneet taloyhtiön asukkaat olivat jo jonkin aikaa voimattomina seurailleet päänahkaa myöden tatuoitujen, ylävartalotreeniin panostaneiden nahkaliivimiekkosten surmanajoa piha maalla.
Uskaltamatta puuttua asiaan he olivat totuttaneet lapsensa kaikessa hiljaisuudessa sisäleikkeihin. Asukkaat olivat sentään saaneet järjestettyä Konnakujaksi nimeämänsä kerhotilan editse kulkevan kävelytien keskelle tolpat estämään kovimpia kiihdytyksiä.
Vuokralaisten aiheuttamista häiriöistä tehtyjen valitusten seurauksena asukkaiden ovikelloja oli käynyt soittamassa pari kookasta kaveria tuomisinaan kimppu kukkia tai pullo laadukasta prosenttijuomaa. Sovittelukäynnille tulleet miehet olivat tuliaisia ojentaessaan pahoitelleet aiheuttamaansa häiriötä, tosin asukkaiden mielestä niin intensiivisin katsein ja sellaisin äänenpainoin, että nämä ymmärsivät olla vastaisuudessa puuttumatta pieneen ilonpitoon. Vuokralaiset yrittivät muillakin tavoilla vaalia kolhiintuneita naapurisuhteita.
Talon asukkaat olivat saaneet jopa kutsun alakertaan yhteiseen pikkujoulunviettoon, johon kukin tahollaan oli katsonut kuitenkin viisaammaksi olla osallistumatta.
Poikien sosiaalinen riehakkuus oli saanut tahtomattaan aikaan sen, että muutamat pihapiirin asukkaista olivat alkaneet pitää tarkkaa kirjanpitoa heidän kulkemisistaan ja kerhotilan edustalle parkkeerattujen ajoneuvojen rekisterinumeroista. Nämä muistiinpanot tulivat myöhemmin ilahduttamaan rikostutkijoita suuresti.
Tutkimuksia kerhotilassa
Kerholle tehtiin ensimmäinen kotietsintä 7. heinäkuuta, samana päivänä, jolloin Esan ruumis oli löytynyt.
Päällisin puolin ja nopeasti silmäiltynä kerhotila vaikutti siistiltä eikä jälkiä epäillyistä veriteoista näkynyt. Sen sijaan havaittiin merkkejä hiljattain tehdystä perusteellisesta siivouksesta. Ammattitaitoiset rikospaikkatutkijat huomasivat kuitenkin useita pieniä vereltä vaikuttaneita tahroja sekä paikkoja, joista näytteitä kannattaisi ottaa.
Näytteistä saatujen DNA-tulosten valmistuttua kerhotila varmistui Simon ja Esan surmapaikaksi. Poliisi palasi kerholle ja eristi sen. Verijälkien sijainti antoi myös hyvää osviittaa siitä, mitä kerhotilassa oli tapahtunut. Tarkemmissa tutkimuksissa verijälkiä ja muita todisteita henkirikoksesta löytyi lisää. Rikospaikkatutkijoiden huomio kiinnittyi lisäksi kerhotilassa tapahtuneisiin muutoksiin aikaisempiin käynteihin verrattuna. Valokuvat huhtikuussa 2011 suoritetulta kotietsinnältä vahvistivat tutkijoiden muistikuvat.
Lähes kaikki kerhotilan matot olivat edellisen käynnin jälkeen vaihtuneet toisiin, muutoksia oli myös tilan kalusteissa ja valaisimissa.
Yksi kolmesta ruokailutilassa olleesta pöydästä oli kadonnut kokonaan. Toisen jäljellä olevan pöydän jalasta löydettiin kaksi teräaseen iskemäjälkeä, joista taltioitiin Esalle kuulunutta verta.
Pöytien yläpuolella aiemmin ollut iso valkoinen kattovalaisin oli vaihtunut yksinkertaiseen me talliseen tankolamppuun.
Saunan pesuhuoneeseen johtavan oven edustalla olleiden puulaattojen tilalla oli nyt muovitettu käytävämatto.
Roskakoreista löytyi vastikään hankittujen mattojen pakkauskääreitä. Monissa paikoissa havaittiin jälkiä voimakkaasta pesuaineesta, jolla oli saatu aikaan pysyvää tuhoa tilojen kivipintoihin. Tutkijoita kummastuttivat kerhotilan lattialle levitellyt pienet vihreät rakeet, jotka paljastuivat myöhemmin eläinkarkotteeksi. Levittelyn tarkoituksena lienee ollut tapahtumista kielivän hajun peittely ja poliisin ruumiskoirien harhauttaminen. Tämä innovatiivinen oivallus ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla. Karkotteesta ja raivokkaasta pesemisestä huolimatta kerholta löytyi Simon ja Esan lukuisten veri- ja kudosjälkien lisäksi verta jostain toisestakin selkkauksesta; punasolunäytteensä oli kerhotilan
seinään jättänyt myös erään Veljeskuntaan kuulumattoman prosenttikerhon jäsen.
Kyseinen mies ei ilahtunut poliisin yhteydenotosta eikä halunnut tehdä kuulustelussa lähtöselvitystä hänestä jossain vaiheessa erkaantuneelle roiskeelle.
Kerhotilan baaritiskin alta löytyi kolme avaamatonta pulloa eläinkarkotetta, tiskin alla olleesta roskakorista taltioitiin lisäksi kaksi tyhjää karkotepulloa.
Tutkinnassa selvisi, että paikallinen eläintarvikeliike oli kesän aikana jakanut vanhaksi mennyttä karkotetta ilmaiseksi. Kerholta löytyneiden karkotepullojen korkkeihin oli painettu sama koodi kuin eläintarvikeliikkeen ilmaiserässä. Roskakorista löytyneistä pulloista saatiin poliisin hyvin tunteman Vesan sormenjäljet.
Vesa
Vesa oli alkuperäisjäsen "synnynnäisiksi tappajiksi” nimetyssä poikakerhossa, joka oli sittemmin liittynyt Veljeskuntaan.
Huhtikuun 2011 lopulla kerhotilassa sattuneessa ampumistapauksessa polveensa luodin saanut mies oli ollut haluton kertomaan poliisille tapahtumien kulusta.
Ampujaksi epäiltiin Vesaa, jonka tilillä oli jo ennestään useita väkivaltarikoksia. Vielä enemmän oli rikosepäilyjä, mutta koska juttujen oletetut uhrit puhuivat jopa vähemmän kuin Vesa itse, hän oli päässyt luistamaan monesta tuomiosta.
Vesa oli ollut ampumisepäilyn johdosta vangittuna toukokuussa, mutta asianosaisten vaitonaisuuden vuoksi pakkokeinotuomari oli laskenut hänet vapaaksi. Tämä oli tapahtunut kaksi viikkoa ennen Simon ja Esan katoamista.
Petri
Pelottavaa ja väkivaltaista imagoa ylläpitänyt Vesa oli viimeisen vankilatuomionsa aikana värvännyt kisällikseen nuoren ja tässä genressä varsin yritteliään Petrin. Lempinimellään Källi paremmin tunnettu Petri oli jo ehtinyt kerätä meriittejä nakkikioskimurroista törkeisiin pahoinpitelyrikoksiin.
Petri oli lyhytvartinen, mutta sinnikäs kaveri, jolla oli etenkin humalassa ollessaan taipumus äityä rasittamaan kanssaihmisiä lakkaamattomalla suunsoitolla. Pullistelu väärässä seurassa oli aiheuttanut Petrille ajan mittaan lukuisia mustuneita silmänympäryksiä ja eriasteisia ruhjeita. Kesäkuun puolivälissä Petri oli riitaantunut vaimonsa kanssa ja hyökännyt leipäveitsi aseenaan tämän kimppuun. Pahasti viillelty vaimo oli lopettanut riidan nappaamalla veitsen itselleen ja sohaisemalla sillä pintahaavan Petrin rintaan. Perheriidan pääpukariksi katsottu Petri oli paikkauksen jälkeen otettu poliisin huomaan.
Vesan ongelma
Esan ja Simon henkirikostutkinnassa oli tullut esiin jo useita viitteitä Vesan ja Petrin osallisuudesta tekoon. Epäilyt vahvistuivat entisestään, kun eräästä poliisilaitoksesta otettiin tutkinnanjohtajaan yhteyttä ja kerrottiin heidän tutkimassaan jutussa puhelinkuuntelunauhoille tarttuneesta mielenkiintoisesta soitosta.
Koska puhelun epäiltiin liittyvän murhatutkintaan, luovutettiin kopio siitä krp:n tutkijoille.
Kuuntelun kohteena oli Jami-niminen tatuointitaiteilija. Jamille oli yritetty soittaa kahdesti Petrin vaimon Sirun puhelimesta varhain keskiviikkoaamuna 8. kesäkuuta 2011. Jamin soitettua takaisin Vesa oli vastannut Sirun puhelimeen.
Lyhyessä puhelussa Vesa oli kertonut olevansa kotona ja ilmoittanut, että hänellä on ”yks kinkkinen problematsioone” .
Enempää Vesa ei ollut puhelimessa ongelmaansa avannut, mutta vihjeen ymmärtänyt Jami oli luvannut lähteä heti Vesan asunnolle.
Petrin koulutus
Vesan ja Petrin osallisuudesta henkirikoksiin alkoi olla riittävästi näyttöä ja suunnitelma heidän kiinniottamisestaan oli laadittu.
Vain muutamaa tuntia ennen suunniteltua iskua epäillyt helpottivat oma-aloitteisesti poliisin näyttötaakkaa.
Hätäkeskukseen ilmoitettiin varhain aamulla 18. heinäkuuta martinlaaksolaisesta porraskäytävästä löytyneestä verisestä miehestä, jolla oli pahoja teräaseella aiheutettuja viiltohaavoja päässään. K-kirjainta etäisesti muistuttavat haavat risteilivät näyttävästi yli vähähiuksisen päänahan, lisäksi miehellä oli ruhjeita eri puolilla ylävartaloa. Sairaalaan toimitettu mies ilmeni Petriksi.
Tajun vähitellen palauduttua Petri kertoi ensin saaneensa vammansa portaissa kaatuessaan, sitten somalilauman hyökkäyksessä ja lopulta muistikuvat tapahtuneesta haihtuivat kokonaan. Verijäljet Petrin löytöpaikalta johtivat Vesan ja Sirun vuokraamalle asunnolle, joka osoittautui myös rikoksen tapahtumapaikaksi. Pariskunta oli muuttanut kesäkuussa remontin vuoksi Jamin asuntoon, Jami puolestaan majaili sillä aikaa tyttöystävänsä luona. Kesäkuisen perheriitansa seurauksena Petri oli saanut häädön edellisestä asunnostaan, joten Vesa ja Siru olivat antaneet hänelle avaimen remontin alla olevaan asuntoonsa.
Petrin kertomusta vammojensa synnystä ei pidetty uskottavana, vaan Vesalla epäiltiin olevan osuutta tapahtumiin. Seuraavien tuntien aikana Vesaa etsittiin usean poliisipartion voimin ympäri pääkaupunkiseutua.
Vesan virallinen osoite oli luonnollisesti jo tarkastettu ja verijälkien perusteella tapahtumapaikaksi todettu. Asunto oli rikospaikkatutkinnan turvaamiseksi suljettu poliisin vaihtamalla lukolla. Myöhemmin päivällä hätäkeskukseen oli tullut ilmoitus ammuskelusta tapahtuma-asunnon porraskäytävässä. Joku oli käynyt ampumassa laukauksen asunnon oven läpi ilmeisesti lukon vaihdosta närkästyneenä.
Vesan etsintä jatkui kiivaana ja päättyi vasta hieman vuorokauden vaihtumisen jälkeen, kun poliisi meni Jamin nimissä olevaan asuntoon. Nopean sisäänmenon yllättämä Vesa ei ehtinyt ennen kiinniottoa tarttua asunnossa olleeseen, valmiiksi ladattuun käsiaseeseen.
Tutkinnassa pystyttiin osoittamaan, että Vesa oli edellisenä yönä käynyt nimissään olleella asunnolla yhdessä kaverinsa Patsen kanssa.
Henkirikostuomiosta juuri vapaalle laskettu Patse kuului samaisen ”tappajakerhon” alkuperäiskokoonpanoon kuin Vesa
Vesa ja Patse olivat ravintolaillan päätteeksi ottaneet taksin asunnolle, jossa Petri oli pitänyt majaansa. Lyhyen vierailun aikana ei paikalla olleiden mukaan ollut tapahtunut mitään sellaista, josta pitäisi kertoa poliisille. Patse tosin vihjaisi, ettei arvostanut ”akkojen viiltelijöitä”. Kyseessä ei kuitenkaan ollut hänen kokelasjäsenensä, joten hänellä ei ollut asiasta enempää kerrottavaa. Poliisin käsityksen mukaan Petrin pahoinpitelyssä oli ollut kyse jonkin sortin koulutuksesta. Vaimonviiltelyn aiheuttamaa kostoa todennäköisempänä vaihtoehtona pidettiin kuitenkin pelkoa vasikoinnista. Vesa oli saattanut epäillä
Petrin lipsauttaneen pidätysaikanaan jotain Pasin ja Esan surmayön tapahtumista. Olivathan poliisit menneet Pähkinärinteen kerholle pian sen jälkeen, kun Petri oli päästetty vapaaksi vaimonsa pahoinpitelystä.
Tapahtumista kirjattiin Vantaan poliisilaitoksen väkivaltarikostutkintaan ilmoitus nimikkeellä tapon yritys. Oven läpi ammuskelusta lisättiin Vesan CV:hen vielä maininta ampuma-aserikoksesta, aseen varomattomasta käsittelystä ja vahingonteosta.
Patsen versio tapahtumista jäi hänen antamansa kuulustelukertomuksen varaan, sillä hän kuoli ennen oikeudenkäyntiä. Patsen kuolemaan ei liittynyt rikosta.
Katoamisyön tapahtumat
Selvittely Simon ja Esan kohtalosta jatkui, ja pala palalta tapahtumien kulku alkoi selvitä.
Tutkinnassa selvisi, että Vesa ja Petri olivat menneet kerholle tiistaina 7. kesäkuuta jo iltapäivästä. Myöhemmin seuraan oli liittynyt saunailtaa viettämään kutsuttu Vesan veli, Jouni.
Muutoin suhteellisen rauhallisesti sujuneen alkuillan aikana Vesa oli jostain syystä hermostunut Petrin tekstiviestittelyyn puhelimella. Kun kehotus lopettamisesta ei ollut riittävän nopeasti tehonnut, Vesa oli kiivennyt pöydän yli höykyttämään uppiniskaista oppipoikaansa.
Isällisen pystypainin yhteydessä Vesa oli laittanut Petrin ohella myös ruokailutilan huonekalut uuteen
järjestykseen. Ennen loppukumarrusta Vesa oli vielä katkaissut Petrin simpukkamallisen puhelimen kahtia. Sykkeen tasaannuttua Vesa oli hakenut kerhon varastosta Petrille uuden matkaviestimen. Myöhemmin illalla kolmikko oli lähtenyt baarikierrokselle ensin Myyrmäkeen ja sieltä edelleen Martinlaaksoon. Martinlaaksosta he olivat palanneet taksilla kerholle.
Miehet takaisin Pähkinärinteeseen kyydinneen taksikuskin kertoman mukaan apukuskin paikalla istunut mies oli käyttäytymisensä perusteella selkeästi porukan johtaja. Kuljettaja tunnisti miehen myöhemmin kuulustelussa Vesaksi. Kuljettajan takana istunut, seurueen lyhin ja nuorin mies oli pian liikkeelle lähdön jälkeen alkanut arvostella äänekkäästi kuljettajaa ja ajoreitin valintaa. Metelöinnistä ärsyyntynyt Vesa
oli kehottanut nuorukaista vaikenemaan. Takapenkki oli hiljentynyt hetkeksi, mutta pian äänekäs suunsoitto kuskin selän takana oli jatkunut. Vesa oli suuttunut ja käskenyt toista takapenkillä ollutta miestä lyömään riidanhaastajaa.
Tämä ei kuitenkaan ollut reagoinut käskyyn millään tavalla ja oli muutenkin ollut hiljaa koko matkan ajan. Taksin kirjanpidon mukaan kyyti oli saapunut Pähkinärinteeseen, kerhotilaan johtavan kävelytien päähän kello 01.40.
Takapenkin hiljaisen miehen kuljettaja tunnisti kuulustelussa Vesan veljeksi, Jouniksi.
Pian kolmikon kerholle paluun jälkeen sinne olivat saapuneet myös Simo ja Esa. Arvoitukseksi jäi, missä he olivat viettäneet pankkiautomaatilla käynnin ja kerholle tulon välisen tunnin. Todennäköisin vaihtoehto oli joku muista Pähkinärinteen ostoskeskuksen liepeillä sijaitsevista anniskelupaikoista. Syystä tai toisesta näiden henkilökunnat olivat kuitenkin kovin varmoja siitä, etteivät olleet juottaneet kadonneita miehiä kyseisenä yönä.
Veljeskunnan kerhotila oli ilmeisesti tarjonnut valomerkin aikaan houkuttavan vaihtoehdon jatkopaikasta, ja miehet olivat suunnanneet kulkunsa sitä kohti.
Makuuhuoneensa alapuolella alkaneeseen meteliin kello 01.50 herännyt ääniteknikko kertoi kerhotiloista kantautuneiden äänien olleen alkuun lähinnä kovaäänistä juttelua, naureskelua ja huudahduksia. Puolisen tuntia myöhemmin alakerrasta oli alkanut kuulua huutoa, hakkaamisen ääniä ja pauketta. Iskuja oli yön aikana kuulunut kaikkiaan kymmeniä. Teknikko oli kuunnellut metelöintiä kello neljään saakka, minkä jälkeen hän oli päättänyt yrittää nukkua.
Ennen nukahtamista hän oli asettanut nauhurin huoneensa lattialle saadakseen isännöitsijälle todisteita kerholaisten vaikutuksesta osakkeenomistajan kotirauhaan.
Teknikko oli sulkenut nauhurin herättyään kello seitsemän aikoihin. Tuolloin alakerrassa oli ollut jo hiljaista. Hän ei osannut sanoa tarkkaa päivämäärää yölliselle mekkalalle, mutta muisti lähettäneensä heti aamulla asiasta sähköpostia isännöitsijälle. Sähköpostin lähetystiedoista ilmeni, että valitus edeltäneen yön metelistä oli lähtenyt isännöintitoimistoon keskiviikkoaamuna 8. kesäkuuta. Samalta yöltä oli äänihavaintoja myös muilta talon asukkailta. Kukaan ei ollut kuitenkaan rohjennut soittaa asiasta poliisille. Teknikon nauhoittama äänitallenne otettiin Keskusrikospoliisissa ilolla vastaan.
Poistuminen kerholta
Tutkinnan aikana kuulusteltiin todistajana taksikuski, joka kertoi kuljettaneensa aamuyöllä 8. kesäkuuta hiljaisen pitkätukkaisen miehen Pähkinärinteen taksitolpalta Jounin kotiosoitteeseen. Kyyti oli alkanut kello 04.40.
Kerholle johtavan kadun varrella asuva nainen kertoi havainneensa asuntonsa ikkunasta keskiviikkoaamuna 8. kesäkuuta kello 05.30–06.30 hitaasti tienristeystä lähestyneen, päihtyneeltä vaikuttaneen parivaljakon. Kerhotilan suunnasta tulleet kaksi miestä olivat lähes kaljuja ja kummallakin oli ylävartalonsa peittona ainoastaan runsaat tatuoinnit. Matkantekoa oli hidastanut miehistä lyhyemmän pahoinvointisuus; tämä oli oksennellut useita kertoja kävelymatkan aikana. Miehet olivat jääneet odottele maan risteykseen, josta paikalle ajanut sininen farmariauto oli noukkinut heidät kyytiinsä. Televalvontatiedot paljastivat, että Petrin puhelimesta oli soitettu Vesan vaimon Sirun liittymään 8. kesäkuuta kello 05.52. Petrin puhelin oli soittohetkellä paikantunut Pähkinärinteeseen.
Jälkitoimia
Tehokkaan naapurivalvonnan ansiosta poliisilla oli käytettävissään tarkkoja muistiinpanoja liikenteestä kerhotilan edustalla. Sininen farmariauto, jonka rekisteritunnus osoitti kuuluvan Sirulle, oli nähty perjantaina 10. kesäkuuta kello 13.35–13.56 parkissa kerholle johtavan oven edessä. Todistajan ylös kirjaaman havainnon mukaan hänen Vesaksi tunnistamansa mies oli kantanut auton takatilaan kolme painavalta näyttänyttä jätesäkkiä. Toimenpiteen ajan kuskin paikalla istuneen naisen silminnäkijä tunnisti Siruksi. Tuolloin kyseessä oli ilmeisesti vereentyneen omaisuuden hävitys. Ruumiit oli todennäköisesti siirretty kerholta heti tekoa seuranneen vuorokauden aikana. Naapurustosta saatiin lisäksi havainto, jonka mukaan kaksi kaljua miestä oli nähty kerhotilan luona kesäkuun alkupuolella lastaamassa puoliltaöin jätesäkkejä tummaan farmariautoon.
Kerholta löytyneistä tyhjistä mattokääreistä saatiin selvitetyksi niiden ostopaikka ja -ajankohta. Matot olivat peräisin kahdesta Vantaalla sijaitsevasta Tarjoustalosta ja ne oli ostettu 13. ja 19. kesäkuuta 2011. Samassa yhteydessä mattojen kanssa oli ostettu pyyhkeitä sekä runsaasti siivousvälineitä ja pesuaineita. Ostotositteessa mainittuja pesuaineita löytyi kerhotilan siivouskomerosta. Toisen Tarjoustalon vieressä sijaitsi eläintarvikeliike, josta ilmaiset karkotteet olivat peräisin.
Poliisien mielestä ei ollut sattumaa, että ensimmäisen ostotapahtuman aikaan sekä Sirun että Jamin puhelimet olivat liikkuneet kyseisen kaupan alueella. Hetkeä myöhemmin molemmat puhelimet olivat Pähkinärinteessä, jossa seuraan oli liittynyt myös Vesan puhelin. Jälkimmäisellä hankintareissulla puolestaan Vesan puhelin aktivoitui liikkeen nurkilla, ostosten jälkeen oli siirrytty jälleen Pähkinärinteeseen.
Kuulustelut
Vesa ja Siru otettiin kiinni ja vangittiin ensin epäiltynä osallisuudesta Vantaan poliisilaitoksen tutkimaan Petrin tapon yritykseen.
Kun kuulustelut siihen liittyen oli saatu päätökseen, vaihtui rikosnimike murhiksi ja kuulustelijat Keskusrikospoliisin tutkijoiksi.
Petristä otettiin koppi sen jälkeen, kun hänet oli päästetty sairaalasta. Murhien johdosta pidätettiin myöhemmin lisäksi Jouni ja Jami, joista Jounin pidätys jatkui vangitsemisena.
Pelko oli kuulusteluissa vahvasti läsnä ja piti kuulusteltavat hiljaisina. Osa epäillyistä pelkäsi tuomiota, osa puhumisesta aiheutuvia seurauksia.
Poliisille oli tutkinnan edetessä muodostunut eri todisteiden kautta käsitys, ettei Jounilla ollut ilmeisesti osuutta henkirikoksiin. Hänen tiedettiin kuitenkin olleen tapahtumapaikalla ja poistuneen kerholta vasta murhien jälkeen, joten hänen roolinsa piti toki ennen poissulkemista varmistaa.
Jämin ja Sirun tiedettiin olleen tapahtumahetkellä muualla, mutta heidän uskottiin olevan tietoisia tapahtumista ja osallistuneen ainakin todisteiden hävitykseen
Jouni
Oltuaan kuukauden vangittuna ja kiistettyään tietävänsä tapahtumista mitään Jouni ymmärsi olevansa kestämättömässä tilanteessa. Poliisi pystyi aukottomasti todistamaan hänen olleen kerhotiloissa murhien tapahtuessa eikä veljeltä ja tämän oppipojalta apuja tullut. Jounilla oli vaa'an toisessa kupissa vapaus ja elämä perheensä kanssa, mikä edellytti totuuden kertomista. Toisessa vaakakupissa Jounia odotti elinkautistuomio rikoksista, joihin hän ei ollut syyllistynyt.
Yöllisestä äänitallenteesta kuuleminen helpotti Jounin päätöksentekoa. Jounin mukaan hän ei olisi pystynyt muuten todistamaan syyttömyyttään. Nauhalta täytyi kuitenkin selvitä, ettei hänen ääntään kuulunut enää missään vaiheessa kerholle paluun jälkeen.
Jouni kertoi olleensa väsymyksen ja illan aikana nautittujen juomien vuoksi siinä kunnossa, että oli nukahtanut taksiin paluumatkalla Martinlaaksosta Pähkinärinteeseen. Kerholle päästyään hän oli mennyt suoraan nukkumaan saunan pukuhuoneessa olleeseen sänkyyn. Uni oli tullut samalla hetkellä, kun poski oli kohdannut tyynyn.
Vesa ja Petri olivat jääneet jatkamaan keskenään juopottelua kerhotilan baaritiskille. Jouni kertoi olevansa varma siitä, ettei kerholla ollut tai sinne heidän mukanaan tullut ketään muita.
Jouni kertoi heränneensä aamuyöllä ja nousseensa ylös lähteäkseen kotiin. Hänellä oli muistikuva raskaan unen läpi jossain vaiheessa kuuluneesta kovasta, terävästä pamauksesta. Lisäksi Jounilla oli tunne, että joku oli mahdollisesti käynyt herättelemässä häntä jalasta tönien.
Jouni oli vuoteesta noustuaan ihmetellyt raollaan ollutta pukuhuoneen ovea, koska muisti sulkeneensa sen nukkumaan mennessään. Tultuaan ulos pukuhuoneesta Jouni oli kertomansa mukaan nähnyt jotain, joka ”oli täräyttänyt hänen päänsä tyhjäksi” . Käytävän päässä lattialla oli maannut kaksi ruumista. Jo nopealla vilkaisulla oli ollut selvää, että henki oli varmuudella paennut molemmista. Vainajat olivat olleet miehiä ja heidät oli asetettu vierekkäin lattialle, selvästi siihen jälkeenpäin siirrettyinä. Lattia baaritiskin edustalta oli ollut märkä, aivan kuin siihen olisi kaadettu vettä ja yritetty sitten huonolla mopilla pyyhkiä. Vesa oli tuolloin istunut baaritiskin ääressä ja Petri häärännyt ympärillä. Jouni oli raivostunut ymmärtäessään, mitä oli tapahtunut. Hän oli kertomansa mukaan tiennyt, ettei tällainen rikos jäisi selvittämättä ja että samalla tulisi selviämään myös hänen läsnäolonsa tapahtumapaikalla.
Mitään kenellekään puhu matta Jouni oli kävellyt ulos kerhotilasta, jatkanut matkaansa suoraan läheiselle taksiasemalle ja ajanut kotiin. Ruumiiden hävittämisestä ja kerhotilan myöhemmästä siivoamisesta Jouni kiisti tietävänsä mitään. Uhrien henkilöllisyys oli selvinnyt Jounille vasta hänen luettuaan lehdistä Pähkinärinteessä kadonneista miehistä. Jounin kertoma vaikutti uskottavalta, koska se vastasi sitä, mitä tutkinnassa oli jo muutenkin tullut ilmi. Jounin asema vaihdettiin poliisitutkinnan loppupuolella syyttäjien päätöksellä todistajaksi.
Petrin tunnustus
Petri käytti ensimmäisten viikkojen kuulusteluissa tietyissä piireissä suosittua en kommentoi -linjaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän alkoi kuitenkin vähitellen oivaltaa, ettei valittu linja tulisi kantamaan. Avautumispäätöksen tehtyään Petri kertoi alkuillan tapahtumista sen mukaisesti, mitä tutkinnassa oh jo ilmennyt, tosin Vesan vihanpurkauksia vähätellen.
Pähkinärinteeseen paluun hän kertoi yhteneväisesti Jounin kanssa. Jounin mentyä nukkumaan Petri oli jäänyt yhdessä Vesan kanssa juomaan kerhon oleskelutilassa olevalle baaritiskille. Pian kerholle paluun jälkeen ovikello oli soinut ja Petri oli mennyt avaamaan oven.
Hän ei ollut kertomansa mukaan tuntenut kahta kyläilemään pyrkinyttä miestä, mutta oli arvellut näiden olevan "jonkun tuttuja”.
Miesten tultua sisälle oli ilmennyt, että Vesa tunsi Simoksi osoittautuneen miehen vankilaajoilta. Vieraat oli istutettu baaritiskin ääreen ruokailutilan puolelle, isäntäväki oli ottanut jakkarat tiskin sisäpuolelta. Alkuosa vierailusta oli mennyt hyvässä hengessä keskustellen ja juopotellen, mutta sitten Petri oli kertomansa mukaan halunnut mennä nukkumaan ja vieraista oli pitänyt päästä eroon.
Miehet eivät kuitenkaan olisi halunneet lähteä, joten heitä oli pitänyt alkaa ohjailla ovea kohti. Tilanne oli Petrin kertoman mukaan mennyt ovensuussa käsirysyksi, ja Simo oli ottanut puukon esille. Petri kertoi molempien miesten pitäneen hänestä ovensuussa kiinni hyvin uhkaavina. Siitä huolimatta hän oli saanut käsiinsä baaritiskillä olleen ison veitsen. Petri kertoi huitoneensa veitsellä ”silmät kiinni sinne tänne” vierellään seisseitä miehiä.
Silmät avattuaan hän oli huomannut kummankin makaavan elottomana lattialla.
Vesan osuudesta kysyttäessä Petri kertoi tämän kadonneen johonkin jossain vaiheessa.
Vieraiden saadessa osumansa Vesa ei Petrin mukaan ollut ollut paikalla eikä tällä ollut missään tapauksessa mitään tekemistä henkirikosten kanssa.
Petri ei pystynyt selittämään, miten hän oli päässyt hakemaan muutaman metrin päästä baaritiskiltä veitsen kahden itseänsä huomattavasti isokokoisemman miehen pitäessä hänestä puukolla uhaten kiinni.
Petri kertoi käyttäneensä huitomiseen isoa machete-tyyppistä veistä, jonka hän oli kertomansa mukaan hävittänyt myöhemmin jälkiä siivotessaan. Rikospaikkatutkinnan yhteydessä kerholta oli taltioitu musta nylon-tuppi, joka näytti kuuluvan kookkaaseen teräaseeseen. Tuppeen sopivaa veistä tiloista ei ollut löytynyt.
Kerhon levoton menneisyys tuli tutkinnan apuun tässäkin asiassa. Helmikuussa 2010 oli kerholle tehdyn kotietsinnän yhteydessä kuvattu näyttävä machete-mallinen raivausveitsi. Veitsi oli jätetty kerhotiloihin, koska sitä ei ollut käytetty rikokseen. Tuolloin otetussa kuvassa veitsen taustalla näkyvä tuppi vaikutti samannäköiseltä nyt löydetyn tupen kanssa.
Rikostutkijat hankkivat tilalle samanlaisen veitsen. Terältään 56 senttimetrin pituinen ja yli puolen kilon painoinen veitsi vastasi vainajissa olleita vammoja ja sen tuppi oli identtinen kerholta löydetyn tupen kanssa. Veitsen tuppi oli löytynyt baaritiskin alla olevalta hyllyltä samalta kohdalta, jossa Petri oli kertonut Vesan istuneen ennen selittämätöntä katoamistaan. Veitsen kuvaa näytettiin kuulustelussa Petrille, joka
kertoi käyttäneensä ilmeisesti juuri kuvatunlaista veistä surmatekoihin.
Petri kertoi raahanneensa ruumiit teon jälkeen kerhon saunatilojen pesuhuoneeseen ja poistuneensa sitten paikalta. Hän oli kertomansa mukaan palannut kerholle aamupäivällä, sahannut ruumiit kahteen osaan ja pakannut ne sitten jätesäkkeihin.
Petrin kertoma henkirikoksista ja niitä seuranneista tapahtumista oli epämääräistä. Hän ei osannut kuvailla yksityiskohtia teoista eikä ruumiiden paloittelusta. Kerhotiloista löytyneet verijäljet ja uhreissa todetut vammat eivät myöskään vastanneet Petrin kertomaa tapahtumista. Ainoat selkeät muistikuvat Petrillä oli ruumiiden kuljettamisesta kerholta niiden löytöpaikkoihin.
Kertomastaan huolimatta hänen ei uskottu tehneen sitäkään yksin.
Vesan versio
Vesa oli kuulusteluissaan aggressiivinen ja haluton selvittämään tapahtumia. Eräässä kuulustelussa hän kävi esitetyistä kysymyksistä ärsyyntyneenä kuulustelijan kimppuun yrittäen heittää tätä pöydällä.
Vesa ei välittänyt vähääkään siitä, että tiesi tilanteen tallentuvan videonauhalle.
Kokenut kuulustelija ei hyökkäyksestä hätkähtänyt. Hän asetti pöydän takaisin paikoilleen, keräsi lattialle lennähtäneet paperit nippuun ja jatkoi kysymysten esittämistä. Hetkeä myöhemmin Vesa pomppasi uudelleen pystyyn ja löi avokämmenellä kuulustelijaa käsivarteen. Siinä
vaiheessa kuulustelija katsoi tilaisuuden päättyneeksi. Hän totesi Vesalle, että "meillä on isompi kerho” ja talutti tämän takaisin selliinsä.
Vesa sai kuulustelu tilanteesta uuden rikosnimikkeen edellisten jatkoksi.
Viimeisissä kuulusteluissaan Vesa myönsi olleensa tapahtumayönä kerholla Petrin ja Jounin kanssa. Vesa ilmoitti ensin, ettei halunnut eritellä kenenkään tekemisiä, koska olisi samalla myöntänyt tietävänsä tapahtumista. Myöhemmin Vesa kertoi, että heidän palattuaan yöllä Pähkinärinteeseen hänen vankilatuttunsa Simo oli tullut toisen, Vesalle tuntemattoman miehen kanssa soittamaan kerhon ovikelloa. Audienssia ei ollut etukäteen varattu, joten miesten vierailu oli tullut isännille yllätyksenä. Vesa kertoi heidän keskustelleen kaikessa sovussa drinkkejä nauttien kerhon baaritiskillä. Vesan version mukaan hän oli itse poistunut jossain vaiheessa kerhotilaan kuuluvaan erilliseen makuuhuoneeseen tekemään "kirjanpidollisia tehtäviä” , joita hän ei halunnut sen tarkemmin poliisille eritellä. Petri ja vieraat olivat hänen poistuttuaan jääneet jatkamaan juopottelua baaritiskille.
Vesa kertoi kuulleensa myöhemmin kerho tilan puolelta ääniä ja menneensä katsomaan tilannetta. Tuolloin hän oli nähnyt takan ja baaritiskin välissä lattialla kaksi kuollutta miestä.
Tarkempiin kysymyksiin yön tapahtumista ja ruumiiden hävittämisestä Vesa kieltäytyi vastaamasta.
Vesa myönsi mahdollisesti soittaneensa aamulla Petrin puhelimesta Sirun hakemaan heitä Pähkinärinteestä ja tarkensi Petrin olleen se heikkovointisempi kyydin odottaja. Vesa oli kertomansa mukaan myös saattanut jälkeenpäin osallistua vereentyneiden tavaroiden hävitykseen. Erikseen kysyttäessä Jounin roolista tapahtumiin Vesa kertoi tämän menneen nukkumaan jo ennen Simon ja Esan saapumista.
Vesa oli kertomansa mukaan käynyt herättelemässä Jounia miesten kuoleman jälkeen.
Jami
Vesaa silminnähden pelännyt Jami kertoi tietämyksensä Simon ja Esan henkirikoksista rajoittuneen ainoastaan siihen, mitä oh lehdistä lukenut. Jami kertoi tosin värvänneensä tyttöystävänsä siivoamaan kesäkuussa kerhotilaa. Kyse oli Jämin mukaan kuitenkin ollut normaalista viikkosiivouksesta, ei henkirikosten jälkien peittelystä. Naisystävän sormenjäljet löytyivätkin kerhon pesuainepakkauksista. Jami päätyi esitutkintapöytäkirjan kanteen epäiltynä rikoksentekijän suojelemisesta.
Siru
Rikostutkijoiden käsityksen mukaan myös Siru oli hyvin tietoinen tapahtuneesta. Hän oli hakenut Vesan ja Petrin teon jälkeen Pähkinärinteestä ja osallistunut jälkisiivoukseen ja hankintoihin. Siru itse kiisti luonnollisesti tienneensä veriteoista mitään. Hän kertoi toimineensa Vesan ja Petrin autokuskina sekä siivonneensa kerhotilaa niin lukuisia kertoja, ettei millään pystynyt muistamaan juuri kyseiseen ajankohtaan sijoittuvia liikkeitään. Siru selvisi ilman syytteitä rikoksentekijän suojelemisesta, koska murhista epäilty oli hänen puolisonsa.
Tuomio
Oikeudenkäyntiin oli Vantaan käräjäoikeudessa varattu kaksi viikkoa marraskuussa 2011. Simon ja Esan henkirikosten ohella käytiin oikeutta myös muista rikoksista, joihin Vesan ja Petrin epäiltiin kuluneen kesän aikana syyllistyneen.
Molemmat olivat rikosten tekoaikana olleet ehdonalaisessa vapaudessa aiemmista tuomioistaan.
Käräjäoikeuden antama tuomio julkistettiin tammikuussa 2012.
Tuomiolauselman mukaan Petrin todettiin varmuudella osallistuneen Simo Tapani Tuomelan ja Esa Kari Tapani Paakkunaisen surmaamiseen, mutta hän ei ollut kuitenkaan voinut yksin surmata kahta itseään huomattavasti kookkaampaa miestä. Lukuisiin todisteisiin ja ulkopuolisiin todistajalausuntoihin nojaten käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että toinen surmaajista oli ollut Vesa.
Käräjäoikeus luokitteli henkirikokset tekotavan raakuuden ja julmuuden vuoksi murhiksi.
Henkirikosten törkeyttä lisäävinä tekijöinä oli otettu huomioon myös ruumiiden paloittelu ja
kätkeminen. Mitään lieventäviä seikkoja käräjäoikeus ei katsonut asiassa tulleen esille. Mahdollista alkukärhämää ei katsottu lieventäväksi asianhaaraksi.
Petri Markus Juhani Mäkisen todettiin lisäksi syyllistyneen vaimonsa törkeään pahoinpitelyyn. Vesa Juhani Kososen tuomioon lisättiin Petriin kohdistunut törkeä pahoinpitely, ampuma-aserikos ja aseen varomaton käsittely sekä kuulustelussa tapahtunut virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ja pahoinpitely. Molemmat tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.
Jamin osalta syytteet rikoksentekijän suojelemisesta hylättiin. Hänen Vesan kanssa käymänsä "problematsioone-puhelun” katsottiin viitanneen henkirikoksiin, mutta näyttöä suojelemisesta ei oikeuden mukaan ollut saatu osoitetuksi.
Pähkinärinteen paloittelumurhat
Suomessa ilmoitetaan poliisille joka viikko kymmeniä henkilöitä kadonneeksi. Valtaosa kadonneista löytyy muutaman päivän kuluessa, useimmat heistä elossa ja hyväkuntoisina. Kateisiin jää vuosittain keskimäärin kymmenenhenkilöä. Heistä 10–15 prosentin epäillään joutuneen henkirikoksen uhriksi.
Kahden miehen katoaminen jäljettömiin Vantaalla kesäkuussa 2011 käynnisti keskellä kiireisintä lomakautta haastavan rikostutkinnan.
Henkirikoksen mahdollisuutta pidettiin todennäköisenä alusta lähtien, mutta vastassa oli jo lähtökohdiltaan vaikeasti selvitettävä tapahtumasarja käsittämätön ja raaka väkivallanteko, joka ei ollut millään tavoin puolusteltavissa.
Huolestunut äiti otti 13. kesäkuuta 2011 yhteyttä Vantaan poliisiin tehdäkseen katoamisilmoituksen 43-vuotiaasta pojastaan Esasta. ‘Viimeiset havainnot Esasta olivat tiistai-illalta 7. kesäkuuta, minkä jälkeen kukaan läheisistä ei ollut saanut häneen yhteyttä.
Äidin pahoja aavistuksia lisäsi se, että Esalle tärkeä koira oli jätetty yksin helteen lämmittämään asuntoon.
Koiran ahdingon huomanneet naapurit olivat muutama päivä isännän katoamisen jälkeen pelastaneet nääntyneen lemmikin parvekkeen kautta vapauteen. Esan tiedettiin liikkuneen. katoamista edeltäneinä päivinä kaverinsa Simon kanssa. Juuri Simon seurassa Esa oli viimeisen kerran nähty.
Simo
Simo oli elinkautisvanki. Päihteisessä nuoruudessa tehdystä henkirikoksesta saatu tuomio oli muutamaa viikkoa vaille istuttu, ja vankilan porttien piti aueta lopullisesti 1. heinäkuuta 2011.
Simon tulevaisuus vaikutti valoisalta: työpaikka ja asunto olivat jo valmiina odottamassa.
Simo oli hyvässä fyysisessä kunnossa, hän oli juossut ensimmäisen maratoninsa edellisenä kesänä. Huumeet Simo oli onnistunut jättämään menneisyyteen, alkoholi hänelle tilaisuuden koittaessa kuitenkin maistui.
Simo oli päässyt toukokuun puolivälissä viimeiselle yhteiskuntakelpoisuutta pohjustavalle koevapaalle, jonka ehtoihin kuului joka-aamuinen ilmoittautumissoitto vankilaan. Koevapaan alkuosa oli sujunut hyvin, Simo oli hoitanut työnsä moitteettomasti ja noudattanut vapaaseen kuuluvia tiukkoja sääntöjä. Helatorstaista alkanut pitkä ja lämmin viikonloppu oli muuttanut tilanteen.
Sunnuntaina 5. kesäkuuta Simo oli myöhästynyt kahdella tunnilla sovitusta ilmoittautumisajasta Jokelan vankilaan. Simon soitettua vankilaan häntä oli kehotettu palaamaan Jokelaan vielä saman päivän aikana, minkä hän olikin luvannut tehdä. Pelko koevapauden loppumisesta ja vapautumisen lykkääntymisestä oli ilmeisesti saanut Simon mielen muuttumaan. Vankeinhoitoviranomaisille antamastaan lupauksesta huolimatta Simo oli jättänyt käytössään olleet matkapuhelimet asunnolleen ja lähtenyt Esan luokse Askistoon.
Viimeiset havainnot
Päivät kuluivat ja miehet pysyivät kateissa. Tapaus alkoi vaikuttaa vahvasti henkirikokselta, mutta kuka oli surmannut ja kenet? Simosta oli tehty oma katoamisilmoitus ja molemmat miehet oli etsintäkuulutettu. Hankalalta ja pitkäkestoiselta tuoksahtanut katoamistutkinta siirrettiin juhannusviikolla jo ennestään täystyöllistetyltä paikallispoliisilta Keskusrikospoliisille. Tutkinnassa selvisi, että tiistaina 7. kesäkuuta
Simo ja Esa olivat päivän aikana seikkailleet yhdessä eri puolilla Vantaata ja päätyneet viettämään iltaa Esan asunnolle. Esan naapuri kuljettanut Simon ja Esan autolla puolenyön jälkeen Pähkinärinteen ostoskeskusta vastapäätä sijaitsevan Pub Hasselin edustalle, johon miehet olivat kertoneet olevansa menossa. Kuljettajana toiminut naapuri kertoi Simon ja Esan olleen matkan aikana hyväntuulisia, tosin melko tanakasti juovuksissa.
Taksia Pähkinärinteen ostoskeskuksen edustalla katoamisyönä kello 00.30 aikaan odotellut nainen ilmoitti poliisille nähneensä tuolloin etsityt miehet. Naisen mukaan kaksikko oli ollut hilpeässä humalassa.
Miehet olivat tulleet tien toiselta puolelta ja suunnanneet hänen takanaan olleelle pankkiautomaatille. Automaatilla asioituaan miehet olivat palanneet tulosuuntaansa ja houkutelleet naista mennen tullen lähtemään heidän mukaansa "drinkille”. Naisen kertoma oli viimeinen silminnäkijähavainto Simosta ja Esasta.
Tien vastakkaisella puolella sijaitsevaan Pub Hasseliin miehet eivät olleet päässeet, koska baari oli jo sulkenut siltä illalta ovensa.
Tilitiedot paljastivat, että Simo oli nostanut 140 euroa Pähkinärinteen ostoskeskuksessa sijaitsevalta pankkiautomaatilla kello 00.40.
Nosto oli jäänyt hänen tilinsä viimeiseksi tapahtumaksi. Esan matkapuhelimesta oli samana yönä kello yhden aikoihin yritetty soittaa eräälle Simon tuttavalle, Simollahan ei omaa puhelinta ollut matkassa.
Tuttava oli nähnyt seuraavana aamuna puhelimeensa tulleen soittoyrityksen ja lähettänyt numeroon kyselyviestin soittajasta.
Vastausta viestiin ei ollut tullut. Simon tuttavan lähettämä viesti antoi viimeiset tiedot Esan puhelimesta. Viestin saapuessa 8. kesäkuuta kello 09.33 Esan puhelimen sijainti päivittyi vielä Pähkinärinteeseen. Simon ja Esan jäljet päättyivät siihen.
- Pähkinärinteen ostoskeskuksessa sijaitseva pankkiautomaatti, jonka luota on viimeiset silminnäkijähavainnot Simosta ja Esasta.jpg (278.32 KiB) Katsottu 3149 kertaa
Heinäkuun 2. päivänä Nurmijärvellä sijaitsevan syrjäisen Santamäen pellonpientareelle kukkia poimimaan pysähtynyt nainen tunsi aluskasvillisuuden yllä leijuvan vastenmielisen hajun.
Sen alkuperää selvitellessään hänen huomionsa kiinnittyi ojan päälle heitettyyn vanhaan kuormauslavaan, jonka alla oli jätesäkkejä. Lähempää katsottuna näytti aivan siltä, kuin rikkoontuneesta jätesäkistä pilkistäisi esiin ihmisen käsi.
Paikalle soitettu poliisipartio totesi havainnon todeksi. Lavan alta nostettiin päivänvaloon kaksi jätesäkkiä, jotka toimitettiin Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen osastolle tutkittaviksi. Säkeistä paljastui vyötärön korkeudelta kahteen osaan katkaistu, pahoin mädäntynyt miehen ruumis. Simo oli löytynyt.
Simon kuolinsyyksi todettiin useat syvät, kallon murtaneet vammat, jotka oli ilmeisesti aiheutettu kookkaalla teräaseella.
Jätesäkkeihin oli pakattu myös lompakko, jossa- oli Simolle kuuluvia asiapapereita. Siellä oli myös pankkikortti, jolla viimeinen nosto oli tehty. Rahaa lompakossa ei ollut, ei myöskään tapahtumien kulkua selvittäviä kuitteja.
Esan kohtalo oli edelleen epäselvä; piileskelikö hän jossain surmattuaan ystävänsä vai oliko hän itsekin löytymistään odottava uhri?
- Simon ruumis löytyi ojan päälle heitetyn kuormaustavan alta.jpg (345.59 KiB) Katsottu 3149 kertaa
Heinäkuun 7. päivänä 2011, viisi päivää Simon ruumiin löytymisen jälkeen Vihdin poliisilaitoksen partio meni selvittämään vihjesähköpostiin tullutta ilmoitusta pahasta hajusta Pyyslammella. Ilmoituksessa mainittu metsätien kääntöpaikka erkaantui Vihdintieltä ja sitä käyttivät parkkipaikkanaan alueen marjastajat ja retkeilijät. Paikan olivat huomioineet myös jätteistään ilman käsittelymaksuja eroon haluavat kansalaiset ja sen ojanpenkkoihin oli aikojen saatossa heitelty peltiromua ja muuta roskaa.
Hajun lähde paikallistui roskaröykkiön alla olleisiin kahteen jätesäkkiin, joiden sisältö paljastui samankaltaiseksi kuin Santamäessä muutamaa päivää aiemmin. Oikeuslääketieteellinen tutkimus lopetti spekulaatiot Esan mahdollisesta syyllisyydestä Simon surmaamiseen ja myös toinen kadonneista voitiin todeta löytyneeksi. Esalle kirjattiin sama kuolinsyy kuin Simolle. Lisäksi ruumiissa todettiin teräaseen aiheuttamia torjuntavammoja toisessa kädessä, pinnallisia haavoja kaulassa sekä ilmeisesti kuristamisesta aiheutuneita jälkiä.
Esan puhelin löytyi ruumiin yllä olleiden farkkujen taskusta.
Enää piti selvittää kuka tai ketkä olivat miehet surmanneet, missä ja miksi.
- Metsäautotien ojanpenkalta roskien alta löydettiin jätesäkkeihin pakattu Esan ruumis.jpg (263.49 KiB) Katsottu 3149 kertaa
Simo oli suunnitellut järjestävänsä lauantaina 2. heinäkuuta kavereilleen juhlat vapautumisensa kunniaksi.
Hän oli kertonut useille henkilöille aikeistaan vuokrata tarkoitusta varten Pähkinärinteestä ”rikollisjengin tilat”. Simo oli jo käynyt kertomansa mukaan käynyt pari kertaa jo kolkuttele massa kerhotilan ovella. Tuolloin ketään ei kuitenkaan ollut ollut paikalla.
Simo oli vankilassa ollessaan kuullut Pähkinärinteessä sijaitsevasta kerhotilasta, jota saattoi tarvitessaan vuokrata.
Asiasta kertonut kaveri oli neuvonut Simoa ottamaan yhteyttä tilan käytöstä vastaavaan Reijoon.
Simon puhelutiedoista ilmeni, että muutamaa päivää ennen katoamista hänen puhelimestaan oli soitettu kaksi noin viiden minuutin mittaista puhelua Reijon liittymään.
Simon yhteydenotot Reijoon sekä aiemmat Pähkinärinteeseen suuntautuneet hukkakäynnit kohdistivat poliisin mielenkiinnon lähellä miesten katoamispaikkaa sijaitsevan kerrostalon kellarikerroksessa olevaan kerhotilaan. Lähes 200- neliöisen saunallisen kokoontumistilan oli keväällä 2009 ostanut kaksi eri yritystä, ja se oli heti kaupanteon jälkeen vuokrattu virallisesti vankien asioita ja hyvinvointia ajavalle yhdistykselle.
Poliisin kyynisen käsityksen mukaan tilan varsinaisena tarkoituksena oli kuitenkin toimia "rikollisten kermaksi” itsensä luokitelleen kerhon kokoontumispaikkana. Omistajafirmojen vastuuhenkilöt sattuivat vielä osumaan hyvin lähelle kerhon päättäviä elimiä.
Loppukeväästä 2010 "kermakerho” ja kaksi muuta pahamaineista rikollisjärjestöä päättivät yhdistää voimansa. Järjestöjen yhteenliittymä sai nimekseen Veljeskunta. Jengiliitoksen jälkeen Pähkinärinteessä lähti lähes kirjaimellisesti mopo käsistä. Kerhotilaan liittyvistä, poliisin tietoon tulleista tapahtumista tuoreimpina oli maaliskuussa 2011 tapahtunut joukkoraiskaus sekä epäselväksi jäänyt polveen ampuminen huhtikuulta.
”Konnakuja”
Tutkinnan aikana poliisiin otti yhteyttä kerhotilan yläpuolella asuva ääniteknikko, joka kertoi heränneensä jonakin kesäkuun yönä alakerrasta kuuluvaan meteliin. Teknikko oli vastikään muuttanut taloon ja kiinteistövälittäjä oli unohtanut kauppaa tehdessään mainita hänelle asunnon alapuolella sijaitsevaa kerhotilaa miehittävistä vuokralaisista.
Parvekkeensa alla olevasta harrikkaparkista ja jatkuvista yöllisistä juhlista hämmentynyt teknikko googlasi asuinosoitteensa, jolloin kerhotilan ja sen vuokralaisten synkkä maine alkoi selvitä hänelle.
Asunto-osakkeidensa äkillisestä arvonlaskusta järkyttyneet taloyhtiön asukkaat olivat jo jonkin aikaa voimattomina seurailleet päänahkaa myöden tatuoitujen, ylävartalotreeniin panostaneiden nahkaliivimiekkosten surmanajoa piha maalla.
Uskaltamatta puuttua asiaan he olivat totuttaneet lapsensa kaikessa hiljaisuudessa sisäleikkeihin. Asukkaat olivat sentään saaneet järjestettyä Konnakujaksi nimeämänsä kerhotilan editse kulkevan kävelytien keskelle tolpat estämään kovimpia kiihdytyksiä.
Vuokralaisten aiheuttamista häiriöistä tehtyjen valitusten seurauksena asukkaiden ovikelloja oli käynyt soittamassa pari kookasta kaveria tuomisinaan kimppu kukkia tai pullo laadukasta prosenttijuomaa. Sovittelukäynnille tulleet miehet olivat tuliaisia ojentaessaan pahoitelleet aiheuttamaansa häiriötä, tosin asukkaiden mielestä niin intensiivisin katsein ja sellaisin äänenpainoin, että nämä ymmärsivät olla vastaisuudessa puuttumatta pieneen ilonpitoon. Vuokralaiset yrittivät muillakin tavoilla vaalia kolhiintuneita naapurisuhteita.
Talon asukkaat olivat saaneet jopa kutsun alakertaan yhteiseen pikkujoulunviettoon, johon kukin tahollaan oli katsonut kuitenkin viisaammaksi olla osallistumatta.
Poikien sosiaalinen riehakkuus oli saanut tahtomattaan aikaan sen, että muutamat pihapiirin asukkaista olivat alkaneet pitää tarkkaa kirjanpitoa heidän kulkemisistaan ja kerhotilan edustalle parkkeerattujen ajoneuvojen rekisterinumeroista. Nämä muistiinpanot tulivat myöhemmin ilahduttamaan rikostutkijoita suuresti.
Tutkimuksia kerhotilassa
Kerholle tehtiin ensimmäinen kotietsintä 7. heinäkuuta, samana päivänä, jolloin Esan ruumis oli löytynyt.
Päällisin puolin ja nopeasti silmäiltynä kerhotila vaikutti siistiltä eikä jälkiä epäillyistä veriteoista näkynyt. Sen sijaan havaittiin merkkejä hiljattain tehdystä perusteellisesta siivouksesta. Ammattitaitoiset rikospaikkatutkijat huomasivat kuitenkin useita pieniä vereltä vaikuttaneita tahroja sekä paikkoja, joista näytteitä kannattaisi ottaa.
Näytteistä saatujen DNA-tulosten valmistuttua kerhotila varmistui Simon ja Esan surmapaikaksi. Poliisi palasi kerholle ja eristi sen. Verijälkien sijainti antoi myös hyvää osviittaa siitä, mitä kerhotilassa oli tapahtunut. Tarkemmissa tutkimuksissa verijälkiä ja muita todisteita henkirikoksesta löytyi lisää. Rikospaikkatutkijoiden huomio kiinnittyi lisäksi kerhotilassa tapahtuneisiin muutoksiin aikaisempiin käynteihin verrattuna. Valokuvat huhtikuussa 2011 suoritetulta kotietsinnältä vahvistivat tutkijoiden muistikuvat.
Lähes kaikki kerhotilan matot olivat edellisen käynnin jälkeen vaihtuneet toisiin, muutoksia oli myös tilan kalusteissa ja valaisimissa.
Yksi kolmesta ruokailutilassa olleesta pöydästä oli kadonnut kokonaan. Toisen jäljellä olevan pöydän jalasta löydettiin kaksi teräaseen iskemäjälkeä, joista taltioitiin Esalle kuulunutta verta.
Pöytien yläpuolella aiemmin ollut iso valkoinen kattovalaisin oli vaihtunut yksinkertaiseen me talliseen tankolamppuun.
Saunan pesuhuoneeseen johtavan oven edustalla olleiden puulaattojen tilalla oli nyt muovitettu käytävämatto.
Roskakoreista löytyi vastikään hankittujen mattojen pakkauskääreitä. Monissa paikoissa havaittiin jälkiä voimakkaasta pesuaineesta, jolla oli saatu aikaan pysyvää tuhoa tilojen kivipintoihin. Tutkijoita kummastuttivat kerhotilan lattialle levitellyt pienet vihreät rakeet, jotka paljastuivat myöhemmin eläinkarkotteeksi. Levittelyn tarkoituksena lienee ollut tapahtumista kielivän hajun peittely ja poliisin ruumiskoirien harhauttaminen. Tämä innovatiivinen oivallus ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla. Karkotteesta ja raivokkaasta pesemisestä huolimatta kerholta löytyi Simon ja Esan lukuisten veri- ja kudosjälkien lisäksi verta jostain toisestakin selkkauksesta; punasolunäytteensä oli kerhotilan
seinään jättänyt myös erään Veljeskuntaan kuulumattoman prosenttikerhon jäsen.
Kyseinen mies ei ilahtunut poliisin yhteydenotosta eikä halunnut tehdä kuulustelussa lähtöselvitystä hänestä jossain vaiheessa erkaantuneelle roiskeelle.
Kerhotilan baaritiskin alta löytyi kolme avaamatonta pulloa eläinkarkotetta, tiskin alla olleesta roskakorista taltioitiin lisäksi kaksi tyhjää karkotepulloa.
Tutkinnassa selvisi, että paikallinen eläintarvikeliike oli kesän aikana jakanut vanhaksi mennyttä karkotetta ilmaiseksi. Kerholta löytyneiden karkotepullojen korkkeihin oli painettu sama koodi kuin eläintarvikeliikkeen ilmaiserässä. Roskakorista löytyneistä pulloista saatiin poliisin hyvin tunteman Vesan sormenjäljet.
Vesa
Vesa oli alkuperäisjäsen "synnynnäisiksi tappajiksi” nimetyssä poikakerhossa, joka oli sittemmin liittynyt Veljeskuntaan.
Huhtikuun 2011 lopulla kerhotilassa sattuneessa ampumistapauksessa polveensa luodin saanut mies oli ollut haluton kertomaan poliisille tapahtumien kulusta.
Ampujaksi epäiltiin Vesaa, jonka tilillä oli jo ennestään useita väkivaltarikoksia. Vielä enemmän oli rikosepäilyjä, mutta koska juttujen oletetut uhrit puhuivat jopa vähemmän kuin Vesa itse, hän oli päässyt luistamaan monesta tuomiosta.
Vesa oli ollut ampumisepäilyn johdosta vangittuna toukokuussa, mutta asianosaisten vaitonaisuuden vuoksi pakkokeinotuomari oli laskenut hänet vapaaksi. Tämä oli tapahtunut kaksi viikkoa ennen Simon ja Esan katoamista.
Petri
Pelottavaa ja väkivaltaista imagoa ylläpitänyt Vesa oli viimeisen vankilatuomionsa aikana värvännyt kisällikseen nuoren ja tässä genressä varsin yritteliään Petrin. Lempinimellään Källi paremmin tunnettu Petri oli jo ehtinyt kerätä meriittejä nakkikioskimurroista törkeisiin pahoinpitelyrikoksiin.
Petri oli lyhytvartinen, mutta sinnikäs kaveri, jolla oli etenkin humalassa ollessaan taipumus äityä rasittamaan kanssaihmisiä lakkaamattomalla suunsoitolla. Pullistelu väärässä seurassa oli aiheuttanut Petrille ajan mittaan lukuisia mustuneita silmänympäryksiä ja eriasteisia ruhjeita. Kesäkuun puolivälissä Petri oli riitaantunut vaimonsa kanssa ja hyökännyt leipäveitsi aseenaan tämän kimppuun. Pahasti viillelty vaimo oli lopettanut riidan nappaamalla veitsen itselleen ja sohaisemalla sillä pintahaavan Petrin rintaan. Perheriidan pääpukariksi katsottu Petri oli paikkauksen jälkeen otettu poliisin huomaan.
Vesan ongelma
Esan ja Simon henkirikostutkinnassa oli tullut esiin jo useita viitteitä Vesan ja Petrin osallisuudesta tekoon. Epäilyt vahvistuivat entisestään, kun eräästä poliisilaitoksesta otettiin tutkinnanjohtajaan yhteyttä ja kerrottiin heidän tutkimassaan jutussa puhelinkuuntelunauhoille tarttuneesta mielenkiintoisesta soitosta.
Koska puhelun epäiltiin liittyvän murhatutkintaan, luovutettiin kopio siitä krp:n tutkijoille.
Kuuntelun kohteena oli Jami-niminen tatuointitaiteilija. Jamille oli yritetty soittaa kahdesti Petrin vaimon Sirun puhelimesta varhain keskiviikkoaamuna 8. kesäkuuta 2011. Jamin soitettua takaisin Vesa oli vastannut Sirun puhelimeen.
Lyhyessä puhelussa Vesa oli kertonut olevansa kotona ja ilmoittanut, että hänellä on ”yks kinkkinen problematsioone” .
Enempää Vesa ei ollut puhelimessa ongelmaansa avannut, mutta vihjeen ymmärtänyt Jami oli luvannut lähteä heti Vesan asunnolle.
Petrin koulutus
Vesan ja Petrin osallisuudesta henkirikoksiin alkoi olla riittävästi näyttöä ja suunnitelma heidän kiinniottamisestaan oli laadittu.
Vain muutamaa tuntia ennen suunniteltua iskua epäillyt helpottivat oma-aloitteisesti poliisin näyttötaakkaa.
Hätäkeskukseen ilmoitettiin varhain aamulla 18. heinäkuuta martinlaaksolaisesta porraskäytävästä löytyneestä verisestä miehestä, jolla oli pahoja teräaseella aiheutettuja viiltohaavoja päässään. K-kirjainta etäisesti muistuttavat haavat risteilivät näyttävästi yli vähähiuksisen päänahan, lisäksi miehellä oli ruhjeita eri puolilla ylävartaloa. Sairaalaan toimitettu mies ilmeni Petriksi.
Tajun vähitellen palauduttua Petri kertoi ensin saaneensa vammansa portaissa kaatuessaan, sitten somalilauman hyökkäyksessä ja lopulta muistikuvat tapahtuneesta haihtuivat kokonaan. Verijäljet Petrin löytöpaikalta johtivat Vesan ja Sirun vuokraamalle asunnolle, joka osoittautui myös rikoksen tapahtumapaikaksi. Pariskunta oli muuttanut kesäkuussa remontin vuoksi Jamin asuntoon, Jami puolestaan majaili sillä aikaa tyttöystävänsä luona. Kesäkuisen perheriitansa seurauksena Petri oli saanut häädön edellisestä asunnostaan, joten Vesa ja Siru olivat antaneet hänelle avaimen remontin alla olevaan asuntoonsa.
Petrin kertomusta vammojensa synnystä ei pidetty uskottavana, vaan Vesalla epäiltiin olevan osuutta tapahtumiin. Seuraavien tuntien aikana Vesaa etsittiin usean poliisipartion voimin ympäri pääkaupunkiseutua.
Vesan virallinen osoite oli luonnollisesti jo tarkastettu ja verijälkien perusteella tapahtumapaikaksi todettu. Asunto oli rikospaikkatutkinnan turvaamiseksi suljettu poliisin vaihtamalla lukolla. Myöhemmin päivällä hätäkeskukseen oli tullut ilmoitus ammuskelusta tapahtuma-asunnon porraskäytävässä. Joku oli käynyt ampumassa laukauksen asunnon oven läpi ilmeisesti lukon vaihdosta närkästyneenä.
Vesan etsintä jatkui kiivaana ja päättyi vasta hieman vuorokauden vaihtumisen jälkeen, kun poliisi meni Jamin nimissä olevaan asuntoon. Nopean sisäänmenon yllättämä Vesa ei ehtinyt ennen kiinniottoa tarttua asunnossa olleeseen, valmiiksi ladattuun käsiaseeseen.
Tutkinnassa pystyttiin osoittamaan, että Vesa oli edellisenä yönä käynyt nimissään olleella asunnolla yhdessä kaverinsa Patsen kanssa.
Henkirikostuomiosta juuri vapaalle laskettu Patse kuului samaisen ”tappajakerhon” alkuperäiskokoonpanoon kuin Vesa
Vesa ja Patse olivat ravintolaillan päätteeksi ottaneet taksin asunnolle, jossa Petri oli pitänyt majaansa. Lyhyen vierailun aikana ei paikalla olleiden mukaan ollut tapahtunut mitään sellaista, josta pitäisi kertoa poliisille. Patse tosin vihjaisi, ettei arvostanut ”akkojen viiltelijöitä”. Kyseessä ei kuitenkaan ollut hänen kokelasjäsenensä, joten hänellä ei ollut asiasta enempää kerrottavaa. Poliisin käsityksen mukaan Petrin pahoinpitelyssä oli ollut kyse jonkin sortin koulutuksesta. Vaimonviiltelyn aiheuttamaa kostoa todennäköisempänä vaihtoehtona pidettiin kuitenkin pelkoa vasikoinnista. Vesa oli saattanut epäillä
Petrin lipsauttaneen pidätysaikanaan jotain Pasin ja Esan surmayön tapahtumista. Olivathan poliisit menneet Pähkinärinteen kerholle pian sen jälkeen, kun Petri oli päästetty vapaaksi vaimonsa pahoinpitelystä.
Tapahtumista kirjattiin Vantaan poliisilaitoksen väkivaltarikostutkintaan ilmoitus nimikkeellä tapon yritys. Oven läpi ammuskelusta lisättiin Vesan CV:hen vielä maininta ampuma-aserikoksesta, aseen varomattomasta käsittelystä ja vahingonteosta.
Patsen versio tapahtumista jäi hänen antamansa kuulustelukertomuksen varaan, sillä hän kuoli ennen oikeudenkäyntiä. Patsen kuolemaan ei liittynyt rikosta.
Katoamisyön tapahtumat
Selvittely Simon ja Esan kohtalosta jatkui, ja pala palalta tapahtumien kulku alkoi selvitä.
Tutkinnassa selvisi, että Vesa ja Petri olivat menneet kerholle tiistaina 7. kesäkuuta jo iltapäivästä. Myöhemmin seuraan oli liittynyt saunailtaa viettämään kutsuttu Vesan veli, Jouni.
Muutoin suhteellisen rauhallisesti sujuneen alkuillan aikana Vesa oli jostain syystä hermostunut Petrin tekstiviestittelyyn puhelimella. Kun kehotus lopettamisesta ei ollut riittävän nopeasti tehonnut, Vesa oli kiivennyt pöydän yli höykyttämään uppiniskaista oppipoikaansa.
Isällisen pystypainin yhteydessä Vesa oli laittanut Petrin ohella myös ruokailutilan huonekalut uuteen
järjestykseen. Ennen loppukumarrusta Vesa oli vielä katkaissut Petrin simpukkamallisen puhelimen kahtia. Sykkeen tasaannuttua Vesa oli hakenut kerhon varastosta Petrille uuden matkaviestimen. Myöhemmin illalla kolmikko oli lähtenyt baarikierrokselle ensin Myyrmäkeen ja sieltä edelleen Martinlaaksoon. Martinlaaksosta he olivat palanneet taksilla kerholle.
Miehet takaisin Pähkinärinteeseen kyydinneen taksikuskin kertoman mukaan apukuskin paikalla istunut mies oli käyttäytymisensä perusteella selkeästi porukan johtaja. Kuljettaja tunnisti miehen myöhemmin kuulustelussa Vesaksi. Kuljettajan takana istunut, seurueen lyhin ja nuorin mies oli pian liikkeelle lähdön jälkeen alkanut arvostella äänekkäästi kuljettajaa ja ajoreitin valintaa. Metelöinnistä ärsyyntynyt Vesa
oli kehottanut nuorukaista vaikenemaan. Takapenkki oli hiljentynyt hetkeksi, mutta pian äänekäs suunsoitto kuskin selän takana oli jatkunut. Vesa oli suuttunut ja käskenyt toista takapenkillä ollutta miestä lyömään riidanhaastajaa.
Tämä ei kuitenkaan ollut reagoinut käskyyn millään tavalla ja oli muutenkin ollut hiljaa koko matkan ajan. Taksin kirjanpidon mukaan kyyti oli saapunut Pähkinärinteeseen, kerhotilaan johtavan kävelytien päähän kello 01.40.
Takapenkin hiljaisen miehen kuljettaja tunnisti kuulustelussa Vesan veljeksi, Jouniksi.
Pian kolmikon kerholle paluun jälkeen sinne olivat saapuneet myös Simo ja Esa. Arvoitukseksi jäi, missä he olivat viettäneet pankkiautomaatilla käynnin ja kerholle tulon välisen tunnin. Todennäköisin vaihtoehto oli joku muista Pähkinärinteen ostoskeskuksen liepeillä sijaitsevista anniskelupaikoista. Syystä tai toisesta näiden henkilökunnat olivat kuitenkin kovin varmoja siitä, etteivät olleet juottaneet kadonneita miehiä kyseisenä yönä.
Veljeskunnan kerhotila oli ilmeisesti tarjonnut valomerkin aikaan houkuttavan vaihtoehdon jatkopaikasta, ja miehet olivat suunnanneet kulkunsa sitä kohti.
Makuuhuoneensa alapuolella alkaneeseen meteliin kello 01.50 herännyt ääniteknikko kertoi kerhotiloista kantautuneiden äänien olleen alkuun lähinnä kovaäänistä juttelua, naureskelua ja huudahduksia. Puolisen tuntia myöhemmin alakerrasta oli alkanut kuulua huutoa, hakkaamisen ääniä ja pauketta. Iskuja oli yön aikana kuulunut kaikkiaan kymmeniä. Teknikko oli kuunnellut metelöintiä kello neljään saakka, minkä jälkeen hän oli päättänyt yrittää nukkua.
Ennen nukahtamista hän oli asettanut nauhurin huoneensa lattialle saadakseen isännöitsijälle todisteita kerholaisten vaikutuksesta osakkeenomistajan kotirauhaan.
Teknikko oli sulkenut nauhurin herättyään kello seitsemän aikoihin. Tuolloin alakerrassa oli ollut jo hiljaista. Hän ei osannut sanoa tarkkaa päivämäärää yölliselle mekkalalle, mutta muisti lähettäneensä heti aamulla asiasta sähköpostia isännöitsijälle. Sähköpostin lähetystiedoista ilmeni, että valitus edeltäneen yön metelistä oli lähtenyt isännöintitoimistoon keskiviikkoaamuna 8. kesäkuuta. Samalta yöltä oli äänihavaintoja myös muilta talon asukkailta. Kukaan ei ollut kuitenkaan rohjennut soittaa asiasta poliisille. Teknikon nauhoittama äänitallenne otettiin Keskusrikospoliisissa ilolla vastaan.
Poistuminen kerholta
Tutkinnan aikana kuulusteltiin todistajana taksikuski, joka kertoi kuljettaneensa aamuyöllä 8. kesäkuuta hiljaisen pitkätukkaisen miehen Pähkinärinteen taksitolpalta Jounin kotiosoitteeseen. Kyyti oli alkanut kello 04.40.
Kerholle johtavan kadun varrella asuva nainen kertoi havainneensa asuntonsa ikkunasta keskiviikkoaamuna 8. kesäkuuta kello 05.30–06.30 hitaasti tienristeystä lähestyneen, päihtyneeltä vaikuttaneen parivaljakon. Kerhotilan suunnasta tulleet kaksi miestä olivat lähes kaljuja ja kummallakin oli ylävartalonsa peittona ainoastaan runsaat tatuoinnit. Matkantekoa oli hidastanut miehistä lyhyemmän pahoinvointisuus; tämä oli oksennellut useita kertoja kävelymatkan aikana. Miehet olivat jääneet odottele maan risteykseen, josta paikalle ajanut sininen farmariauto oli noukkinut heidät kyytiinsä. Televalvontatiedot paljastivat, että Petrin puhelimesta oli soitettu Vesan vaimon Sirun liittymään 8. kesäkuuta kello 05.52. Petrin puhelin oli soittohetkellä paikantunut Pähkinärinteeseen.
Jälkitoimia
Tehokkaan naapurivalvonnan ansiosta poliisilla oli käytettävissään tarkkoja muistiinpanoja liikenteestä kerhotilan edustalla. Sininen farmariauto, jonka rekisteritunnus osoitti kuuluvan Sirulle, oli nähty perjantaina 10. kesäkuuta kello 13.35–13.56 parkissa kerholle johtavan oven edessä. Todistajan ylös kirjaaman havainnon mukaan hänen Vesaksi tunnistamansa mies oli kantanut auton takatilaan kolme painavalta näyttänyttä jätesäkkiä. Toimenpiteen ajan kuskin paikalla istuneen naisen silminnäkijä tunnisti Siruksi. Tuolloin kyseessä oli ilmeisesti vereentyneen omaisuuden hävitys. Ruumiit oli todennäköisesti siirretty kerholta heti tekoa seuranneen vuorokauden aikana. Naapurustosta saatiin lisäksi havainto, jonka mukaan kaksi kaljua miestä oli nähty kerhotilan luona kesäkuun alkupuolella lastaamassa puoliltaöin jätesäkkejä tummaan farmariautoon.
Kerholta löytyneistä tyhjistä mattokääreistä saatiin selvitetyksi niiden ostopaikka ja -ajankohta. Matot olivat peräisin kahdesta Vantaalla sijaitsevasta Tarjoustalosta ja ne oli ostettu 13. ja 19. kesäkuuta 2011. Samassa yhteydessä mattojen kanssa oli ostettu pyyhkeitä sekä runsaasti siivousvälineitä ja pesuaineita. Ostotositteessa mainittuja pesuaineita löytyi kerhotilan siivouskomerosta. Toisen Tarjoustalon vieressä sijaitsi eläintarvikeliike, josta ilmaiset karkotteet olivat peräisin.
Poliisien mielestä ei ollut sattumaa, että ensimmäisen ostotapahtuman aikaan sekä Sirun että Jamin puhelimet olivat liikkuneet kyseisen kaupan alueella. Hetkeä myöhemmin molemmat puhelimet olivat Pähkinärinteessä, jossa seuraan oli liittynyt myös Vesan puhelin. Jälkimmäisellä hankintareissulla puolestaan Vesan puhelin aktivoitui liikkeen nurkilla, ostosten jälkeen oli siirrytty jälleen Pähkinärinteeseen.
Kuulustelut
Vesa ja Siru otettiin kiinni ja vangittiin ensin epäiltynä osallisuudesta Vantaan poliisilaitoksen tutkimaan Petrin tapon yritykseen.
Kun kuulustelut siihen liittyen oli saatu päätökseen, vaihtui rikosnimike murhiksi ja kuulustelijat Keskusrikospoliisin tutkijoiksi.
Petristä otettiin koppi sen jälkeen, kun hänet oli päästetty sairaalasta. Murhien johdosta pidätettiin myöhemmin lisäksi Jouni ja Jami, joista Jounin pidätys jatkui vangitsemisena.
Pelko oli kuulusteluissa vahvasti läsnä ja piti kuulusteltavat hiljaisina. Osa epäillyistä pelkäsi tuomiota, osa puhumisesta aiheutuvia seurauksia.
Poliisille oli tutkinnan edetessä muodostunut eri todisteiden kautta käsitys, ettei Jounilla ollut ilmeisesti osuutta henkirikoksiin. Hänen tiedettiin kuitenkin olleen tapahtumapaikalla ja poistuneen kerholta vasta murhien jälkeen, joten hänen roolinsa piti toki ennen poissulkemista varmistaa.
Jämin ja Sirun tiedettiin olleen tapahtumahetkellä muualla, mutta heidän uskottiin olevan tietoisia tapahtumista ja osallistuneen ainakin todisteiden hävitykseen
Jouni
Oltuaan kuukauden vangittuna ja kiistettyään tietävänsä tapahtumista mitään Jouni ymmärsi olevansa kestämättömässä tilanteessa. Poliisi pystyi aukottomasti todistamaan hänen olleen kerhotiloissa murhien tapahtuessa eikä veljeltä ja tämän oppipojalta apuja tullut. Jounilla oli vaa'an toisessa kupissa vapaus ja elämä perheensä kanssa, mikä edellytti totuuden kertomista. Toisessa vaakakupissa Jounia odotti elinkautistuomio rikoksista, joihin hän ei ollut syyllistynyt.
Yöllisestä äänitallenteesta kuuleminen helpotti Jounin päätöksentekoa. Jounin mukaan hän ei olisi pystynyt muuten todistamaan syyttömyyttään. Nauhalta täytyi kuitenkin selvitä, ettei hänen ääntään kuulunut enää missään vaiheessa kerholle paluun jälkeen.
Jouni kertoi olleensa väsymyksen ja illan aikana nautittujen juomien vuoksi siinä kunnossa, että oli nukahtanut taksiin paluumatkalla Martinlaaksosta Pähkinärinteeseen. Kerholle päästyään hän oli mennyt suoraan nukkumaan saunan pukuhuoneessa olleeseen sänkyyn. Uni oli tullut samalla hetkellä, kun poski oli kohdannut tyynyn.
Vesa ja Petri olivat jääneet jatkamaan keskenään juopottelua kerhotilan baaritiskille. Jouni kertoi olevansa varma siitä, ettei kerholla ollut tai sinne heidän mukanaan tullut ketään muita.
Jouni kertoi heränneensä aamuyöllä ja nousseensa ylös lähteäkseen kotiin. Hänellä oli muistikuva raskaan unen läpi jossain vaiheessa kuuluneesta kovasta, terävästä pamauksesta. Lisäksi Jounilla oli tunne, että joku oli mahdollisesti käynyt herättelemässä häntä jalasta tönien.
Jouni oli vuoteesta noustuaan ihmetellyt raollaan ollutta pukuhuoneen ovea, koska muisti sulkeneensa sen nukkumaan mennessään. Tultuaan ulos pukuhuoneesta Jouni oli kertomansa mukaan nähnyt jotain, joka ”oli täräyttänyt hänen päänsä tyhjäksi” . Käytävän päässä lattialla oli maannut kaksi ruumista. Jo nopealla vilkaisulla oli ollut selvää, että henki oli varmuudella paennut molemmista. Vainajat olivat olleet miehiä ja heidät oli asetettu vierekkäin lattialle, selvästi siihen jälkeenpäin siirrettyinä. Lattia baaritiskin edustalta oli ollut märkä, aivan kuin siihen olisi kaadettu vettä ja yritetty sitten huonolla mopilla pyyhkiä. Vesa oli tuolloin istunut baaritiskin ääressä ja Petri häärännyt ympärillä. Jouni oli raivostunut ymmärtäessään, mitä oli tapahtunut. Hän oli kertomansa mukaan tiennyt, ettei tällainen rikos jäisi selvittämättä ja että samalla tulisi selviämään myös hänen läsnäolonsa tapahtumapaikalla.
Mitään kenellekään puhu matta Jouni oli kävellyt ulos kerhotilasta, jatkanut matkaansa suoraan läheiselle taksiasemalle ja ajanut kotiin. Ruumiiden hävittämisestä ja kerhotilan myöhemmästä siivoamisesta Jouni kiisti tietävänsä mitään. Uhrien henkilöllisyys oli selvinnyt Jounille vasta hänen luettuaan lehdistä Pähkinärinteessä kadonneista miehistä. Jounin kertoma vaikutti uskottavalta, koska se vastasi sitä, mitä tutkinnassa oli jo muutenkin tullut ilmi. Jounin asema vaihdettiin poliisitutkinnan loppupuolella syyttäjien päätöksellä todistajaksi.
Petrin tunnustus
Petri käytti ensimmäisten viikkojen kuulusteluissa tietyissä piireissä suosittua en kommentoi -linjaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän alkoi kuitenkin vähitellen oivaltaa, ettei valittu linja tulisi kantamaan. Avautumispäätöksen tehtyään Petri kertoi alkuillan tapahtumista sen mukaisesti, mitä tutkinnassa oh jo ilmennyt, tosin Vesan vihanpurkauksia vähätellen.
Pähkinärinteeseen paluun hän kertoi yhteneväisesti Jounin kanssa. Jounin mentyä nukkumaan Petri oli jäänyt yhdessä Vesan kanssa juomaan kerhon oleskelutilassa olevalle baaritiskille. Pian kerholle paluun jälkeen ovikello oli soinut ja Petri oli mennyt avaamaan oven.
Hän ei ollut kertomansa mukaan tuntenut kahta kyläilemään pyrkinyttä miestä, mutta oli arvellut näiden olevan "jonkun tuttuja”.
Miesten tultua sisälle oli ilmennyt, että Vesa tunsi Simoksi osoittautuneen miehen vankilaajoilta. Vieraat oli istutettu baaritiskin ääreen ruokailutilan puolelle, isäntäväki oli ottanut jakkarat tiskin sisäpuolelta. Alkuosa vierailusta oli mennyt hyvässä hengessä keskustellen ja juopotellen, mutta sitten Petri oli kertomansa mukaan halunnut mennä nukkumaan ja vieraista oli pitänyt päästä eroon.
Miehet eivät kuitenkaan olisi halunneet lähteä, joten heitä oli pitänyt alkaa ohjailla ovea kohti. Tilanne oli Petrin kertoman mukaan mennyt ovensuussa käsirysyksi, ja Simo oli ottanut puukon esille. Petri kertoi molempien miesten pitäneen hänestä ovensuussa kiinni hyvin uhkaavina. Siitä huolimatta hän oli saanut käsiinsä baaritiskillä olleen ison veitsen. Petri kertoi huitoneensa veitsellä ”silmät kiinni sinne tänne” vierellään seisseitä miehiä.
Silmät avattuaan hän oli huomannut kummankin makaavan elottomana lattialla.
Vesan osuudesta kysyttäessä Petri kertoi tämän kadonneen johonkin jossain vaiheessa.
Vieraiden saadessa osumansa Vesa ei Petrin mukaan ollut ollut paikalla eikä tällä ollut missään tapauksessa mitään tekemistä henkirikosten kanssa.
Petri ei pystynyt selittämään, miten hän oli päässyt hakemaan muutaman metrin päästä baaritiskiltä veitsen kahden itseänsä huomattavasti isokokoisemman miehen pitäessä hänestä puukolla uhaten kiinni.
Petri kertoi käyttäneensä huitomiseen isoa machete-tyyppistä veistä, jonka hän oli kertomansa mukaan hävittänyt myöhemmin jälkiä siivotessaan. Rikospaikkatutkinnan yhteydessä kerholta oli taltioitu musta nylon-tuppi, joka näytti kuuluvan kookkaaseen teräaseeseen. Tuppeen sopivaa veistä tiloista ei ollut löytynyt.
Kerhon levoton menneisyys tuli tutkinnan apuun tässäkin asiassa. Helmikuussa 2010 oli kerholle tehdyn kotietsinnän yhteydessä kuvattu näyttävä machete-mallinen raivausveitsi. Veitsi oli jätetty kerhotiloihin, koska sitä ei ollut käytetty rikokseen. Tuolloin otetussa kuvassa veitsen taustalla näkyvä tuppi vaikutti samannäköiseltä nyt löydetyn tupen kanssa.
Rikostutkijat hankkivat tilalle samanlaisen veitsen. Terältään 56 senttimetrin pituinen ja yli puolen kilon painoinen veitsi vastasi vainajissa olleita vammoja ja sen tuppi oli identtinen kerholta löydetyn tupen kanssa. Veitsen tuppi oli löytynyt baaritiskin alla olevalta hyllyltä samalta kohdalta, jossa Petri oli kertonut Vesan istuneen ennen selittämätöntä katoamistaan. Veitsen kuvaa näytettiin kuulustelussa Petrille, joka
kertoi käyttäneensä ilmeisesti juuri kuvatunlaista veistä surmatekoihin.
Petri kertoi raahanneensa ruumiit teon jälkeen kerhon saunatilojen pesuhuoneeseen ja poistuneensa sitten paikalta. Hän oli kertomansa mukaan palannut kerholle aamupäivällä, sahannut ruumiit kahteen osaan ja pakannut ne sitten jätesäkkeihin.
Petrin kertoma henkirikoksista ja niitä seuranneista tapahtumista oli epämääräistä. Hän ei osannut kuvailla yksityiskohtia teoista eikä ruumiiden paloittelusta. Kerhotiloista löytyneet verijäljet ja uhreissa todetut vammat eivät myöskään vastanneet Petrin kertomaa tapahtumista. Ainoat selkeät muistikuvat Petrillä oli ruumiiden kuljettamisesta kerholta niiden löytöpaikkoihin.
Kertomastaan huolimatta hänen ei uskottu tehneen sitäkään yksin.
Vesan versio
Vesa oli kuulusteluissaan aggressiivinen ja haluton selvittämään tapahtumia. Eräässä kuulustelussa hän kävi esitetyistä kysymyksistä ärsyyntyneenä kuulustelijan kimppuun yrittäen heittää tätä pöydällä.
Vesa ei välittänyt vähääkään siitä, että tiesi tilanteen tallentuvan videonauhalle.
Kokenut kuulustelija ei hyökkäyksestä hätkähtänyt. Hän asetti pöydän takaisin paikoilleen, keräsi lattialle lennähtäneet paperit nippuun ja jatkoi kysymysten esittämistä. Hetkeä myöhemmin Vesa pomppasi uudelleen pystyyn ja löi avokämmenellä kuulustelijaa käsivarteen. Siinä
vaiheessa kuulustelija katsoi tilaisuuden päättyneeksi. Hän totesi Vesalle, että "meillä on isompi kerho” ja talutti tämän takaisin selliinsä.
Vesa sai kuulustelu tilanteesta uuden rikosnimikkeen edellisten jatkoksi.
Viimeisissä kuulusteluissaan Vesa myönsi olleensa tapahtumayönä kerholla Petrin ja Jounin kanssa. Vesa ilmoitti ensin, ettei halunnut eritellä kenenkään tekemisiä, koska olisi samalla myöntänyt tietävänsä tapahtumista. Myöhemmin Vesa kertoi, että heidän palattuaan yöllä Pähkinärinteeseen hänen vankilatuttunsa Simo oli tullut toisen, Vesalle tuntemattoman miehen kanssa soittamaan kerhon ovikelloa. Audienssia ei ollut etukäteen varattu, joten miesten vierailu oli tullut isännille yllätyksenä. Vesa kertoi heidän keskustelleen kaikessa sovussa drinkkejä nauttien kerhon baaritiskillä. Vesan version mukaan hän oli itse poistunut jossain vaiheessa kerhotilaan kuuluvaan erilliseen makuuhuoneeseen tekemään "kirjanpidollisia tehtäviä” , joita hän ei halunnut sen tarkemmin poliisille eritellä. Petri ja vieraat olivat hänen poistuttuaan jääneet jatkamaan juopottelua baaritiskille.
Vesa kertoi kuulleensa myöhemmin kerho tilan puolelta ääniä ja menneensä katsomaan tilannetta. Tuolloin hän oli nähnyt takan ja baaritiskin välissä lattialla kaksi kuollutta miestä.
Tarkempiin kysymyksiin yön tapahtumista ja ruumiiden hävittämisestä Vesa kieltäytyi vastaamasta.
Vesa myönsi mahdollisesti soittaneensa aamulla Petrin puhelimesta Sirun hakemaan heitä Pähkinärinteestä ja tarkensi Petrin olleen se heikkovointisempi kyydin odottaja. Vesa oli kertomansa mukaan myös saattanut jälkeenpäin osallistua vereentyneiden tavaroiden hävitykseen. Erikseen kysyttäessä Jounin roolista tapahtumiin Vesa kertoi tämän menneen nukkumaan jo ennen Simon ja Esan saapumista.
Vesa oli kertomansa mukaan käynyt herättelemässä Jounia miesten kuoleman jälkeen.
Jami
Vesaa silminnähden pelännyt Jami kertoi tietämyksensä Simon ja Esan henkirikoksista rajoittuneen ainoastaan siihen, mitä oh lehdistä lukenut. Jami kertoi tosin värvänneensä tyttöystävänsä siivoamaan kesäkuussa kerhotilaa. Kyse oli Jämin mukaan kuitenkin ollut normaalista viikkosiivouksesta, ei henkirikosten jälkien peittelystä. Naisystävän sormenjäljet löytyivätkin kerhon pesuainepakkauksista. Jami päätyi esitutkintapöytäkirjan kanteen epäiltynä rikoksentekijän suojelemisesta.
Siru
Rikostutkijoiden käsityksen mukaan myös Siru oli hyvin tietoinen tapahtuneesta. Hän oli hakenut Vesan ja Petrin teon jälkeen Pähkinärinteestä ja osallistunut jälkisiivoukseen ja hankintoihin. Siru itse kiisti luonnollisesti tienneensä veriteoista mitään. Hän kertoi toimineensa Vesan ja Petrin autokuskina sekä siivonneensa kerhotilaa niin lukuisia kertoja, ettei millään pystynyt muistamaan juuri kyseiseen ajankohtaan sijoittuvia liikkeitään. Siru selvisi ilman syytteitä rikoksentekijän suojelemisesta, koska murhista epäilty oli hänen puolisonsa.
Tuomio
Oikeudenkäyntiin oli Vantaan käräjäoikeudessa varattu kaksi viikkoa marraskuussa 2011. Simon ja Esan henkirikosten ohella käytiin oikeutta myös muista rikoksista, joihin Vesan ja Petrin epäiltiin kuluneen kesän aikana syyllistyneen.
Molemmat olivat rikosten tekoaikana olleet ehdonalaisessa vapaudessa aiemmista tuomioistaan.
Käräjäoikeuden antama tuomio julkistettiin tammikuussa 2012.
Tuomiolauselman mukaan Petrin todettiin varmuudella osallistuneen Simo Tapani Tuomelan ja Esa Kari Tapani Paakkunaisen surmaamiseen, mutta hän ei ollut kuitenkaan voinut yksin surmata kahta itseään huomattavasti kookkaampaa miestä. Lukuisiin todisteisiin ja ulkopuolisiin todistajalausuntoihin nojaten käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että toinen surmaajista oli ollut Vesa.
Käräjäoikeus luokitteli henkirikokset tekotavan raakuuden ja julmuuden vuoksi murhiksi.
Henkirikosten törkeyttä lisäävinä tekijöinä oli otettu huomioon myös ruumiiden paloittelu ja
kätkeminen. Mitään lieventäviä seikkoja käräjäoikeus ei katsonut asiassa tulleen esille. Mahdollista alkukärhämää ei katsottu lieventäväksi asianhaaraksi.
Petri Markus Juhani Mäkisen todettiin lisäksi syyllistyneen vaimonsa törkeään pahoinpitelyyn. Vesa Juhani Kososen tuomioon lisättiin Petriin kohdistunut törkeä pahoinpitely, ampuma-aserikos ja aseen varomaton käsittely sekä kuulustelussa tapahtunut virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ja pahoinpitely. Molemmat tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.
Jamin osalta syytteet rikoksentekijän suojelemisesta hylättiin. Hänen Vesan kanssa käymänsä "problematsioone-puhelun” katsottiin viitanneen henkirikoksiin, mutta näyttöä suojelemisesta ei oikeuden mukaan ollut saatu osoitetuksi.
-
Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17408
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Vantaa 2011: Pähkinärinteen paloittelumurhat
- Veljeskunnan kerhotilan editse kulkeva 'Konnakuja', käynti kerholle merkitty nuolella..jpg (246.58 KiB) Katsottu 3139 kertaa
- Pohjapiirros kerhotilasta. Kuvaan on sinisellä paikat, joista Esan verta, punaisella Simon verta, vihreällä pesujälkiä.jpg (149.65 KiB) Katsottu 3139 kertaa
- Ruokailutilan pöydänjalassa oli kaksi teräaseen iskemäjälkeä, joista toisessa todettiin olevan Esan verta..jpg (208.34 KiB) Katsottu 3139 kertaa
-
Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17408
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Vantaa 2011: Pähkinärinteen paloittelumurhat
- Kuivunutta eläinkarkotetta pesuhuoneen lattialla.jpg (257.2 KiB) Katsottu 3131 kertaa
- Petrin 'kaatumisvammat' paikkauksen jälkeen.jpg (202.73 KiB) Katsottu 3131 kertaa
- Tekoväline kuvattuna aiemman kotietsinnän yhteydessä helmikuussa 2010.jpg (209.64 KiB) Katsottu 3131 kertaa
Re: Vantaa 2011: Pähkinärinteen paloittelumurhat
Hyvin on jätetty Vilhusen antama jelppi kokonaan pois. Enkä usko, ettei kerhotilassa olisi mukamas ollut kuuntelulaitteita. Niistä tosin poliisi ei koskaan kerro mitään. Muuta kuin kännissä kesämökin kuistilla kaikille.
Itsenäisen Suomen Kansallisen Taistelujoukon Rintaman kunniajäsen jo vuodesta 1997. Tarkemmin alkukesästä, kun Captain Jack soi listahittinä radioaalloilla ja maailmassa oli vielä kaikki hyvin.
Re: Vantaa 2011: Pähkinärinteen paloittelumurhat
Tero Haapala ja Göran Wennqvist: Rikostutkintaa 24/7. Luku United Brotherhood - veljeyttä ja tasa-arvoa, sivu 356: " Vesa Kosonen ja Petri Mäkinen tuomittiin molemmat kahdesta murhasta elinkautisiin tuomioihin sekä käräjä- että hovioikeudessa.
Mäkinen ei kärsinyt tuomiotaan loppuun saakka. Hän riisti itseltään myöhemmin hengen".
Mäkinen ei kärsinyt tuomiotaan loppuun saakka. Hän riisti itseltään myöhemmin hengen".
Maailman onnellisin kansa
Näkeehän sen naamoistansa
Näkeehän sen naamoistansa
-
Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17408
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Vantaa 2011: Pähkinärinteen paloittelumurhat
Niin, kuinka kaikki oikein sitten kävikään?
Viikonloppuviihdettä eli jutun ETPK kaikkine liitteineen:
https://gofile.io/d/0dYQNW
Viikonloppuviihdettä eli jutun ETPK kaikkine liitteineen:
https://gofile.io/d/0dYQNW
Re: Vantaa 2011: Pähkinärinteen paloittelumurhat
Kappas. Ihan Vilhusen Keijokin on käynyt todistajakuulustelussa vaikenemassa asioista. 
Kiitti jälleen luettavasta OEK.
Kiitti jälleen luettavasta OEK.