Ongelmallinen henkirikosjuttu
Komisario Väinö Rantio
Syylliseksi epäillyn vangitsemisesta päättää Suomessa yleensä viranomainen, tavallisimmin poliisipäällystöön kuuluva virkamies.
Syyteharkintakuuluu yleiselle syyttäjälle, joka vangitsemisen jälkeen saa poliisitutkintapöytäkirjan tutkittavakseen.
Koska vangitseminen edellyttää ”todennäköisiä syitä”, eli niin paljon näyttöä rikoksesta, että vangittu siitä todennäköisesti tullaan tuomitsemaan, ei ongelmia yleensä ole syntynyt syyteharkinnassa vangittuihin nähden.
Jos syyttäjä kuitenkin katsoo, ettei hänen käsityksensä mukaan näyttö ole riittävä syytteen nostamiseksi, ei käsittelyä tuomioistuimessa synny lainkaan, vaan tuomioistuin ottaa vangitun asian käsittelyyn 8 vuorokaudessa vangitsemisesta ja tekee päätöksen vangitun vapauttamisesta Helsingin raastuvanoikeuden päätöksen mukaan eräässä tällaisessa tapauksessa ei edes rangaistusta vaativia asianomistajia kuultu.
Helsingin rikospoliisin väkivaltatoimiston historiassa ei koskaan tällaista vangitun syyttämättä jättämistä ollut tapahtunut, ennen kuin huhtikuussa 1979. Kyseessä oli henkirikos, erittäin harvinainen tekotavaltaan, mutta raakuutta ja julmuutta osoittava.
Sen esitutkinta oli aluksi melko tavallinen, mutta muodostui syyttämättä jättämispäätöksen jälkeen monivaiheiseksi.
Oikeudenkäyntiprosessi oli myös varsin erikoinen ja mielenkiintoinen.
Pohjolan poliisimiehet saattavat oppia siitä jo takin ja lukeva yleisö saada ajattelemisen aihetta.
Rikosprosessia lähemmin tuntemattomalle lukijalle lienee syytä mainita eräästä vallitsevasta näyttöä koskevasta periaatteesta: tuomitsemiskynnys on korkea, syyttämiskynnys matalampi, ja matalin on se kynnys, joka oikeuttaa poliisin käynnistämään pakkokeinoja.
Alkoi kuolemansyyn selvityksenä
Suomen poliisin tutkittavaksi tulevat kaikki sellaiset kuolemantapaukset, joista lääkärit eivät voi antaa kuolintodistusta hoitamansa sairauden perusteella. Poliisin suorittama tutkinta on oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä, ja siihen liittyy lähes aina oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus.
Tällaisesta kuolemansyyn selvittämisestä oli kysymys, kun Helsingin Kivelän sairaalasta päivystävä lääkäri ilmoitti Helsingin rikospoliisin päivystykseen sunnuntaina 19 päivänä maaliskuuta 1979 klo 00.45 että sairaalassa oli elvytyksen jälkeen todettu kuolleeksi sinne samana yönä kello 23.00 tuotu nainen, jonka kuolemansyyn selvittämisen katsottiin kuuluvan poliisille.
Asiaa sairaalasta lähemmin kyseltäessä kävi selville, että nainen oli tuotu sinne Punavuoren kaupunginosasta talonmiehen asunnosta miehensä hälyttämällä ambulanssilla ja että naisella oli ollut hyvin runsas verenvuoto emättimestä. Mitään ulkonaisia vammoja ei naisessa havaittu eikä verenvuodon syytä tiedetty.
Asiaa tutkivat rikospoliisin kaksi konstaapelia menivät käymään naisen asunnolla, missä he tapasivat naisen aviomiehen, Reino Juolan. Hän oli 45-vuotias kaivinkoneen kuljettaja ja hänen vaimonsa Anja, joka toimi talonmiehenä, oli iältään 41-vuotias.
Asunto oli tavallinen huoneen ja keittiön käsittävä talonmiehen asunto, joka se oli siistissä kunnossa ja vain sen matolla oli havaittavissa tuoretta verta. Reino Juola kertoi siivonneensa jo veren pois muualta lattialta, jossa sitä oli ollut runsaasti.
Juovuksissa ollut Reino Juola kertoi nauttineensa tapahtumapäivänä eli lauantaina 17.03.1979 yhdessä vaimonsa kanssa runsaasti alkoholia asunnossaan jo aamupäivällä. Viinan loputtua hän oli noutanut sitä lisää Alkosta hieman ennen kello 14:ää. Vaimo oli pian sen jälkeen puhelimitse kutsunut itselleen vuokra-auton ja lähtenyt sillä jonnekin. Mitään riitaa heillä ei ollut ollut.
Edelleen Reino Juola kertoi lähteneensä kello 17 läheiseen ravintola Ankkuriin yksinään nauttimaan alkoholia. Kello 20 hän oli käynyt sulkemassa talon ulko-ovet yöksi ja pistäytynyt myös asunnossaan, mistä vaimo oli edelleen ollut poissa.
Reino Juola oli tullut ravintola Ankkurista kotiin kello 23 ja löytänyt silloin vaimonsa makaamassa olohuoneen lattialla vuodesohvan vierellä selällään velttona, kalpeana ja ilmeisesti tajuttomana.
Vaimon alaruumis oli ollut paljaana, mutta yläruumiin verhona oli ollut hame ja kaksi puseroa.
Sukkahousut ja pikkuhousut olivat olleet pöydän alla. Vaimon jalkojen välissä lattialla oli ollut runsaasti verta. Vuodesohva oli sijattu nukkumakuntoon.
Mies ilmoitti vaimonsa kuukautisvuodon päättyneen 16.03.1979.
Pöydällä havaittiin vaimon silmälasit, joista toinen linssi oli irti ja sen kehys poikki.
Reino Juola kertoi vielä, että vaimon vierellä lattialla oli ollut vajaa pullo Koskenkorvan viinaa, mitä asunnossa ei ollut ollut hänen siellä kello 20 käydessään.
Rutiininomaisesti tutkijat ottivat asunnosta valokuvat ja poistuivat toimipaikkaansa laatimaan asiasta tavanmukaista kuolemansyynselvitysilmoitusta. Mikään ei viitannut rikokseen asiassa.
Naisessahan ei ollut mitään vammoja eikä ole kovin harvinaista, jos naisen emättimestä vuotaa verta — toisinaan runsaastikin.
Ruumiinavaus paljastaa rikoksen
Tällaisessa tapauksessa on suoritettava oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus kuolemansyyn selvittämiseksi.
Todennäköisimpänä kuolemansyynä ennen ruumiinavausta pidettiin jotakin tautitilaa, joka oli aiheuttanut sisäisen verenvuodon. Alkoholimyrkytystä pidettiin myös mahdollisena, sillä aviomiehen kertoman mukaan vaimo oli juopotellut parikymmentä vuotta yhteen menoon ja ollut juopporeissuillaan poissa kotoa toisinaan viikon tai parikin. Tapahtumapäivänäkin vaimo oli nauttinut runsaasti alkoholia kotonaan ennen lähtöään.
Helsingin Yliopiston Oikeuslääketieteen laitos ja Uudenmaan läänin oikeuslääkäri suorittavat ruumiinavaukset kapasiteettinsa mukaisesti siten, että kiireelliset tapaukset voidaan suorittaa tapahtumaa seuranneena päivänä, mutta vähemmän kiireelliset 2–5 päivän kuluessa. Tässä tapauksessa avaus suoritettiin viidentenä päivänä eli torstaina 21.03.1979 Uudenmaan läänin oikeuslääkärin toimesta.
Avauksen kestäessä hän hälytti tutkijat ruumiinavaushuoneelle, sillä hän oli todennut kuoleman johtuneen törkeästä rikoksesta.
Uhrin emättimeen oli työnnetty alle 2 tuntia ennen kuolemaa pitkänomainen sauvan muotoinen esine, jonka pää oli lävistänyt emättimen takapohjukan tunkeutuen vatsaontelon alaosan läpi vatsakalvon takaiseen tilaan aina vasemman palleakupolin alle asti noin 37 senttimetrin syvyyteen.
Esineen aiheuttamista kudosrepeämistä oli aiheutunut erittäin runsasta verenvuotoa, joka aiheutuneen verenvuotoshokin ohella oli ollut välittömänä kuolinsyynä. Vainajan verenalkoholiksi todettiin 4,17 promillea.
Myöhemmässä lausunnossaan läänin oikeuslääkäri totesi ruumiinavauslöydösten perusteella olevan pääteltävissä, että kyseessä ei voinut olla tapaturma, vaan lähes 40 senttimetrin syvyyteen vatsakalvon takaiseen tilaan saakka suoritetun työnnön on täytynyt olla harkittu teko. Hän oli sitä mieltä, että teon on täytynyt tapahtua uhrin asunnossa, koska tämä oli ollut myrkytystä lähentelevässä humalatilassa ja vammautunut, mikä olisi tehnyt liikkumisen erittäin kivuliaaksi tai suorastaan mahdottomaksi. Liikkuessa verenvuoto ollut erittäin runsas ja läpäissyt kaikki siteet ja vaatteet aiheuttaen verivanan. Sitä paitsi verenvuodosta aiheutunut shokkitila olisi osaltaan tehnyt uhrin liikkumisen mahdottomaksi.
- Asunto heti tapahtuman jälkeen. Pöydän alla sukka- ja pikku housut ja viinapullo. Matossa näkyy tuoretta verta..jpg (223.08 KiB) Katsottu 715 kertaa
Rikospaikkatutkinta alkoi heti tiedon tultua siitä, että kuolemansyyn tutkinta olisikin muuttunut rikostutkinnaksi.
Reino Juolalla oli ollut neljä vuorokautta aikaa hävittää kaikki mahdolliset jäljet ja todistusaineisto sekä varautua selityksiin, joita hän oli arvannut häneltä tultavan vaatimaan ruumiinavauksen tuloksen selvittyä.
Asunnon keittiön likapyykkivarastona käytetystä yläkaapista löytyi pyyheliina, lakana ja T-paita, joissa näytti olevan vähän verta.
Sieltä löytyi myös 60 senttimetrin pituinen toisesta päästään kapenevaksi veistetty puukeppi.
Asunnon WC:stä löytyi pyykinpesun apuvälineenä käytetty 46 senttimetrin pituinen puukeppi.
Tutkinnan aikana saatiin sivullisilta tietää, että Reino Juola oli säilyttänyt talonmiehen toimessaan tarpeellista kurinpitovälinettä, kumista patukkaa asunnon keittiön kaapissa, mutta sieltä sitä ei löytynyt.
Etsintää jatkettaessa se löytyi talon multavarastosta, sen ylähyllyltä pölynimurin taakse piilotettuna.
Kaikki nämä esineet lähetettiin Keskusrikospoliisin kriminaalilaboratorioon tutkittaviksi ja lausunnon saamiseksi siitä, löytyikö niistä ihmisen verta ja myönteisessä tapauksessa myös veriryhmästä.
Muuta mainittavaa rikospaikkatutkinta ei tuottanutkaan, mutta näilläkin löydöksillä oli myöhemmin tärkeä merkitys.
On syytä korostaa, että pöydän alla "makkaralla” olleissa uhrin pikku- ja sukkahousuissa ei ollut lainkaan verta.
Verta eivät tapahtumayönä asunnossa käyneet ambulanssimiehet eivätkä poliisimiehet olleet havainneet myöskään portaassa asunnon ulkopuolella.
Rikospaikkatutkinnan yhtenä tarkoituksena oli luonnollisesti etsiä rikoksentekovälineeksi soveliasta esinettä, mistä syystä edellä mainitut esineet otettiin talteen ja lähetettiin tutkittaviksi.
Aikanaan antamassaan päätöksessä Helsingin Hovioikeus totesi näiltä osin:
Suoritetuissa laboratoriotutkimuksissa on kumipatukassa todettu olleen osoitettavissa ihmisen verelle ominaisia valkuaisaineita, mutta sitä vastoin ei kumpaisestakaan puukepistä ole voitu niitä osoittaa. Uhrin emättimen takapohjukassa todettu repeämähaava oli ympyrän muotoinen läpimitaltaan 8–9 senttimetriä. Ruumiinavauslausunnon mukaan oli löydetyllä kumipatukalla voitu aiheuttaa lausunnossa mainittu repeämä sen suuruus ja patukasta löydetty valkuaisaine huomioon ottaen, mutta pyöreäpäisyytensä ja sileytensä vuoksi kumipatukka ei kuitenkaan ollut ainoa tekoväline.
Kumpi tahansa puukepeistä, etenkin terävä kärki edellä työnnettynä, saattoi tunkeutua vatsakalvon takaiseen tilaan.
Puukepit olivat myös riittävän pitkiä ulottumaan niin syvälle kuin puheena olevassa tapauksessa tekovälinettä oli täytynyt työntää. Kummankaan puukepin paksuus ei riittänyt yksin aiheuttamaan emättimen takapohjukan repeämän suuruutta ”.
Samassa lausunnossa sanotaan myös: ” Mikäli näitä välineitä oli käytetty, teko oli todennäköisesti suoritettu käyttämällä sekä kumipatukkaa, että jompaakumpaa puukeppiä. Todistajana kuultu lääketieteen ja kirurgian tohtori N. N. on kertonut, ettei se seikka, että puukepeistä ei ollut löydetty ihmisen verelle ominaisia valkuaisaineita, sulkenut pois sitä, ettei niitä olisi voitu käyttää reiän tekemiseen. Hän on selittänyt, että valkuaisaineen osoittaminen puuaineesta on hankalaa”. (Lausunnosta on jätetty pois nimiä)
- Oikealla olevasta yläkaapista löytyi verisiä vaatteita ja teräväpäinen puukeppi.jpg (215.27 KiB) Katsottu 715 kertaa
Rikostutkinnassa on rikospaikkatutkinnan jälkeen vuorossa tietojen hankinta tiedustelun avulla.
Talon asukkaita puhuttelemalla saatiin selville, että kaksi talon asukasta oli lauantaina 17.03 asioinut talonmiehen asunnossa ja todennut talonmiespariskunnan olevan asunnossaan juovuksissa.
Eräs taksinkuljettaja kertoi kuljettaneensa Anja Juolan asunnoltaan Vallilan kaupunginosaan, missä kaksi henkilöä todisti hänen olleen siellä parin tunnin ajan ja lähteneen sitten taksilla kotiinsa noin kello 12 aikaan.
Eräs talon asukas oli nähnyt hänet kotonaan kello 11–13 aikaan. Samana päivänä kello 17.40 eräs parvekkeella asioinut talon asukas oli kuullut viereisestä Juolan asunnosta avoimen ikkunan kautta Reino Juolan äänen ja lisäksi naisen ja miehen äänet, joita hän ei voinut tunnistaa. Ravintola Ankkurin vahtimestarit eivät muistaneet nähneensä Reino Juolaa siellä lainkaan lauantaina 17.03.
Anja Juolan omaiset ja eräät hänen tuttavansa kertoivat Reino Juolan pahoinpidelleen usein vaimoaan ja uhanneen vaimoaan tappamisella. Saa tiin myös selville, että Anja Juola oli kolmannessa avioliitossa, juopotteli runsaasti ja hävisi silloin tällöin juopottelureissuille.
Kolme henkilöä kertoi Reino Juolan selitelleen heille eri aikoina tapahtumaa seuranneena päivänä vaimonsa kuolemaa mm. siten, että "jotkut jätkät toivat sen yöllä kotiin", "jotkut muut ovat tehneet sen" tai "Olli on tehnyt sen". Myöhemmin kuulusteluissa Juola kielsi tällaisia puhuneensa.
Tältä osin hovioikeus myöhemmin tuomion perusteluissaan totesi:
"Tämä on katsottava osoittavan, että Reino Juola on jo ennen ruumiinavauksen tulosta ollut selvillä Anja Juolaan kohdistuneen teon laadusta".
Reino Juola pidätettiin 22.03.1979 illalla epäiltynä syylliseksi vaimonsa surmaamiseen.
- Parveke, jolta muuan todistaja kuuli Reino Juolan asunnosta ääniä tapahtumapäivän iltana.jpg (210.53 KiB) Katsottu 715 kertaa
Reino Juola kielsi syyllisyytensä vaimonsa surmaamiseen kuulustelujen kaikissa vaiheissa ja myöhemmin myös oikeudenkäynneissä.
Jo ensimmäinen kuulustelukertomus poikkesi siitä, mitä Juola oli kertonut tutkijoille tapahtumayönä.
Hän selitti nyt, että vaimo olikin lähtenyt taksilla pois kotoa jo perjantai-iltana eikä hän ollut nähnyt vaimoaan sen jälkeen ennen kuin löydettyään tämän heidän asunnostaan verta valuvana lauantai-iltayöllä.
Kun Reino Juolalle tämän jälkeisissä kuulusteluissa selitettiin hänen ja todistajien kertomusten välisiä ristiriitoja, Juolan kertomukset muuttuivat yhä uudelleen. Niinpä jo seuraavassa kuulustelussa 23.03 hän katsoi parhaaksi selittää, ettei hän oikeastaan muistanutkaan juuri mitään koko lauantaipäivän tapahtumista.
Maaliskuun 24 päivänä toimitetussa kuulustelussaan hän taas sanoi muistavansa varmasti olleensa ravintola Ankkurissa.
Maaliskuun 28 päivänä antamassaan kertomuksessa hän selitti muistavansa sulkeneensa ovet kello 20, mutta ei sitä, mistä hän oli silloin tullut ja mihin sen jälkeen mennyt, eikä sitäkään, mistä hän oli tullut kotiinsa kello 23 aikaan. Kotonaan hän kuitenkin kielsi olleensa tuona "kriittisenä” aikana.
Useissa seuraavissa kuulusteluissaan hän kertoi suunnilleen samalla tavalla eli ettei hän juuri muistanut tapahtumapäivän ja yön asioita, mutta toisteli yhä uudelleen sitä, ettei vaimo ollut ollut kotona lauantaina, eikä hän itse iltayöllä eli siihen aikaan, kun rikoksen on täytynyt hänen asunnossaan tapahtua.
Kuitenkaan hän ei pystynyt osoittamaan ketään, joka olisi todistanut hänen olleen jossakin muualla kuin kotonaan.
Hän sai jopa lukea todistajien kertomukset, joista kiistatta selvisi, että hänen vaimonsa oli ollut kotonaan lähes koko tapahtumapäivän kuten hän itsekin, mutta se ei vaikuttanut mitään Juolan kertomuksiin.
Juolan ristiriitaisten kertomusten ja hankalan näytönkeruun vuoksi Juolan pidätysaika venyi 16 vuorokauden pituiseksi, minkä jälkeen hänet julistettiin vangituksi ja passitettiin Helsingin lääninvankilaan.
Tutkinnan johtajana toiminut komisario kokosi tutkimusaineiston poliisitutkintapöytäkirjaksi ja lähetti sen yleiselle syyttäjälle.
Yllättävä syyttämättä jättämispäätös
Vangitun jutun on oltava oikeudessa käsittelyssä kaupungissa 8 vuorokauden kuluessa vangitsemisesta. Yleensä poliisin pöytäkirja ei laajassa jutussa ehdi tähän ensi käsittelyyn, joka usein pidetään jo parin päivän kuluttua vangitsemisesta. Siinä vain todetaan vangitseminen, myönnetään vangitun vaatimuksesta maksuton oikeudenkäynti ja määrätään syylliseksi epäillylle oikeusavustaja.
Juolan toivouksen mukaisesti hänelle määrättiin avustajaksi eräs entinen asianajaja, joka oli jonkin aikaa aikaisemmin erotettu Suomen Asianajajaliitosta.
Poliisi merkitsee vangitsemisasiakirjoille ja poliisitutkintapöytäkirjan kansilehdelle sen rikoksen nimikkeen, joka poliisin mielestä tulee kysymykseen syytettä nostettaessa. Tämä ei sido syyttäjää, joka tekee syyttämispäätöksen itsenäisesti poliisin mielipiteestä riippumatta.
Tässä tapauksessa syyttäjänä toiminut kaupunginviskaali Jussi Nilsson ilmoitti ensimmäisessä varsinaisessa käsittelyssä, ettei hän tule esittämään syytettä lainkaan. Juolan oikeusavustaja ilmoitti vaativansa Juolalle korvattavaksi hänen pidätettynä olonsa. Oikeus määräsi Juolan päästettäväksi heti vapaaksi ja tuomitsi valtion maksamaan Juolalle vaaditut korvaukset.
Uhrin omaiset olivat hämmästyksen lyömiä.
Tutkinnan johtajana toiminut komisario oli masentunut kuultuaan päätöksestä, jollaisesta ei ollut väkivaltatoimistossa aikaisemmin kokemuksia.
Luin tarkoin asiakirjat uudelleen, kirjoitin muistion vastaisen varalle niistä seikoista, jotka mielestäni todistivat riittävästi Juolan syyllisyydestä ja lohdutin tutkinnan johtajaa toteamalla, ettei tapaus ollut ainutkertainen, vaikka meillä ennen kokematon.
Omaiset kantelivat syyttäjän päätöksestä valtakunnan ylimmälle syyttäjälle, Valtioneuvoston oikeuskansleri Risto Leskiselle.
Sain asiasta tiedon vasta kanteluasian ollessa siellä jo vireillä.
Varsinainen oikeudenkäynti
Oikeuskansleri määräsi uuden syyttäjän syyttämään Reino Juolaa törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta eli samasta rikoksesta, jonka tutkinnanjohtaja oli pöytäkirjan kansilehdelle merkinnyt. Samalla oikeuskansleri määräsi vielä tehtäväksi lisätutkimuksia ja kuulusteluja.
Katsottiin asianmukaiseksi määrätä toinen komisario johtamaan nämä pyydetyt lisätutkimukset ja kuulustelut. Niissä ei kuitenkaan tullut enää esiin mitään oleellisesti uutta, sillä Juola kielsi edelleen syyllisyytensä ja antoi samanlaisia kertoilmauksia kuin aikaisemminkin.
Syyttäjäksi määrätty kaupunginviskaali määräsi Reino Juolan vangittavaksi oikeudenkäyntiä varten ja hänen pyynnöstään poliisi otti Reino Juolan kiinni ja passitti hänet Helsingin lääninvankilaan.
Pidin asiaa melko erikoisena ja päätin seurata oikeudenkäyntiä olemalla henkilökohtaisesti läsnä raastuvassa.
Ensimmäisen käsittelyn aikana Juolan jo aikaisemmin mainittu oikeusavustaja teki heti prosessiväitteen ja ilmoitti, ettei syytteeseen vastata, koska sama asia on jo raastuvanoikeudessa ratkaistu.
Oikeus totesi antamassaan välipäätöksessä, että asiaa ei ollut aikaisemmin oikeudessa käsitelty, joten syytteeseen on vastattava.
Oikeudenkäyntiavustajan seuraava veto oli vaatia minun poistamistani oikeussalista, sillä perusteella, että hän aikoi kuulla minua todistajana asiassa.
Oikeudenkäynti Suomessa on julkinen, eli kuka hyvänsä saa sitä seurata. Siitä voidaan kuitenkin estää henkilö, jota tultaisiin kuulemaan asiassa todistajana.
Tiesin vallan hyvin, ettei oikeudenkäyntiavustajalla ollut perusteita esittää minun kuulemistani todistajana, koska en tiennyt mitään asiaa valaisevaa, enkä ollut osallistunut tutkintaan. Hänen tarkoituksenaan oli saada minut pois seuraamasta asian käsittelyä, sillä mitään haastetta todistajana kuulemiseksi en saanut missään vaiheessa.
Oikeuden puheenjohtajan määräyksestä poistuin heti oikeussalista, mutta lähetin sinne välittömästi toisen henkilön seuraamaan käsittelyä, joten tarkoitus tuli näinkin saavutetuksi.
Oikeudenomistajat vaativat Reino Juolalle syytettä taposta. Asiaa käsiteltiin raastuvanoikeudessa useissa istunnoissa. Oikeus päästi Reino Juolan vapaaksi 27 päivän vangittuna olon jälkeen. Jo tästä oli ennustettavissa tuleva päätös, joka sitten annettiinkin joulukuun 19 päivänä 1979 kuuluen näin:
”P ä ä t ö s
Raastuvanoikeus on tutkinut jutun ja katsoo tosin selvitetyksi, että Anja Juola on maaliskuun 17 päivänä 1979 surmattu Helsingin kaupungissa työntämällä hänen emättimeensä jokin sauvan muotoinen kova esine seurauksin, että Anja Juola on sairaalassa kuollut siitä aiheutuneeseen verenvuotoon, mutta siihen nähden, ettei Reino Juolan asiasta antamia toisistaan poikkeavia kertomuksia enempää kuin hänen aviosuhdettaan vainajan kanssa sinänsä voida pitää selvityksenä hänen syyllisyydestään, jäänee näyttämättä, että Reino
Juola olisi surmannut Anja Juolan, minkä vuoksi raastuvanoikeus harkitsee oikeaksi hylätä syytteet ja niihin perustuvat vaatimukset”.
Reino Juolalle tuomittiin maksettavaksi jälleen vangittuna olon aiheuttamista ansion menetyksistä korvausta valtion varoista 27 päivältä 1.620 markkaa. Hänen oikeudenkäyntiavustajalleen oikeus määräsi valtion varoista korvattavaksi palkkioksi avustajantehtävästä raastuvanoikeudessa 3.200 markkaa.
Käsittely ja päätös hovioikeudessa
Virallinen syyttäjä ja oikeudenomistajat valittivat päätöksestä Helsingin hovioikeuteen.
Vakuutusyhtiö maksoi Reino Juolalle vaimon kuoleman johdosta vakuutuskorvauksia 20.000 markkaa.
Helsingin hovioikeus otti 12.02.1981 asian suulliseen käsittelyyn, mikä on harvinaista. Syyttäjänä toimi nyt kaupunginviskaalinviraston päällikkö, Jorma Uski, joka katsoi Anja Juolan surmaamisen osoittaneen erityistä raakuutta ja julmuutta sekä siinä olleen surmaamisen tarkoitus, minkä vuoksi hän vaati Juolalle rangaistusta murhasta.
Oikeudenomistajat yhtyivät yleisen syyttäjän rangaistusvaatimukseen vaatien samoin rangaistusta murhasta.
Tässä ensimmäisessä käsittelyssä Reino Juola vangittiin ja passitettiin Helsingin lääninvankilaan
— kolmannen kerran samasta asiasta. Hovioikeuden toinen suullinen käsittely oli 12.03.1981.
Asian käsittely kummassakin istunnossa oli perusteellista.
Päätöksensä asiassa hovioikeus antoi 15.04.1981.
Reino Juola tuomittiin vaimonsa taposta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen. Hänet määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuna.
Hovioikeuden ratkaisussa näytön erittely käsittää kahdeksan konekirjoitusliuskaa jakaantuen seuraavilla otsikoilla merkittyihin osiin:
1. Anja Juolan kuolema ja kuolemansyy.
2. Epäillyt rikoksentekovälineet ja niistä tehdyt havainnot verrattuina vainajan vammoihin.
3. Vainajan asunnossa tapauksen jälkeen tehdyt havainnot.
4. Reino Juolan tapahtuma-ajalta antamia kertomuksia.
5. Todistajien tapahtumapäivänä tekemiä havaintoja Anja ja Reino Juolasta.
6. Reino Juolan ulkopuolisille kohta tapahtuman jälkeen antamia kertomuksia.
7. Reino Juolan todistajien kertomusten johdosta antamia selityksiä.
Hovioikeuden perustelut
Hovioikeus toteaa, että virallinen syyttäjä on raastuvanoikeudessa ja muutoksenhakemuksessaan vaatinut Reino Juolalle rangaistusta yksin teoin tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä Helmi H. ja hänen myötäpuolensa taposta.
Virallisen syyttäjän ja asianomistajien vasta hovioikeudessa suullisessa käsittelyssä Reino Juolaa vastaan esittämä syyte murhasta on jätettävä tutkittavaksi ottamatta.
Harkitessaan Reino Juolan syyllisyyttä hovioikeus on perustanut ratkaisunsa erityisesti seuraavaan:
”Anja Juola on ollut tapahtumapäivänä muutaman tunnin poissaoloa lukuun ottamatta kotosalla aamusta lähtien. Eräs esitutkinnassa kuultu todistaja on nähnyt Anja Juolan kotonaan tapahtumapäivän aamuna ja eräs toinen oikeudessakin kuultu todistaja on kertonut todenneensa Juolien asunnossa puolen päivän aikaan käydessään Anja Juolan olleen kotona. Eräs kolmas todistaja on kertonut tapahtumapäivänä noin kello 17.40 kuulleensa Juolien asunnosta mm. naisen äänen, jota hän ei kuitenkaan ollut voinut tunnistaa Anja Juolan ääneksi.
Hovioikeus pitää kuitenkin selvitettynä, että Anja Juola myös viimeksi mainittuna ajankohtana on ollut kotonaan. Hovioikeus katsoo, että Reino Juolan ilmoitusta siitä, että hän oli tapahtumapäivänä tavannut Anja Juolan vasta noin kello 23 löytäessään tämän makaamasta asunnon lattialla, ei ole pidettävä uskottavana.
Edelleen hovioikeus katsoo selvitetyksi, että Reino Juola ja Anja Juola ovat viettäneet puheena olevan päivän pääasiallisesti yhdessä nauttien alkoholia, jota esitetyn selvityksen mukaan on ollut käsillä verraten runsaasti.
Reino Juolan selitystä, ettei hän kyennyt muistamaan kyseisen iltapäivän ja illan tapahtumia tai sitä, missä asunnon ulkopuolella hän oli viettänyt aikaansa, ei ole pidettävä uskottavana huomioon ottaen ne havainnot, joita paikalle tulleet sairaankuljetusauton miehistö, sekä myöhemmin poliisi iehet ovat tehneet Reino Juolan humalatilasta.
Harkittaessa, onko rikos tapahtunut Juolien asunnossa vai mahdollisesti jossain muualla, josta Anja Juola olisi joko tuotu tai itse palannut asuntoon, hovioikeus siihen nähden mitä asiassa myös todistajana kuultu ruumiinavauksen suorittanut lääkäri on esittänyt sekä myös sen perusteella, ettei asunnon ulkopuolelta ole tavattu verijälkiä, vaikka ne myönteisessä tapauksessa ilmeisesti olisivat olleet havaittavissa, katsoo selvitetyksi, että rikos on tapahtunut Juolien asunnossa.
Reino Juola on tapahtumapäivää seuranneena päivänä selittäessään tapahtumia eräälle todistajana kuullulle henkilölle lausunut, että jotkut muut ovat sen tehneet, sekä myös samalla tavoin lausunut asianomistaja Mauri H:lle.
Tämän on katsottava osoittavan, että Reino Juola on jo ennen ruumiinavauksen tulosta ollut selvillä Anja Juolaan kohdistuneen teon laadusta.
Patukan löytyminen lukitusta epätavallisesta säilytyspaikasta osoittaa, että Reino Juola on piilottanut patukan.
Ruumiinavauksen tuloksen mukaan rikoksen tekovälineinä on katsottava käytetyn tätä patukkaa ja jotakin teräväkärkistä pitkänomaista esinettä.
Edellä olevaan nähden hovioikeus katsoo selvitetyksi, että Reino Juola on maaliskuun 17 päivänä 1979 Helsingissä Anja Juolan ollessa tunnottomassa humalatilassa työntänyt Anja Juolan emättimen kautta tämän vatsaonteloon noin 37 senttimetrin syvyyteen vasemman palleakupolin alatasolle saakka ulottuneet jonkin teräväkärkisen pitkänomaisen esineen ja kumipatukan niin, että emättimen takapohjukka ja vatsakalvot ovat repeytyneet, ja jättänyt Anja Juolan vuotamaan verta yli tunnin ajaksi.
Anja Juola on kuollut aiheutuneisiin verenvuotoon ja verenvuotoshokkiin. Reino Juolan on täytynyt käsittää, että hänen menettelystään saattoi seurata kuolema.
Tämän vuoksi hovioikeus katsoo Reino Juolan tahallaan surmanneen Anja Inkeri Juolan.
Hovioikeus on ratkaissut asian tuomilauselmasta ilmenevällä tavalla.
Valitusosoituksen mukaan asiasta voi valittaa korkeimpaan oikeuteen, mikäli korkein oikeus antaa luvan valituksen tekemiseen.
Anja Inkeri Juola on haudattu Helsingin kaupungin Honkanummen hautausmaalle.