Tampere, Teisko - Pentti Aalto -90

[Oikeus ennen kaikkea]

Perkasi kaloja
Tauno Aalto ja Juha Hokkanen kuulusteltiin heidän selvittyään humalatilastaan. Molemmat kiistivät tietävänsä asiasta mitään ja väitteet siitä, että heillä olisi ollut tuore veritahroja itsessään tai vaatteissaan, ei aiheuttanut heissä mitään reaktioita. Mainittakoon, että Tauno Aalto keksi peranneensa kaloja edeltäneinä päivinä sisarensa mökillä, jossa yhteydessä hänen paitansa ja alushousunsa olivat vereentyneet.
Myöhemmät veritutkimukset osoittivat, että Tauno Aallon ”pyytämillä ja perkaamilla kaloilla” oli ollut ihmisen verelle tyypillisiä piirteitä. Tämä osoittaa, kuinka naurettavilla väitteillä tämän kaltaiset ihmiset pyrkivät vesittämään tosiasioita.
Suoritetut veritutkimukset osoittivat, että Hokkasen hiuksissa, Tauno Aallon alushousuissa sekä rikoksentekovälineessä, autosta löytyneessä vasarassa todettiin sellaisen veriryhmän verta, joka näistä ihmisistä oli ainoastaan Leppäsellä, sekä yleensäkin vain l,5 %:lla suomalaisista ihmisistä.
Suoritettuja veritutkimuksia haittasi se, ettei tutkittavaksi tarvittavaa verta ollut miesten veritahroissa riittävästi tarkempia laboratoriotutkimuksia varten.
Tauno Aalto kiisti alusta loppuun kuulusteluissaan tietävänsä mitään Juho Leppäsen surmaamisesta.
Hän kiisti senkin jälkeen tietävänsä asiasta mitään, kun hänelle kerrottiin, että Pentti Aalto oli kertonut hänen olleen mukana Leppästä kaivoon raahaamassa.
Juha Hokkanen kiisti, kuten Tauno Aaltokin tietävänsä asiasta mitään, eikä hän suostunut kommentoimaan sitä eikä tätä, kun häneltä kysyttiin asiaan liittyviä seikkoja. Perisuomalaiseen tapaan molemmat miehet lopulta vetosivat humalaansa tapahtumahetkellä ja sitä kautta muistamattomuuteensa.
Molemmat miehet olivat pidätettyinä asian johdosta sekä myös vangittuina jonkin aikaa. Se saikin Pentti Aallon ottamaan yhteyttä Tampereen rikospoliisiin sen jälkeen, kun asiasta oli tiedotusvälineissä kerrottu. Pentti Aalto vaati soittaessaan, että hänen veljensä Tauno sekä Hokkanen tulisi vapauttaa, koska he eivät millään tavoin olleet syyllisiä. Pentti Aalto myönsi jo puhelimessa surmanneensa Leppäsen ja lupasi ilmoittautua poliisille miesten vapauttamisen jälkeen ja hoideltuaan itse ensin asioitaan kuntoon.

Ketään ei jätetä kitumaan
Pentti Aalto lähti maanantaina, elokuun 27. päivänä 1990, vähän ennen puolta yötä poliiseja karkuun Terveystalon ikkunasta piiloutuen viereisen talon autokatokseen lymyten siellä kertomansa mukaan noin tunnin verran.
Sen jälkeen hän kertoi kulkeneensa jalan osittain pitkin teitä ja osittain pitkin erilaista maastoa kilometrejä erään sukulaisensa mökille.
Pakomatkan aikana Aalto kertoi menneensä välillä piiloon ojiin ja maastoon pelätessään joutuvansa kiinni poliisien ajellessa teitä pitkin.
Mainittakoon, että Pentti Aalto kertoi kuulustelujen ohessa tulostaan tuolle mökille, sekä mökistä tekemistään havainnoista erittäin tarkasti sellaisia yksityiskohtia, joita vanhuuden huonomuistisuudesta kärsivä henkilö ei voisi tehdä. Sukulaismies kertoi asiasta juuri samalla tavoin kuin Aalto.
Velaatasta sukulaisensa mökiltä Aalto palasi Tampereen keskustaan postiautolla, mistä matkasta Aalto muistaa tapahtumia tarkasti.
Tampereelle tultuaan hän hakeutui tuttujensa ja sukulaistensa luo, jolloin hän vaihtoi uudestaan vaatteitaan.
Luettuaan sitten tiedotusvälineistä, että häntä haetaan Leppäsen surmasta ja että hänen veljensä ja ystävänsä ovat asiasta pidätettyinä, Pentti Aalto päätti soittaa poliisille.
Hän soitti keskiviikkona, elokuun 29. päivänä1990 klo 15.45 aikaan Tampereen keskustasta Keskustorin puhelinkioskista poliisilaitokselle. Kun hän tämän toisen kerran soitti ja sai haluamansa henkilön, eli erään rikospoliisin osastonjohtajista puhelimeen, kertoi hän tappaneensa Leppäsen päästämällä tältä veret pihalle”, koska ei jätä ketään kitumaan.
Tämän sanottuaan ja todettuaan itsekin, että oli puhunut ohi suunsa, Aalto yritti korjata puhettaan ja ryhtyi vaatimaan ystäviään vapaaksi. Puhelimessa ollut poliisi kehotti Aaltoa heti ilmoittautumaan poliisille, jonka jälkeen puhelu katkesi.
Ennen kuin Aalto ehti poistua puhelinkioskin luota, eräs lähistöllä partiossa ollut rikospoliisi otti hänet kiinni. Todetessaan joutuneensa kiinni Aalto heitti hallussaan olleen pienikokoisen, lähinnä hedelmäveitseksi kutsuttavan veitsen läheiseen pusikkoon, josta poliisi sen heti löysi.
Pentti Aalto tuotiin rikospoliisiin, jossa hänet pidätettiin epäiltynä Leppäsen surmasta.

Surmattu oli likakaivossa pää alaspäin ja alavartalo näkyvissä.jpg

Aalto kertoo
Osastonjohtaja, joka oli ottanut vastaan Aallon puhelun, otti heti yhteyttä Leppäsen surmaa tutkiviin tutkijoihin. Kun hän kertoi Aallon puhelinkeskustelun mahdollisimman sanatarkasti tuli tutkijoille heti mieleen, kuka oli ehkä surmannut Pekkalankin.
Pekkalan kaula oli vedetty sananmukaisesti auki eli "päästetty veret pihalle" muun puukotuksen päätteeksi. Leppästä oli hakattu vasaralla päähän ja sen jälkeen, kuten Aalto itsekin kuulustelussa mainitsi, hän survoi taskustaan ottamalla veitsellä Leppästä lähinnä niskaan, koska Leppänen oli vasaralla hakkaamisen jälkeen vatsallaan maassa. Tuolla puhelinkeskustelulla Pentti Aalto "nimesi" itsensä ehdokkaaksi Pekkalan surmaan.
Tutkinta päätettiin keskittää ensin Leppäsen surmatyön perinpohjaiseen selvittämiseen, jonka yhteydessä pyrittäisiin saamaan samalla selvyyttä Pentti Aallon aikaisemmasta tai aikaisemmista autonkuljettajista.
Näistä joku, jos Aalto osoittautuisi Pekkalan surmaajaksi, oli mahdollisesti ollut samassa seurassa, kun surmatyö tapahtui kesäkuun alkupäivinä lähes kaksi ja puoli kuukautta aiemmin.
Leppäsen surman vuoksi suoritetuissa kuulusteluissa Pentti Aalto myönsi alusta alkaen surmanneensa Leppäsen. Välillä hän kyllä yritti vierittää syytä todistajana asiassa olleen Verosen päälle väittäen, että tämä olisi yllyttänyt häntä tekoon ja että hän tulisi myöhemmin oikeudenkäynnin yhteydessä todistamaan asian todenperäisyyden.
Aalto esitti myös, kuten huhtikuun 27. päivänä1990 Leppäsen aikaisemman puukotuksen yhteydessä, että Leppänen oli käyttäytynyt häntä kohtaan uhkaavasti. Vanhana rikoksentekijänä ja elämänsä aikana erilaisten rikostapausten kanssa tekemisissä olleena Aalto yritti keksiä erilaisia syitä siihen, miksi tapahtuneeseen joku muu olisi syyllinen, tai edes osasyyllinen.
Tosiasiat kuitenkin kertoivat Pentti Aallon ja Juha Leppäsen suhteen todellisen luonteen.
Kuulusteluissa edettiin sen mukaan, mitä indisioita poliisi pystyi kertomaan Aallolle. Kun naapuritalon pojan kuulustelukertomus esitettiin Aallolle ja hänen avustajalleen, Aalto kertoi, että hänen veljensä oli ollut raahaamassa Leppästä kaivoon, sillä hän ei olisi yksin millään saanut tätä sinne. Pentti Aalto ei missään vaiheessa näyttänyt katuvan tekoaan, vaan päinvastoin totesi kuulustelijoille tappavansa Leppäsen uudestaan, jos voisi. Näillä sanoilla hän poistui viimeisestä poliisikuulustelustaan Leppäsen asiassa.

Tumma, pitkähiuksinen mies
Kun Juho Leppäsen surmatyön osalta tutkintatoimenpiteet oli saatu suoritettua ja ryhdyttiin suunnittelemaan Pekkalan surman vuoksi suoritettavia kuulusteluja ja muita tutkintatoimenpiteitä, ei siinä vaiheessa tutkijoille tullut mieleen, että tutkintaa jouduttaisiin vielä useamman kerran suorittamaan Velaatan Terveystalolla mainittujen Verosen ja Rantasen kanssa ja jopa tuossa samassa likakaivossa, josta Juho Leppänen oli ruumiina ylös nostettu.
Tutkijat ryhtyivät selvittämään sitä, ketkä kaikki henkilöt olisivat olleet autonkuljettajina sen jälkeen, kun Aalto vapautui vankilasta.
Tehtävä ei ollut helppo, koska autonkuljettajat olivat - kuten jo on kerrottu - kortittomia ja poliisin kanssa aiemminkin tekemisissä. Nämä henkilöt eivät yleensä välitä kertoa asioistaan poliisille, ellei mitään erityistä syytä siihen ole.
Vähitellen tutkijat saivat selville kuljettajia, jotka olivat kotoisin Tampereelta, Mikkelistä ja Pohjois-Suomesta.
Lopulta vaikutti siltä, että kuljettajia oli ehtinyt olemaan kuusi, joista löytyi alkuvaiheessa neljä. He eivät kuitenkaan sopineet tuoksi mieheksi, joka oli nähty kolmantena Pekkalan seurassa.
Piti löytyä jostain selvästi nuorempi, tumma ja pitkähköhiuksinen mies. Välillä jo vaikutti siltä, ettei mistään olisi apua, kunnes Terveystalon asukkaiden, Verosen ja Rantasen puhutteluissa tuli ilmi, että juuri toukokuun ja kesäkuun aikaan Aallolla oli ollut etsityn kaltainen nuori mies kuljettajana, joka oli ollut pääkaupunkiseudulta kotoisin.
Tälle nuorelle miehelle ei kuitenkaan tuntunut löytyvän nimeä - edes kutsumanimeä - jonka perusteella henkilöä olisi voitu alkaa etsiä.
Kun lopulta kaikkea mahdollista oli mietitty Verosen ja Rantasen kanssa tuli Rantaselle yhtäkkiä mieleen tapaus, jolloin tuo mies oli ollut yksin liikkeellä Pentti Aallon autolla ja ajanut lievän kolarin ja joutunut siitä kiinni poliisilaitokselle.
"Katsokaa papereistanne, mitä meiltä tivaatte!’’, ärähti Rantanen jo harmistuneena muistaessaan lopulta tapauksen. Sen jälkeen Rantanen kertoi tuon tapauksen, josta Pentti Aalto oli ollut hyvin kiukkuinen tuolle autokuskille.
Tutkijoiden kuultua tuosta tapauksesta he palasivat poliisilaitokselle ja ryhtyivät tutkimaan järjestyspoliisin ilmoituksia, joihin kirjataan erilaiset liikennerikkomukset rattijuopumustapauksia myöten. Sieltä löytyikin ilmoitus tapauksesta, joka oli sattunut toukokuun 8. päivänä 1990 klo 01.02 aikaan Tampereen keskustan läheisyydessä, kun Mikko Vuosto-niminen nuorehko mies oli ajanut Pentti Aallon autolla katukiveykseen renkaan vaurioituessa. Vuosto oli myös joutunut verikokeeseen, koska oli ilmeistä, että hän oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena.
Rekistereistä ilmeni, että Vuostokin oli aikaisemmin ollut poliisin kanssa tekemisissä kotiseudullaan.
Hänestä tilattiin rekisteröinti valokuva, jonka perusteella tutkijat olivat sitä mieltä, että nyt oli oikea henkilö tiedossa. Asiaan saatiin vielä varmistus, kun Keskusrikospoliisin sormenjälkitoimistosta tuli lausunto, että Pekkalan asunnossa oven karmista oli taltioitu varmuudella Vuoston sormenjäljet.
Nyt tarvitsi vain löytää tämä henkilö ja saada hänet kertomaan tapahtunut rikos!
Asiassa otettiin yhteys Helsingin rikospoliisiin, jossa luvattiin yrittää ottaa Vuosto kiinni varhain jonakin aamuna hänen kotoaan.
Heti kiinnioton jälkeen siitä ilmoitettaisiin Tampereelle, mistä tutkijat lähtisivät heti kuulustelemaan Vuostoa Helsinkiin, minne oli parin tunnin ajomatka.
Niin sitten tapahtuikin, ja kolme viikkoa Juho Leppäsen surman jälkeen syyskuun 17. päivänä 1990 klo 06.35 aikaan Vuosto otettiin kotoaan kiinni ja tuotiin Helsingin rikospoliisiin.

Ei mikään kuoropoika
Tampereelta Helsinkiin kiiruhtaneet tutkijat kuulustelivat heti Vuostoa, joka kiisti olleensa kesäkuussa Tampereella, tuntevansa lainkaan Eero Pekkala-nimistä henkilöä ja siten olleensa koskaan tämän asunnossa. Vuosto ei halunnut ryhtyä selvittämään asiaa millään tavoin.
Vuoston kiistävä kuulustelukertomus kirjattiin lyhyesti ylös ja Vuosto päätettiin pidättää ja siirtää Tampereen poliisilaitokselle lisäkuulusteluja varten.
Ennen kuin Vuostoa lähdettiin tuomaan Tampereelle, tutkittiin hänen Helsingissä, aiemmin tekemänsä rikokset pääpiirteittäin, koska sillä olisi saattanut olla tämänkin jutun takia merkitystä. Asiapapereiden tutkiminen saikin tutkijat vakaviksi, sillä luettava ei ollut kuoropojan ansioluettelo - kaikkea muuta! Papereista tuli ilmi niin omaisuus- kuin väkivaltarikoksia ryöstöistä henkirikoksen yritykseen asti.
Vuoston menneisyys osoitti, että hän voisi niiden perusteella myös olla Pekkalan surmaaja tai ainakin osallinen siihen.
Ennen Tampereelle lähtöä suoritettiin Vuoston asunnolla kotietsintä sekä hänen vanhempiensa puhuttelu, joka osoittautui varsin myönteiseksi asiaksi.
Poliisi joutuu usein syytöksen kohteeksi vanhempien taholta, joiden lasten epäillään tehneen rikoksia. Tällä kertaa asia oli kuitenkin toisinpäin ja Vuoston vanhemmat osoittautuivat henkilöiksi, jotka tiesivät poikansa todellisen tilanteen ja sen, mitä hän oli entuudestaan tehnyt. Siten he suhtautuivat tähän tutkintaan myönteisesti kuultuaan, minkälaisesta asiasta ja keistä henkilöistä oli kyse.
Pentti Aalto oli tullut heillekin tutuksi, koska hän oli ollut heidän poikansa sellitoverina. Vapautumisensa jälkeen Aalto oli pyrkinyt pitämään hyvin kiinteästi yhteyttä heidän poikaansa silloin, kun hän oli vielä vankilassa ja sen jälkeenkin. Vanhemmat ihmettelivät, mihin tämä ystävyys perustui. He itse eivät välttämättä pitäneet tätä suhdetta hyvänä, sillä heidän pojallaan tuntui olevan vaikeuksia sopeutua vapauteensa.

Musta nahkatakki
Kotietsinnän yhteydessä asunnosta löytyi nahkatakki, joka oli musta ja siinä oli hapsuja. Tämä seikka oli jäänyt kirjaamatta ylös Pekkalan naapurin kuulustelukertomukseen, koska hän ei ollut ollut muistikuvastaan lainkaan varma. Eli tuo naapuri, joka oli nähnyt Pekkalan asunnosta poistuvat miehet, oli ensin ollut muistavinaan, että nuoremman miehen mustassa nahkatakissa oli hapsuja, mutta kun hän ei
sitä enää myöhemmin muistanut, se unohdettiin mahdollisena vääränä ja siten harhaanjohtavana
seikkana. Nyt Vuoston luota löytyi takki, joka oli melko uusi. Kysyttäessä miksi Vuosto ei enää pitänyt tuota takkia hän kertoi, että se oli liian kuuma kesällä. Kuitenkin hän oli hankkinut sen vasta äskettäin.
Asunnosta löytyi myös ostokuitti kellosta sekä muuta sellaista tavaraa, joiden hankintaa oli syytä ihmetellä, olihan ostaja vasta vapautunut vankilasta eikä ollut ollut sen jälkeen ansiotyössä.
Suoritettu kotietsintä sekä vanhempien puhuttelu vahvistivat käsitystä, että oikea henkilö oli löytynyt.

Taksit avuksi
Tampereella tutkintaa jatkettiin ja pyrittiin löytämään tapahtuma-ajankohdalle todistajia. Takseille laadittiin tiedote, jossa heitä pyydettiin ilmoittautumaan, mikäli he olivat ajaneet Pekkalaa, Pentti Aaltoa ja Mikko Vuostoa kesäkuun alkupäivinä.
Tiedustelu tuotti odottamattoman hyvän tuloksen, jonka perusteella mainittujen herrojen - varsinkin Pentti Aallon - liikkumisia saatiin selville hyvinkin tarkasti. Pentti Aalto oli ollut persoona, joka oli jäänyt monen mieleen.
Kun Mikko Vuoston kuulusteluja jatkettiin, hän joutui puntaroimaan kahta vaihtoehtoa.
Jos hän ei kertoisi totuutta, hän joutuisi itse entistä enemmän epäilyksen alaiseksi. Ja jos Pentti Aalto puolestaan tulisi kuulustelussa kertomaan, että Vuosto oli tappanut Pekkalan, kävisi Vuoston asema tukalaksi.
Avustajansa kanssa asiaa tarkkaan harkittuaan Vuosto myönsi olleensa Pentti Aallon kanssa tekemisissä kesäkuun alussa, jolloin he olivat tavanneet Pekkalan Tampereen rautatieasemalla.
Seuraavista tapahtumista Vuosto kertoi: Rautatieasemalta he olivat siirtyneet taksilla Pekkalan asunnolle, jossa oli viivytty vain vähän aikaa. Sen jälkeen he olivat menneet taksilla asunnolta vähän matkan päässä olevalle siirtolapuutarha-alueelle, jossa Pekkala oli käy nyt jossain mökissä.
Sieltä oli palattu linja-autolla Pekkalan asunnolle ja Pekkala oli maksanut matkan kortistaan, mistä oli tullut linja-auton kuljettajan
kanssa sanomista.
Pekkalalla oli eläkeläiskortti ja kuljettaja oli huomauttanut Vuostosta, joka ei nuorena miehenä sopinut eläkeläisalennusta nauttivaan kansalaisryhmään.
Sanomisista huolimatta kuljettaja oli hyväksynyt tuon kortin käytön. Vuoston kertomusten todenperäisyys voitiin osoittaa, sillä mainitut matkat ajanut taksinkuljettaja, samoin kuin eläkeläislipun käytön hyväksynyt linja-auton kuljettajakin löytyivät. Vuosto kertoi myös käyneensä kaupassa, jonka sijainnin hän pystyi etukäteen kertomaan sekä näyttämään tutkijoille Pekkalan asunnon lähistöltä.
Edelleen Vuosto piirsi Pekkalan asunnosta tarkan pohjapiirroksen sekä paikat, joissa he olivat istuneet ennen kuin rikos tapahtui.

"Jätkä”
Miesten palattua Pekkalan asuntoon jatkui siellä juttelu - lähinnä alkoholin vaikutuksen alaisina olleiden - Pekkalan ja Aallon kesken.
Kun Pekkala sanoi Aaltoa ”jätkäksi”, Aalto koki sanan herjaavaksi ja loukkaavaksi. Aalto joutui silmittömän raivon valtaan. Olihan hän herrasmiesmäisesti käyttäytyvä mies, joka kulki puku päällä salkkua kantaen tehden liiketoimia”. Ja tällaista miestä toinen oli kehdannut sanoa JÄTKÄKSI. Raivon valtaan jouduttuaan Aalto otti läheiseltä tiskipöydältä pitkäteräisen keittiöveitsen, jolla hän ryhtyi tökkimään sekä lyömään Pekkalaa, joka hölmistyneenä yhä istui tuolissaan.
Varmasti yhtä hölmistynyt Vuosto siirtyi sivummalle eteissyvennykseen todettuaan, mitä Lainoli tekemässä. Vuosto kertoi yllättyneensä ja järkyttyneensä Aallon toimista niin, että hän oli vain seisonut eteisessä ja odotellut Aallon hosumisen loppumista. Siinä vaiheessa hän oli painanut sormenjälkensä ovipieleen.
Aalto iski lukuisat iskut Pekkalaan antamatta tälle armoa ja kuten hän toisessa yhteydessä poliisille
puhelimitse sanoi, hän ”veti tältä sananmukaisesti kurkun auki, veret pihalle, ettei toinen jäisi kitumaan”. Kun verityö oli tehty, Pentti Aalto ryhtyi elämänkokemuksensa turvin suunnittelemaan, miten voisi välttyä kiinnijäämiseltä. Niinpä hän ryhtyi siivoamaan paikkoja lattiaa pyyhkien, laittaen kaikki heidän käytössään olleet astiat tiskialtaaseen huuhteluun vesihanan alle juoksevaan veteen sekä asettaen
rikoksentekovälineen Pekkalan käteen merkiksi siitä, että tämä oli itse itsensä tappanut.
Kun Aalto poistui asunnosta noiden toimenpiteiden jälkeen ei sinne pitänyt jäädä mitään merkkejä, joiden perusteella häntä voitaisiin epäillä rikoksesta.
On toki mahdollista, että jos Aalto olisi tuolloin ollut selvä, hän olisi voinut suorittaa kaiken vieläkin paremmin ja uskottavammin, mutta toisaalta surmakin olisi hyvinkin voinut jäädä tekemättä. Harvoinpa Suomessa henkirikos tehdään täysin selvänä ollen, ei ainakaan noin turhasta syystä.
Aalto ja Vuosto poistuivat Pekkalan asunnolta, jolloin aiemmin mainittu naapuri näki heidät, vaikka ei voinutkaan tunnistaa heitä enää varmuudella.
Tunnistamistilaisuudessa Aalto edelleen aristeli toista jalkaansa ja käveli rappuja alaspäin yhtä vaikeasti kuin tuolloin tapahtuneen jälkeenkin. Mielikuva vastasi hyvin näitä kahta miestä, mutta tunnistus varmuudella oli mahdotonta.

Yritti edelleen pitää yhteyttä
Tuon jälkeen Vuosto kertoi heidän matkastaan Velaatan Terveystalolle, siellä olosta ja sieltä poistumisesta takaisin Tampereelle ja edelleen Helsinkiin kotiinsa. Niillekin matkoille löytyi oikeat taksinkuljettajat, joista osa jopa pystyi varmuudella tunnistamaan Pentti Aallon siksi mieheksi, joka tuona iltana oli ajanut taksilla Tampereen keskustasta Velaattaan.
Tutkijoille tuli väistämättä selAalton kuva, että Vuosto pyrki kertomaan nuo tapahtumat mahdollisimman tarkasti. Edelleen ilmeni, että Vuostolla oli tapahtumahetkellä ollut päällään todella tuo hapsullinen musta nahkatakki. Kun sanomalehtijutussa, joka käsitteli Pekkalan epäselvää kuolemaa, pyydettiin havaintoa tuollaisesta mustaa nahkatakkia käyttävästä pitkähköhiuksisesta tummasta nuoresta miehestä, luopui Vuosto takista toistaiseksi kiinnijoutumisen välttämiseksi.
Vuoston palattua Helsinkiin Pentti Aalto pyrki olemaan häneen yhteydessä ja saamaan hänet edelleenkin kuljettajakseen, vaikka Vuosto oli juuri menettänyt ajokorttinsa toistaiseksi rattijuopumuksen takia.
Vuosto sai Aallon puhelinsoittoja, kirjeitä sekä myös tavaroita, joiden tarkoitusperää saattoi vain arvailla.
Vuoston vanhemmat kertoivat, että Aalto oli tapahtuneen jälkeen kirjoittanut eräässä kirjeessään siihen suuntaan, että Mikon olisi hyvä leikata hiuksensa lyhyemmiksi, koska ne eivät olisi muodikkaat pitkinä.
Eiköhän tuo lehtijuttu sittenkin ollut se ”muotisyy”, jonka takia nuo hiukset olisi pitänyt leikata!
Nämäkin seikat vahvistivat tutkijoiden käsitystä siitä, miten moninaisesti Aalto pyrki ja pystyi toimimaan. Kyseessä ei suinkaan ollut dementiaa poteva vanhus, jollaiseksi Aallon asianajaja hänet pyrki luokittelemaan.

Maansa myynyt mies
Pentti Aallon kuulustelut Eero Pekkalan kuoleman osalta aloitettiin. Kun sanotaan, että joku henkilö on sen näköinen kuin ”olisi maansa myynyt”, niin tuo kuvaus sopi täysin Pentti Aaltoon, kun hänelle kerrottiin tosiasiat, joita siihen mennessä tutkinnassa oli käynyt ilmi.
Hän sai tietää, että Pekkalan asunnon tiskialtaassa olleesta pikarista oli löytynyt pienehkö sormenjälki, joka mitä todennäköisemmin oli
Pentti Aallon jättämä, joskaan siinä ei ollut 12 vaadittavaa yksityiskohtaa, jotta lausunto olisi aivan varma. Tosin jälki käytännössä oli ”niin sanotusti varma”, mutta Keskusrikospoliisin sormenjälki toimiston ohjeiden mukaan lausunnot annetaan varmoina vain, jos ne täyttävät tuon kriteerin. Tuo sormenjäljen osajälki, Vuoston kertomus ja sitä sitovat kertomukset eivät kuitenkaan saaneet Aaltoa tunnustamaan tekoaan.
Jälkeenpäin viisasteltuna olisi ehdottomasti pitänyt videoida tuo tilaisuus, jotta jokainen henkilö, joka pystyy tekemään havaintoja ja arvioita toisen henkilön fyysisistä ja psyykkisistä reagoinneista, olisi voinut tehdä omat johtopäätöksensä siitä, missä tilassa Pentti Aalto oli ryhtyessään kiistämään tuon asian ja ryhtyessään sen jälkeen väittämään kaikkia asiassa todistaneita valehtelijoiksi.
Toipa Aalto sittemmin esille senkin, että miksipä Vuosto ei olisi voinut tuota rikosta tehdä, olihan hänelläkin aiempaa rikostaustaa siinä määrin ja olihan Vuoston sormenjälki löytynyt varmuudella asunnosta, häneltä vain epävarmempi osajälki. Ottipa Aalto esille senkin seikan, että eikö kaupungilla puhuta siitä, että jokin Juntola-niminen mies olisi Pekkalan tappanut!? Aalto siis kiisti olleensa koskaan Pekkalan asunnolla ja siten olevansa syytön.

Tax-free-pullot
Pekkalankin surman tutkinnassa käytiin loppuun asti Velaatan Terveystalolla, missä lopuksi kuultiin vielä Rantasta, joka avovaimonsa vahvistamana kertoi, että jonain kesäkuun alkupäivinä Aalto tuli aiemmin mainitun nuoren autokuskin kanssa sinne ja tällöin Aallolla oli ollut mukanaan pari niin sanottua laivaviinapulloa, jotka juotiin tyhjiksi. Veronen olisi halunnut mainitut tavallista koristeellisemmat pullot itselleen, mutta Pentti Aallon käskystä Rantanen kävi heittämässä pullot muovikassissa samaiseen likakaivoon, jonne Leppänenkin myöhemmin joutui.
Mainitut pullot löytyivät likakaivosta, kun se poliisin käskystä tyhjennettiin.

Oikeuden päätös
Kun esitutkintapöytäkirja Eero Pekkalan surmasta oli valmis asiaa, käsiteltiin samalla raastuvanoikeuden osastolla, kuin Juho Leppäsen surmaakin. Pentti Aalto määrättiin mielentilatutkimukseen, jonne hänet toimitettiin vasta kuukausien kuluttua, kun jutun tutkijat ottivat vankeinhoitolaitokseen ja syyttäjäviranomaisiin yhteyttä. Pentti Aallon meno mielen tilatutkimukseen oli jostain syystä lykkääntynyt!
Kun asiat olivat esillä Tampereen raastuvanoikeudessa marraskuun 19. päivänä 1991, tuomittiin Pentti Aalto Leppäsen surmasta, sekä lukuisista muista vähemmistä rikoksista vankeuteen. Kuitenkin raastuvanoikeus katsoi äänestystuloksen jälkeen, ettei ollut riittävää näyttöä siitä, että Pentti Aalto olisi surmannut Pekkalan. Pekkalan kuolinajassa ollut alustava epävarmuus, sekä rikospaikalla olleen
Vuoston todistus katsottiin todistusaineistoa heikentäviksi ja siten Aaltoa ei tuomittu Pekkalan surmaamisesta. Aalto kiisti edelleenkin olleensa koskaan Pekkalan asunnossa.
Asiasta valitettiin Turun hovioikeuteen, joka edelleen katsoi, ettei ollut riittävää näyttöä Aallon tuomitsemiseksi Pekkalan surmaamisesta.
Suomen tuomioistuimet olivat ottaneet vähän aikaisemmin huumausaineoikeudenkäynneissä sellaisen kannan, ettei toisen henkilön todistus toista henkilöä vastaan, kun tämä kiistää rikoksen, ole riittävä peruste toisen tuomitsemiseen.
Jos tästä tulkinnasta on otettu linja henkirikoksienkin tuomitsemisessa, niin linjaa täytyy rikostutkijana ihmetellä, koska henkirikoksessa yleensä, niin kuin ei Pekkalankaan tapauksessa ollut kyse pelkästään kahden henkilön vastakkaisista väitteistä keskenään. Mainittakoon, että hovioikeudessa Pentti Aalto myönsi olleensa Pekkalan asunnossa, mutta kun hän ei muista, mitä siellä silloin oli tapahtunut!!!
Hovioikeus korotti maaliskuun 4. päivänä 1992 raastuvanoikeuden antamia muita tuomioita, joista koostui vankeutta yhteensä 8 vuotta ja 8 kuukautta.
Hovioikeus korotti myös Tauno Aallon saamia tuomioita ja Leppäsen puukotuksesta ja toisesta vähäisemmästä rikoksesta hän sai yhteensä 7 kuukautta vankeutta ehdollisena. Juha Hokkasen ei katsottu syyllistyneen Juho Leppäsen surmaamisjutussa rikoksen salaamiseen, josta häntä oli syytetty.
Tutkinta Eero Pekkalan surman selvittämiseksi jatkuu.

Olisi tietysti tosi mielenkiintoista saada tietoon näytelmän osallisten oikeat nimet, joten tietäjät, tervetuloa!

[Doctor Lecter]

...
...
Hovioikeus korotti myös Tauno Aallon saamia tuomioita ja Leppäsen puukotuksesta ja toisesta vähäisemmästä rikoksesta hän sai yhteensä 7 kuukautta vankeutta ehdollisena. Juha Hokkasen ei katsottu syyllistyneen Juho Leppäsen surmaamisjutussa rikoksen salaamiseen, josta häntä oli syytetty.
Tutkinta Eero Pekkalan surman selvittämiseksi jatkuu.

Olisi tietysti tosi mielenkiintoista saada tietoon näytelmän osallisten oikeat nimet, joten tietäjät, tervetuloa!

Eero Pekkala = Arvo Eemeli Poikela: Arvo E. Poikelan surma Tampereella 1990. Vuonna 1918 syntynyt Poikela on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle.
Juho Leppänen = Juhani Tauno Loponen. Haudattu Kalevankankaan hautausmaalle. Syntymästään tuli tänä vuonna 70 vuotta.

[Oikeus ennen kaikkea]

Kiitos Doctor Lecter! Sinulla on pohjattomat tiedot näistä rikoksista.
Kuka mahtoi olla tuo jutussa mainittu Aallon tummahiuksinen, nahkatakkinen autokuski, joka esiintyi Poikelan henkirikoksen silminnäkijänä ja oikeudessa todistajana?

[jukuripää]

Ajankohtaa en muista, mutta tuo surullinen rappiomesta, Velaatan terveystalo, paloi myöhemmin maan tasalle.