Siirretty ketjusta https://murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?t=4802 Kirsti Kivikosken surma Helsingin Ruoholahdessa 1976
-NILS-
No niin, mennäänpä sitten lähemmin noihin Eila Ruotsin seikkailuihin.
PPK 1983
Naiset murhaajina
Tämän tarinan keskushenkilö on 45-vuotias mies
Arne Widegren.
Hän oli muutama vuosi sitten jäänyt leskeksi ja eli melko yksinäistä ja vaatimatonta elämää Solnassa Tukholman pohjoispuolella.
Vain harva oli viime vuosina käynyt hänen asunnossaan.
Tiedettiin, että hän tapasi prostituoituja sekä Tukholmassa, että ulkomailla matkoillaan Välimeren maihin.
Tämä ’kevytkenkäinen seura” kävi hänelle kohtalokkaaksi.
Lauantaina, heinäkuun 21 päivänä 1979 Arne Widegren oli erityisen iloinen. Hänen lomansa alkaisi seuraavalla viikolla ja päivää aikaisemmin hän oli saanut sairaalasta tiedon, ettei hänellä ollut hänen pelkäämäänsä vatsanpohjan sairautta.
Hän oli nimittäin viime aikoina ollut laajoissa tutkimuksissa, jotka mm. tekivät yhdynnän mahdottomaksi.
Tämän lauantain aamupäivällä hän soitti eräälle sukulaiselleen kertoen olevansa terve ja että hän aikoi lähteä ulos juhlimaan sitä. Sukulainen ei kuitenkaan saanut tietää, miten hän aikoi juhlia tietoa taikka minne hän aikoi lähteä.
- Bergshamran kaupunginosa, missä Widegren asui.jpg (227.11 KiB) Katsottu 4780 kertaa
Kuollut mies
Aikaa on edellä kerrotusta kulunut kolme päivää tiistaihin, heinäkuun 24 päivään.
Tuona päivänä ilmoitettiin Solnan poliisille, että erään Bergshamrassa olevan talon portaikossa oli omituinen haju.
Poliisipartio lähti paikalle ja se tapasi siellä muita talon asukkaita. Haju voitiin vähitellen paikallistaa toisessa kerroksessa olevaan Widegrenin asuntoon. Lukkosepän avulla poliisit pääsivät asuntoon sisälle.
Eteiseen päästyään he löysivät kuolleen miehen lattialta makaamassa. Hän oli aivan alasti ja hänen päälleen oli pantu peite.
Edellisinä päivinä sää oli ollut kesäisen lämmin ja kostea, minkä vuoksi ruumis oli alkanut mädätä.
Se oli vahvasti paisuksissa, jonka vuoksi oli vaikea todeta siinä mahdollisesti olevia vammoja.
Samasta syystä ei vainajaa voitu tunnistaa naapurien avulla.
Tunnistaminen täytyi myöhemmin suorittaa oikeusodontologin ja Widegrenin hammaskortin avulla.
Kriminaaliteknikot ja oikeuslääkäri saapuivat paikalle ja he totesivat, että vainajan kaulan ympärillä oli nyöri ja että vasemmalla puolella rintaa oli puukotuksen jälkiä.
- Vainaja makasi eteisen ja olohuoneen välisessä oviaukossa.jpg (196.61 KiB) Katsottu 4780 kertaa
Kuristettu
Vainajan ruumiinavauksessa voitiin kuolinsyyksi todeta kuristaminen. Se oli tapahtunut elastisilla polvisukilla, jollaisia naisilla on tapana käyttää. Kaksi sukkaa oli sidottu yhteen nyöriksi ja lisäksi oli käytetty kolmatta sukkaa.
Oikeuslääkäri totesi edelleen, että Widegrenilla oli vasemmalla puolen rintaa kaksi syvää puukonhaavaa. Nämä olivat aiheuttaneet voimakkaita sisäisiä verenvuotoja.
Myös vatsassa oli kaksi syvää pistohaavaa, sekä vasemmassa käsivarressa lihaksen lävistänyt haava.
Oikeuslääkärin mukaan kuolinsyytä ei varmuudella olisi voitu todeta ruumiin vahvan lahoamistilan huomioon ottaen, jos vainaja olisi löydetty myöhemmin.
Valtava riita
Huoneistoon kuului kaksi huonetta ja keittiö. Makuuhuoneessa oleva vuode oli sijattu ja vuodevaatteet veressä. Lattialla oli verinen keittiö veitsi.
Veitsen terä oli vääntynyt ja tämän oletettiin aiheutuneen hyvin voimakkaasta lyönnistä. Eteisen lattialla ja seinillä oli paljon verta ja oli ilmeistä, että Widegrenin ja hänen surmaajansa välillä oli käyty kova kamppailu.
Huoneistossa oli tyhjiä oluttölkkejä, käytettyjä juomalaseja ja puoliksi Eteisestä teknikot löysivät veristen paljaiden jalkojen jättämiä jälkiä. Jäljet johtivat olohuoneeseen, mistä saatiin talteen erinomaiset jäljet.
Nyt oli vain löydettävä syylliseksi epäilty, jonka jälkiä voitaisiin verrata huoneiston lattiasta löydettyihin jälkiin.
- Verisiä jälkiä oli kaikkialla.jpg (264.08 KiB) Katsottu 4780 kertaa
Tekniikka avuksi
Poliisilla ei ollut mitään jälkiä seurattavanaan tekijän löytämiseksi. Sen vuoksi poliisi aloitti hyvin perusteellisen työn.
Aikaisemmin oli törkeiden väkivaltarikosten yhteydessä käytetty tietokonerekisteriä ja varmuuden vuoksi käsirekisteriä sen ohessa, mutta nyt ensimmäisen kerran Ruotsissa luovuttiin käsirekisteristä ja käytettiin pelkästään tietokonetta.
Kaikki teknikkojen keräämä materiaali syötettiin erityiseen tietokonesysteemiin, mistä se sitten oli helposti saatavilla.
Valpas todistaja
Tutkijoiden ei tiedusteluvaiheen aikana onnistunut saada tietoja siitä, mitä Widegren oli tehnyt lauantaina iltapäivällä ja illalla.
Ensimmäinen varma tieto saatiin talon alimmassa kerroksessa asuvalta rouva Ä:lta. Hän kertoi heränneensä yöllä kello 02.00 aikaan riitaan. Hän oli noussut ylös ja mennyt portaikkoon saadakseen selville, mistä meteli kuului. Hän kuuli jysäyksiä ja läähätystä ja hän ymmärsi tappelun olevan käynnissä. Hän arveli metelin kuuluvan kerrosta ylempänä olevasta huoneistosta, mutta ei Widegrenin asunnosta.
Meteli hiljeni ja heti tämän jälkeen hän kuuli vettä laskettavan kovaa. Rouva Ä. palasi takaisin asuntoonsa, mutta jäi kuuntelemaan ovelle. Hetkisen kuluttua hän kuuli kahden henkilön tulevan portaita alas.
Hän kuuli matalaäänistä naisten puhetta. Joku sanoi kuiskaten, että ”olipa se pirun sitkeä”.
Ikkunastaan rouva Ä. näki kahden naisen poistuvan talosta.
Rouva Ä. kykeni antamaan heistä jonkinlaiset tuntomerkit. Toinen oli yli 30-vuotias, noin 170 sentin pituinen ja laiha.
Toinen oli nuorempi ja lyhyempi.
Jotkut muutkin talossa olivat kuulleet metelin, mutta he eivät olleet tehneet varsinaisia huomioita.
Radionauhuri kateissa
Eräs niistä harvoista, jotka olivat käyneet Wadmanin asunnossa, oli muuan ystävä ja työtoveri.
Hän tuli nyt poliisin mukana asuntoon ja totesi, että kasettinauhuri puuttui. Muitakin esineitä voitiin epäillä anastetun.
Vain tämän poliisi onnistui saamaan selville alustavissa tutkimuksissaan mahdollisesta tekijästä.
ATK-etsintä
Kriminaaliteknikot olivat saaneet asunnosta talteen joukon sormenjälkiä. Ne oli syötetty ATK:lle sormenjälkirekisteriin, mutta mitään tuloksia ei ollut saatu.
Ruotsissa oli noin 8 000 naista rekisteröitynä sormenjälkien ja tuntomerkkien perusteella. Jokainen tuntomerkkejä koskeva tieto on etsittävissä ATK:lta, kuten pituus, ikä, hiusten ja silmien väri, jne.
Tutkijat päättivät nyt käyttää ATK:ta etsintään rouva Ä:n kahdesta naisesta antamien tuntomerkkien perusteella.
Tietokoneen avulla haluttiin nyt saada tiedot kaikista 25–35-vuotiaista naisista, joiden pituus oli 166–175 senttiä ja jotka olivat laihoja. Tietokone ilmoitti 680 tällaista naista.
Poliisin tarkoituksena oli tutkia näiden naisten sormenjäljet manuaalisesti, mutta niiden mielestä, joiden olisi ollut suoritettava tämä tehtävä, lukumäärä oli liian suuri. Siksi erilaisin tietokonemenetelmin valittiin joukosta sellaiset naiset, jotka oli rekisteröity Tukholman seuduilla tehdyistä rikoksista. Tämän ryhmän suuruudeksi tuli 264. Sormenjälkiasiantuntijat alkoivat tutkia näiden naisten sormenjälkiä maanantaina, elokuun 13 päivänä ja jo seuraavana päivänä saatiin tuloksia. Muuan asunnosta talteen otettu sormenjälki oli erään suomalaisen naisen,
Eila Mattilan ex. Huuki, ikä 35 vuotta.
Hän oli syyllistynyt rikokseen 1974 eräässä Tukholman eteläisistä esikaupungeista ja rekisterin mukaan hän oli seuraavana vuonna muuttanut Suomeen.
Kaksi tähtäimessä
Poliisi otti nyt Eilan vuoksi yhteyttä suomalaisiin kollegoihinsa ja jo jonkin tunnin kuluttua saatiin vastaus, että Eila oli karkuteillä Hämeenlinnan vankilasta, missä hän oli ollut suorittamassa 10 vuoden rangaistusta Suomessa tekemästään murhasta. Hän oli surmannut rakastajansa entisen vaimon hyvin raa’alla tavalla. Murha-aseena oli käytetty puukkoa ja rikkinäistä pulloa. Kts. Pohjolan Poliisi Kertoo 1978, "Lavastettu seksuaalimurha”.
Suomen poliisi ilmoitti myös, että Eila oli todennäköisesti toisen 35-vuotiaan suomalaisnaisen
Anne Karttusen seurassa.
Hänkin oli karkuteillä Hämeenlinnan vankilasta, missä hän oli ollut suorittamassa seitsemän vuoden rangaistusta kuoleman tuottamuksesta ja törkeästä pahoinpitelystä.
Suomen poliisilta saatiin Annen sormenjäljet ja myös ne todettiin identtisiksi Widegrenin asunnosta talteen otettujen sormenjälkien kanssa.
Suomen poliisi varoitti ruotsalaisia kollegojaan naisista. Heidän tapanaan nimittäin oli aina pitää käsilaukussaan puukkoa.
Naiset olivat lähettäneet Hämeenlinnaan vankitovereilleen kesäterveisiä Ruotsista, joten he siis ilmeisesti olivat siellä.
Tunnistetaan kuvista
Molemmat naiset julistettiin poissaolevina pidätetyiksi. Poliisi ei kuitenkaan tiennyt, mistä heitä olisi pitänyt etsiä.
Valokuvin varustettuja lentolehtisiä painatettiin niin paljon, että niitä riitti jokaiselle poliisipartiolle.
Etsivät kulkivat suomalaisten parissa näyttämässä kuvia. Jo muutaman päivän kuluttua saatiin tuloksia. Kaksi suomalaista miestä kertoi tuntevansa naiset.
Naiset olivat asuneet jonkin aikaa miesten luona Tukholman esikaupunkialueella. Miehet muistivat lauantain, heinäkuun 21 päivän.
He olivat tuolloin vieneet autolla rahattomat naiset Tukholman keskustaan. Naiset olivat tulleet myöhään yöllä kotiin.
Annen hiukset olivat olleet märät ja hänen toisessa peukalossaan oli haava.
Heillä oli ollut mukanaan kasettisoitin, joka sopi Widegrenin soittimesta annettuun kuvaukseen.
Naiset selittivät olleensa erään miestuttavansa luona ja uineensa tämän uima-altaassa. Naisten nykyistä olinpaikkaa miehet eivät tienneet.
Mainittakoon, että Anne oli erään kerran kertonut miehille surmanneensa rakastajansa Suomessa ja sille miehelle, jonka kanssa hän seurusteli, hän oli sanonut, että ”jos rakastun sinuun, sinun voi käydä samalla tavalla”.
Tämän jälkeen mies ei ollut uskaltanut asua naisten kanssa samassa huoneistossa vaan oli yöpynyt autossaan.
Elokuun 17 päivänä Anne ja Eila pidätettiin varsin epädramaattisesti eräästä tukholmalaisasunnosta.
Valehtelijatar Eila
Anne myönsi henkilöllisyytensä heti, mutta Eila kiisti. Vasta muutaman päivän kuluttua hän myönsi, kuka hän oli. Ja tämä tapahtui vasta, kun asia oli todistettu valokuvin ja sormenjäljin. Hän kiisti lainkaan tuntevansa Widegreniä. Mainittuna viikonloppuna hän sanoi olleensa Oslossa.
Tutkimusten johtajalla oli runsaasti todistusaineistoa, jonka hän vähävähältä syötti hänelle.
Jokaisen esitetyn todisteen jälkeen hänellä oli uusi tarina kerrottavanaan. Kun hänelle kerrottiin, että hänen sormenjälkensä oli löydetty asunnosta, hän kertoi, että hän oli noin viikko ennen murhaa tavannut Widegrenin eräässä tukholmalaisessa ravintolassa ja mennyt sieltä hänen mukanaan hänen asuntoonsa ja maannut hänen kanssaan maksua vastaan.
Hänelle esitettiin nyt sairaalalääkärin todistus siitä, että tuolloin Widegren oli ollut kykenemätön yhdyntään. Silloin hän muutti kertomustaan ja kiisti yhdynnän ja kertoi olleensa hänen luonaan vain juttelemassa.
Todennäköinen tapahtumainkulku
Annea sen sijaan oli helpompi kuulustella. Jo muutaman päivän kuluttua hän kertoi jutun, jossa hän sitten pysyi koko ajan, ja jota tutkimusten johtaja ei pystynyt todistamaan vääräksi. Hän kertoi oleilleensa Eilan kanssa Tukholman keskustassa eräällä maanalaisen asemalla. He olivat melkein rahattomia.
Siellä heidän puheilleen tuli heille täysin tuntematon mies, Widegren. Hän oli alkoholin vaikutuksen alainen ja hetkisen kuluttua hän tarjosi heille kummallekin 300 kruunua, jos he lähtisivät hänen mukanaan.
Naiset suostuivat tähän ja he kaikki matkustivat Widegrenin asunnolle.
He saapuivat sinne 23.00 aikoihin ja Widegren tarjosi heille viskiä. Eila valmisti muutamia voileipiä, joiden kanssa nautittiin maitoa. Sen jälkeen jatkettiin viskin juomista ja kaikki humaltuivat.
Naiset riisuutuivat niin, että heillä oli vain rintaliivit ja pikkuhousut yllään ja he tanssivat Widegrenin kanssa. Tämä halusi naisten jäävän hänen luokseen yöksi, mutta Eila halusi päästä kotiin niin pian kuin mahdollista suomalaisen poikaystävänsä luo. Annella sen sijaan ei ollut mitään jäämistä vastaan.
Widegren otti esille lompakkonsa ja antoi kummallekin naisista 300 kruunua. Sitten hän meni Eilan kanssa makuuhuoneeseen ilmeisesti aikomuksin maata hänen kanssaan.
Anne jäi istumaan toiseen huoneeseen ja juomaan viskiä. Noin viiden minuutin kuluttua Anne kuuli Eilan huutavan ”tule tänne”.
Anne käsitti huudon niin, että Eila oli avun tarpeessa. Anne kiiruhti makuuhuoneeseen ja löysi pariskunnan tappelemasta vuoteessa. Kumpikin oli melkein alasti. Widegren piti kiinni Eilaa ranteista.
Anne tarttui Widegreniä olkapäistä saadakseen hänet Eilasta irti, mutta se ei onnistunut. Kukaan ei sanonut mitään.
Anne ryntäsi keittiöön. Tiskipöydällä oli keittiöveitsi, hän otti sen ja kiiruhti takaisin makuuhuoneeseen, missä Widegren ja Eila edelleenkin painiskelivat keskenään. Anne iski miestä veitsellä. Hän ei ollut varma osuiko isku. Hän muisti vain yhden iskun mutta sanoi, että jos Widegreniä oli isketty useamman kerran, iskijä oli ollut hän.
Veitsen hakemisen ja Widegrenin puukottamisen Anne selitti siten, että hän oli käsittänyt Eilan olevan vaarassa ja oli halunnut näyttää tälle karskiutensa.
Verinen kamppailu
Annen hyökättyä Widegrenin kimppuun tämä päästi otteensa Eilasta ja tämän jälkeen kamppailua käytiin naisten ja Widegrenin kesken. Ensin he olivat makuuhuoneen lattialla ja sitten eteisessä.
Anne ei tiennyt, minne veitsi oli joutunut. Widegren sai Annea kiinni tukasta ja tämän oli lyötävä ja potkittava päästäkseen irti. Hän yritti saada Widegrenia rauhoittumaan ja sanoikin tämän hänelle.
Kaikki kolme jatkoivat kamppailuaan eteisen lattialla ja heidän paljaat vartalonsa tulivat hyvin verisiksi. Vähitellen tappelu päätyi.
Widegren istui hiljaa nojaten eteisen seinään olohuoneen oven vieressä, mistä poliisi hänet myöhemmin löysi.
Molemmat naiset olivat aivan lopussa Widegrenin kanssa käymänsä valtavan kamppailun jäljiltä. He olivat yltä päältä veressä.
Kuolemannyöri
Anne meni kylpyhuoneeseen suihkuun ja ennen kuin hän sulki oven, hän näki Eilan kumartuneen Widegrenin yli.
Hänellä oli kädessään jokin kankainen esine ja hän näytti kiertävän sitä Widegrenin kaulaan ja vetävän kireälle.
Kun Anne hetkisen kuluttua tuli kylpyhuoneesta Widegren makasi lattialla samassa paikassa, missä hän aikaisemmin oli istunut ja hänen päällään oli nyt peite. Hän ymmärsi, että mies oli kuollut.
Samalla Eila tuli keittiöstä ja meni hänkin kylpyhuoneeseen suihkuun. Anne pukeutui tällä välin. Molemmat poistuivat sitten yhdessä makuuhuoneesta. Eila sanoi jotain heidän mennessään portaita alas ja Anne käski häntä olemaan hiljaa.
Ennen poistumistaan asunnosta naiset ottivat mukaansa eräitä esineitä. Mm. he ottivat radio nauhurin.
Kadulle päästyään he saivat peukalokyydin erään autoilijan mukana Tukholman keskustaan, mistä he sitten ajoivat taksilla suomalaisten poikien asunnolle, missä he viime aikoina olivat asuneet.
Eilan asenne — kiistää
Muutettuaan kertomustaan joitakin kertoja Eila kertoi tarinan, jossa hän sitten pysyi koko oikeudenkäynnin ajan.
Hän kertoi olleensa Annen kanssa keskikaupungilla tarkoituksin saada rahaa prostituutiolla. Eräällä maanalaisen asemalla he tapasivat Widegrenin, jonka Eila kertoi tunteneensa aikaisemmin. Hän oli viime aikoina ollut hänen asunnollaan pari kertaa. Heidän välillään ei kuitenkaan ollut tapahtunut seksuaalista kanssakäymistä.
Eilan tarkoitus oli nyt Widegrenin tavattuaan lähteä hänen matkaansa lyhyeksi ajaksi ja palata sitten takaisin Tukholmaan järjestämään rahaa, niin kuin oli ajateltu.
Widegrenin asunnolla juotiin viskiä. Eila väsähti ja hetkisen kuluttua hän meni makuuhuoneeseen, riisui housut ja jumpperin ja paneutui nukkumaan. Hän heräsi siihen, että Anne ja Widegren makasivat vuoteessa hänen vieressään ja riitelivät. Anne halusi Eilan auttavan häntä Widegrenin käsien kiinnipitelemisessä.
Eila tekikin näin, mutta Widegren tönäisi hänet lattialle. Hänen kasvoistaan alkoi vuotaa verta. Hänen mielestään se oli kamalaa ja se haisi pahalle. Hän alkoi voida pahoin ja tuntui, että hänen oli annettava ylen.
Siksi hän juoksi WC:hen oksentamaan. Kun hän tuli sieltä Anne seisoi eteisessä veitsi kädessä.
Hän ei nähnyt missä Widegren oli. Hän säikähti ja nouti kiireesti vaatteensa makuuhuoneesta ja takkinsa olohuoneesta ja juoksi portaikkoon odottamaan Annea, joka tuli 5–10 minuutin kuluttua.
Kun naiset vietiin Widegrenin asuntoon Anne murtui täysin, mutta Eila oli täysin välinpitämätön. Kuulustelujen johtaja yritti saada Eilan myöntämään takkia hakiessaan nähneensä Widegrenin makaavan olohuoneen ja eteisen välisessä oviaukossa, mutta hän kiisti tämän olleen siinä.
Aukko oli nimittäin niin kapea, että Eilan oli täytynyt astua hänen ylitseen. Yhtä tietämätön hän oli siitä, että hän olisi jättänyt olohuoneeseen verisiä jalanjälkiä taikka kämmenenjälkiä seinään siihen kohtaan, missä Widegren makasi lattialla.
Samoin hän kiisti ottaneensa asunnosta mitään, vaikka esineet löydettiin ja vaikka sekä Anne että molemmat suomalaispojat niin todistivat.
Tutkimuksissa kävi ilmi, että sekä Anne että Eila käyttivät sellaisia polvisukkia, joilla Widegren oli kuristettu.
Minne ne olivat joutuneet Widegrenin luona käynnin jälkeen, sitä he eivät osanneet selittää.
Oikeuden arviointi
Molempia naisia syytettiin murhasta.
Alioikeus tuomitsi
Anne Karttusen kolmeksi vuodeksi vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä, mutta Eila vapautettiin.
Koska hänet oli etsintäkuulutettu Suomessa hänet, vietiin sinne seuraavana päivänä.
Eilan vapauttaminen herätti suurta huomiota mm. niiden poliisimiesten parissa, jotka olivat ottaneet osaa jutun tutkintaan.
Valtionsyyttäjän puututtua asiaan tuomiosta valitettiin Svean Hovioikeuteen ja Eilan palauttamista Ruotsiin pyydettiin.
Ollessaan vapaalla jalalla 1979 kesällä hän oli tullut raskaaksi.
Tämä viivytti luovuttamista ja hänet luovutettiin vasta syyskuun alussa 1980.
Hovioikeus langetti
Eila pysyi aikaisemmassa kertomuksessaan myös hovioikeudessa ja kiisti tietävänsä mitään siitä, miten Widegren oli surmattu.
Tuomiossaan hovioikeus totesi, että Eilan kertomus ei monin kohdin vastannut totuutta.
Hovioikeus luetteli useita valheellisia tietoja, esim., että hän olisi paneutunut nukkumaan, kun hänen ja Annen tarkoituksena Tukholman keskustaan menolla oli ollut hankkia rahaa prostituutiolla.
Oikeus katsoi myös, että hän valehteli kiistäessään nähneensä kuollutta Widegreniä.
Hänen oli nimittäin täytynyt astua lattialla makaavan Widegrenin yli, ja samalla hän oli jättänyt verisen kämmenensä jäljen seinään ruumiin yläpuolelle.
Hovioikeus ei myöskään uskonut hänen kertomukseensa siitä, että hän oli istunut portaikossa odottamassa Annea.
Sitä vastoin hovioikeus piti Annen kertomusta todennäköisenä. Se sopi muuhun selvitykseen ja antoi loogisen kuvan tapahtumain kulusta.
Hovioikeus tuomitsi
Eila Kaarina Mattilan kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen avunannosta murhaan.
Pari kiinnostavaa yksityiskohtaa noista postauksista kyllä löytyy, mm. tämä:
