Veikko Ennala
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Veikko Ennalan haastattelu Hymy 03/1968
-----------------------------------------------
Oletteko kasvanut kieroon jo lapsesta pitäen?
V: Olen Aloitinhan kirjoittelunkin jo niin nuorena. Aina 15-vuotiaaksi jokaisessa novellissani oli ainakin yksi pellinnaruihin hirttäytynyt. Lisäksi näpistelin lapsena. Mutta se johtui siitä, etten saanut rahaa, kun pyysin, olimme niin köyhiä.
Teillä näyttää olevan vahvoja syyllisyydentuntoja
V: Niin on. Se johtuu siitä, että teetätin morsiamellani itsemurhan. Hän joi syankalium-liuosta osoittaakseen, että rakasti minua niin paljon että joi sen pyynnöstäni. Minä yritin seurata häntä, mutta se ei onnistunut.
Mitä olette opiskellut?
V: Ponnistelin yksityisesti kahdeksan vuotta ja kun piti kirjoittaa, tuli sota. Sodan jälkeen olen lukenut lakia ja lääketiedettä ja vaikka mitä. Mutta jollakin tapaa olen puolitien ihminen niin opinnoissa kuin muussakin.
Olette ollut neljä kuukautta kulkurina?
V: Kuljin talven 1945-1946 puukengät jalassa pitkin Turun ja Porin lääniä. Jouluyön vietin heinäladossa eväinä vain truutillinen kahvilasta varastettua suolaa ja reikäleipä. Se oli kylmä, kaamea yö.
Pidättekö lehtityöstä?
V: En enää. Saan pahoinvointikohtauksen kun vain näenkin kirjoituskoneen.
Tetitä pidetään repivänä kirjoittajana. Miksi?
V: Kaiketi siksi, että en tee eroa ihmisen ja ihmisen välille sen perusteella, onko toisella hyvä asema ja rahaa toisen ollessa köyhä ja arvoton. Jos on aihetta, käyn häikäilemättä millaisen pastorin kimppuun tahansa. Yleensähän käytäntö on meillä täysin päinvastainen.
Mihin puolueeseen kuulutte?
V: En mihinkään. En ole koskaan äänestänyt enkä äänestä, koska demokratiaan kuuluu oikeus olla äänestämättä.
Kuka on mielikirjailijanne?
V: Knut Hamsun. Vain Hamsun voi keksiä jotakin niin hienoa, että kun tyttö vaatii rakastetultaan tämän koiraa rakkauden osoituksena, mies ampuu koiran ja heittää raadon tyttönsä jalkoihin.
Teillä on jotain kirkkoa vastaan?
V: Joo. Se on sellainen syöttiläiden laitos, joka saa aikaan sanomatonta tuhoa. Hirvein ihmiskohtalo on varmasti sellainen pappi, jonka pitää joka pyhä saarnata totena sanomaa, johon ei itsekään usko.
Missä tutustuitte vaimoonne?
V: Sängyssä.
Millainen olette aviomiehenä?
Veikko Ennalan vaimo: Kun mies tappelee monta tuntia yhden ainoan lauseen parissa ja kun "sanat eivät ota luontuakseen", hän raivostuu ja viskaa kirjoituskoneen seinään ja huutaa sille solvauksia, kai ymmärrätte osani.... Ja kun mies saa alituiseen kauhu- ja tuskatiloja niin etten uskalla lähteä edes ulos, arvannette, miltä minusta tuntuu...
Mitä muuta omituista hänessä on?
Vaimo: Olisi helpompi luetella, mitä omituista hänessä ei ole. Esimerkiksi hänen karvaneuroosinsa. Hänen on pakko kysellä kaikilta naisilta, minkä väriset ihokarvat heillä on...
Veikko Ennala, oletteko koskaan menetellyt väärin?
V: Tyhmä kysymys! Koko elämäni on yhtä jatkettua väärinkäytösten sarjaa!
Mitä odotatte elämältä?
V: Että se päättyisi mahdollisimman pian. Eräitä ilahduttavia merkkejä siitä onkin lääkärin mukaan jo havaittavissa.
-----------------------------------------------
Oletteko kasvanut kieroon jo lapsesta pitäen?
V: Olen Aloitinhan kirjoittelunkin jo niin nuorena. Aina 15-vuotiaaksi jokaisessa novellissani oli ainakin yksi pellinnaruihin hirttäytynyt. Lisäksi näpistelin lapsena. Mutta se johtui siitä, etten saanut rahaa, kun pyysin, olimme niin köyhiä.
Teillä näyttää olevan vahvoja syyllisyydentuntoja
V: Niin on. Se johtuu siitä, että teetätin morsiamellani itsemurhan. Hän joi syankalium-liuosta osoittaakseen, että rakasti minua niin paljon että joi sen pyynnöstäni. Minä yritin seurata häntä, mutta se ei onnistunut.
Mitä olette opiskellut?
V: Ponnistelin yksityisesti kahdeksan vuotta ja kun piti kirjoittaa, tuli sota. Sodan jälkeen olen lukenut lakia ja lääketiedettä ja vaikka mitä. Mutta jollakin tapaa olen puolitien ihminen niin opinnoissa kuin muussakin.
Olette ollut neljä kuukautta kulkurina?
V: Kuljin talven 1945-1946 puukengät jalassa pitkin Turun ja Porin lääniä. Jouluyön vietin heinäladossa eväinä vain truutillinen kahvilasta varastettua suolaa ja reikäleipä. Se oli kylmä, kaamea yö.
Pidättekö lehtityöstä?
V: En enää. Saan pahoinvointikohtauksen kun vain näenkin kirjoituskoneen.
Tetitä pidetään repivänä kirjoittajana. Miksi?
V: Kaiketi siksi, että en tee eroa ihmisen ja ihmisen välille sen perusteella, onko toisella hyvä asema ja rahaa toisen ollessa köyhä ja arvoton. Jos on aihetta, käyn häikäilemättä millaisen pastorin kimppuun tahansa. Yleensähän käytäntö on meillä täysin päinvastainen.
Mihin puolueeseen kuulutte?
V: En mihinkään. En ole koskaan äänestänyt enkä äänestä, koska demokratiaan kuuluu oikeus olla äänestämättä.
Kuka on mielikirjailijanne?
V: Knut Hamsun. Vain Hamsun voi keksiä jotakin niin hienoa, että kun tyttö vaatii rakastetultaan tämän koiraa rakkauden osoituksena, mies ampuu koiran ja heittää raadon tyttönsä jalkoihin.
Teillä on jotain kirkkoa vastaan?
V: Joo. Se on sellainen syöttiläiden laitos, joka saa aikaan sanomatonta tuhoa. Hirvein ihmiskohtalo on varmasti sellainen pappi, jonka pitää joka pyhä saarnata totena sanomaa, johon ei itsekään usko.
Missä tutustuitte vaimoonne?
V: Sängyssä.
Millainen olette aviomiehenä?
Veikko Ennalan vaimo: Kun mies tappelee monta tuntia yhden ainoan lauseen parissa ja kun "sanat eivät ota luontuakseen", hän raivostuu ja viskaa kirjoituskoneen seinään ja huutaa sille solvauksia, kai ymmärrätte osani.... Ja kun mies saa alituiseen kauhu- ja tuskatiloja niin etten uskalla lähteä edes ulos, arvannette, miltä minusta tuntuu...
Mitä muuta omituista hänessä on?
Vaimo: Olisi helpompi luetella, mitä omituista hänessä ei ole. Esimerkiksi hänen karvaneuroosinsa. Hänen on pakko kysellä kaikilta naisilta, minkä väriset ihokarvat heillä on...
Veikko Ennala, oletteko koskaan menetellyt väärin?
V: Tyhmä kysymys! Koko elämäni on yhtä jatkettua väärinkäytösten sarjaa!
Mitä odotatte elämältä?
V: Että se päättyisi mahdollisimman pian. Eräitä ilahduttavia merkkejä siitä onkin lääkärin mukaan jo havaittavissa.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
No niin. Nyt on sitten tullut hankituksi ja luetuksi Ennalan
Lasteni isä on veljeni (ja muita lehtikirjoituksia) sekä
Vaimo jonka minulle annoit (romaani).
Lisäksi kahlasin läpi teoksen
Neron heikkoudet (Veikko Ennalan elämä) - Osmo Lahdenperä
Kokoelmakirja nousi heti suosikkieni joukkoon. Yksi mainioimmista oli kuvaus vankileiriltä, johon Veikko joutui muistaakseni 1953.
Tuosta "vaimosta" taitaa olla elokuvakin tehty. Jännää kuinka sitä lukiessani tuli mieleen yksi maailmankirjallisuuden klassikko, Francois Mauriacin Käärmesolmu. Ihan hyvä "kotimainen" versio. Myöhemmin muuten huomasin V.E:n maininneen eräässä pakinassaan tuosta - mielestäni - esikuvastakin.
Työleirikuvauksessaan V.E. ansiokkaasti kuvaa lutikoiden armeijamaista käytöstä ja laskuvarjojoukkotyylistä pudottautumista uhriensa kimppuun. Myös Unto Parvilahti ja Poika Tuominen käyttivät samanlaista humoristista kuvausta kirjoissaan kuvaamassa "neuvostohygienian" tasoa. Piti ihan tarkistaa, oliko Veikko kopsannut. Ei ollut. Pakina ilmestyi vuosia ennen näitä kahta opusta. Ovatko nämä arvostetut kirjailijat taasen syyllistyneet Veikko Ennalalta "lainaamiseen" vai onko kuvauksen kantaisä jossain vielä varhaisemmassa teoksessa? Ja tähän tuskin saadaan koskaan vastausta.
Suosittelen erittäin lämpimästi kumpaakin näitä Ennalan kirjaa.
Lasteni isä on veljeni (ja muita lehtikirjoituksia) sekä
Vaimo jonka minulle annoit (romaani).
Lisäksi kahlasin läpi teoksen
Neron heikkoudet (Veikko Ennalan elämä) - Osmo Lahdenperä
Kokoelmakirja nousi heti suosikkieni joukkoon. Yksi mainioimmista oli kuvaus vankileiriltä, johon Veikko joutui muistaakseni 1953.
Tuosta "vaimosta" taitaa olla elokuvakin tehty. Jännää kuinka sitä lukiessani tuli mieleen yksi maailmankirjallisuuden klassikko, Francois Mauriacin Käärmesolmu. Ihan hyvä "kotimainen" versio. Myöhemmin muuten huomasin V.E:n maininneen eräässä pakinassaan tuosta - mielestäni - esikuvastakin.
Työleirikuvauksessaan V.E. ansiokkaasti kuvaa lutikoiden armeijamaista käytöstä ja laskuvarjojoukkotyylistä pudottautumista uhriensa kimppuun. Myös Unto Parvilahti ja Poika Tuominen käyttivät samanlaista humoristista kuvausta kirjoissaan kuvaamassa "neuvostohygienian" tasoa. Piti ihan tarkistaa, oliko Veikko kopsannut. Ei ollut. Pakina ilmestyi vuosia ennen näitä kahta opusta. Ovatko nämä arvostetut kirjailijat taasen syyllistyneet Veikko Ennalalta "lainaamiseen" vai onko kuvauksen kantaisä jossain vielä varhaisemmassa teoksessa? Ja tähän tuskin saadaan koskaan vastausta.
Suosittelen erittäin lämpimästi kumpaakin näitä Ennalan kirjaa.
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Ei mielestäni ollut tuossa kokoelmakirjassa.Tampereen Tyttö kirjoitti:Voi että! Löytyisikö sitä Ennalan kirjoittamaa juttua, jossa jossakin maalaispitäjässä ottopojaksi otettua lasta kohdeltiin huonosti ja tämä lopulta kuolikin.. Vaikka juttu on surullinen, haluaisin sen vielä lukea.
Tässä yksi linkki apuun
http://www.phinnweb.org/links/literature/ennala/
http://www.student.oulu.fi/~kjoentak/
Minä taas etsin Ennalan pakinaa rakkaudesta. Hän siinä niin kyynisesti kirjoitti, kuinka "laulujen lunnaat" tulevat aina suuremmiksi ja että "onnellinen on eunukki"
Tosiaan. Urpo Lahtisesta kirjoitetuissa kirjoissa on Ennalasta enemmänkin. Täytyypä joskus sitten inspiraation iskiessä naputella tänne talteen. Noi pari ensiksi mainittua (linkkien listassa) löytyy kirjahyllystä.
Niin. Näitä lukiessa ei voi kun todeta että onko se ihmiselle hyväksi että oikeasti tajuaa, misstä ollaan, mitä tehdään ja miksi?
En voi kun käyttää "suuta suurempaa" ja pyrkiä ulkomuistista (kun en jaksa kirjahyllylle vaivautua) siteerata Lauri Viitaa:
TIEDONPUU
Tiedonpuussa asuu kyy
Ja kuka sitä lähestyy
Ikuisesti onneton,
epäilyksen kohde on.
Autua ken omin päin
elää
kuolee
lailla täin.
En voi kun käyttää "suuta suurempaa" ja pyrkiä ulkomuistista (kun en jaksa kirjahyllylle vaivautua) siteerata Lauri Viitaa:
TIEDONPUU
Tiedonpuussa asuu kyy
Ja kuka sitä lähestyy
Ikuisesti onneton,
epäilyksen kohde on.
Autua ken omin päin
elää
kuolee
lailla täin.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Kirjoitan tähän yhden Ennalan pakinan Hymylehdestä vuodelta -68. Mielestäni se tiivistää aika hienosti kyseisen herran suhdetta sen ajan maamme uskonasioihin.
"Kirje Jeesukselle
Onko nyt laitaa, että et ole antanut ihmiskunnalle edes yhtä ainoata kappaletta raamatusta täydellisenä, vaan joka ainoan kirkolliskokouksen tarvitsee tehdä siihen muutoksia sen mukaan kuinka joku rikkiviisas jonkun kohdan tulkitsee? Miten luulisit maallisen oikeuden voivan jonkun tuomita, jos ei olisi olemassa täydellistä lakikirjaa, ja miten arvelisit ihmisten ilman sellaista tietävän, mikä on oikein ja mikä väärin?
Sitten kysyisin, miksi melkein kaikki tosiuskovaiset ovat niin tavattoman ilkeitä, juuri heiltä esim. minä saan aina kaikkein loukkaavimmat ja hirveimmät kirjeet? Varjele Sinä minua tulemasta tosiuskoon, etten muuttuisi vieläkin pahemmaksi, mitä jo olen.
Etkö antaisi minulle viransijaisuuttasi kymmeneksi päiväksi? Sinä aikana osoittaisin olevani parempi Jeesus kuin sinä. Koska olisin Sinuna kaikkivoipa, tappaisin ensimmäiseksi Perkeleen. Viinapannut särkisin ja hajottaisin vankilan muurit niin että miehet saisivat palata takaisin vaimojensa ja sulhaset morsiamiensa luo hyvinä ja rehellisinä ihmisinä. Lopettaisin hallan joka vie viljan ja avaisin valtiomiesten silmät niin että he yksissä tuumin upottaisivat kaikki aseet mereen. Tekisin maailmasta paratiisin, jossa ei kuoltaisi nälkään, ei tunnettaisi syöpää, itkua eikä kuolemaa. Sillä jos olet omalla kärsimykselläsi valmistanut meille paratiisin, miksi emme saa mennä sinne heti? Miksi meidän on ensin kärvisteltävä täällä pahassa maailmassa?
Papit opettavat, että tämä on "etsikkoaika", jolloin saamme täällä itse valita, haluammeko helvettiin vai taivaaseen. Mutta kun olet kaikkitietävä, tiedät kyllä ennakolta, ketkä valitsevat väärin.
Mikä merkitys ristinkuolemallasi oli, kun helvetti on yhä vain olemassa eikä Perkeleen valta tullutkaan nujerretuksi? Oliko uhrisi turha?
Sanotaan, että näemme kaikessa sinun käsittämättömän viisautesi ja johdatuksesi. Minun on vaikea nähdä viisautta siinä, että juoppo mies lyö vaimoaan ja lapsiaan, että Afrikassa soditaan, että rikkaat rikastuvat entisestäänkin ja ikänsä kaiken raataneet vanhukset tulevat vielä köyhemmiksi? Kaikessa pahassa, viattomien kärsimyksissäkin, toteutuu Raamatun sanojen mukaan Sinun tahtosi, "hiuskarvakaan ei putoa päästämme" Sinun tietämättäsi ja ilman, että olisit sen tahtonut putoavan.
Miksi et kuule rukouksiamme vaikka olet luvannut? Kun laiva joutuu merihätään ja matkustajat rukoilevat, paikalle tulee pelastusalus. Sanotaan, että rukous tepsi ja Sinä pelastit laivan, mutta minulle antamasi järjen mukaan matkustajat pelasti meripelastusseura. Missä meripelastusseuraa ei ole, siellä laivat uppoavat, vaikka Sinua kuinka rukoiltaisiin.
Etkö kaikkivoipana lopultakin naulaisi kiinni helvetin ovet tietäessäsi, kuinka moni onneton ihminen käy jo täällä maan pällä lävitse helvetin?
Sinulla on kiire enkä vaivaa enempää. Hartaasti kuitenkin toivoisin, että vastaisit minulle ja kauttani lehtemme lukijoille. Älä kuitenkaan, pyydän, pane pappeja puolestasi asialle!"
edit:korjattu pari typoa
"Kirje Jeesukselle
Onko nyt laitaa, että et ole antanut ihmiskunnalle edes yhtä ainoata kappaletta raamatusta täydellisenä, vaan joka ainoan kirkolliskokouksen tarvitsee tehdä siihen muutoksia sen mukaan kuinka joku rikkiviisas jonkun kohdan tulkitsee? Miten luulisit maallisen oikeuden voivan jonkun tuomita, jos ei olisi olemassa täydellistä lakikirjaa, ja miten arvelisit ihmisten ilman sellaista tietävän, mikä on oikein ja mikä väärin?
Sitten kysyisin, miksi melkein kaikki tosiuskovaiset ovat niin tavattoman ilkeitä, juuri heiltä esim. minä saan aina kaikkein loukkaavimmat ja hirveimmät kirjeet? Varjele Sinä minua tulemasta tosiuskoon, etten muuttuisi vieläkin pahemmaksi, mitä jo olen.
Etkö antaisi minulle viransijaisuuttasi kymmeneksi päiväksi? Sinä aikana osoittaisin olevani parempi Jeesus kuin sinä. Koska olisin Sinuna kaikkivoipa, tappaisin ensimmäiseksi Perkeleen. Viinapannut särkisin ja hajottaisin vankilan muurit niin että miehet saisivat palata takaisin vaimojensa ja sulhaset morsiamiensa luo hyvinä ja rehellisinä ihmisinä. Lopettaisin hallan joka vie viljan ja avaisin valtiomiesten silmät niin että he yksissä tuumin upottaisivat kaikki aseet mereen. Tekisin maailmasta paratiisin, jossa ei kuoltaisi nälkään, ei tunnettaisi syöpää, itkua eikä kuolemaa. Sillä jos olet omalla kärsimykselläsi valmistanut meille paratiisin, miksi emme saa mennä sinne heti? Miksi meidän on ensin kärvisteltävä täällä pahassa maailmassa?
Papit opettavat, että tämä on "etsikkoaika", jolloin saamme täällä itse valita, haluammeko helvettiin vai taivaaseen. Mutta kun olet kaikkitietävä, tiedät kyllä ennakolta, ketkä valitsevat väärin.
Mikä merkitys ristinkuolemallasi oli, kun helvetti on yhä vain olemassa eikä Perkeleen valta tullutkaan nujerretuksi? Oliko uhrisi turha?
Sanotaan, että näemme kaikessa sinun käsittämättömän viisautesi ja johdatuksesi. Minun on vaikea nähdä viisautta siinä, että juoppo mies lyö vaimoaan ja lapsiaan, että Afrikassa soditaan, että rikkaat rikastuvat entisestäänkin ja ikänsä kaiken raataneet vanhukset tulevat vielä köyhemmiksi? Kaikessa pahassa, viattomien kärsimyksissäkin, toteutuu Raamatun sanojen mukaan Sinun tahtosi, "hiuskarvakaan ei putoa päästämme" Sinun tietämättäsi ja ilman, että olisit sen tahtonut putoavan.
Miksi et kuule rukouksiamme vaikka olet luvannut? Kun laiva joutuu merihätään ja matkustajat rukoilevat, paikalle tulee pelastusalus. Sanotaan, että rukous tepsi ja Sinä pelastit laivan, mutta minulle antamasi järjen mukaan matkustajat pelasti meripelastusseura. Missä meripelastusseuraa ei ole, siellä laivat uppoavat, vaikka Sinua kuinka rukoiltaisiin.
Etkö kaikkivoipana lopultakin naulaisi kiinni helvetin ovet tietäessäsi, kuinka moni onneton ihminen käy jo täällä maan pällä lävitse helvetin?
Sinulla on kiire enkä vaivaa enempää. Hartaasti kuitenkin toivoisin, että vastaisit minulle ja kauttani lehtemme lukijoille. Älä kuitenkaan, pyydän, pane pappeja puolestasi asialle!"
edit:korjattu pari typoa
Viimeksi muokannut EuroJR, Su Syys 21, 2008 4:18 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Erittäin ajankohtainen topic!
Ennala, Veikko & Liimatta, Tommi: Elämään tuomittu - Kaunokirjallista tuotantoa
Ilmestyy 26.9.2008
Kustantaja WSOY 2008
Sidottu, kovakantinen
ISBN 9789510345313
Veikko Ennala (1922-1991) muistetaan reportaaseistaan Avussa ja etenkin kahdesta värikkäästä vuosikymmenestään Hymyn erikoistoimittajana. Tuhansien lehtijuttujensa lisäksi Ennala kirjoitti satoja novelleja sekä kolme pientä rikosromaania.
Kerran Ennalansa avannut ei unohda lukukokemustaan. Itse hän kutsui dekkareitaan psykologisiksi trillereiksi, joillekin ne olivat kioskikirjoja, joista puuttuu toivo. Kyttyrä ja Veljeni Herrassa (molemmat 1965) sekä Vaimo jonka minulle annoit (1969) -kirjoista ei ole helppo sanoa, onko murha lopultakaan niiden rikoksista vakavin. Lehtinovellikokoelmasta Linna meren rannalla (1960) jäi pois suuri joukko korkeatasoisia tarinoita, joiden loppuratkaisu useinkin yllätti - piirre, jota taidenovelli vieroo, mutta josta lukija ilahtuu.
Uusi valikoima sisältää Veikko Ennalan keskeisen kaunokirjallisen tuotannon: neljä kirjaa sekä lehtinovelleja, niin ensimmäisen (Kuolemaantuomittu) kuin viimeisen (Elämään tuomittu). Tommi Liimatta on aiemmin toimittanut Veikko Ennalan lehtikirjoituksista kokoelman Lasteni isä on veljeni (2007).
Hinta: 26,90 euroa
"Rahaa on tullut ja sitä on myös mennyt"
-Albert Järvinen-
-Albert Järvinen-
Hymy 10/91 kertoo Veikko Ennalan hautajaisista ja hänen pakinansa. Pakina on julkaistu kokonaisuutena Hymyssä 3/1977.
Veikko Ilmari Ennala haudattiin la 7.9.1991 Lamminpään hautausmaalle Tampereelle. Hautajaiset olivat pienimuotoiset, vain lapset, lapsenlapsi sekä parikymmentä ystävää ja entistä työtoveria. Täytettyään 55 v Veikko Ennala osti hautapaikan ja teetti pienen kiven.
"Minulle soittanevat kelloja jo piankin ja sitä silmällä pitäen olen ostanut metri kertaa kaksi kokoisen palan maata Lamminpään hautausmaalta, jossa vaimoni jo minua vartoilee, riittävän etäältä hänen kummustaan kuitenkin ettei vielä sielläkin syntyisi kärhämää." Näin Ennala kirjoitti Tamperelainen-lehdessä 1982.
Pakinaan viitaten, Veikko Ennalan arkku on normaali valkoinen arkku!
Pakina: Näin minä haluan kuolla
Minua on aina kiinnostanut paljonko kuoleminen maksaa. Että se yleensä maksaa, se on vihoviimeinen kirottu vääryys kun en ainakaan minä ole tänne murheen alhoon omasta anomuksestani pyrkinyt. Elämä on siitä kummallinen "lahja", että se on otettava vastaan väkisin ja jotta siitä pääsisi irti, on oltava raha kourassa.
Onko mahdollista, että suorittaisin Teille, Herra Hautausurakoitsija, tietyn summan jo nyt etukäteen niin, että sitten ajantullen pääsisin kunnialla hautaan kuten on tapana sanoa.
Vanhat kiinalaiset olivat rehellisiä. Jokaisen lapsen syntymää he valituksin päivittelivät ja surkuttelivat, mutta maahanpanijaisissa naurettiin ja tanssittiin. Kiinalaiset tiedostivat, että syntyneellä on edessään vain kärsimyksiä ja tuskaa, kuolleella taasen lepo ja rauha.
Saksalainen humanisti Gotthold Lessing´kin esimerkiksi ihasteli poikansa viisautta, kun tämä ei tahtonut mitenkään tulla maailmaan vaaan oli kiskottava esiin synnytyspihdeillä. Mutta töin tuskin tänne päästyään hän jo kiireimmän kaupalla elämästä erkani.
Mitä minuun tulee, Herra Hautausurakoitsija, haluaisin raatoni tiloitettavaksi mitä halvimpaan mäntykirstuun, jota ei ole tarpeen millään lailla verhoilla eikä varustaa heloilla. Arkkuhan lahoaa nopeasti niin kuin sen sisällä oleva ruumiskin, matojen temmellyskenttä.
Haudankaivajan palkkiosta ette saa tinkiä, päinvastoin hänelle pitää maksaa hyvänmiehen lisää mk 20:- sulan sään aikana ja mk 50:- jos hän joutuu kankeamaan kuoppaa talvella routivaan maahan. Papille ei saa suorittaa "riksaa", lukekoon sen verran lyhyemmät loitsut.
Lisäksi haluan paikalle minkä tahansa sellaisen orkesterin, joka kykenee esittämään Sibeliuksen Karelia-sarjaan kuuluvan Intermezzon, lempisävellykseni.
Kaikille läsnäoleville, myös bändin jäsenille, pitää antaa kaksi kupillista väkevää kahvia, tukeva siivu junttapullaa sekä kahta lajia piparkakkuja. Lasi Vinettoa olkoon tarjolla niille, jotka haluavat sen muistokseni kumota.
No niin, Herra Hautausurakoitsija, minkälainen on kustannusarvionne yllä esitetyn konseptin pohjalle laadittuna? Tahtoisitteko toimittaa sen minulle lähiaikoina mukana myös maininta siitä, mihin pankkiin ja mille tilinumerolle voin rahat lähettää. Mahtaisiko 8 000 markalla selvitä, se minulla olisi jo nyt koossa. Vaan kuinkahan kauan?
Jos kuolinkamppailuni muodostuu ylen pitkänsitkeäksi ja tuskalliseksi, saatan minäkin hiukan avustaa Viikatemiestä. Mielelläni en sitä kylläkään tekisi. Runoilija, jonka nimeä en nyt saa päähäni, vertasi elämäänsä kelloon (Kelloballaadi), jonka oli saanut lainaksi Jumalalta. Kun se viimein seisahtui, sanoi hän sen Herralleen palauttaessaan niin kuin minäkin tahtoisin sanoa:
"...se särkyi itsestään".
Veikko Ilmari Ennala haudattiin la 7.9.1991 Lamminpään hautausmaalle Tampereelle. Hautajaiset olivat pienimuotoiset, vain lapset, lapsenlapsi sekä parikymmentä ystävää ja entistä työtoveria. Täytettyään 55 v Veikko Ennala osti hautapaikan ja teetti pienen kiven.
"Minulle soittanevat kelloja jo piankin ja sitä silmällä pitäen olen ostanut metri kertaa kaksi kokoisen palan maata Lamminpään hautausmaalta, jossa vaimoni jo minua vartoilee, riittävän etäältä hänen kummustaan kuitenkin ettei vielä sielläkin syntyisi kärhämää." Näin Ennala kirjoitti Tamperelainen-lehdessä 1982.
Pakinaan viitaten, Veikko Ennalan arkku on normaali valkoinen arkku!
Pakina: Näin minä haluan kuolla
Minua on aina kiinnostanut paljonko kuoleminen maksaa. Että se yleensä maksaa, se on vihoviimeinen kirottu vääryys kun en ainakaan minä ole tänne murheen alhoon omasta anomuksestani pyrkinyt. Elämä on siitä kummallinen "lahja", että se on otettava vastaan väkisin ja jotta siitä pääsisi irti, on oltava raha kourassa.
Onko mahdollista, että suorittaisin Teille, Herra Hautausurakoitsija, tietyn summan jo nyt etukäteen niin, että sitten ajantullen pääsisin kunnialla hautaan kuten on tapana sanoa.
Vanhat kiinalaiset olivat rehellisiä. Jokaisen lapsen syntymää he valituksin päivittelivät ja surkuttelivat, mutta maahanpanijaisissa naurettiin ja tanssittiin. Kiinalaiset tiedostivat, että syntyneellä on edessään vain kärsimyksiä ja tuskaa, kuolleella taasen lepo ja rauha.
Saksalainen humanisti Gotthold Lessing´kin esimerkiksi ihasteli poikansa viisautta, kun tämä ei tahtonut mitenkään tulla maailmaan vaaan oli kiskottava esiin synnytyspihdeillä. Mutta töin tuskin tänne päästyään hän jo kiireimmän kaupalla elämästä erkani.
Mitä minuun tulee, Herra Hautausurakoitsija, haluaisin raatoni tiloitettavaksi mitä halvimpaan mäntykirstuun, jota ei ole tarpeen millään lailla verhoilla eikä varustaa heloilla. Arkkuhan lahoaa nopeasti niin kuin sen sisällä oleva ruumiskin, matojen temmellyskenttä.
Haudankaivajan palkkiosta ette saa tinkiä, päinvastoin hänelle pitää maksaa hyvänmiehen lisää mk 20:- sulan sään aikana ja mk 50:- jos hän joutuu kankeamaan kuoppaa talvella routivaan maahan. Papille ei saa suorittaa "riksaa", lukekoon sen verran lyhyemmät loitsut.
Lisäksi haluan paikalle minkä tahansa sellaisen orkesterin, joka kykenee esittämään Sibeliuksen Karelia-sarjaan kuuluvan Intermezzon, lempisävellykseni.
Kaikille läsnäoleville, myös bändin jäsenille, pitää antaa kaksi kupillista väkevää kahvia, tukeva siivu junttapullaa sekä kahta lajia piparkakkuja. Lasi Vinettoa olkoon tarjolla niille, jotka haluavat sen muistokseni kumota.
No niin, Herra Hautausurakoitsija, minkälainen on kustannusarvionne yllä esitetyn konseptin pohjalle laadittuna? Tahtoisitteko toimittaa sen minulle lähiaikoina mukana myös maininta siitä, mihin pankkiin ja mille tilinumerolle voin rahat lähettää. Mahtaisiko 8 000 markalla selvitä, se minulla olisi jo nyt koossa. Vaan kuinkahan kauan?
Jos kuolinkamppailuni muodostuu ylen pitkänsitkeäksi ja tuskalliseksi, saatan minäkin hiukan avustaa Viikatemiestä. Mielelläni en sitä kylläkään tekisi. Runoilija, jonka nimeä en nyt saa päähäni, vertasi elämäänsä kelloon (Kelloballaadi), jonka oli saanut lainaksi Jumalalta. Kun se viimein seisahtui, sanoi hän sen Herralleen palauttaessaan niin kuin minäkin tahtoisin sanoa:
"...se särkyi itsestään".
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Eräänä päivänä Mantereen lehtitoimitukseen saapui nuori mies, joka esitteli itsensä Veikko Ennalaksi. Mies oli ujon ja nuhjuisen oloinen. Hän oli huonosti pukeutunut, tukka oli sekaisin ja pää painuksissa. Hän antoi aran ja alistuneen vaikutelman. Veikko Ennala kauppasi kahta kirjoittamaansa juttua. Toinen kertoi leimamerkkien pesijöistä, toinen Helsingin pimeän viinan trokareista. Ne olivat hyviä juttuja ja Mauri Lintera osti ne molemmat.
-Kirjoita ihmeessä lisää, hän ehdotti.
-Kyllä minä muuten voisin, mutta kun ei ole kirjoituskonetta, Veikko Ennala sanoi.
Lintera lainasi hänelle firman matkakirjoituskoneen. Meni kuukausi ja toinenkin. Miehestä ei kuulunut mitään. Lintera lähti etsimään häntä. Ennala löytyi, mutta kone oli poissa. Hän oli rahapulassaan pantannut sen. Kuullessaan asiasta Kaarlo Mantere suuttui, sillä kirjoituskoneita oli siihen aikaan vaikea saada.
Veikko Ennala sai kuitenkin jatkaa avustajana koska Mauri Lintera halusi tukea lahjakasta kirjoittajaa. Yhtäkkinen arvonanto sekoitti miehen pään.
Eräänä päivänä Mantereelle saapui lentoyhtiö Aerosta suurehko lasku kahden hengen edestakaisesta matkasta Hampuriin. Toinen matkustajista oli Veikko Ennala, joka oli saanut päähänsä käydä tuttavansa kanssa katsastamassa saksalaista satamakaupunkia.
-Lähettäkää lasku Mantereelle, hän oli sanonut ja noussut koneeseen. Mistään lehtijutusta ei oltu edes puhuttu. Tätä Kaarlo Mantere ei enää sulattanut. Veikko Ennalalla ei ollut asiaa enää heidän taloonsa!
Ennala kiinnitettiin Apu-lehteen Matti Jämsän työpariksi. Vakituisesta työpaikastaan huolimatta Ennala osasi jatkuvasti sotkea asiansa. Ahdistuskohtauksen seurauksena, ja ehkä myös jotakin romanttista harhakuvitelmaa viljellen Ennala ja hänen tyttöystävänsä päättivät tehdä kaksoisitsemurhan syankaliumilla. Tyttö kuoli ensin. Ennala säikähti lattialla makaavaa ruumista niin, ettei itse kyennyt ottamaan omaa annostaan. Viikkoa myöhemmin hän yritti riistää henkensä nielemällä sata nukahtamispilleriä. Matti Jämsä toimitti miehen sairaalaan, jossa hänelle tehtiin vatsahuuhtelu. Ilmeisen maanis-depressiivinen Ennala harjoitti holtitonta sukupuolielämää. Hän vietteli naisystävänsä alaikäisen tyttären ja jäi teosta kiinni. Seurasi potkut Apu-lehdestä. Veikko Ennala muutti Ouluun, ja ryhtyi kirjoittamaan vastaperustettuun Elämä-nimiseen lehteen. Hän laati itse lähes kaikki jutut. Hymyssä kiinnitettiin huomiota kirjoituksiin ja Ennalalle tarjottiin töitä. Veikko Ennalasta tuli pian Hymyn ykköstoimittaja. Moni on sitä mieltä, että Ennala oli se, joka nosti lehden ykköslukemiin 60- ja 70-luvun vaihteessa, jolloin Hymyn levikki oli parin vuoden ajan lähes puolen miljoonan luokkaa.
Menestyksen myötä Ennala kehitti itselleen uuden ulkoisen tyylin. Retkun näköisestä miehestä tuli keikari, jonka erikoisuus olivat mustavalkoiset kiiltonahkakengät. Vaatteet istuivat aina yhtä moitteettomasti, kaulukset olivat ojossa ja paitojen hihansuut loistivat valkoisina ja puhtaina.
Kirjoitustyyli ei kuitenkaan muuttunut. Ennalaa ei rasittanut yleinen oikeudentaju tai moraali. Hän jopa suositteli itsemurhaa ratkaisuksi arkipäivän ongelmiin. Sekään ei riittänyt. Taitavana manipuloijana hän ylipuhui erään itsemurhaan taipuvaisen oululaistytön hyppäämään alastomana Tuiran sillalta alas.
Veikko Ennala meni naimisiin, mutta sekään ei rauhoittanut elämää. Avioliitto oli riitaisa. Vaimo kutsui useita kertoja paikalle poliisin ja Ennala kosti laatimalla häväistysjuttuja perhe-elämästään. Vaimo sai tarpeekseen ja hyppäsi neljännen kerroksen ikkunasta kadulle.
Ennala sairastui vakavaan neurologiseen häiriöön. -Kun piti kävellä eteenpäin, hän kävelikin taaksepäin ja kaatuili rapuissa.
1980-luvun lopulla Veikko Ennala vetäytyi yksinäisyyteen. Puolustautuakseen tunkeilijoilta hän säilytti eteisessä kirvestä. Hän kuoli elokuussa 1991.
Suora lainaus kirjasta Yksinoikeudella - Mauri Lintera. Kirjoittanut Nina af Enehjelm. Hauska ja mielenkiintoinen kuvaus yhdestä maamme eturivin kustantajasta, Mauri Linterasta. Kirja löytyy mm. Minfon sivuilla mainostavalta BookPlussalta hintaan 25,95 euroa.
Lintera perusti lehdet Nyrkki, Jallu, Jermu ja Jaana. Osti riutuvan Suosikki - lehden ja teki siitä menestystarinan, jonka myi sittemmin Sarjakustannus Oy:n omistamalle Uudelle Kivipainolle, jonka kautta mm. Suosikki ja Nyrkistä Nyrkkipostiksi ja sittemmin Nykypostiksi muuttuneet lehdet siirtyivät Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:lle.
Viikkoa ennen kuolemaansa Ennala toimitti Alibillle novellinsa Elämään tuomittu. Se julkaistiin Alibin numerossa 1/1992.
Ennalan työpari Apu-lehdestä, extreme-toimittaja Matti Jämsä kuoli alkoholisoituneena ja yksinäisenä miehenä 58-vuotiaana.
-Kirjoita ihmeessä lisää, hän ehdotti.
-Kyllä minä muuten voisin, mutta kun ei ole kirjoituskonetta, Veikko Ennala sanoi.
Lintera lainasi hänelle firman matkakirjoituskoneen. Meni kuukausi ja toinenkin. Miehestä ei kuulunut mitään. Lintera lähti etsimään häntä. Ennala löytyi, mutta kone oli poissa. Hän oli rahapulassaan pantannut sen. Kuullessaan asiasta Kaarlo Mantere suuttui, sillä kirjoituskoneita oli siihen aikaan vaikea saada.
Veikko Ennala sai kuitenkin jatkaa avustajana koska Mauri Lintera halusi tukea lahjakasta kirjoittajaa. Yhtäkkinen arvonanto sekoitti miehen pään.
Eräänä päivänä Mantereelle saapui lentoyhtiö Aerosta suurehko lasku kahden hengen edestakaisesta matkasta Hampuriin. Toinen matkustajista oli Veikko Ennala, joka oli saanut päähänsä käydä tuttavansa kanssa katsastamassa saksalaista satamakaupunkia.
-Lähettäkää lasku Mantereelle, hän oli sanonut ja noussut koneeseen. Mistään lehtijutusta ei oltu edes puhuttu. Tätä Kaarlo Mantere ei enää sulattanut. Veikko Ennalalla ei ollut asiaa enää heidän taloonsa!
Ennala kiinnitettiin Apu-lehteen Matti Jämsän työpariksi. Vakituisesta työpaikastaan huolimatta Ennala osasi jatkuvasti sotkea asiansa. Ahdistuskohtauksen seurauksena, ja ehkä myös jotakin romanttista harhakuvitelmaa viljellen Ennala ja hänen tyttöystävänsä päättivät tehdä kaksoisitsemurhan syankaliumilla. Tyttö kuoli ensin. Ennala säikähti lattialla makaavaa ruumista niin, ettei itse kyennyt ottamaan omaa annostaan. Viikkoa myöhemmin hän yritti riistää henkensä nielemällä sata nukahtamispilleriä. Matti Jämsä toimitti miehen sairaalaan, jossa hänelle tehtiin vatsahuuhtelu. Ilmeisen maanis-depressiivinen Ennala harjoitti holtitonta sukupuolielämää. Hän vietteli naisystävänsä alaikäisen tyttären ja jäi teosta kiinni. Seurasi potkut Apu-lehdestä. Veikko Ennala muutti Ouluun, ja ryhtyi kirjoittamaan vastaperustettuun Elämä-nimiseen lehteen. Hän laati itse lähes kaikki jutut. Hymyssä kiinnitettiin huomiota kirjoituksiin ja Ennalalle tarjottiin töitä. Veikko Ennalasta tuli pian Hymyn ykköstoimittaja. Moni on sitä mieltä, että Ennala oli se, joka nosti lehden ykköslukemiin 60- ja 70-luvun vaihteessa, jolloin Hymyn levikki oli parin vuoden ajan lähes puolen miljoonan luokkaa.
Menestyksen myötä Ennala kehitti itselleen uuden ulkoisen tyylin. Retkun näköisestä miehestä tuli keikari, jonka erikoisuus olivat mustavalkoiset kiiltonahkakengät. Vaatteet istuivat aina yhtä moitteettomasti, kaulukset olivat ojossa ja paitojen hihansuut loistivat valkoisina ja puhtaina.
Kirjoitustyyli ei kuitenkaan muuttunut. Ennalaa ei rasittanut yleinen oikeudentaju tai moraali. Hän jopa suositteli itsemurhaa ratkaisuksi arkipäivän ongelmiin. Sekään ei riittänyt. Taitavana manipuloijana hän ylipuhui erään itsemurhaan taipuvaisen oululaistytön hyppäämään alastomana Tuiran sillalta alas.
Veikko Ennala meni naimisiin, mutta sekään ei rauhoittanut elämää. Avioliitto oli riitaisa. Vaimo kutsui useita kertoja paikalle poliisin ja Ennala kosti laatimalla häväistysjuttuja perhe-elämästään. Vaimo sai tarpeekseen ja hyppäsi neljännen kerroksen ikkunasta kadulle.
Ennala sairastui vakavaan neurologiseen häiriöön. -Kun piti kävellä eteenpäin, hän kävelikin taaksepäin ja kaatuili rapuissa.
1980-luvun lopulla Veikko Ennala vetäytyi yksinäisyyteen. Puolustautuakseen tunkeilijoilta hän säilytti eteisessä kirvestä. Hän kuoli elokuussa 1991.
Suora lainaus kirjasta Yksinoikeudella - Mauri Lintera. Kirjoittanut Nina af Enehjelm. Hauska ja mielenkiintoinen kuvaus yhdestä maamme eturivin kustantajasta, Mauri Linterasta. Kirja löytyy mm. Minfon sivuilla mainostavalta BookPlussalta hintaan 25,95 euroa.
Lintera perusti lehdet Nyrkki, Jallu, Jermu ja Jaana. Osti riutuvan Suosikki - lehden ja teki siitä menestystarinan, jonka myi sittemmin Sarjakustannus Oy:n omistamalle Uudelle Kivipainolle, jonka kautta mm. Suosikki ja Nyrkistä Nyrkkipostiksi ja sittemmin Nykypostiksi muuttuneet lehdet siirtyivät Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:lle.
Viikkoa ennen kuolemaansa Ennala toimitti Alibillle novellinsa Elämään tuomittu. Se julkaistiin Alibin numerossa 1/1992.
Ennalan työpari Apu-lehdestä, extreme-toimittaja Matti Jämsä kuoli alkoholisoituneena ja yksinäisenä miehenä 58-vuotiaana.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
^ WSOY:lta saatavissa myös 30.90e hintaan Veikko Ennalan Elämään Tuomittu kirjasarja:
Elämään tuomittu -valikoima sisältää Veikko Ennalan keskeisen kaunokirjallisen tuotannon: neljä kirjaa sekä runsaasti lehtinovelleja, niin ensimmäisen (Kuolemaantuomittu) kuin viimeisen (Elämään tuomittu).
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product ... -0-34531-8
Elämään tuomittu -valikoima sisältää Veikko Ennalan keskeisen kaunokirjallisen tuotannon: neljä kirjaa sekä runsaasti lehtinovelleja, niin ensimmäisen (Kuolemaantuomittu) kuin viimeisen (Elämään tuomittu).
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product ... -0-34531-8
"Yöperho on koteloitunut"
Re: Veikko Ennala
Olin tikahtua nauruun, kun luin aamusella vanhoja Hymy-lehtiä. Eräässä Veikko Ennalan kirjoituksessa oli seuraavaa (vapaasti mukaellen):
Papitkin kertoilee, että linnut laulavat ylistyslaulua Jumalalle. Vitut laulaa! Linnut viestittää toisilleen kahdesta syystä, joko ne kiimoissaan haluavat paritella tai sitten ne haastavat riitaa: "Jos perkele tulet minun reviirilleni, minun pensaaseeni, niin saat turpaas! "
Kyllä Veikko saattoi olla oikeassakin!
Papitkin kertoilee, että linnut laulavat ylistyslaulua Jumalalle. Vitut laulaa! Linnut viestittää toisilleen kahdesta syystä, joko ne kiimoissaan haluavat paritella tai sitten ne haastavat riitaa: "Jos perkele tulet minun reviirilleni, minun pensaaseeni, niin saat turpaas! "
Kyllä Veikko saattoi olla oikeassakin!