Aseena perunanuija
Komisario Pekka Virkki
Naapurit olivat huolestuneita. Yksinään talossaan Hyvinkäällä Mutilan kylässä asuvaa Sirkka Tuomista ei ollut nähty moneen päivään.
Lähipaikkakunnilla asuvilta Sirkan sukulaisilta tiedusteltiin, mutta kukaan ei ollut kuullut hänestä mitään sitten lauantain, joulukuun 15 päivän ja nyt oli jo tiistai.
Naapurit ja sukulaiset päättivät, että asiasta oli ilmoitettava poliisille.
- Sirkka Tuomisen talo.jpg (249.54 KiB) Katsottu 510 kertaa
Tiistaina, joulukuun 18 päivänä kello 18.06 tehtiin ilmoitus Hyvinkään poliisille.
Naapurit olivat käyneet Sirkan asunnolla, mutta se oli ollut lukossa, eikä ovessa ollut näkynyt avainta sisäpuolella.
He olivat myös yrittäneet soittaa hänelle, mutta soittoihin ei ollut vastattu.
Kun sukulaisetkaan eivät olleet tienneet varsin säännölliseksi tuntemastaan Sirkasta mitään oli alettu pelätä jotain ikävää tapahtuneen.
Kolme poliisimiestä Hyvinkään poliisiasemalta lähti Sirkan asunnolle. Sinne saavuttuaan he löysivät pimeän, lukitun talon. He katsoivat ikkunasta sisään. Pimeässä erottui vuoteen jalkopää — ja sillä naisen jalat ...
Uskotun naapurin avainnipusta löytyi avain, joka sopi Sirkan talon ulko-oveen ja toinen eteisen ja keittiön väliseen oveen, joka sekin oli lukossa ja ilman avainta. Poliisit pääsivät sisälle ja saattoivat heti todeta, että täällä oli tapahtunut rikos.
Keittiön matot olivat epäjärjestyksessä ja matolla keittiön pöydän vieressä oli verilammikko.
Tuolin selkänojalla oli punainen naisten villatakki, jossa roikkui hiustukko.
Keittiöstä makuuhuoneeseen johtava ovi oli hieman raollaan. Makuuhuoneen vuoteella makasi Sirkka,
kasvot seinään päin — kuolleena. Hänellä oli yllään villapusero ja pitkät housut, jotka olivat hieman valuneet alaspäin, aivan kuin häntä olisi raahattu.
Makuuhuoneen lipaston ovi ja olohuoneen lipaston laatikot olivat auki.
Paikalle kutsuttiin lääkäri, joka tutki ruumiin pikaisesti. Päälaessa oikean korvan kohdalla oli ruhjevamma. Siitä oli vuotanut verta. Lisäksi vainajan kaulasta löytyi kynsimisen jälkiä ja näytti siltä kuin häntä olisi kuristettu jollakin narulla.
- Ikkunasta näkyi peitteen alta esiinpistävä jalka.jpg (227.97 KiB) Katsottu 510 kertaa
Sirkka Tuominen oli iältään 52-vuotias. Hän asusti vanhempiensa kuoltua yksinään. Talossa oli aikaisemmin harjoitettu maanviljelystä ja karjanhoitoa, mutta nyttemmin oli kaikki maat myyty pois ja karjatilat hävitetty.
Sirkka oli nuoresta pitäen tehnyt raskaita töitä, hän oli roteva ja voimakas. Rahan käytössä hän oli hyvin tarkka ja alkoholia hän ei sietänyt lainkaan. Sirkka ei milloinkaan, ei edes leikillään maininnut mistään suhteista kehenkään mieheen, eivätkä naapurit sellaista huhua olleet kuulleet
muualtakaan, vielä vähemmän tiesivät sellaisesta. Sirkkaa pidettiin kaikin puolin kunnon ihmisenä.
Vuokralainen ja hänen elättinsä
Kymmenkunta vuotta sitten oli Sirkka ottanut vuokralaisen saunarakennuksen päässä olevaan keittiöön ja kamariin.
Vuokralainen oli eläkkeellä oleva tehdastyöläinen Iida, jolla oli ikää jo melkein 75 vuotta.
Iida oli Sirkan luokse muutettuaan tavannut maalari Pauli Pajusen, joka oli tuolloin tehnyt Sirkan kotitilalla jotain töitä.
Viime ajat Pauli oli saanut asua Iidan luona.
Paulilla ei ollut työtä eikä niin ollen rahaakaan. Iida elätti häntä pienistä eläkerahoistaan ja haki hänelle myymäläautosta kaljaakin.
Hän sääli Paulia ja tämä käytti häikäilemättömästi vanhaa naista hyväkseen. Pauli vaati Iidalta tavan takaa rahaa, ja jos ei saanut, otti itse.
Syksyllä Iida oli vienyt rahakukkaronsa Sirkalle säilytettäväksi, että hänelle itselleenkin olisi jäänyt edes vähän rahaa.
Pauli Pajunen
Pauli, Iidan alivuokralainen, oli 41-vuotias toimeton maalari. Hän oli pienehkö ja heiveröinen ja tuttujen tietämän mukaan hänellä oli taipumus kertoilla satumaisia juttuja ja valehdella silloin tällöin.
Paulin vanhemmat olivat aikanaan muuttaneet Vienan-Karjalasta Suomeen.
Lapsia oli perheeseen syntynyt kuusi. Pauli oli alun alkaen ollut vaikea kasvatettava.
12-vuotiaana hän oli joutunut poikakotiin ja päässyt sieltä takaisin 17-vuotiaana. Isä oli tällä välin kuollut ja Pauli oli asettunut äitinsä luokse asumaan.
Hän oli saanut tilapäisiä töitä, mutta alkanut melko pian käyttää alkoholia siinä määrin, ettei hänestä ollut vakituisiin ansiotöihin.
Aikanaan Pauli oli mennyt naimisiinkin, mutta avioliitto ei ollut onnistuakseen ja puolisot olivat muuttaneet erilleen ottamatta kuitenkaan avioeroa. Pauli oli myös hankkinut aviottoman lapsen eräälle tytölle, ja kun elatusmaksujen kanssa oli niin ja näin oli Pauli useaan otteeseen joutunut työlaitokseen.
Lopulta oli juopottelu tullut niin ahkeraksi, että vuokraisäntä oli kieltänyt Paulilta asunnon äidin luona.
Ja sitten Paulin taas kerran päästyä työlaitoksesta taskut tyhjinä oli Iida ottanut hänet siipiensä suojaan. Kahdesti hän oli joutunut kiinni ja tuomittu omaisuusrikoksista.
Pauli pidätetään
Epäilykset Sirkan surmaamisesta kohdistuivat ensimmäiseksi Pauliin. Vaikka niille ei vielä tässä vaiheessa ollutkaan varsinaisia perusteita päätettiin Paulia tarkastella hieman lähemmin.
Rikoksen ilmitulopäivänä, illalla 18.12 kello 22 aikoihin saivat työvuorossa olevat konstaapeli ja ylikonstaapeli tehtäväkseen mennä hakemaan Pauli kuulusteluun.
Oli jo todettu, että Iidan luona hän ei ollut ja niinpä etsittiin ensimmäiseksi äidin asunnolta. Ja oikeasta paikasta aloitettiinkin, Pauli oli siellä. Poliisimiehet pyysivät häntä lähtemään mukanaan kuulusteluun. Hän oli vaiti, mutta hänen äitinsä kysyi poliiseilta, oliko totta, mitä Pauli oli kertonut. Mutta eiväthän poliisit voineet tietää, mitä Pauli oli äidilleen puhunut, eikä äitikään sanontaansa lähemmin selittänyt.
Sirkan surmaamisesta ei kukaan puhunut tässä vaiheessa mitään.
Pauli saattajineen saapui poliisiasemalle ja hänelle ilmoitettiin häneen kohdistuvista epäilyksistä.
Hän oli edelleenkin hiljainen ja vaitelias, mutta kysyi sitten, oliko ruumis jo viety pois.
Näytti siis siltä, että Pauli todella oli syyllinen Sirkan surmaamiseen ja epäilykset olivat sattuneet oikeaan. Mutta selvittämättä oli, miten kaikki oli tapahtunut ja ennen kaikkea, miksi.
Jutun tutkiminen siirrettiin Keskusrikospoliisille.
- Teossa käytetty muusinuija.jpg (143.95 KiB) Katsottu 510 kertaa
Paulin kuulusteleminen aloitettiin joulukuun 20 päivänä 1973 ja lopetettiin tammikuun 4 päivänä 1974.
Jo ensimmäisessä kuulustelussa Pauli myönsi surmanneensa Sirkan tämän asunnossa lauantaina, joulukuun 15 päivänä. Hän kertoi siitä näin:
Mainittuna lauantaipäivänä hän oli tapansa mukaan majaillut Iidan luona piharakennuksessa.
Päivällä hän oli alkanut lämmittää saunaa ja oli sitä tehdessään nauttinut itse tekemäänsä riisikaljaa ja tabletin Pentobromitalia.
Saunottuaan ja Sirkankin saunottua hän oli mennyt Sirkan asuntoon katsomaan televisiosta kello 16 alkanutta Englannin liigan jalkapallo-ottelua. Emäntä oli keittänyt kahvit ja sitä oli kuristanut naista kurkusta tämän kaulassa olleella valkoisella, kolmion muotoiseksi taitetulla kaulahuivilla. Vereen tahriintuneen kaulaliinan hän oli tunkenut hellan pesään ja lisännyt sinne vielä varmuuden vuoksi puita.
Pauli ei muistanut, oliko hän jo tässä vaiheessa siirtänyt Sirkan vuoteelle vaiko joskus myöhemmin.
Hän ei liioin ollut varma siitä, oliko tämä jo kuollut, mutta luuli niin.
Tämän tehtyään hän oli alkanut etsiä laatikoista ja kaapeista tabletteja ja olikin löytänyt niitä.
Lipastosta hän oli löytänyt lisäksi 250 markkaa rahaa ja Iidan Sirkan haltuun uskomat kaksi pakettikorttia ja rahalompakon.
Sitten hän oli lähtenyt lukiten ovet perässään. Lyömäaseena käyttämänsä perunanuijan hän oli myös ottanut mukaansa ja heittänyt sen pihatieltä jonnekin lumihankeen.
Sitten hän oli mennyt Iidan luo ja antanut tälle pakettikortit, ja lompakon ja sanonut Sirkan antaneen ne ja lähteneen Turkuun.
Iida oli ihmetellyt, miksi Sirkka oli antanut Paulille
tavarat, jotka juuri hänen takiaan oli uskottu Sirkan huostaan.
Sitten Pauli oli pyytänyt Iidalta rahaa ja saatuaan 5 markkaa oli lähtenyt kävellen kaupunkiin ja heittänyt matkalla Sirkan asunnon avaimet menemään. Sieltä hän oli mennyt äitinsä asunnolle ja sanonut tälle ja kahdelle veljelleen tehneensä hirveän rikoksen ja tappavansa itsensä, ennen kuin asia tulee poliisin tietoon.
Peuroja jahtaamassa
Paulia pyydettiin näyttämään, millä kohdalla hän oli heittänyt perunanuijan hankeen. Nuija löytyi, mutta lähemmissä tutkimuksissa kävi ilmi, että se ei ollutkaan Sirkan vaan Iidan.
Kuulusteluissa Pauli oli sanonut "ottaneensa tiskipöydällä olleen muusinuijan" antaen sillä ymmärtää, että nuija sattui vain olemaan siinä ja että se siis oli Sirkan talouteen kuuluva kapine.
Mutta nuija oli Iidan. Iida ei ollut sitä sinne tuonut, eikä liioin Sirkka lainannut. Siispä ainoa mahdollisuus oli se, että Paulilla oli ollut nuija mukanaan Sirkan luokse tullessaan. Miksi?
Kun asiaa kysyttiin Paulilta, hän väitti ensin, että nuija oli Sirkan. Sitten hän muutti kertomustaan siten, että lauantaina saunottuaan hän oli ottanut nuijan Iidan keittiön laatikosta ja mennyt pihapiirissä olevaan latoon kyttäämään peuroja, joiden oli tapana tulla ladolle syömään heiniä.
Hänellä oli ollut tarkoituksena tainnuttaa peura ja teurastaa se. Peuroja ei kuitenkaan ollut tällä kertaa näkynyt ja hän oli poistunut ladosta.
Kun hän sitten oli mennyt Sirkan luo katsomaan TV:tä nuija kädessään, oli Sirkka kysynyt: "Mitä sinä sillä teet?" johon Pauli oli selittänyt olleensa peuroja jahtaamassa.
Pauli kiisti ehdottomasti, että hänellä olisi ollut nuija mukanaan nimenomaan Sirkan surmaamista varten.
Iida kertoo toisin
Iida kertoi lauantain ja seuraavan aamun tapahtumista melkoisesti Paulin kertomuksesta poikkeavasti:
Iida oli mennyt viimeisenä saunaan. Pauli oli jättänyt sinne alusvaatteitaan Iidan pestäväksi.
Iida oli viipynyt saunassa mielestään aika kauan ja hänen ollessaan pesemässä saunan lauteita oli ovelle kolistettu.
Oven takana oli ollut Pauli ja sanonut: "Menen tota tyttöä saatille". Iida oli ihmetellyt, että lähteekö se Sirkka vielä johonkin, johon Pauli oli vastannut: "Se menee sisarensa luokse". Sitten Pauli oli lähtenyt jonnekin.
Hän oli palannut myöhemmin lauantai-iltana ja ollut humalassa. Iidan mielestä humala ei ollut ollut paha, koska "hän pystyi kävelemään". Hän oli heti saavuttuaan sanonut menevänsä Sirkan luo ja tietävänsä, että kyllä Sirkka päästää.
Iida oli ihmetellyt, miksi mennä sinne, olihan kovin myöhä. Mutta Pauli oli vain todennut menevänsä ja palaavansa aamulla kuudelta.
Kello 6 hän olikin palannut ja mennyt nukkumaan. Kymmenen maissa hän oli noussut ylös ja kysynyt Iidalta, oliko tämä huomannut Sirkan käyntiä asunnossa. Hän oli antanut Iidalle rahakukkaron, jonka Sirkka muka oli tuonut ja kertonut vielä, että Sirkka oli lähtenyt Karkkilaan ja että hänellä oli ollut niin kiire, ettei ollut ehtinyt taksia odottaa. Iida oli ihmetellyt miksi Sirkka olisi antanut kukkaron Paulille.
Kukkarossa olleista rahoista oli puuttunut 5 markkaa; ne oli Pauli ottanut itselleen.
Sitten Pauli oli lähtenyt Hyvinkäälle ja palannut takaisin kello 16 aikaan pyytämään Iidalta lisää rahaa. Maanantaita vasten yöllä hän oli taas tullut — taksilla kuten edelliselläkin kerralla — ja jälleen tarvittiin rahaa. Loppuyöksi Pauli oli jäänyt Iidan luo ja lähtenyt aamulla.
Sitä ennen hän oli tyhjentänyt kamarissa olleen lääkepurkkinsa. Hän oli lähtenyt kävellen, eikä häntä sen jälkeen ollut näkynyt.
Nemesis
Klassiseen tapaan Pauli palasi rikospaikalle. Häntä oli jäänyt kaivelemaan, oliko Sirkka kuollut vai ei, ja hänen täytyi mennä, varmistamaan asia.
Aikaisin sunnuntaiaamuna, toisen kertomuksen mukaan sunnuntaina päivällä, hän oli palannut Sirkan asunnolle. Asunnon avaimet siis olivat edelleenkin olleet hänen hallussaan.
Asunnolle tultuaan hän oli, vasta nyt eikä niin kuin oli aiemmin kertonut, raahannut Sirkan makuuhuoneen vuoteelle ja varmistunut siitä, että Sirkka oli kuollut.
Tämän jälkeen hän oli ruvennut etsimään huoneistosta pillereitä ja löytänytkin niitä.
Yritti itsemurhaa?
Useita todistajia kuultiin, mutta he tiesivät lähinnä vain surmatyön tekemisen ja pidättämishetken välisestä ajasta.
Lauantaina illalla Pauli oli tullut äitinsä asunnolle vahvassa humalassa. Mukanaan hänellä oli ollut kaksi pulloa viinaa, joista toinen oli avattu. Televisiosta oli par’ aikaa tullut ohjelma ” Kuollut mies kummittelee”.
Pauli oli istunut kamarin tuolille ja itkien kertonut tappaneensa erään ihmisen ja juovansa nämä viinat saadakseen rohkeutta tappaa itsensä.
Äiti oli kysynyt, ettei kai hän vain Iidalle taikka Sirkalle ollut tehnyt mitään, johon Pauli oli vastannut kieltävästi ja sanonut, että näiden asiat olivat hyvin.
Sitten Pauli oli vaihtanut puhtaan paidan ylleen ja pannut päällään olleen likapyykkikomeroon.
Viinat oli nautittu Paulin ja hänen veljiensä kesken. Sitten kaikki kolme olivat lähteneet ulos hakemaan lisää viinaa, mutta sitä ennen Pauli oli antanut äidilleen 100 markan setelin ja pyytänyt tätä säilyttämään sen häntä varten.
Äiti oli sanonut, ettei hän uskonut kenenkään tappamiseen, mutta jonkin rikoksen Pauli kylläkin oli tehnyt, sillä työttömänä hänellä ei voinut olla 100 markkaa rehellisin keinoin. ” Mitä sillä enää on väliä”, oli Pauli tähän vain sanonut.
Seuraavana päivänä Pauli jo oli tullut hakemaan rahaansa. ” Minne sitä nyt ollaan menossa, kun taksilla ajetaan?” kysyi äiti ja Pauli vastasi:” Linnaan mennään”, johon äiti totesi, että ei kai linnaan taksilla mennä.
Tämän jälkeen äiti oli tarkastanut Paulin vaihtaman likaisen paidan ja huomannut sen hihansuissa verijälkiä. Äiti ei kuitenkaan ollut uskonut Paulin puheisiin tappamisesta, koska verta oli paidassa ollut niin vähän.
Äiti oli nähnyt Paulin seuraavan kerran vasta tiistaina. Äidin tullessa asuntoonsa kello 15 maissa oli tämä istunut keittiössä pää painuksissa.
Hän oli kertonut olleensa sairaalassa, kun oli ottanut pillereitä yhdessä Vineton kanssa. Hän oli halunnut kuolla, mutta hänet oli viety sairaalaan ja siellä hän oli herännyt tajuttomuudestaan.
Sitten Pauli oli vähän aikaa makaillut kamarin puolella, noussut ylös ja sanonut menevänsä ilmoittautumaan poliisille. Puolen tunnin kuluttua hän kuitenkin oli palannut — rohkeus oli pettänyt.
Noin tunnin kuluttua poliisit olivat saapuneet ja vieneet pojan mukanaan.
Surmatyön ja pidätyksen välinen aika siis oli kulunut taksilla ajelemiseen ja juopotteluun Iidan ja Sirkan rahoilla.
Oliko Paulin tarkoitus todella ollut surmata itsensä, on epävarmaa — hänhän nautti säännöllisesti pillereitä viinan kanssa.
Sirkan surmaamisen jälkeen hän oli saanut niitä kahmalokaupalla; ehkä hän vain vahingossa ja ahneuksissaan oli nauttinut niitä liian suuren annoksen kerralla.
Pauli ja Sirkka
Pauli väitti suhteitaan Sirkan kanssa läheisiksi. Hän oli ahkera viinan ja pillereiden käyttäjä ja Sirkka ei sietänyt kumpaakaan.
Naapurit sen sijaan eivät tienneet mitään Sirkan suhteista Pauliin, eikä Sirkka ollut milloinkaan vihjannutkaan siihen suuntaan.
Pauli kertoi seurustelleensa Sirkan kanssa jo tämän isän vielä eläessä, mutta isä ei ollut pitänyt asiasta ollenkaan. Isän kuoltua, ja vaikka Pauli oli mennyt naimisiinkin, oli seurustelu alkanut uudelleen.
Pauli kertoi epäilleensä, että Sirkalla oli muitakin miehiä ja olleensa tästä syystä mustasukkainen, mutta Sirkka oli väittänyt hänen luulojaan turhiksi.
Olivatpa Paulin ja Sirkan suhteet olleet mitkä tahansa, on varmaa, että mikäli heidän välillään jotain oli ollut, oli Sirkka halunnut pitää sen visusti salassa.
Alemmuuskompleksi
Tällaisissa jutuissa kuulustelija ” antautuu asiakkaalleen” niin täysin ja pitkän ajan, että hänelle vähitellen syntyy melko selvä kuva siitä, millainen kuulusteltava on, mitä hän ajattelee ja mitä hänen mielessään liikkuu. Niin oli tässäkin tapauksessa. Paulin kuulustelut kestivät melko kauan. Aikaa myöten kuulustelijassa vahvistui käsitys, että Paulilla oli voimakas alemmuuskompleksi.
Hän itse sanoi nauttivansa runsaasti alkoholia ja erilaisia lääkkeitä, mutta ” olevansa muuten terve”.
Mutta juuri alkoholin ja lääkkeiden takia hänen elämänsä oli häntä itseään ja ketään muutakaan hyödyttämätön ja hän tiesi sen.
Hänen elämänsä kului hukkaan.
Sirkkaankin nähden hän oli alakynnessä. Sirkka oli roteva, vahva ja terve, Pauli taas sekä fyysisesti että psyykkisesti paljon heikompi, toisten nurkissa ja siivellä eläjä.
Tapa, jolla Pauli Sirkan surmasi olikin ainoa mahdollinen — ensin tainnutus salaa, yllättäen, takaapäin ja sitten kuristaminen. Jos hän olisi yrittänyt jotain muuta keinoa, olisi hän ehdottomasti jäänyt häviölle. Eräs todistaja kertoi kerran kysyneensä Sirkalta eikö tämä pelännyt Paulia, mutta Sirkka oli vastannut aina sille miehelle pärjäävänsä.
Erityisesti Paulia näytti kiusaavan se, että Sirkka halusi ehdottomasti salata heidän suhteensa, mikäli sellainen yleensä oli olemassa.
Lisäksi kuulustelujen kuluessa oli käynyt ilmi sellainenkin seikka, että Paulin ollessa Sirkan kotitalossa töissä vuonna 1966 oli Sirkka tehnyt poliisille ilmoituksen, että Pauli oli anastanut häneltä rahaa. Tämän ilmoituksen perusteella Pauli oli tuomittu 10 kuukaudeksi kuritushuoneeseen ja menettämään 4 vuodeksi kansalaisluottamuksensa.
Paulilla olisi siis voinut olla montakin ” hyvää syytä” suunnitella Sirkalle kostoa.
Aivan ilmeisesti itse surmaaminen oli tapahtunut niin kuin Pauli oli kertonut: ensin tainnutus
perunanuijalla ja sitten kuristaminen. Perunanuijasta löytyi veritahroja, jotka olivat samaa veriryhmää kuin Sirkan veri; keittiön hellan pesästä löytyi palaneen tekstiilin jätteitä ja niiden seasta hiussolki.
Tuomio
Juttu käsiteltiin Hyvinkään kihlakunnanoikeudessa.
Kuten arvata saattoi määräsi oikeus Paulin mielentilatutkimukseen. Asiantuntijoiden mielestä Pauli oli tekonsa tehdessään ollut täyttä ymmärrystä vailla.
Hyvinkään kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että Pauli oli iskenyt Sirkkaa perunanuijalla päähän niin, että tämä oli menettänyt tajuntansa ja sitten kuristamalla huivilla surmannut hänet ja että oli se tapahtunut pikaistuksissa, sekä, että hän tämän tehtyään oli anastanut erinäistä Sirkan omaa ja hallussa ollutta omaisuutta.
Näin ollen se, psykiatrien lausunnon huomioon ottaen, tuomitsi Pauli Pajusen rikoksen uusijana täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta ja varkaudesta 8 vuodeksi 3 kuukaudeksi kuritushuoneeseen.
Juttu alistettiin hovioikeuden vahvistettavaksi.
Maaliskuussa 1975 vahvisti Helsingin hovioikeus alioikeuden päätöksen.