Käärme paratiisissa
Komisario Olai Kraemer
Kun paratiisi suljettiin ja Eedenin portti lukittiin, kysyivät monet; minne joutui Adam, entä Eeva?
Mutta tuskin kukaan kantoi huolta siitä, mikä oli käärmeen kohtalo.
Nainen junassa
Keväällä 1928, kun mahla nousi puihin, istui muuan isäntämies tunkkaisessa rautatievaunussa matkalla Lappeenrantaan.
Hänen matkaseuransa oli kirjavaa, tavanomaista. Matkan taittuminen ei kiinnostanut.
Kesken matkanteon isäntä havaitsi yllättäen, että viereisellä penkillä istui ristiverikkö.
Tämä tuntui olevan valmis aloittamaan hänen kanssaan pienen silmäpelin.
Nainen ei tosin ollut mikään neitonen, mutta ei kovin ikääntynytkään. Joku olisi määritellyt, että hän oli saavuttanut kypsän iän ja - hyvän lihan.
Isäntä arvosti näkemäänsä. Nuoren tytön lapsellinen kauneus ei enää kiinnostanut. Välittämättä kanssamatkustajien huvittuneista katseista isäntä hivuttautui viereiselle penkille ja aloitti varovaisen keskustelun.
Hän oli huojentunut; ensimmäinen vaikutelma oli oikea, naisella ei ollut mitään keskustelua vastaan.
Nyt matkan loppuosa kului liiankin nopeasti. Ennen kuin he saapuivat Lappeenrantaan, nainen ehti kertoa, että hän on kotoisin Kannakselta, olevansa nimeltään Anna-Liisa. Nainen suri sitä, että hän ei ollut löytänyt työpaikkaa. Vasta tavoitettu matkatoveri lupasi auttaa. Hän järjestäisi työtä Taipalsaaresta.
Vajaan viikon kuluttua nainen saapui Taipalsaareen, missä hän pääsi työhön, - ei matkatoverinsa tilalle -, vaan Juntulan kylässä asuvan maanviljelijä Aatu Salmen taloon. Myöhemmin hän siirtyi erään toisen maanviljelijän palvelukseen Haikkalahden kylässä.
Työsuhteitten aikana tulokas karisti yltään uutuuden salaperäisyyden. Kyläläiset saivat kuulla, että nainen oli nimeltään Anna Elisabet ja että nimi oli jo koulussa väännetty Anna-Liisaksi. Itse hän olisi halunnut käyttää pelkkää Annaa. Vaikka Anna oli alussa antanut itsestään sellaisen kuvan, mikä viestitti naimattomuudesta, ilmeni pian, että hän oli leski.
Tulokas kertoi, että tyttönä hänen nimensä oli ollut Peltonen. Miehensä kuoltua hän kuului edelleen Vuoristojen sukuun. Anna Vuoristo oli armoitettu puurtaja, sen myönsivät kaikki. Hänellä ei ollut vaikeuksia työnantajiensa kanssa sen enempää Juntulassa, kuin Haikkalahdellakaan - mutta kuitenkin.
Naispuoliset toverit karsastivat häntä. Ehkä tämä johtui siitä, että Anna Vuoristo kertoi mielellään menneisyydestä ja puhui tuttavista, joiden sosiaalista taustaa hän ei koskaan unohtanut.
Se saattoi myös johtua siitä, että ruusuisena kuvailemansa menneisyyden lisäksi, nainen eli myös tulevaisuuden haavemaailmassa. Hän odotti suurta perintöä. Hän oli varma sen saamisesta.
Kolmas ärsyttävä seikka, mikä kiusasi eritoten naisia, oli se, että Anna Vuoristolle oli helppoa uskoutua, eikä tarvinnut pelätä henkilökohtaisuuksien leviävän. Toisaalta Vuoristo osasi purkaa omaa mieltään, lankeamatta silti juoruamaan. Yhtä kaikki: Anna Vuoristo vallitsi omalla tavallaan ihmisiä. Hän tiesi myös selvästi tavoitteensa. Hän pyrki siihen ja oli valmis uhraamaan mitä tahansa sen saavuttaakseen.
Hierojatar
Heti Taipalsaarelle tultuaan Anna Vuoristo osoitti hirvittävää työhalua. Maataloissa tehdyt työpäivät, pitkät ja raskaat, eivät lannistaneet häntä. Nainen oli valmis muuhunkin. En tiedä mistä Vuoristo oli taitonsa hankkinut, mutta hän ryhtyi iltaisin hieromaan kyläläisten aristavia lihaksia - ja hän teki sen hyvin.
Vähin erin Anna Vuoriston asiakkaiksi hakeutui paikallisia merkkihenkilöitä. Sellaisina mainitaan muiden muassa kyläkoulun opettaja, Jäppinen -niminen nimismies ja Aamos Kannus, Taipalsaaren rovasti. Nimekkäät ja arvostetut hierottavat olivat omiaan lisäämään myös Anna Vuoriston arvo valtaa - ainakin hänen omissa silmissään. Toki hän sai etukäteen tietoja asioista. - Joskus hän pääsi myös vaikuttamaan niiden kulkuun. En tiedä, saiko Anna Vuoristo nimismies Jäppiseen minkäänlaista kosketusta. Ehkäpä tämä oli liian kokenut konkari.
Rovasti Kannuksen kanssa hän sen sijaan onnistui. - Valitettavasti. Rovasti Aamos Kannus hakeutui Anna Vuoriston hierottavaksi siinä vaiheessa, kun tämä työskenteli Haikkalahdessa. Hoitosuhde muodostui pitkäaikaiseksi, mikä oli omiaan pehmittämään sosiaalisesti ajattelevan papin hierojattaren puheille. Viikoittaisten hierontailtojen aikana Anna Vuoristo avautui. Hän kertoi lapsuudestaan ja nuoruutensa vaikeuksista. Hän kertoi rakkaudestaan, ensisuudelmastaan ja kokemastaan uskonnollisesta herätyksestä.
- Se oli aihe, mihin palattiin kerta kerran jälkeen. Lopulta Vuoristo pääsi mieltään hiertäneeseen ongelmaan; asuntoon ja työpaikkaan.
- Hänellä oli hyvä majapaikka, Vuoristo myönsi sen. Ainoa vika oli, että se sijaitsi liian etäällä keskustasta. Vuoristolla oli myös erinomainen työpaikka, mutta hän olisi mieluummin emännöitsijänä jossakin.
- Hän hoitaisi mieluummin perhettä tai vain yhtä ihmistä. Anna Vuoristo kertoi kokevansa, että hänen taitonsa menivät hukkaan toisen palkkalaisena. Nyt hän olisi halunnut päästä hoitamaan jonkun hurskaan, varakkaan ja vanhemman miehen taloutta.
Ensin rovasti Kannus ei ottanut asiaan kantaa ollenkaan.
- Toisaalta, hän ei mennyt tyrmäämäänkään naisen haavetta. Rovasti saattoi epäillä, mutta siitä huolimatta hän ryhtyi aikanaan katselemaan Vuoristolle uutta työpaikkaa.
Veljekset
Aikanaan rovasti Kannuksen mieleen tuli yksinäinen mies; seurakunnan haudankaivaja Antti Hyväri. Hauturin osalle sattuivat tosiaan kaikki Anna Vuoriston nimeämät ominaisuudet: Hän oli varakas, jo keski-ikään yltänyt leski, vakaasti uskovainen, ja - keskeisellä paikalla asuva.
Rovasti sopi haudankaivajan kanssa järjestelyistä ja esitti sen jälkeen tarjouksen Vuoristolle.
Pian tämän jälkeen uusi taloudenhoitaja muutti emännöimään Antti Hyvärin taloon.
Toimiessaan Antti Hyvärin palveluksessa Anna Vuoristo tutustui myös tämän sukulaisiin, muiden muassa veljeen, Adamiin, joka asui Asikkalan Urajärvellä. Hän oli poikamies, mutta asui yhdessä Maria Luomanen -nimisen naisen kanssa.
Kun Antti vielä kertoi, että hänen veljensä oli viettänyt kaksikymmentä vuotta Amerikassa, heräsi Anna Vuoristonkin mielenkiinto.
- Tämä eritoten sen vuoksi, että Adam oli, ainakin veljensä mukaan, rikastunut tällä matkalla rutkasti.
Adam Hyvärin salatut rikkaudet kiehtoivat Anna Vuoriston mieltä. Miehen paheelliset elämäntavat kiehtoivat nekin. - Adam Hyväri oli näet joutunut aikanaan pakenemaan maasta, koska eräs hänen ystävättäristään oli tullut raskaaksi.
Ajan mittaan Antti Hyvärin ja Anna Vuoriston välinen suhde muuttui liiankin lämpimäksi.
Hauturista tuli taloudenhoitajansa rakastaja, kun taas taloudenhoitaja palvoi salaa rakastajansa veljen omaisuutta. Monimutkainen tilanne.
Valitettavasti Antti Hyväri oli luonteeltaan kateellinen. Hän ei voinut milloinkaan antaa veljelleen anteeksi sitä, että tämä oli pystynyt luomaan itselleen omaisuuden Amerikassa.
Hauturi tunsi itsensä mitättömäksi. Hän halusi osoittaa olevansa jotakin. Hän halusi osoittaa halveksivansa rahaa ja omaisuutta.
Vähin äänin Antti Hyväri lahjoitti kaiken omaisuutensa Anna Vuoristolle. Tällä hän osoitti Vuoristolle sen, ettei ole maallisen tarpeessa.
Hyvärin siirto teki eittämättä vaikutuksen Vuoristoon, joka osaltaan oli vaikuttanut päätöksen tekemiseen. Mutta kaikesta huolimatta muodostu Adam Hyväri saman aikaisesti naiselle pakkomielteeksi.
- Pieni lisä ei olisi pahitteeksi.
Nyt Anna Vuoristo päätti ottaa Adam Syvärin käsiteltäväkseen. Aluksi hän tarjoutui ostamaan Urajärvellä sijaitsevan huvilan, joskin laski saavansa sen Adamilta lahjaksi. Adam ei halunnut myydä rakennusta.
- Miksi olisikaan, taloon oli juuri tehty suuri remontti ja Adam halusi säilyttää vaarinmökkinsä vanhuudenpäivien paratiisina. Asiaan palattiin useita kertoja, mutta tulos oli aina sama. Anna Vuoristo sai kuitenkin talon ostamisesta hyvän syyn matkustaa Taipalsaaresta Asikkalaan. Antti Hyväri oli tietoinen Vuoriston hankkeista, mutta hän ei sanallakaan puuttunut niihin.
Hyväri uskoi taloudenhoitajan saavan suuren perinnön - tai käyttävän kaupan rahoittamiseen häneltä saamiaan varoja.
Perintö, mistä Vuoristo alati puhui, ei selvinnyt Hyvärille pitkään aikaan. Ei, vaikka hän uskoi siihen vakaasti. - Odottamistaan rahoista Anna Vuoristo oli toki luvannut maksaa Antti Hyvärille myös huvilakiinteistön, minkä Hyväri oli siirtänyt hänen nimiinsä. Rahaa Hyväri ei toki saanut milloinkaan - mutta ei myöskään Vuoristo perintöä.
- Adam Hyvärin talo Asikkalassa 1930-luvulla. Murhat tehtiin rannassa olevassa saunassa, ruumiit löytyivät saunan kohdalla metsän laidassa olevasta perunakuopasta.jpg (217.64 KiB) Katsottu 1923 kertaa
Ennen kuin Anna Vuoristo kiinnitti huomionsa Adam Hyväriin, löysi tämä Kirsti Martiskaisen. Tämä oli nainen, jonka tähden Hyväri pakeni maasta kolme vuosikymmentä aikaisemmin.
Sen jälkeen, kun Adam oli paennut, avioitui Kirsti peräti kolmeen kertaan. Vain ensimmäisestä avioliitosta syntyi lapsia, nyt jo rotevia miehiä. Kirsti Martiskainen itse harjoitti ravitsemusliikettä Hiitolassa.
Tästä liikkeestä Adam Hyväri löysi hänet eräänä kuumana kesäpäivänä vuonna 1921.
Nyt 1930 -luvun tuntumassa Anna Vuoristo oli jälleen kerran hakeutunut Urajärvelle pehmittämään Adamia.
Päivä oli taittunut illaksi ja talon myyminen oli edelleen keskustelun alla. Teemaan oli jo totuttu; Anna halusi ostaa. Aadam ei myydä. Illan kuluessa tupaan saatiin elämää. Kirsti Martiskainen saapui yllättäen paikalle. Hän oli matkalla vuokra-autolla. Martiskainen ja Vuoristo eivät ilmeisestikään tunteneet toisiaan. He kyräilivät vierasta naista ympäristössä, mistä eivät olleet odottaneet tällaista tapaavansa.
”Mie kun tulin kahtomaa jos sie lähtisit miun matkaani”, sanoi Kirsti. Hänestä tuntui siltä, että Adam kaipasi selitystä. ”Minne minä nyt enää, vanha mies. Ja onhan sinulla oma perheesikin”.
Anna Vuoristo oli jo saanut kuulla toisten nuoruudenromanssista. Nyt Martiskaisen esittämä asia täytti hänen mielensä levottomuudella. ”Eihän miulla enää perhettä ole. Lapset ovat jo maailmalla. Mieskin kuoli kolmisen kuukautta sitten.
- Lähe sie Adam miun matkassan liikettä hoitamaan”. Suorasukaisessa ja vilpittömässä ehdotuksessa oli Anna Vuoristolle liikaa kestettävää. Hän koki Martiskaisen vaarana suunnitelmilleen, uhkana valitsemalleen saaliille ja unelmoidulle ruusuiselle tulevaisuudelle.
Anna Vuoristo menetti malttinsa ja syöksyi silmittömän raivon riivaamana Kirsti Martiskaisen kimppuun. Puolen tunnin ajan raivottaret löivät ja raastoivat toistensa hiuksia. Sen jälkeen Martiskainen pakeni tuvasta. Jäljelle jäivät kamppailun voittaja ja hänen palkintonsa.
- Adam Hyväri ja hänen huvilansa.jpg (212.98 KiB) Katsottu 1923 kertaa
Vuonna 1930 matkusti Anna Vuoristo pääsiäiseksi Asikkalaan. Hän oli päättänyt vihdoinkin ostaa Adam Hyvärin huvilan. Nainen matkusti nytkin yksin. Antti Hyväri ei seurannut hänen mukanaan. Asikkalassa tulija hakeutui Urajärvelle ja siellä Paskurinlahdelle, Hyvärin huvilalle. Myöhemmin Vuoristo kertoi, että hän ehti tavata Adam Hyvärin ja tämän emännöitsijän, Maria Luomasen.
Nämä lähtivät kuitenkin hetimmiten matkalle. Lähtökiireestä huolimatta Adam Hyväri ehti myydä Anna Vuoristolle huvilansa. Oikeastaan tästä oli sovittu jo etukäteen. Hyvärillä oli jopa kauppakirjakin valmiiksi laadittuna. Hyvärin ja Luomasen lähdettyä Vuoristo jäi yksin rakennukseen.
- Olihan se nyt hänen talonsa. Pääsiäislauantaina Hyvärin sisar saapui yllättäen Helsingistä - kuten oli veljensä kanssa sopinutkin.
Hän yllättyi, kun tapasi tuvasta Vuoriston, ja kauhistui kun tämä kertoi ostaneensa huvilan.
Anna Vuoristo ei osannut kertoa vierailijalle talonväestä mitään, koska hänelle ei ollut uskottu mitään varmaa. Näin ollen hän saattoi vain kertoa uskovansa, että Adam Hyväri oli matkustanut emännöitsijänsä kanssa ulkomaille.
Tällaisesta he olivat haaveilleetkin. Adam Hyvärin sisar loukkaantui. Ensiksikin siksi, ettei veli ollut ottamassa vastaan häntä, kutsuttua. Toisaalta hän pahoitti mielensä talon myymisestä, mikä oli sisaren mielestä tehty salaa, hänen selkänsä takana. Vähin äänin, kahvia edes juomatta, sisar kokosi tavaransa ja tuomisensa ja lähti paluumatkalle Helsinkiin.
Pian sen jälkeen, kun nainen oli lähtenyt, saapui Antti Hyväri Urajärvelle. Hän halusi tutustua huvilaan, mistä Anna Vuoristo oli puhunut jo kuukausia. Nyt Anna kertoi Adamin muuttaneen mieltään ja myyneen rakennuksen hänelle. Antti Hyväri mykistyi. Hän hämmästyi nopeutta, millä Vuoristo oli päässyt sopimukseen.
Hänen mielestään oli myös käsittämätöntä, että jääräpäisenä tunnettu Adam oli muuttanut mieltään.
Anna Vuoristo ei ollut kovinkaan onnellinen kummastakaan vierailusta. Hän purki huonoa tuultaan etenkin hyvänahkaiseen Antti Hyväriin. Kun tämä olisi halunnut saunoa kaupan kunniaksi, selitti nainen sen olevan mahdotonta; saunan avain oli kadonnut ja löylyhuone oli ollut sikalana.
Lopulta Antti Hyväri noudatti sisarensa esimerkkiä ja palasi yöksi kotiinsa. Antti Hyväri ei siis ehtinyt tavata sisartaan. Heistä kumpikaan ei myöskään tavannut Adam Hyväriä sen enempää kuin Maria Luomastakaan. Anna Vuoristo oli viimeinen henkilö, joka tapasi heidät elossa.
- Anna Vuoristo murhasi myös Adam Hyvärin taloudenhoitajattaan, Maria Luomasen (merkitty ristillä)..jpg (210.87 KiB) Katsottu 1923 kertaa
Se, että Hyväri ja Luomanen katosivat, jäi useimmilta huomaamatta. Kaikelle tuntui löytyvän oma selityksensä: Urajärven talossa asuttiin edelleen, Anna Vuoristo majaili siellä kuin omassa kodissaan.
Myös Antti Hyväri muutti taloon nopeasti. Hänet tiedettiin Adamin veljeksi ja hauturiksi.
Antti kuului siis kirkonmiehiin - ja oli luotettava. Tämä rauhoitti naapureita, jotka uskoivat Anna Vuoriston kertomukseen ulkomaanmatkasta.
Adam ja Antti Hyvärin sisar oli kuitenkin epäluuloinen. Hän ei kyennyt uskomaan Vuoristoa.
Sisaren mielestä hänen nuorempi veljensä ei tekisi mitään, mistä ei ensin kertoisi hänelle. Sisko toki uskoi tuntevansa veljensä paremmin kuin omat taskunsa. Sitten nainen kääntyi epäilyksineen nimismiehen puoleen. Samanaikaisesti poliisin tietoon oli saatettu myös muita epäilyksiä, lähinnä Asikkalan Urajärveltä. Joittenkin naapureitten mielestä kaikki ei ollut kohdallaan. Tuntui oudolta, että Adam Hyväri menisi myymään vasta kunnostamansa mökin. Eikä kukaan kuulisi myyntisuunnitelmasta halaistua sanaakaan.
Tuntui myös oudolta, että huonojalkainen ja kielitaidoton Luomanen uskaltautuisi maan rajojen ulkopuolelle.
Kaiken lisäksi Anna Vuoriston suhteissa Hyvärin veljeksiin ei kaikki ollut kohdallaan. Hän oli toki Antti Hyvärin taloudenhoitaja, mutta näiden kahden välillä oli selvästi muutakin.
Oudointa oli se, että Anna Vuoristo oli aika usein vieraillut Adam Hyvärin luona - öiseen aikaan.
Maria Luomanen oli ensin vakuuttanut, ettei vierailuissa ollut mitään luvatonta. Myöhemmin hän oli kuitenkin itkeskellyt kertoessaan, että kun Vuoristo yöpyi, häädettiin hänet, Luomanen, tupaan.
Maria Luomanen koki tämän nöyryytyksenä, koska hän oli jo vuosia nukkunut Hyvärin kanssa kamarissa.
Asikkalan nimismies tunsi olevansa pahassa välikädessä. Hän oli toki itsekin seurannut tilanteen kehitystä, mutta hän oli kuullut vain huhuja ja arvailuja.
Mistään kouriintuntuvasta todisteesta ei ollut merkkiäkään.
Vallesmanni tiesi, että hänet oli pantu paljon vartijaksi. Häneltä odotettiin paljon, mutta juuri nyt hän ei voinut toimia. Hänen siipensä eivät kantaneet. Toisin sanoen; lailliset oikeudet puuttuivat.
Nimismies kävi useita kertoja Urajärvellä keskustelemassa Anna Vuoriston ja Antti Hyvärin kanssa.
Hän ei kuitenkaan päässyt asiassa tuumaakaan eteenpäin.
Antti Hyväri vaikutti kyllä vilpittömältä ja hyväntahtoiselta mieheltä. Toisaalta hän oli selvästi aloitekyvytön ja kaukana ruudinkeksijästä.
Tuntui oudolta epäillä, että Antti Hyväri tekisi pahaa kenellekään, saati sitten omalle veljelleen.
Anna Vuoristo oli asia erikseen. Nimismies ei pitänyt hänestä. Naapurit vihjailivat naisesta, mutta eivät pystyneet todistamaan mitään. Hänellä tuntui olevan jokin taianomainen mahti Asikkalassakin - ainakin miehiin nähden.
Vuoristoon ei niin vain saanut otetta, ja se harmitti vallesmannia. Aluksi nainen oli ollut kohtelias, sitten ärtynyt ja lopuksi suorastaan tyly. Hän esitti jatkuvasti rakennuksen kauppakirjaa, missä oli myös Adam Hyvärin allekirjoitus.
Vuoristo toisti edelleen samaa tarinaa siitä, miten Adam Hyväri ja Maria Luomanen lähtivät pääsiäismatkalle. Vuoristo muisti jopa näiden vaatetuksen ja matkatavarat.
Maria Luomasella oli ollut punertavasta villakankaasta tehty asu, Adam Hyvärillä taas harmaa, juovikas puku, mikä vaikutti uudelta. Mukaansa he ottivat kaksi pahvivalmisteista matkalaukkua.
Antti Hyväri tyytyi pyörittämään päätään. Hän vannoi olleensa kotonaan Taipalsaaressa, kun veli lähti matkaan. Nimismies epäili, mutta hänen oli pakko hyväksyä ristiriitaiset kertomukset.
Hän oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että aika tulisi toimimaan todennäköisen rikoksen selvittäjänä.
Kihlaus
Aloittaessaan Antti Hyvärin taloudenhoitajana, Anna Vuoristo kertoi, kuten rovasti Kannukselle, olevansa leski. Pian hän tunnusti Antti Hyvärille, että hän asuu erossa miehestään.
Toukokuussa 1930 nainen kertoi jo miehensä kuolemasta.
Saattaa olla, että kysymyksessä oli tapa hankkia myötätuntoa. Ellei sitten ollut Vuoristolle ominainen keino harhauttaa itselleen rahaa. Antti Hyväri kaivoi jälleen kerran kuvettaan, ja Vuoristo sai pääomaa miehensä hautajaisten järjestämiseksi.
Kun Anna Vuoristo palasi kotiin, oli hän jo valmis kihlautumaan Antin kanssa. Se oli jotakin, mitä kylällä ei katsottu suopeasti. Kihlaus oli kylmä suihku myös Hyvärin omaisille. Nämä olivat jo levottomuudella seuranneet sitä, että Antti siirsi vähin erin omaisuuttaan Annan nimiin.
Syystalvella 1930 asia sai kuitenkin merkillisen käänteen.
Eläkkeellä oleva nimismies Robert Karkku sai kuulla salaperäisestä kirjeestä. Sen oli saanut taipalsaarelainen Antti Salmi, Anna Vuoriston entisen työnantajan veli. Nimismies Karkku meni heti Salmen luo. Tällä oli vielä tallella tuo 8.6.1930 postitettu kirje.
Kirjeessä tuusulalainen pienviljelijä Artturi Vuoristo kertoo vaimonsa poistuneen heidän yhteisestä kodistaan. Vuoristo tiedustelee myös kohteliain sanakääntein vaimonsa nykyistä olinpaikkaa.
Antti Salmi luovutti kirjeen nimismiehelle, joka arvasi saaneensa käteen arvoituksen avaimen.
Kirjeestä saattoi löytyä syy Anna Vuoriston pidättämiseksi.
Robert Karkku riensi kirjeen kanssa suoraan Taipalsaaren rovastin luo. He suunnittelivat yhdessä kirjeen, mikä postitettiin samana iltana Tuusulan kirkkoherranvirastoon. Tuusulasta saapui paluupostissa tieto, että Anna-Liisa Vuoriston aviomies elää hyvissä voimissa Tuusulassa. Sen lisäksi tiedettiin, että mies oli kertonut vaimonsa poistumisesta. Rovasti Kannus jätti sitten Tuusulasta saadun kirjeen Taipalsaareen nimitetylle nimismiehelle ja pyysi, että Anna Vuoristo saatettaisi edesvastuuseen siitä, että oli mennyt kihloihin, vaikka hänen aviomiehensä oli vielä elossa.
Pidätys
Ajassa oli nyt eletty niin pitkälle, että syksy oli muuttumassa talveksi. Antti Hyväri ja Anna Vuoristo asuivat edelleen Adam Hyvärin entistä mökkiä Urajärvellä. Adam Hyväri ja Maria Luomanen olivat edelleen kateissa. Paikallinen poliisi oli julkaissut jopa heidän löytämisekseen etsintäkuulutuksen, mutta se jäi tuloksettomaksi sekin. Niin poliisilla, kuin monilla kyläläisilläkin, oli kyllä käsityksensä tapahtuneesta. Kyläläisten osalta se jäi kuiskutteluksi, eikä poliisi tohtinut löysien puheitten perusteella ryhtyä toimenpiteisiin. Kun nimismies sai rovastin allekirjoittaman pyynnön tutkia Anna Vuoriston kihlauksen laillisuutta, hän lähti välittömästi Urajärvelle.
Seuraavana päivänä tästä matkasta saatiin lukea sanomalehdistä: Hämärä rikosjuttu. Kaksi ihmistä ryöstömurhan uhreiksi. Toisen kanssa kihlautunut vaimo pidätetty.
Taipalsaaren ja Lemin nimismies on saanut selvitettäväkseen varsin omaperäisen rikosjutun, jonka taakse ehkä kätkeytyy kahden henkilön ryöstömurha. Toimitetussa tutkimuksessa on tähän mennessä saatu selville mm seuraavaa: Viime keväänä, huhtikuussa, oli Taipalsaaressa tilallisenvaimo Anna Elisabet Vuoristo mennyt kihloihin Taipalsaaren hauturin, leskimies Antti Hyvärin kanssa, ja ryhtynyt viettämään tämän kanssa yhdyselämää.
Vuoristo oli selittänyt saaneensa laillisen avioeron miehestään, maanviljelijä Artturi Vuoristosta, mutta asiassa ei ole lainkaan perää. Kihloissa olon aikana sai Vuoristo sulhasen niin pauloihinsa, että tämä oli lahjoittanut hänelle kaiken omaisuutensa. Sitä paitsi on myös olemassa kauppakirja, jolla Antti Hyvärin omaisuus on muka myyty Anna Vuoristolle.
Myös oli Anna Vuoristo joutunut yhteyksiin Antti Hyvärin veljen, Adam Hyvärin kanssa ja ostanut tältä sulhasensa nimissä Asikkalan pitäjän Urajärven kylässä sijaitsevan huvilan 45 000 markan hinnasta. Kauppakirja asiassa on tehty ja allekirjoitettu, mutta tiettävästi ei mitään rahoja ole maksettu.
Asiassa on omituista se, että heti kaupanteon jälkeen hävisivät Adam Hyväri ja hänen taloudenhoitajansa Maria Luomanen jäljettömiin.
Poliisiviranomaiset ovat tutkineet asiaa tarmokkaasti ja etsineet näitä eri paikoista, joissa Vuoristo on ilmoittanut heidän olevan eri henkilöille antamiensa tietojen mukaan. Poliisikuulusteluissa Anna Vuoristo on väittänyt, ettei hän tiedä heistä mitään, joten hän on tässä kohdin puhunut ristiin.
Todella: Anna Vuoristo oli pidätetty, mutta Antti Hyväri oli jätetty vapaalle jalalle.
Antin veljeä, Adamia ei ollut löydetty. Ei liioin tämän taloudenhoitajaa, Mariaa. Itse pidätys oli kylläkin dramaattisempi kuin lehdessä kerrottiin. Tapahtumasta puhuttiin ja sanan mukana tapaus värittyy.
Erään version mukaan nimismies Jäppinen riensi Urajärvelle heti kun oli saanut rovastin allekirjoittaman tutkimuspyynnön.
Antti Hyväri sattui olemaan Taipalsaaressa ja Anna Vuoristo askarteli yksin tuvassa. Sisään astuessaan Jäppinen tervehti ja välitti samalla naiselle terveiset tämän aviomieheltä. Se oli liikaa Vuoristolle. Hän kalpeni ja yritti syöksyä ulko-ovelle. Edelleen kerrotaan, että nimismies osui naisen pakoreitille ja karasi hätäpäissään Vuoriston hiuksiin. Tätä seurasi melkoinen painiottelu, ennen kuin pakenija alistui rautoihin.
Tutkimuksia
Se että poliisi oli ollut vaiti kuukausia, ei merkitse toimettomuutta. Kentällä oli työskennelty herkeämättä ja saavutettu myös tuloksia. Syystalvella poliisimiehet haravoivat esimerkiksi Kannaksella, Anna Vuoriston kotiseudulla. Käkisalmella, Laatokan kainalossa, rikosetsivien haaviin osui muuan vaatturi.
Anna Vuoristo oli käynyt tämän liikkeessä ja jättänyt sinne korjattavaksi miesten vaatteita.
Tarkistus osoitti, että Vuoriston jättämät vaatteet olivat samoja, jotka Adam Hyvärillä oli Anna Vuoriston mukaan yllään, kun hän lähti pääsiäisenä matkalle. Sittemmin kävi vielä ilmi, että vaatturin luona käytyään Anna Vuoristo oli ostanut Antti Syvärille viemisiksi biisamiturkin, puvun ja kellon.
Kenttätutkimusten yhteydessä saatiin myös mielenkiintoinen tieto Adam Hyvärin varallisuudesta: Miehellä oli ollut Suomeen palatessaan 300 000 markkaa, - siis melkoinen omaisuus.
Nämä varat hän talletti Lappeenrannan Yrityspankkiin, minkä johtajana toimi Hyvärin serkku, varatuomari Puikko. Vallinneen laman aikana rahalaitos joutui kuitenkin vaikeuksiin. Tällöin Adam Hyvärillä oli vielä talletettuna 200 000 markkaa. Konkurssipesä oli valmis hyvittämään 15 % eli 30 000 markkaa. Tämä summa oli nostettu ja kuitattu Adam Hyvärin nimissä ajankohtana, jolloin häntä epäiltiin kuolleeksi.
Muistikuva
Adam Hyväri ja Maria Luomanen löytyivät vielä ennen vuoden vaihtumista - odottamattomalta taholta saadun vihjeen perusteella. Taipalsaarelainen opettaja Juhonen muisti yllättäen, että Antti Hyväri saapui Taipalsaarelle samoihin aikoihin, kun Anna Vuoristo pidätettiin Asikkalassa.
Tällöin opettaja Juhonen oli kuullut, kuinka Hyväri tuomitsi morsiamensa hermoheikot tavat.
Opettaja oli kuullut myös, että hauturi oli katkeroitunut sen vuoksi, että Anna Vuoristo oli lopettanut pienen pentuikäisen koiran. Koiralle muodostui kohtalokkaaksi se, että se halusi kaivaa vanhan perunakuopan päälle perustetussa kukkapenkissä. Opettaja Juhosen mukaan Antti Hyväri oli jopa murtunut tapahtuneesta. Hän oli ollut kiintynyt tuohon harmittomana ja uteliaana pitämäänsä eläimeen. Koirapoloa ei ollut pelastanut edes se, että eräs naapuri oli luvannut siitä huippuhinnan, 200 markkaa.
Nainen piti päänsä ja lopetti pennun. Juhonen tajusi, että Adam Hyväri saattaisi löytyä hänen oman veljensä murheista. Opettaja riensi siitä paikasta vanhan tuttavansa, nimismies Karkun puheille. Robert Karkku ei viivytellyt hänkään, vaan otti heti yhteyden Asikkalaan. Onneksi hän tavoitti nimismies Jäppisen juuri kun tämä oli lähdössä Urajärvelle. Nyt nimismies Karkku kehotti kollegaansa tutkituttamaan Hyvärin pihasta löytyvän tukitun perunakuopan.
Karkku kertoi paikalla olevan istutuksia ja itse kuopassa melkoisella varmuudella Adam Hyvärin ja Maria Luomasen jäännökset. Kun nimismies Jäppinen ryhtyi saamiensa viitteitten mukaan tutkimaan pihapiiriä, hän löysi perennapenkin, minkä alla oli kivillä ja jätteillä tukittu kuoppa.
Tuosta entisestä perunakuopasta löydettiin, kuten Robert Karkku oli luvannutkin, kaksi maatunutta ruumista. Ellei pieni koiranpentu olisi ollut niin vilkas ja utelias, olisivat Adam ja Maria jääneet hautaansa. Löytö Anna Vuoriston tapaus oli kiehtonut yleisöä jo pitkään.
Nainen oli menettänyt vapautensa ja ollut syylliseksi epäiltynä ryöstömurhiin, joiden uhreista ei ollut tietoakaan. Nyt olivat asiat toisin, tutkijat olivat saaneet selvän näytön tapahtuneesta. Maan johtava päivälehti kirjoitti seuraavasti: Anna Vuoriston juttu. Raaka murha paljastuu. Eilen löydettiin ruumiit. Lemin ja Taipalsaaren nimismies on viimepäivinä tarmokkaasti jatkanut ns. Anna Vuoriston jutun tutkimuksia. Eilen jatkoi hän tutkimuksia Asikkalan Urajärven kylässä Asikkalan nimismiehen avustamana.
Tällöin löydettiin murhatuiksi epäiltyjen Adam Hyvärin ja hänen taloudenhoitajansa Maria Luomasen ruumiit ja todettiin murhan tapahtuneen mitä raaimmalla tavalla.
Adam Hyvärin ruumis oli hakattu kahdeksi kappaleeksi ja jalat katkaistu sekä viety sen jälkeen noin 57 metrin päässä asuinrakennuksesta olevaan perunakuoppaan, jonne ne oli soralla ym. peitetty.
Teon suorittajana on ollut asiassa jo aikaisemmin vangittu Anna Vuoristo.
Vielä on käynyt selville, että Hyvärin ja Luomasen ruumiita on veriteon jälkeen säilytetty huhtikuun 17–22 päivään saakka murhatalon saunassa, josta ne viimeksi mainittuna päivänä oli siirretty sanottuun kuoppaan. Eilen ruumiit siirrettiin Asikkalan leikkuuhuoneeseen. Ne olivat sangen pahasti mädänneet.
Millä tavalla itse murha on tapahtunut, siihen vastaiset tutkimukset antavat selvyyden. Tänään jatketaan Vuoriston kuulusteluja. Muuan toinen lehti kertoi puolestaan, että Adam Hyvärin jäännökset oli huolellisesti pakattu moneen pieneen pakettiin - jokainen ruumiinosa omaansa. Maria Luomasen ruumis taas oli ruhjeita lukuun ottamatta ehjä, mutta kääritty vaatteeseen ennen perunakuoppaan hautaamista. Mainittakoon, että nimismies Jäppisen valvonnassa perunakuopan sisältö vielä siivilöitiinkin.
Sieltä löytyi kahden pahvivalmisteisen matkalaukun poltetut jäännökset.
Modus operandi
Vainajat oli siis löydetty, mutta tutkijoilla oli vielä taivalta päätepisteeseen. Anna Vuoriston kuulustelut jatkuivat, mutta hänellä ei ollut pienintäkään halua edesauttaa tutkimuksissa. Adam Hyvärin ja Maria Luomasen kuolintavan selvittäminen ei ollut helppoa sekään.
Heidän kuolemastaan oli toki kulunut kahdeksisen kuukautta, eikä ruumiiden kunto löydettäessä ollut mitenkään hääppöinen. Niinpä asian tiimoilta esitettiin lukuisia, varsin erilaisia arvailuja.
Tässä Helsingin Sanomista 30.12.1930: Anna Vuoriston murhat selviävät Uhrit pyörrytetty ensin myrkyllä ja sitten silvottu kuoliaiksi. Vuoriston sulhanen ei tietoinen rikoksista. Suurta huomiota herättäneen Anna Vuoriston jutun tutkimuksissa on nyttemmin käynyt selville, että Adam Hyvärin ja Maria Luomasen surmaaminen Asikkalassa, oli tapahtunut myrkyttämällä. Anna Vuoristo oli saapunut Taipalsaaresta vain muutamia päiviä ennen murhan tapahtumista, ja houkutellut sekä Adam Syvärin, että Maria Luomasen kanssaan saunaan. Siellä hän oli heittänyt jotakin myrkkyä todennäköisesti saunan uuniin, saaden siten uhrinsa pökerryksiin. Sen jälkeen hän oli surmannut heidät ja silponut ruumiit.
Toisen, luonnollisemman version tapahtumasta antoi Hyvärin lähisukulainen viisikymmentä vuotta myöhemmin: ”Oheisella Suomen Kuvalehden sivulla kerrotaan, että Anna Vuoristo surmasi Adam Hyvärin ja Maria Luomasen myrkyttämällä. Lehdessä on myös valokuva Hyvärin mökistä ja rantasaunasta, jossa kaamean rikoksen väitetään tapahtuneen. Lehden tiedot eivät pidä paikkaansa. Murha tapahtui mökissä, ruumiin paloittelu saunassa.” Varsinaisesta tapahtumasta kertoo ystävämme myöhemmin näin: ”Anna Vuoristo tappoi Adam Hyvärin pitkänperjantain aattona keittiön vuoteeseen. Saunasta tulon jälkeen hän oli käynyt kyljelleen vuoteeseen, silmät seinään kohdistettuina. Adam oli tässä asennossa, kun Anna löi kirveellä hänen kaulansa poikki. Maria Luomanen puolestaan nukkui kamarin puolella. Hän kai kuuli keittiöstä jotakin outoa.
Asikkalan haudankaivaja on kertonut lääkärin sanoneen, että Maria on ollut seisomassa, kun häntä lyötiin kirveellä. Isku oli halkaissut hänen nenänsä, ylä- ja alaleukansa ja sitten uponnut rintaan, mistä oli katkennut neljä kylkiluuta. Maria Luomanen oli pystynyt vielä huutamaan, joten Vuoristo iski kirveenhamaralla naisen päälaen murskaksi.”
Oikeudenkäynnit
Anna Vuoriston juttuja käsiteltiin useilla eri paikkakunnilla, aina sen mukaan, missä hän oli rikoksia tehnyt. Tällaisina tulivat mukaan Taipalsaari, Asikkala ja Lappeenranta. Ensimmäisen kerran hän pääsi tuomioistuimen eteen tammikuun 19 päivänä 1931, jolloin käräjäkierros alkoi Lemin ja Taipalsaaren välikäräjillä. Adam Hyvärin ja Maria Luomasen katoamisesta ei ollut vielä kulunut vuottakaan. Oikeudenkäynti itsessään oli jo melkoinen tapahtuma. Anna Vuoristo oli saavuttanut sellaista kuuluisuutta, että hänet haluttiin nähdä. Varhaisesta aamusta lähtien käräjäpaikalle virtasi yleisöä, kuin markkinahuveista olisi ollut kysymys. Oikeuden puheenjohtajana toimi varatuomari Brunow ja syyttäjänä nimismies Jäppinen. Hän edusti myös Anna Vuoriston aviomiestä, Tuusulan pitäjästä olevaa Artturi Vuoristoa sekä Antti Hyväriä. Anna Vuoristo vastasi syytteisiin vangittuna. Hän oli hyvin hermostunut. Tarkkasilmäiset rikosreportterit kiinnittivät huomiota katonrajaan kipuavaan katseeseen ja avuttomina nykiviin sormiin. Syytetyn osa ei ole milloinkaan helppo.
Nytkin Vuoriston vastaukset muuttuivat kerta kerralta puuroutuneemmaksi, lopulta vastaaja tuntui jo sairaalta.
Oikeudenkäynti ei ollut vielä edes puolessa, kun oikeuden puheenjohtaja lähetti Vuoriston vartijan seuraamana sivuhuoneeseen lepäämään. Muutaman tunnin kuluttua syytetty kutsuttiin sisään. Istunto jatkui. Istunnon jälkimmäisen puoliskon aikana keskityttiin Anna Vuoriston henkilöön sekä hänen petolliseen menettelyynsä.
Tauon aikana Vuoristo oli saavuttanut tasapainon. Myöhemmin esitetyt kirpeät lausunnot eivät enää vaikuttaneet.
Antti Hyväri ei ollut puheenvuorossaan repivä. Hän oli lähes anteeksipyytävä kertoessaan naisen harhauttaneen häntä siinä määrin, että oli antanut morsiamelleen suuriakin rahasummia.
Antti Hyväri tunnusti, että hän oli viettänyt Vuoriston kanssa täydellistä, avioliittoon verrattavaa yhdyselämää. Tätä oli kestänyt siihen saakka, kunnes Vuoristo kertoi lääkärin kieltäneen häneltä sukupuolisuhteen. Tämä taas johtui naisessa todetusta syövästä.
Artturi Vuoristolla oli sen sijaan rajummat puheet. Hän ei todellakaan välittänyt valita sanojaan.
Vuoriston vuodatuksesta ilmeni, että Anna oli ollut eripurainen ja epäluotettava vaimo.
Vuosia kestäneen avioliiton jälkeen tämä poistui kotoaan ja otti yhteyttä kirjeitse vasta puolen vuoden kuluttua. Omasta puolestaan Anna Vuoristo ei kiistänyt miesten puheita. Hän lupasi itsekin kertoa kaiken - joskus myöhemmin. Ilmaan jäi leijumaan sellainen tunne, kuin Anna Vuoriston puheenvuorossa olisi ollut mukana hiven ivaa. Istunto jatkui iltaan saakka. Syytetty kuunteli rauhallisena mitä muilla oli sanottavana, hymähteli joskus. Poissa oli aamupäivän hermostuneisuus. Lopulta hän pyysi, että joko pelleily lopetettaisiin tai sitten jutun käsittelyä lykättäisiin.
Tätä pyyntöä syyttäjä vastusti jyrkästi. Kihlakunnanoikeus katsoi kuitenkin käyneen selville, että Anna Vuoristo oli vihittynä avio puolisona ollut luvattomassa suhteessa Antti Hyvärin kanssa, ja tuomitsi hänet tästä kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, sekä maksamaan oikeudenkäyntikuluja 200 markkaa.
Oikeus katsoi edelleen selvitetyn, että Anna Vuoristo oli petoksella houkutellut Hyväriltä 20 000 markkaa ja lisäksi aiheuttanut tämän viran menettämisen. Koska hän oli aiheuttanut myös eräitä muita kuluja, tuomittiin Vuoristo jatketusta petoksesta kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen sekä korvaamaan Antti Hyvärille tuottamansa 23 000 markan suuruisen vahingon. Nuijan lyönnillä lopetettiin Taipalsaarella tapahtuneitten rikosten käsittely.
Tuomioita ei yhdistetty, koska Anna Vuoristoa odottivat oikeudenkäynnit niin Lappeenrannassa kuin Asikkalassakin.
Mielenvikainen
Anna Vuoriston oikeudenkäynnin piti jatkua Lappeenrannan raastuvanoikeudessa maanantaina 9.2.31.
Siellä oli valmistauduttu käsittelemään naisen Lappeenrannassa tekemiä väärennyksiä.
Ennen oikeudenkäyntiä Vuoristoa säilytettiin Lappeenrannan poliisivankilassa. Hänen käytöksensä oli jossakin määrin poikkeavaa. Voi olla, että nainen itsekin pyysi päästä lääkärin puheille. Seurasi kuitenkin seuraava otsikko: Anna Vuoristo mielenvikainen. Kaupunginlääkärin tutkimuksen tulos. Kuten aikaisemmin olemme kertoneet, väittää Lappeenrannan poliisivankilassa säilytettävä Anna Vuoristo näkevänsä kaameita näkyjä, jotka seuraavat häntä lakkaamatta päivin ja öin.
Tämän johdosta on Lappeenrannan kaupunginlääkäri tri E. Kuitunen tutkinut syytettyä ja on hän tullut siihen tulokseen, että Anna Vuoristo on mielenvikainen. Tri Kuitusen mielestä syytetty olisi saatava oikeuslääkeopillisen tarkastuksen alaiseksi. Mainittakoon, että Anna Vuoriston käyttäytyminen on viime päivinä tullut entistäkin omituisemmaksi. Vuoristoa koskevan jutun olisi eilen pitänyt olla esillä Lappeenrannan raastuvanoikeudessa, mutta kun jutun tutkimuspöytäkirjat ovat edelleen Taipalsaaressa, oli jutun käsittely lykättävä tuonnemmaksi. Raastuvanoikeuteen oli eilen kerääntynyt sankat joukot ihmisiä ollakseen läsnä, jos Vuoriston juttu olisi tullut esille. Edellä väläytetty tohtori Kuitusen arvio sai osakseen niin arvostusta kuin arvosteluakin. Monet olivat tri Kuitusen kanssa samaa mieltä, sillä rikokset, joista Anna Vuoristoa epäiltiin eivät olleet selväjärkisen tekoja.
- Olkoonkin, että naisen ei vielä ollut todettu syyllistyneen petollista menettelyä ja huoruutta kummempaan. Toisaalta monet olivat sitä mieltä, että mielentilan tutkiminen oli vain tapa viivyttää lopullisen tuomion julistamista, tai - välttyä siltä kokonaan. Joka tapauksessa Anna Vuoristolle päätettiin suorittaa mielentilan tutkimus. Hänen asioittensa käsittelyä lykättiin siihen saakka, kunnes tutkimuksen tulos saataisiin tuomioistuinten käyttöön. Vuoristo itse passitettiin Helsinkiin, Lapinlahden sairaalan tutkittavaksi.
Aikanaan saadussa lausunnossa todettiin, että Anna Elisabet Vuoristoa oli pidettävä syyntakeisena henkilönä.
Välikohtaus
Maanantaina, helmikuun 9. päivänä 1931, samana päivänä, jolloin Anna Vuoriston piti olla Lappeenrannan raastuvanoikeudessa, sattui kaupungista johtavalla maantiellä välikohtaus. Vanha kettu, entinen nimismies Robert Karkku, oli palaamassa Lappeenrannasta Taipalsaarelle.
Hän oli aikonut seurata Anna Vuoriston oikeudenkäyntiä, mutta se oli peruutettu viime hetkellä.
Karkku teki muutamia ostoksia ja lähti kotimatkalle. Kaupungista johtava maantie oli jäinen eikä muista matkalaisista näkynyt merkkiäkään. Karkku oli yksin, kunnes hänen autonsa perään ilmestyi toinen ajoneuvo. Kovin pitkää aikaa autot eivät ajaneet peräkkäin, sillä yllättäen toinen lähti ohittamaan edellä ajavaa. Robert Karkku kuuli suhahduksen ja vihaisen äänimerkin. Takana ajanut auto oli ilmestynyt rinnalle. Samalla hetkellä se oli jo ohittanut ja peittänyt Robert Karkun lumipilveen. Puolen kilometrin päässä ohittanut auto oli poikittain maantiellä. Karkun kotimatka keskeytyi. Kun nimismies pysäytti oman ajokkinsa, tuli hänen autonsa ympärille neljä rotevaa, mustanpuhuvaa miestä.
Yksi heistä riuhtaisi auton etuoven auki ja jäi tuijottamaan yksinäistä matkaajaa. Vanhana miehenä Robert Karkku oli tapahtuneesta ymmällään. ”Taidattepa olla Taipalsaaren nimismies”. Miehen ääni tuntui epämiellyttävältä. "Olenhan minä sitäkin ehtinyt olla”. Samalla auton ovelle riensi toinen mies.
Tämä työnsi päänsä ajokkiin ja kirota päräytti: ”Nyt tuli pojat työtapaturma. - Tämähän on Roope, Taipalsaaren entinen nimismies. Tätä ei voida muiluttaa.” Hänen äänensä oli vilpittömän anteeksipyytävä. "Anteeksi nyt sitten vaan”. Miehet nousivat autoonsa ja jättivät vanhan nimismiehen yksinäiselle maantielle, mistä tämä palasi vähin äänin Taipalsaarelle. Muilutusta, sen ajan poliittista toimintaa, suunnitelleet miehet jäivät tunnistamatta. Eläkkeellä oleva nimismies tuskin piittäsi heidän tunnistamisestaan. Tapaus pääsi kuitenkin paikallislehtiin, mikä antoi aiheen pohdiskeluun. Niin eläkeläinen kun olikin, oli Robert Karkku vaikuttanut Anna Vuoriston jutun tutkimuksiin. Nyt kyyditsijöitten työtapaturma yhdistettiin Adam Hyvärin murhaan. Todellisuudessa niillä ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa.
Asikkalan käräjät
Torstaina, 13.8.1931 jatkettiin Anna Vuoriston asian puimista, nyt Asikkalan välikäräjillä. Oikeudenkäynti kiinnosti vielä ihmisiä, minkä johdosta käräjäpaikaksi oli valittu Vääksyn seurojentalon juhlasali.
- Vastoin odotuksia se osoittautui ahtaaksi. Vuoriston jutun käsittely oli jaettu kahdelle istuntopäivälle, joista jälkimmäinen oli varattu todistajien kuulustelemiseen. Oikeuden puheenjohtajana toimi Hollolan kihlakunnantuomari O. Rasinen ja yleisenä syyttäjänä Asikkalan piirin nimismies Toivo Pitkonen. Alkuvalmistelujen jälkeen saatettiin käräjäpaikalle tuotu Anna Vuoristo oikeuden eteen. ”Te olette Anna Elisabet Vuoristo”, sanoi puheenjohtaja naiselle. Pitkäksi venynyt pidätys ja tutkintavankeus olivat koetelleet tätä. Poskien pyöreys ja käytöksen topakkuus olivat kadonneet. ”Niin olen”. ”Te saatte mennä istumaan. Nyt alkaa asiakirjojen lukeminen ja se kestää kauan”. Kihlakunnantuomari viittasi salissa olevaa tuolia. ”Kun minä haluaisin olla hyvin lähellä. Minä tahtoisin kuunnella tarkkaan”. ”Sehän on hyvä. Siirtäkää tuo tuoli lähemmäksi.”
Vuoropuhelua seurasi syytekirjelmien lukeminen. Niiden kuuleminen tuntui olevan Anna Vuoristolle vaikeaa. Jotkut kohdat koskivat selvästi naisen sisimpään. Hän hermostui. ”Ei kai tuollaista ole pakko kuunnella?” ”Te halusitte itse kuunnella tarkkaan.” Asian käsittely jatkui. Luettujen asiakirjojen lukeminen kesti kolme tuntia. Niistä ilmeni, että Anna Vuoriston juttua oli käsitelty muilla paikkakunnilla, missä Vuoristo oli myös tuomittu. Syyttäjä ryhtyi nyt lukemaan pöytäkirjaa, mikä oli laadittu murhapaikalla sen jälkeen, kun ruumiit olivat löytyneet. Pöytäkirjan pelkistetty teksti teki käräjäyleisöön unohtumattoman vaikutuksen.
Pöytäkirjan sisältö ei jättänyt koskettamatta Anna Vuoristoakaan. Alussa hän seisoi jäykistyneenä, kuin halvauksen saaneena. Sitten hän alkoi tehdä hätääntyneitä välihuomautuksia. Niiden sisällöstä ei kukaan saanut selkoa. ”Tarkkailkaapa nyt tätä”, puheenjohtaja ojensi Vuoristolle murhapaikalta laaditun piirroksen. ”Tutun näköisiä paikkoja”, myönteli nainen ääni väristen. ”0lenhan minä ne nähnyt”. Hän ojensi paperin takaisin. Anna Vuoriston itsehillintä oli jälleen pettämässä. Syytetty koki selvästi vaikeimmaksi kuunnella uhrien ruumiinavauksesta laadittua lausuntoa. - Pöytäkirjasta luettuna tuntui uhreja kohtaan osoitettu raakuus suorastaan tukahduttavalta niin yleisöstä kuin vastaajastakin.
Pöytäkirjan lukemista kuunnellessa syytetyn pää painui ja huulet liikkuivat mykkinä ja avuttomina. Ensimmäisen käräjäpäivän kuluessa luettiin vielä joukko asianosaisten yksityisiä kirjeitä. Niistä ilmenivät syytetyn murhasuunnitelmat ja surmien ennakkovalmistelut. Samoin esitettiin lääkärin antama lausunto, missä tuotiin esiin, että Anna Elisabet Vuoristo on hysteerinen psykopaatti, mutta silti syyntakeinen henkilö, jonka on vastattava tekemistään rikoksista. Syyttäjä esitti myös pitkän lausunnon, missä hän totesi, että Anna Vuoristo on yksin syyllinen kaikkiin puheena oleviin raakoihin rikoksiin. Näin ollen hän vaati Anna Elisabet Vuoriston tuomitsemista asianmukaiseen rangaistukseen, sekä korvaamaan ne kustannukset, mitkä hän on aiheuttanut valtiolle. Mutta istunto jatkui uusin selityksin, uusin yllätyksin.
Rikoskumppaneita
Syyttäjän vuodatuksen jälkeen Anna Vuoristolle annettiin tilaisuus mielipiteensä ilmaisemiseen. Hän kiisti jyrkästi kaikki aikaisemmin tekemänsä tunnustukset. Ne eivät olleet aitoja, eivätkä rehellisiä. Hän oli tunnustanut siksi, että sattui olemaan sairas. ”Eiköhän nyt olisi parasta pysytellä totuudessa”, oikeuden puheenjohtaja katsoi syytettyä silmälasiensa yli. ”Ja minähän en mene tunnustamaan mitään sellaista, mitä en ole tehnyt,” puuskahti syytetty. Hän oli tuohtunut. ”Enhän voi tunnustaa sellaista, mihin en ole yksin syyllistynyt”. ”Eipä tietenkään”.
Seuranneen vaiheen aikana kihlakunnanoikeus kuuli paikalle haastettuja todistajia. Näitä oli kymmeniä. Tällöin kuultiin myös poliisimiehiä, jotka olivat osallistuneet rikossarjan tutkimuksiin. Useita oli kuultu jo aikaisemmin, mutta uudelleen kuulustelu oli välttämätöntä. Etsivä Vilho Kuusela toi ensimmäisenä esiin väitetyn rikoskumppanuuden. Kuusela kertoi olleensa läsnä, kun Vuoristo kertoi, että eräs Määttänen oli tehnyt murhat. Määttänen ei ollut asialla yksin, sillä muuan Nieminen piti vahtia sillä aikaa, kun ruumiit kätkettiin. Ville Peikko, etsivä hänkin, seurasi Kuuselaa lähes samanlaisella kertomuksella. Hän oli kuullut, miten Anna Vuoristo selitti, että murhapäivänä paikalle saapuivat Aarne Määttänen ja Martta Kosonen. Tarkoituksena oli, että nämä kaksi huolehtisivat verityön tekemisestä. Näin tapahtuikin ja sen jälkeen kätkettiin vainajat perunakuoppaan. Todistajaksi haastettu Eeva Räihä toi puolestaan valaistusta Anna Vuoriston elämäntapoihin. Hän tunsi tämän jo vanhoilta ajoilta. Nyt he olivat tavanneet uudelleen ja Vuoristo oli kertonut, että hänen avioliittonsa oli kariutumassa. Aviomiehen tilalle hän oli löytänyt Taipalsaaressa asuvan hauturin, jonka kanssa oli muuttanut yhteen. Vaatekauppoja Eeva Räihä kertoi edelleen, että syytetyllä oli ollut mukanaan arvokas turkki. Hän kaupitteli tätä, mutta pyydetty hinta, 2 000 markkaa, oli Räihälle liikaa. Vaatturi Karl Perander, jolle Vuoristo oli jättänyt vaatteita korjattavaksi, kertoi naisen puhuneen myös arvokkaasta turkista. Vuoristo olisi myynyt sen Peranderillekin, mutta 3 000 markasta. Karl Perander kertoi edelleen, että Vuoristo oli tuonut korjattavaksi miesten vaatteita.
Ne joutuivat sittemmin Taipalsaaren nimismiehen haltuun. ”Kenenkäs vaatteita ne sitten olivat”, kysyi oikeuden puheenjohtaja syytetyltä. ”Minun tietysti”, sähähti Vuoristo. ”Ne kuuluivat kaikki minulle lahjakirjan nojalla.” Nyt Anna Vuoristo oli rauhallinen. Nainen tunsi jopa, että hänellä oli varaa ylimielisyyteen. Todistajaksi oli manattu myös hiitolalainen Kirsti Martiskainen, joka ei puhunut mitään Urajärvellä käydystä tappelusta, mutta ei sitä osattu häneltä kysyäkään. Sen sijaan Martiskainen kertoi, että Vuoristo oli käynyt kerran hänen luonaan Hiitolassa. Vuoristo oli tällöin esiintynyt Antti Hyvärin vaimona. Samalla hän oli kertonut ostaneensa Adam Hyvärin huvilan. Se oli ollut myynnissä sen vuoksi, että miehen oli poistuttava maasta, koska oli antautunut häpeällisiin suhteisiin taloudenhoitajansa kanssa.
Kirsti Martiskainen oli sittemmin saanut selville, että Anna Vuoristo oli valehdellut. Samoihin aikoihin hänelle oli selvinnyt, että nainen oli syyllistynyt kammottaviin rikoksiin. Ensimmäisen käräjäpäivän viimeisenä todistajana kuultiin konstaapeli Heikki Ojalaa, joka vahvisti aikaisemmin antamansa lausunnon. Se koski erästä Vuoriston kuulustelussa antamaa kertomusta, jonka mukaan hän oli toiminut toisten kanssa niin veritöitä tehtäessä, kuin myös ruumiita kätkettäessä.
Elokuisen illan pimentyessä jutun käsittely keskeytettiin. Seuraavana päivänä jatkuisi todistajien kuulustelu. Viimeinen käsittely Anna Vuoriston jutun käsittelyä jatkettiin nuorisoseurantalolla. Edellinen päivä oli ollut raskas, mutta siitä huolimatta sama yleisö oli kerääntynyt hirsiseinäiseen istuntohuoneeseen. Todistajien kuulustelun alkaessa kertoi Kalle Jaakkola, että hän oli nähnyt Anna Vuoriston ensimmäisen kerran huhtikuussa 1930. Vuoristo tuli tällöin lainaamaan käsikärryjä, joita tarvitsi kivien siirtämiseen. Vuoristo sai kärryt, mitkä hän palautti heti seuraavana päivänä. Todistajan mielestä kärryjä ei ollut käytetty kivien siirtämiseen. Kalle Jaakkolan kumppani, Anshelm Hilbert todisti kärryjen lainaamisesta hänkin. Kuten Jaakkola kertoi myös Hilbert, että kärryt noudettiin myöhään illalla ja palautettiin aamuvarhaisella.
Ville Sainio meni Adam Hyvärin torpalle huhtikuussa 1930. Hän muisti vielä tarkan päivämääränkin: 23.4.1930. Sainiolle entuudestaan tuntematon nainen oli jo muuttanut torppaan. Myöhemmin hän sai kuulla, että tämä oli nimeltään Anna Vuoristo. Tuolloin, siis huhtikuun lopulla, Vuoristo työskenteli talon edessä, puutarhassa. Koska Sainiolla oli aikaa, hän meni rupattelemaan uuden naapurin kanssa.
Anna Vuoristo kertoi olevansa täyttämässä turhaksi käynyttä perunakuoppaa. Hän aikoi tehdä sen tilalle uuden ja paremman. Keskustelun aikana Vuoristo seisoi siten, että hän samalla peitti kuopan suuaukon. Näin ollen Sainio ei pystynyt sanomaan, paljonko nainen oli ehtinyt täyttää kuoppaa. Ville Sainio huomautti vielä, että myöhemmin hän auttoi viranomaisia, kun ruumiita nostettiin. ”Mitä mieltä syytetty on todistaja Sainion lausumasta?” ”Ja minähän en ole seisonut minkään peruna kuopan suulla. Sen vierellä olen.
- Enkä minä tiedä mistään rikoksesta mitään. En!” Nyt Ville Sainio huomautti Vuoristolle, että tämän luulisi tietävän jotakin, kun kerran kätkee ruumiita kuoppaan. Anna Vuoristo vaikeni avuttomana. Mielenkiintoisen kertomuksen taritsi myös Lauri Saarinen: Hän kertoi menneensä Hyvärin mökille 7.4.1930. Sekä Adam Hyväri että Maria Luomanen olivat kotosalla. Paikalla sattui olemaan myös Anna Vuoristo.
Tämä oli tullut hakemaan Hyväriä ja Luomasta pienelle matkalle.
Saarinen kertoi, että hän oli jo kauan epäillyt Vuoristoa. Siksi hän oli myös varoittanut Adam Hyväriä naisesta. Lauri Saarinen kertoi edelleen, että sittemmin surmatuksi tullut Maria Luomanen kertoi hänelle kerran kamarin vuoteen alle ilmaantuneesta kirveestä. Luomanen oli maininnut tästä Hyvärille, mutta tämä ei ollut ottanut kantaa asiaan. Kun kirves vaivasi Luomasta, kehotti Saarinen viemään sen pois. Maria Luomanen oli myös uskoutunut Saariselle ja kertonut, miten hän oli joutunut yöksi tupaan.
Anna Vuoristo oli ryöstänyt hänen paikkansa kamarissa, missä hän oli jo vuosia nukkunut Adam Hyvärin kanssa.
Vika sydämessä
Päivän mittaan kuultiin myös todistajia, jotka tiesivät Anna Vuoriston suhtautumisesta läheistensä terveydentilaan: Maria Hilbert kertoi siitä, miten Vuoristo puhui lahjakirjasta, millä Antti Hyväri oli siirtänyt omaisuutensa hänelle, Vuoristolle. Todistaja lisäsi myös, että Vuoristo oli usein valittanut Antti Hyvärin huonontunutta sydäntä. Nainen piti varmana sitä, että mies ei elä pitkään. Leskirouva Ida Jaakkola puolestaan esitti värikkään todistuksen, missä hän ei säästellyt sanoja. Jaakkolan mielestä Anna Vuoriston puheet Hyvärin huonosta sydämestä olivat puppua ja tarkoitetut valmistelemaan miehen surmaamista.
Ida Jaakkolan käsityksen mukaan Anna Vuoristo oli sekä valehtelija, että huono nainen.
Terveydentilaan liittyvän todistuksen antoi myös konstaapeli Mauri Meriviita. Hän kertoi, että Anna Vuoristo saapui poliisin puheille saadakseen oikeuden vahvistamaan Antti Hyvärin antaman lahjakirjan. Tällöin nainen selitti, että Antti Hyvärin sydän oli kovin heikko. Hän pitikin välttämättömänä sitä, että lahjakirja todella vahvistettaisi eittämättä lähestyvän kuoleman varalta. Vielä kuultiin todistus rikospaikasta, mitä Anna Vuoristo yritti suojella: Otto Harala oli majaillut Adam Hyvärin luo a ja tehnyt hänelle sekalaisia töitä. Heidän keskinäinen suhteensa oli luottamuksellinen ja hyvä. Noin viikkoa ennen katoamistaan Hyväri yllätti pahan kerran Haralan: Hän ilmoitti myyvänsä Anna Vuoristolle kaiken omaisuutensa.
Nyt, viimeisenä käräjäpäivänä, Otto Harala kertoi tästä tapauksesta. Adam Hyväri oli häpeillyt tätä kauppaa. Hän oli puolustanut sen oikeutusta. Vuoristo oli rikas leski ja hän oli luvannut omaisuudesta kerrassaan mykistävän hinnan. Tämän jälkeen Harala työskenteli tapansa mukaan muualla, kunnes sai kuulla, että uusi omistaja hallitsi jo Hyvärin huvilaa. Harala oletti saaneensa tiedon ”joskus pääsiäisenä”. Nyt Otto Harala muisti, että häneltä oli jäänyt vähäarvoista omaisuutta Hyvärin saunaan. Hän oli viettänyt siellä öitään. Mies lähti noutamaan omaisuuttaan, samalla hän saisi nähdä rikkaan lesken. Hän saikin. Anna Vuoristo epäsi Haralalta pääsyn saunaan, ja sanoi, ettei siellä ole hänen omaisuuttaan.
Otto Harala joutui lähtemään tyhjin toimin. Hän ei kuitenkaan tuntenut kärsineensä kovinkaan suurta menetystä. Haralan jälkeen kuultiin vielä Matti Onnilaa, joka oli ollut sijoittamassa Anna Vuoriston ja Antti Hyvärin tavaroita, kun nämä asettuivat asumaan Adam Hyväriltä jääneeseen huvilaan. Onnila kertoi, samoin kuin edellisetkin todistajat, ettei Adam Hyväristä, sen enempää kuin hänen emännöitsijästäänkään puhuttu mitään. Hän ei kuullut mainittavan näiden nimiäkään. Seuraavassa puheenvuorossa virallinen syyttäjä otti esille sen, että Anna Vuoristo oli jatkuvasti valehdellut. Hän oli kertonut tapahtumattomista tapahtumista ja nimennyt niiden todistajiksi täysin olemattomia olentoja. ”Minä olen antanut kaikkien todistajien nimet”, aloitti Vuoristo heikolla äänellä. ”Kyllä kai”, jatkoi syyttäjä. "Vaan kun niitä ihmisiä ei ole olemassakaan”. Tämä oli liikaa Anna Vuoristolle. Hän puhkesi lohduttomaan itkuun, ensimmäiseen tämän oikeudenkäynnin aikana. Vuoristo vaikutti kyllä katuvalta, mutta hetken kuluttua hän oli taas valmis kieltämään kaiken.
Nyt syyttäjä uudisti rangaistusvaatimuksensa ja katsoi kaikkien syytteitten tulleen toteennäytetyiksi. ”Mitä syytetty tähän sanoo?” "Minä kun en tiedä sellaisista rikoksista mitään. Minähän tulen aina kiistämään kaiken. - Ja sen minä vaan sanon, että jos minä olen ollut täyttämässä jotakin helvetin perunakuoppaa, ovat sitä kyllä täyttäneet muutkin. Lakipykälät saa tuoda minun eteeni, millaisina tahansa, ne eivät minua sureta. Minä en pykälistä välitä. Mutta minä vaadin oikeutta ja sitä, että kanne kumotaan ja minut päästetään heti vapaaksi.” Anna Vuoriston vuodatuksen jälkeen naisen avustaja, varatuomari Kaisteri pyysi luettavaksi pari poliisitutkinnassa annettua lausuntoa, joskaan niillä ei ollut sanottavaa merkitystä.
Hän pyysi myös, että tuomioistuin ottaisi huomioon lausunnon, minkä lääkäri oli antanut syytetyn mielentilasta ja toivoi, että tuomio annettaisiin lieventäviin asianhaaroihin nojautuen.
Pani tuntia kestäneen keskustelun jälkeen, oikeus julisti päätöksensä ja tuomitsi syytetyn Anna Elisabet Vuoriston kahdesta vakain aikomuksin tehdystä murhasta 10 vuoden kuritushuonerangaistukseen sekä väärän kauppakirjan valmistamisesta ja kauppaamisesta vuodeksi kuritushuoneeseen. Kun näihin yhdistetään syytetylle kaksinnaimisesta tuomittu kahden vuoden kuritushuonetuomio ja petoksesta langettu 6 kuukauden vankeusrangaistus, määrätään Anna Vuoristo, jonka on katsottu olevan täyttä ymmärrystä vailla, vaikkakin syyntakeinen, pidettäväksi kerta kaikkiaan kuritushuoneessa 15 vuotta, ja sen jälkeen olemaan 15 vuotta ilman kansalaisluottamusta.
Ruumiinavauskustannuksia tuomittiin syytetyn korvattavaksi 786 markkaa ja todistajanpalkkioita 3 680 markkaa. Oikeus ilmoitti, että tuomio alistetaan Turun hovioikeuden harkittavaksi. Syytetty palautettiin Hämeenlinnan lääninvankilaan.
Entä sitten?
Anna Vuoriston juttua koskevia tietoja ei löydy Asikkalan nimismiespiiristä. Niitä ei liioin saa Taipalsaaresta sen enempää kuin Lappeenrannastakaan. Myös Turun hovioikeus on poistanut paperit arkistostaan. Sen sijaan on mahdollista, että Turun maakunta-arkistosta saa tämän lähes 1 000 sivuisen pöytäkirjan, mikä käsittelee yli puolen vuosisadan takaista tarinaa naispuolisesta auervaarailijasta. Muistoja ja tietoja on myös yksityishenkilöillä. Usein ne ovat säilyneet tuoreempina, kuin aikanaan laadituissa pöytäkirjoissa. Miltä tämä mielestänne tuntuu: "Adam Hyväri oli minun äitini veli. Anna Vuoristo murhasi hänet pitkänperjantain aattona vuonna 1930. Vuoristo joutui sen vuoksi kuritushuoneeseen. Anna kärsi tuomion kokonaisuudessaan. Vapauduttuaan hän lähti kävelemään paljasjaloin Lahteen, toisen enoni, Antin, luo. Tämä asui tuolloin Lahdessa. Kun eno näki vieraan tulevan, hän pakeni naapuriin, eikä palannut kotiin ennen kuin Anna oli lähtenyt. Koko juttu tuntuu pahalta. Tuntuu, kuin kohtalo olisi pitänyt Adam-enoa pilkkanaan. Ensin hän pakenee maasta naisen tähden. Parinkymmenen vuoden piileskelyn jälkeen hän palaa - mutta joutuu täällä naisen surmaamaksi.”
