Ruumiinsahaajat
Komisario Väinö Rantio
Monien muiden haitallisten seuraamusten lisäksi alkoholin väärinkäyttö on aiheuttanut Suomen pääkaupunkiin noin kolmen tuhannen henkilön suuruisen epäsosiaalisen ryhmän, josta käytetään nimityksiä rappioalkoholistit, irtolaiset, "pultsarit” jne. Huomattavan osan poliisin päivittäisestä työstä aiheuttaa näiden henkilöiden jatkuva kuljettaminen pois yleisiltä paikoilta juopuneina putkaan selviämään, mistä vapauduttuaan he välittömästi palaavat entiseen paikkaansa. Tämä on melkoisesti turhauttanut poliisia.
Sosiaaliviranomaiset, joille tämän ryhmän hoitaminen kuuluu, eivät näytä onnistuneen löytämään käyttökelpoista menetelmää ongelman poistamiseksi. Eräänlaisen suvaitsevaisuusopin kannattajat ovat kirjoituksissaan kuvailleet näitä veljiä harmittomiksi ja hyväntahtoisiksi kansalaisiksi, joista ei yhteiskunnalle ole haittaa, joten heidän pitäisi pääasiassa antaa olla omissa oloissaan. Poliisi kuitenkin tietää, että siinäkin ryhmässä vallitsee oma ”arvo- ja nokkimisjärjestyksensä”, mikä perustuu voimaan tai kovuuteen. Väkivalta rikokset ovat yleisiä arvovaltakysymyksiä ja erityisesti juovutusjuomien käyttökysymyksiä ratkottaessa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on osoittaa minkälaisia tekoja, tuossa ryhmässä tapahtuu.
Toivottavasti kirjoitus havahduttaisi edes jonkun päätäntävaltaa käyttävän miettimään parempia keinoja kyseisen ryhmän ongelman ratkaisemiseksi nykyistä paremmin yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla.
- Kertomuksen kojuyhdyskuntaa. Vasemmalla Kalen koju.jpg (341.9 KiB) Katsottu 448 kertaa
Tässä kerrottavat tapahtumat sattuivat huhtikuussa 1977 Helsingin itälaidalla olevassa suuressa Laajasalon saaressa, jonka ruotsinkielinen nimi on Degerö. Vuosikymmenien ajan senkin metsissä on ollut rappioalkoholistien kojuyhdyskuntia, joissa asukkaat ovat jatkuvasti vaihtuneet. Kojut on kyhätty tavallisimmin laittomasti hankituista rakennusmateriaaleista, laudoista, rakennuslevyistä, vuorivillasta jne. Onpa lattianpäällysteenä kokolattiamattoakin, kuten tämän kertomuksen uhrin lattiassakin.
Maanomistaja, Helsingin kaupunki, ei näytä paljoa piitanneen näistä laittomista vuokralaisistaan. Huoltopoliisi vetää välillä haavinsa yli yhdyskunnan, mutta käsittelyn jälkeen useimmat palaavat kohta takaisin kojuihinsa.
Kale
Kertomuksemme uhri, 50-vuotias Kale eli Johannes Kalevi Tervonen poikkesi yhdyskunnan muista asukkaista siinä suhteessa, että hän kävi säännöllisesti työssä toimien autonapumiehenä kuljetusliikkeessä. Palkkansa hän nosti päivittäin ja käytti sen paitsi elintarvikkeiden ostoon itselleen ja Hilkka-nimiselle asuntotoverilleen, pääasiassa väkijuomiin. Kalen avioliitto oli epäonnistunut alkuunsa ja siitä syntynyt poika oli jo aivan pienenä adoptoitu hyvään perheeseen.
Viimeiset seitsemän vuotta Kale oli tyydyttänyt naisseuran tarpeensa 55-vuotiaan Hilkan kanssa, joskin Hilkka välillä riitelyjen seurauksena oli asustellut lyhyitä aikoja muuallakin. Kale oli Hilkastaan hyvin mustasukkainen ja vaati Hilkkaa pysyttelemään päivät kiltisti kojussa hänen työssä ollessaan.
- Tästä kojusta Timppa kävi hakemassa Hilkkaa ja ampui tehostukseksi kojun kattoon laukauksen. Osumakohta merkitty valkoisella paperisuikaleella.jpg (166.58 KiB) Katsottu 448 kertaa
Timppa eli Timo Toivanen oli syntynyt Savossa Nilsiän pitäjässä. Hän oli Kalen surmatessaan 31-vuotias. Vaikkei hän ollut käynyt muita kouluja kuin kansakoulun, hänet oli asevelvollisuusaikana kelpuutettu aliupseerikouluun ja alikersantiksi ylennettynä hän oli toiminut ryhmänjohtajana. Helsinkiin muutettuaan Timppa oli toiminut kirvesmiehenä, mutta luisunut pian alkoholin väärinkäyttöön ja rikoksiin. Laajasalon kojuyhdyskunnassa hän oli asustellut vuoden verran. Kojuyhdyskunnan jäsenet kuvailivat häntä mieheksi, joka selvin päin oli muiden kanssa toimeentuleva, mutta juopuneena hän muuttui aggressiiviseksi aiheuttaen kovilla otteillaan pelkoa muissa. Rehellistä työtä Timppa ei ollut tehnyt enää ainakaan vuoteen, mutta harrastanut omaisuusrikoksia tullakseen toimeen.
Niinpä hän oli saanut surmaamisvälineenä käyttämänsä haulikonkin saman vuoden maaliskuun lopulla erään kauppaneuvoksen huvilasta muutaman kilometrin päässä olevasta Villasaaresta murtauduttuaan huvilaan, josta hän oli anastanut monenlaista muutakin tavaraa. Timppa oli asunut kojussaan muutaman sadan metrin päässä Kalen kojusta eivätkä he olleet paljoakaan tekemisissä toistensa kanssa. Joskus oli yhdessä nautittu viinoja, korvikealkoholeja ja mm. kiljua, mutta tavallisesti mukana oli ollut muitakin yhdyskuntalaisia. Yhteenottoja tai riitoja heillä ei tiettävästi ollut ollut.
Hilkka
Hilkka oli aiemmin ollut ilmeisesti varsin läheisissä suhteissa erään Einon kanssa käyden joskus tämän kojullakin Jollaksessa, joka on samaa saarta, mutta jonne kuitenkin on matkaa pari kolme kilometriä.
Sinne Hilkka oli jälleen mennyt Einon houkuttelemana maalis-huhtikuun vaihteessa, jolloin Timpalla jo oli ollut haulikko huostassaan. Kale oli ärtynyt Hilkan katoamisesta eikä sitä ollut lieventänyt vähääkään tieto siitä, että Hilkka oli Einon kojulla Jollaksessa ryypiskelemässä. Niinpä Kale oli pyytänyt Timppaa noutamaan Hilkan takaisin luokseen hyvin tietoisena, että Timpalla oli käytössään haulikko. Timppa oli kertonut Kalen luvanneen hänelle jopa 500 markan noutorahat Hilkan takaisin palauttamisesta. Timppa olikin sitten illalla ilmestynyt Einon kojun ovelle haulikko tanassa ja sanonut Einolle: ”Nyt menee henki ja siitä on luvattu 450 markkaa.” Samassa Timppa oli laukaissut haulikkonsa kojun kattoon aivan Einon pään yläpuolelle. Keskusteltuaan hetken Hilkan kanssa takaisinpaluun käytännöllisestä toteuttamisesta Timppa oli istunut muiden mukaan ryyppyjengiin. Kale oli sitten itse noutanut Hilkkansa pois Einon kojulta seuraavana päivänä käyttäydyttyään aluksi uhkaavasti, mutta erojaisiksi syöden ja juoden kojulla Einon tarjoamia antimia. Timppa jäi vaille noutorahoja, mutta sillä seikalla tuskin on merkitystä myöhempää motiivia pohdittaessa.
Supe
Muista rikostyypeistä poiketen henkirikos on senlaatuinen, että sen salat eivät tahdo pysyä kielen alla, vaikka siitä kuinka on vannotettu. Kovienkin tyyppien, ellei nyt ihan omatunto niin ainakin sen jonkinlainen korvike, muistuttaa siitä jatkuvasti, ja sanoiksi ajatukset puhkeavat viinan herkistettyä mielialan sopivaksi. Tässä tapauksessa vuotokohta oli Supe eli Sulevi Mikael Linnala, Timpan moni vuotinen hyvä ystävä ja uskottu, joka oli ollut Timpalla apumiehenä Kalen ruumiin hävittämisessä.
Supe oli käydessään vieraisilla Helsingin Kyläsaaren rappioalkoholistien yhdyskunnassa erehtynyt keventämään sydäntään mainitsemalla olleensa paloitelemassa ja hautaamassa Kalen Laajasalossa. Kyläsaarelaiset kauhistuivat ja saman tien vimmastuivat Supelle sanoen, että ” meidän joukossamme ei murhaajia suvaita”. Supe oli tässä vaiheessa todennut, että hänen oikeastaan olisi pakko tappaa kuulijansa, koska nämä nyt tiesivät liian paljon asioista. Mutta niin siinä kävi, että Supelle itselleen tuli kiireinen lähtö Kyläsaaresta. Supe katosikin niin perusteellisesti, että häntä ei poliisin toimesta tavattu pitkään aikaan eikä hänestä näin ollen ollut mitään apua alustavissa tutkimuksissa.
- Jutun yhteydessä otettiin talteen murha-aseen piippu, ruumiin sahaamisessa käytetty halkosaha ja hautaamiseen käytetty lapio.jpg (91.51 KiB) Katsottu 448 kertaa
Kale oli ollut kosteassa haudassaan kahta päivää vaille kuukauden, kun toukokuun 6 päivänä ensimmäiset vihjeet siitä tulivat poliisin tietoon. Tällaisia huhuluontoisia tietoja mahdollisista surmaamisrikoksista tihkuu silloin tällöin poliisin tietoon. Usein niissä ei ole perää, vaan huhu on lähtenyt liikkeelle jonkin juopuneen kerskailunhalusta.
Rappioalkoholistien, kuten melkoisessa määrin muidenkin juopuneiden puheita kuunnellessa kiinnittyy huomio siihen, että humalaisen puheen keskipisteenä on useimmiten hän itse esittämässä keskeistä osaa suuressa tapahtumassa, jota kertomalla hän kerää pisteitä itselleen kovana kundina. Näin ollen poliisi suhtautuu määrätyllä varauksella tällaisiin puheisiin, mutta kun henkirikoksesta epäillään, asian todenperäisyys tutkitaan aina perusteellisesti.
Alustavat tutkimukset
Kyläsaaren veljet olivat tuohtuneet siinä määrin Supen puheista, että he saattoivat ne saman tien poliisin tietoon. Jos Supe olisi puhunut, vaikka kuinka suuresta omaisuusrikoksesta, ilmoitusta ei varmaankaan olisi tehty, mutta henkirikoksiin asenne on toinen — onneksi.
Tutkimukset käynnistyivät siten, että mentiin jutustelemaan Laajasalon kojuyhdyskunnan jäsenten kanssa. Kun heti alussa kävi selville, että Kale oli noin kuukausi sitten kadonnut tuntemattomalla tavalla, saatiin aihetta suhtautua vakavasti epäilyyn henkirikoksesta.
Kalen katoamisaikaan oli yhdyskunnassa kerrottu, että Kale olisi lähtenyt Ruotsiin töihin. Tätä tarinaa ylläpiti mm. Hilkka, Kalen naisihminen, pakotettuna ja peloissaan, kuten myöhemmin ilmeni.
Toukokuun 6 päivän iltana koko alue haravoitiin, mutta mitään haudaksi epäiltyä ei löydetty.
Timpan koju sen sijaan löydettiin ja sen seinustalta kasaan käärittynä otettiin talteen kaksi lattiamaton palasta ja huopa, joissa oli runsaasti vanhaa verta.
Yhdyskunnan jäsenet kertoivat, että Timpalla oli ollut kuukausi sitten haulikko ja ehkä myös pienikaliiperinen ase, ja että Timppa oli alueella ammuskellut haulikolla herättäen väkivaltaisella käyttäytymisellään pelkoa muissa. Timppaa ei kuitenkaan alueelta löydetty. Saatiinkin tietää, että Timppa oli matkustanut entiselle kotipaikkakunnalle Nilsiään, jossa hän ei ollut vuosiin käynyt.
Alustavien tutkimusten perusteella oli syytä vakavasti epäillä, että Kale todella oli surmattu Supen kertomalla tavalla ja että Supen lisäksi surmatyössä oli ollut osallisena Timppa.
Vielä samana iltana, siis 6 päivänä toukokuuta, pyydettiin Nilsiän poliisia etsimään Timppaa ja ilmoittamaan tuloksesta Helsinkiin. Aamulla Nilsiän poliisi ilmoittikin tavanneensa Timpan ja tuoneensa tämän poliisiasemalle. Poliisi kyseli, mitä Timpalle nyt piti tehdä. Liikkuvan poliisin lääninosaston partio sai tehtäväkseen lähteä kyyditsemään Timppaa kiireimmiten Helsinkiin.
Tutkimukset tarkentuvat
Aamun valjettua tutkimukset käynnistyivät uudelleen Laajasalon kojuyhdyskunnassa ja nyt perusteellisina. Kalen kojun lähistössä olevalta nuotiolta tavattiin Hilkka, Kalen nainen, joka sanoi ihmetelleensä Kalen outoa katoamista ja ihmettelevänsä edelleen. Nuotiopaikan läheisyydestä otettiin poliisin huostaan kaksipiippuisen haulikon piippuosa, halkosaha, kirves ja lapio.
Hilkka kuljetettiin rikospoliisin kuulusteltavaksi.
Kalen koju löytyi Hilkan osoittamana. Se oli kooltaan 2 x 1,6 metriä ja sen korkeus oli 1,4 metriä. Seinustallaoli vanha hetekasänky ja sen vierellä pieni pöytä. Muuta kalustusta ei ollut. Hetekan alla oli kokolattiamatto, mutta muualta kojusta se oli puukolla leikaten poistettu. Timpan kojun seinustalta talteen otetut kaksi lattiamaton palasta, joissa oli paljon vanhaa verta, sopivat leikkauskuvionsa puolesta Kalen kojun lattialta irrotetuiksi maton osiksi.
Oven kehästä löydettiin vähäinen veritahra samoin kuin lähinnä ovea olevasta hetekavuoteen jalasta. Seinustalla oli olutpullon kruunukorkki, jossa niin ikään oli pieni veritahra.
Valokuvaukset, jälkien taltioinnit, piirrokset ja karttaluonnokset kojusta, sen lähiympäristöstä ja osaksi koko yhdyskunnasta suoritettiin henkirikostutkinnan periaatteiden mukaisesti. Tutkittaessa kojua, joka sijaitsi vetisen alueen takana muutaman sadan metrin päässä Kalen kojulta, löydettiin haulikon kovakankainen suojus ja kaksi sinistä ammuttua haulikon patruunaa.
Liikkuvan poliisin partion tuomana Timppa saapui Helsinkiin 7 päivänä toukokuuta iltapäivällä.
Hänen kuulustelunsa aloitettiin heti. Koko iltapäivän jatkuneissa kuulusteluissa Timppa vähitellen myönsi ampuneensa haulikolla Kalen tämän kojussa huhtikuun 8 päivänä 1977 yöllä, eli pitkäperjantain ja pääsiäislauantain välisenä yönä, paloitelleensa ruumiin halkosahalla ja upottaneensa ruumiinosat pieneen Laajasalossa olevaan kalliolouhokseen. Hän osoitti louhoksen tutkijoille, mutta iltapimeän vuoksi sen tutkiminen jätettiin seuraavaan päivään. Timppa luonnollisesti pidätettiin. Samoin tehtiin Hilkalle, joka kielsi tietävänsä mitään Kalen surmaamisesta, vaikka hän Timpan kertoman mukaan oli ollut Kalen kojussa surman tapahtuessa. Huomattavaa on, ettei Timppa osannut sanoa mitään syytä tekoonsa, mitään motiivia hänellä ei ollut. Teko oli pelkkä humalaisen päähänpisto.
Paloiteltu vainaja löytyy
Kalliolouhosta alettiin tutkia seuraavana aamuna. Kuten oheisesta kuvasta ilmenee, se oli toiminut jonkinlaisena kaatopaikkana ja se oli pääasiassa muovipussien peitossa. Vettä kuopassa oli syvimmillään 40 cm. Veden lämpötila oli +5,5°C ja ilman +8°C. Jätteiden alta paljastui matkalaukku kooltaan 36 x 67 x 15 cm. Laukussa oli miehen jalat, jotka leikkauspinnasta päätellen oli katkaistu sahaamalla aivan reiden yläosasta ja vasen jalka lisäksi keskeltä säärtä. Laukussa oli myös miehen kädet, jotka oli samoin katkaistu sahaamalla olkavarresta. Vanhan risaisen vuodepeitteen alta paljastui makuupussi, jossa oli raajaton ja päätön miehen vartalo. Louhoksen pohjaa naaraamalla sieltä löytyi valkoinen muovikassi, jossa oli miehen pää. Ruumiinosien yllä oli miehen vaatteet, joten sahaamispaloittelu oli suoritettu vaatteita riisumatta. Louhokseen upottamisen yhteydessä ruumiinosien päälle oli pantu vuodevaatteita ja niiden päälle kymmenkunta suurehkoa kivilohkaretta painoksi.
Oikeuslääkäri totesi miehen rinnassa olevan kaksi ilmeisesti haulikon lähilaukauksen aiheuttamaa ampumahaavaa, joista toinen oikealla solisluun alla ja toinen rintalastan keskellä. Ensimmäisestä haavasta pursui ulos keuhkokudosta ja toisesta löytyi hauli.
Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa kuoleman todettiin johtuneen sydämen murskanneesta ampumahaavasta ja kuoleman seuranneen välittömästi ampumista.
Miten kaikki oli tapahtunut
Vain vähitellen päivittäin suoritetuissa kuuluste luissa Timppa kertoi koko totuuden asiasta.
Hilkka kertoi avoimesti koko tarinan jo seuraavana päivänä ja yksityiskohtia myöhemmissä kuulusteluissa. Supekin saatiin kiinni ja hän kertoi alusta alkaen avoimesti osuutensa, joka olikin vain osallistumista ruumiin paloitteluun ja kätkemiseen.
Yhdyskunnan muut jäsenet kertoivat auliisti, minkä tiesivät ollen ilmeisesti vain tyytyväisiä siihen, että Timppa näin poistui yhdyskunnasta useiksi vuosiksi.
Timppa oli tullut Kalen kojulle surmayönä eli 8–9 päivänä huhtikuuta 1977 koputtelemaan ovea ja pyytänyt avaamaan sen. Kalen lisäksi kojussa oli ollut nukkumassa Hilkka, joka oli kuiskaamalla kieltänyt Kalea avaamasta kojun ovea. Kale olikin sanonut Timpalle oven lävitse, että ”mitä sinä tähän aikaan tulet kolkuttelemaan, en minä käy sinun kanssasi juttelemaan”. Timppa oli siihen sanonut, että ”nukkukaa sitten ikuisesti” ja poistunut Kalen kojulta.
Noin tunnin kuluttua Timppa oli kuitenkin uudelleen tullut kolkuttamaan ovea ja pyytänyt saada tulitikkuja. Kale oli nyt noussut vuoteelta ja avannut kojun oven antaakseen Timpalle tulitikut. Lämmittimenä ja valolähteenä toimivan öljylampun valossa Hilkka oli nähnyt Kalen kumartuvan matalaan oviaukkoon ojentaen tulitikkuja Timpan suuntaan, kun samassa oli kuulunut kova pamaus ja Kale oli sanoen ”ai” kierähtänyt kojun lattialle selälleen.
Hilkka oli kauhistuneena noussut vuoteelleen istumaan ja nähnyt Timpan käsissä pitkän ampuma-aseen. Timppa oli kysynyt: ”Haluatko sinäkin kuolla”, johon Hilkka oli vastannut, ettei hän vielä halunnut kuolla. Hilkka oli ehdottanut kutsuttavaksi ambulanssia, mutta Timppa oli Kalen rannevaltimoa koeteltuaan sanonut, että ”tämä on vain happoase, kyllä se siitä pian virkoaa”. Hilkka oli nyt tullut ulos kojusta sanoen, ettei hän halunnut sinne enää jäädä ja sammuttanut lampun.
Timppa oli ottanut kojusta riippulukon ja lukinnut oven. Hilkalle Timppa oli sanonut, että tästä ei parane puhua kenellekään. Yhdessä he olivat kävelleet Timpan kojulle, jonne saavuttaessa Timpalla ei enää ollut näkynyt haulikkoa. Hilkka ei tiennyt, minne Timppa oli sen matkan aikana piilottanut.
Hilkka oli majaillut tämän jälkeen pari päivää Timpan kojulla, sillä Timppa oli sanonut katsovansa, ettei Hilkka lähtisi asiasta mihinkään ilmoittelemaan. Vähitellen Hilkka oli sitten lähtenyt Timpan kojulta pois ja oleillut kojuyhdyskunnassa, milloin missäkin kojussa.
Niin paljon Hilkka oli pelännyt Timppaa, ettei vielä alustavassa poliisi kuulustelussakaan uskaltanut puhua Kalen surmaamisesta mitään.
Ruumis kätketään
Timpalla olikin huolia, sillä Kalen lukitussa kojussa ollut ruumis piti saada piiloon. Ainakin neljä vuorokautta ruumis kuitenkin oli ollut kojussa sellaisenaan. Ryypiskelyssään vanhan tuttavansa Supen kanssa Timppa oli kertonut, että olisi pantava piiloon yksi ruumis. Samalla hän oli käynyt näyttämässä Supelle Kalen kojulla olevan vielä paloittelemattoman ruumiin.
Vasta seuraavana yönä he olivat yhdessä Kalen kojulla paloitelleet ruumiin Timpan sahatessa raajat ja pään irti metallikaarisella halkosahalla Supen toimiessa kiinnipitelijänä hetekan reunaa vasten.
Raajat oli pantu matkalaukkuun, vartalo makuusäkkiin ja pää muovikassiin. Ne oli haudattu maahan eri paikkoihin pintakerroksen alle.
Timppa oli kuitenkin huolestunut siitä, että hajun alkaessa tuntua ruumiinosat saattoivat löytyä ja rikos paljastua. Sen vuoksi hän oli keksinyt mielestään paremman kätköpaikan, edellä mainitun kalliolouhoksen, jonne ruumiinosat muutaman päivän kuluttua oli yhdessä kannettu. Timppa oli sen jälkeen pyrkinyt hävittämään kaikki muutkin rikokseen viittaavat jäljet tarkoin, mutta kuten edellä on käynyt ilmi, ei erityisen hyvällä menestyksellä.
Timpan aggressiot
Kovinkaan paljon ei puuttunut siitä, ettei Timppa olisi haulikollaan tappanut muitakin ihmisiä.
Kuten edellä jo on kerrottu, harkitsi Timppa Hilkankin ampumista heti Kalen jälkeen, mutta ei toteuttanut uhkaustaan kuitenkaan. Joitakin päiviä Kalen ampumisen jälkeen Timppa oli ollut ryypiskelemässä Jaskan kojulla samassa kojuyhdyskunnassa ja riitaantunut siellä Nipan kanssa. Kiihtyneenä Timppa oli noutanut kojultaan haulikon ja palannut Jaskan kojulle komentaen Nipan tulemaan kojusta ulos. Nipa ei ollut totellut käskyä, mikä ilmeisesti pelasti hänen henkensä. Muut paikalla olleet olivat saaneet Timppaa sen verran hämätyksi, että haulikko oli saatu häneltä pois. Sen jälkeen Nipa ja Lasse olivat ottaneet sen patruunapesästä pois käyttövalmiin patruunan ja hakanneet haulikon kappaleiksi ja käyttökelvottomaksi.
Näin menetti kauppaneuvos arvokkaan haulikkonsa lopullisesti, mutta eihän murtoaltis huvila olekaan sovelias ampuma-aseiden säilytyspaikka. Jossittelemalla voidaan jopa sanoa, että jos kauppaneuvos olisi säilyttänyt asettaan ampuma- aselain hengen mukaan huolellisesti, Kale asuste olisi edelleenkin kojullaan Hilkkansa kanssa ja kävisi töissä päivisin.
Yksi vai kaksi laukausta
On vielä syytä todeta, että sekä Timppa että Hilkka puhuivat vain yhdestä laukauksesta, vaikka Kalen rinnassa oli kahden laukauksen reiät. Timppa jopa väitti ladanneensa vain yhdellä patruunalla, eikä lainkaan käsittävänsä, miten laukauksia on voinut mennä saman tien kaksi. Joissakin haulikoissa saattaa kuitenkin olla sen verran vikaa tai kuluneisuutta, että kumpikin piippu laukeaa yhdellä vedolla.
Tuomio
Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi Timpan 13.4.78 täyttä ymmärrystä vailla olevana Kalen taposta 7 vuodeksi vankeuteen. Samaan tuomioon liitettiin rangaistukset 22 omaisuusrikoksesta, 2 laittomasta uhkauksesta ja murhapolton yrityksestä, jolloin tuomion kokonaismääräksi tuli 8 vuotta ja 8 kuukautta.
Supe sai hautarauhan rikkomisesta ja omaisuusrikoksista yhdistettynä 3 vuotta ja 6 kuukautta.
Tuomio on alistettu hovioikeuteen. Lopuksi todettakoon, että väkivaltarikollisuus on tyypillinen alakulttuurin rikollisuusmuoto, joka elää myös kaikkein alemmissa sosiaaliryhmissä ja saattaa purkautua täysin aiheettakin — ilman motiivia — kuten tässä tapauksessa.
Jutun tutkimusten yhteydessä selvisi samalla joukko omaisuusrikoksia. Majakylän asukkaat olivat nimittäin jo vuosia varastelleet varsinkin rakennustarvikkeita ja koneita rakennustyömailta.
Näistä rikoksista edellä mainittujen lisäksi: Mikko Kaihevaara sai 3 v. 8 kk. ja Matti Sutinen 2 v. 8 kk ja vielä toisen kerran 2 v.
Ostajina olivat toimineet Väinö Väkeväinen 2 v. 10 kk. ja Ranna Järvinen 2 v. 1 kk.