Kukkapenkkisurma Rovaniemi 1989

[vasikka]

Pojat olivat Kulatungan aiemmasta liitosta. Eivät olleet tappajan omia lapsia.

[Oikeus ennen kaikkea]

Kuva itse murhamammasta:
Iltalehti 6.11.1990

Riitta.png (160.64 KiB) Katsottu 2823 kertaa

[Sportinpelit]

Tietääkö kukaan tekijän nykytilanteesta mitään?

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1992

Kukkapenkkisurma
Rikoskomisario Tero Kursukangas

Elokuun 20. päivänä 1989 katosi kotoaan Rovaniemeltä neljäkymmentäyhdeksänvuotias Lapin keskussairaalan patologian osaston erikoislääkäri Ananda Kulatunga. Hän oli syntyjään Sri Lankasta (Ceylonin saarelta), mutta saanut Suomen kansalaisuuden noin seitsemän vuotta aikaisemmin. Kulatunga oli asunut Suomessa parikymmentä vuotta. Kulatunga oli lähtenyt aikanaan nuorena miehenä kotimaastaan Moskovaan opiskelemaan lääketiedettä. Opiskeluaikanaan hän oli avioitunut ensimmäisen kerran venäläisen naisen kanssa. Avioliitosta oli syntynyt kuusikymmentäluvulla kaksi lasta. Kulatunga erosi vaimostaan 1968 ja lapset jäivät äidille Moskovaan. Ananda solmi toisen avioliiton venäläisen Tamaran kanssa ja muutti hänen kanssaan Suomeen. Pariskunta asui Turussa, missä Ananda erikoistui patologiaan. Toisesta avioliitosta syntyivät kaksospojat 1970-luvun alkupuolella. Tämäkin liitto päättyi eroon ja lapset jäivät äidille Turkuun heistä käydyn pitkän riitelyn jälkeen. Kolmannen kerran Kulatunga avioitui 1970-luvun loppupuolella. Tällä kertaa aviopuoliso löytyi keskipohjalaisesta kunnansairaalasta, missä Ananda oli erään kesän sijaisena. Uusin vaimo oli miestään kuusi vuotta nuorempi sairaanhoitaja Riitta Hietanen. Tästä liitosta ei ollut lapsia. Viimeiset runsaat kymmenen vuotta Kulatunga toi mi LKS:n (Lapin Keskus-sairaalan) patologian osaston erikoislääkärinä.

Kulatungan pariskunnan talo Hirvaskatu 20. Ruumis oli haudattu vasemmalla näkyvän autotallin takana talon päädyssä olevaan kukkapenkkiin.jpg (223.83 KiB) Katsottu 1882 kertaa

Katoaminen
Katoamispäivä oli kesäinen ja lämmin elokuun sunnuntai. Riitta Hietanen-Kulatunga kävi samana päivänä kertomassa miehensä lähdöstä parille ystäväpariskunnalle. Rouva kertoi heille miehensä lähteneen Sri Lankaan osallistuakseen siellä jonkinlaiseen poliittiseen toimintaan. Ananda oli ottanut mukaansa henkilökohtaisten vaatteiden lisäksi käteistä rahaa 70 000 markkaa, joka summa oli sattumoisin ollut kotona rakenteilla olleen uuden autotallin maksamista varten. Lähtöaamua edeltävänä iltana pariskunnalla oli Riitan mukaan ollut kova riita miehen ilmoitettua olevansa pakotettu lähtemään auttaakseen synnyinmaansa hädässä olevaa kansaa. Riitta oli nukahtanut riidan päätteeksi ja herättyään aamulla hän oli löytänyt Anandain jättämän kirjeen, missä mies sanoi menevänsä Sri Lankaan ja ottavansa sieltä pian yhteyttä. Kirjeessä Ananda pyysi vaimoaan hankkimaan hänelle työpaikalta kuukauden lomaa. Rouva ei ilmoittanut katoamisesta poliisille mitään.

Suruliputus
Syyskuun kymmenentenä päivänä oli paikallisessa sanomalehdessä Lapin Kansassa uutinen, minkä mukaan Kulatunga oli kuollut Sri Lankassa. Lehdessä ei ollut tapahtumasta tai olosuhteista yksityiskohtaisia tietoja. Uutisessa vain viitattiin maan levottomiin oloihin ja kerrottiin patologin kuoleman olleen väkivaltainen. Lapin keskussairaalassa pantiin toimeen suruliputus. Kuolinuutinen sanomalehdessä ja työpaikalla johtui Riitan toimenpiteistä. Hän oli matkustanut syyskuun alussa Sri Lankaan etsimään miestään saadakseen hänet palaamaan takaisin. Syyskuun seitsemäntenä päivänä Riitta oli soittanut Colombosta eräälle ystävättärelleen kertoen Anandain kuolleen. Edelleen hän oli pyytänyt ystävättärensä lääkäri miehen toimittamaan suruviestin keskussairaalaan. Ilmoitus poliisille Palattuaan syyskuun puolivälissä kymmenen päivän matkaltaan Sri Lankasta rouva selitti ystävilleen, että hän ei ollutkaan saanut varmuutta miehensä kohtalosta. Ennen Riitan paluuta ystävätär oli huolestunut hänenkin kohtalostaan, sillä edellä kerrotun puhelinsoiton jälkeen ei Riitasta kuulunut mitään. Ystävätär otti yhteyttä ulkoministeriöön pyytäen selvittämään Kulatungan pariskunnan tilannetta Sri Lankassa. Yhteydenotto ulkoministeriöön tapahtui noin viikon kuluttua puhelinsoitosta. Riitta ilmestyi kuitenkin Rovaniemelle seuraavana päivänä. Yhteys ulkoministeriöön aiheutti sen, että asia tuli nyt kuukauden kuluttua Anandain katoamisesta viranomaisten tietoon. Lehtiuutisen perusteella ei vielä ollut tiedossa sellaista, mikä olisi aiheuttanut viranomaisten toimenpiteitä Suomessa. Ulkoministeriöstä ilmoitettiin tapauksesta ja siihen liittyvistä mahdollisista erikoisista piirteistä Rovaniemen rikospoliisille. Poliisi sai siis tiedon henkilön katoamisesta vasta kuukauden kuluttua ja silloinkaan ilmoittajana ei ollut kadonneen puoliso.

Rouvaa kuulustellaan asianomistajana
Riitta Hietanen-Kulatunga pyydettiin kuulusteluun Rovaniemen rikospoliisiin syyskuun 21. päivänä 1989. Häntä kuultiin asianomistajana, mikä yleensä on lähiomaisen asema katoamistapauksia tutkittaessa.
Riitta kertoi kuulustelussa olleensa miehensä ja Turussa asuvien kaksospoikien kanssa samana kesänä lomakatkalla Sri Lankassa runsaan kuukauden. Menomatkalla he olivat poikenneet tapaamassa Anandain Moskovassa asuvia lapsia. Anandailla oli oma talo Ambalangodassa 90 kilometrin päässä maan pääkaupungista Colombosta. Talossa asuivat miehen äiti ja sisar perheineen. Ananda oli hankkinut talon isänsä kuoleman jälkeen perikunnalta omistukseensa. Riitta kertoi, että kesän 1989 aikana maassa oli ollut hirvittävän levotonta. Alun perin siellä olivat taistelleet keskenään valtaväestö singhaleesit ja maan pohjoisosissa asuvat tamilit. Nyt tilanne oli mennyt sellaiseen suuntaan, että singhaleesien piirissä oli oma oppositio, joka kävi sissisotaa vallassa olevia vastaan. Ananda oli singhaleesi ja rouvan kertoman mukaan osallistunut ainakin nuorempana politiikkaan tuntien mm. henkilökohtaisesti Moskovan opiskeluajoilta sissipäällikkö Wijeveeran. Suomessakin esiintyneiden lehtitietojen mukaan Rohana Wijeveera sai sittemmin surmansa tammikuussa 1990. Riitta kertoi lomamatkallaan nähneensä paljon ruumiita tienvarsilla ja olleensa, kuten miehensä-kin, järkyttynyt maan levottomasta tilanteesta. Riitta Hietanen-Kulatunga oli kuulusteluissa hyvin vakuuttava kertoja ja hän puhui Sri Lankan tilanteesta hyvin paljon asioita. Kulatungan sukukin oli saanut kokea Ambalangodassa olonsa uhatuksi ja eli siellä pelon vallassa. Lomamatkalaiset olivat palanneet Suomeen elo kuun kolmantena päivänä. Riitan mukaan Ananda oli paluun jälkeen ollut hyvin levoton kotimaansa tilanteesta. Riitta kertoi, että hänen miehensä halusi politikoida ja auttaa jollakin tavalla kansaansa. Elokuun puolivälissä Riitta lähti Rovaniemeltä Keski-Pohjanmaalle aikomuksenaan olla vanhan äitinsä luona noin viikon. Hän oli ilmoittanut miehelleen tulevansa kotiin maanantaina elokuun 21. päivänä. Riitta oli palannut kuitenkin jo lauantaina 19. päivänä. Ananda oli ollut silminnähden surumielinen ja huolestunut Sri Lankan tilanteesta. Mies oli aikonut lähteä kotimaahansa ja rouva oli estellyt. Mies oli kertonut lisäksi saaneensa viestin sisareltaan Ambalangodasta, missä oli joitakin ongelmia. Tässä ensimmäisessä kuulustelussa Riitta kertoi sitten todenneensa sunnuntaiaamuna herättyään, että Ananda oli lähtenyt ja jättänyt kirjelapun. Riitan mukaan Ananda oli soittanut muutaman päivän kuluttua Colombosta ja kertonut voivansa hyvin. Mies oli soittanut uudelleen aivan elokuun lopulla. Tämän puhelinkeskustelun aikana Riitta kertoi saaneensa mieheltään luvan lähteä Colomboon. Rouvan tarkoituksena oli houkutella miehensä pois vaarallisesta maasta. Pariskunta oli sopinut tapaavansa toisensa joko Colombon lentokentällä tai Renuka-hotellissa tiettynä päivänä syyskuun alussa. Riitta matkusti Colomboon syyskuun 4. päivänä. Hän kertoi, ettei ollut tavannut miestään lentokentällä eikä sovitussa hotellissakaan. Rouva majoittui Renukaan odottaakseen siellä Anandan yhteydenottoa. Saapumispäivän iltana joku tuntematon mies oli soittanut Riitalle hotellihuoneeseen ja käskenyt häntä lähtemään heti maasta. Soittaja oli kertonut Anandan menneen väärälle puolelle ja kuolleen. Riitta kertoi soittaneensa seuraavana aamuna Colombosta ystävättärelleen Rovaniemelle miehensä kuolleen liikenneonnettomuudessa, niin kuin hän oli huonosti englantia puhuneen edellisiltaisen soittajan puheista ymmärtänyt. Iso auto oli ajanut Anandan auton päälle. Edelleen hän oli sanonut lähtevänsä Ambalangodaan järjestämään hautajaisia ja pyytänyt ilmoittamaan miehensä kuolemasta työ paikalle. Colombossakaan Riitta ei mennyt viranomaisten puheille. Syyksi hän kertoi, että maassa ei tuohon aikaan uskaltanut luottaa kehenkään. Sissien tapaaminen Vielä Riitta-rouva kertoi yksityiskohdan, joka oli mielenkiintoinen. Käydessään soittamassa paikallisesta lennättimestä Suomeen hän oli kohdannut sivukadulla lähellä hotelliaan neljän miehen ryhmän. Miehet olivat piirittäneet Riitan ja kehottaneet lähtemään maasta. Yksi heistä oli vilauttanut pistoolia käskyn vahvistamiseksi. Miehet olivat antaneet Riitalle jonkin pienen laukun, missä oli ollut Anandan luottokortteja sekä lääkärikalenterin kannet ja muutama Anandaia esittävä passikuva. Miehet olivat Riitan mukaan sanoneet Anandan kuolleen ja uhanneet tappaa hänetkin, ellei hän poistu maasta. Muutamaa kuukautta myöhemmin suoritetuissa kuulusteluissa Riitta kertoi tavanneensa matkallaan Colomboon erään helsinkiläisen liikemiehen, joka oli lomamatkalla Sri Lankassa. Kadulla sattuneen välikohtauksen jälkeen Riitta sanoi menneensä aamiaiselle hotelliin ja istuneensa siellä tämän liike miehen seurassa. Hän ei kuitenkaan ollut kertonut tälle hetkistä aikaisemmin tapahtuneesta uhkailusta. Liikemies kertoi häntä kuulusteltaessa, että Riitta ei puhunut sellaisesta asiasta mitään, eikä hän huomannut naisessa mitään erikoista aamiaisen aikana. Tämäkin tietysti aikanaan ihmetytti jutun tutkijoita. Riitta Hietanen-Kulatunga oli matkustanut Colombosta Ambalangodaan samassa autossa helsinkiläisen kanssa. Rouva oli jäänyt Anandan sukulaisten luo ja helsinkiläinen oli jatkanut matkaansa, johonkin turistikeskukseen. Riitta ei ollut uskaltanut majoittua miehensä taloon, vaan oli mennyt asumaan hotelliin lähes kymmeneksi päiväksi. Anandan sukulaiset eivät Riitan mukaan olleet halunneet ottaa asian johdosta yhteyttä paikallisiin viranomaisiin, sillä he eivät tienneet, kehen voisi luottaa näin arassa asiassa. Kaiken kaikkiaan katoamisen tutkinnan alkuvaiheissa syyskuun lopulla Riitta-rouvan puheet vaikuttivat tosilta ja Sri Lankan todella sekavat olot huomioon ottaen täysin mahdollisilta. Aluksi ei oikeastaan ollut mitään sellaista tosiseikkaa tutkijoiden tiedossa, mikä olisi ollut ristiriidassa Riitan kertomusten kanssa. Kysyttäessä häneltä hänen miehensä jättämää kirjettä rouva kertoi lähettäneensä sen Anandan sisarelle Sri Lankaan. Kuukausia myöhemmin saatiin sitten tietää Riitan sanoneen Ambalangodassa käydessään sisarelle, että kirje oli hänellä kotona Rovaniemellä. Riitta oli luvannut lähettää siitä kopion Ambalangodaan, mutta sitä ei ollut koskaan sinne saapunut.

Kukkapenkki, josta ruumis löytyi.jpg (234.74 KiB) Katsottu 1882 kertaa

Tutkinta keskusrikospoliisille
Jutun saatua kansainvälisiä piirteitä määrättiin sen tutkinta lokakuussa Keskusrikospoliisin Rovaniemen aluetoimiston hoidettavaksi. Koko loppusyksyn ja talven aikana suoritettiin lukemattomia tiedusteluja ja tarkistuksia. Tavoitteena oli yrittää selvittää Kulatungan matkustaminen Sri Lankaan tai johonkin muualle. Kaikki matkustusmuodot ja matkatoimistot käytiin läpi. Mistään ei tullut pienintäkään tiedonmurua mahdollisesta matkustamisesta. Lokakuussa Riitta kävi kertomassa poliisille Anandailta saamastaan viestistä. Hänelle oli soitettu ja kerrottu puhelimessa nauhoitettu viesti, missä Ananda oli kertonut olevansa Intian puolella. Hän oli Riitan mukaan pyytänyt odottamaan olojen rauhoittumista ja saapumaan sen jälkeen kaksospoikien kanssa Sri Lankaan. Saman viestiä koskevan asian Riitta oli kertonut myös ystävättärelleen, joka poliisikuulustelussa ihmetteli sitä, että Riitta oli keskustellutkin ääninauhan kanssa. Toiselle ystävättärelle Riitta oli kertonut saaneensa Anandalta Intiasta äänikirjeen ja sanonut vastanneensa siihen. Vastauksessaan Riitta oli antanut miehelleen kuukauden aikaa palata kotiin. Tunnetun patologin katoaminen oli herättänyt paikkakunnalla suurta huomiota. Liikkeellä oli kaikenlaisia huhuja ja arvailuja. Poliisi sai tarkistettavakseen lukuisia vihjeitä, joista mikään ei johtanut mihinkään. Eräässä poliisille lähetetyssä mielenkiintoisessa kirjeessä kerrottiin havainnosta, jonka mukaan Kulatunga olisi noussut katoamisyönään kotinsa läheisyydessä henkilöautoon, jota ajoi tummaihoinen mies. Kirjeessä oli monia sellaisia yksityiskohtia, jotka tekivät vihjeestä kiinnostavan. Valitettavasti kirjoittaja ei ollut halunnut ilmoittaa nimeään eikä ilmoitettu asia sitten myöhemmän tiedon valossa pitänyt paikkaansakaan. Tutkijoita alkoi enemmän ja enemmän ihmetyttää se, että kaikki tieto Kulatungan matkustamisesta oli saatu vaimon kautta. Mistään muualta ei herunut tiedon muruakaan. Sri Lankassa olevat sukulaiset ja kadonneen lapset ihmettelivät sitä, että Kulatunga ei ollut ottanut mitään yhteyttä muihin kuin Riittaan. Tutkijoille alkoi vähitellen vahvistua käsitys, että patologi ei ollut enää elävien kirjoissa. Pitäisi vain saada selvitettyä, mihin ja millä tavalla hän on kuollut. Keskusrikospoliisin tutkijat kuulustelivat talven aikana pariskunnan ystävät ja lähimmät työtoverit, Turussa asuvan entisen vaimon ja lapset jne. Riittaa itseään kuulusteltiin vielä monen päivän ajan uudelleen. Interpolin kautta pyydettiin virka-apua Colombon poliisilta siellä olevien sukulaisten kuulemiseksi sekä eräiden muiden tarkistusten tekemiseksi.

Asianomistajasta rikoksesta epäillyksi
Sen jälkeen, kun Colombosta oli saatu pöytäkirjat ja vastaukset tehtyihin tutkintapyyntöihin, tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario teki päätöksen Riitta Hietanen-Kulatungan kuulemisesta rikoksesta epäiltynä. Siihen saakka hän oli ollut asianomistajan asemassa.
Oltiin huhtikuussa 1990 ja nyt alkoi Riitan ja muiden henkilöiden lausuntojen välillä olla sellaisia konkreettisia ristiriitoja, että oli perusteltua syytä epäillä Riitan valehtelevan. Rouvan omassa toiminnassa ja eri ihmisille kertomissa asiaa koskevissa yksityiskohdissa oli paljon ristiriitoja. Eräät seikat hän oli kertonut eri tavalla poliisille kuin ystävilleen. Varsinkin huhtikuussa Colombosta saatujen tutkintatulosten jälkeen näytti ilmeiseltä, että Riitta oli puhunut asioista aivan muuta kuin totta. Sri Lankan poliisiviranomaisten mukaan oli mm. täysin mahdotonta, että kolmekymmentä vuotta ulkomailla asunut Kulatunga olisi halutessaankaan päässyt lähellekään sissejä tai heidän päällikköään Wijeveeraa. Kulatungan sukulaiset taas pitivät mahdottomana sitä, että Ananda olisi tullut maahan ja oleskellut siellä ottamatta yhteyttä edes hänen aina hyvin läheisenä pitämäänsä äitiinsä. Riittaa oli kuulusteltu syksyn ja talven aikana kaikkiaan kuusi kertaa. Osa kuulustelutilaisuuksista oli kestänyt kokonaisia päiviä. Hänet pyydettiin vielä kerran Rovaniemelle kuu lusteluun toukokuun seitsemäntenä päivänä 1990. Heti aluksi rouvalle ilmoitettiin hänen asemansa muuttuminen asianomistajasta epäillyksi. Samana päivänä Riitta murtui ja kertoi valehdelleensa miehensä katoamisesta kaikille. Hän kertoi Anandan tehneen itsemurhan elokuun 19. päivänä 1989 kotonaan ampumalla. Rouva myönsi haudanneensa miehensä ruumiin kotipihan kukkapenkkiin. Tutkijoita ei vielä tämä tunnustus tyydyttänyt. Odotettavissa olikin mutkikas ja vaikea työsarka, ennen kuin asiaa voitaisiin pitää loppuun hoidettuna. He olivat oppineet tuntemaan Riittaa jo sen verran, että arvasivat loppuratkaisun olevan vielä kaukana.

Sieltähän se ruumiskäärö jo pilkistää.jpg (231.39 KiB) Katsottu 1883 kertaa

Riitan uusi versio
Uusissa kuulusteluissa Riitalta saatiin uusi versio tapahtumista. Rouva myönsi tähän saakka eli yli kahdeksan kuukautta harhauttaneensa tietoisesti niin viranomaisia kuin sukulaisia ja ystäviäkin. Hän kertoi johtaneensa tutkimukset harhateille pitääkseen miesvainajalleen antamansa lupauksen. Lupauksensa Riitta oli antanut jo kuolleelle Anandalle. Riitta väitti Anandan tehneen itsemurhan ampumalla itseään pistoolilla oikeaan ohimoon pään läpi. Mies oli jättänyt vaimolleen kirjeen, missä hän pyysi Riittaa salaamaan häpeällisen tekonsa. Tämän pyynnön täyttämiseksi Riitta oli sitten toiminut yrittäen hämätä ja harhauttaa kaikkia asianosaisia ja -osattomia. Rouva kertoi Anandan pyytäneen kirjeessä salaamaan itsemurhan, mutta mies ei ollut antanut ohjeita, miten se pitäisi tehdä. Riitta kertoi polttaneensa kirjeen näyttämättä sitä kenellekään. Kirjeessä oli ollut vielä ohjeita siitä, kuinka Riittan pitäisi ottaa kaksospojat ja huolehtia heidän opiskelustaan, sekä tulevaisuudestaan. Pojat itse kommentoivat tällaista ajatusta mahdottomaksi, eivätkä uskoneet isänsä sellaista toivoneenkaan heidän mielestään ulkopuoliselta Riitalta. Kaksospojilla oli Turussa normaali koti heidän äitinsä uudessa avioliitossa. Kukaan asianosaisista ei oikein nähnyt mahdolliseksi sitä, että Ananda olisi esittänyt niin epärealistisen toivomuksen, kuin että Riitta olisi ryhtynyt poikien huoltajaksi. Tutkijoita ihmetytti suuresti rouvan ainoan ja hänen kannaltaan ratkaisevan tärkeän dokumentin - jäähyväiskirjeen - hävittäminen. Tapahtuman yksityiskohdista Riitta kertoi, että hän tuli Keski-Pohjanmaalta äitinsä luota kotiin lauantai-iltana. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hänen piti tulla vasta pari päivää myöhemmin. Riitta sanoi keskustelleensa Anandan kanssa lauantaina iltapäivällä puhelimitse. Keskustelun aiheena oli ollut toisen kaksospojan päätös jäädä käymään koulua Turussa. Kulatungat olivat pyytäneet ja toivoneet pojan aloittavan lukion Rovaniemellä. Riitan mukaan Ananda oli ollut masentunut ja keskustelun kuluessa Riitta sanoi alkaneensa epäillä miehensä tekevän itselleen jotakin. Tästä syystä hän oli lähtenyt ajamaan kiireesti Rovaniemelle. Kotiin saavuttuaan hän oli soittanut perille tulostaan ensin äidilleen ja sitten alkanut huhuilla miestään. Riitta oli löytänyt Anandan makuuhuoneesta sängyn päältä kuolleena. Sängyn vieressä lattialla oli ollut Parabellum-pistooli, jonka Riitta kertoi tuoneensa aikaisemmin kesällä äitinsä luota Rovaniemelle. Ase oli Riitan isävainajan jäämistöä ja Rovaniemelle tuonnin syyksi rouva sanoi, että Ananda oli halunnut viedä sen Sri Lankaan. Riitan mukaan aseeseen ei ollut ainuttakaan patruunaa.

Avulias aviomies
Rouvan kertoman mukaan Ananda oli ennen itse murhaansa laittanut ruumiinsa paketointiin tarpeelliset välineet valmiiksi sängyn viereen. Välineitä oli kaksi mustaa jätesäkkiä ja suurikokoinen auton- peite. Riitta kertoi miettineensä tilannetta koko yön ja päätyneensä sitten sunnuntaiaamuna noudattamaan miehensä tahtoa ja salata itsemurhan. Riitta selitti tottuneensa aina tekemään miehensä tahdon mukaan. Edelleen hän esitti väitteen, että buddhalaiset eivät hautaa vainajiaan yleisille hautausmaille, vaan usein omalle kotipihalle. Jossakin määrin tämä väite pitää paikkansa, sillä Sri Lankasta hankitun tiedon mukaan vainaja voidaan haudata omalle maalle, mutta ei pihaan. Rouva paketoi miesvainajansa valmiina olleisiin kääreisiin ja köytti paketin erittäin hyvin naruilla. Paketin hän veti auton taakkaliinoilla makuuhuoneesta pihamaalle, kaivoi kertomansa mukaan päivänvalossa talon päädyssä olleen kukkapenkin auki suurentaen sitä jonkin verran ja hautasi vainajan penkkiin. Haudasta ei tullut riittävän syvää, sillä multaa oli ruumispaketin päällä vain kymmenisen senttiä. Riitta oli joutunut lisäämäänkin multaa lumien sulettua huhtikuussa. Ilmeisesti paketti oli vaarassa tulla näkyviin kuohkean mullan kuluessa pois. Hautaamisen jälkeen Riitta istutti kukkapenkkiin ruttojuurta. Se osa pihaa missä hauta oli, on suojaisella sivustalla, eikä sinne ole näköyhteyttä kadulta. Kulatungan asuinkatu on hiljainen sivukatu ja se päättyy heidän talonsa kohdalla, joten sunnuntai aamuna ei kadulla eikä talon liepeillä juuri ole liikkujia. Vainaja kaivettiin esiin oikeuslääkärin läsnä ollessa toukokuun kahdeksantena päivänä. Kadonneen patologin löytymisestä kuolleena kotipihansa kukkapenkistä nousi lehdistössä melkoinen kohu.

Vangitseminen
Rouva Hietanen-Kulatunga pidätettiin poliisin toimesta ja muutaman päivän kuluttua tuomioistuin määräsi hänet pidettäväksi vangittuna syyteoikeudenkäyntiin saakka. Vangitsemista vaatinut tutkinnanjohtaja pyysi oikeudelta käsittelyä yleisön läsnä olematta mm. siitä syystä, että tilaisuuteen oli tulossa lehtimiehiä.
Perusteena asian käsittelyyn ns. suljetuin ovin oli pelkästään tutkinnalliset syyt, eli esitutkinnan keskeneräisyys. Tämä aiheutti lehdistön taholta kyselytulvan. Toimittajat epäilivät asiaan liittyvän kuitenkin jotakin poliittista. He olisivat luonnollisesti halunneet tietoonsa asian yksityiskohtia jo tässä vaiheessa voidakseen kirjoittaa ihmisiä suuresti kiinnostavasta tapauksesta tarkemmin. Oikeus päätti pitää käsittelyn ja pöytäkirjan salaisena. Sinänsä tässä ei ollut mitään uutta, mutta uuden esitutkintalainsäädännön mukaan vangitsemispäätöksen tekee tuomioistuin ja koska oikeudenkäynti on pääsääntöisesti julkinen tilaisuus, on käsittely tarvittaessa erikseen määrättävä salaiseksi.
Aikaisemminhan poliisiviranomainen päätti esitutkinnan aikaisesta vangitsemisesta, eikä silloin tarvittu erikseen päätöstä salassa pitämisestä, sillä keskeneräinen esitutkinta-aineisto oli pääsääntöisesti salassa pidettävää.
Esitutkintapöytäkirjat tulevat julkisiksi tutkinnan lopettamisen jälkeen, tai asian tullessa vireille syyteoikeudenkäynnissä.

Surma-ase
Riitta kertoi Anandan ampuneen itsensä Parabellumilla, jonka hän oli toimittanut myöhemmin syksyllä äitinsä kotiin Keski-Pohjanmaalle. Aseeseen ei rouvan mukaan ollut yhtään patruunaa. Ne oli annettu viitisen vuotta aikaisemmin, eräälle Riitan kotikylän urakoitsijalle Urakoitsija kertoi saaneensa Riitalta ja hänen äidiltään vain ikivanhoja haulikon patruunoita. Kaksospojat kertoivat nähneensä täyden laatikon Parabellumiin sopivia patruunoita pari vuotta aikaisemmin Riitan äidin talossa. Riitta-rouva väitti miehensä osanneen käsitellä aseita, vaikkei tämä ollut suorittanutkaan asevelvollisuutta. Kaksospoikien lausunnon mukaan heidän isänsä ei ollut osannut ladata edes ilmakivääriä. Pojilla oli tästä kokemusta, sillä isä oli joskus halunnut kokeilla poikien ilmakivääriä ja se oli pitänyt ladata hänelle valmiiksi. Riitta oli kertonut edellisenä kesänä ampuneensa Parabellumilla pihamaalla ja kehunut maalina olleen laudanmurskautuneen. Itsemurha vai tappo? Itsemurhan motiivien selvittäminen oli tärkeä osa poliisin tutkimuksia. Riitta kertoi motiiveiksi lähinnä kaksi asiaa. Toinen oli se, että Ananda koki menettäneensä lapsensa, lähinnä Turussa äitinsä luona toistakymmentä vuotta asuneet kaksospojat. Moskovassa asuneet lapsethan olivat aikuisia ja elivät siellä omaa elämäänsä. Toinen kaksospojista oli ollut edellisenä talvena muutaman kuukauden koulussa Rovaniemellä, ja isä olisi halunnut pojan jatkavan koulunkäyntiä hänen luonaan. Poika itse halusi mennä lukioon Turussa, sillä oman kertomansa mukaan hän koki kotinsa olevan siellä. Poikien vanhemmat olivat aikanaan riidelleet lasten huoltajuudesta, ja oikeus oli määrän nyt pojat äidille.
Tämä oli tapahtunut jo 1970-luvulla, joten mistään uudesta tilanteesta ei ollut kysymys. Riitta kertoi Anandan riidelleen hänen kanssaan pojan koulunkäyntiä koskevasta asiasta. Pari päivää ennen surmatapahtumaa Riitta oli soittanut pojalle Turkuun ja vaatinut tätä tulemaan Rovaniemelle.
Pojan lausunnon mukaan, jonka Riitta itsekin vahvisti, hän oli kertonut, että heille tulee avioero, ellei poika suostunut muuttamaan isänsä luo. Toinen itsemurhan syistä oli Riitan mukaan Anandan epäonnistuminen väitöskirjan tekemisessä. Kulatunga oli valmistellut väitöskirjaa useiden vuosien ajan. Kollegoiden ja muiden asiasta tietävien lausuntojen mukaan Ananda ei pitänyt kiirettä väitöskirjansa kanssa, eikä ottanut siitä itselleen paineita. Tiedusteluja suoritettaessa Jorvin sairaalasta löytyi dosentti, joka oli ollut ohjaamassa viime aikoina Kulatungan väitöskirjatyötä. Asiantuntijana toiminut dosentti kertoi Anandan saaneen väitöskirjansa valmiiksi keväällä 1989 eli useita kuukausia ennen kuolemaansa.
Kirjan painatustyöhön ei ollut voitu ryhtyä kesän ja kesälomien aikana. Dosentti oli kehottanut Kulatungaa toimittamaan väitöskirjan Oulun yliopistoon. Se oli siis käytännössä valmis ja saanut asiantuntijan ennakkohyväksymisen.
Tutkimuksissa ei selvinnyt, tiesikö Riitta todellisen tilanteen, vai miksi hän väitti miehensä epäonnistuneen väitöskirjan tekemisessä.

Uhrin käyttäytyminen ennen kuolemaa
Rikostutkijat pyrkivät tarkoin selvittämään Kulatungan pariskunnan elämäntilanteet kuolemaa edeltävältä ajalta. Pariskunta oli käynyt lomamatkalla Sri Lankassa kesällä 1989 kaksospoikien kanssa palaten kotiin elokuun alussa. Lomalta paluun jälkeen Ananda sai elämänsä ensimmäisen ajokortin ja osti kymmenisen päivää ennen kuolemaansa itselleen uuden henkilöauton. Perheessä oli ollut aikaisemmin auto ja ajokortti vain rouvalla. Monien todistajalausuntojen mukaan Kulatunga oli hyvin ylpeä autostaan ja ajokortistaan.
Hän kävi mielellään esittelemässä autoaan kaikille tuttavilleen. Samoihin aikoihin Kulatunga rakennutti uuden autotallin, joka valmistui vasta kuoleman jälkeen. Ananda oli tilannut ja myös maksanut matkan Portugaliin patologien syyskuussa pidettyyn kansainväliseen kokoukseen.
Lauantaina, surmatyötä edeltävänä päivänä Ananda oli tavannut useita tuttaviaan päivän mittaan. Hän oli käynyt iltapäivällä kylässä erään tuttavapariskunnan luona ja oli ollut hyvin iloisella mielellä.
Ananda oli sielläkin esitellyt uutta autoaan ja ihaillut erään toisen vieraan silmälaseja, jollaiset hänkin oli aikonut hankkia seuraavana maanantaina itselleen. Lähtiessään kyläpaikasta oli Ananda aikonut mennä illemmalla lenkille lääkäriystävänsä kanssa ja istua sitten iltaa tämän kollegan luona.
Lääkäriystävä ja lenkkikaveri kertoi soittaneensa Anandalle iltapäivällä klo kuudentoista aikaan juoksulenkille lähdöstä. Kulatunga oli peruuttanut tapaamisen kertoen nauttineensa hiukan alkoholia ja olevansa pettynyt siitä, että hänen poikansa ei tulisikaan Rovaniemelle. Keskustelun aikana lääkäriystävä ei saanut pienintäkään epäilystä siitä, että Anandan pettymys olisi aiheuttamassa itsemurha-ajatuksia. Kulatunga oli jutellut vielä illalla yhden naapurinsa kanssa, eikä tämäkään ollut huomannut mitään poikkeavaa Anandan mielentilassa.

Naistenmies
Tutkimusten myöhemmässä vaiheessa kävi selville, miksi Kulatunga ei ollut lähtenyt sovitulle lenkille lauantai-iltana. Hän oli jo aikaisemmin lauantaipäivän aikana ollut puhelinyhteydessä erääseen kemiläiseen naistuttavaansa ja sopinut menemisestä tämän luo Kemiin illalla. Ananda oli tuntenut naisen noin vuoden ajan ja oli tehnyt hänen kanssaan yhden matkankin. Tutustuminen oli tapahtunut junassa Rovaniemen ja Kemin välillä. Ananda joutui kuitenkin peruuttamaan myöhemmin iltapäivällä Kemiin menon. Naisystävän kertoman mukaan Ananda oli soittanut yllättäen uudelleen ja valitellut, ettei voinutkaan tulla.
Treffien tekemisen jälkeen Riitta ja Ananda olivat keskustelleet puhelimitse ja Riitta oli oman kertomansa mukaan ilmoittanut lähtevänsä ajamaan Rovaniemelle. Yllättävän lähtönsä syyksihän Riitta kertoi miehensä masentuneisuuden, mutta mitkään muut tosiseikat ja lausunnot eivät oikein puoltaneet tätä väitettä. Ananda soitti vielä kaksi kertaa lyhyet puhelut Riitan äidille Keski-Pohjanmaalle todennäköisesti varmistaakseen Riitan lähteneen. Sen jälkeen hän oli peruuttanut Kemiin menonsa.
Riitan kertoman mukaan kummallakaan heillä ei ollut mitään avioliiton ulkopuolisia suhteita. Rouva sanoi miehensä olleen hänestä mustasukkainen aiheetta joissakin tilanteissa.
Turussa asuva Tamara kertoi Anandalla olleen heidän avioliittonsa aikana taipumusta vieraisiin suhteisiin. Hän kertoi avioeronkin tulleen juuri näistä syistä. Rovaniemellä asuvien tuttavien lausuntojen mukaan pariskunnalla oli vuosien varrella ollut rajujakin yhteenottoja. Eräiden juhlien aikana rouva oli ottanut esiin veitsen ja aiheuttanut sillä haavan miehensä käteen. Riitta itse myönsi heillä olleen pieniä riitoja ja kuvasi molempia hyvin temperamenttisiksi luonteiksi. Mustia silmiä vaarallisempia vammoja ei Riitan mukaan aiheutettu.
Tuttavat olivat havainneet vuosien mittaan mustia silmiä molemmilla. Kulatunga oli usein puhunut tulevaisuuden suunnitelmistaan monille ystävilleen. Hän oli aikonut kouluttaa poikansa Suomessa ja Englannissa, sekä muuttaa sen jälkeen Sri Lankaan. Ananda oli hankkinut poikia varten kaksi maatilaa synnyinmaastaan tulevaisuutta varten. Riitta ei oman kertomansa mukaan ollut missään nimessä halukas muuttamaan maahan, jossa hän pelkäsi olla ja jonka oloista hän ei lainkaan pitänyt.
Tutkinnan aikana saatiin Moskovasta Suomen lähetystön kautta (Neuvostoliittoonhan ei toistaiseksi ole Interpol-suhteita) mielenkiintoisia lausuntoja. Niitä olivat antaneet Kulatungan kaksi aikuista lasta ja lasten täti eli Anandan ensimmäisen vaimon sisar.
He kertoivat Anandan piirittäneen Viola-tätiä jo useiden vuosien ajan. Aina Moskovassa käydessään Ananda oli kosinut Violaa kertoen vaimonsa Riitan juovan liian paljon ja haluavansa erota hänestä.
Viola oli myös vieraillut Rovaniemellä Kulatungan kotona. Hän oli lausuntonsa mukaan tuntenut Riitan olleen mustasukkainen. Viola oli alkanut tuntea Anandan lähentelyt ja kosinnat niin kiusallisiksi, että oli irtisanonut ystävyyssuhteen toukokuussa 1989. Ananda oli ehtinyt puhua avioliitosta Violan kanssa jo Violan äidillekin.
Kaikkien näiden esiin tulleiden tietojen valossa ei voinut päätellä muuta kuin sen, että Kulatungan pariskunnan avioliitossa pidettiin yllä ulospäin kauniita kulisseja, mutta puolisoiden keskinäisissä suhteissa oli vakavia ongelmia.

Poliittiset kuviot
Riitta Hietanen-Kulatunga oli arvaamattaan sohaissut pahemman kerran poliittiseen ampiaispesään väittäessään yli kahdeksan kuukauden ajan miehensä menneen Sri Lankaan Rohana Wijeveeran johtamaan sissiliikkeeseen. Asia oli ollut esillä mm. maan parlamentissa ja Sri Lankan presidentti oli kiinnostunut siitä sen jälkeen, kun Anandan äiti oli kääntynyt paikallisten viranomaisten puoleen.
Riittahan ei hämäysmatkallaan ollut halunnut puhua asiasta viranomaisille mitään, mutta kadonneen äiti otti yhteyttä myöhemmin syksyllä viranomaisiin korkealla tasolla. Sri Lankalla ei ole Suomessa lähetystöä, mutta Tukholman lähetystöstä oltiin rikostutkijoihin Rovaniemelle yhteydessä hyvin aktiivisesti. Interpolin kautta pyydetyt virka-aputehtävät hoidettiin Colombossa nopeasti ja huolellisesti.
Vielä poliisitutkinnan loppuvaiheissa Riitta ja hänen avustajansa yrittivät tuoda esiin poliittisia syitä surmatekoon. He viittasivat Kulatungan kansainvälisiin mm. Moskovan yhteyksiin. Viittauksilla haluttiin pitää mahdollisena poliittisia syitä ja sitä kautta epäillä surman aiheuttajaksi jotakin ulkopuolista tahoa. Tutkinnan alkuvaiheissa oli luonnollisesti tutkijoidenkin mielessä kolmannen henkilön mahdollisuus, mutta sen vaihtoehdon suuntaan ei löytynyt pienintäkään epäilyksiä vahvistavaa tekijää. Kulatungan ei tiedetty olleen poliittisesti aktiivinen kuusikymmentäluvulla tapahtuneen opiskelun jälkeen.

Hautajaisjärjestelyt
Kulatungan hautajaisjärjestelyt aiheuttivat poikkeuksellisen suuren lisätyön tutkinnan johtajalle.
Yleensä hautajaisiin liittyvät toimenpiteet eivät kuulu poliisille, mutta tässä erikoislaatuisessa tilanteessa poliisi joutui toimimaan yhdyshenkilönä eri tahojen toiveiden ja vaatimusten vuoksi.
Asiasta pommittivat kiireisimmän tutkinnan aikana Sri Lankan Tukholman lähetystö, jota kautta sukulaisten vaatimukset tulivat, Turussa asuva kaksospoikien äiti Tamara, paikallinen hautaustoimisto, jonka tehtäväksi Riitta oli antanut järjestelyt, sekä ulkoministeriön kautta Moskovassa asuvat lapset.
Hautaamisjärjestelyissä muodostui kaksi rintamaa. Toisaalta lapset ja sukulaiset vaativat ruumiin viemistä ja hautaamista Sri Lankaan ja toisaalta Riitta halusi miehensä hautaamista Suomeen. Oman ongelmansa aiheuttivat myös ruumiin kalliit kuljetuskustannukset Sri Lankaan. Alkuvaiheissa oli epävarmuutta kustannusten maksajasta, mutta asia järjestyi sitten myöhemmin kivuttomasti.
Eräässä vaiheessa Riitta esitti kompromissin, että ruumis tuhkattaisiin ja tuhka jaettaisiin kahtia.
Toinen puoli haudattaisiin Sri Lankaan ja toinen Suomeen. Tähän esitykseen Tamara huomautti nasevasti, että Riittahan oli jo kertaalleen käyttänyt hautaamisoikeutensa, eikä hänellä tässä asiassa saanut olla enää määräämisvaltaa.
Lesken mielipidettä ei kuitenkaan voitu sivuuttaa, sillä häntähän ei siinä vaiheessa ollut vielä tuomittu miehensä surmaamisesta. Onneksi Riitta taipui sukulaisten vaatimuksiin ja Ananda saatiin haudattua tuhkaamatta synnyinmaansa multiin.

Teknisen rikostutkinnan tärkeä osuus
Nykypäivän rikostutkinnassa on teknillisellä tutkinnalla hyvin usein erittäin tärkeä osuutensa. Länsimainen kriminaalitekniikkaa on korkealla tasolla ja kehittyy jatkuvasti. Tässäkin jutussa teknisten tutkimusten huolellinen suorittaminen antoi jopa ratkaisevan tärkeitä tuloksia. Oikeuslääkärin suorittama ruumiinavaus tapahtui samalla pöydällä, jonka ääressä Ananda oli työskennellyt patologin tehtävässään.
Avustajina toimivat hänen työtoverinsa patologian osastolta.
Voi vain kuvitella heidän ajatuksiaan tästä kohtalon oikusta. Kuolinsyyksi todettiin pään oikealta puolelta pään läpi ammuttu kosketuslaukaus. Vainaja oli säilynyt suhteellisen hyvin talven yli kukkapenkissä mm. huolellisen paketoinnin ansiosta. Hänestä voitiin vielä tehdä tiettyjä oikeuslääkärin ja rikoslaboratorion tutkimuksia Vainajan sängyn patjasta löytyi luodinreikä sekä patjan alaosasta suhteellisen kokonaisena pysynyt luoti. Reiästä voitiin päätellä luodin lentoradan olleen melkein kohtisuoraan ylhäältä alas. Ballistisissa tutkimuksissa luoti voitiin varmistaa ammutuksi Riitan hallussa olleella Parabellumilla.
Riitta-rouva oli vienyt aseen takaisin äitinsä kotiin, mistä se löydettiin tutkimuksiin.
Monenlaisten laboratoriotutkimusten perusteella voitiin todeta ja syyteoikeudenkäynnissä todistaa, että Ananda Kulatunga ei itse ollut pidellyt surma-asetta kädessään laukaisuhetkellä.
Rouva Hietanen-Kulatunga tuomittiin Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa taposta yhdeksän vuoden vankeusrangaistukseen.

Rovaniemen Hovioikeus ei marraskuussa 1991 antamallaan päätöksellä muuttanut Rovaniemen kihlakunnanoikeuden päätöstä.

[Oikeus ennen kaikkea]

Uhrin ruumis paketoituna. Syytetty kertoi vetäneensä ruumiin liinoilla talosta pihalle.jpg (245.35 KiB) Katsottu 1881 kertaa

Loppujen lopuksi uhri joutui omalle 'työpöydälleen'. Sondi osoittaa luodin kulkusuunnan uhrin pään läpi..jpg (191.98 KiB) Katsottu 1882 kertaa