Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
snufkin kirjoitti: Pe Syys 27, 2024 12:10 pm
^ tiedät syvällä sisimmissäsi totuuden jota et julkisesti myönnä.
"oliks ny 11 reikää päässä"
"MISTÄ MINÄ TIEDÄN KU ENHÄN MÄ ähh..muista..koko sen..jälkee ku mä oon..menny nukkumaan"
"minä en oo kumminkaan tehny niitä murhia se on aivan varma"
No eikös nyt koko NG:n kertomuksen pointti ollut se, että hän ei muistanut yön tapahtumista mitään. Silloinhan hänen täytyy pohdiskella asiaa "ulkopuolisen silmin", koska ei ole mitään omakohtaista pohdiskeltavaa, koska muisti meni. Hänen on yritettävä perustella sitä, miksi hän ei olisi voinut muistinmenetyksensä aikana surmaa tehdä. Yrittää löytää semmoisia faktoja tai luulemiaan faktoja, jotka osoittaisivat ettei hän ole voinut tappaa ystäviään. Mitä todisteita hän voisi antaa asioista, joita ei muista? Ei voi kertoa mitään yön tapahtumista silloin.
Yötä ei ole muistinsa menettäneelle tapahtunut, vaan hänellä on vain käytettävissä toisten ihmisten kertomat tarinat ja selvitykset siitä. Jos poliisi sanoo, että "jospa sulle on tullut blackout etkä muista vaikka olet murhannut", niin mitä siihen voi sanoa? Miten voi todistaa, että ei ole tullut? Tällaiset kuulustelut ovat tosi pahoja, silloinkin, kun jutusta ei ole kulunut 40 vuotta. Kukaan ei voi 40 vuoden päästä muistaa yhtään mitään. Kaikki muistikuvat ovat jo kontaminoituneet muualta kuulluista asioista, ja mitä enemmän asiaa on käsitelty, sitä epävarmempaa on, ovatko muistikuvat oikeita vai jostain luettuja tai itse muuttuneita.
Lataa ilmainen 340-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta alla olevasta linkistä! Paras ja alkuperäinen! Salasana on "ulvila". www.shorturl.at/agoNS
No eikös nyt koko NG:n kertomuksen pointti ollut se, että hän ei muistanut yön tapahtumista mitään. Silloinhan hänen täytyy pohdiskella asiaa "ulkopuolisen silmin", koska ei ole mitään omakohtaista pohdiskeltavaa, koska muisti meni. Hänen on yritettävä perustella sitä, miksi hän ei olisi voinut muistinmenetyksensä aikana surmaa tehdä. Yrittää löytää semmoisia faktoja tai luulemiaan faktoja, jotka osoittaisivat ettei hän ole voinut tappaa ystäviään. Mitä todisteita hän voisi antaa asioista, joita ei muista? Ei voi kertoa mitään yön tapahtumista silloin.
Yötä ei ole muistinsa menettäneelle tapahtunut, vaan hänellä on vain käytettävissä toisten ihmisten kertomat tarinat ja selvitykset siitä. Jos poliisi sanoo, että "jospa sulle on tullut blackout etkä muista vaikka olet murhannut", niin mitä siihen voi sanoa? Miten voi todistaa, että ei ole tullut? Tällaiset kuulustelut ovat tosi pahoja, silloinkin, kun jutusta ei ole kulunut 40 vuotta. Kukaan ei voi 40 vuoden päästä muistaa yhtään mitään. Kaikki muistikuvat ovat jo kontaminoituneet muualta kuulluista asioista, ja mitä enemmän asiaa on käsitelty, sitä epävarmempaa on, ovatko muistikuvat oikeita vai jostain luettuja tai itse muuttuneita.
Ajatellaan nyt, että menet nukkumaan ystäviesi kanssa telttaan mukavan illan jälkeen niin, että kaikilla on ollut mukavaa ja sanotte vielä toisillenne hyvää yötä. Mitään riitaa ei ole ollut. Heräät seuraavan kerran sairaalasta ja kuulet, että ystäväsi on murhattu. Tälläiselle ihmiselle nyt varmastikin on hyvin selvä, että hän ei murhia tehnyt. Ihan sama vaikka olisi muistiaukko. Koska ajatuksistasi on puuttunut se tietoinen halu satuttaa ystäviäsi. Tämmöinen ihminen vastaisi syytöksiin nimenomaan, että:
"miksi minä olisin ystäväni tappanut" , "miten kehtaatte kysyä tuollaista" jne. Tälläinen ihminen ilmentää surua, raivoa ja epäsuskoa.
Eikä mitään "no minnes mä ne tavarat piilotin" rationalisointia. Jos tiedät olevasi syytön, niin miksi haluaisit turvautua rationalisointiin, kun se tieto riittää.
Nilsin ulosanti kielii minulle sisäisestä ristiriidasta. Syyttömänä odottaisin häneltä enemmän vetoamista siteisiinsä uhrien kanssa ja enemmän vetoamista siihen kuinka kamala tilanne hän oli. Suru ja järkytys on kuitekin hänen kasvoiltaan puuttunut ensimmäisistä julkaistuista murhien jälkeisistä kuvista lähtien ja surua ei tosiaan ollut tuosta kuulustelustakaan havaittavissa.
Venäläinen mielipidevaikuttaja Ross Sullivan on suurin fanini:
Ross Sullivan kirjoitti: La Kesä 29, 2024 6:47 pm
Täällä on hyvin vähän itseäni parempia kirjoittajia, mutta snuffi on yksi niistä.
veikkonen kirjoitti: Pe Syys 27, 2024 1:40 pm
Oliko Pentti "Pena" Jäppisen kokonimi Vilho Pentti Jäppinen (1933-1968). Jos on sama herra, niin hautapaikka löytyy Kuopiosta.
Ainakin 1968 hänen kerrotaan kuolleen ja foorumin mukaan hän alkoholisoitui teki itsemurha moottoripyörällä kaasuttamalla.
Jos sama ukko kyseessä, niin hän oli Marjattaa 10 vuotta vanhempi.
Tietääkö kukaan, onko sama Jäppi kyseessä?
Otetaas uusiksi. Pentti Ilmari Jäppinen (1936-1968) on kaiketi oikea Pena. Liitteeksi kuolinilmoitus. Mitä raati sanoo? Tietäjät korjatkoon asian, mikäli olen yhä väärässä.
Marjatta Sahakangas väitti ottaneensa valokuviakin Bodomilla helluntailauantaina 1960. Nissenkin hän ikuisti kuviin, ja oli ainakin Jäppiselle kuviaan esitellyt. Miksei veljekset Haapala ja Tuominen kääntäneet tätä kiveä ja tehneet kotietsintää Marjatan kellariin kuvia etsiäkseen. Nisse-kuvat olisivat voineet olla raskauttavia Nisseä kohtaan. Samaa sarjaa kuin kuin tieto luumumunkkimiehen kadonneesta ankkurista Airistossa.
Jos kuvat ylipäänsä ovat totta, voivat ne yhä löytyä jostain Marjatan kuolinpesästä. Nyt veljet eläkkeeltä hoitamaan tutkimukset loppuun, tai kuka nyt tutkintaa tänä päivänä johtaakaan! Mielestäni valokuvien etsintä olisi ollut järkevämpää kuin Nissen appiukon työkalujen penkominen.
No eikös nyt koko NG:n kertomuksen pointti ollut se, että hän ei muistanut yön tapahtumista mitään. Silloinhan hänen täytyy pohdiskella asiaa "ulkopuolisen silmin", koska ei ole mitään omakohtaista pohdiskeltavaa, koska muisti meni. Hänen on yritettävä perustella sitä, miksi hän ei olisi voinut muistinmenetyksensä aikana surmaa tehdä. Yrittää löytää semmoisia faktoja tai luulemiaan faktoja, jotka osoittaisivat ettei hän ole voinut tappaa ystäviään. Mitä todisteita hän voisi antaa asioista, joita ei muista? Ei voi kertoa mitään yön tapahtumista silloin.
Yötä ei ole muistinsa menettäneelle tapahtunut, vaan hänellä on vain käytettävissä toisten ihmisten kertomat tarinat ja selvitykset siitä. Jos poliisi sanoo, että "jospa sulle on tullut blackout etkä muista vaikka olet murhannut", niin mitä siihen voi sanoa? Miten voi todistaa, että ei ole tullut? Tällaiset kuulustelut ovat tosi pahoja, silloinkin, kun jutusta ei ole kulunut 40 vuotta. Kukaan ei voi 40 vuoden päästä muistaa yhtään mitään. Kaikki muistikuvat ovat jo kontaminoituneet muualta kuulluista asioista, ja mitä enemmän asiaa on käsitelty, sitä epävarmempaa on, ovatko muistikuvat oikeita vai jostain luettuja tai itse muuttuneita.
Ajatellaan nyt, että menet nukkumaan ystäviesi kanssa telttaan mukavan illan jälkeen niin, että kaikilla on ollut mukavaa ja sanotte vielä toisillenne hyvää yötä. Mitään riitaa ei ole ollut. Heräät seuraavan kerran sairaalasta ja kuulet, että ystäväsi on murhattu. Tälläiselle ihmiselle nyt varmastikin on hyvin selvä, että hän ei murhia tehnyt. Ihan sama vaikka olisi muistiaukko. Koska ajatuksistasi on puuttunut se tietoinen halu satuttaa ystäviäsi. Tämmöinen ihminen vastaisi syytöksiin nimenomaan, että:
"miksi minä olisin ystäväni tappanut" , "miten kehtaatte kysyä tuollaista" jne. Tälläinen ihminen ilmentää surua, raivoa ja epäsuskoa.
Eikä mitään "no minnes mä ne tavarat piilotin" rationalisointia. Jos tiedät olevasi syytön, niin miksi haluaisit turvautua rationalisointiin, kun se tieto riittää.
Nilsin ulosanti kielii minulle sisäisestä ristiriidasta. Syyttömänä odottaisin häneltä enemmän vetoamista siteisiinsä uhrien kanssa ja enemmän vetoamista siihen kuinka kamala tilanne hän oli. Suru ja järkytys on kuitekin hänen kasvoiltaan puuttunut ensimmäisistä julkaistuista murhien jälkeisistä kuvista lähtien ja surua ei tosiaan ollut tuosta kuulustelustakaan havaittavissa.
Sairaalassa herättyään Nisse lähetti Boismanille terveiset ja pyysi, että paras ystävänsä tulisi häntä sairaalaan katsomaan. Toki tämä ei kerro yhtään mitään syyttömyydestä kuin syyllisyydestäkään, mutta kyllä hän heti Sepiä kaipasi. Kaiketi moneen päivään Nisselle ei kuitenkaan edes kerrottu, että kaikki muut tosiasiassa murhattiin.
"Räyhääminen" 44 vuotta myöhemmin kuulustelussa ei sinänsä ole ihme, kun samoja kysymyksiä toistettiin kerta toisensa jälkeen ja Nisseltä kiellettiin kaikki ruotsin kielellä puhuminen. Eikä Nisse ensi kerralla vielä vedonnut surma-aseen löytämättömyyteen ja sormenjälkiin siinä. Tämä kaikki tapahtui yhden putkayön jälkeen. Tottahan surma-ase sormenjälkineen olisi tarvittukin, kun muu näyttö ei riittänyt. Mielestäni Nissen heitto murha-aseesta oli sikäli varsin aseistariisuva heti alkuunsa.
Tokihan Nissen vastaukset olivat välillä kyseenalaisia ja katkonaisia, ja alusta lähtien on ollut ja yhä epäselvää on, miten esimerkiksi ne kalastuskuviot yöllä tosiasiassa menivät. Välillä pojat kalastivat yhdessä, välillä ei, ja keskiniemellä ei Nisse käynyt, mutta kävi ehkä sittenkin.
Marjatta todistuksineen on sikäli mielenkiintoinen, että hän oli kuitenkin jollain tapaa Nissen porukoissa tuttu. Nimittäin Nissen ystävä Ratisen Tauno, jonka piti alunperin tulla myös kyseiselle telttaretkelle mukaan, tiesi/muisti Marjatan, vaikka Nisse kielsi häntä tuntevansa. Joko Marjatan stoori on täyttä totta tai täyttä valhetta, tai jotain siltä väliltä. Kysymys kuuluu
mikä motiivi Marjatalla olisi ollut valehdella? Marjatan ulostulo oli joka tapauksessa erikoinen, kun hän mielestään halusi Nisseä puolustaa todistamalla, että kyse oli tapoista eikä murhista.
Ilmeisesti kaksi Marjatan kertomaan leiriin kuulunutta kuoli jo 1960-luvulla nuorena. Entäpä jos Marjatan leiriläisillä olikin osuutta kolmoismurhaan. Miksi Jäppinen alkoholisoitui ja päätyi itsemurhaan kolmikymppisenä? Hänen elämänsä ilmeisesti ajautui karille Tulilahden Pölläsen/Kauhasen tyyliin. Nisse sen sijaan avioitui puolitoista vuotta murhien jälkeen ja teki rehdin työuran ja on elänyt normaalia perhe-elämää isänä ja isoisänä. Jouluisin ja murhien vuosipäivänä Nisse käy murhaniemessä hiljentymässä. Nissen vaimon mukaan Nisse ei ole koskaan ollut aggressiivinen tai väkivaltainen alkoholia nautittuakaan. Nämä seikat eivät toki mitään todista, mutta eivät ne perus murhamiehen elämääkään ole.
Oliko se tämä Sahakangas, joka väitti tavanneensa Gustafssonin jollain huoltoasemalla, jota ei oltu rakennettukaan vasta kuin monta vuotta väitetyn tapaamisen jälkeen?
JasseHames kirjoitti: La Syys 28, 2024 12:40 am
Oliko se tämä Sahakangas, joka väitti tavanneensa Gustafssonin jollain huoltoasemalla, jota ei oltu rakennettukaan vasta kuin monta vuotta väitetyn tapaamisen jälkeen?
Marjatta kertoi tavanneensa Hämeenkylän Gulfin baarissa Gustafssonin, Boismanin, Björklundin ja Mäen useitakin kertoja 1958/1959. Tosin hämäräksi jää, tarkoittiko Marjatta nähneensä nämä neljä nimenomaan seurueena baarissa. Tosin käräjäoikeudessa Sahakangas ensin kertoi tavanneensa Tuulikin ja Irmelin ensimmäistä kertaa Bodominjärvellä 4.6.1960, mutta vaihtoi sittemmin kertomustaan.
Joka tapauksessa kyseinen Gulfin baari aloitti toimintansa vasta syksyllä 1960, jolloin Seppo, Irmeli ja Tuulikki olivat levänneet haudoissaan jo kuukausia.
Vaikka Marjatta olisikin muistanut väärän baarin, niin silti on epäuskottavaa, että hän olisi nähnyt seuruetta koossa vuosina 1958/1959. Nisse oli ennen helluntaita 1960 tuntenut Irmelin ja Tuulikin vasta kahden-kolmen viikon ajan. Seppokin oli seurustellut Tuulikin kanssa kaiketi vain reilun kuukauden ennen kuolemaansa.
Jos Marjatta ylipäänsä on Gustafssonin ja Boismanin jossain "baarissa" nähnyt, on uskottavampaa, että heidän seurassaan oli Sepin silloinen heila Anneli Happo ja hänen kaverinsa Kaija Ovaskainen, joiden kanssa myös Nisse hengaili.
On totta, että Nisse, Sepi, Imme ja Tuula (eli nelikko lempinimineen) viettivät toisinaan aikaa baarissa. Tämä ilmenee Irmelin äidin Bertta Takalan haastattelussa (HS 7.6.1960) "Tuula on Irmelin vanha hyvä tyttöystävä ja oikein mukavia ovat pojatkin. Olin minä ne tavannut ennenkin. Hyviä toveruksia ne neljä ovat keskenään. Ajelivat poikien pyörillä ja istuivat joskus illalla yhdessä baarissa."
Missä lie baarissa nelikolla oli tapana käydä? Pauli Pirisen mukaan Irmeli oli tunnettu "Haagan varpusena" jossain Vantaan baarissa. Mainittakoon vielä, että Irmeli seurusteli "Paki" Pirisen tietämättä, ja tämä inttinsä aikana, niin "Jorkan" kuin "Nissen" kanssa. Tiedä sitten, oliko hänellä muitakin äijiä kierroksissa, tai halukkaaksi, helluntaiheilaksi. Oliko Vantaan baarispurguja liikkeellä Bodomilla helluntaina 1960? Missä Jorma "Jorkka" oli tuolloin?
Kuolemannaakka kirjoitti: Pe Syys 06, 2024 5:36 pm
Ulkopuolisen tekijän motiiveista ei voida tietää mitään, kun häntä tai heitä ei edes tiedetä.
Voidaanhan sitä perustellusti arvella, että motiivi voisi olla samankaltainen kuin Tulilahden kaksoissurmissa. Olosuhteet ovat samanlaiset ja rikospaikalta löytyi runkkuliina, jonka sisältämän simennesteen jättäjää ei tiedetä, joskin Gustafsson se ei varmasti ollut.
Kuolemannaakka kirjoitti: Pe Syys 06, 2024 5:36 pm
Ulkopuolisen tekijän motiiveista ei voida tietää mitään, kun häntä tai heitä ei edes tiedetä.
Voidaanhan sitä perustellusti arvella, että motiivi voisi olla samankaltainen kuin Tulilahden kaksoissurmissa. Olosuhteet ovat samanlaiset ja rikospaikalta löytyi runkkuliina, jonka sisältämän simennesteen jättäjää ei tiedetä, joskin Gustafsson se ei varmasti ollut.
Kyllä motiivi voisi olla samankaltainen kuin Tulilahden kaksoissurmissa, eli pesää ei tullut, ja sitä ei kestetty.
Cohle kirjoitti: La Loka 19, 2024 1:49 pm
Niin on, jos siltä näyttää.
Kyllä vahvasti näyttää siltä. Vitut sillä mitään totaalista, pitkäkestoista ja tarkkarajaista muistikatkosta ole tullut nakkikioskivammojen (pari nyrkiniskua ja potku) takia.
Ihan ovelaa, kylmäveristä ja psykopaattista mennä ihan lopuksi ynisemään ruumiskasan päälle
Näyttää siltä, että onelineristeille on paikallaan kerrata tosiasioita.
Dokumenttien mukaan Gustafsson on toimitettu Töölön sairaalan tapaturma-asemalle 5.6.1960 klo 14.00, ja siirretty neurologiselle osastolle 7.6.1960.
Gustafssonin vastaanottanut henkilö, amanuenssi Ilmo Hassinen on asiakirjojen mukaan todennut Gustafssonin tajunnantason olleen vain hieman täyden tajuttomuuden yläpuolella. Asiakirjoihin on kirjattu Gustafssonin vasemmassa poskessa ja alaleuan vasemmalla puolella ruhjehaava, vasemman korvan yläpuolella laajahko ruhjehaava, vasemman kyynärvarren takapinnalla viiltohaava. Koko kasvojen vasen puoli oli turvoksissa ja molemmat silmät muurautuneet umpeen.
llmo Hassista on kuultu esitutkinnassa ja hänet on nimetty todistajaksi. Hän on siis todennut, että Gustafssonin tajunnantaso oli erittäin alhainen. Hassinen muisti, että Gustafssonilla oli poskessaan syvä haava, noin 3 – 4 senttiä pitkä ja niin syvä, että hänen hampaansa näkyivät haavasta. Poskessa ja muualla päässä olleet haavat ommeltiin Hassisen toimesta kiinni.
Syyttäjien yksi pääperusteista syyttää Nils Gustafssonia oli se, etteivät hänen saamansa vammat olleetkaan sellaiset, että hänen toimintakykynsä olisi mennyt ja hän olisi ollut tajuton. Tätä kuullut asiantuntijalääkärit ovat perustelleet sillä, ettei Gustafssonilla olisi ollut ruhjetasoista aivovammaa. Toisaalta esimerkiksi neurokirurgi Juha Öhman toteaa, että statuslöydökset sairaalassa puhuvat hyvin aivoruhjetasoisen vamman puolesta. Hänen mukaansa täydellinen amnesia yön tapahtumiin on teoreettisesti myöskin mahdollinen. Öhman lähti siitä, että koska Gustafssonin aivoselkäydinneste ei ollut veristä, ei Gustafssonilla kovin todennäköisesti ollut aivoruhjetasoista aivovammaa. Öhman ei kuitenkaan kiistänyt, etteikö sellaista olisi voinut olla.
Neurologi, aivovammaspesialisti Olli Tenovuon lausunnon mukaan vastaus kysymykseen ”Osoittaako Gustafssonin aivoselkäydinnestelöydös vuonna 1960 sen, että hänellä ei ole voinut olla aivovammaa?” oli yksiselitteisesti: ”Ei osoita”. Tenovuon mukaan aivoselkäydinnesteessä on varmuudella verta ainoastaan sellaisissa aivovammoissa, joihin liittyy lukinkalvonalaista verenvuotoa tai joissa aivokudoksen sisäinen verenvuoto on ulottunut myös aivokammioihin. Aivokudoksen sisäisissä ruhjepesäkkeissä tai verenvuodoissakaan verta ei välttämättä esiinny aivoselkäydinnesteessä lainkaan ja erityisesti ns. diffuuseissa aivovammoissa verenvuoto voi kokonaan puuttua. Asiaan liittyvää lääketieteellistä dokumentaatiota arvioitaessa on huomattava, että aivoselkäydinnesteen tutkimista ei ole käytetty aivovammojen diagnostiikassa enää vuosikymmeniin. Kyseisellä tutkimuksella ei ole ollut mitään tarkoitusta aivovammojen diagnosoinnissa sen jälkeen, kun aivovammojen tietokonekerroskuvaus on tullut käyttöön 1970-luvun lopulla.
Lisäksi Tenovuo toteaa, että ”on huomattavaa, että Gustafssonin selkäydinnestenäytteessä, joka on otettu runsas vuorokausi arvioidun tapahtuma-ajankohdan jälkeen, on todettu 11 valkosolua (normaali < 3) ja 520 punasolua (normaali= 0). Tämän suuruisesta punasolumäärästä on mahdotonta arvioida, onko se pistoksen aikana syntynyttä ns. artefaktaa vai kuvastaako se verenvuotoa aivoydinselkänesteeseen.
Tenovuon mukaan ”esitutkintapöytäkirjan liitteessä 15 esitetyssä viitteessä ei ole tutkittu aivoselkäydinnesteen verisyyttä aivovammoissa, vaan kyseinen tutkimus käsittelee ei-vammaperäistä lukinkalvonalaista verenvuotoa, johon liittyy aina aivoselkäydinnesteen verisyys ja joka on luonteeltaan ja mekanismiltaan täysin erilainen ilmiö kuin aivovamma. Kyseisessä työssä mainitaan, että aivovamma on tavallisin syy veriseen aivoselkäydinnesteeseen, mikä on siis kuitenkin asiallisesti kokonaan eri kysymys kuin se, kuinka usein aivovammoissa on verta aivoydinselkänesteessä.
Esitutkintapöytäkirjassa ei ehkä yksiselitteisesti käy ilmi kaikki Gustafssonin pään alueella havaitut luunmurtumat. Tenovuo toteaa seuraavaa: ”Dokumenteissa kuvataan Nils Gustafssonilla pään alueella kaikkiaan kuusi eri luunmurtumaa: kahdessa kohtaa vasemmassa leukaluussa, yläleuanluussa alasivuseinässä ja katossa, poskiluussa T-muotoisena että kallonpohjassa ohimoluussa" .
Tenovuon mukaan aivovammaa ei nykytietämyksen valossa aina havaita kuvantamismenetelmin.. Hän toteaa, että Töölön sairaalan neurokirurgian klinikan poistolausunnossa on diagnoosina ”contusio cerebri” eli aivoruhje. Tällä tarkoitetaan siis aivotärähdystä vakavampaa aivovammaa.
Tenovuo on käynyt läpi kaikki ne asiat, jotka puhuvat aivovamman puolesta, ja arvioinut onko niille vaihtoehtoisia selityksiä.
Dokumentaation perusteella Gustafsson on saanut kiistattomasti pään alueen merkittävät vamman ulkoisen energian aiheuttamana. Tämä asia – objektiiviset merkit päähän kohdistuneesta ulkoisesta energiasta - on yksiselitteisesti dokumentoitu sekä ulkoisten ruhjeiden että luunmurtumien muodossa. Koska tuo ulkoinen energia on riittänyt aiheuttamaan useiden pään luiden murtumisen, on täysin selvää, että se on saattanut olla riittävä aiheuttamaan keskivaikean tai vaikean aivovamman.
Erittäin laajoihin aineistoihin perustuvien tutkimusten ja NG:llä todettujen lukuisten murtumien (sekä kasvoissa että kallonpohjassa) perusteella on siis selvästi todennäköistä, että hänellä on ollut myös lievää vakavampi aivovamma. Huomattakoon, että kuvauksissa todettujen murtumien lisäksi NG:llä voidaan päätellä olleen myös kallonpohjan etuosan murtuma, koska hänellä on todettu mustelmat molempien silmien ympärillä (tulomerkintä: ”luomet pöhettyneet, sinipunertavat” ja hammasklinikka 11.6.1960: ”Brillen hematooma”. Kyseisen löydöksen katsotaan kuvaavan luotettavasti kallonpohjan etuosan murtumaa, jonka tosiasian myös Öhman myönsi.
