Juhlat lääninvankilassa!
Reijo Kankkunen, rikosylikonstaapeli, Kuopio
Keskivertokansalaisella on varsin vähän todenperäistä tietoa vankiloista. Vankila on tämän päivän ihmiselle vielä mystinen laitos, josta informaatiota välittyy varsin vähän julkisuuteen. Mielikuva saattaa muotoutua joidenkin tv-sarjojen, elokuvien tai romaanien esittämään muotoon. Näistä on varsin pitkä matka todelliseen, suomalaisen vankilan arkeen. Tiedotusvälineissä käsitellään vankeinhoitolaitosta usein kielteisten tapahtumien yhteydessä. Nämä jutut ovat näkyvästi esillä iltapäivälehtien lööpeissä. Lomalla oleva tai lomalta palaamatta jäänyt vanki on syyllistynyt uusiin rikoksiin. Vanki on yrittänyt paeta tai onnistunut pakenemaan ja niin edelleen. Vastuullisia virkamiehiä haastatellaan ja ihmetellään toimittajien kysellessä, miten tämä kaikki on mahdollista. Toimittajien kyselyt heijastelevat kansalaisten tuntemuksia.
Vankeinhoitolaitos pyrkii kehittämään toimintojaan ja vastaamaan ympärillä olevan yhteiskunnan muuttumiseen.
Myös vankiloissa on tulostavoitteet: vangit pitäisi saada työllistetyiksi tai opiskelemaan hyvin suurelta osin.
Tämä kaikki ilman pakkoa. Henkilökunnan pitäisi saada vangit kehittämään itseään tulevaa vapautta varten. Tämä kaikki puheen voimalla. Valtaosalla laitoksissa olevista on suuria vaikeuksia vapaudessa saada otetta elämänsä hallinnasta, joten henkilökunnalla riittää ongelmia tulostavoitteiden toteuttamisessa
Muuttunut vankiaines
Tämän päivän vankiaines on muuttunut merkittävästi aikaisemmasta. Ennen vankilaan tuli rangaistustaan kärsimään työhön tottuneita henkilöitä. Usein liiallinen Koskenkorvapulloon kurkistelu oli ollut mukana aiheuttamassa tekoja, joista tuomari paukutteli linnatuomioita. Vankilassa opastettuna vanki teki niitä töitä, mitä oli tarjolla ja tarvittaessa opetteli tekemään uusia. Varsin tavallista oli, että hän palasi jatkamaan sitä samaa, mitä oli tehnyt joitakin kuukausia aikaisemminkin. Silloin yhteiskunta ei sallinut tehdä monta uutta rikosta, kun joutui uudelleen ”lukemaan tiilenpäitä”.
Tänään vankiloissa on paljon nuoria, joilla ei ole aikaisempaan työkokemusta lainkaan. Ei ole kädentaitoja eikä ole tottumusta työn tekemiseen. Mahdollinen huumetausta ja vankilan olo suhteet kiristävät ”pinnaa”, eikä paneutuminen työhön tai opiskeluun jaksa kiinnostaa.
Vankilan hierarkia
Vankiloissa on tietty hierarkia ”lusijoiden” kesken.
Alimpaan kastiin kuuluvat vangit, jotka ovat saaneet tuomionsa seksuaalirikoksista ja heidän uhreinaan ovat olleet lapset.
Tuhopolttajat eivät liioin ole suosiossa vankilassa.
Useita kertoja vankilassa olevat, ”taparikolliset”, ovat suurin ryhmä.
Nykyisin uusi ryhmä ovat pitkiä tuomioita saaneet huumeiden tukkukauppiaat ja tuojat. Monella heistä on rikollista taustaa jo aiemmin, mutta ei ole harvinaista, että aikaisempaa vankilakokemusta ei ole.
Myös talousrikoksista tuomitut ”valkokaulusmiehet” ovat uusia kasvoja vankiloissa.
Oman ryhmänsä muodostavat henkirikoksiin syyllistyneet. Heistä monella ei ole aikaisempaa rikollista menneisyyttä. He joutuvat ensimmäistä kertaa vankilaan aiheutettuaan toisen ihmisen kuoleman tai ovat syyllistyneet henkirikoksen yritykseen. He saavat yleensä olla omissa oloissaan ja ”lusia kakkuaan” rauhassa.
Vankiloissa on myös ”kingejä ja pelkääjiä”. Kingeillä on arvovaltaa ja voimaa myös kaltereiden sisällä. Pelkääjät pyytävät päästä eristysselliin oman turvallisuutensa vuoksi.
Vankiloissa tapahtuu varsin harvoin rikoksia, joiden vuoksi vartijat tekevät ilmoituksia poliisille. Jostakin syystä vankiloissa tapahtuneita rikoksia on vaikea selvittää. Kyseessä ovat yleensä väkivaltarikokset, joiden vammamekanismi ei käy ”kaatumisesta ja vahingossa putoamisesta aiheutuneeksi”. On poikkeuksellista, että vanki itse haluaa tehdä rikosilmoituksen ja nimetä syylliseksi toisen vangin. Vankitodistajia on vaikea löytää, vaikka paikalla olisi ollut useampikin vanki näkemässä tapahtumaa. Vankilassa on tapana huolehtia ”vain omista asioistaan” eikä puuttua toisten tekemisiin. ”Et kuule, et näe, et huomaa”.
Avo-osasto
Mutta mutta. Jutunhan piti olla juhlat vankilassa! Näin onkin ja edellä oleva on vain informaatiota tulevaan ja selventää osaltaan jatkossa esiin tulevaa. Sisä-Suomessa sijaitsevan Kuopio lääninvankilan johtaja oli tavoitteiden mukaan kehittänyt johtamaansa vankilaa.
Hän oli hankkinut budjettiin varat yhden osaston muuttamisesta avo-osastoksi ja hanke oli toteutettu.
Osastolle oli valittu vangit edellä kuvatunlaisesta vankijoukosta. Halukkaita uudelle osastolle olisi ollut runsaasti. Mutta seulan läpäisi vain tietty määrä. Päässeiden joukko oli varsin sekalainen: rakennusmiehiä, valmentaja, sekatyömiehiä. Myös aiemmin mainitut ryhmät, taparikolliset, henkirikoslusijat ja valkokaulusmies löytyivät osastolta.
Osastolle oli laitettu yhteiset tilat, viihtyisä keittomahdollisuuksin varustettu oleskelutila sekä peseytymistilat. Osasto oli uusi ja siisti. Osastolle valitut vartijat olivat tyytyväisiä uusituista tiloista Olisiko tämä uutuus ja hyvä mieli innoittanut rakennusmiestä, Kallua, muistelemaan siviilielämää ja viikonloppua, jolloin on tapana ottaa saunan jälkeen vähän ”hapanta”.
Vaikka ollaan avo-osastolla ja ajat entisestä ovat muuttuneet, ei vankilan kanttiinista edelleenkään voi ostaa tai tilata alkoholipitoisia aineita. Mutta jos on kokemusta, tietoa ja taitoa vankilassa olemisesta, moni asia on mahdollista. Jopa kiljun teko, jota usein hienosti sanotaan ”kotiviiniksi”. Jos joku ei tiedä, miten kiljua valmistetaan, sen verran tiedoksi, että siihen tarvitaan ainakin sokeria, hiivaa ja vettä. Sokeria ja hiivaa voi ostaa vankilan kanttiinista eli kaikki tarvittava on vankilassa saatavilla. Mutta kiljuastioiden on oltava vartijoiden silmien ja tietämyksen ulottumattomissa. Mutta kokemus on valttia asioitten hoitamisessa vankilassakin. Jos vankilassa voi piilotella kiljuastioita, niin kuinka helppoa siihen nähden on pitää piilossa lääkkeitä tai huumausaineita.
Kallun idea kiljusta sai kannatusta muutaman muunkin avo-osaston vangin mielissä. Kallulla ja kumppaneilla oli ilmeisesti aikomus pitää juhlansa ”aivan vaatimattomasti, huomiota herättämättä oman väen kesken”. Mutta, kaikkihan ei aina mene aivan niin kuin suunnitellaan. Jos juhlasta ja sen kulusta olisi pyydetty ”asiantuntijalausunto”, olisi siinä saattanut olla joitakin varaumia. Juhliin osallistujat ovat varsin persoonallista joukkoa, ja päihteiden käytössä monella heistä on ongelmia. Juhlijan persoona saattaa muuttua varsin radikaalisti promillejuoman alkaessa kihistä ohimoissa.
- Voimajuoma-astioita.jpg (271.92 KiB) Katsottu 632 kertaa
Lauantai koitti ja oli 11. päivä lokakuuta 1997. Lauantai on vankilassa leppoisa päivä. Useimmilla vangeilla on vapaata. On mahdollisuus siivota oma selli ja toimitella omia askareita, tietysti muurien sisällä. Myös vieraita voi käydä tapaamassa vankia.
Kallu kumppaneineen meni saunaan puolen päivän jälkeen ja mukana oli viiden litran pönttö kiljua. Yleensä saunaan mentäessä on mehupönttö mukana ja yleensä siinä ei ole kiljua, mutta nyt oli. Saunominen meni kuten pitikin kestäen kuitenkin tavan omaista pidempään. Herrat palasivat naama hivenen normaalia enemmän punoittavana omalle osastolleen. Todettiin nautittu aine hyväksi ja päähän käyväksi. Osastolla maisteltiin edelleen pöntön sisältöä, tosin tilalle saattoi tulla jo uusi pönttö. Kuka niistä lukua pitämään, kaiken hyörinän keskellä.
Kaikki meni mukavasti, mutta sitten tapahtui yllättävä luiskahdus. Valmentaja Valtilta lipsahti jotenkin käsistä kirjoituskone ja se iskeytyi noin puolentoista metrin korkeudelle osaston käytävän päässä olevaan isoon ikkunaan. Koska kyse on vankilasta, ikkunan takana on kalterit ja kone ei lentänyt suoraan pihalle. Kun suuri ikkuna rikkoutuu ja lasinsirut lentävät käytävään, syntyy ääntä. Ääni kuului ulos ja sisälle. Kaksi vartijaa tuli osastolle katsomaan tilannetta. He ilmettelivät ”lentävää kirjoituskonetta” ja totesivat valmentaja Valtin ja Kallun ikkunan ääressä. Vartijat totesivat Valtin ja Kallun olevan ilmeisesti juovuksissa. Myös ulkona siviili-ihmiset olivat havainneet poikkeavan äänen vankilalta ja soittelivat vankilaan kertoen havainnostaan ja kysellen kuulumisia.
Ylivartija sai tiedon tapahtuneesta ja hän määräsi tarkastettavaksi osaston vankien ”kunnon” ja vangit siirrettäväksi toiselle osastolle. Päihtyneet tai huumeessa olevat määrättiin siirrettäviksi ”rundiin” eli eristysselleihin. Ja eikun toimeksi. Koska tilanne oli poikkeava, ylivartija määräsi turvallisuusvälineitä vartijoille, kaiken varalta.
Vartijat tapasivat avo-osaston yhteisestä tilasta kaksi vankia ja heidät siirrettiin osastolta pois. Ylivartija johti toimintaa ja havaitsi Kallun tulevan käytävälle. Hän käskytti Kallun osastolta toisen osaston puolelle. Kallu tuli ”tukka silmillä” osastolta ulos.
Osaston ovi oli auki, kun pesuhuoneesta ryntäsi Valtti, rakennusmies Lassi sekä sekalainen työmies Jukka. He tulivat samaa vauhtia ovesta ulos ja suoraan ylivartijan päälle. Ylivartija kaatui käytävän lattialle ja jäi kolmen miehen alle. Vankien kädet ja jalat ehtivät heilua, ennen kuin vartijat saivat ojennetuksi Nokialaisilla neuvonantajilla” vankeja saadakseen ylivartijan kasan alta pois.
Valtti, Lassi ja Jukka työnnettiin takaisin osastolleen ja ovi pantiin lukkoon. Tässä yhteydessä Kallu heitti ylivartijan pampun avo-osastolle. Kallu saatettiin alakertaan rundiin. Matkalla vartijat kuulivat Kallulta, kuinka joskus tavataan muuallakin kuin täällä, kuten iskelmissäkin on tapana toistella. Tosin lauluissa ja Kallun puheissa oli tiettyä eroavaisuutta. Vartijat pitivät tätä tavanomaisena kiihtyneen miehen uhoamisena. Avo-osastolta alkoi kuulua kovaa ryskettä ja meteliä. Vartijat palasivat takaisin ja totesivat avo-osaston panssarilasiovea hakattavan voimakkaasti. Taustalta kuului ryskettä ja pauketta, jotakin rikottiin ja ikkunat helisivät. Nyt tilanne alkoi näyttää siltä, että ”juhlista piti ilmoitella laajemmaltikin”. Ylivartija oli lievästi loukkaantunut. Nyt tilanteesta informoitiin vartiopäällikköä ja tehtiin ilmoitus poliisille.
Kahden puolen lasiovea
Panssarilasiin hakkaaminen alkoi tuottaa tulosta ja oveen tuli reikä suureten edelleen hakattaessa. Hakkaajana oli alan mies, eli rakennusmies Lassi. Myös valmentaja Valtti ja yleismies Jukka seurasivat tilannetta. Muita vankeja ei näkynyt. Lassi halusi Kallun takaisin osastolle. Tämä ei käynyt vartijoille. Lassilla oli asiaa myös vankilanjohtajalle, joten tällekin soitettiin ja kutsuttiin juhliin mukaan. Vangit halusivat myös paikalle median edustajia, mutta näitä ei kutsuttu. Mitään erikoista asiaa vangeilla ei median edustajille ollut. Kun avo-osastolta alkoi tulla savua, kutsuttiin palokunta asemiin talon ulkopuolelle ja sairaankuljetus mahdollisten loukkaantuneiden varalle. Vangit erehtyivät palavasta kohteesta, koska alkoivat ruiskuttaa vettä vesipostista rikotun oven aukosta vartijoiden suuntaan. Vartijat eivät olleet ”tulessa”, joten he perääntyivät edemmäs. On hyvin mahdollista, että vastaavaa meteliä ei vahvat vankilan tiiliseinät olleet aikaisemmin kuulleet. Myös EU-standardit kokonsa puolesta ylittävä veitsi oli esillä rikotussa oviaukossa.
Vangit olivat edelleen ”omalla puolellaan” oven takana ja vartijat toisella puolella. Vartija yritti neuvotella vankien kanssa, mutta kaikki kolme halusivat puhua yhtä aikaa. Yritettäessä selvittää, kuka on heistä pomo ja kuka käyttää puhevaltaa, tulos oli - yllätys, yllätys - että kaikki ovat pomoja ja heillä oli tarve puhua yhtä aikaa. Kolmen kiihtyneessä mielentilassa ja juovuksissa olevan henkilön yhtäaikainen puhuminen vaikeuttaa merkittävästi kuuntelijan osaa. Kuullun ymmärtämisessä on vaikeuksia, kun kullakin puhujalla on toisistaan poikkeavia ajatuksia. Vangit kertoivat yhtä vankia puukotetun. Yksi vanki on ”heidän vankinaan naruissa” ja hänelle käy huonosti, jos poliisi tulee rynnäköllä osastolle.
- Tehosteena käytetty veitsi sekä ruokailuveitsi..jpg (164.41 KiB) Katsottu 632 kertaa
Pienen vankiryhmän pieneksi aiotusta happamen nauttimisesta olikin tullut varsin merkittävät juhlat.
Paikalle kiirehtivät vartiopäällikkö, vankilanjohtaja, poliisin edustajat ja palolaitos. Myös paikalliset median edustajat olivat jo asemissa vankilan ulkopuolella. Näinkin edustava ”vierasjoukko” tuli viran puolesta ilman ennakkovarauksia paikalle. Hetken aikaa ilmassa oli odotusta. Mitä nyt tapahtuu?
Saavuttuaan paikalle vankilanjohtaja pyrki ottamaan neuvotteluyhteyden yhden vangin kanssa. Lassi oli oviaukolla varsin vaikuttava ilmestys. Yläruumis oli paljaana ja käsivarsissa sekä ylävartalolla verta. Huiskiessaan pampun kanssa oven lasia rikki hän oli saanut naarmuja käsiinsä ja niistä oli tihkunut verta. Veri oli levinnyt ympäri miestä. Lassi olisi äkkipäätä katsoen käynyt hyvin seikkailuelokuvan sankarista tai konnasta ilman lisämaskeerausta. Monessa mukana ollut vankilanjohtaja ei siinä tilanteessa puuttunut muotoseikkohin, vaan olisi neuvotellut Lassin kanssa oitis.
Lassikin oli otettu tilanteesta: itse johtaja tulee lauantai-iltana hänen kanssaan palaveriin. Lassi pujottautui oven rikotusta aukosta käytävään. Lattia oli varsin liukas johtuen vahatulla käytävällä olevasta vedestä ja lasinsiruista. Lassilla oli edelleen kädessään työkalu eli pamppu. Hän huojahteli pamppu korkealla kädessään johtajan edessä, jolloin tilannetta seuranneille poliiseille tuli epäilys Lassin neuvottelutaktiikasta. Tämän vuoksi Lassi olikin pikimmiten lattialla pitkällään ja hänellä oli ranteissaan poliisin laittamat ”kihlat”. Myös itsetuntoa vahvistanut ylivartijan pamppu oli poissa kädestä.
- Juhlat ovat päättyneet.jpg (303.4 KiB) Katsottu 632 kertaa
Kun Valtti ja Jukka huomasivat Lassin muuttuneen aseman, he livahtivat samaan selliin oman osastonsa puolelle ilman kenenkään kehotusta. Juhlat olivat päättyneet ja jatko sujui viranomaisten johdattelun mukaan. Avo-osaston pesuhuoneesta oli luiskahtanut lavuaari irti ja rikkoutunut lattiaan. Vaatteita oli palanut pesuhuoneen nurkassa ja jokunen laatta oli rikkoutunut. Yhteisessä oleskelutilassa oli tuoli hypähtänyt päin ikkunaa ja jäänyt jaloistaan kiinni rikkoutuneeseen lasiin. Myös televisio, mäntyhyllykkö, jakkara ja kukkalaatikko olivat menossa rikkoutuneet. Juhlien lopputulos oli masentavaa katsottavaa. Lähes kaikki irrallinen oli rikottuja sotkettu.
Jussi
Vartijat kiirehtivät katsomaan omassa sellissään olleen valkokaulusmies Jussin tilaa. Hän oli kalpeana ja näytti todella helpottuneelta havaitessaan selliin tulijat vartijoiksi. Jussi oli tullut vankilaan sovitta maan talousrikoksesta saamaansa tuomiota juuri samalla viikolla. Aikaisemmin hän ei ole ollut vankilassa. Hänet oli siirretty avo-osastolle edellisenä päivänä. Jussi ei ollut ehtinyt olla juurikaan tekemisissä toisten vankien kanssa. Hän oli todennut heidät paljon nuoremmiksi ja hän olikin kuullut sanottavan itseään vaariksi. Jussilla on sydänsairautta ja metelin ja jyskeen ollessa pahimmallaan hänen sydämensä oli käynyt yli kierroksilla. Hän oli joutunut ottamaan lääkettä saadakseen sydämensä rauhoittumaan. Jussi oli kuullut vankilakapinahuutoja ja oli pelännyt, mitä kaikkea saattaa tapahtua. Hänen sellinsä ovea oli käyty potkimassa ja häntä oli käskytetty avaamaan ovi ja tule maan ulos sellistään. Hän ei viisaana miehenä ollut avannut sellinsä ovea. Jo elämää kokenut Jussi ei ollut kertomansa mukaan aikaisemmin kuullut vastaavaa meteliä, huutoa ja räiskettä. Kuultuaan äänistä, että poliisikin on jo paikalla, oli turvallisuuden tunne alkanut kohentua. Jussi oli arvostanut vankilanjohtajan käyntiä hänen luonaan vielä myöhällä ja kokenut, että vangeista pidetään huolta. Jussi ilmoitti, että ”siviiliolosuhteissa” hänellä olisi vaatimuksia kokemansa johdosta, mutta nyt hän ei esitä mitään vaateita.
Vahingot ja vaatimukset
Ylivartija sai pinnallisia ruhjeita ja rokamia vankien hyökättyä hänen päälleen. On varsin harvinaista, että vangit käyvät käsiksi henkilökuntaan. Muuten vahingot olivat aineellisia. Myös rakennusmies Lassilla oli pinnallisia ruhjeita ja rokamia. Hänet käytettiin lääkärintarkastuksessa sairaalassa. Aineelliset vahingot olivat varsin mittavat. Vankilanjohtaja esitti rikotusta kalustosta ja tuhoutuneista vaatteista yli 8000 ja rakennusteknisistä korjauksista yli 15000 markan korvausvaatimuksen. Vankilanjohtaja vaati vangeille lain mukaista rangaistusta tekosistaan. Suoritetuissa tutkimuksissa ja kuulusteluissa ei käynyt ilmi, että vangit olisivat suunnitelleet järjestävänsä mellakkaa tai kapinaa.
Aikomus oli vain ottaa pienet humalat vankilan ankeudessa. Valmentaja Valtin verikoe osoitti, että hän oli ottanut jossakin vaiheessa piristyksekseen myös kannabista. Tätäkään piristettä ei vankilan ohjesääntö hyväksy, kuten ei laki siviilissäkään. Kukaan ei ilmoittanut jutun tutkimuksissa enää joukon johtajaksi. Kaikki olivat hyvin vähämuistisia rivimiehiä. Media uutisoi tapahtumaa heti tuoreeltaan varsin laajasti. Värivalokuvat vankilan ympäriltä poliisi-, palo- ja sairasautoineen olivat vaikuttavia. On varsin poikkeuksellista, että suomalaisessa vankilassa vangit alkavat metelöidä ja rikkoa paikkoja. Tämän käynnistävä voima oli mitä ilmeisimmin alkoholi.
Herrat humaltuivat ja tilanne karkasi täysin käsistä. Heille kävi samoin kuin joskus siviilissäkin, karkasi ymmärrys ja maltti. Paikalle tuli virkavalta ja herääminen tapahtui putkassa. Asiaa käsiteltiin käräjäoikeudessa ja vankien todettiin syyllistyneen virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, vahingontekoon ja alkoholijuoman hallussapitorikkomukseen. Tuomari kopautteli vangeille vankeustuomioita ja määräsi maksamaan korvauksia. Luultavasti viime mainitut eli korvaukset ovat jääneet herroilta suorittamatta.