20.04.2011
https://www.ts.fi/teemat/214761
Slummiturismi kukoistaa Etelä-Afrikassa
Eurooppalaiset turistit tarpovat paikallisen oppaan perässä Kapkaupungin laitamilla slummin eli townshipin halki. Pikkulapset juoksevat ränsistyneiden talojen pihoilta tervehtimään vieraita ja poseeraamaan innoissaan kameroille.
Slummiturismista on tullut tuottoisa bisnes Kapkaupungissa. Kaupungissa toimii viitisentoista yritystä, jotka tarjoavat räätälöityjä township-kierroksia turisteille. Ilman opasta slummialueille menoa ei suositella.
Sam’s Cultural Tours -firman johtaja Sam Ntimba on ollut alalla yli kymmenen vuotta. Slummioppaana toiminut ja sittemmin oman firman perustanut mies aloittaa kierroksensa valottamalla townshippien syntyhistoriaa.
– Townshipit syntyivät, kun Apartheid-hallitus pakkosiirsi Kapkaupungin mustat ja värilliset kaupungin laitamille rotujaottelun perusteella 1950-luvulla. Kaupungin keskusta ja rannikkoalueet jäivät valkoisten asuinsijoiksi.
1990-luvun alussa Aparteid-hallinnon kaaduttua ja presidentti Nelson Mandelan vapautumisen jälkeen townshipeissa on silti lähes yhtä huonot olot kuin ennenkin.
Kapkaupungin neljästä miljoonasta asukkaasta karkeasti arvioiden puolet asuvat townshipeissa. Langa-townshipissa kerrostalot näyttävät siltä, kuin ne voisivat romahtaa hetkenä minä hyvänsä, ja kadulle heitetyt roskat löyhkäävät helteessä. Köyhimmät asuvat alkeellisissa peltihökkeleissä. Alue laajenee koko ajan, kun toiveikkaat ihmiset muuttavat rutiköyhästä Itä-Kapmaan provinssista kaupunkiin paremman elämän toivossa.
– Pienessä kaksiossa saattaa helposti asua kymmenen ihmistä, Ntimba kertoo ja osoittaa huonokuntoista taloa.
Hökkelikylien infrastruktuurissa on paljon parantamisen varaa. Vesi kannetaan kaukaa vesipisteistä eikä sähköä ole läheskään kaikilla. Tuberkuloosi leviää kulovalkean lailla tiheään asutussa slummissa.
- Screenshot_20231203-004150.jpg (208.61 KiB) Katsottu 4168 kertaa
Turistit ohjataan markkinoille, jossa myydään koruja, perinteisiä afrikkalaisia soittimia ja matkamuistoja. Kauppa käy heikonlaisesti. Moni turisti toteaa tehneensä ostokset jo.
Yandisa Goniwe saa myytyä yhden soittimen.
– Globaali talouskriisi on vaikuttanut myös minun bisnekseeni. Edes jalkapallon MM-kisojen aikaan kauppa ei käynyt hyvin. Amerikkalaiset ostavat eniten tavaraa, mutta viime vuosina heidän määränsä on vähentynyt, mies harmittelee.
Opas johdattaa turistit päiväkotiin, jossa joukko pieniä nappisilmiä tarrautuu lahkeeseen kiinni. Lapset esittävät perinteisiä laulu-ja tanssiesityksiä vieraille. Nurkassa on lipas päiväkodille tehtäviä lahjoituksia varten.
– Kello 11 lapset opiskelevat eivätkä turistit saa tulla tänne, opas selittää.
Kierros jatkuu hökkelikylän läpi. Keskipäivällä on hiljaista. Lapset ovat koulussa, miehet töissä tai töitä etsimässä. Vain kotirouvat vauvoineen pysähtyvät katselemaan alueen halki tarpovia mzunguja eli eurooppalaisia.
– Älä ota kuvaa minusta, pyykkiä pesevä nainen torjuu ja heittää pesusaavin päähänsä.
Township-kierrosten olennainen käyntikohde on perinteinen afrikkalainen baari, shebeen. Hämyisässä ja pienessä baarissa on keskellä päivää vain muutama asiakas.
Township-kierrosten olennainen käyntikohde on perinteinen afrikkalainen baari, shebeen. Hämyisässä ja pienessä baarissa on keskellä päivää vain muutama asiakas.
– Maistakaa paikallista olutta, opas kehottaa ja nostaa huulilleen ämpärin, jossa on kotitekoista, maidonvalkeaa kitkerää olutta.
Vain yksi saksalaisturisti uskaltaa ottaa hörpyn. Matka jatkuu noitatohtorin luokse. Eteläafrikkalaisessa kulttuurissa noitotohtoreilta haetaan apua fyysisiin sairauksiin sekä rohtoja lemmenvaivoihin ja taloudellisiin ongelmiin. Noitatohtorin vastaanotto on pieni tunkkainen huone täynnä imeliä tuoksuja ja purnukoita.
– Tällä hierotaan raskaana olevan naisen vatsaa, jos vauva ei liiku, noitatohtori selittää esitellessään paviaanin käpälää ja oikoo villikissan turkista tehtyä päähinettään.
Township-kierros päättyy ja turistit pakkautuvat bussiin. Lapset roikkuvat viimeiseen asti kintereillä makeisten ja pikkurahan toivossa.
– Minulle oli tärkeää, että näen myös tämän puolen Kapkaupungista. Köyhyydestä huolimatta ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä, saksalainen
Susann Koschan kiitelee.
