Pahoittelen, lasten näkökulmasta kirjoittamasi kokemukset vaikuttavat - ainakin osittain (pl. addiktit lopussa) huolestuttavan omakohtaisilta. Tulkintani voi olla väärä.Maiju kirjoitti: Ti Loka 15, 2024 9:14 amJo pieni lapsikin aistii nimenomaan isin silmistä ja katseesta, että jokin on vialla. Ne ovat erilaiset kun muilla aikuisilla. Ne näyttävät väsyneiltä ja poissaolevilta, niistä puuttuu lämpö ja huolenpito. Katse voi olla myös levoton tai viileä, eikä lapsi tunne läsnäoloa. Vaikka isä katsoisi lasta, katseessa on erityisesti outoa, pohjatonta tyhjyyttä, kylmyyttä, etäisyyttä ja välinpitämättömyyttä, jonka lapsi vaistoaa, vaikkei osaa selittää sitä sanoin. Vihaisen isin silmät voivat puolestaan olla pelottavan läpitunkevat, ikään kuin ne yrittäisivät hallita ja alistaa. Ne ovat tuijottavat ja intensiiviset. Katseessa ei näy merkkiäkään lämmöstä, inhimillisyydestä tai empatiasta, vaan se on kova ja terävä. Tämä herättää lapsessa epävarmuutta ja epämääräistä huolta, sillä isän katse kertoo enemmän kuin sanat.
Silmien sameus, lasittuneisuus, elinvoimattomuus, pupillit, mahdollinen verestys ja / tai levoton katse on paras piilottaa välttämällä katsekontakti kokonaan. Addiktit tietävät tämän kyllä.
Kirjoitat myös pelkästään isästä, mutta et ollenkaan äidistä. Tästä on pääteltävissä että et kirjoita yleisellä tasolla. Taisit kirjoittaa tapaukseen liittyen luulojasi Tn lasten kokemuksista ehkä osittain höystettynä mahdollisilla omilla kokemuksillasi tai hyvin tuntemasi perusteella. Tämäkin päätelmä voi olla väärä.
Vääriä päätelmiä voi syntyä helposti silloin, kun kirjoittaa epämääräisesti, mutta ei selvästikään yleisellä tasolla.
